Mulla on äärimmäisen epämielyttävä ja todentuntuinen pakkoajatus siitä, että menetän kontrollin ja hyppään alas parvekkeelta.
Olen kärsinyt saman kaltaisista ajatuksista jo vuosia, mutta nyt ne muutama päivä sitten kävivät vahvemmiksi kuin koskaan ennen ja pelkään todella hyppääväni, niin absurdilta kuin tämä ajatus tuntuukin - en ole mitenkään itsetuhoinen tai masentunut ja kaikkein vähiten haluaisin tappaa itseni tällä tavalla, pahasta korkeanpaikankammosta kärsivänä.
Koitan pitää ajatukset kasassa, mutta aina silloin tällöin pulpahtaa esiin ajatus siitä, että mun on hypättävä, kuin jonkin voiman ohjaamana.
Vaikka kuinka koitan vakuuttaa itseni siitä, että en ikinä tekisi mitään tälläistä, niin väkisinkin tulee miettineeksi, että jos olenkin "hullu", itsetuhoinen ja -inhoinen, ja, että pakkoajatus onkin alitajuntainen halu päättää elämä.
Pakko ottaa lääkäriin yhteyttä ja sopia aika terapiaan - jos se vaikka auttaisi ainakin siihen asti kunnes löydän asunnon joka ei sijaitse näin hiton korkealla.
Tekisi mieli kertoa omaisilleni piinaavasta "ajatusvääristymästäni", mutta se on niin pirun häpeällistä (tai se sellaisena koen - ei ole tapanani levitellä asioitani muille).
Tekisi myös mieli ulkoilla enemmän jotta mahdollisesti saisin ajatuksen katoamaan ja tuulettamaan tunkkaista päätäni, mutta kärsin varsin vakavasta estyneestä persoonallisuushäiriöstä ja jo ulko-oven avaaminen on suuri saavutus (tähänkään en ole hakenut apua).
Nyt olen ottanut muutaman unilääkkeeksi määrätyn Tenoxin ja olo on jo suht' ok - ei tulisi mieleenkään kirjoittaa tai edes ajatella tätä hyppäämisajatusta ilman kemiallista apua, mieli kun lähtee helposti harhailemaan ja näen itseni syöksymässä alas katukivetykseen.
Please - sanokaa, että tämä on normaali pakkoajatus eikä sairas "pakkohalu".
Pakkoajatus vai pakkohalu?
33
5651
Vastaukset
- pastafari
Mahdatko olla sama kaveri kuin tämän kirjoittanut, jos olet sama henkilö, saatat kärsiä lievästä kannabispsykoosista ja ota ihmeessä yhteyttä siihen lääkäriin.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=598&posting=22000000038770236
Itsellänikin on kokemusta erilaisista pakkoajatuksista – ja oireista, mutta en ole koskaan pelännyt oikeasti tekeväni itselleni mitään. Vasta viimeaikoina olen käsittänyt sen että pakko-oireista kannattaa puhua avoimesti, se on yhtälailla vamma kuin esimerkiksi murtunut jalka, ja se kannattaa hoitaa. Olen kokenut erittäin vapauttavaksi sen, että olen pystynyt keskustelemaan oireistani avoimesti ystävien, työkaverien ja jopa ventovieraiden kanssa. Suosittelisin tätä kaikille pakko-oireista kärsiville, minulla se on jopa vähentänyt oireita.
Lukiessani kirjoitustasi tuli aika lailla mieleen oma itseni. Vaikka minulla ei ole diagnosoitu kuin lievä touretten-syndrooma, uskon kärsiväni myös estyneestä persoonallisuushäiriöstä. Oli onni että luin viestisi, sillä en ollut kuullutkaan vastaavasta, enkä todellakaan tiennyt mikä minua vaivasi. Muutama vuosi sitten menetin asuntoni, koska en kehdannut käydä työkkärissä, kelassa, ja soskussa hakemassa tukia, jonkun aivan mitättömän pienen asian takia. Niinpä en saanut maksettua vuokria lainkaan.
Mutta joka tapauksessa hakeudu sinä sinne lääkäriin. Sieltä tulee taas jotain lääkettä mikä auttaa tai sitten ei auta :).- kuullut
ennenkin että korkeanpaikankammoisille tulee pakottava "halu" hypätä alas. Eli se ei edes välttämättä ole ocd:tä. Kannattaisiko sinun etsiä asunto, jossa ei ole parveketta tai asunto, joka on ykköskerroksessa?
- ...
Juu sama hamppusekopää.:)
En mä usko, että kannabispsykoosista olisi kyse sillä oireet ilmenevät ainoastaan vahvistuneina puuskittain ilmenevinä pakkoajatuksina, muuten olo on täysin normaalia vastaava - bentsojakin menee enää 3-4 illassa.
Juu, pitäisi osata vähän raottaa näitä mielen salattuja ovia, edes lääkärille.
Olen esimerkiksi kärsinyt korkeanpaikankammosta jo lapsesta asti siitä kuitenkaan koskaan kenellekään kertomatta. Aina naperona oli yritettävä kädet täristen kiivetä sinne korkeimpaan puuhun koska muutkin niin tekivät, vaikka pahimmillaan alkoi huipata jo pelkkä tuolin päälle nouseminen.
Pitää tosiaan rohkaistua/nöyrtyä sen verran seuraavalla lääkärin ajalla, että pyytää jotain pirun terapiaa sekä pakkoajatuksiin, että ihmisarkuuteen. Vaikea vain kuin salailun käytösmalli on omaksuttu jo pienestä pitäen.
