Tunkkinen tarina

Osa4. The end. kirjoitti:

Välillä oli hyviä päiviä, joilloin luottoa löytyi, välillä taas tuntui, että kaikki kaatui päälle ja elämä oli lopussa. Elämistä helpotti, kun joutui rahavaikeuksissa luopumaan aamulehdesta ja netistä kevään edetessä. Eipä tarvinnut lukea jokapäivä uusia virallisia käänteitä tarinassa. Pankkilainat olivat sitä luokkaa, että kulujen jälkeen jäi kuussa käteen sataviisikymppiä. Auto vietiin tietenkin takaisin liikkeeseen, siitäkin tuli useampi tonni takkiin. Aluksi valehtelin töissä, että auto on huollossa, mutta kovin pitkään ei sitään voinut kertoa. Lopulta oli pakko myöntää, että auto on myyty. Tietenkin työkaverit vittuilivat surutta. Alkoivat kutsumaan nimellä Herra fillaroiva valuuttakauppias.

Voisi kuvitella, että luotto olisi tämän jälkeen ollut vähissä, mutta oudosti minusta tuli sijoittaryhmässä suuriääninen puolestapuhuja, joka vakuutti kaikille, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. En aina itsekään uskonut siihen mitä sanoin, mutta tuntui paremmalta elää valheessa kuin myöntää itselleen rahojen menneen hukkaan. Kokousten jälkeen soittelin usein sponssille ja pyysin lisätietoa avautumispäivistä ja tulevista tapahtumista. Välillä hän oli töykeä ja murahteli vihaisena luuriin. Lopulta hän löi sen kiinni. Välillä taas känissä ja lauloi puhelimeen. Kerran hän taas kertoi avoimesti uusista hienoista suunnitelmista joiden kuuleminen tuntui vahvistavan sitä uskoa mikä minulla ja vaimolla oli, että kaikki kääntyy parhainpäin. Lehdissä ja medioissa alkoivat toitottamaan sitä samaa, että rikollista toimintaa ja muka joku Ponzi. Tätä ei meidän sijoittajaryhmässä uskottu, vaan aina kesän loppuun asti luottoa löytyi ja henkeä pidettiin yllä.

Kesän lopussa tuli ensimmäinen pommi, kun tuttavuus eläkeläismiehen kanssa katkesi hänen äkilliseen kuolemaansa. Väittivät että pumppu petti, mutta oikeasti eläkeläismiehen elämänhalu katosi, kun jälkeläisille tarkoitettu sijoitusvoitot katosivat tuhkana tuuleen. Ensiksi menivät hartia lyttyyn ja ääni muuttui hiljaiseksi piiperrykseksi, mikä näkyi kokouksissa. Lopulta muuttui ihon väri harmaaksi ja mies jäi sänkyyn makaamaan, eikä tullut enää edes tapaamaan valuuttatuttujaan. Sellainen on hiljainen kuolema, jonka valuuttakauppias hopealautaselta tarjoilee suoraan sisuksiin.

Iltaisin kotona vaimo itki ja levitti erääntyvät laskut sekä pankista tulleet kirjeet pöydälle. Kyynelten seasta hän huusi kaiken olevan pilalla ja syytti minua keinottelusta ja tyhmyydestä. Istui syksyn tullessa monet illat yksin kylpyhuoneessa ja mietin asioita. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tapaamaan sponssia silmätysten ja pyytää häneltä apua taloudellisiin ongelmiin, tai rahoja takaisin. Reissu oli melkoinen tapaus. Sponssi ei ollut koskaan kertonut tarkkaa asuinpaikkaansa, mutta kiertoteitä se viimein paljastui ja tuttavan rahoittaman lähdin hänen luokseen.

Omakotitalon pihassa oli jo vieraita odottamassa. Poliisi- ja hinausauto, jälkimmäisen lavalla nostettiin sponssin BMW killumaan. Punakka ja huomattavasti viime tapaamisesta lihonnut sponssi vietiin maijan sisälle, ilman että ehdin kysymään häneltä sijoitusklubin tulevaisuudesta tai lainasta mitään. Asunnon ovelle jäivät vilkuttamaan kyynelissä vähän päälle kaksikymppiset thainaiset, jotka sponssi oli tuonut lomamatkan tuliaisia kotiinsa. En maininnut tästä käynnistä vaimolle sanaakaan.

