Meillä tämmöinen

ongelman tapainen

Ehkä tämä ei nyt varsinaisesti ole ongelma mutta häiritsee kyllä minua valtavasti.

Poikani elää avoliitossa ja miniä on ihan todella mukava nuori nainen. Olen aina pysynyt sivussa heidän elämässään ja yhteydenpitomme on satunnaista ja kyläilemme vain pyynnöstä puolin ja toisin.
Ainoa asia joka minua miniässäni häiritsee on se että hän on mahdottoman huumorintajuton. Asia itsessään ei olisi edes ongelman tapainen, mutta kun pojallani ja minulla on hyvin samanlainen huumorintaju ja miniä loukkaantuu suunnattomasti meidän ilonpidostamme kun ei itse osaa siihen osallistua eikä vaan kerrassaan käsitä meitä. Asia tulee esille ihan normaali tilanteissa, poika sanoo minulle jotain ja minä vastaan samalla mitalla, nauramme vesissä silmin ja miniä tulee kysymään mikä nyt niin hauskaa on. No tottakai sitten selitämme, mutta kun tilanne ei vaan hänelle aukea niin loukkaantuu ja taas lähdetään kotiin vähän tuittupäin. Nyt hän on ruvennut vahtimaan jutusteluamme ja se kyllä selkeästi vaivaa niin minua kuin poikaakin.

En oikein tiedä mitä asialle pitäisi tehdä kun kuitenkin haluaisi ihan normaalin rennosti olla ja oma itsensä. Neuvokaapas jos löytyisi joku viisas tämänkin pulman ratkomaan.

223

49696

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • auttaa.......

      Miksei miniää voi ottaa huomioon?
      Kyllä ulkopuoliseksi jättäminen loukkaa.

      Jutelkaa sisäpiirivitsejänne ihan keskenänne, ei silloin kun miniä on kuulemassa.

      • kuuleekin.

        Höpö höpö! Jos jollakin ei ole huumorintajua, niin kenekään ei tarvitse hänen takiaan luopua keskustelemasta. Onhan se täysin pönttö ja kuolleena syntynyt ajatus, että äidin ja pojan pitäisi mennä miniältä piiloon saadakseen jutella.

        Miniä tässä tapauksessa nokkaansa nostaa ja itseään kiusaa turhalla. Ei hänellä ole mitään syytä loukaantua, vaikka ei ymmärräkään toisten juttuja. Hänellä saattaa olla vaikeuksia myös muidenkin ihmisten juttujen ymmärtämisessä.

      • osaa kuunnella...
        kuuleekin. kirjoitti:

        Höpö höpö! Jos jollakin ei ole huumorintajua, niin kenekään ei tarvitse hänen takiaan luopua keskustelemasta. Onhan se täysin pönttö ja kuolleena syntynyt ajatus, että äidin ja pojan pitäisi mennä miniältä piiloon saadakseen jutella.

        Miniä tässä tapauksessa nokkaansa nostaa ja itseään kiusaa turhalla. Ei hänellä ole mitään syytä loukaantua, vaikka ei ymmärräkään toisten juttuja. Hänellä saattaa olla vaikeuksia myös muidenkin ihmisten juttujen ymmärtämisessä.

        eikä tuijota vain omaa napaansa....

        Ei todellakaan tarvitse mennä piiloon juttelemaan, vaan keskustella niin että ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

      • Jonna¤¤¤
        osaa kuunnella... kirjoitti:

        eikä tuijota vain omaa napaansa....

        Ei todellakaan tarvitse mennä piiloon juttelemaan, vaan keskustella niin että ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

        Se miniäkin voisi ottaa ne toiset huomioon ja antaa äiteen ja pojan toimitella juttujansa ja nauraa.
        Eihän ne sille miniälle naureskele,höh.

      • aloittaja
        Jonna¤¤¤ kirjoitti:

        Se miniäkin voisi ottaa ne toiset huomioon ja antaa äiteen ja pojan toimitella juttujansa ja nauraa.
        Eihän ne sille miniälle naureskele,höh.

        kyse ei todellakaan ole mistään miniään kohdistuvasta pilailusta eikä, kuten joku tuossa sanoi, sisäpiirivitseistä, vaan ihan normaalista jutustelusta. Meillä nyt vaan on tilannekomiikantaju samanlainen ja poikani kanssa on hauska jutella, samat asiat vaan naurattaa. Kauhean vaikeaa olisi ylläpitää minkäänlaista keskustelua, enkä ainakaan itse osaisi joka sanaani miettiä niin että ymmärtääkö nyt kaikki läsnäolijat varmasti tähän sisältyvän komiikan, sarkasmin tai sanaleikin.

      • anoppi minäkin

        Minulle tuli myös tunne, että äidillä ja pojalla on ihan oma huumori (niinhän kirjoittaja sanoikin), jota sitten viljelevät. Anoppi voi myös muka tahattomasti, mutta tarkoituksellisesti pitää yllä tätä poikansa ja itsensä välistä huulen heittoa. Ymmärrän hyvin, että miniälle tulee ulkopuolinen olo.

        Ota nyt hyvä anoppi huomioon se miniäsi ja heittäkää poikanne kanssa kaksin sitä huulta niin paljon kuin jaksatte ja tikahtukaa nauruunne. Sinun pitää aikuisena ihmisenä ottaa huomioon kaikki mukana olijat!

      • mieleen.......
        aloittaja kirjoitti:

        kyse ei todellakaan ole mistään miniään kohdistuvasta pilailusta eikä, kuten joku tuossa sanoi, sisäpiirivitseistä, vaan ihan normaalista jutustelusta. Meillä nyt vaan on tilannekomiikantaju samanlainen ja poikani kanssa on hauska jutella, samat asiat vaan naurattaa. Kauhean vaikeaa olisi ylläpitää minkäänlaista keskustelua, enkä ainakaan itse osaisi joka sanaani miettiä niin että ymmärtääkö nyt kaikki läsnäolijat varmasti tähän sisältyvän komiikan, sarkasmin tai sanaleikin.

        Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille.

        Joillekin on ilmeisesti vaikeaa ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

      • huumorintajuinen...kyllä
        mieleen....... kirjoitti:

        Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille.

        Joillekin on ilmeisesti vaikeaa ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

        "Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?"

        Vitsi tai yleinen hauska jutustelu ei ole koskaan huonoa jos kertoja ja se kenelle se kerrotaan molemmat nauravat vedet silmissä, niin kuin tuossa kerrottiin.
        Jos jonkun toisen mielestä se on huono juttu, mitä sitten?
        Olen ihan samaa mieltä siitä että joillekin on tosi vaikeaa ottaa muut huomioon, tämäkin miniä kiukuttelee ihan turhasta. Voisi ottaa muut huomioon ja jos ei ymmärrä, hymähtää vaan. Mikä siinä on niin vaikeaa.

      • oppitunti
        mieleen....... kirjoitti:

        Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille.

        Joillekin on ilmeisesti vaikeaa ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

        "Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille."


        Onpa miniäparka sitten eksynyt ihan väärään sosiaaliryhmään, kun hän pitää miestään ja anoppiaan typerinä. Eihän ylväs miniä harrasta muuta kuin kulttuuria ja elämänkatsomusta, ja ne ovat niin vakavia asioita, että niille ei saa nauraa.

        Eikä sivistynyt ihminen muutenkaan saa nauraa. Se on lapsellista ja hunotapaista ja alempien kansanluokkien tapa. Sivistynyt ihminen ei naura koskaan, vaan suupielten pitää aina roikkua alaspäin.

      • vakavasti.....
        oppitunti kirjoitti:

        "Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille."


        Onpa miniäparka sitten eksynyt ihan väärään sosiaaliryhmään, kun hän pitää miestään ja anoppiaan typerinä. Eihän ylväs miniä harrasta muuta kuin kulttuuria ja elämänkatsomusta, ja ne ovat niin vakavia asioita, että niille ei saa nauraa.

        Eikä sivistynyt ihminen muutenkaan saa nauraa. Se on lapsellista ja hunotapaista ja alempien kansanluokkien tapa. Sivistynyt ihminen ei naura koskaan, vaan suupielten pitää aina roikkua alaspäin.

        En minäkään.

        Se tutkimus tehtiin muuten seuraavalla jutulla;

        "Mitä iso savupiippu sanoi pienelle?
        -Ei mitään, koska savupiiput ei osaa puhua"

        40% ihmisistä nauroi tuolle....

      • Tajuttoman huumorintajuinen
        mieleen....... kirjoitti:

        Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille.

        Joillekin on ilmeisesti vaikeaa ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

        Hei haloo! Jos äidin ja pojan keskenäiset jutut ja huumori vaikuttavat typeriltä niin kannattaisi miniän vaihtaa maisemaa koska ongelmia tulee ennen pitkää joka tapauksessa.

        Iloiseen nauravaiseen perheeseen jossa ilmiselvästi on hyvät keskenäiset välit ei pitäisi ottaa ketään huonolla itsetunnolla varustettua tosikkoa iloa pilaamaan.
        Miniäehdokas ei todellakaan ole se joka tulee sulhasensa perheeseen määräämään miten ja mistä saa keskustella ja mille nauraa.

        Itse asiassa uskon että pohjalla on miniän tuntema mustasukkaisuus äidin ja pojan välisestä hyvästä suhteesta - eikun miniäehdokas vaihtoon!

        Mustasukkaisuus on hanurista!!! (varsinkin äitiä kohtaan)

      • sitä taas

        käytä aivojas ja lue toi texti uusix et tajuut

      • Pinohiiri1

        vitseille kun ei varmaan jaksa nauraa. ja jo nuita hörisijöitä on liikaaki.mukavahan se on ku on luonnostaan hauskaa mutta ei sen tartte kaikkia koskea sentään.

      • äiti ja miniä
        oppitunti kirjoitti:

        "Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille."


        Onpa miniäparka sitten eksynyt ihan väärään sosiaaliryhmään, kun hän pitää miestään ja anoppiaan typerinä. Eihän ylväs miniä harrasta muuta kuin kulttuuria ja elämänkatsomusta, ja ne ovat niin vakavia asioita, että niille ei saa nauraa.

        Eikä sivistynyt ihminen muutenkaan saa nauraa. Se on lapsellista ja hunotapaista ja alempien kansanluokkien tapa. Sivistynyt ihminen ei naura koskaan, vaan suupielten pitää aina roikkua alaspäin.

        kuullostaa jotenkin ärsyttävältä tärkeilijältä...tietysti jos hän jnnittää esim sinua jotenkin ja joutuu paniikkiin eikä rentoudu seurassasi,voi olla yksi syy totisuuteen.Nauraakohan poikasi kanssa kahden edes?jos ei,niin luleenpa että suhde ei tule kauaa toimimaan.Me ainakin repeämme naurusta monesti anoppini ja mieheni kanssa.tsemppiä!Huumorintajua on oltava jos haluaa että suhteet toimii ja se auttaa selviämään elämästä niin ala kuin ylämäestä.Ainakin meillä päin.Täytyy osata myös nauraa itselleen.

      • minä28
        mieleen....... kirjoitti:

        Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille.

        Joillekin on ilmeisesti vaikeaa ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

        Sulla taitaa olla vanne vähän kireällä...?

      • Häijyn huumorin ystävä_n24
        mieleen....... kirjoitti:

        Että miniä pitää juttujanne typerinä.

        Tutkimuksen mukaan 40% ihmisistä nauraa huonoillekin vitseille.

        Kuulutteko poikasi kanssa näihin?

        Huumori on vaikea laji, edellyttää samanlaista kulttuuria ja elämänkatsomusta, jotta nauraisi samoille jutuille.

        Joillekin on ilmeisesti vaikeaa ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

        Minulla on härski huumorintaju, ettei jotku miehetkään sitä käsitä. Nauran ihan sikana jutuille jotka pyörii persauksen ympärillä :D Vanha kunnon pieruhuumoriki kolahtaa. Sitte semmoset oikein paskat puujalakavitsit.Ne kun on nii huonoja et niille on pakko nauraa. Ne minun vitsit on nii kauheita etten oo anopin kuullen ikinä kehannu ees niitä sanoa. Voi olla ettei se ymmärrä niitä. Muut nauraa nii se ei varmana nauras. Olen kerran sen nähny nauravan ja olen 5 vuotta seurustellut mieheni kanssa.:) Töisä murjasin semmosen vitsin kassalla yhelle taksikuskille että se nauro veet silmissä nii sen takana oleva tyyppi vetäs hernehet niin syvälle nenää et sen jälkeen olen päättänyt pitää suuni kiinni. Pian saa maineen räävitön kassatäti. Sai siitä kuitenki positiivisen mielen et jolleki tuli parempi mieli.

      • Nimetön
        osaa kuunnella... kirjoitti:

        eikä tuijota vain omaa napaansa....

        Ei todellakaan tarvitse mennä piiloon juttelemaan, vaan keskustella niin että ottaa kaikki läsnäolijat huomioon.

        Minä tekisin näin,kutsuisin aina erikseen pojan ja miniän vierailulle,jossa ei naurettaisi,koska hänellä voi olla joku kompleksi,jota ei tiedetä.Sitten pitäisin pojan kanssa ihan omat naurukekkerit,pääasia,että kaikille jotakin,suhdetta poikaan ei kannata vesittää tuon takia ja taas jos miniä kärsii niin kovasti,josta ei ole vielä tietoa miksi(voihan se johtua jostakin ongelmasta),nin hänen seurassaan olisitte siististi,saattaisi olla hyvinkin kivaa!

      • samaa mieltä tässä
        anoppi minäkin kirjoitti:

        Minulle tuli myös tunne, että äidillä ja pojalla on ihan oma huumori (niinhän kirjoittaja sanoikin), jota sitten viljelevät. Anoppi voi myös muka tahattomasti, mutta tarkoituksellisesti pitää yllä tätä poikansa ja itsensä välistä huulen heittoa. Ymmärrän hyvin, että miniälle tulee ulkopuolinen olo.

        Ota nyt hyvä anoppi huomioon se miniäsi ja heittäkää poikanne kanssa kaksin sitä huulta niin paljon kuin jaksatte ja tikahtukaa nauruunne. Sinun pitää aikuisena ihmisenä ottaa huomioon kaikki mukana olijat!

        Olet "anoppi" oikeassa. Haiskahtaa jotenkin salakieroilulta nauraa vesissä silmin, jos tietää draaman ainekset leijuvan..mutta meitä on joka junaan. Tietysti avioliitto tuo muassaan joka osapuolten eteen joustomahdollisuuden, niin miniän kuin anopinkin. Silti aikuisen ihmisen - miehen äidin - kannattaisi harjoitella kypsymistä ihan salaa issekseen. Onhan perinteisesti jo ohuita kohtia jäissä näissä miniä-anoppi -suhteissa, miksi niitä tieten tahtoen koetella.

        - tosikkous on taidetta -

      • ...kylään ?
        Nimetön kirjoitti:

        Minä tekisin näin,kutsuisin aina erikseen pojan ja miniän vierailulle,jossa ei naurettaisi,koska hänellä voi olla joku kompleksi,jota ei tiedetä.Sitten pitäisin pojan kanssa ihan omat naurukekkerit,pääasia,että kaikille jotakin,suhdetta poikaan ei kannata vesittää tuon takia ja taas jos miniä kärsii niin kovasti,josta ei ole vielä tietoa miksi(voihan se johtua jostakin ongelmasta),nin hänen seurassaan olisitte siististi,saattaisi olla hyvinkin kivaa!

        Ajattelitko yhtään miten paljon miniä siitä sitten kihahtaisi tai ottaisi itseensä (ns. vetäisi herneen nenään) jos anoppi kutsuisi pelkästään poikansa kylään ja miniä odottaisi kotona ? Siitähän saattaisi puhjeta kunnon sota kaikkien kesken. Jos nyt jo kyylää äidin ja pojan keskustelua ja ilonpitoa niin sittenhän se vasta "myrkkyä juo" jos/kun saa selville että hänet on ohitettu osassa kyläilykutsuissa. Se on vähän sama asia kuin äiti ja poika juoksisivat nurkan taakse keskustelemaan ja naureskelemaan. Sehän on kuitenkin heidän huumoriaan. Tuskin se miniä naurun kohteena on, taitaa enemmän olla ihmetyksen kohde. Mekin mieheni kanssa nauramme keskenämme meidän juttujamme ja jos joku sukulaisista on näkemässä eikä ymmärrä niin eivät ne ole moksiskaan. Kuten en minäkään jos en aina kaikkia heidän juttujaan ymmärrä. Kaikkea kun ei ole tarkoitettu kaikkien ymmärrettäväksi... Minun mielestäni. Tosin toisilla tämä järjestely kyllä saattaa toimiakkin, mutta kuitenkin... Onhan se nyt reilumpaa kutsua molemmat yhtäaikaa kylään eikä erikseen. Miniä saisi kasvattaa itselleen luonnetta, ettei olisi niin "pikkusieluinen" että suutahtaa toisten leikinlaskusta ja huumorista. Tietysti siinä kohtaa jos kyse on miniästä niin silloin mutta huumori on paras kukka ja se tuskin tässä kohtaa kolahtaa miniän nilkkaan vaan yleisiin asioihin ja maailmanmenoon. Myös arkipäivän asioista saa hyvää huumoria aikaan. Itselleen nauraminen tekee hirmu hyvää koko ihmiselle, olen huomannut ja hyväksi todennut.

      • koettu..
        Tajuttoman huumorintajuinen kirjoitti:

        Hei haloo! Jos äidin ja pojan keskenäiset jutut ja huumori vaikuttavat typeriltä niin kannattaisi miniän vaihtaa maisemaa koska ongelmia tulee ennen pitkää joka tapauksessa.

        Iloiseen nauravaiseen perheeseen jossa ilmiselvästi on hyvät keskenäiset välit ei pitäisi ottaa ketään huonolla itsetunnolla varustettua tosikkoa iloa pilaamaan.
        Miniäehdokas ei todellakaan ole se joka tulee sulhasensa perheeseen määräämään miten ja mistä saa keskustella ja mille nauraa.

        Itse asiassa uskon että pohjalla on miniän tuntema mustasukkaisuus äidin ja pojan välisestä hyvästä suhteesta - eikun miniäehdokas vaihtoon!

        Mustasukkaisuus on hanurista!!! (varsinkin äitiä kohtaan)

        Kälyn ja Naton välillä..

        Suhtautui aina kamalan nyrpeästi, jos oma veljeni ja minä naurettiin jollekin asialle.. tai puhuttiin jostain, joka meitä yhdisti.. Hirveän mustasukkainen ja huumorintajuton.. totesi vaan lapsilleen, että ei kuulu meille.. etc..


        Harvat tapaamiset, myrkytti joka kerta ilmaisemalla nyrpeyttään vähäiset kohtaamisemme..

        Sääliksi kävi veljeä, mihinkä astui :(

      • mummuliini

        ....äiti ja poika ovat sellaisia kuin ovat, heidän välinen kommunikointi on huumoripitoista, se on siis tapa puhua...... Voi miten tuttua, niin on meilläkin,koko suvullani, eikä totisesti tulisi mieleenikään yrittää olla, tai näytellä olevani, joku muu, vaikka ympärillä olijat tai sukuun tulevat, eivät puhetapaamme ymmärtäiskään. Jutut ei ole sisäpiirijuttuja vaan yksinkertaisesti tapamme puhua kaikesta, toisillemme ja itsellemme nauraen. Uutta vävyehdokastamme kauhistutti, kun puhumme ja nauramme usein "perinnön jakoa" eli sitä kuka mitäkin saa ja haluaa kun mieheni ja minä kuolemme.....(olemme molemmat alta 60v ja terveitä) mutta kyllä hän siihen pian tottui :D
        -Huumoria, verbaalista lahjakkuutta erikoisina sanakäänteinä, kuin pingistä tai tennistä pelaisi....eikä ole yhtään mitään väliä ymmärtääkö joku muu :D... (aina ei edes omasta porukasta kaikki ymmärrä)

        -Ne jotka ovat asiasta eri mieltä, ovat juuri näitä "lyhytnoukkaisia, huumorintajuttomia tosikkoja" kuten aloittajan miniäehdokaskin. Jos äiti ja poika antavat miniän olla sellainen kuin on, eivätkä loukkaannu ja tinttaile siitä, niin samaa toivoisi myös miniän taholta.