En ole osannut kertoa lääkärille oireistani muuten kuin ikäänkuin sivumennen huomauttaen ja olenkin koittanut hoitaa ihmisarkuutta omatoimisesti Tenoxilla - eli puolikas poskeen ennen pakollisia kauppareissuja, sekä lievään masennukseen - minkä lääkäri "oivalsi" koska olin niin hiljainen ja sulkeutunut vastaanotolla - sain lääkettä joka tuntui tepsivän myös pakkoajatuksiin, mutta kyse saattoi olla myös pelkästä kuvittelusta, kun luin tuoteselostuksesta sillä hoidettavan myös pakko-oireita.
Mulla on pakkoajatuksiin ja -toimintoihin tepsinyt parhaiten se, että en kertakaikkiaan ota niitä todesta, mutta hiton raskasta se on ja pelkään, etten lopulta enää erota sairauden aikaansaamia ajatuksia omistani.
Vaikea puhua jos on tehnyt hiljaisuudesta lain. - pastafari
... kirjoitti:
Juu sama hamppusekopää.:)
En mä usko, että kannabispsykoosista olisi kyse sillä oireet ilmenevät ainoastaan vahvistuneina puuskittain ilmenevinä pakkoajatuksina, muuten olo on täysin normaalia vastaava - bentsojakin menee enää 3-4 illassa.
Juu, pitäisi osata vähän raottaa näitä mielen salattuja ovia, edes lääkärille.
Olen esimerkiksi kärsinyt korkeanpaikankammosta jo lapsesta asti siitä kuitenkaan koskaan kenellekään kertomatta. Aina naperona oli yritettävä kädet täristen kiivetä sinne korkeimpaan puuhun koska muutkin niin tekivät, vaikka pahimmillaan alkoi huipata jo pelkkä tuolin päälle nouseminen.
Pitää tosiaan rohkaistua/nöyrtyä sen verran seuraavalla lääkärin ajalla, että pyytää jotain pirun terapiaa sekä pakkoajatuksiin, että ihmisarkuuteen. Vaikea vain kuin salailun käytösmalli on omaksuttu jo pienestä pitäen.
En ole osannut kertoa lääkärille oireistani muuten kuin ikäänkuin sivumennen huomauttaen ja olenkin koittanut hoitaa ihmisarkuutta omatoimisesti Tenoxilla - eli puolikas poskeen ennen pakollisia kauppareissuja, sekä lievään masennukseen - minkä lääkäri "oivalsi" koska olin niin hiljainen ja sulkeutunut vastaanotolla - sain lääkettä joka tuntui tepsivän myös pakkoajatuksiin, mutta kyse saattoi olla myös pelkästä kuvittelusta, kun luin tuoteselostuksesta sillä hoidettavan myös pakko-oireita.
Mulla on pakkoajatuksiin ja -toimintoihin tepsinyt parhaiten se, että en kertakaikkiaan ota niitä todesta, mutta hiton raskasta se on ja pelkään, etten lopulta enää erota sairauden aikaansaamia ajatuksia omistani.
Vaikea puhua jos on tehnyt hiljaisuudesta lain.En yritä ketään saada tekemään mitään laittomuuksia, mutta pakko mainita että ymmärtääkseni psykedeeleistä on paljon hyviä kokemuksia mielenterveysongelmien ja fobioiden hoidossa. Itse en uskaltaisi moisia käyttää kuin korkeintaan lääkärin valvonnassa, mutta tulipa tällainen asia mieleen.
Pari vuotta sitten sukulaiseni patistivat minut sairaanhoitajalle. Valitin vaivoistani ja siitä kuinka olin menettänyt asuntoni pelkän häpeäntunteen pelon takia, en saanut mitään diagnoosia. Hän sanoi vain että minussa on jotain omituista, mutta ei tiennyt mitä. Ehkä hän luuli että kaikki johtui vain päihteiden käytöstäni, mutta eilen asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että olen hyvin pitkälti itse lääkinnyt oireitani päihteillä. Tälläkään hetkellä minulla ei ole ollut työnhaku voimassa pariin viikkoon, ja jos en sitä saa hoidettua, en luultavasti saa toimeentulotukea. Tätä samaa ongelmaa asioiden hoidossa minulla on ollut koko elämäni. Saa nähdä koska asiat menevät taas niin mutkalle etten saa niitä hoidettua ollenkaan. Minun varmaan pitäisi itse käydä pyytämässä diagnoosi. Silloin olisi ainakin jotain konkreettista näyttöä siitä että en ole vain laiska.
Näitä omia ongelmia miettiessä tulen siihen johtopäätökseen, että se vihreiden ajama kansalaispalkka olisi erittäin järkevä ajatus. Eihän se tarkoita sitä että tukien määrää pitäisi nostaa, mutta omalla kohdallani olisi todella suuri helpotus, jos minun ei kokoajan tarvitsisi stressata sitä että oma toimeentuloni lakkaa. Työnhakukin luultavasti helpottuisi.
Mahtaako kukaan tietää onko estyneeseen persoonallisuushäiriöön mitään hoitoa olemassa? Tietysti kilokaupalla lääkkeitä, mutta onko jotain muuta tapaa jolla oireita saisi helpotettua? - ...
pastafari kirjoitti:
En yritä ketään saada tekemään mitään laittomuuksia, mutta pakko mainita että ymmärtääkseni psykedeeleistä on paljon hyviä kokemuksia mielenterveysongelmien ja fobioiden hoidossa. Itse en uskaltaisi moisia käyttää kuin korkeintaan lääkärin valvonnassa, mutta tulipa tällainen asia mieleen.
Pari vuotta sitten sukulaiseni patistivat minut sairaanhoitajalle. Valitin vaivoistani ja siitä kuinka olin menettänyt asuntoni pelkän häpeäntunteen pelon takia, en saanut mitään diagnoosia. Hän sanoi vain että minussa on jotain omituista, mutta ei tiennyt mitä. Ehkä hän luuli että kaikki johtui vain päihteiden käytöstäni, mutta eilen asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että olen hyvin pitkälti itse lääkinnyt oireitani päihteillä. Tälläkään hetkellä minulla ei ole ollut työnhaku voimassa pariin viikkoon, ja jos en sitä saa hoidettua, en luultavasti saa toimeentulotukea. Tätä samaa ongelmaa asioiden hoidossa minulla on ollut koko elämäni. Saa nähdä koska asiat menevät taas niin mutkalle etten saa niitä hoidettua ollenkaan. Minun varmaan pitäisi itse käydä pyytämässä diagnoosi. Silloin olisi ainakin jotain konkreettista näyttöä siitä että en ole vain laiska.
Näitä omia ongelmia miettiessä tulen siihen johtopäätökseen, että se vihreiden ajama kansalaispalkka olisi erittäin järkevä ajatus. Eihän se tarkoita sitä että tukien määrää pitäisi nostaa, mutta omalla kohdallani olisi todella suuri helpotus, jos minun ei kokoajan tarvitsisi stressata sitä että oma toimeentuloni lakkaa. Työnhakukin luultavasti helpottuisi.
Mahtaako kukaan tietää onko estyneeseen persoonallisuushäiriöön mitään hoitoa olemassa? Tietysti kilokaupalla lääkkeitä, mutta onko jotain muuta tapaa jolla oireita saisi helpotettua?Paras keino olisi kai vain hakeutua, vaikka sitten väkisin, tilanteisiin joissa joutuu vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.
Uskoisin, että on olemassa myös terapeuttisia hoitoja joissa käydään läpi ja totutellaan hankaliksi kokemiin sosiaalisiin tilanteisiin.
Ja mielikuvaharjoitteluakin voi harjoittaa jolloin kuvittelee etukäteen Esim. virastoissa asiointia.
Ja jos oikein löytyy munaa niin eikun vain laulaa hoilottamaan selvinpäin täydessä bussissa - eihän siinä menetä kuin kasvonsa, mutta sen jälkeen joku hiton kaupassa käynti ym. ei yllättäen tunnukaan niin kovin vaikealta.:D
Itsensä voi munata miljoona kertaa, mutta elää vain kerran.;) - hyvä selvennys!
kuullut kirjoitti:
ennenkin että korkeanpaikankammoisille tulee pakottava "halu" hypätä alas. Eli se ei edes välttämättä ole ocd:tä. Kannattaisiko sinun etsiä asunto, jossa ei ole parveketta tai asunto, joka on ykköskerroksessa?
Sitäkö se onkin...?
Minullakin on tuollaisia tuntemuksia kun olen korkeissa paikoissa. Tunnen itseni suurin piirtein hulluksi, kun pitää pitää kaiteesta kiinni kaksin käsin ja vakuuttaa itselle että älä hyppää!
Se on ihan hirveää! Näin muunmuassa kerran erittäin korkealla sillalla ulkomailla....
Minulla on erittäin paha korkeanpaikan kammo. Näen myös toistuvasti painajaisia että tipun korkealta. - pyörittelijä
pastafari kirjoitti:
En yritä ketään saada tekemään mitään laittomuuksia, mutta pakko mainita että ymmärtääkseni psykedeeleistä on paljon hyviä kokemuksia mielenterveysongelmien ja fobioiden hoidossa. Itse en uskaltaisi moisia käyttää kuin korkeintaan lääkärin valvonnassa, mutta tulipa tällainen asia mieleen.
Pari vuotta sitten sukulaiseni patistivat minut sairaanhoitajalle. Valitin vaivoistani ja siitä kuinka olin menettänyt asuntoni pelkän häpeäntunteen pelon takia, en saanut mitään diagnoosia. Hän sanoi vain että minussa on jotain omituista, mutta ei tiennyt mitä. Ehkä hän luuli että kaikki johtui vain päihteiden käytöstäni, mutta eilen asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että olen hyvin pitkälti itse lääkinnyt oireitani päihteillä. Tälläkään hetkellä minulla ei ole ollut työnhaku voimassa pariin viikkoon, ja jos en sitä saa hoidettua, en luultavasti saa toimeentulotukea. Tätä samaa ongelmaa asioiden hoidossa minulla on ollut koko elämäni. Saa nähdä koska asiat menevät taas niin mutkalle etten saa niitä hoidettua ollenkaan. Minun varmaan pitäisi itse käydä pyytämässä diagnoosi. Silloin olisi ainakin jotain konkreettista näyttöä siitä että en ole vain laiska.
Näitä omia ongelmia miettiessä tulen siihen johtopäätökseen, että se vihreiden ajama kansalaispalkka olisi erittäin järkevä ajatus. Eihän se tarkoita sitä että tukien määrää pitäisi nostaa, mutta omalla kohdallani olisi todella suuri helpotus, jos minun ei kokoajan tarvitsisi stressata sitä että oma toimeentuloni lakkaa. Työnhakukin luultavasti helpottuisi.
Mahtaako kukaan tietää onko estyneeseen persoonallisuushäiriöön mitään hoitoa olemassa? Tietysti kilokaupalla lääkkeitä, mutta onko jotain muuta tapaa jolla oireita saisi helpotettua?Olen pakko-oireinen, enkä minäkään en saa hoidettua virastoasioita vaikka olen päässyt ujoudesta jonkin verran. Ja ennen pidin laiskuutena sitä, mutta en enää kun puhelimessakin on vaikeaa.En saa soitettua virallisia asioita millään. Paperit ja päätökset viipyy ja velka kasvaa mutta en saa hoidettua kun on niin vaikeeta ottaa puhelin käteen ja niin edespäin.
- mp lähihoitaja
pastafari kirjoitti:
En yritä ketään saada tekemään mitään laittomuuksia, mutta pakko mainita että ymmärtääkseni psykedeeleistä on paljon hyviä kokemuksia mielenterveysongelmien ja fobioiden hoidossa. Itse en uskaltaisi moisia käyttää kuin korkeintaan lääkärin valvonnassa, mutta tulipa tällainen asia mieleen.
Pari vuotta sitten sukulaiseni patistivat minut sairaanhoitajalle. Valitin vaivoistani ja siitä kuinka olin menettänyt asuntoni pelkän häpeäntunteen pelon takia, en saanut mitään diagnoosia. Hän sanoi vain että minussa on jotain omituista, mutta ei tiennyt mitä. Ehkä hän luuli että kaikki johtui vain päihteiden käytöstäni, mutta eilen asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen että olen hyvin pitkälti itse lääkinnyt oireitani päihteillä. Tälläkään hetkellä minulla ei ole ollut työnhaku voimassa pariin viikkoon, ja jos en sitä saa hoidettua, en luultavasti saa toimeentulotukea. Tätä samaa ongelmaa asioiden hoidossa minulla on ollut koko elämäni. Saa nähdä koska asiat menevät taas niin mutkalle etten saa niitä hoidettua ollenkaan. Minun varmaan pitäisi itse käydä pyytämässä diagnoosi. Silloin olisi ainakin jotain konkreettista näyttöä siitä että en ole vain laiska.
Näitä omia ongelmia miettiessä tulen siihen johtopäätökseen, että se vihreiden ajama kansalaispalkka olisi erittäin järkevä ajatus. Eihän se tarkoita sitä että tukien määrää pitäisi nostaa, mutta omalla kohdallani olisi todella suuri helpotus, jos minun ei kokoajan tarvitsisi stressata sitä että oma toimeentuloni lakkaa. Työnhakukin luultavasti helpottuisi.
Mahtaako kukaan tietää onko estyneeseen persoonallisuushäiriöön mitään hoitoa olemassa? Tietysti kilokaupalla lääkkeitä, mutta onko jotain muuta tapaa jolla oireita saisi helpotettua?Jos vika on persoonassa, sitä ei voida hoitaa, koska ihmisen persoonallisuutta ei pysty muuttamaan millään tavalla. Se rakentuu jokaisella omalla tavallaan. Ainoastaan ulkoista käyttäytymistä pystyy muuttamaan.
- psykologi61
mp lähihoitaja kirjoitti:
Jos vika on persoonassa, sitä ei voida hoitaa, koska ihmisen persoonallisuutta ei pysty muuttamaan millään tavalla. Se rakentuu jokaisella omalla tavallaan. Ainoastaan ulkoista käyttäytymistä pystyy muuttamaan.
Vaikea uskoa, että olisit minkään alan hoitaja. Totta kai persoonallisuutta pystyy muuttamaan. Se muuttuu ihmisen koko elämän ajan, kehdosta hautaan. Kognitiivinen terapia on yksi ulkopuolisista vaikutusmahdollisuuksista, vaikka siinäkin asiakas itse tekee suurimman osan muutostyöstä. Tutustu edes pinnallisesti persoonallisuuspsykologiaan ennen kuin heittelet julkisuuteen tuollaisia vääriä väittämiä persoonallisuuden kiveenhakatusta luonteesta.
- pakkoajatuksia
Kannattaa mennä jutteleen ammattiauttajan kanssa kun tuollaisia pakkoajatuksia,itselläni on ollut jo monta vuotta vastaava ajatus että kun menen parvekkeelle niin hyppään sieltä alas,psykologi sanoi minulle kerran että ajattele sitä jos hyppäät parvekkeelta ja et kuolekkaan vaan joudut pyörätuoliin koko loppuelämäksi.
Sitä en mitenkään sairautena pidä että pelkää korkeita paikkoja kun eihän ihminen mikään lintu ole,- ...
Juu pitäisi osata puhua tästä jollekin. Pahintahan tässä tilanteessa on se jos jää märehtimään pelkojensa ja harha(isten)käsitystensä kanssa yksinään, mutta hittovie, aina kun pakkoajatus väistyy poistuu myös halu puhua.
Vähän sama asia kun talvella, kun kylmässä ulkona värjöttää, niin sitä päättää pukea ensi kerralla kunnolla päälle, mutta sitten seuraavan kerran kun päättää mennä ulos pakkaseen ei enää lämpimässä sisällä muistakaan miltä kylmä tuntuu, vaan löytää itsensä taas ulkoa kesätakki päällä.:D
- siitä
normaalista mutta mulla on kans saman kaltaisia ajatuksia.. kyllä kai se siitä..
