Hyvää yötä

..todella hienoa tekstiä runossasi. Mykistävän kaunista tekstiä. Alusta lähtien mukaansa tempaavaa.

Kiitos sinulle tälläisen helmen tuomisesta palstalle : )

jälleen ystäväni tekstiäsi.

En osaa, vaikka mieli tekikin kirjoittaa vastaus-
runo. Ja toisaalta, se olisi rikkonut tämän upean
kokonaisuuden.

Joten tyydyn kiittämään Sinua lukunautinnosta.

Sinun täytyy olla parantaja - Aitiparantaja.
Ei tuollaista tekstiä synny kuin ihmiseltä, joka pystyy palauttamaan rikkinäiseen sielun.

sydämellisistä kommenteista.

Usein runoni enimmäkseen ovat vain runomaailman, sen käsitteiden, lausetodellisuuden sekä yleensä kielen, informaation ja tajuamisen suhteiden hetkellistä tarkastelua, kuten olen sanonut, että ne näyttävät runoilta mutta ovat runouden kirjallista tarkastelua mihin sitten limittyy erilaisia aineksia, niin että kait niitä voi runoiksikin sanoa; mutta sitten on näitä mitkä syntyvät omakohtaisesta kokemuksesta, ehkä muistosta tai muuten satuttavasta aistimuksesta tai ainakin henkilökohtaisesta pohdiskelusta ja sellaisina eivät voi olla vain aiheensa tarkastelua joskin myös näihin limittyy monenlaista jopa tarkastelevaa, osin satiiristakin ainesta. Sellaista.

En tiedä kehtaanko tunnustaa tai miksi en kehtaisi, että runon syntyhistoria on varsin arkinen:
Vessaan mennessä tempasin myytävien kirjojen pinosta Anu Kaipaisen kirjan Vilulinnut ja ehkä aikomukseni oli sitä vähän selailla mutta pytyllä istuessa huomio kiinnittyi kirjan kansipapereihin missä tummaa taustaa vasten lepattaa vaaleita käsiä. Jollain tapaa kuva puhutteli, alkoi kaihertaa ja antaa muotoa joillekin sisäisille tunteille ja ajatuksille. Siitä syntyi runon alkuosa eli ensimmäinen runo. Ajattelin sitten, että kun runo syntyi kuvasta, voisiko runon kuvittaa. Valokuvaisinko Vilulintujen kansikuvan tähän kuvitukseksi? Se ei tuntunut parhaalta ratkaisulta, joten selasin äkkiseltään joitain viime kuukausina ottamiani kuvia, jos niistä löytyisi sopiva. Tuo kuva, minkä laitoin kuvitukseksi, on jo itsessään kuin runo, sisältää vahvan symboliikan. Olin jo laittamassa sen tähän, mutta päättelin, ettei sekään ole runoon sopiva - ja poks. Valokuvan pohjalta syntyi toinen runo, yhdessä sitten muodostivat tekstin, minkä päätteeksi linkitin kuvan. Kesäinen kuva Reposaaren Kallosta ei ole lavastettu vaan on tilannekuva missä ystäväni tarkastelee vanhaa, veneen kiinnitysköydelle tarkoitettua lenkkiä kalliossa.

Noin tunti runon jälkeen tietokoneen virtapiiri poksahti. En ehtinyt viedä konetta heti huoltoon ja toisaalta en olisi voinut muutenkaan olla palstalla kun piti flunssan jäljiltä vielä heikkokuntoisena pitää huolta lepäämisestä että jaksaa päiväntyöt, siksi kiitokseni tulee taas kerran jälkijunassa. Nyt on flunssa voitettu ja konekin tuli korjauksesta perjantaina...

Sheriffi lähettää terveisiä, että äitiparran saaman työn vuoksi hän ei välttämättä ehdi valvoa palstaa ihan päivittäin, mutta yrittää lukea ainakin sähköpostinsa joka ilta, joten hän olisi kovin kiitollinen, jos laitatte mielestänne epäasiallisista viesteistä postia "ilmoita asiattomasta viestistä".

♥