Asunto laitettiin seuraavaksi myyntiin, koska luottotietojen menetys oli joulunalla tiedossa, ellei vähintään parikymmentä tuhatta euroa löydy nopeasti jostain. Olimme jo myyneet kirpputoreilla kaiken irtaimen omaisuuden sohvia ja tv-vastaanotinta myöten. Vaimo asui tässä vaiheessa lasten kanssa sukulaistensa luona ja oli laittanut erohakemuksen vetämään syynä minun väkivaltaisuus ja alkoholiongelmat.

Iilimadon kaltainen asunnonvälittäjä lupasi myydä asunnon alle kuukaudessa, mutta kolmeen ensimmäiseen näyttöön ei tullut yhtään kiinnostunutta. Ilmeisesti tässä talouden tilanteessa 50-luvun betonikuutio ei ole kovin haluttu sijoituskohde. Hintaa lasketttiin useaan kertaan samoin tuloksin. Asunto on ja pysyi edelleen meillä, velat jatkoivat muistetteluaan lukuisten huomautusten ja puhelinsoittojen ryydittäminä.

Ainoa valonpilkahdus syksyssä oli entinen työkaveri, valuuttakaupalla rikastustunut, joka oli saapunut kotisuomeen takaisin ilmeisesti rahojen loputtua. Thaimaan halpa viina ja muu porsastelu olivat karaisteet miehen kelmeän ihon entisestään. Vanhan viinan lemu oli melkoinen, kun hän saapui työpaikalle hattukourassa kyselemään entistä työtään takaisin. Eihän sellaista juopporetkua kukaan palkkaa ja sitäpaitsi hänen paikkansa on jo täytetty. Sossu kutsui suurta maailmanmatkaajapoikaansa.

Vähän ajan päästä sain kuulla, että sponsori oli päässyt posesta ulos ja päätin mennä tapaamaan häntä. Asiat piti selvittää pohjia myöten. Tässä vaiheessa sijoittaryhmän kokoontumiset olivat vähentyneet ja käytännössä loppuneet. Ainoastaan muutama sitkein piti toivon kipinää yllä, yhtä toiverikkaina kuin ennenkin, vailla epäilyjä, no ehkä vähän. Osa ryhmästä oli tehnyt rikosilmoituksen ja monet kadonneet, ilmeisesti häpeissään nuolemaan haavojaan. Olin viimeisenä tekonani ryhmälle luvannut selvittää asiat, vaikka ylätahoa myöten, jos se sitä vaatisi, jotta saamme tietää totuuden.

Katselin puskasta sponssin asuntoa, jonka ikkunoissa paistoi valoa. Lähempänä ulko-ovea kuulin kovaäänistä musiikkia ja ilakoinnin ääniä, aivankuin siellä olisi juhlat käynnissä. Painoin ovikelloa. Thainainen tuli avaamaan oven kylpymekossa. Arvattuaan asian hän puhui thaimaaksi jotain käsittämätöntä peremmälle taloon ja sulki ulko-oven. Kesti usean minuutin ajan, kunnes sikakännissä oleva sponssi saapui ovelle. Oven karmiin tukeutuen hän katsoi minuun ja otti kulauksen kädessään olevasta konjakkipullosta. Pitkä hiljaisuus. Sitten hän lopulta puhui: Näin se elämä menee. Olisihan se moraalitonta antaa tunkkien pitää rahansa. Perkele, pitääkö tulla kädestä pitäen opettamaan? Ei perkele, mutta nyt pitää lähteä sisälle ettei vilustu. Mene sinäkin siitä kotiisi äläkä norkoile toisten nurkilla. Hus hus.

Istun nyt tyhjän asunnon olohuoneessa, edes mattoja ei ole lattialla ja mietin. Minäkin olin joskus suuri valuuttakauppias ja melkein euromiljonääri. Miksi näin kävi ja juuri minulle. Mitä pahaa minä olen tehnyt?

THE END

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä