Tajunnantaito-oppi herättää intohimoja. Myös Tuomas Alatalon tapaus jakaa mielipiteitä: 'väärinymmärretty nero' vai 'hyväksikäytetty vammainen'? 'Locked-in lahjakkuutta' vai 'hyväuskoisten huijausta kognitiivisista rajoitteista kärsivän kustannuksella'?
Kiihkotonta keskustelua asiasta ao. linkeissä.
http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-4salo.html
http://www.skepsis.fi/lehti/2004/2004-1niem.html
http://www.skepsis.fi/lehti/2004/2004-1salo.html
Merkillistä on sekin, Risto Santavuoren ("suggestoterapeutti SHY") mieleen eivät tulleet esim. ideomotoriset ilmiöt. Eivätkö ne ole enää tuttuja "omintakeisesti" uudistetussa tajunnallisessa "hypnoosissa"?
"Vakavasti kehitysvammaisen Tuomas Alitalon surullinen rooli "fasilitoituna" nerona esitellään kritiikittä. " (Suomen Lääkärilehti 8/2008 vsk 63 s. 775: Hypnoosista omintakeisesti, Hannu Lauerma)
Poimintoja Lääkärilehden tajunnanopin kritiikistä: "Voimakas kannanotto hypnoosista jonkinlaisena alati läsnä olevana, muut psykologiset ja fysiologiset käsitteet syrjäyttävänä..."... "Luonnontieteellisten ja metaforisten kuvausten rajat hämärtyvät teoksessa toistuvasti, ja omintakeisesti kirjoittaja päätyy esittämään, että klassinen suggestiokäsitys olisikin se, joka edustaa mystiikkaa. Eräitä vanhoja mutta todentamattomia oletuksia hypnoosista suhteessa uneen, vireystiloihin ja aivopuoliskojen toimintaan esitellään ilman, että kirjoittaja kykenisi asettamaan niitä mielekkäästi tutkimuksen kokonaiskenttään. Lainausten ja lähteiden taso on harvinaislaatuisen kirjava ja osin epätieteellinen."... "Tyyli on lavea. Keskeinen ja ongelmallinen näkökulma on sellainen, että hypnoosi olisi oikein oivallettuna jonkinlainen kaikkialla vaikuttava tekijä: 'Hypnoosin ydin ei lopulta ole mihinkään tilaan johdattamisessa, vaan yhteydessä ihmiseen. Ihmisen kuuleva kohtaaminen on meidän jokaisen elinehto eikä sitä pidä kieltää keneltäkään. Kohtaamisen tilassa välittyvät sanattomat suggestiot ohittavat häiriintyneet järjestelmät ja tavoittavat ydintilaansa suojautuneen ihmisen. Ja kohtaamisen yhteyttä toiseen ihmiseen tarvitaan, koska se viime kädessä on ainoa tapa, jolla sijoittuminen yhteiseen todellisuusorientaatioon on mahdollista.' Tuskastuttavia truismeja vai erityistä viisautta?"..."Kirjan rakenne on poikkeava. Metaforien pitkällinen pyörittely, leikittely käsitteiden rajojen murtamisella ja vastakohtien muuttumisella mielikuvissa toisikseen..."
Lauerman johtopäätös tajunnantaito-opista: "Lukuisten tällaisten ongelmien vuoksi kirjaa ei voi suositella kellekään, jolla ei valmiiksi ole hyvin perusteellisia tietoja sekä hypnoosista että lääketieteen koko kentästä. Ilman niitä luettuna se voi johdatella valistuneenkin lukijan harhakäsityksiin."
Lääkärilehden arvissa kysytään myös: "Epäselväksi jää, onko kyseessä myös epäonnistunut yritys loitsuta pois suomalaisen maallikkohypnoosin monet ajankohtaisesti esiin nousseet ongelmat, mukaan lukien väärinkäyttö, jonka mahdollisuuksia kirjoittaja ja hänen taustayhteisönsä ovat tarmokkaasti vähätelleet."
Kiihkotonta keskustelua asiasta ao. linkeissä.
http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-4salo.html
http://www.skepsis.fi/lehti/2004/2004-1niem.html
http://www.skepsis.fi/lehti/2004/2004-1salo.html
Merkillistä on sekin, Risto Santavuoren ("suggestoterapeutti SHY") mieleen eivät tulleet esim. ideomotoriset ilmiöt. Eivätkö ne ole enää tuttuja "omintakeisesti" uudistetussa tajunnallisessa "hypnoosissa"?