      • minä !
        mummuliini kirjoitti:

        ....äiti ja poika ovat sellaisia kuin ovat, heidän välinen kommunikointi on huumoripitoista, se on siis tapa puhua...... Voi miten tuttua, niin on meilläkin,koko suvullani, eikä totisesti tulisi mieleenikään yrittää olla, tai näytellä olevani, joku muu, vaikka ympärillä olijat tai sukuun tulevat, eivät puhetapaamme ymmärtäiskään. Jutut ei ole sisäpiirijuttuja vaan yksinkertaisesti tapamme puhua kaikesta, toisillemme ja itsellemme nauraen. Uutta vävyehdokastamme kauhistutti, kun puhumme ja nauramme usein "perinnön jakoa" eli sitä kuka mitäkin saa ja haluaa kun mieheni ja minä kuolemme.....(olemme molemmat alta 60v ja terveitä) mutta kyllä hän siihen pian tottui :D
        -Huumoria, verbaalista lahjakkuutta erikoisina sanakäänteinä, kuin pingistä tai tennistä pelaisi....eikä ole yhtään mitään väliä ymmärtääkö joku muu :D... (aina ei edes omasta porukasta kaikki ymmärrä)

        -Ne jotka ovat asiasta eri mieltä, ovat juuri näitä "lyhytnoukkaisia, huumorintajuttomia tosikkoja" kuten aloittajan miniäehdokaskin. Jos äiti ja poika antavat miniän olla sellainen kuin on, eivätkä loukkaannu ja tinttaile siitä, niin samaa toivoisi myös miniän taholta.

        Näin sen kuuluu ollakkin ! Pidä tuo ja moni tykkää susta !

      • minäkin töissä
        Häijyn huumorin ystävä_n24 kirjoitti:

        Minulla on härski huumorintaju, ettei jotku miehetkään sitä käsitä. Nauran ihan sikana jutuille jotka pyörii persauksen ympärillä :D Vanha kunnon pieruhuumoriki kolahtaa. Sitte semmoset oikein paskat puujalakavitsit.Ne kun on nii huonoja et niille on pakko nauraa. Ne minun vitsit on nii kauheita etten oo anopin kuullen ikinä kehannu ees niitä sanoa. Voi olla ettei se ymmärrä niitä. Muut nauraa nii se ei varmana nauras. Olen kerran sen nähny nauravan ja olen 5 vuotta seurustellut mieheni kanssa.:) Töisä murjasin semmosen vitsin kassalla yhelle taksikuskille että se nauro veet silmissä nii sen takana oleva tyyppi vetäs hernehet niin syvälle nenää et sen jälkeen olen päättänyt pitää suuni kiinni. Pian saa maineen räävitön kassatäti. Sai siitä kuitenki positiivisen mielen et jolleki tuli parempi mieli.

        sellaisessa paikassa jossa huumor ei kuki. ja mie kun tykkään laverrella ommaa huumoriain joka niiden mielestä on pelkän toisiinsa vilkuilun ja pitkien katseiden arvoista. siispä päätin yrittää keskittyä vain omaan työhöni ja tehdä sitä kulmat kurtussa tämän ajan jonka siellä viivyn, vakituisesti en sinne jää. En sitten tiedä pysyykö suuni kuinka hyvin kiinni, mut arvatkaa tunnenko itteni typeräksi siinä sakissa.

      • mieltä
        Tajuttoman huumorintajuinen kirjoitti:

        Hei haloo! Jos äidin ja pojan keskenäiset jutut ja huumori vaikuttavat typeriltä niin kannattaisi miniän vaihtaa maisemaa koska ongelmia tulee ennen pitkää joka tapauksessa.

        Iloiseen nauravaiseen perheeseen jossa ilmiselvästi on hyvät keskenäiset välit ei pitäisi ottaa ketään huonolla itsetunnolla varustettua tosikkoa iloa pilaamaan.
        Miniäehdokas ei todellakaan ole se joka tulee sulhasensa perheeseen määräämään miten ja mistä saa keskustella ja mille nauraa.

        Itse asiassa uskon että pohjalla on miniän tuntema mustasukkaisuus äidin ja pojan välisestä hyvästä suhteesta - eikun miniäehdokas vaihtoon!

        Mustasukkaisuus on hanurista!!! (varsinkin äitiä kohtaan)

        Nih.:)

      • heikko itsetunto ja
        kuuleekin. kirjoitti:

        Höpö höpö! Jos jollakin ei ole huumorintajua, niin kenekään ei tarvitse hänen takiaan luopua keskustelemasta. Onhan se täysin pönttö ja kuolleena syntynyt ajatus, että äidin ja pojan pitäisi mennä miniältä piiloon saadakseen jutella.

        Miniä tässä tapauksessa nokkaansa nostaa ja itseään kiusaa turhalla. Ei hänellä ole mitään syytä loukaantua, vaikka ei ymmärräkään toisten juttuja. Hänellä saattaa olla vaikeuksia myös muidenkin ihmisten juttujen ymmärtämisessä.

        luulee, että te nauratte hänelle. Kertokaa, että puhe ei ollut mistään häneen liittyvästä ja että ei tarvi loukkaantua.

        Jos tuollainen vain siitä huolimatta jatkuu, suosittelisin pojan katsomaan, josko jostain löytyisi vähän huumorintajuisempi ihminen jakamaan elämää hänen kanssaan. Kuka jaksaa elää tosikon kanssa koko ikäänsä. Sellainenhan laskee jo omaakin mielialaa. Huumori on elämän suola.

      • On riidanhaastamista

        Tällaiset otsikot ja asia aiheet on sellaisia että halutaan provosoida ihmiset riiteleen jos ei enneästää ole mitään kinaa että vain saatas vaikeuksia nuorille ihmisille lisää
        Onpa typerä anoppi miniällä kun on noin hankala ja hakee riidan aiheita lisää palstoilla
        Ihmettelen että suomi 24 vielä alentuu noin huonoon aiheeseeen mukaan
        mikä onkaan tarkoitus sanokaapa se

    • anop

      Itse olen sitä mieltä, että huumoria viljellään siten, että kaikki nauraa, eikä niin että yksi itkee ja loput nauraa.

      Huumorilla on tasonsa. Sanailua ei pidä harrastaa, jos se toisia loukkaa.

      • mieltä

        Ihan sama vitsaillaanko vai puhutaanko asioista joista joku porukasta ei ymmärrä mitään..
        Eräs välteltävä puheenaihe on sukulaiset joita kolmas osapuoli ei tunne..eikä koskaan tule tuntemaankaan. Siinä jos missä jää ulkopuoliseksi.

      • aloittaja

        Nyt olen kuin puulla päähän lyöty. Tällä periaatteella maailmasta tulee todella iloton paikka.

        En voi asialle mitään että huumorintajumme ei kohtaa miniän kanssa. Ne asiat jotka häntä naurattavat, eivät kolahda minuun laisinkaan ja päinvastoin.

        En käsitä miksi kuvailet tilanteen että yksi itkee ja muut nauraa? Mitä itkemistä siinä on jos ei ymmärrä jotain sanaleikkiä, mitä loukkaavaa siinä on? Ymmärrän toki että on aiheita ja asioita joista ei voi leikkiä laskea kaikkien kuullen, mutta pitääkö tässä nyt ruveta hymyttömäksi mörökölliksi siksi ettei miniä ymmärrä esim sanoihin piiloutuvaa sarkasmia? Miten se voi loukata ketään jos nauraa lähinnä itselleen ja omille törttöilyilleen? Ja kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, tilanne on yleensä se että olemme pojan kanssa HETKEN kahden esim keittiössä, nauramme jotain ja miniä tulee kysymään mikä naurattaa. Emme me kahvipöydässä keskenämme vitsaile, kyllä silloin keskustellaan ihan kaikki yhdessä asioista joista jokaisella on sanottavaa.

        Maailmassa ei sellaista huumoria olekaan jota kaikki arvostaisivat, itse esim en kertakaikkiaan käsitä tätä "pieruhuumoria" jota varsinkin suomalaiset ns hauskat tv-ohjelmat viljelevät. Jos lähdetään siitä että huumoria viljellään vain jos kaikki sen ymmärtää, sitten kannattaa todellakin kieltää lailla nauraminen, sillä sellaista huumoria ei ole olemassakaan jota kaikki ymmärtävät.

      • parasta huumoria
        aloittaja kirjoitti:

        Nyt olen kuin puulla päähän lyöty. Tällä periaatteella maailmasta tulee todella iloton paikka.

        En voi asialle mitään että huumorintajumme ei kohtaa miniän kanssa. Ne asiat jotka häntä naurattavat, eivät kolahda minuun laisinkaan ja päinvastoin.

        En käsitä miksi kuvailet tilanteen että yksi itkee ja muut nauraa? Mitä itkemistä siinä on jos ei ymmärrä jotain sanaleikkiä, mitä loukkaavaa siinä on? Ymmärrän toki että on aiheita ja asioita joista ei voi leikkiä laskea kaikkien kuullen, mutta pitääkö tässä nyt ruveta hymyttömäksi mörökölliksi siksi ettei miniä ymmärrä esim sanoihin piiloutuvaa sarkasmia? Miten se voi loukata ketään jos nauraa lähinnä itselleen ja omille törttöilyilleen? Ja kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, tilanne on yleensä se että olemme pojan kanssa HETKEN kahden esim keittiössä, nauramme jotain ja miniä tulee kysymään mikä naurattaa. Emme me kahvipöydässä keskenämme vitsaile, kyllä silloin keskustellaan ihan kaikki yhdessä asioista joista jokaisella on sanottavaa.

        Maailmassa ei sellaista huumoria olekaan jota kaikki arvostaisivat, itse esim en kertakaikkiaan käsitä tätä "pieruhuumoria" jota varsinkin suomalaiset ns hauskat tv-ohjelmat viljelevät. Jos lähdetään siitä että huumoria viljellään vain jos kaikki sen ymmärtää, sitten kannattaa todellakin kieltää lailla nauraminen, sillä sellaista huumoria ei ole olemassakaan jota kaikki ymmärtävät.

        Jatka aloittaja ihan rauhassa keskustelemista poikasi kanssa. On täysin kuolleena syntynyt ajatus, että kahden ihmisen pitää ryhtyä pitämään turpansa kiinni, ettei nirppanokkainen miniä vain louukkaannu.

        Aloittajan tuomitsevat ihmiset eivät näy ymmärtävän, mikä ero on vitsien kertomisella ja tilannehuumorilla. Edelliseen pystyvät kaikki eivätkä kaikki naura kaikille vitseille.

        Tilannehuumori on aivan eri asia kuin vitsi. Sen aiheuttaja voi olla ympäristö, jokin mennyt tapahtuma tai yhteinen muistikuva, sanonta, esine, ihan mikä tahansa. Tilannehuumorin syntyy spontaanisti, sitä ei oikeastaan voi itse rakentaa.

        Tilannehuumorista jää osattomaksi se, jolla ei ole tätä syntyyn liittyvää yhteistä kokemusta. Aiheen selittäminenkään ei paranna asiaa. Sille ei valitettavasti voi mitään.

        Typerää on kuitenkin kieltää äitiä ja poikaa keskustelemasta keskenään ja iloitsemasta yhteisistä asioista.

      • aloittaja
        parasta huumoria kirjoitti:

        Jatka aloittaja ihan rauhassa keskustelemista poikasi kanssa. On täysin kuolleena syntynyt ajatus, että kahden ihmisen pitää ryhtyä pitämään turpansa kiinni, ettei nirppanokkainen miniä vain louukkaannu.

        Aloittajan tuomitsevat ihmiset eivät näy ymmärtävän, mikä ero on vitsien kertomisella ja tilannehuumorilla. Edelliseen pystyvät kaikki eivätkä kaikki naura kaikille vitseille.

        Tilannehuumori on aivan eri asia kuin vitsi. Sen aiheuttaja voi olla ympäristö, jokin mennyt tapahtuma tai yhteinen muistikuva, sanonta, esine, ihan mikä tahansa. Tilannehuumorin syntyy spontaanisti, sitä ei oikeastaan voi itse rakentaa.

        Tilannehuumorista jää osattomaksi se, jolla ei ole tätä syntyyn liittyvää yhteistä kokemusta. Aiheen selittäminenkään ei paranna asiaa. Sille ei valitettavasti voi mitään.

        Typerää on kuitenkin kieltää äitiä ja poikaa keskustelemasta keskenään ja iloitsemasta yhteisistä asioista.

        tilannekomiikka on sitä kaikkein parasta huumoria, sille vaan ei voi mitään että jotkut ovat synnynnäisiä jutunkertojia, toiset taas saavat hauskankin jutun vesitettyä täysin kun ei sitä osaa kertoa oikealla tavalla.
        Jotkut eivät taas käsitä mitä hauskaa jossakin asiassa on, eikä sitä voi heille viaksi lukea. Ongelmani lähinnä on se että nyt miniä on ruvennut vähän kuin vahtimaan jutusteluamme (en tiedä mistä johtuu) ja suht kesken lauseen muuttaa puheenaihetta ilman edes mitään aasinsiltaa. Olen huomannut miten se ärsyttää poikaani jopa enemmän kuin minua ja pelkäänkin että aivan tahtomattani aiheutan jonkinlaisen konfliktin heidän välilleen (vaikka en edes tee mitään). En voi käsittää mikä on se syy että miniää naureskelumme niin ärsyttää.
        Emme koskaan puhu hänelle tuntemattomista ihmisistä tai sitten jos esim olen nähnyt jonkun pojan lapsuudenaikaisen kaverin, kerron kyllä miniälle automaattisesti kenestä on kysymys. Emme muistele keskenämme vanhoja asioita tai jos näin teemme, kerromme kyllä miniälle asian juurtajaksain. Kyllähän jokaisella on muistoja ja menneisyys joista puoliso ei voi tietää jollei hänelle niistä kerrota.
        Miksi ihmeessä joku näin pieni asia (joka kuitenkin on osa sekä pojan että minun luonnetta) saa muuten niin kivan ihmisen takajaloilleen?

      • ajatus..
        aloittaja kirjoitti:

        tilannekomiikka on sitä kaikkein parasta huumoria, sille vaan ei voi mitään että jotkut ovat synnynnäisiä jutunkertojia, toiset taas saavat hauskankin jutun vesitettyä täysin kun ei sitä osaa kertoa oikealla tavalla.
        Jotkut eivät taas käsitä mitä hauskaa jossakin asiassa on, eikä sitä voi heille viaksi lukea. Ongelmani lähinnä on se että nyt miniä on ruvennut vähän kuin vahtimaan jutusteluamme (en tiedä mistä johtuu) ja suht kesken lauseen muuttaa puheenaihetta ilman edes mitään aasinsiltaa. Olen huomannut miten se ärsyttää poikaani jopa enemmän kuin minua ja pelkäänkin että aivan tahtomattani aiheutan jonkinlaisen konfliktin heidän välilleen (vaikka en edes tee mitään). En voi käsittää mikä on se syy että miniää naureskelumme niin ärsyttää.
        Emme koskaan puhu hänelle tuntemattomista ihmisistä tai sitten jos esim olen nähnyt jonkun pojan lapsuudenaikaisen kaverin, kerron kyllä miniälle automaattisesti kenestä on kysymys. Emme muistele keskenämme vanhoja asioita tai jos näin teemme, kerromme kyllä miniälle asian juurtajaksain. Kyllähän jokaisella on muistoja ja menneisyys joista puoliso ei voi tietää jollei hänelle niistä kerrota.
        Miksi ihmeessä joku näin pieni asia (joka kuitenkin on osa sekä pojan että minun luonnetta) saa muuten niin kivan ihmisen takajaloilleen?

        Tää nyt on vaan hatusta vedetty, mutta yhdessä viestissäsi kerroit sinun ja poikasi olevan kaksin keittiössä nauramassa..
        Mitäpä jos kokeilisitte olla jättämättä miniää yksin sinne olohuoneeseen. Poikasi pitäisi olla hänen rinnallaan eikä kanssasi keittiössä vitsailemassa. Voi meinaan tulla aika ulkopuolinen olo tuosta.
        Vitsailkaa niin, että miniäkin kuulee, eikä tarvitse tulla kyselemään mikä naurattaa ja jos sitten nyrppänä porukassa istuu, niin se on sitten hänen oma asiansa, eikä siitä tarvitse välittää..Voi sitten poikasi tulla yksin luoksesi nauramaan.
        Enkä nyt oikein ymmärrä miksi poikasi olisi mennyt naimisiin kovin erilaisen ihmisen kuin mitä itse on, sillä useimmiten sellainen liitto ei pitkään kestä..

      • eivind
        aloittaja kirjoitti:

        tilannekomiikka on sitä kaikkein parasta huumoria, sille vaan ei voi mitään että jotkut ovat synnynnäisiä jutunkertojia, toiset taas saavat hauskankin jutun vesitettyä täysin kun ei sitä osaa kertoa oikealla tavalla.
        Jotkut eivät taas käsitä mitä hauskaa jossakin asiassa on, eikä sitä voi heille viaksi lukea. Ongelmani lähinnä on se että nyt miniä on ruvennut vähän kuin vahtimaan jutusteluamme (en tiedä mistä johtuu) ja suht kesken lauseen muuttaa puheenaihetta ilman edes mitään aasinsiltaa. Olen huomannut miten se ärsyttää poikaani jopa enemmän kuin minua ja pelkäänkin että aivan tahtomattani aiheutan jonkinlaisen konfliktin heidän välilleen (vaikka en edes tee mitään). En voi käsittää mikä on se syy että miniää naureskelumme niin ärsyttää.
        Emme koskaan puhu hänelle tuntemattomista ihmisistä tai sitten jos esim olen nähnyt jonkun pojan lapsuudenaikaisen kaverin, kerron kyllä miniälle automaattisesti kenestä on kysymys. Emme muistele keskenämme vanhoja asioita tai jos näin teemme, kerromme kyllä miniälle asian juurtajaksain. Kyllähän jokaisella on muistoja ja menneisyys joista puoliso ei voi tietää jollei hänelle niistä kerrota.
        Miksi ihmeessä joku näin pieni asia (joka kuitenkin on osa sekä pojan että minun luonnetta) saa muuten niin kivan ihmisen takajaloilleen?

        kaikkien poikieni kanssa nautimme juuri tilannehuumorista ja yhteisissä tapaamisissa nauru aina raikuukin...
        Onneksi yksikään heidän (osa vielä vaihtuvia) tyttöystävistään ei ole ollut tuollainen tosikko; en todellakaan tiedä, miten sitten pitäisi menetellä, pitäisikö yhteistapaamiset kenties lopettaa kokonaan?
        Vaikea kuvitella meidän porukan yrittävän olla väkisin hiljaa yhden henkilön takia! Todennäköisesti tapaamiset hiipuisivat itsekseen olemattomiin; eihän kukaan halua viettää vapaa-aikaansa peläten jokaista sanaansa ja naurunpurskahdustaan...ja kuitenkin meille on erittäin tärkeää, että kaukana toisistaan asuvat veljekset aika ajoin kokoontuvat yhteen tyttökavereineen.

      • aloittaja
        ajatus.. kirjoitti:

        Tää nyt on vaan hatusta vedetty, mutta yhdessä viestissäsi kerroit sinun ja poikasi olevan kaksin keittiössä nauramassa..
        Mitäpä jos kokeilisitte olla jättämättä miniää yksin sinne olohuoneeseen. Poikasi pitäisi olla hänen rinnallaan eikä kanssasi keittiössä vitsailemassa. Voi meinaan tulla aika ulkopuolinen olo tuosta.
        Vitsailkaa niin, että miniäkin kuulee, eikä tarvitse tulla kyselemään mikä naurattaa ja jos sitten nyrppänä porukassa istuu, niin se on sitten hänen oma asiansa, eikä siitä tarvitse välittää..Voi sitten poikasi tulla yksin luoksesi nauramaan.
        Enkä nyt oikein ymmärrä miksi poikasi olisi mennyt naimisiin kovin erilaisen ihmisen kuin mitä itse on, sillä useimmiten sellainen liitto ei pitkään kestä..

        vaan on esim tilanne että olen vaikkapa kahvia keittämässä tai jotain ja poika piipahtaa keittiössä, eipä se nyt sen kummempaa ole.
        Onko se nyt niin että jos miniä menee vessaan, niin pojan täytyy olla hänen rinnallaan ja mennä mukaan? vai onko niin että jos miniä on vessassa, en saa pojan kanssa puhua mitään sillävälillä?
        Olen kyllä lukenut näitä juttuja täällä ja joka toisessa sanotaan että äidin ja pojan välillä on napanuora, kyllä se napanuora taitaa olla ihan jossain muussa kiinni kuin äidissä jos puolisot eivät voi eivätkä saa olla muutamaa minuuttia eri huoneissa.

        Miniä on todella kiva ja herttainen ihminen, huumorintaju vain on erilainen.

      • eivind
        aloittaja kirjoitti:

        vaan on esim tilanne että olen vaikkapa kahvia keittämässä tai jotain ja poika piipahtaa keittiössä, eipä se nyt sen kummempaa ole.
        Onko se nyt niin että jos miniä menee vessaan, niin pojan täytyy olla hänen rinnallaan ja mennä mukaan? vai onko niin että jos miniä on vessassa, en saa pojan kanssa puhua mitään sillävälillä?
        Olen kyllä lukenut näitä juttuja täällä ja joka toisessa sanotaan että äidin ja pojan välillä on napanuora, kyllä se napanuora taitaa olla ihan jossain muussa kiinni kuin äidissä jos puolisot eivät voi eivätkä saa olla muutamaa minuuttia eri huoneissa.