- ftthdtfg
On tyypillistä korkeanpaikan kammosta kärsivälle,että pelkää hyppäävänsä......toisin sanoen pelkää "hulluuskohtausta" ja hyppää tahtomattaan.Jos et halua sitä tehdä,niin kyse on voimakkaasta pelosta tai pakko-oireesta.Voidaan käyttää myös termiä,että kyseessä on yllyke,mikä sinänsä ei yllytä sinua mihinkään.......siis suomeksi,sun pään sisällä ei ole mitään pikkupirua joka saa sut hyppäämään.Jos kaikki pakkoajatuksista kärsivät tai korkean paikan kammoiset toteuttaisivat pelkonsa,niin kyllä väki vähenisi.En tiedä yhtään tapausta,että korkean paikan kammosta kärsivä olisi hypännyt tai pakko-oireinen olisi toteuttanut pelkonsa.Itse asuin 7v korkealla ja kärsin myös samanlaisista oireista,mutta en todellakaan ole kärsinyt mistään itsetuhovietistä vaan kyseessä oli pelko.
Paras lääke on ymmärtää mistä on kyse ja tehokkainta olla estämättä niitä ajatuksia.....mitä voimakkaammin yrittää vastustaa,niin sitä vahvemmin ajatus tulee mieleen.Voit kokeilla olla 5 min ajattelematta punaista autoa ja todennäköisesti et pysty ajattelemaan tuona aikana mitään muuta kuin punasta autoa.Joten anna ajtusten tulla ja mennä.
Kirjoja
http://www.reteaming.com/kauppa/product_details.php?p=34
http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9512648962- ...
Juu, olen kokeillut tuota metodia jossa annnetaan vain pakkoajatusten virrata ilman, että niihin kiinnitetään huomiota, tai niitä pyritään järjen keinoin selittämään tyhjiksi ja järjenvastaisiksi.
Mutta vaikka se toimisikin vähän aikaa syntyy samalla toisenlaisia pakkoajatuksia, jotka puolestaan vakuuttavat siitä, että väliinpitämättömyys pakkoajatuksesta on lupa tälle yllykkeelle hypätä, eli aikamoinen ajatusten noidankehä.
Samoin olen yrittänyt ajatella asuvani maanpinnan tasolla, mutta tällöin puolestaan pelkään hyppääväni koska se on turvallista.
Paras vain hankkia se pirun kämppä nopeasti, kun en saa täällä "yläilmoissa" enää nukuttuakaan kunnolla!
- pelkonen24
täällä nuori nainen. kärsinyt aina lapsesta saakka ahdistuksesta sekamuotoisesti. lapsena pelkäsin kuolemaa, sairauksia. oli fyysisiä oireita ja kipuja, joista aina huolestuin. välillä oli pakko-oireita tosin hyvin lievänä. järjestelin kyniä pareittain tai saunan kiukaalle kun heitin vettä, jos meni ohi, piti heittää toinenkin ohi. ajatuksena ettei kukaan jää yksin... Tietääkseni pakko-oireita ja ajatuksia on lievänä kaikilla.. yleisin pitä olen kuullut ystävien kertovan on käveleminen..kävelemisen rytmi tai viivojen tai ruutujen tietyssä järkässä käveleminen.
No, itselläni tänään ilmaantunut samanlainen ajatus. Ajatus hypätä parvekkeelta. Tai tarkemmin PELKO että hyppään parvekkeelta. En ole tietoisesti korkean paikan kammoinen ja eikä kerrontalossa asuminen ole ennen häirinnyt minua. Olen kärsinyt ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista viime aikoina. Ja ahdistus on ollut kuvioissa lamaannuttavasti jo vuosia. Elämä on yhtä vuoristorataa: välillä paremmin ja välillä huonommin.
Mutta tämä ajatus on kyllä todella pelottava. En halua hypätä. Mutta pelkään että teen niin silti, kun kerran ajattelen tekeväni niin? Järjetöntä. On pelottavaa huomata ajattelevansa näin, ahdistuvansa näin..
Jos joku lohduttaa niin se että sentään netistä löytyy joku jolla on samanlainen kokemus. Tietää ettei ole yksin vaikka yksin täällä kärsiikin. Erehdyin äidilleni asiasta soittamaan ja hän meni ihan huolesta sekaisin ja kaduin saman tein että soitin hänelle. En saanut ainakaan omaa pelkoani hänen pelollaan lieventymään.. - mies vaan
terve,
kyllä se viittais siihen että on pakkoajatus. sun pitää ehdottomasti mennä lääkärin juttusille ja kertoa rehellisesti asiat. ja myös läheisillesi. ei ole mitään syytä hävetä.päinvastoin.
vastusta pakkoajatustasi siten, että aina kun tulee sellainen olo niin keskity johonkin muuhun joka tuottaa iloa. ja sano itsellesi että jaahas taas tämä typerä ajatus. ja yritä kääntää voimasi siihen että ajattelet niin että kumpi sua määrää, sun pakkoajatus vai sinä pakkoajatusta. älä luovuta vaan taistele sitä vastaan. kuuntele www.yle.fi >areena > radioterapeutti. Siellä on ben furmanin radiohaastattelu pakkoneurooseista. - dudenamedexter
Mikäli koet erittäin realistisia pakkoajatuksia niin jotain on pahasti pielessä.
Eräs ajatus tuli mieleen, mainitsemastasi unilääkkeestä; on mahdollista että pakkoajatuksesi ovat unia. Syystä tai toisesta näet niitä valvetilassa - puskevat läpi.
(kysyn - ei tarvitse kirjoittaa vastausta - että oletko nähnyt painajaisunia missä on putoamiskomponentti tai onko joku sinulle tärkeä ihminen pudonnut parvekkeelta?)
Trauma voi jättää ihmiseen toistuvan pelkotilan. Tämä pelkotila voi aktivoitua ihan omia aikoja - yleensä puhutaan pelkistä ärsykkeen laukaisemista pelkotiloista, aivan kun se olisi ainoa mekanismi.
Voinee veikata että mainitsemasi estyneisyys ja pakkoajatukset liittyvät toisiinsa; pelkotilasi ovat hyvin voimakkaita. (tämä estää mielekkään toimimisen.)
Kannattaa hakea apua.
Kuvailemasi oireet kun viittaavat yli-kierroksilla käyviin aivomekanismeihin, eikä niitä ole mitenkään helppo jarrutella. (ajanmyötä hoito voi hankaloitua, koska aivot tottuvat tietynlaiseen toimintaan.)
Ps. Em. ei ole oma häpeäsi tai vikasi. Jokainen ihminen on oman aivotoimintansa vanki - tajusi sitä tai ei. - karkkikaravaani
Hyvä että tämä keskustelu löytyi, sillä luulin olevani ainoa. Minulla on myös tuollaisia oireita ollut viie aikoina.. Minullakaan ei siis ole mitään todellista halua vahingoittaa itseäni, en HALUA hypätä ja pelkään sen kuitenkin tekeväni. Olen aikaisemmin kyllä kärsinyt mm. masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista..
Pelkään että hyppään parvekkeelta alas. Näen itseni kiipeämässä kaiteen yli, syöksymässä asfaltille. Sama myös jos ajan autoa ja vastaan tulee rekka, tulee äkillinen mielihalu kääntää auto vastaantulijoiden kaistalle.. Sitten sitä aina säikähtää omia ajatuksia ja pelkää että menettää kontrollin ja toimiikin mielihalujen mukaan..
Sellaistakin on ollut että ylittäessäni korkean sillan, tulee mielihalu heittää laukku alas tai itse hypätä.. - pelkonen24
Onko kukaan onnistunut saamaan nähdän apua? Miten? Mulla on ollut 1,5vuotta ajatuksen kutakuinkin pois. Nyt taas oireilen/pelko parvekkeesta on häirinnyt lähes joka päivä.. :(
- tibialia
Mikä sai ajatuksesi pois 1,5 v ??
onneksi nämä pakot häipyvät itsestäänkin..
on olemassa menetelmiä päästä niistä itse
treenaamalla eroon
- fearslave
Olisipa kiva päästä eroon pakkoajatuksista - varsinkin hyppäämisen pelosta.
Olen kärsinyt tästä korkealla paikalla ilmene vasta pelottavasta sekoamisen tunteesta murrosiästä lähtien.
Ensimmäinen muistamani pelon kouraisu tapahtui 15v ikäisenä kun ulkomaan matkalla huomasin, etten voinut katsoa satoja metrejä korkealta jyrkänteeltä alas muuten kuin makaamalla vatsallani.
Sitten sama ilmeni myös jossain nähtävyys-luolassa, jossa oli paljon muutaman metrin syvyisiä, kirkasvetisiä kalliokuoppia. Näiden yli kulkevalla sillalla tuli tunne joka oli sekoitus pelkoa, huimaamista ja pelkoa putoamisesta kylmään veteen vailla mahdollisuutta kiivetä ylös.
Armeijan jälkeen en enää voinut mennä kerrostalojen parvekkeille ja hissukseen tämä pelko muuttui todella rajoittavaksi. Muitakin pelkoja mulla oli, samanlaisia, että nyt sekoan ja teen milloin mitäkin vailla kontrollia.
Sinnittelin vielä pitkään, kunnes noin 30v iässä työssäkäynti meni jo mahdottomaksi.
Lopulta sain apua, mutta pelko-oireisiin ei niin hirveästi kiinnitetty huomiota. Pelot kuitenkin lievenivät, ja jossakin 4 vuodessa olin taas työkykyinen.
Lääkityksenä on mennyt jatkuvasti xanor efexor. Nyt jo lähes 10v ajan.
Vaikka lähes kaikki sekoamisen tunteeseen liittyvät pelot ovat pysyneet kurissa, korkeat paikat ovat mahdottomia.
Itse korkeus ei huippaa jos paikka on taatusti suojattu itsemurhahypyiltä. Näkö tornit, köysiradat jne. Ovat ongelmattomia jos siinä on paksu turvalasi tai kalterikko jonka yli on mahdoton kiivetä.
Edes Tokyo Towerin läpinäkyvä lattia ei tuota ongelmia, mutta auta armias jos jossain yli 3-5m korkealla parvella, sillalla tms. Jos siinä on normaali kaide, niin kaikki energia menee vain siihen, että yritän kädet nyrkissä taistella vastaan tunnetta jonka mukaan olen hetkenä minä hyvänsä sekoamassa ja hyppäämässä surmaan.
Lienee selvää, etten pysty ylittämään edes siltoja ilman suurta taistelua.
Kierreportaissa en voi kulkea kun niissä on se kuilu keskellä. Jotkut toimistotilat ovat mahdottomia. Samoin monet kauppakeskukset, puhumattakaan jostain Helsingin Sokoksen ja stokkan tapaisesta parvista rakennetusta helvetistä.
Jonkinlaisena lisäpelkona on hyvin vastaavaa pelko, jossa junalaiturilla pelkään sekoavani ja juoksevani junan alle.
Millä näistä eroon? Olen asunut pitkiä aikoja mm. Tokiossa joutuen käyttämään päivittäin metroja useaan kertaan ja aina ne laiturit ovat yhtä pelottavia. Joskus on pakko turvautua lisä-xanoreihin.
Korkean paikan altistusta harjoittelun joskus isossa monikerroksisessa kauppaksekuksessa, jossa oli se muodikas läpi kerrosten oleva suuri kuilu.
Ei päästy eteenpäin, sillä huolimatta terapeutista pelot tulivat, pelkäsin vain lisäksi, että joko terapeutti ei pystyisi pidättelemään minua tai sitten hyppäisin sen kanssa.
Hyviä vinkkejä?
En tiedä miten muut ovat onnistuneet... Voi olla, että korkealla paikalla olo turvavaljaissa, joista on 100% mahdotonta vapautua itse (ei avattavia solmia tai halkoja) mahdollistaisi pelon kohtaamisen. Mutta mistä tämmöistä harjoitus terapiaa voi edes saada? - Karkkikaravaani
Kerroin eräälle ystävälleni kärsiväni tällaisista oudoista parvekkeeltahyppäämis-ajatusoireista, niin hän kertoi, että hänellä itsellään oli ollut samanlaisia ajatuksia! Myöhemmin kaverini sanoi, että sen jälkeen kun pääsi oireistaan minulle avautumaan, niitä ajatuksia ei enää ole jälkeen ollut! Myös omat oireeni ovat hieman lieventyneet, joskaan eivät kokonaan häipyneet. Ehkä asiasta puhuminen ystävälle voisi auttaa, jopa täällä suomi24, mutta jos on joku luotettava kenelle avautua, kannattaa kokeilla.
- fearslave
Otin kirjastosta kasan aihepiiriä käsittelevää kirjallisuutta. Tuollainen oire kyllä mainittiin useammassakin yhtenä piirteenä sekä korkean paikan kammolle, agorafobialle että paniikkihäiriölle.
Erityisesti junalaiturilla iskevä kontrollin menettämisen pelko ja/tai sekoamisen pelko junan eteen hyppäämis-pelkoineen liitettiin agorafobiaan.
Hyppäämisen pelko taas korkean paikan pelkoon.
Ainoa konkreettinen asia jonka opin, on ajatusten yleisyys. Kirjallisuuden mukaan valtaosalla on kokemusta mm. Korkealta kallionkielekkeeltä alas katsoessa iskeneestä ajatuksesta, että nyt hyppään ja sitä seuranneesta perääntymisestä pudotuksen reunalta.
Joillain ajatukset vaan on liian vahvoja ja pelottavia kai....
Isoksi ongelmaksi jäi, ettei missään noista kirjoista ollut juttua kuinka oppia tästä käyttäytymisestä pois.
Kognitiivista terapiaa / itsehoitoa kyllä moni kirja esitteli, mutta etupäässä agorafobisaan ja sosiaalisten tilanteiden pelkoihin.
Kyllä luulisi korkean paikan kammon hyppypelkoineern olevan niin yleistyä, että siitä olisi enemmänkin kirjallisuudessa. Mutta ei. - fearslave
fearslave kirjoitti:
Otin kirjastosta kasan aihepiiriä käsittelevää kirjallisuutta. Tuollainen oire kyllä mainittiin useammassakin yhtenä piirteenä sekä korkean paikan kammolle, agorafobialle että paniikkihäiriölle.
Erityisesti junalaiturilla iskevä kontrollin menettämisen pelko ja/tai sekoamisen pelko junan eteen hyppäämis-pelkoineen liitettiin agorafobiaan.
Hyppäämisen pelko taas korkean paikan pelkoon.
Ainoa konkreettinen asia jonka opin, on ajatusten yleisyys. Kirjallisuuden mukaan valtaosalla on kokemusta mm. Korkealta kallionkielekkeeltä alas katsoessa iskeneestä ajatuksesta, että nyt hyppään ja sitä seuranneesta perääntymisestä pudotuksen reunalta.
Joillain ajatukset vaan on liian vahvoja ja pelottavia kai....
Isoksi ongelmaksi jäi, ettei missään noista kirjoista ollut juttua kuinka oppia tästä käyttäytymisestä pois.
Kognitiivista terapiaa / itsehoitoa kyllä moni kirja esitteli, mutta etupäässä agorafobisaan ja sosiaalisten tilanteiden pelkoihin.
Kyllä luulisi korkean paikan kammon hyppypelkoineern olevan niin yleistyä, että siitä olisi enemmänkin kirjallisuudessa. Mutta ei.Aikaa on taas mennyt, ja nämä korkeat paikat vain vaivaavat. Joten pieni päivitys / aktivointi tähän :-)
En ole löytäny vieläkään mitään apumuotoa eikä asia jaksa terveyskeskuslääkäriä kiinnostaa.
Onko kukaan (yhä) samassa veneessä? Pystynyt selättämään hulluksi tulon ja hyppäämisen pelon?