"Vakavasti kehitysvammaisen Tuomas Alitalon surullinen rooli "fasilitoituna" nerona esitellään kritiikittä. " (Suomen Lääkärilehti 8/2008 vsk 63 s. 775: Hypnoosista omintakeisesti, Hannu Lauerma)
Poimintoja Lääkärilehden tajunnanopin kritiikistä: "Voimakas kannanotto hypnoosista jonkinlaisena alati läsnä olevana, muut psykologiset ja fysiologiset käsitteet syrjäyttävänä..."... "Luonnontieteellisten ja metaforisten kuvausten rajat hämärtyvät teoksessa toistuvasti, ja omintakeisesti kirjoittaja päätyy esittämään, että klassinen suggestiokäsitys olisikin se, joka edustaa mystiikkaa. Eräitä vanhoja mutta todentamattomia oletuksia hypnoosista suhteessa uneen, vireystiloihin ja aivopuoliskojen toimintaan esitellään ilman, että kirjoittaja kykenisi asettamaan niitä mielekkäästi tutkimuksen kokonaiskenttään. Lainausten ja lähteiden taso on harvinaislaatuisen kirjava ja osin epätieteellinen."... "Tyyli on lavea. Keskeinen ja ongelmallinen näkökulma on sellainen, että hypnoosi olisi oikein oivallettuna jonkinlainen kaikkialla vaikuttava tekijä: 'Hypnoosin ydin ei lopulta ole mihinkään tilaan johdattamisessa, vaan yhteydessä ihmiseen. Ihmisen kuuleva kohtaaminen on meidän jokaisen elinehto eikä sitä pidä kieltää keneltäkään. Kohtaamisen tilassa välittyvät sanattomat suggestiot ohittavat häiriintyneet järjestelmät ja tavoittavat ydintilaansa suojautuneen ihmisen. Ja kohtaamisen yhteyttä toiseen ihmiseen tarvitaan, koska se viime kädessä on ainoa tapa, jolla sijoittuminen yhteiseen todellisuusorientaatioon on mahdollista.' Tuskastuttavia truismeja vai erityistä viisautta?"..."Kirjan rakenne on poikkeava. Metaforien pitkällinen pyörittely, leikittely käsitteiden rajojen murtamisella ja vastakohtien muuttumisella mielikuvissa toisikseen..."
Lauerman johtopäätös tajunnantaito-opista: "Lukuisten tällaisten ongelmien vuoksi kirjaa ei voi suositella kellekään, jolla ei valmiiksi ole hyvin perusteellisia tietoja sekä hypnoosista että lääketieteen koko kentästä. Ilman niitä luettuna se voi johdatella valistuneenkin lukijan harhakäsityksiin."
Lääkärilehden arvissa kysytään myös: "Epäselväksi jää, onko kyseessä myös epäonnistunut yritys loitsuta pois suomalaisen maallikkohypnoosin monet ajankohtaisesti esiin nousseet ongelmat, mukaan lukien väärinkäyttö, jonka mahdollisuuksia kirjoittaja ja hänen taustayhteisönsä ovat tarmokkaasti vähätelleet."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kummallista, että aikoinaan opettajana toiminut Tajunnan taidon kirjoittaja, joka on kirjoitellut runsaasti pedagogis-ohjauksellisesta yms. hypnoosioppimisesta, ei näytä tuntevan tapaus Alatalosta todellisen pedagogiikan, neuropsykiatrian ja logopedian piirissä käytyä tieteellistä keskustelua.
Erityispedagogit Saloviita&Sariola: "Kaivonkatsoja tuntee varvussaan nykäyksen. Hypnotisoitu henkilö seuraa ikään kuin sivusta oman käsivartensa kohoamista hypnoottisessa suggestiossa. Fasilitaattori tuntee, että hänen pitelemänsä toisen henkilön käsi siirtyy kirjaimelta toiselle ja muodostaa sanoja. Näitä kolmea ilmiötä yhdistää yhteinen selitys. Kaikissa on kysymys omien liikkeiden virhetulkinnasta. Hypnoottinen suggestio tai voimakkaat odotukset saavat aikaan sen, että koemme omat liikkeemme ulkopuolisen voiman aiheuttamiksi."
Erityispedagogit Saloviita&Sariola: "useimmat ihmiset pystyvät fasilitaattoreina tuottamaan tekstiä toisen henkilön puolesta samalla, kun he uskovat, että teksti ei ole heiltä peräisin. Tällaista toiminnan projisiointia oman kehon ulkopuolelle on tutkinut myös Wegner (2002). Nykypsykologiassa fasilitaatioilmiö on kiinnostava juuri siksi, että se on tehokas keino tuottaa tällaista projektiota.Ilmiön selityksenä ovat ideomotoriset liikkeet eli pienet, tiedostamattomat lihasliikkeet. Paitsi fasilitaatiota, ne selittävät myös automaattikirjoitusta ja varvun taipumista kaivonkatsojien kädessä. Lukijat voivat kokeilla omia ideomotorisia taipumuksiaan vaikkapa tekemällä kysymyksiä heilurisormukselle."
Surullista itsepetosta äidin toiminta ja vastuutonta vammaisen riepottelua muiden "ohjaukset". Psykoanalyytikko Jari Sinkkosen arvostus meni nyt nolliin. Aika tuubaa on siis tajunnallisten erityispedagoginen tietämyskin jos tällänen vedätys menee läpi!
Lisää juttua Tuomas Alatalon tapauksesta. On vaikea uskoa, että ammattipätevä erityispedagogi olisi enää v. 2006 voinut erehtyä filungista, kuten suggestopedagogille näyttää tapahtuneen.
http://www.skepsis.fi/lehti/2005/2005-4ojal.html
Tätä hypnoosikuviota on aika jännittävää pöyhiä, mihin vielä törmääkään.
On liikkeellä tarinaa, että tajunnantaitajien yhteisössä väitettäisiin Lauerman tajunnanopin arvostelua "ihastelevaksi". Onko näin? Siksi vielä esimerkki uudistetun ja tajunnallistetun suggestoterapian kirjan lähdekritiikistä. Onko kenelläkään kirjaa nyt käsillä, kuka ns. "lääkäri" on kyseessä?
" 'Pitkään Helsingissä toimineena psykiatrina' esitellään mies, jolla ei ole psykiatrin, ei edes perusopinnot suorittaneen lääkärin oikeuksia, erikoista lääketieteen ulkopuolista praktiikkaa kylläkin. Tapaus on jo viides lääkärinä esiintyminen tai esitteleminen ilman koulutusta tai valtuuksia suomalaisen maallikkohypnoosin piirissä 1990-luvulta alkaen." (Hannu Lauerma, Suomen Lääkärilehti 8/2008 vsk 63 s. 775)
Muutama ote kritiikistä, kuka löytää mitään viitettä "ihastelusta"?
Lauerma: "Epäselväksi jää, onko kyseessä myös epäonnistunut yritys loitsuta pois suomalaisen maallikkohypnoosin monet ajankohtaisesti esiin nousseet ongelmat.."
"Eräitä vanhoja mutta todentamattomia oletuksia hypnoosista suhteessa uneen, vireystiloihin ja aivopuoliskojen toimintaan esitellään ilman, että kirjoittaja kykenisi asettamaan niitä mielekkäästi tutkimuksen kokonaiskenttään."
"Kirjan rakenne on poikkeava. Metaforien pitkällinen pyörittely, leikittely käsitteiden rajojen murtamisella ja vastakohtien muuttumisella mielikuvissa toisikseen..."
"Näkemys Tajunnan taidossa on intuitiivinen ja subjektiivinen, eikä sen useimpia väittämiä voi mitenkään osoittaa oikeiksi tai vääriksi."
"...mutta monille epäilemättä jopa uuvuttava. Tyyli on lavea. Keskeinen ja ongelmallinen näkökulma on sellainen, että hypnoosi olisi oikein oivallettuna jonkinlainen kaikkialla vaikuttava tekijä..."...
" Tuskastuttavia truismeja vai erityistä viisautta? Arvio riippuu lukijasta. Elämäntyön ja linjajulistuksen tuntua kirjan kokonaisuudessa on."...
"Voimakas kannanotto hypnoosista jonkinlaisena alati läsnä olevana, muut psykologiset ja fysiologiset käsitteet syrjäyttävänä ja vain satunnaisesti lääketieteellisenä ilmiönä on kuitenkin hyvin läpikäyvä, jopa antiikin historian tulkintaan rohkeasti ulottuva."..
"Tämä ammattikuntien rajaaminen modernein termein on anakronistista."
"omintakeisesti kirjoittaja päätyy esittämään, että klassinen suggestiokäsitys olisikin se, joka edustaa mystiikkaa."
"Lukuisten tällaisten ongelmien vuoksi kirjaa ei voi suositella kellekään, jolla ei valmiiksi ole hyvin perusteellisia tietoja..."
Tämä on jo ollut täällä. Jutut että Lauerman arvostelussa olis mitään "ihastelua" on myös bullshitiä. Ei kai nyt asiaihmiset nyt uskoisi riviäkään sanataiteesta pedagogiikan kaavussa.
Ehkä kuitenkin tärkeää nostaa esille, koska voi liittyä ammattivalvontaan ja potilasturvallisuuteen!?
Otsikossa sanot "venäläisen tapaus" mutta kommentissa ei puhuta mistään venäläisestä. Siis?? Tarkoitatko että kirjassa mainittu ns. lääkäri olisi venäläinen? Jos on, niin miksi kysyt kuka se lääkäri on jos kerran jo tiedät! En ymmärrä.
Minäpä olen kuin olenkin lukenut kirjan (oli urakkaa) ja selannut lähdeluettelon, mihkä Lauerma viittaa. Jokainen voi soittaa vaikka Terhikkiin ja kysyä tuntevatko siellä tätä miestä, jota kirjan kirjoittaja erehtyi luulemaan lääkäriksi.
PS Jättäydyin viime vuonna yhteisön ulkopuolelle, kun meni niin sekavaksi touhu.
Ei kai se sitten lääkäri ole jos ei terhikistä löydy. Mutta mitä sitten?
myös ulkomaalaiset lääkärit..
Jos he ovat hankkineet lailliset oikeudet Suomessa niin ymmärtääkseni kyllä.