- fearslave
Kokeilenpa lukea uudestaan tämän aikaisemmin mainitun kerrasta poikki -kirjan
http://www.reteaming.com/kauppa/product_details.php?p=34
Edellisellä kerralla en oikein löytänyt työvälinettä Tän hyppypelon poistamiseen, jospa nyt aukeaisi paremmin.
Eroon tästä kirouksesta on pakko päästä!
-f- :::
Jos joku on tilaamassa kirjaa niin voipi säästää muutaman euron tilaamalla tuolta
http://www.booky.fi/kirja/foa_edna/kerrasta_poikki_vapaaksi_pakko_oireista_ja/9789519594675
Pitääpä itsekin varmaan laittaa tilaukseen kun taas ajatukset riivaa :( - fearslave
::: kirjoitti:
Jos joku on tilaamassa kirjaa niin voipi säästää muutaman euron tilaamalla tuolta
http://www.booky.fi/kirja/foa_edna/kerrasta_poikki_vapaaksi_pakko_oireista_ja/9789519594675
Pitääpä itsekin varmaan laittaa tilaukseen kun taas ajatukset riivaa :(Kiitos vinkistä!
Googletin englanniksi lisää tietoa tästä vihollisesta joka olisi nujerrettava.
Törmäsin termeihin "High place phomenon" ja "L'appel du vide" (call of the void). Tuntui, että opin uutta, mutta kielitaidollani tuli vaikutelma, että noilla termeillä kuvattu ilmiö on sama kuin meidän pelot, mutta ilman ahdistusta ja paniikkia sekä ajatuskierrettä. - :::
fearslave kirjoitti:
Kiitos vinkistä!
Googletin englanniksi lisää tietoa tästä vihollisesta joka olisi nujerrettava.
Törmäsin termeihin "High place phomenon" ja "L'appel du vide" (call of the void). Tuntui, että opin uutta, mutta kielitaidollani tuli vaikutelma, että noilla termeillä kuvattu ilmiö on sama kuin meidän pelot, mutta ilman ahdistusta ja paniikkia sekä ajatuskierrettä.Tuossa kirjassa oli tosiaan heikosti vinkkejä tuollaiseen "mitä jos teen sen" -pelkoon. Varmaan kuitenkin siinäkin on tärkeintä sietää se ahdistus eikä torjua sitä pakenemalla ja karttamalla sellaisia tilanteita, missä tuo hyppääminen tulee mieleen. Sitten voi kokeilla kirjoittaa, sanella tuo pelko ylös ja käydä se sillä tavalla läpi.
- käytettynä
::: kirjoitti:
Jos joku on tilaamassa kirjaa niin voipi säästää muutaman euron tilaamalla tuolta
http://www.booky.fi/kirja/foa_edna/kerrasta_poikki_vapaaksi_pakko_oireista_ja/9789519594675
Pitääpä itsekin varmaan laittaa tilaukseen kun taas ajatukset riivaa :(Huuto.netistäkin löytää halvemmalla, jos kiinnostaa. Tällä hjetkellä hinta 9 € / 11 € postikulut
http://www.huuto.net/kohteet/kerrasta-poikki---vapaaksi-pakko-oireista-ja-rituaaleista/330213556
http://www.huuto.net/kohteet/foa--wilson-kerrasta-poikki/329092519
- 76yhgftrty
Onko kellään kokemusta lääkityksestä tällaisiin "pakkoyllykkeisiin" tai mitä ne nyt ikinä ovatkin...?
- uuuugjk
Uskallatteko kukaan kertoa, onko vastaavia pelkotiloja kuin tuo hyppääminen? Mulla on ihan eri asiasta, mutten kehtaa/uskalla sitä tähän raapustaa.
Olen nukkunutkin niin pirun huonosti viime aikoina. Tänään iski sellainen hullu ahdistuskohtaus tuosta asiasta, mutta kun kestin sen tunteen niin alkoi taas helpottamaan.
Miksi elämä on niin vaikeaa :´( - rasittava ongelma
Huh, tämä on kyllä aika hurja ongelma koska tässä tosiaan pelkää eniten niitä omia tekojaan! Ja kaikenlaiset "mitä jos" -ajatukset ja spekulaatiot noista tilanteista kuuluu tähän kanssa.
Noilla hakusanoilla mitä fearslave on laittanut, löytyy tosiaan juttua.
http://www.xojane.com/fun/turns-out-im-not-suicidal-after-all
http://www.nbcnews.com/health/body-odd/weird-urge-jump-bridge-explained-f424037
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=the call of the void
Ja tämähän ei liity pelkästään hyppäämiseen!
Voi myös tulla mielikuvia - vai onko ne nyt impulsioita - esimerkiksi vastaan tulevan rekan keulaan ajamisesta tai puukottamisesta ILMAN että sitä OIKEASTI haluaa tehdä.
Ja kyllä tämä ihan takuulla liittyy pakko-oireiseen häiriöön, koska näillä henkilöillä ei ole siis mitään halua oikeasti satuttaa itseään tai ketään. Jotenkin vain ajatukset ovat noiden asioiden suhteen "hieman vinksallaan". - Zeta
Onko täällä joku joka vielä kamppailee asian kanssa?
Minulla itselläni meinaan on näitä yllämainittuja oireita ja ne haittaa jokapäiväistä elämää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2794619Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282498- 242181
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932166Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?1291817Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se261462- 161442
Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3431418Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361357Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351247