        Miniä on todella kiva ja herttainen ihminen, huumorintaju vain on erilainen.

        Pojallasi ja miniälläsi on erilainen huumorintaju ja varmasti asia tulee esille muuallakin kuin sinun läsnäollessasi!
        Meidän pari- ja perhesuhteissamme huumori on kantava voima, josta on saatu apua monissa kiperissä tilanteissa.
        Noin iso ero ajatusmaailmassa saattaa olla ajanmittaan aika iso tekijä suhteen kehityksessä...ovat onneksi siis vasta avopari!

      • aloittaja
        eivind kirjoitti:

        Pojallasi ja miniälläsi on erilainen huumorintaju ja varmasti asia tulee esille muuallakin kuin sinun läsnäollessasi!
        Meidän pari- ja perhesuhteissamme huumori on kantava voima, josta on saatu apua monissa kiperissä tilanteissa.
        Noin iso ero ajatusmaailmassa saattaa olla ajanmittaan aika iso tekijä suhteen kehityksessä...ovat onneksi siis vasta avopari!

        Olen melko vakuuttunut että on näin kun sanot. Tunnen melko paljon noita pojan kavereita ja heillä kaikilla myös melko samanlainen huumorintaju, joten todellakin voi olla niin että vaikeuksia tulee.

      • epäile..
        aloittaja kirjoitti:

        vaan on esim tilanne että olen vaikkapa kahvia keittämässä tai jotain ja poika piipahtaa keittiössä, eipä se nyt sen kummempaa ole.
        Onko se nyt niin että jos miniä menee vessaan, niin pojan täytyy olla hänen rinnallaan ja mennä mukaan? vai onko niin että jos miniä on vessassa, en saa pojan kanssa puhua mitään sillävälillä?
        Olen kyllä lukenut näitä juttuja täällä ja joka toisessa sanotaan että äidin ja pojan välillä on napanuora, kyllä se napanuora taitaa olla ihan jossain muussa kiinni kuin äidissä jos puolisot eivät voi eivätkä saa olla muutamaa minuuttia eri huoneissa.

        Miniä on todella kiva ja herttainen ihminen, huumorintaju vain on erilainen.

        miniän kivuutta enkä herttaisuutta, mutta sain sellaisen kuvan että olette kahdestaan pidempäänkin siellä keittiössä vitsailemassa.
        Heh, entisessä työpaikassani kaksi työkaveria meni aina varastoon nauramaan ja vitsailemaan ja välillä kuului sellainen suputus ja tirske niin olisikohan silloinkin pitänyt mennä kysäisemään mikä naurattaa..Tai tiesinhän minä sen. Eihän vaan miniä luule että nauratte hänelle? Tämänkin vedin hatusta..
        Itse olen lähtenyt itku kurkussa anopilta juuri tämän ulkopuolisuuden takia. Silloin anoppi vaan puhui "sisäpiirin" juttuja koko ajan mistä en ymmärtänyt tuon taivaallista...ja kyllä on aika pitkää silloin...

      • olet anoppi
        aloittaja kirjoitti:

        Olen melko vakuuttunut että on näin kun sanot. Tunnen melko paljon noita pojan kavereita ja heillä kaikilla myös melko samanlainen huumorintaju, joten todellakin voi olla niin että vaikeuksia tulee.

        kun täällä viitsit itkeä asiasta. Aikuinen kypsä ihminen kyllä osaa solmia kontaktit näissäkin tilanteissa - mutta sinä et sitä näköjään edes ymmärrä!!!!!!!!!

      • mistä on kysymys?
        olet anoppi kirjoitti:

        kun täällä viitsit itkeä asiasta. Aikuinen kypsä ihminen kyllä osaa solmia kontaktit näissäkin tilanteissa - mutta sinä et sitä näköjään edes ymmärrä!!!!!!!!!

        Tuskin kommentistasi päätellen. Eiköhän anoppi ole sanonut että miniä on mukava, herttainen ja kaikinpuolin mieluinen mutta vaan täysin huumorintajuton persoona, ja se tuottaa ongelmia.
        Mikä kontakti mielestäsi nyt puuttuu? Kai se miniäkin on aikuinen ihminen? Huumorintajua ei voi opettaa ja jos miniä ei ymmärrä, ei se ole kai anopin ongelma? Mutta se on ongelma jos miniä ei sulata pojan ja äidin juttelua, se on nimenomaan ongelma miniän asenteessa.

      • naishenkilö
        epäile.. kirjoitti:

        miniän kivuutta enkä herttaisuutta, mutta sain sellaisen kuvan että olette kahdestaan pidempäänkin siellä keittiössä vitsailemassa.
        Heh, entisessä työpaikassani kaksi työkaveria meni aina varastoon nauramaan ja vitsailemaan ja välillä kuului sellainen suputus ja tirske niin olisikohan silloinkin pitänyt mennä kysäisemään mikä naurattaa..Tai tiesinhän minä sen. Eihän vaan miniä luule että nauratte hänelle? Tämänkin vedin hatusta..
        Itse olen lähtenyt itku kurkussa anopilta juuri tämän ulkopuolisuuden takia. Silloin anoppi vaan puhui "sisäpiirin" juttuja koko ajan mistä en ymmärtänyt tuon taivaallista...ja kyllä on aika pitkää silloin...

        tilannekomiikalla ja sisäpiirijutuilla?
        Ja kuules...jos jotkut nauravat toisessa tilassa, eivät he todellakaan välttämättä naura juuri sinulle! Maailmassa on monta hauskaa asiaa...

      • aloittaja
        epäile.. kirjoitti:

        miniän kivuutta enkä herttaisuutta, mutta sain sellaisen kuvan että olette kahdestaan pidempäänkin siellä keittiössä vitsailemassa.
        Heh, entisessä työpaikassani kaksi työkaveria meni aina varastoon nauramaan ja vitsailemaan ja välillä kuului sellainen suputus ja tirske niin olisikohan silloinkin pitänyt mennä kysäisemään mikä naurattaa..Tai tiesinhän minä sen. Eihän vaan miniä luule että nauratte hänelle? Tämänkin vedin hatusta..
        Itse olen lähtenyt itku kurkussa anopilta juuri tämän ulkopuolisuuden takia. Silloin anoppi vaan puhui "sisäpiirin" juttuja koko ajan mistä en ymmärtänyt tuon taivaallista...ja kyllä on aika pitkää silloin...

        Molemmat esimerkkisi ovat kyllä täysin erilaisia kuin meidän tilanne. Miniä ei missään tapauksessa voi luulla että nauramme hänelle, puhumme ihan normaali äänellä, emme supattele, kerromme kyllä naurun lomassa mistä on kyse mutta hän ei vaan tajua sitä hauskaa kohtaa jutussa. Ja se on niin että vitsi (vaikka ei varsinaisesti vitseistä ole kysymys) ei selittämällä parane, kun ei vaan ymmärrä niin ei ymmärrä.
        Ei hän ole yhtään huonompi ihminen siksi että on erilainen huumorintaju, ongelma on se että hän on ottanut tavakseen keskeyttää tavalla tai toisella juttumme ettei näitä naurunpyrskähdyksiä pääse syntymään, ja se häiritsee silminnähden poikaa vielä enemmän kuin äitiä. Ei ole kiva nähdä miten pojan ilme muuttuu ärtyneeksi ja välillä melko tylystikin tiuskaisee avokilleen.

      • Tajuttoman huumorintajuinen
        aloittaja kirjoitti:

        Nyt olen kuin puulla päähän lyöty. Tällä periaatteella maailmasta tulee todella iloton paikka.

        En voi asialle mitään että huumorintajumme ei kohtaa miniän kanssa. Ne asiat jotka häntä naurattavat, eivät kolahda minuun laisinkaan ja päinvastoin.

        En käsitä miksi kuvailet tilanteen että yksi itkee ja muut nauraa? Mitä itkemistä siinä on jos ei ymmärrä jotain sanaleikkiä, mitä loukkaavaa siinä on? Ymmärrän toki että on aiheita ja asioita joista ei voi leikkiä laskea kaikkien kuullen, mutta pitääkö tässä nyt ruveta hymyttömäksi mörökölliksi siksi ettei miniä ymmärrä esim sanoihin piiloutuvaa sarkasmia? Miten se voi loukata ketään jos nauraa lähinnä itselleen ja omille törttöilyilleen? Ja kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, tilanne on yleensä se että olemme pojan kanssa HETKEN kahden esim keittiössä, nauramme jotain ja miniä tulee kysymään mikä naurattaa. Emme me kahvipöydässä keskenämme vitsaile, kyllä silloin keskustellaan ihan kaikki yhdessä asioista joista jokaisella on sanottavaa.

        Maailmassa ei sellaista huumoria olekaan jota kaikki arvostaisivat, itse esim en kertakaikkiaan käsitä tätä "pieruhuumoria" jota varsinkin suomalaiset ns hauskat tv-ohjelmat viljelevät. Jos lähdetään siitä että huumoria viljellään vain jos kaikki sen ymmärtää, sitten kannattaa todellakin kieltää lailla nauraminen, sillä sellaista huumoria ei ole olemassakaan jota kaikki ymmärtävät.

        "Ja kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, tilanne on yleensä se että olemme pojan kanssa HETKEN kahden esim keittiössä, nauramme jotain ja miniä tulee kysymään mikä naurattaa."

        Niin juuri, hän kuvittelee että te nauratte hänelle. Toivottavasti poikasi huomaa että on tekemässä elämänsä virheen, tytöllä on selvästi ongelmia itsetuntonsa kanssa ja siitä ei hyvää seuraa. Ei hän tule kestämään muutakaan "kilpailua" jos näkee mörköjä jo anoppinsa keittiössä.

        Älkää välittäkö miniästä, huono itsetunto ja mustasukkaisuus on hänen ongelmansa ja ikävä kyllä tulee olemaan myös poikasi koko tulevaa elämää varjostava ongelma ellei hän ajoissa huomaa minkälaisen virheen on tekemässä.
        Kuvailemasi ongelma on sellainen joka ehdottomasti kannattaa kärjistää heti alkuunsa sillä lisää ja pahempaa on taatusti tulossa.

      • osata
        aloittaja kirjoitti:

        Nyt olen kuin puulla päähän lyöty. Tällä periaatteella maailmasta tulee todella iloton paikka.

        En voi asialle mitään että huumorintajumme ei kohtaa miniän kanssa. Ne asiat jotka häntä naurattavat, eivät kolahda minuun laisinkaan ja päinvastoin.

        En käsitä miksi kuvailet tilanteen että yksi itkee ja muut nauraa? Mitä itkemistä siinä on jos ei ymmärrä jotain sanaleikkiä, mitä loukkaavaa siinä on? Ymmärrän toki että on aiheita ja asioita joista ei voi leikkiä laskea kaikkien kuullen, mutta pitääkö tässä nyt ruveta hymyttömäksi mörökölliksi siksi ettei miniä ymmärrä esim sanoihin piiloutuvaa sarkasmia? Miten se voi loukata ketään jos nauraa lähinnä itselleen ja omille törttöilyilleen? Ja kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, tilanne on yleensä se että olemme pojan kanssa HETKEN kahden esim keittiössä, nauramme jotain ja miniä tulee kysymään mikä naurattaa. Emme me kahvipöydässä keskenämme vitsaile, kyllä silloin keskustellaan ihan kaikki yhdessä asioista joista jokaisella on sanottavaa.

        Maailmassa ei sellaista huumoria olekaan jota kaikki arvostaisivat, itse esim en kertakaikkiaan käsitä tätä "pieruhuumoria" jota varsinkin suomalaiset ns hauskat tv-ohjelmat viljelevät. Jos lähdetään siitä että huumoria viljellään vain jos kaikki sen ymmärtää, sitten kannattaa todellakin kieltää lailla nauraminen, sillä sellaista huumoria ei ole olemassakaan jota kaikki ymmärtävät.

        nauraa myös itselleen... On mininkin miehellä ja anopilla sellaisia juttuja joihin en ole päässyt sisälle, vaikka kuinka olisivatkin selittäneet sen minullekin. Silloin olen joko myöntänyt sen etten nyt ihan tajunnut, mutta enpä ole koskaan ottanut itseeni siitä, että äiti ja poika tajuavat toisiaan. Ja noista sukulaisista, joita ei tule koskaan tapaamaan... Kyllä niistä saa ja pitää puhua, jos on puhuttavaa. Itselleni siitä vasta tulisikin sellainen ulkopuolinen olo ja vähän sellainenkin olo, ettei minun haluta edes tietävän, jos ei sukulaisista kerrota... Vaikka en koskaan tulisikaan tapaamaan heitä. Eihän sitä koskaan voi tietää milloin ne nenän eteen tulevat. Itse olen tavannut reilun kuuden vuoden aikana mieheni tädit vain kerran, mutta oli hyvä tietää heistä jo etukäteen jotain. Tämä tapaaminen tapahtui mieheni serkun häissä ja tätä serkkua en ollut sitä ennen tavannut kertaakaan. Mutta oli hyvä tietää hänestäkin jotain etukäteen...

        Heräsi kysymys, että onko tämä miniä kuinka tuore tapaus? Jos hän ei vain ole vielä sisäistänyt teidän tapaanne... Ja jos ei ole tuore, niin sitten tulee mieleen, että tekeekö hän sen jo tahallaan, jos ei edes yritä ymmärtää, vaan ottaa nokkiinsa...

      • Huumoria elämään :)
        ajatus.. kirjoitti:

        Tää nyt on vaan hatusta vedetty, mutta yhdessä viestissäsi kerroit sinun ja poikasi olevan kaksin keittiössä nauramassa..
        Mitäpä jos kokeilisitte olla jättämättä miniää yksin sinne olohuoneeseen. Poikasi pitäisi olla hänen rinnallaan eikä kanssasi keittiössä vitsailemassa. Voi meinaan tulla aika ulkopuolinen olo tuosta.
        Vitsailkaa niin, että miniäkin kuulee, eikä tarvitse tulla kyselemään mikä naurattaa ja jos sitten nyrppänä porukassa istuu, niin se on sitten hänen oma asiansa, eikä siitä tarvitse välittää..Voi sitten poikasi tulla yksin luoksesi nauramaan.
        Enkä nyt oikein ymmärrä miksi poikasi olisi mennyt naimisiin kovin erilaisen ihmisen kuin mitä itse on, sillä useimmiten sellainen liitto ei pitkään kestä..

        et toinen tulee kysyyn et mikä naurattaa ja toiset vaan vastaa että ei mikään. Ei ikinä tartte mennä kyllä tuollain sanoon. Minä ite ruukaan selittää vaikka kyse ois vuodelta irma ja kypärä oleva asia nii mistä on kyse. Selitän sen tilanteen miksi se on hauska nii toinenki pääsee kärryille mukaan. Näin on kaikilla sitten hauskaa :)

      • Elämän_suola
        aloittaja kirjoitti:

        tilannekomiikka on sitä kaikkein parasta huumoria, sille vaan ei voi mitään että jotkut ovat synnynnäisiä jutunkertojia, toiset taas saavat hauskankin jutun vesitettyä täysin kun ei sitä osaa kertoa oikealla tavalla.
        Jotkut eivät taas käsitä mitä hauskaa jossakin asiassa on, eikä sitä voi heille viaksi lukea. Ongelmani lähinnä on se että nyt miniä on ruvennut vähän kuin vahtimaan jutusteluamme (en tiedä mistä johtuu) ja suht kesken lauseen muuttaa puheenaihetta ilman edes mitään aasinsiltaa. Olen huomannut miten se ärsyttää poikaani jopa enemmän kuin minua ja pelkäänkin että aivan tahtomattani aiheutan jonkinlaisen konfliktin heidän välilleen (vaikka en edes tee mitään). En voi käsittää mikä on se syy että miniää naureskelumme niin ärsyttää.
        Emme koskaan puhu hänelle tuntemattomista ihmisistä tai sitten jos esim olen nähnyt jonkun pojan lapsuudenaikaisen kaverin, kerron kyllä miniälle automaattisesti kenestä on kysymys. Emme muistele keskenämme vanhoja asioita tai jos näin teemme, kerromme kyllä miniälle asian juurtajaksain. Kyllähän jokaisella on muistoja ja menneisyys joista puoliso ei voi tietää jollei hänelle niistä kerrota.
        Miksi ihmeessä joku näin pieni asia (joka kuitenkin on osa sekä pojan että minun luonnetta) saa muuten niin kivan ihmisen takajaloilleen?

        ...huumotintajuton on miniäsi. Sinä et voi tuon takia olla konfliktin aiheuttaja. Jos miniäsi ja poikasi suhteessa tulee konflikti sen takia, että sinulla ja pojallasi on huumorintajua niin hohhoijaa......kyllä se sitten siitä johtuu, että miniäsi on tiukkapipoinen nipottaja. Antaa miniän vaan vaihtaa maisemaa -kyllä niitä löytyy ihan tarpeeksi huumorintajuttomiakin sukuja. Sääliksi käy poikaasi -toivottavasti tajuaa pian, että parempiakin naisia on tarjolla.

      • sivusta katsoja
        aloittaja kirjoitti:

        Nyt olen kuin puulla päähän lyöty. Tällä periaatteella maailmasta tulee todella iloton paikka.

        En voi asialle mitään että huumorintajumme ei kohtaa miniän kanssa. Ne asiat jotka häntä naurattavat, eivät kolahda minuun laisinkaan ja päinvastoin.

        En käsitä miksi kuvailet tilanteen että yksi itkee ja muut nauraa? Mitä itkemistä siinä on jos ei ymmärrä jotain sanaleikkiä, mitä loukkaavaa siinä on? Ymmärrän toki että on aiheita ja asioita joista ei voi leikkiä laskea kaikkien kuullen, mutta pitääkö tässä nyt ruveta hymyttömäksi mörökölliksi siksi ettei miniä ymmärrä esim sanoihin piiloutuvaa sarkasmia? Miten se voi loukata ketään jos nauraa lähinnä itselleen ja omille törttöilyilleen? Ja kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, tilanne on yleensä se että olemme pojan kanssa HETKEN kahden esim keittiössä, nauramme jotain ja miniä tulee kysymään mikä naurattaa. Emme me kahvipöydässä keskenämme vitsaile, kyllä silloin keskustellaan ihan kaikki yhdessä asioista joista jokaisella on sanottavaa.

        Maailmassa ei sellaista huumoria olekaan jota kaikki arvostaisivat, itse esim en kertakaikkiaan käsitä tätä "pieruhuumoria" jota varsinkin suomalaiset ns hauskat tv-ohjelmat viljelevät. Jos lähdetään siitä että huumoria viljellään vain jos kaikki sen ymmärtää, sitten kannattaa todellakin kieltää lailla nauraminen, sillä sellaista huumoria ei ole olemassakaan jota kaikki ymmärtävät.

        te edes kutsutte tätä miniää kylään jos ei voi olla saman katon alla? Tulipas taas itselle huono olo kun kuuntelee tuommoista juttua, jos se niin paljon haittaa niin eikö siitä voi sanoa päin naamaa eikä täällä keskustelupalstoilla jutella.

      • nuin pelkistettyä ole
        eivind kirjoitti:

        Pojallasi ja miniälläsi on erilainen huumorintaju ja varmasti asia tulee esille muuallakin kuin sinun läsnäollessasi!
        Meidän pari- ja perhesuhteissamme huumori on kantava voima, josta on saatu apua monissa kiperissä tilanteissa.
        Noin iso ero ajatusmaailmassa saattaa olla ajanmittaan aika iso tekijä suhteen kehityksessä...ovat onneksi siis vasta avopari!

        Kolmekymmentä vuotta naimisissa olleena uskallan väittää, että liitto ei kaadu erilaisiin huumorintajuihin. Syyt ovat monitahoisemmat ja syvemmällä.
        Kokemuksesta myös väitän, että kun oikeen natsaa, toisen erilaisuushan on silloin yhteennitova voima. Ja huumori, sehän on positiivisuutta siinä kuin tosikkous on analyyttisempaa realismia..hhmh?

      • miniäminäkin
        nuin pelkistettyä ole kirjoitti:

        Kolmekymmentä vuotta naimisissa olleena uskallan väittää, että liitto ei kaadu erilaisiin huumorintajuihin. Syyt ovat monitahoisemmat ja syvemmällä.
        Kokemuksesta myös väitän, että kun oikeen natsaa, toisen erilaisuushan on silloin yhteennitova voima. Ja huumori, sehän on positiivisuutta siinä kuin tosikkous on analyyttisempaa realismia..hhmh?

        Niin ei se siihen välttämättä kaadu,mutta jos mukaan siinä mielessä tulee se, että toinen puolisoista on mustasukkainen niille ihmisille, joiden kanssa miehellä on samanlainen huumorintaju, silloin on ongelmia luvassa. Koska sehän siinä mättää, miniä on mustasukkainen siitä, että miehellään ja hänen äidillään on mukavaa ja hyvät välit.Mistäköhän se sitten johtuu ??? Kas siinäpä kysymys, syvemmällä se tosiaan on. Minä itse olen iloinen siitä, että miehelläni ja hänen äidillään ja isällään on hyvät välit, heillä on paljon keskusteltavaa keskenään. Minusta on mukava, että miehelläni on asiat kunnossa siinä mielessä, ei se ole minulta ollut koskaan pois, päinvastoin.. Koskaan minua vastaan ei ole vaikkapa liittouduttu. Aloittaja tuntuu olevan fiksu anoppi. Ongelma voi olla se, että hän tavallaan on liian hienovarainen, ehkä hänen pitäisi yrittää luoda suhdetta henkilökohtaisemmalle tasolle miniänsä kanssa.Mutta sehän ei ole yksistään hänestä kiinni, vaan myös miniästä ja hänen asenteestaan. Ja ennenkaikkeahan siihen tarvitaan yhdessäoloa enemmän, muutoin se ei onnistune.
        Itselläni on anopin kanssa sellaiset ns henkilökohtaiset välit, olemme löytäneet keskinäistä keskusteltavaa, mikä on minusta hyvä. Siinä samalla kunnioituskin kasvaa ja vältytään turhilta nipotuksilta.

      • ...toinen ei ymmärrä ?
        Huumoria elämään :) kirjoitti:

        et toinen tulee kysyyn et mikä naurattaa ja toiset vaan vastaa että ei mikään. Ei ikinä tartte mennä kyllä tuollain sanoon. Minä ite ruukaan selittää vaikka kyse ois vuodelta irma ja kypärä oleva asia nii mistä on kyse. Selitän sen tilanteen miksi se on hauska nii toinenki pääsee kärryille mukaan. Näin on kaikilla sitten hauskaa :)

        Vaikka asia olisi kuinka vuodelta irma ja kypärä tai paavo ja papu tai mitälie niin miten sinä selität asian toiselle niin että hän sen ymmärtää jos ei alkuunsakaan ole ymmärtääkseen. Eikä edes osaa sanoa että anteeksi en käsittänyt. Puhumattakaan siitä että selitettyäsi asian toinen suuttuu ja lähtee nokka pystyssä läiskimään ovesta ulos. Pitääköhän tässäkin kohtaa sekä kuulijan että kertojan mennä itseensä ja ajatella että mitäpä sitä kuuntelemaan ja kertomaan asiaa juurtajaksain kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä. Mitäpä siitä ottamaan stressiä ja mielipahaa itselleen jos ei kaikkea tajua. Kuten minä (ja muut perheen sisällä) emme aina ymmärrä toistemme juttuja mutta emme ole moksiskaan jos emme ymmärrä. Silloin asia ei ollut tarpeeksi ymmärrettävä omalle älylle.

      • haloo !
        sivusta katsoja kirjoitti:

        te edes kutsutte tätä miniää kylään jos ei voi olla saman katon alla? Tulipas taas itselle huono olo kun kuuntelee tuommoista juttua, jos se niin paljon haittaa niin eikö siitä voi sanoa päin naamaa eikä täällä keskustelupalstoilla jutella.

        Mietihän uusiksi ! Jos tilanne on jo nyt tämä että miniä on ihana mutta huumorintajuton niin se ei tarkoita etteikö voisi olla saman katon alla. Ja mitähän siitä seuraa jos miniä jätetään kutsumatta ? Mietippä sitäkin.

      • omia poikansa
        mistä on kysymys? kirjoitti:

        Tuskin kommentistasi päätellen. Eiköhän anoppi ole sanonut että miniä on mukava, herttainen ja kaikinpuolin mieluinen mutta vaan täysin huumorintajuton persoona, ja se tuottaa ongelmia.
        Mikä kontakti mielestäsi nyt puuttuu? Kai se miniäkin on aikuinen ihminen? Huumorintajua ei voi opettaa ja jos miniä ei ymmärrä, ei se ole kai anopin ongelma? Mutta se on ongelma jos miniä ei sulata pojan ja äidin juttelua, se on nimenomaan ongelma miniän asenteessa.

        tuli vain mieleen,kun on niin samanlainen huumori jne...
        itselläni ja tyttärelläni on myös tuo samanlainen huumorintaju ja tietysti nuo yhteiset muistot,joista kumpuaa keskustelua ym.
        vävy on luonteeltaan meitä rauhallisempi,eikä edes oleteta hänen nauravan "vedet silmissä" jutuillemme.
        viljelemme huumoriamme enemmän kahden ollessamme,muiden läsnäollessa osaamme toki puhua asioista,jotka kiinnostavat kaikkia ja otamme toiset huomioon.
        ja kuten aloittaja mainitsi,myös me vierailemme vain kutsusta,tai ainakin kysymme sopiiko tulla,en voisi törkeämpää ajatella,kuin ängetä yllättäen nuorenparin kotiin,heillä on oma elämänsä,kuten myös minulla ja sitä kunnioitamme.

      • anopin täytyy???
        aloittaja kirjoitti:

        Molemmat esimerkkisi ovat kyllä täysin erilaisia kuin meidän tilanne. Miniä ei missään tapauksessa voi luulla että nauramme hänelle, puhumme ihan normaali äänellä, emme supattele, kerromme kyllä naurun lomassa mistä on kyse mutta hän ei vaan tajua sitä hauskaa kohtaa jutussa. Ja se on niin että vitsi (vaikka ei varsinaisesti vitseistä ole kysymys) ei selittämällä parane, kun ei vaan ymmärrä niin ei ymmärrä.
        Ei hän ole yhtään huonompi ihminen siksi että on erilainen huumorintaju, ongelma on se että hän on ottanut tavakseen keskeyttää tavalla tai toisella juttumme ettei näitä naurunpyrskähdyksiä pääse syntymään, ja se häiritsee silminnähden poikaa vielä enemmän kuin äitiä. Ei ole kiva nähdä miten pojan ilme muuttuu ärtyneeksi ja välillä melko tylystikin tiuskaisee avokilleen.

        jos nämä yhteiset vitsailunne kiristävät jo nuorenparin välejä,kuten kerroit poikasi tiuskii tylysti puolisolleen,niin miksi sinä aikuisena ihmisenä ruokit sitä?
        mitä tyydytystä siitä saat?tunnetko ehkä voitonriemua?oletkin saanut ehkä kiilan nuorenparin väliin ja yksin jäädessään poikasi taas tarvitsee mammaa enemmän?
        sinun täytyy lopulta kasvaa irti pojasta,hän on aikuinen.opettele hyväksymään hänen valintansa,älä yritä tehdä itsestäsi korvaamatonta.
        myös sinä voit muuttaa asennettasi,ei se ole vain miniäsi tehtävä.
        älä puolusta reviiriä,joka ei enää ole sinun.
        ennen kaikkea,KASVA AIKUISEKSI,tuollaisena olet se anoppivitsien anoppi.

      • edelleenkään eroamassa
        miniäminäkin kirjoitti:

        Niin ei se siihen välttämättä kaadu,mutta jos mukaan siinä mielessä tulee se, että toinen puolisoista on mustasukkainen niille ihmisille, joiden kanssa miehellä on samanlainen huumorintaju, silloin on ongelmia luvassa. Koska sehän siinä mättää, miniä on mustasukkainen siitä, että miehellään ja hänen äidillään on mukavaa ja hyvät välit.Mistäköhän se sitten johtuu ??? Kas siinäpä kysymys, syvemmällä se tosiaan on. Minä itse olen iloinen siitä, että miehelläni ja hänen äidillään ja isällään on hyvät välit, heillä on paljon keskusteltavaa keskenään. Minusta on mukava, että miehelläni on asiat kunnossa siinä mielessä, ei se ole minulta ollut koskaan pois, päinvastoin.. Koskaan minua vastaan ei ole vaikkapa liittouduttu. Aloittaja tuntuu olevan fiksu anoppi. Ongelma voi olla se, että hän tavallaan on liian hienovarainen, ehkä hänen pitäisi yrittää luoda suhdetta henkilökohtaisemmalle tasolle miniänsä kanssa.Mutta sehän ei ole yksistään hänestä kiinni, vaan myös miniästä ja hänen asenteestaan. Ja ennenkaikkeahan siihen tarvitaan yhdessäoloa enemmän, muutoin se ei onnistune.
        Itselläni on anopin kanssa sellaiset ns henkilökohtaiset välit, olemme löytäneet keskinäistä keskusteltavaa, mikä on minusta hyvä. Siinä samalla kunnioituskin kasvaa ja vältytään turhilta nipotuksilta.

        En tiedä kenekään fiksuudesta, mutta mielenkiintoinen suhde sellainen, jossa anoppi ja poikansa tavallaan liittoutuvat sisäpiirihupailulla (tai milla tavalla tahansa). Yksi perusteluni: anoppi kysyy täällä neuvoa, kertoo samalla kuinka poikansakin kesken kaiken sanoo, että no lähdetään sitten niitä sun pyykkejäsi laittamaan...tai jotain. SEKIN piti laittaa tänne. Hyvä niin. Eikö osoita jo pojaltakin tietynlaista liittoutumista äitiinsä, kun vaimokokelas leimautetaan puolihuolimattomasti hauskanrikkojaksi.

        Toisaalta hyvä kysyä, ellei osaa ratkoa. Silti eriävien mielipiteiden saatuaan, kysyy pitääkö vessassakin olla läsnä :) HEH , aika lapsellista anopilta...mutta onhan osa tämän päivän anopeista aika nuoria.

      • Mie...
        aloittaja kirjoitti:

        Nyt olen kuin puulla päähän lyöty. Tällä periaatteella maailmasta tulee todella iloton paikka.

        En voi asialle mitään että huumorintajumme ei kohtaa miniän kanssa. Ne asiat jotka häntä naurattavat, eivät kolahda minuun laisinkaan ja päinvastoin.

        En käsitä miksi kuvailet tilanteen että yksi itkee ja muut nauraa? Mitä itkemistä siinä on jos ei ymmärrä jotain sanaleikkiä, mitä loukkaavaa siinä on? Ymmärrän toki että on aiheita ja asioita joista ei voi leikkiä laskea kaikkien kuullen, mutta pitääkö tässä nyt ruveta hymyttömäksi mörökölliksi siksi ettei miniä ymmärrä esim sanoihin piiloutuvaa sarkasmia? Miten se voi loukata ketään jos nauraa lähinnä itselleen ja omille törttöilyilleen? Ja kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, tilanne on yleensä se että olemme pojan kanssa HETKEN kahden esim keittiössä, nauramme jotain ja miniä tulee kysymään mikä naurattaa. Emme me kahvipöydässä keskenämme vitsaile, kyllä silloin keskustellaan ihan kaikki yhdessä asioista joista jokaisella on sanottavaa.

        Maailmassa ei sellaista huumoria olekaan jota kaikki arvostaisivat, itse esim en kertakaikkiaan käsitä tätä "pieruhuumoria" jota varsinkin suomalaiset ns hauskat tv-ohjelmat viljelevät. Jos lähdetään siitä että huumoria viljellään vain jos kaikki sen ymmärtää, sitten kannattaa todellakin kieltää lailla nauraminen, sillä sellaista huumoria ei ole olemassakaan jota kaikki ymmärtävät.

        Ymmärrän sinua täysin koska olen itse samassa tilanteessa ja miettiny monet kerrat, että onko miniä tosikko vai pitääkö itseänsä parempana eikä vain suvaitsee nauraa meiän vitseille tai sitten se ei vain ole niin välkky mutta ei uskalla sitä tunnustaa.Eikä meitäkään kiinnostaa tyhmät/pieru vitsit niitä on muutenkin liikaa!Ja onhan se ymmärrettävä että äiti tuntee poikansa tai tyttärensä paremmin kuin miniä tai vävy!Tuleehan siitä miniästäkin joskus anoppi ja toivottavasti hän sitten ymmärtää huumoria!!!

      • peiliin !
        edelleenkään eroamassa kirjoitti:

        En tiedä kenekään fiksuudesta, mutta mielenkiintoinen suhde sellainen, jossa anoppi ja poikansa tavallaan liittoutuvat sisäpiirihupailulla (tai milla tavalla tahansa). Yksi perusteluni: anoppi kysyy täällä neuvoa, kertoo samalla kuinka poikansakin kesken kaiken sanoo, että no lähdetään sitten niitä sun pyykkejäsi laittamaan...tai jotain. SEKIN piti laittaa tänne. Hyvä niin. Eikö osoita jo pojaltakin tietynlaista liittoutumista äitiinsä, kun vaimokokelas leimautetaan puolihuolimattomasti hauskanrikkojaksi.

        Toisaalta hyvä kysyä, ellei osaa ratkoa. Silti eriävien mielipiteiden saatuaan, kysyy pitääkö vessassakin olla läsnä :) HEH , aika lapsellista anopilta...mutta onhan osa tämän päivän anopeista aika nuoria.

        Ei se oo iästä kiinni ymmärtääkö huumoria vai ei. Anoppi tai miniä kumpikaan ei ymmärrä jos sille linjalle lähetään mutta se ei oikeuta haukkumaan kumpaakaan ei anoppia eikä miniää. Vessakäynti oli kärjistettyä huumoria joten keneltä nyt loppui huumorintaju ???

      • ...hehhehheh...
        anopin täytyy??? kirjoitti:

        jos nämä yhteiset vitsailunne kiristävät jo nuorenparin välejä,kuten kerroit poikasi tiuskii tylysti puolisolleen,niin miksi sinä aikuisena ihmisenä ruokit sitä?
        mitä tyydytystä siitä saat?tunnetko ehkä voitonriemua?oletkin saanut ehkä kiilan nuorenparin väliin ja yksin jäädessään poikasi taas tarvitsee mammaa enemmän?
        sinun täytyy lopulta kasvaa irti pojasta,hän on aikuinen.opettele hyväksymään hänen valintansa,älä yritä tehdä itsestäsi korvaamatonta.
        myös sinä voit muuttaa asennettasi,ei se ole vain miniäsi tehtävä.
        älä puolusta reviiriä,joka ei enää ole sinun.
        ennen kaikkea,KASVA AIKUISEKSI,tuollaisena olet se anoppivitsien anoppi.

        ...hehhehhee... JNE ! Tää on niin hauska. Anoppien kauhuminiä puhuu. Hehhehhee...

      • nitta38

        Juuri niin,tuntuu että tahallaan loukkaatte miniää....?!Eikö aikuiset ihmiset osaa ottaa toisia huomioon keskusteluissa ja sanailuissa...häh,?Ihme porukkaa...Tarviiko viljellä sisäpiiri juttuja juuri silloin kun miniä on paikalla?Sairasta tuollainen,ja sitten kehtaat vielä ihmetellä missä vika?Sinussa tietysti anoppi rukka....Kannattais joskus mennä itseensä ja ajatella miltä itsestä tuntuisi samanlainen homma...Alkoiko yhtään kolkuttaan?Jos ei niin voi voi...kandeis käydä vaik psykologin juttusilla...Ihan vaan lähimmäisen neuvo:)

      • ja ajatuksella
        nitta38 kirjoitti:

        Juuri niin,tuntuu että tahallaan loukkaatte miniää....?!Eikö aikuiset ihmiset osaa ottaa toisia huomioon keskusteluissa ja sanailuissa...häh,?Ihme porukkaa...Tarviiko viljellä sisäpiiri juttuja juuri silloin kun miniä on paikalla?Sairasta tuollainen,ja sitten kehtaat vielä ihmetellä missä vika?Sinussa tietysti anoppi rukka....Kannattais joskus mennä itseensä ja ajatella miltä itsestä tuntuisi samanlainen homma...Alkoiko yhtään kolkuttaan?Jos ei niin voi voi...kandeis käydä vaik psykologin juttusilla...Ihan vaan lähimmäisen neuvo:)

        koko viestiketju varsinkin anopin (käyttää myöhemmin ketjun edetessä nimim. aloittaja) vietit. Kyseessä olikin miniä joka muutoin on ihana ja mukava ja kyseessä ei ole sisäpiirijutut eikä se ettei miniälle asiaa selitetä joten miniä ei ole ulkopuolinen tilanteessa. kuten ekassa viestissä kerrottiin että HETKEN kaksin ja asia kerrotaan niin mikä oikeuttaa mollaamaan anopin että hän on koko syyllinen ? vika taitaa olla jossain muualla ??? kannattais sunkin käydä psykologilla ku tollasta kirjotat. eivät loukkaa tahallaan vaan tahattomasti

      • HiijenVenla
        aloittaja kirjoitti:

        Nyt olen kuin puulla päähän lyöty. Tällä periaatteella maailmasta tulee todella iloton paikka.

        En voi asialle mitään että huumorintajumme ei kohtaa miniän kanssa. Ne asiat jotka häntä naurattavat, eivät kolahda minuun laisinkaan ja päinvastoin.

        En käsitä miksi kuvailet tilanteen että yksi itkee ja muut nauraa? Mitä itkemistä siinä on jos ei ymmärrä jotain sanaleikkiä, mitä loukkaavaa siinä on? Ymmärrän toki että on aiheita ja asioita joista ei voi leikkiä laskea kaikkien kuullen, mutta pitääkö tässä nyt ruveta hymyttömäksi mörökölliksi siksi ettei miniä ymmärrä esim sanoihin piiloutuvaa sarkasmia? Miten se voi loukata ketään jos nauraa lähinnä itselleen ja omille törttöilyilleen? Ja kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, tilanne on yleensä se että olemme pojan kanssa HETKEN kahden esim keittiössä, nauramme jotain ja miniä tulee kysymään mikä naurattaa. Emme me kahvipöydässä keskenämme vitsaile, kyllä silloin keskustellaan ihan kaikki yhdessä asioista joista jokaisella on sanottavaa.

        Maailmassa ei sellaista huumoria olekaan jota kaikki arvostaisivat, itse esim en kertakaikkiaan käsitä tätä "pieruhuumoria" jota varsinkin suomalaiset ns hauskat tv-ohjelmat viljelevät. Jos lähdetään siitä että huumoria viljellään vain jos kaikki sen ymmärtää, sitten kannattaa todellakin kieltää lailla nauraminen, sillä sellaista huumoria ei ole olemassakaan jota kaikki ymmärtävät.

        Tilanne kuulostaa samalta mitä itse koen anoppini kanssa jatkuvasti. Tietysti se, että jo jutustelun alusta lähtien en kuule mistä on kyse, kun jutellaan toisessa huoneessa tai minun anoppini tyyliin kuiskuttaen, saa putoamaan kelkasta. Toisekseen, ongelma josta en ole hänelle kertonut, on se että olen ns. sosiaalisesti autistinen, minulla on Aspergerin syndrooma. Ei siitä kukaan huomauta, paitsi anoppi, joka pitää minua täysin huumorintajuttomana. Nauran oikeastaan vain tilannekomiikalle ja mustalle huumorille. Tykkään hauskoista kielikuvista, mutta en anopin vitseistä työpaikan lapsista ja kakkavaipoista. Enkä edes yritä näytellä että se olisi hauskaa, koska se ei todellakaan naurata. Ja kyllä, olen usein käynyt kysymässä mikä naurattaa, ilman hymynkarettakaan (koska en hymyile toisten mukana), ilman että olisin siitä loukkaantunut. Olkoon heillä se oma huumorinsa.

        Tuskin ottaa anoppi saati hänen sukulaisensakaan huomioon sitä vaihtoehtoa, että meillä avomieheni kanssa on oma huumorimme, mutta se on liian rajua heille, ja sen takia emme sitä yleensä tuo esille :D

      • Jäsen J
        anopin täytyy??? kirjoitti:

        jos nämä yhteiset vitsailunne kiristävät jo nuorenparin välejä,kuten kerroit poikasi tiuskii tylysti puolisolleen,niin miksi sinä aikuisena ihmisenä ruokit sitä?
        mitä tyydytystä siitä saat?tunnetko ehkä voitonriemua?oletkin saanut ehkä kiilan nuorenparin väliin ja yksin jäädessään poikasi taas tarvitsee mammaa enemmän?
        sinun täytyy lopulta kasvaa irti pojasta,hän on aikuinen.opettele hyväksymään hänen valintansa,älä yritä tehdä itsestäsi korvaamatonta.
        myös sinä voit muuttaa asennettasi,ei se ole vain miniäsi tehtävä.
        älä puolusta reviiriä,joka ei enää ole sinun.
        ennen kaikkea,KASVA AIKUISEKSI,tuollaisena olet se anoppivitsien anoppi.

        Hei idiootit, itsekin kaiketi huumorintajuttomat, ihmiset. Loppuu nyt se tilanteen anopin syyttely. Minulla on erinomainen sisälukutaito ja missään vaiheessa ei ole tullut mieleenkään, että tässä koetettaisiin poikaa omia ja eristää jollain vitun liittoutumisella ilkeyttään miniä ulos keskustelusta ja porukasta. Aivan käsittämättömän nurinkurista ymmärtämistä kyllä tämä.

        Poikaa ärsyttää nimenomaan sama asia kuin äitiäkin, että hiekkapimppinen nirppanokka pilaa leppoisat keskusteluhetket keskeyttämällä ja keksimällä jotain surkeaakin surkeampia tekosyitä lähteä kotiin. Poika siis nauttii noista mukavista tuokioista, joiden ei toden totta tarvitse loppua siihen, kun pari muuttaa avoliittoon. Ja myöskään tuollaisten perheen kivojen perinteiden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että anoppi olisi omistushaluinen riidankylväjä... Voi Jeesus, kuunnelkaa nyt oikein itseänne.

        Vai pitäisikö perheen luopua välittömästi ja vastentahtoisesti jouluperinteistä heti kun nuori pari muuttaa saman katon alle? Ei se vanhempien ja lasten välinen suhde niin dramaattisesti muutu noina hetkinä, eikä niin saa missään tapauksessa käydäkään. Eikä varsinkaan vastentahtoisesti. Omaa tilaa ja aikaa, samoin kuin vapautta tehdä päätöksiä, tulee aina aikuisille ihmisille antaa, mutta on järkyttävä ajatus alkaa luopua perheen mukavista traditioista, kuten keskustelussa ilmenevästä tilannekomiikasta.

    • miniä on totinen torvensoit...

      niin olkaa tekin totisia torvesoittajia! Ei hymyjä, ei mitään huumoria, satiriia, kylmää kohteliaisuutta, ei mitään kahden hetkisiä tilanteita, ei jutteluita. Poikas istuu koko ajan miniä vieressä vakavana kuin hautajaisissa, jos miniä lähtee vessaan niin poika menee ovan taakse vahtiin tai jos poika menee vessaan niin pyyttää tyttönsä vahtiin oven taakse.

      Ota esiin pöydälle raamattu, virsikirjoja ja laita muutama kynttilä palamaan. Sitten istutte ja puhutte vakavia asioita, kuolemasta, elämästä, synnistä ja laulatte muutaman virren. Onko se miniän mieluinen juttu sitten? Jos alkaa temputa, niin sanokee pojan kanssa, että mikä perkele sinulle kelpaa? Jos ei ole hyvä olla täällä käymässä niin jää pihaan mököttämään, ei tänne ole pakko tulla pilamaan muiden oloa tai iloa.

      • tuo sama kokemus

        exäni kanssa aviossa eläissäni: en tajunnut kuin vuosien jälkeen tätä ns."huumoria" ja yhteistä ilonpitoa, kunnes ryhdyin analysoimaan kunnolla naurun aiheuttamaa keskustelua ja muuta.

        Ilonpidon sai aikaan aina suunnilleen joku seikka, missä joku henkilö tanssi, käveli, juoksi tai harrasti muuten jotain esim. liikunnan jajia, esiintyi televisiossa, saattoi olla baletti tai joku taide-esitys jne.
        Tai sitten joku kertoi jostain joka liittyi ko. aiheisiin. Asioiden "huumoriksi" ja nauruksi kääntäminen tapahtui aina kuitenkin erittäin ovelasti, hämäten, joten kuulija - jos ei ollut tietoinen asioiden oikeista laidoista kuten minä (joka lisäksi tykkäsin esim. baletista) oli aivan ulkona jutusta.

        Sinisilmäisenä nuorena minä, vaikkakin anoppi oli invalidi, en tajunnut asioiden yhteyksiä, koska ne esitettiin niin ovelasti. Minä sain kuitenkin tosikon leiman.

        Naurun ja hersyvän "huumorin" taustalla oli kuitenkin kipu ja kärsimys, joka haluttiin peittää .

    • oletko miettinyt

      "Olen aina pysynyt sivussa heidän elämässään ja yhteydenpitomme on satunnaista ja kyläilemme vain pyynnöstä puolin ja toisin."

      On ihan pakko kysyä, miksi näin. Miksi välttelet yhteydenpitoa, miksi ette voi mennä toistenne luo myös omasta aloitteesta? Tuollainen karttelu kertoo ehkä jotain syistä, miksi miniä tuntee itsensä ulkopuoliseksi tai ettei häntä pidetä ihan perheenjäsenenä. Ehkä hän on loukkaantunut ja mustasukkainenkin siitä että ylläpidät etäisyyttä häneen ja pidät hauskaa poikasi kanssa.

      Minut on otettu mieheni perheeseen tasa-arvoisena kuin omat tyttäret. Kuvitteleppa jos miniä olisi tyttäresi, pysyttelisitkö sivussa ja tyytyisit vain satunnaiseen yhteydenpitoon? Etkö osoittaisi kiinnostusta hänenkin asioihinsa? Ehkä kyse ei olekaan huumorintajun puutteesta vaan jostain muusta pahasta olosta ja sivulliseksi jäämisestä perheessänne.

      • aloittaja

        on suurimmaksi osaksi varmaan siinä että sekä poika että miniä tekevät vuorotyötä ja en koskaan muista missä vuorossa ovat:). Satunnainen yhteydenpito on sitä että soitellaan kun siltä tuntuu, ei mitenkään tyyliin kerran päivässä/viikossa. Käydään kun ehditään, mutta aina soitetaan ensin ja kysytään oletteko kotona ja sopiiko tulla käymään. Poika nyt tietenkin marssii meille miten sattuu, omistaa vielä avaimetkin joten käy joskus niinkin ettei ketään ole kotona. Sitten kun ovat molemmat tulossa, varmistavat aina että ollaan kotona. Kyllä miniä on ihan perheenjäsen, ei siinä ole mitään ongelmaa. Olen vain senlaatuinen ihminen että haluan että nuoret saavat elää omaa elämäänsä ja myös itse haluan elää omaa elämääni, apua tottakai annan jos tarvitaan mutta en halua muuten puuttua heidän asioihinsa.
        En ollenkaan usko että miniä tuntee itseään mitenkään ulkopuoliseksi, muutenhan me kyllä voidaan jutella jopa hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Ainoa on nyt vaan tämä huumoriasia ja minä en halua edes häneltä siitä kysyä kun näen miten se ottaa poikaa "ohimoon", en tosiaankaan haluaisi olla mikään riidan aiheuttaja.

      • sama edeltä
        aloittaja kirjoitti:

        on suurimmaksi osaksi varmaan siinä että sekä poika että miniä tekevät vuorotyötä ja en koskaan muista missä vuorossa ovat:). Satunnainen yhteydenpito on sitä että soitellaan kun siltä tuntuu, ei mitenkään tyyliin kerran päivässä/viikossa. Käydään kun ehditään, mutta aina soitetaan ensin ja kysytään oletteko kotona ja sopiiko tulla käymään. Poika nyt tietenkin marssii meille miten sattuu, omistaa vielä avaimetkin joten käy joskus niinkin ettei ketään ole kotona. Sitten kun ovat molemmat tulossa, varmistavat aina että ollaan kotona. Kyllä miniä on ihan perheenjäsen, ei siinä ole mitään ongelmaa. Olen vain senlaatuinen ihminen että haluan että nuoret saavat elää omaa elämäänsä ja myös itse haluan elää omaa elämääni, apua tottakai annan jos tarvitaan mutta en halua muuten puuttua heidän asioihinsa.
        En ollenkaan usko että miniä tuntee itseään mitenkään ulkopuoliseksi, muutenhan me kyllä voidaan jutella jopa hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Ainoa on nyt vaan tämä huumoriasia ja minä en halua edes häneltä siitä kysyä kun näen miten se ottaa poikaa "ohimoon", en tosiaankaan haluaisi olla mikään riidan aiheuttaja.

        Hyvä kun selitit, ajattelin ensin että et haluakaan olla paljoa tekemisissä heidän kanssaan etkä halua miniän tuppaavan omaan elämääsi - taisin olla väärässä. Edelleen minulla on vaistonvaraisesti tunne, että tuommosissa tilanteissa on kyse muusta kuin huumorintajusta, ja sinun kannattaisi miettiä vaihtoehtoja.

        Minun on vaikea kuvitella ihmisiä, jotka osoittaisivat mieltään pelkästään huumorintajun puutteesta. Onhan hyvin tavallista että eri ihmiset nauravat erilaisille asioille eikä siitä tule kuitenkaan ongelmaa. Jos itse en ymmärrä toisten huumoria, pelkästään ihmettelen ja kuuntelen heitä kaikessa rauhassa. Luulen että miniän töksähtely on mielenilmausta jostakin muusta sittenkin, tai syy löytyy siitä että hän ei tunne olevansa tilanteessa riittävän hyvä tai hyväksytty mukaan. Jätetäänkö asioita selittämättä hänelle kuin ei olisikaan väliä ymmärtääkö hän? Onko hän pahoillaan siitä ettei häntä oteta mukaan vitsailun? Entä huomioiko poikasi häntä tarpeeksi? Onko miniä masentunut tai katkera jostakin, ja siksi toisten hauskanpito harmittaa.... taustalta voi löytyä monenlaista, eikä kyse olekaan siitä ettei hän ymmärtäisi varsinaisesti huumoria.

        Ehkä asian voisi ottaa helpostikin puheeksi juuri siinä tilanteessa, kysymällä rakentavasti ja vaikka halaten, mistä hän pahoitti mielensä ja mikä siinä tilanteessa meni väärin. Ja kysymällä hänen mielipidettään, miten voisitte toimia toisin. Jos poikasi ärtyy vaimon käytöksestä sen sijaan että yrittäisi häntä lepytellä, on hänenkin osuuttaan syytä miettiä.

      • aloittaja
        sama edeltä kirjoitti:

        Hyvä kun selitit, ajattelin ensin että et haluakaan olla paljoa tekemisissä heidän kanssaan etkä halua miniän tuppaavan omaan elämääsi - taisin olla väärässä. Edelleen minulla on vaistonvaraisesti tunne, että tuommosissa tilanteissa on kyse muusta kuin huumorintajusta, ja sinun kannattaisi miettiä vaihtoehtoja.

        Minun on vaikea kuvitella ihmisiä, jotka osoittaisivat mieltään pelkästään huumorintajun puutteesta. Onhan hyvin tavallista että eri ihmiset nauravat erilaisille asioille eikä siitä tule kuitenkaan ongelmaa. Jos itse en ymmärrä toisten huumoria, pelkästään ihmettelen ja kuuntelen heitä kaikessa rauhassa. Luulen että miniän töksähtely on mielenilmausta jostakin muusta sittenkin, tai syy löytyy siitä että hän ei tunne olevansa tilanteessa riittävän hyvä tai hyväksytty mukaan. Jätetäänkö asioita selittämättä hänelle kuin ei olisikaan väliä ymmärtääkö hän? Onko hän pahoillaan siitä ettei häntä oteta mukaan vitsailun? Entä huomioiko poikasi häntä tarpeeksi? Onko miniä masentunut tai katkera jostakin, ja siksi toisten hauskanpito harmittaa.... taustalta voi löytyä monenlaista, eikä kyse olekaan siitä ettei hän ymmärtäisi varsinaisesti huumoria.

        Ehkä asian voisi ottaa helpostikin puheeksi juuri siinä tilanteessa, kysymällä rakentavasti ja vaikka halaten, mistä hän pahoitti mielensä ja mikä siinä tilanteessa meni väärin. Ja kysymällä hänen mielipidettään, miten voisitte toimia toisin. Jos poikasi ärtyy vaimon käytöksestä sen sijaan että yrittäisi häntä lepytellä, on hänenkin osuuttaan syytä miettiä.

        eli siis joskus aikaisemmin kun tällainen tilanne tuli vastaan, selitimme juurtajaksain mistä on kyse ja tämä selittäminen (ja hänen erilainen huumorintajunsa) aiheutti sen että suutahti ja sitten olikin kiire taas lähteä kotiin tai toisinpäin annettiin miniän taholta ymmärtää että olisi vähän kiire kauppaan joten vieraat voisivat lähteä.
        Pikkuhiljaa sitten tilanne muuttui sellaiseksi että kun jutustelu alkaa näyttää pahasti sille, että kohta nauru raikaa, miniä nopeasti keksii vaikka tikusta asiaa että saa pojan huomion käännettyä johonkin muuhun kuin alkuperäiseen juttuun.
        Esimerkkinä viikonlopulta: Olivat käymässä ja myös nuorempi poika oli tyttöystävänsä kanssa tässä. Istuttiin porukalla keittiössä ja pojat alkoivat "pilkkaamaan" minun liikennekäyttäytymistäni ts "rattiraivoa", juttu eteni kuvitteluihin miten käyttäydyn liikenteessä kun aikanaan minulla on rollaattori...ikäviä lapsia mielestäni...no naurunremakka oli melkoinen ja nuoremman tyttöystävä luovutti siinä nauraessaan kahvit nenän kautta pöytäliinalle, josta luonnollisestikin pojat saivat vettä myllyynsä. Yhtäkkiä miniä alkoi selittää pyykinpesutarvettaan pojalle suurinpiirtein kesken pojan lauseen, nyki paidanhelmasta kuin pikkulapsi kunnes sai asiansa esitettyä. No eipä siinä mitään, nauru tyrehtyi siihen, poika ärtyi ja äyskäisi avokilleen että lähdetään sitten sinne kotiin että saat sen pyykkisi pestyä.
        On niin jotenkin noloa isossa porukassa yrittää selittää toiselle hauskuuden ydintä, on kuin haluaisi näyttää kaikille että tuo on niin yksinkertainen ettei mitään ymmärrä. Näin ei kuitenkaan ole. Sekään ei ole kivaa kun yksi on ulkopuolella sen hauskuuden ja sitten kun vielä tilanteessa kiristyy pinna (pojan) niin ei oikein osaa mitään tehdä.

      • täällä samanlainen
        aloittaja kirjoitti:

        eli siis joskus aikaisemmin kun tällainen tilanne tuli vastaan, selitimme juurtajaksain mistä on kyse ja tämä selittäminen (ja hänen erilainen huumorintajunsa) aiheutti sen että suutahti ja sitten olikin kiire taas lähteä kotiin tai toisinpäin annettiin miniän taholta ymmärtää että olisi vähän kiire kauppaan joten vieraat voisivat lähteä.
        Pikkuhiljaa sitten tilanne muuttui sellaiseksi että kun jutustelu alkaa näyttää pahasti sille, että kohta nauru raikaa, miniä nopeasti keksii vaikka tikusta asiaa että saa pojan huomion käännettyä johonkin muuhun kuin alkuperäiseen juttuun.
        Esimerkkinä viikonlopulta: Olivat käymässä ja myös nuorempi poika oli tyttöystävänsä kanssa tässä. Istuttiin porukalla keittiössä ja pojat alkoivat "pilkkaamaan" minun liikennekäyttäytymistäni ts "rattiraivoa", juttu eteni kuvitteluihin miten käyttäydyn liikenteessä kun aikanaan minulla on rollaattori...ikäviä lapsia mielestäni...no naurunremakka oli melkoinen ja nuoremman tyttöystävä luovutti siinä nauraessaan kahvit nenän kautta pöytäliinalle, josta luonnollisestikin pojat saivat vettä myllyynsä. Yhtäkkiä miniä alkoi selittää pyykinpesutarvettaan pojalle suurinpiirtein kesken pojan lauseen, nyki paidanhelmasta kuin pikkulapsi kunnes sai asiansa esitettyä. No eipä siinä mitään, nauru tyrehtyi siihen, poika ärtyi ja äyskäisi avokilleen että lähdetään sitten sinne kotiin että saat sen pyykkisi pestyä.
        On niin jotenkin noloa isossa porukassa yrittää selittää toiselle hauskuuden ydintä, on kuin haluaisi näyttää kaikille että tuo on niin yksinkertainen ettei mitään ymmärrä. Näin ei kuitenkaan ole. Sekään ei ole kivaa kun yksi on ulkopuolella sen hauskuuden ja sitten kun vielä tilanteessa kiristyy pinna (pojan) niin ei oikein osaa mitään tehdä.

        Tyttö selvästi kärsii siitä että muilla on hauskaa paitsi hänellä. Kuinka kanssakäymisenne on päässyt sellaiseksi? Hän tarvitsisi hyväksyntää, lämpöä, mukaan ottamista. Voi olla pohjimmiltaan arka, niin että on vaikea olla rennosti mukana tai tuppautua mukaan joukkoon. Ehkä joku aikaisempi ikävä kokemus saa hänet lukkoon noissa tilanteissa.

      • elämä on
        aloittaja kirjoitti:

        eli siis joskus aikaisemmin kun tällainen tilanne tuli vastaan, selitimme juurtajaksain mistä on kyse ja tämä selittäminen (ja hänen erilainen huumorintajunsa) aiheutti sen että suutahti ja sitten olikin kiire taas lähteä kotiin tai toisinpäin annettiin miniän taholta ymmärtää että olisi vähän kiire kauppaan joten vieraat voisivat lähteä.
        Pikkuhiljaa sitten tilanne muuttui sellaiseksi että kun jutustelu alkaa näyttää pahasti sille, että kohta nauru raikaa, miniä nopeasti keksii vaikka tikusta asiaa että saa pojan huomion käännettyä johonkin muuhun kuin alkuperäiseen juttuun.
        Esimerkkinä viikonlopulta: Olivat käymässä ja myös nuorempi poika oli tyttöystävänsä kanssa tässä. Istuttiin porukalla keittiössä ja pojat alkoivat "pilkkaamaan" minun liikennekäyttäytymistäni ts "rattiraivoa", juttu eteni kuvitteluihin miten käyttäydyn liikenteessä kun aikanaan minulla on rollaattori...ikäviä lapsia mielestäni...no naurunremakka oli melkoinen ja nuoremman tyttöystävä luovutti siinä nauraessaan kahvit nenän kautta pöytäliinalle, josta luonnollisestikin pojat saivat vettä myllyynsä. Yhtäkkiä miniä alkoi selittää pyykinpesutarvettaan pojalle suurinpiirtein kesken pojan lauseen, nyki paidanhelmasta kuin pikkulapsi kunnes sai asiansa esitettyä. No eipä siinä mitään, nauru tyrehtyi siihen, poika ärtyi ja äyskäisi avokilleen että lähdetään sitten sinne kotiin että saat sen pyykkisi pestyä.
        On niin jotenkin noloa isossa porukassa yrittää selittää toiselle hauskuuden ydintä, on kuin haluaisi näyttää kaikille että tuo on niin yksinkertainen ettei mitään ymmärrä. Näin ei kuitenkaan ole. Sekään ei ole kivaa kun yksi on ulkopuolella sen hauskuuden ja sitten kun vielä tilanteessa kiristyy pinna (pojan) niin ei oikein osaa mitään tehdä.

        Niin me täällä ollaan erilaisia ja yksilöitä. Miniänplantullasi on varmasti paljon arvokkaita ominaisuuksia, mutta tämä hulvaton nauraminen ei taida niihin kuulua. Ainakaan tässä teidän porukassa. Mistä sen tietää vaikka pojalla olisi kumppaninsa kanssa miten hauskaa keskenään.

        Kuulostaa siltä että et asialle mitään voi kuin katsella kuinka tilanne kehkeytyy. Miniääkin rupeaa naurattamaan, tai poika kääntyy vakavammaksi, tai suhde jatkuu samanlaisena tai päättyy eroon. En kehoita yrmimään mutta en kehoita myöskään ylenpalttiseen lämpöön ja tukeen elämän kolhimaa miniänplanttua kohtaan (kuten tossa ylemmässä viestissä...) Elämän kolhimia on maailma täynnä, ei niitä voi anopit paikata, niin se vaan on.

      • aloittaja
        täällä samanlainen kirjoitti:

        Tyttö selvästi kärsii siitä että muilla on hauskaa paitsi hänellä. Kuinka kanssakäymisenne on päässyt sellaiseksi? Hän tarvitsisi hyväksyntää, lämpöä, mukaan ottamista. Voi olla pohjimmiltaan arka, niin että on vaikea olla rennosti mukana tai tuppautua mukaan joukkoon. Ehkä joku aikaisempi ikävä kokemus saa hänet lukkoon noissa tilanteissa.

        Uskon kyllä ettei tilanne ole hänestäkään kiva, tuskin hän muuten näin käyttäytyisi. En pysty sanomaan mistä hänen käytöksensä näissä tilanteissa johtuu, kun muuten jos jutellaan ihan vakavasti tai muuten asiallisesti, hän ottaa osaa keskusteluun ja käyttäytyy ihan normaalisti. Ei hän mielestäni ole arka ja kyllä aivan varmasti tietää olevansa hyväksytty ja perheeseen kuuluva. Siksi tämä asia onkin niin vaikea, kun ei vaan kertakaikkiaan käsitä, mutta ei halua myöskään puuttua, koska kaikkein eniten tämä tuntuu hiertävän heidän välejään. Kun vaan osaisi jotenkin selvittää tämän asian.

      • ole edelleenkin huumorintaj...
        elämä on kirjoitti:

        Niin me täällä ollaan erilaisia ja yksilöitä. Miniänplantullasi on varmasti paljon arvokkaita ominaisuuksia, mutta tämä hulvaton nauraminen ei taida niihin kuulua. Ainakaan tässä teidän porukassa. Mistä sen tietää vaikka pojalla olisi kumppaninsa kanssa miten hauskaa keskenään.

        Kuulostaa siltä että et asialle mitään voi kuin katsella kuinka tilanne kehkeytyy. Miniääkin rupeaa naurattamaan, tai poika kääntyy vakavammaksi, tai suhde jatkuu samanlaisena tai päättyy eroon. En kehoita yrmimään mutta en kehoita myöskään ylenpalttiseen lämpöön ja tukeen elämän kolhimaa miniänplanttua kohtaan (kuten tossa ylemmässä viestissä...) Elämän kolhimia on maailma täynnä, ei niitä voi anopit paikata, niin se vaan on.

        jatka edelleen ilonpitoasia poikasi kanssa, mitäpä avokista, pääasia, että Sinulla ja pojallasi riittää tätä hauskaa. Kukapa nyt siitä luopuisi. Maailma on tosikkoja pullollaan, mutta niihin et sinä onnekas kuulu!

      • ja vielä tämä
        ole edelleenkin huumorintaj... kirjoitti:

        jatka edelleen ilonpitoasia poikasi kanssa, mitäpä avokista, pääasia, että Sinulla ja pojallasi riittää tätä hauskaa. Kukapa nyt siitä luopuisi. Maailma on tosikkoja pullollaan, mutta niihin et sinä onnekas kuulu!

        onneksi on tämä palsta, että voi jakaa tuollaistakin kokemusta ja kuormaa ja saada ymmärrystä asiaansa.

      • pahaa tekee
        elämä on kirjoitti:

        Niin me täällä ollaan erilaisia ja yksilöitä. Miniänplantullasi on varmasti paljon arvokkaita ominaisuuksia, mutta tämä hulvaton nauraminen ei taida niihin kuulua. Ainakaan tässä teidän porukassa. Mistä sen tietää vaikka pojalla olisi kumppaninsa kanssa miten hauskaa keskenään.

        Kuulostaa siltä että et asialle mitään voi kuin katsella kuinka tilanne kehkeytyy. Miniääkin rupeaa naurattamaan, tai poika kääntyy vakavammaksi, tai suhde jatkuu samanlaisena tai päättyy eroon. En kehoita yrmimään mutta en kehoita myöskään ylenpalttiseen lämpöön ja tukeen elämän kolhimaa miniänplanttua kohtaan (kuten tossa ylemmässä viestissä...) Elämän kolhimia on maailma täynnä, ei niitä voi anopit paikata, niin se vaan on.

        miksi kirjoittaja käyttää sanaa "miniänplanttu"??? Tuollainen kielenkäyttö on ala-arvoista, kun kuitenkin ollaan etsimässä ratkaisua ongelmaan eikä vain mollaamassa miniää. Kai?

      • nauru hersyy
        pahaa tekee kirjoitti:

        miksi kirjoittaja käyttää sanaa "miniänplanttu"??? Tuollainen kielenkäyttö on ala-arvoista, kun kuitenkin ollaan etsimässä ratkaisua ongelmaan eikä vain mollaamassa miniää. Kai?

        sitä railakasta huumoria myöskin, oletko sinäkin tosikko, etkä ymmärrä ??

      • ilkeilyhuumori
        nauru hersyy kirjoitti:

        sitä railakasta huumoria myöskin, oletko sinäkin tosikko, etkä ymmärrä ??

        Jos huumori on sitä että ilkeillään, loukataan tai mollataan toisia, niin sitä ei tarvitsekaan ymmärtää. Fiksu miniä, jos ei mene mukaan ilkeilyhuumoriin.

      • aloittaja
        ilkeilyhuumori kirjoitti:

        Jos huumori on sitä että ilkeillään, loukataan tai mollataan toisia, niin sitä ei tarvitsekaan ymmärtää. Fiksu miniä, jos ei mene mukaan ilkeilyhuumoriin.

        Mihin ihmeen ilkeilyhuumoriin?

      • elämä on
        pahaa tekee kirjoitti:

        miksi kirjoittaja käyttää sanaa "miniänplanttu"??? Tuollainen kielenkäyttö on ala-arvoista, kun kuitenkin ollaan etsimässä ratkaisua ongelmaan eikä vain mollaamassa miniää. Kai?

        Tästä on varmaan justiin kysymys. Ei todella käynyt edes pienen mieleni laidoilla että ko sana olisi ilkeä! Itse olen ollut miniänplanttuna kahdellekin eri anoppiehdokkaalle, tätä sanaa on käytetty lämmöllä ja rakkaudella. Toiselle päädyinkin miniäksi, ja anopin kanssa välit olivat hyvät ja sujuvat ihan loppuun (=anopin kuolema) asti. Nykyään kun oma tyttöni on riiausiässä, meillä käytetään samaa sanaa. Mutta jollekin tämäkin on näköjään liikaa. Ja tässä onkin se jutun pointti: ei maailmaa voi mitenkään sillä lailla korjata että kaikki täällä toisiaan ymmärtäisivät. Jos ei sitten tulla juttuun, niin ei tulla. Tuskin se anopin vika, joskaan ei sen - mikä hän nyt sitten olisi jos ei miniänplanttu. Avominiä? Kihlattu? Miniäehdokas?

      • anoppi kouluun
        elämä on kirjoitti:

        Tästä on varmaan justiin kysymys. Ei todella käynyt edes pienen mieleni laidoilla että ko sana olisi ilkeä! Itse olen ollut miniänplanttuna kahdellekin eri anoppiehdokkaalle, tätä sanaa on käytetty lämmöllä ja rakkaudella. Toiselle päädyinkin miniäksi, ja anopin kanssa välit olivat hyvät ja sujuvat ihan loppuun (=anopin kuolema) asti. Nykyään kun oma tyttöni on riiausiässä, meillä käytetään samaa sanaa. Mutta jollekin tämäkin on näköjään liikaa. Ja tässä onkin se jutun pointti: ei maailmaa voi mitenkään sillä lailla korjata että kaikki täällä toisiaan ymmärtäisivät. Jos ei sitten tulla juttuun, niin ei tulla. Tuskin se anopin vika, joskaan ei sen - mikä hän nyt sitten olisi jos ei miniänplanttu. Avominiä? Kihlattu? Miniäehdokas?

        anoppi, sinun tärkein tehtäväsi poikasi elämässä on muuttunut.
        Minullakin on poikia, enkä "pidä kynsin hampain kiinni enää siitä, mikä meillä oli yhteistä hauskaa, nyt on UUDET kuviot. Jos miniä on vakavaa sorttia, kunnioita häntä siitä ja ole kiinnostunut enemmän hänestä (hiljaisella tasolla, ei tunkeillen) hänen ehdoillaan, poikasihan on valinnut hänet, etkä sinä ja ajattele miksi, ehkä hän näkee pintaa syvemmälle kuin sinä hänen "huumorintajuttomuutensa" läpi.
        Onnea elämän opiskeluun!

      • elämä on
        anoppi kouluun kirjoitti:

        anoppi, sinun tärkein tehtäväsi poikasi elämässä on muuttunut.
        Minullakin on poikia, enkä "pidä kynsin hampain kiinni enää siitä, mikä meillä oli yhteistä hauskaa, nyt on UUDET kuviot. Jos miniä on vakavaa sorttia, kunnioita häntä siitä ja ole kiinnostunut enemmän hänestä (hiljaisella tasolla, ei tunkeillen) hänen ehdoillaan, poikasihan on valinnut hänet, etkä sinä ja ajattele miksi, ehkä hän näkee pintaa syvemmälle kuin sinä hänen "huumorintajuttomuutensa" läpi.
        Onnea elämän opiskeluun!

        Pitänee korjata oikolukuvirhettäsi. Minä en ole kenenkään anoppi - ja miniää en todennäköisesti koskaan saakaan, kun molemmat tyttäreni vaikuttavat heteroseksuaalisesti suuntautuneilta, eli vävynplanttuja tässä katsastellaan, ja tyttäriäni esitellään miniänplanttuina.

        Itse olin vuosia reippaan ja ronskin naisen miniä, tulimme toimeen hyvin. Ihan alkuun oli tietysti yhteisen sävelen hakemista puolin ja toisin, mutta molemminpuolisella ymmärtämisen tahdolla selvittiin. Anoppini ehti kuolla ennen kuin k.o. avioliitto päättyi. Nykyisin olen aikuisen iän suhteessa, ja nykyinen ns. avoanoppini on hyvin iäkäs ja hyvin sairas ja yksinäinen nainen, jonka kanssa harvakseltaan olen tekemisissä.

      • toinen anoppi
        elämä on kirjoitti:

        Tästä on varmaan justiin kysymys. Ei todella käynyt edes pienen mieleni laidoilla että ko sana olisi ilkeä! Itse olen ollut miniänplanttuna kahdellekin eri anoppiehdokkaalle, tätä sanaa on käytetty lämmöllä ja rakkaudella. Toiselle päädyinkin miniäksi, ja anopin kanssa välit olivat hyvät ja sujuvat ihan loppuun (=anopin kuolema) asti. Nykyään kun oma tyttöni on riiausiässä, meillä käytetään samaa sanaa. Mutta jollekin tämäkin on näköjään liikaa. Ja tässä onkin se jutun pointti: ei maailmaa voi mitenkään sillä lailla korjata että kaikki täällä toisiaan ymmärtäisivät. Jos ei sitten tulla juttuun, niin ei tulla. Tuskin se anopin vika, joskaan ei sen - mikä hän nyt sitten olisi jos ei miniänplanttu. Avominiä? Kihlattu? Miniäehdokas?

        Meillä poikien avovaimoja kutsutaan reilusti miniöiksi, koska pitkään yhdessä asuneina he ovat joka tapauksessa käytännössä miniöitä ja heidät on miniöiksi perheeseen hyväksytty. "Miniänplanttu" on minustakin halventavaa nimittelyä, johon littyy mielleyhtymä kelvoton, avuton, laiska vastenmielinen...

        Sivistynyt ihminen osaa sovittaa huumorinsa ja sanankäyttönsä sen mukaan, mitä vastapuoli on valmis kestämään. Jos miniä ei ole tottunut liian suorasukaiseen "huumoriin", on parempi olla hienotunteisesti harrastamatta sellaista hänen läsnäollessaan. Ja siltikin voi pitää hauskaa - niin että kaikilla on hauskaa.

      • elämä on
        toinen anoppi kirjoitti:

        Meillä poikien avovaimoja kutsutaan reilusti miniöiksi, koska pitkään yhdessä asuneina he ovat joka tapauksessa käytännössä miniöitä ja heidät on miniöiksi perheeseen hyväksytty. "Miniänplanttu" on minustakin halventavaa nimittelyä, johon littyy mielleyhtymä kelvoton, avuton, laiska vastenmielinen...

        Sivistynyt ihminen osaa sovittaa huumorinsa ja sanankäyttönsä sen mukaan, mitä vastapuoli on valmis kestämään. Jos miniä ei ole tottunut liian suorasukaiseen "huumoriin", on parempi olla hienotunteisesti harrastamatta sellaista hänen läsnäollessaan. Ja siltikin voi pitää hauskaa - niin että kaikilla on hauskaa.

        viittaan edellisiin puheenvuoroihini. on se kauheeta. kun elämä on.

      • Kesäpesä
        elämä on kirjoitti:

        viittaan edellisiin puheenvuoroihini. on se kauheeta. kun elämä on.

        Mitäs jos sanoisit pojalles että vaihtaa eukkoa....

      • wwwwwwwy
        aloittaja kirjoitti:

        Uskon kyllä ettei tilanne ole hänestäkään kiva, tuskin hän muuten näin käyttäytyisi. En pysty sanomaan mistä hänen käytöksensä näissä tilanteissa johtuu, kun muuten jos jutellaan ihan vakavasti tai muuten asiallisesti, hän ottaa osaa keskusteluun ja käyttäytyy ihan normaalisti. Ei hän mielestäni ole arka ja kyllä aivan varmasti tietää olevansa hyväksytty ja perheeseen kuuluva. Siksi tämä asia onkin niin vaikea, kun ei vaan kertakaikkiaan käsitä, mutta ei halua myöskään puuttua, koska kaikkein eniten tämä tuntuu hiertävän heidän välejään. Kun vaan osaisi jotenkin selvittää tämän asian.

        Jos miniäsi on muuten ok, mutta näissä nauru- ja huumorikohtauksissa ahdistuuu niin tulee mieleeni, että hänellä voi olla omassa lapsuudessaan, aikaisemmassa elämässään sellaisia kokemuksia noista tilanteista, jotka laukaisevat hänessä tuon ahdistuksen, pakon päästä pois.

        En tunne miniäsi vanhempia tai sukulaisia, heidän huumoriaan, mutta selitys voi löytyä sieltä. Ehkä hänen lähellään on tai on ollut ihmisiä, jotka laskevat leikkiä kertomallasi tavalla, mutta siellä siitä on voinut seurata naurun jälkeen riita tai väkivältainen yhteenotto ja silloin nuo tilanteet ahdistavat suunnattomasti.

        Ei ole kysymys huumorintajuttomuudesta vaan sillä vetäytymisellä suojataan itseä, kipeää kohtaa sisällä. Tämä on vain minun ajatukseni, ei muuta.

      • kielikysymys
        toinen anoppi kirjoitti:

        Meillä poikien avovaimoja kutsutaan reilusti miniöiksi, koska pitkään yhdessä asuneina he ovat joka tapauksessa käytännössä miniöitä ja heidät on miniöiksi perheeseen hyväksytty. "Miniänplanttu" on minustakin halventavaa nimittelyä, johon littyy mielleyhtymä kelvoton, avuton, laiska vastenmielinen...

        Sivistynyt ihminen osaa sovittaa huumorinsa ja sanankäyttönsä sen mukaan, mitä vastapuoli on valmis kestämään. Jos miniä ei ole tottunut liian suorasukaiseen "huumoriin", on parempi olla hienotunteisesti harrastamatta sellaista hänen läsnäollessaan. Ja siltikin voi pitää hauskaa - niin että kaikilla on hauskaa.

        Meilläpäin "planttu" tarkoittaa renttua.
        Loukkaantuisin takuulla, jos minua kutsuttaisiin miniänplantuksi.

      • ja taas näitä toisten asioi...
        pahaa tekee kirjoitti:

        miksi kirjoittaja käyttää sanaa "miniänplanttu"??? Tuollainen kielenkäyttö on ala-arvoista, kun kuitenkin ollaan etsimässä ratkaisua ongelmaan eikä vain mollaamassa miniää. Kai?

        jotka ei osaa hoitaa omia asioita,vaan keksii paskan puhumista mitä pieneen pollaan ollaan saatu jonkun seiskalehden sivuilta,taidat olla jehova.

      • tutun kuuloista
        wwwwwwwy kirjoitti:

        Jos miniäsi on muuten ok, mutta näissä nauru- ja huumorikohtauksissa ahdistuuu niin tulee mieleeni, että hänellä voi olla omassa lapsuudessaan, aikaisemmassa elämässään sellaisia kokemuksia noista tilanteista, jotka laukaisevat hänessä tuon ahdistuksen, pakon päästä pois.

        En tunne miniäsi vanhempia tai sukulaisia, heidän huumoriaan, mutta selitys voi löytyä sieltä. Ehkä hänen lähellään on tai on ollut ihmisiä, jotka laskevat leikkiä kertomallasi tavalla, mutta siellä siitä on voinut seurata naurun jälkeen riita tai väkivältainen yhteenotto ja silloin nuo tilanteet ahdistavat suunnattomasti.

        Ei ole kysymys huumorintajuttomuudesta vaan sillä vetäytymisellä suojataan itseä, kipeää kohtaa sisällä. Tämä on vain minun ajatukseni, ei muuta.

        tämä edellinen kirjoittaja lie minun näkemyksen mukaan lähinnä oikeassa. miniäsi näyttäisi ahdistuvan siitä teidän vitsailusta. joko se kuulostaa häneen korvaansa oikeasti ilkeältä, johtuu se sitten siitä että ei ole tottunut tuollaiseen huulen heittoon tai siitä kuten edellinen kertoo, on kotona tai muualla joutunut kokemaan sellaista samantapaista mikä oikeasti onkin tarkoitettu v...tuiluksi. minulla on itsellä vähän samoja kokemuksia , ei anopista vaan ex miehestäni ja hänen kaveripiiristään. kun oli pareja koolla, alettiin "vitsailla" muijien tekosilla ym:lla. sitten kun muutaman kerran melkein itkin et pitääks sitä alkaa solvaamaan muiden kuullen, ni mies oli ihan äimänä et eihän hän ole haukkunu, se oli vitsi!! vitsi!! mikä vitsi. heil oli kuulemma aina ollu porukassa sellanen tapa poikien kesken "mollata" toisten tekemisiä ym. ja olivat sitten siirtäneet sen tavan myös vaimojen tekemisiin. tämä vaimo vaan ei ymmärrä sitä, ei niinkään se mitä sanotaan mutta se äänen sävy karskahti mulla korvaan. miehen mielestä sävy ei ollut mitenkään erikoinen. toiset ei ehkä kuuntele millä äänenpainolla asiat sanotaan. no, mulla tuli mieleen et miniäsi saattaa hävetä sitä kun ehkä hänesta tuntuu että poikasi solvaavat sinua tällä huumorillaan ja yrittää omalla tavalla katkaista tämän "riidan" eli saada poika lähtemään kotiin tms. se on määrätyllä tavalla huumorin tajuttomuutta, siis yhden huumorin osa alueen tajuttomuutta, mutta tiedät varmaan että jos jostain asiasta on huonoja kokemuksia vaikka lapsuudesta, niitä mielipiteitä ei ole helppo muuttaa. kysy suoraan miniältäsi miltä ne hänen korvaan kuulostaa, älä yritä selittää miltä ne sinusta kuulostavat. koska muuten tulette hyvin toimeen (kiva anoppi on paras, mullakin oli kunnes kuoli) kuten kerroit että olette jutelleet henkilökohtaisiakin, niin luulisin sen selvittävän tai ainakin auttavan tilannetta. tuskin hän pystyy jutuillenne sittenkään nauramaan mutta jos hän oppisi olemaan ahdistumatta niistä ja miettimään vaan et joo joo, noi on taas noitten välistä juttuu. onnea yritykselle, kyllä se siitä

      • ankeatäti
        wwwwwwwy kirjoitti:

        Jos miniäsi on muuten ok, mutta näissä nauru- ja huumorikohtauksissa ahdistuuu niin tulee mieleeni, että hänellä voi olla omassa lapsuudessaan, aikaisemmassa elämässään sellaisia kokemuksia noista tilanteista, jotka laukaisevat hänessä tuon ahdistuksen, pakon päästä pois.

        En tunne miniäsi vanhempia tai sukulaisia, heidän huumoriaan, mutta selitys voi löytyä sieltä. Ehkä hänen lähellään on tai on ollut ihmisiä, jotka laskevat leikkiä kertomallasi tavalla, mutta siellä siitä on voinut seurata naurun jälkeen riita tai väkivältainen yhteenotto ja silloin nuo tilanteet ahdistavat suunnattomasti.

        Ei ole kysymys huumorintajuttomuudesta vaan sillä vetäytymisellä suojataan itseä, kipeää kohtaa sisällä. Tämä on vain minun ajatukseni, ei muuta.

        Oletko aloittaja lukenut edellisen viestin? Tässä voi olla totuuden siemen. Taustalla voi olla jotakin ahdistusta laukaisevaa. Sen ei tarvitse edes olla mitään kovin kauheaa, mutta se ahdistava tunnetila on tosi.

        Ei näitä reaktioita tule laskelmoiden. Ei hän tarkoita olla tympeä ja osoittaa mieltään. Hän yrittää suojata tai kapseloida jotakin kipuaan.

        Minun näkemykseni on, että jatkakaa omana itsenänne olemista, mutta antakaa myös miniän olla omanlaisesnsa. Silti ei tarvitse tieten tahtoen provoisoida ja yllyttäytyä näihin naurutilanteisiin. Mutta kun niitä tulee niin antaa tulla ja naurun raikua. Miniän lukko voi aueta tai sitten ei.

        Kyllä meillä kaikilla on omat kipumme ja reaktiomme, jotka jostakin vinkkelistä katsottuna ovat kummallisia ja perin outoja. Minkäs teet - ihminen on keskeneräinen koko ikänsä.

      • monimrkityksellinen kieli
        kielikysymys kirjoitti:

        Meilläpäin "planttu" tarkoittaa renttua.
        Loukkaantuisin takuulla, jos minua kutsuttaisiin miniänplantuksi.

        Minä ymmärrän plantulla tarkoitettavan nuorta kasvia esim lapsena minut komennettiin harventamaan porkkanan planttuja.

        Niin taitaa olla koko tämä tämän ketjun ongelmakin...

      • laske irti
        anoppi kouluun kirjoitti:

        anoppi, sinun tärkein tehtäväsi poikasi elämässä on muuttunut.
        Minullakin on poikia, enkä "pidä kynsin hampain kiinni enää siitä, mikä meillä oli yhteistä hauskaa, nyt on UUDET kuviot. Jos miniä on vakavaa sorttia, kunnioita häntä siitä ja ole kiinnostunut enemmän hänestä (hiljaisella tasolla, ei tunkeillen) hänen ehdoillaan, poikasihan on valinnut hänet, etkä sinä ja ajattele miksi, ehkä hän näkee pintaa syvemmälle kuin sinä hänen "huumorintajuttomuutensa" läpi.
        Onnea elämän opiskeluun!

        Olisiko aika antaa nuorenparin elää omaa elämäänsä? Kertomalla asiat vain yksipuolisesti saa varmaankin täältä sympatiaa.... Mitäpä jos keskustelisit avoimesti "ongelmastasi" poikasi ja miniäsi kanssa? Vaatii tietysti rohkeutta mutta varmaankin rakentavampaa kuin hakea sympatiaa nettipalstoilta.

      • Leevi

        Jo ennen kännykkä aikaa oli tapana (sivistyneiden ihmisten) sopia tapaaminen tai vierailu, sillä kyllä se on moukkamaista tunkea yllättäin ovelle, sillä etenkin nuori pari harrastaa usein mm. seksiä, ja kyllä tälläinen 50-kymppinenkin vielä melkein päivittäin.
        Minä en nykyään edes vastaa summeriin, ellen tiedä kuka on tulossa kylään. Kaikilla on puhelin, tai jos ei niin etsikööt tai kirjoittakoot kirjeen.
        Huumoria kyllä pitä olla, heittäkää lisää löylyä, ja jos minijä ei kestä, menköön alemmille lauteille tai poistukoon saunasta.
        En minäkään estä toisia saunomasta, vaikka itse en jaksa. Menen ulos kun siltä tuntuu.

      • ...niin...
        aloittaja kirjoitti:

        eli siis joskus aikaisemmin kun tällainen tilanne tuli vastaan, selitimme juurtajaksain mistä on kyse ja tämä selittäminen (ja hänen erilainen huumorintajunsa) aiheutti sen että suutahti ja sitten olikin kiire taas lähteä kotiin tai toisinpäin annettiin miniän taholta ymmärtää että olisi vähän kiire kauppaan joten vieraat voisivat lähteä.
        Pikkuhiljaa sitten tilanne muuttui sellaiseksi että kun jutustelu alkaa näyttää pahasti sille, että kohta nauru raikaa, miniä nopeasti keksii vaikka tikusta asiaa että saa pojan huomion käännettyä johonkin muuhun kuin alkuperäiseen juttuun.
        Esimerkkinä viikonlopulta: Olivat käymässä ja myös nuorempi poika oli tyttöystävänsä kanssa tässä. Istuttiin porukalla keittiössä ja pojat alkoivat "pilkkaamaan" minun liikennekäyttäytymistäni ts "rattiraivoa", juttu eteni kuvitteluihin miten käyttäydyn liikenteessä kun aikanaan minulla on rollaattori...ikäviä lapsia mielestäni...no naurunremakka oli melkoinen ja nuoremman tyttöystävä luovutti siinä nauraessaan kahvit nenän kautta pöytäliinalle, josta luonnollisestikin pojat saivat vettä myllyynsä. Yhtäkkiä miniä alkoi selittää pyykinpesutarvettaan pojalle suurinpiirtein kesken pojan lauseen, nyki paidanhelmasta kuin pikkulapsi kunnes sai asiansa esitettyä. No eipä siinä mitään, nauru tyrehtyi siihen, poika ärtyi ja äyskäisi avokilleen että lähdetään sitten sinne kotiin että saat sen pyykkisi pestyä.
        On niin jotenkin noloa isossa porukassa yrittää selittää toiselle hauskuuden ydintä, on kuin haluaisi näyttää kaikille että tuo on niin yksinkertainen ettei mitään ymmärrä. Näin ei kuitenkaan ole. Sekään ei ole kivaa kun yksi on ulkopuolella sen hauskuuden ja sitten kun vielä tilanteessa kiristyy pinna (pojan) niin ei oikein osaa mitään tehdä.

        ...minkähän ikäisestä miniästä on kyse ja onko heillä lapsia ? Tähän asti olen päässyt ja useampaan otteeseen meinannut "kuolla" nauruun kuvitellessani omalle kohdalleni saman tilanteen. Minulla ja miehelläni (uusioperhe) on useampi vuosi ikäeroa ja yhteensä 5 lasta. Tuo pyykinpesutarvehomma kuulostaa minun korvaani yliampuvalta ylireagoinnilta. Itse kun en ole niiden pyykkien nähnyt perässä juoksevan tai karkuun lähteneen (kuten eivät villakoiratkaan) joten ei se nyt PITÄISI olla justnytasia... Onneksi toisella pojallasi on huumoria ymmärtävä kokelas vierellään. Pitäisiköhän tämä toinenkin kokelas opettaa ymmärtämään/jaksamaan huumoria joka kuuluu teidän "rooliin" keskustella ns. "vaikeistakin" tai "einiinmukavista" saatikka arkipäiväisistä (myös menneet) asioista koska se kuitenkin on teidän tapanne ? Vai laitetaanko kiertoon ??? No joo raakaa tekstiä. Olen lukenut että on mukava ja ihana, se huomioonottaen opetetaan ymmärtämään huumoria. Tiedän etteivät kaikki ymmärrä vaikka kuinka selität... Silloin vika ei ole selittäjässä eikä kuulijassa. Ei kummassakaan. Minäkin olisin heittänyt tekstiin näin: "ikäviä lapsia mielestäni" Huom. heittomerkit koska "lapset" (olettaen puhun itseni ikäisistä pojista) eivät todennnäköisesti poikkea huumoriltaan paljoakaan minusta... Tuskin sinäkään. Itse olen antanut "tulevalle anopille" mahdollisuuden täällä ollessaan (ja meidän siellä ollessa) viettää aikaa niin poikansa kuin lastenlastensa kanssa (huomioi uusio-ongelma: minun tyttäreni on lähes sama kuin omat ((mennyt liian vähän aikaa pitkällä välimatkalla))joten kestämme sen ettemme ole vielä yhtä) eikä meillä ole minkäänlaista muuria keskenämme. Juttelen kuin vettä vaan anopin kanssa samoin kuin mieheni kanssa. Huumori kukkii joka suuntaan. Jopa anopin välikommentit sallitaan niistä pahastumatta. Jos ei jotain ymmärretä se kerrotaan ääneen ja asia on ok. Jos nainen (tai mies) ei tällaisias asioita ymmärrä niin minkäs teet... Olen sitä mieltä että lapsi (jos ei toinenkin) opeta katselemaan asioita eri tavalla ja eri kantilta... Yhdellä ystäväperheelläni on yhteisiä 6 ja "erillisiä" 5 sekä lastenlapsia 2 (naisen puolelta) silti molemmat tulevat toimeen niin asiapuolelta kuin huumoripuolelta kummankin vanhempien kanssa (kuten myös ystäviensä) ja lapset lasketaan samalle viivalle (kuten meilläkin). Joten olisiko vika jossain muussa kuin sinussa ja pojassasi ??? Sanonta "tarttis varmaan tehrä jotain" kuulostaa turhan tutulta... Arvannenko oikein ? Ei voi muuta sanoa kuin että koettakaa jaksaa ja yrittäkää löytää yhteinen sävel jotta tämäkin "ongelma" tai ongelma selviäisi. Pidän teille kaikille peukkuja !

      • taas asian ytimeen
        ole edelleenkin huumorintaj... kirjoitti:

        jatka edelleen ilonpitoasia poikasi kanssa, mitäpä avokista, pääasia, että Sinulla ja pojallasi riittää tätä hauskaa. Kukapa nyt siitä luopuisi. Maailma on tosikkoja pullollaan, mutta niihin et sinä onnekas kuulu!

        Näin sen kuuluu ollakkin !

      • tai ei !
        pahaa tekee kirjoitti:

        miksi kirjoittaja käyttää sanaa "miniänplanttu"??? Tuollainen kielenkäyttö on ala-arvoista, kun kuitenkin ollaan etsimässä ratkaisua ongelmaan eikä vain mollaamassa miniää. Kai?

        Se on ihan sama mikä nimitys on mikään niistä ei oo toistaan huonompi ja tarkoittaa samaa. Katsos kun rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mä oon mkiniä tai palnttu tai kokelas tai mitä vaan ei välii kuha kaikki on muuten ok.

      • kuin
        ilkeilyhuumori kirjoitti:

        Jos huumori on sitä että ilkeillään, loukataan tai mollataan toisia, niin sitä ei tarvitsekaan ymmärtää. Fiksu miniä, jos ei mene mukaan ilkeilyhuumoriin.

        nauraa !

      • tai miniäplanttu
        elämä on kirjoitti:

        Tästä on varmaan justiin kysymys. Ei todella käynyt edes pienen mieleni laidoilla että ko sana olisi ilkeä! Itse olen ollut miniänplanttuna kahdellekin eri anoppiehdokkaalle, tätä sanaa on käytetty lämmöllä ja rakkaudella. Toiselle päädyinkin miniäksi, ja anopin kanssa välit olivat hyvät ja sujuvat ihan loppuun (=anopin kuolema) asti. Nykyään kun oma tyttöni on riiausiässä, meillä käytetään samaa sanaa. Mutta jollekin tämäkin on näköjään liikaa. Ja tässä onkin se jutun pointti: ei maailmaa voi mitenkään sillä lailla korjata että kaikki täällä toisiaan ymmärtäisivät. Jos ei sitten tulla juttuun, niin ei tulla. Tuskin se anopin vika, joskaan ei sen - mikä hän nyt sitten olisi jos ei miniänplanttu. Avominiä? Kihlattu? Miniäehdokas?

        ihan sama. eri sanat sama tarkotus. jos siit otat nokkiis ni otat eikä voi mitää. mä oon ollu monta kertaa herra ties mitä mut en kertaaka kihahtanu siit et oonko mä kokelas vai planttu vai jotai muuta. se on pilkun nussimista jos tol linjal lähetään.

      • huumoria
        anoppi kouluun kirjoitti:

        anoppi, sinun tärkein tehtäväsi poikasi elämässä on muuttunut.
        Minullakin on poikia, enkä "pidä kynsin hampain kiinni enää siitä, mikä meillä oli yhteistä hauskaa, nyt on UUDET kuviot. Jos miniä on vakavaa sorttia, kunnioita häntä siitä ja ole kiinnostunut enemmän hänestä (hiljaisella tasolla, ei tunkeillen) hänen ehdoillaan, poikasihan on valinnut hänet, etkä sinä ja ajattele miksi, ehkä hän näkee pintaa syvemmälle kuin sinä hänen "huumorintajuttomuutensa" läpi.
        Onnea elämän opiskeluun!

        sinullekkin onnea uuden opiskeluun !

      • huomannut
        laske irti kirjoitti:

        Olisiko aika antaa nuorenparin elää omaa elämäänsä? Kertomalla asiat vain yksipuolisesti saa varmaankin täältä sympatiaa.... Mitäpä jos keskustelisit avoimesti "ongelmastasi" poikasi ja miniäsi kanssa? Vaatii tietysti rohkeutta mutta varmaankin rakentavampaa kuin hakea sympatiaa nettipalstoilta.

        että nuoripari saa jo elää omaa elämää ? vai jäikö lukeminen kesken ?

      • ja tulen aina
        toinen anoppi kirjoitti:

        Meillä poikien avovaimoja kutsutaan reilusti miniöiksi, koska pitkään yhdessä asuneina he ovat joka tapauksessa käytännössä miniöitä ja heidät on miniöiksi perheeseen hyväksytty. "Miniänplanttu" on minustakin halventavaa nimittelyä, johon littyy mielleyhtymä kelvoton, avuton, laiska vastenmielinen...

        Sivistynyt ihminen osaa sovittaa huumorinsa ja sanankäyttönsä sen mukaan, mitä vastapuoli on valmis kestämään. Jos miniä ei ole tottunut liian suorasukaiseen "huumoriin", on parempi olla hienotunteisesti harrastamatta sellaista hänen läsnäollessaan. Ja siltikin voi pitää hauskaa - niin että kaikilla on hauskaa.

        olemaan miniä miniänplanttu tai miniäkokelas kokematta mitään näistä halventavana. ihan sama mulle kuhan jotain olen ja mut ees koetaan jotenki sukuun kuuluvana. ei ne oo mikää toisiaan huonompia nimityksiä ykskään. se on korvien välistä kiinni.

      • 43-vuotias mies

        Miniää voisi ajatella tyttärenä.

    • pirre46

      no siihen ei auta kyllä mikään ! jos on tosikko niin ei muuta kun olette edelleen toisillenne samoja vitsikkäitä - hän on tai haluaa olla tosikko ! ehkäpä on teidän ilosta mustasukkainen !

    • mumina

      ei teidän pitäisi miniän vuoksi muuttaa huumorintajuanne.

      Miniän ennemmänkin pitäisi ymmärtää, ettei ymmärrä teidän sisäpiirihuumorianne.
      Siinä missä miniä saa herneen nenäänsä ja haluaa lähteä avopuolisonsa kanssa kotiin, repii heidät ajan myötä eroon. Kuten olet jo havainnut.

      En lukenut onko miniällä millainen huumorintaju ja nauraako koko seurue hänen vitseilleen.

      Mikäli lähdettäisiin yleisesti ajattelemaan, ettei vitsejä saisi kertoa, kun joku ei niitä ymmärrä. Minun seurassa olisi vain huumoritonta keskustelua, koska "pilkon" vitsit.
      Samaan tapaan mitä fiktiohahmo Ally McBeal.

      • sirpa s

        http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/opehuumori/luku21.htm

        Kerkkänen (1997, 11–12) pohtii myös huumorintajun ilmentymistä. Yksilöiden huumorintajun erot voivat olla hyvinkin suuret. Jotkin huumorin osa-alueet saattavat puuttua kokonaan, tai ne voivat olla hyvin eripainoisesti edustettuina. Yksilön huumorintaju myös vaihtelee tilanteesta toiseen mm. mielialan, persoonallisuuden, tilanteen, vireystason, jollekin tilanteelle annetun merkityksen ja kulloinkin käytettävissä olevan elementtivalikoiman mukaan. Huumorintajun elementtejä ovat esimerkiksi oman ja toisen huumorintajun tiedostaminen, huumorin arvostaminen, nauraminen sekä näkökulma ja huumorin käyttö selviytymiskeinona. Näkökulmalla tarkoitetaan avarakatseista näkökulmaa elämään sekä kykenemistä nauramaan myös itselle.

        XXX

        Huumori ei ole suoraa viestintää, vaan se täytyy aina erikseen ymmärtää. Ymmärtäminen tarkoittaa tässä eräänlaista toisen asteen ymmärtämistä, jolloin erotetaan toisistaan, mitä sanotaan ja mitä tarkoitetaan. Huumorin merkitys syntyy vasta ongelmanratkaisua muistuttavan prosessin tuloksena viihdytettävän mielessä.

    • Koiranpää

      Sinä olet huono huumorinen

    • kapusta

      koko elämä on huumoria, missä on sinun huumorisi?

    • hyväntahtoista

      Hyvä huumori on sellaista että kaikilla läsnäolevilla on mukavaa, huumorintajusta riippumatta.

    • vitsikäs

      Pidä pääsi mamma, sinun tapasi elää on terveellisemi muoto elämän eri muodoista. Huumoria pitää olla, jos alat elämään muiden ehdoilla, itse sairastut johonkin. Niin se vaan on.

    • tti.....

      kuka näit juttuja keksii,, tänne etusivulle,, heh heh

    • AANEKOSKISUCKS..

      Äänekoskelaiset on tosikkoja eikäs niillä ole elämänilloo..poekasi ottakoon votakan toosesta kaapunnista..

      • Kymönkoski kuittaa

        Väkisin tuntee itsensä ulkopuoliseksi, jos lauotaan pelkkiä sisäpiirijuttuja.

      • Se siitäs..

        ...potaskaa jauhaa?????Täällä ainakin yks ilo(inen)tyttö Äänekoskelta.....

      • muuallakin !

        Olen nimittäin huomannut. Tee kesälomareissu Satakuntaan ja vietä muutamia hetkiä/päiviä aina yhdessä pitäjässä ja seuraa ihmisiä sivusta. Osa on huumori-immeisiä, osa tosikkoja. Suurin osa jälkimmäistä.

    • 2x mummeli

      sinulle,ehkä hänen itsetunto on heikko.Kaipaa huomiota.

    • anoppi-miniä

      En usko, että kyse on huumorintajuttomuudesta. Jos miehensä vitsailisi samoja juttuja vaikka kaverinsa kanssa, voisi osua ja upotakin. Kyse on tästä ikuisesta ristiriidasta, kolmiodraamasta. Kaksi naista rakastaa samaa miestä. Miniäsi ei halua jakaa miestänsä sinun kanssasi. Se on ymmärrettävää ja kovin inhimillistä. Aina ovat miniät olleet anopeista mustasukkaisia ja toisinpäin. En usko ollenkaan, että ne lukuisat anopit ja miniät todellisuudessa ovat niin kammottavia ihmisiä, mitä täällä palstalla koetaan. He ovat kammottavia vain toisillensa. em. syystä. Anopin ja miniän välinen suhde toimii parhaiten silloin, kun äiti ymmärtää päästää pojastaan irti. Se on äidin tehtävä, antaa pojan mennä.

      • aloittaja

        Sinun näkemystäsi en kiistä, mutta en myöskään käsitä miten tämä liittyy tilanteeseemme?
        En oikein usko että yksikään anoppi lakkaa rakastamasta omaa lastaan vaikka tämä perustaakin oman perheen, ja miksi ihmeessä joku edes voi olettaa niin? Ei rakkaus ole ainakaan minun mielestäni omistamista, joten miten se olisi miniältä pois jos äiti rakastaa lastaan? Todennäköisesti myöskin rakkaus omaan mieheensä ja rakkaus omaan lapseensa ovat täysin kaksi eri asiaa ja niitä ei oikein voi verrata toisiinsa, eikä kyseessä ole kilpailutilanne. Ja mikä miehen jakaminen?

        Sitten tämä irti päästäminen, en käsitä miten tämän tähän vedit. Poika asunut jo muutaman vuoden omillaan, en puutu asioihinsa, en neuvo kuin pyydettäessä, ollaan yhteydessä mutta ei orjallisesti, olemme kyllä lämpimissä väleissä eli tulemme hyvin toimeen mutta ei sen kummempaa. Miten minun pitää päästää vielä enemmän irti? Katkaista välit kokonaan vai?

        Missään viestissäni en ole sanonut että miniäni on kammottava ihminen tai ettemme tule miniän kanssa toimeen.

        Kyllä on ihmisen elämä todella vaikeaa jos täytyy miettiä sitä että äiti olisi tärkeämpi miehelle kuin vaimo. Jos miniät vaativat mieheltään täydellistä omistautumista vain itselleen ja kaikkien muiden läheisten ihmissuhteiden katkaisemista, kannattaa sitten vakavasti harkita ennen kuin tekee lapsia, sillä saattaahan se mies vaikka rakastaa näitä lapsiakin eikä vain pelkkää vaimoaan. Kai sekin on sitten huono asia, sillä samanlaisesta rakkaudestahan siinäkin on kyse, lapsen ja vanhemman välisestä.

      • Työyhteisö
        aloittaja kirjoitti:

        Sinun näkemystäsi en kiistä, mutta en myöskään käsitä miten tämä liittyy tilanteeseemme?
        En oikein usko että yksikään anoppi lakkaa rakastamasta omaa lastaan vaikka tämä perustaakin oman perheen, ja miksi ihmeessä joku edes voi olettaa niin? Ei rakkaus ole ainakaan minun mielestäni omistamista, joten miten se olisi miniältä pois jos äiti rakastaa lastaan? Todennäköisesti myöskin rakkaus omaan mieheensä ja rakkaus omaan lapseensa ovat täysin kaksi eri asiaa ja niitä ei oikein voi verrata toisiinsa, eikä kyseessä ole kilpailutilanne. Ja mikä miehen jakaminen?

        Sitten tämä irti päästäminen, en käsitä miten tämän tähän vedit. Poika asunut jo muutaman vuoden omillaan, en puutu asioihinsa, en neuvo kuin pyydettäessä, ollaan yhteydessä mutta ei orjallisesti, olemme kyllä lämpimissä väleissä eli tulemme hyvin toimeen mutta ei sen kummempaa. Miten minun pitää päästää vielä enemmän irti? Katkaista välit kokonaan vai?

        Missään viestissäni en ole sanonut että miniäni on kammottava ihminen tai ettemme tule miniän kanssa toimeen.

        Kyllä on ihmisen elämä todella vaikeaa jos täytyy miettiä sitä että äiti olisi tärkeämpi miehelle kuin vaimo. Jos miniät vaativat mieheltään täydellistä omistautumista vain itselleen ja kaikkien muiden läheisten ihmissuhteiden katkaisemista, kannattaa sitten vakavasti harkita ennen kuin tekee lapsia, sillä saattaahan se mies vaikka rakastaa näitä lapsiakin eikä vain pelkkää vaimoaan. Kai sekin on sitten huono asia, sillä samanlaisesta rakkaudestahan siinäkin on kyse, lapsen ja vanhemman välisestä.

        En usko, että miniäsi ongelma rajoittuu vain vuorovaikutukseen perhepiirissä. Jos huumorintaju on vajavainen tai rajoittunut, ilmenevät ongelmat varmasti muissakin yhteisöissä kuin perheyhteisössä, esim. työpaikan kahvipöydässä, kaveripiirissä, harrastuspiireissä ja muuallakin. Miniällä olisi kasvun paikka, ottaisi selvää, mistä asiassa on kyse, miten muut asiat näkevät ja löytävät huvittavia asioita elämästä ja ihmisistä. Tämä ongelma häntä tulee seuraamaan läpi elämän, jollei opi mitään.

      • huh mitä sanoikaan
        aloittaja kirjoitti:

        Sinun näkemystäsi en kiistä, mutta en myöskään käsitä miten tämä liittyy tilanteeseemme?
        En oikein usko että yksikään anoppi lakkaa rakastamasta omaa lastaan vaikka tämä perustaakin oman perheen, ja miksi ihmeessä joku edes voi olettaa niin? Ei rakkaus ole ainakaan minun mielestäni omistamista, joten miten se olisi miniältä pois jos äiti rakastaa lastaan? Todennäköisesti myöskin rakkaus omaan mieheensä ja rakkaus omaan lapseensa ovat täysin kaksi eri asiaa ja niitä ei oikein voi verrata toisiinsa, eikä kyseessä ole kilpailutilanne. Ja mikä miehen jakaminen?

        Sitten tämä irti päästäminen, en käsitä miten tämän tähän vedit. Poika asunut jo muutaman vuoden omillaan, en puutu asioihinsa, en neuvo kuin pyydettäessä, ollaan yhteydessä mutta ei orjallisesti, olemme kyllä lämpimissä väleissä eli tulemme hyvin toimeen mutta ei sen kummempaa. Miten minun pitää päästää vielä enemmän irti? Katkaista välit kokonaan vai?

        Missään viestissäni en ole sanonut että miniäni on kammottava ihminen tai ettemme tule miniän kanssa toimeen.

        Kyllä on ihmisen elämä todella vaikeaa jos täytyy miettiä sitä että äiti olisi tärkeämpi miehelle kuin vaimo. Jos miniät vaativat mieheltään täydellistä omistautumista vain itselleen ja kaikkien muiden läheisten ihmissuhteiden katkaisemista, kannattaa sitten vakavasti harkita ennen kuin tekee lapsia, sillä saattaahan se mies vaikka rakastaa näitä lapsiakin eikä vain pelkkää vaimoaan. Kai sekin on sitten huono asia, sillä samanlaisesta rakkaudestahan siinäkin on kyse, lapsen ja vanhemman välisestä.

        taidat anoppi olla pojassa tosiaan kiinni pidät pojan vaimoa kilpailijana ja haluat pitää itsesi ylinnä . Anna nuorten elää omaa perhettään ja pidä heistä hyväähuolta älä kilpaile miniän kanssa
        älä yritä esittää jotain viihdyttäjää kyllä se poika on sinun poikasi vaikka on naimisissa ja nuoren mukavan naisen kanssa . tuskin poikasi on ottanut huonoa vaimoa itselleen.
        Pitäkää hauska yhdessä ja nauttikaa elämästä ei niin että jonkun pitäsi olla sivussa tai mielensä pahoittaa . en usko että miniä on huumorintajuton vaan taitaa olla niin että sinä haluat anoppi olla nyt jotenki se keskipiste ja pitää pojan tiukassa otteessa . Miks teidn pitäsi yleensäkin olla kahdestaan ja jos pitää niin voi sitten sopia poika jaäiti tapaamiset jatkossa yhdessä niin ei tarvii miettiä anopin mitenkään miniäänsä ja voi omistautua jaomistaa poikansa sen aikaa
        On muuten hyvä järjestys mutta ehkä se miniä keksii muuta tekemistä ja vähentää käyntejä luonasi ja tuskin tulee sitten lapsenlapsiakaan ja jos tulee nin vähemän yhdessä ootte lapsenlapsetki varmaan menee enemmän sen miniän äidinluokse niinhän se on luontevaa ja voit site edelleenki viettää poikas kanssa enemmän aikaa
        ja naureskella vitsejänne.
        Huumoria ei ole se että naureskellaan kaksistaan
        huumori onjotain aivan muuta
        Kuulostaa hassulta teidän tapaamiset jos sinun pitää olla vain siinä ja naureskella asioille pojan kanssa yhdessä ei ole ok kaikki nyt
        Tuo ei taidakkaan olla siis huuumorista kyse vaan jostain muusta anoppi on pojastaan mustis nuorelle miniälleen . se on paha juttu

      • aloittaja
        huh mitä sanoikaan kirjoitti:

        taidat anoppi olla pojassa tosiaan kiinni pidät pojan vaimoa kilpailijana ja haluat pitää itsesi ylinnä . Anna nuorten elää omaa perhettään ja pidä heistä hyväähuolta älä kilpaile miniän kanssa
        älä yritä esittää jotain viihdyttäjää kyllä se poika on sinun poikasi vaikka on naimisissa ja nuoren mukavan naisen kanssa . tuskin poikasi on ottanut huonoa vaimoa itselleen.
        Pitäkää hauska yhdessä ja nauttikaa elämästä ei niin että jonkun pitäsi olla sivussa tai mielensä pahoittaa . en usko että miniä on huumorintajuton vaan taitaa olla niin että sinä haluat anoppi olla nyt jotenki se keskipiste ja pitää pojan tiukassa otteessa . Miks teidn pitäsi yleensäkin olla kahdestaan ja jos pitää niin voi sitten sopia poika jaäiti tapaamiset jatkossa yhdessä niin ei tarvii miettiä anopin mitenkään miniäänsä ja voi omistautua jaomistaa poikansa sen aikaa
        On muuten hyvä järjestys mutta ehkä se miniä keksii muuta tekemistä ja vähentää käyntejä luonasi ja tuskin tulee sitten lapsenlapsiakaan ja jos tulee nin vähemän yhdessä ootte lapsenlapsetki varmaan menee enemmän sen miniän äidinluokse niinhän se on luontevaa ja voit site edelleenki viettää poikas kanssa enemmän aikaa
        ja naureskella vitsejänne.
        Huumoria ei ole se että naureskellaan kaksistaan
        huumori onjotain aivan muuta
        Kuulostaa hassulta teidän tapaamiset jos sinun pitää olla vain siinä ja naureskella asioille pojan kanssa yhdessä ei ole ok kaikki nyt
        Tuo ei taidakkaan olla siis huuumorista kyse vaan jostain muusta anoppi on pojastaan mustis nuorelle miniälleen . se on paha juttu

        Asiastasi en juurikaan tolkkua ottanut, mutta korjaanpa nyt kuitenkin, kun ilmeisesti et ole juurikaan ketjua lukenut.

        Poikani ei ole naimisissa.
        AVOminiäni on todellakin mukava ihminen vaikka onkin huumorintajuton, kiltti, herttainen ja kaikin puolin muutenkin mieleinen.
        En todellakaan kilpaile miniäni kanssa, miksi ihmeessä kilpailisin. He ovat aikuisia ihmisiä jotka elävät omaa elämäänsä, minä elän omaa elämääni.
        Kuten tuolla jo aikaisemmin kerroin menneestä viikonlopusta, meitä oli kuusi ihmistä paikalla joista viisi nauroi katketakseen ja yksi halusi välittömästi pyykkiä pesemään, joten mielestäni ei ole kyse mistään minun ja poikani välisestä kaksistaan naureskelusta.

        En juurikaan saanut langan päästä kiinni, mitä oikein tarkoitit näillä lapsenlapsi, mustasukkaisuus- ja omistamisjutuilla, mutta eiköhän jossain se langan pää ollut.
        Jos olen poikani kanssa hyvissä väleissä ja olemme samalla tavalla käyttäytyneet koko hänen ikänsä, miksi nyt yhtäkkiä katsot asian niin että esiinnyn viihdyttäjänä?

      • anoppi-miniä
        aloittaja kirjoitti:

        Sinun näkemystäsi en kiistä, mutta en myöskään käsitä miten tämä liittyy tilanteeseemme?
        En oikein usko että yksikään anoppi lakkaa rakastamasta omaa lastaan vaikka tämä perustaakin oman perheen, ja miksi ihmeessä joku edes voi olettaa niin? Ei rakkaus ole ainakaan minun mielestäni omistamista, joten miten se olisi miniältä pois jos äiti rakastaa lastaan? Todennäköisesti myöskin rakkaus omaan mieheensä ja rakkaus omaan lapseensa ovat täysin kaksi eri asiaa ja niitä ei oikein voi verrata toisiinsa, eikä kyseessä ole kilpailutilanne. Ja mikä miehen jakaminen?

        Sitten tämä irti päästäminen, en käsitä miten tämän tähän vedit. Poika asunut jo muutaman vuoden omillaan, en puutu asioihinsa, en neuvo kuin pyydettäessä, ollaan yhteydessä mutta ei orjallisesti, olemme kyllä lämpimissä väleissä eli tulemme hyvin toimeen mutta ei sen kummempaa. Miten minun pitää päästää vielä enemmän irti? Katkaista välit kokonaan vai?

        Missään viestissäni en ole sanonut että miniäni on kammottava ihminen tai ettemme tule miniän kanssa toimeen.

        Kyllä on ihmisen elämä todella vaikeaa jos täytyy miettiä sitä että äiti olisi tärkeämpi miehelle kuin vaimo. Jos miniät vaativat mieheltään täydellistä omistautumista vain itselleen ja kaikkien muiden läheisten ihmissuhteiden katkaisemista, kannattaa sitten vakavasti harkita ennen kuin tekee lapsia, sillä saattaahan se mies vaikka rakastaa näitä lapsiakin eikä vain pelkkää vaimoaan. Kai sekin on sitten huono asia, sillä samanlaisesta rakkaudestahan siinäkin on kyse, lapsen ja vanhemman välisestä.

        Ei ollut tarkoitukseni heittää syytettä, eikä myöskään pahoittaa mieltäsi. Puhuin lähinnä yleisellä tasolla, miten yleensä nämä asiat menee. Enhän tiedä todellisesta tilanteestanne muuta, kuin mitä olet kertonut, enkä tunne teitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Vaikka kuinka yrittäisi järjellä ajatella asioita, se ei oikein onnistu, sillä tunteista on kysymys. Tiedän sen itsestäni. En pidä itseäni omistushaluisena enkä kovin mustasukkaisenakaan. Silti nuorempana koin ongelmalliseksi suhteeni anoppiini. Ärsyynnyin mieheni ja hänen äitinsä välisestä suhteesta, vaikka kuinka yritin järkeillä asiaa. Että siinä ei ole tolkun häivää. Silti jopa inhosin anoppiani. Vuosien varrella olen viisastunut. Yleensähän se on niin, että oppia ikä kaikki.
        Nyt olen jo itsekkin anoppi ja omasta mielestäni ihan mukava sellainen. Irtipäästäminenhän ei missään nimessä tarkoita rakkauden loppumista, tai ihmissuhteesta luopumista. Tarkoitin irtipäästämistä siinä, että ymmärtää pysyä hieman sivussa, ei puutu enää aikuisten lastensa elämään tai heidän tekemiin ratkaisuihin. Vaan kunnioittaa heitä ja heidän valintojaan. Myös heidän puolisoitaan. Olen aina heidän käytettävissään, jos he pyytävät apua. Mutta en koskaan mene edes kylään kutsumatta.

        En tietenkään tiedä, miten teillä nämä asiat menee ja voihan olla, että miniäsi ei tosiaan sitten vain ymmärrä teidän huumorianne. Mutta yleensä ongelma on muualla, kuten aiemmin kirjoittelin.

        Ehkä voisit joskus tehdä miniäsi kanssa jotain kahdestaan? Ilman poikaasi? Voisitte tutustua toisiinne paremmin ja päästä enemmän samalle aaltopituudelle?

      • nainen5
        aloittaja kirjoitti:

        Asiastasi en juurikaan tolkkua ottanut, mutta korjaanpa nyt kuitenkin, kun ilmeisesti et ole juurikaan ketjua lukenut.

        Poikani ei ole naimisissa.
        AVOminiäni on todellakin mukava ihminen vaikka onkin huumorintajuton, kiltti, herttainen ja kaikin puolin muutenkin mieleinen.
        En todellakaan kilpaile miniäni kanssa, miksi ihmeessä kilpailisin. He ovat aikuisia ihmisiä jotka elävät omaa elämäänsä, minä elän omaa elämääni.
        Kuten tuolla jo aikaisemmin kerroin menneestä viikonlopusta, meitä oli kuusi ihmistä paikalla joista viisi nauroi katketakseen ja yksi halusi välittömästi pyykkiä pesemään, joten mielestäni ei ole kyse mistään minun ja poikani välisestä kaksistaan naureskelusta.

        En juurikaan saanut langan päästä kiinni, mitä oikein tarkoitit näillä lapsenlapsi, mustasukkaisuus- ja omistamisjutuilla, mutta eiköhän jossain se langan pää ollut.
        Jos olen poikani kanssa hyvissä väleissä ja olemme samalla tavalla käyttäytyneet koko hänen ikänsä, miksi nyt yhtäkkiä katsot asian niin että esiinnyn viihdyttäjänä?

        kerroit, että miniäsi on mukava ihminen, mutta huumorintajuton. Miksi hänen pitäisi nauraa teidän vitseillenne? Nekö pitäisi naurattaa?
        Etkö muuta haukkumista keksi kun huumorontajuttomuus????

      • mistä kirjoitat
        huh mitä sanoikaan kirjoitti:

        taidat anoppi olla pojassa tosiaan kiinni pidät pojan vaimoa kilpailijana ja haluat pitää itsesi ylinnä . Anna nuorten elää omaa perhettään ja pidä heistä hyväähuolta älä kilpaile miniän kanssa
        älä yritä esittää jotain viihdyttäjää kyllä se poika on sinun poikasi vaikka on naimisissa ja nuoren mukavan naisen kanssa . tuskin poikasi on ottanut huonoa vaimoa itselleen.
        Pitäkää hauska yhdessä ja nauttikaa elämästä ei niin että jonkun pitäsi olla sivussa tai mielensä pahoittaa . en usko että miniä on huumorintajuton vaan taitaa olla niin että sinä haluat anoppi olla nyt jotenki se keskipiste ja pitää pojan tiukassa otteessa . Miks teidn pitäsi yleensäkin olla kahdestaan ja jos pitää niin voi sitten sopia poika jaäiti tapaamiset jatkossa yhdessä niin ei tarvii miettiä anopin mitenkään miniäänsä ja voi omistautua jaomistaa poikansa sen aikaa
        On muuten hyvä järjestys mutta ehkä se miniä keksii muuta tekemistä ja vähentää käyntejä luonasi ja tuskin tulee sitten lapsenlapsiakaan ja jos tulee nin vähemän yhdessä ootte lapsenlapsetki varmaan menee enemmän sen miniän äidinluokse niinhän se on luontevaa ja voit site edelleenki viettää poikas kanssa enemmän aikaa
        ja naureskella vitsejänne.
        Huumoria ei ole se että naureskellaan kaksistaan
        huumori onjotain aivan muuta
        Kuulostaa hassulta teidän tapaamiset jos sinun pitää olla vain siinä ja naureskella asioille pojan kanssa yhdessä ei ole ok kaikki nyt
        Tuo ei taidakkaan olla siis huuumorista kyse vaan jostain muusta anoppi on pojastaan mustis nuorelle miniälleen . se on paha juttu

        Etkö sinä ymmärrä kirjotettua selvää tekstiä..se on kirjotettu selvällä suomenkielellä. Mene nyt peilin eteen ja katso tarkasti, mitä sieltä näkyy. Ei kannata ottaa kantaa asiaan, jos siinä ei ole järjen häivää. Etkä tiedä missä on pilkun ja pisteen paikka..voi voi.

      • kunnolla
        anoppi-miniä kirjoitti:

        Ei ollut tarkoitukseni heittää syytettä, eikä myöskään pahoittaa mieltäsi. Puhuin lähinnä yleisellä tasolla, miten yleensä nämä asiat menee. Enhän tiedä todellisesta tilanteestanne muuta, kuin mitä olet kertonut, enkä tunne teitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Vaikka kuinka yrittäisi järjellä ajatella asioita, se ei oikein onnistu, sillä tunteista on kysymys. Tiedän sen itsestäni. En pidä itseäni omistushaluisena enkä kovin mustasukkaisenakaan. Silti nuorempana koin ongelmalliseksi suhteeni anoppiini. Ärsyynnyin mieheni ja hänen äitinsä välisestä suhteesta, vaikka kuinka yritin järkeillä asiaa. Että siinä ei ole tolkun häivää. Silti jopa inhosin anoppiani. Vuosien varrella olen viisastunut. Yleensähän se on niin, että oppia ikä kaikki.
        Nyt olen jo itsekkin anoppi ja omasta mielestäni ihan mukava sellainen. Irtipäästäminenhän ei missään nimessä tarkoita rakkauden loppumista, tai ihmissuhteesta luopumista. Tarkoitin irtipäästämistä siinä, että ymmärtää pysyä hieman sivussa, ei puutu enää aikuisten lastensa elämään tai heidän tekemiin ratkaisuihin. Vaan kunnioittaa heitä ja heidän valintojaan. Myös heidän puolisoitaan. Olen aina heidän käytettävissään, jos he pyytävät apua. Mutta en koskaan mene edes kylään kutsumatta.

        En tietenkään tiedä, miten teillä nämä asiat menee ja voihan olla, että miniäsi ei tosiaan sitten vain ymmärrä teidän huumorianne. Mutta yleensä ongelma on muualla, kuten aiemmin kirjoittelin.

        Ehkä voisit joskus tehdä miniäsi kanssa jotain kahdestaan? Ilman poikaasi? Voisitte tutustua toisiinne paremmin ja päästä enemmän samalle aaltopituudelle?

        aloittajan viestit ,ennenkuin alat kirjoittelemaan mitä tiedät ja mitä et tiedä. Aloittaja on selvin sanoin kertonut tilanteen,mutta ei mitään epäkohteliasta miniästään.

      • 43-vuotias mies
        aloittaja kirjoitti:

        Asiastasi en juurikaan tolkkua ottanut, mutta korjaanpa nyt kuitenkin, kun ilmeisesti et ole juurikaan ketjua lukenut.

        Poikani ei ole naimisissa.
        AVOminiäni on todellakin mukava ihminen vaikka onkin huumorintajuton, kiltti, herttainen ja kaikin puolin muutenkin mieleinen.
        En todellakaan kilpaile miniäni kanssa, miksi ihmeessä kilpailisin. He ovat aikuisia ihmisiä jotka elävät omaa elämäänsä, minä elän omaa elämääni.
        Kuten tuolla jo aikaisemmin kerroin menneestä viikonlopusta, meitä oli kuusi ihmistä paikalla joista viisi nauroi katketakseen ja yksi halusi välittömästi pyykkiä pesemään, joten mielestäni ei ole kyse mistään minun ja poikani välisestä kaksistaan naureskelusta.

        En juurikaan saanut langan päästä kiinni, mitä oikein tarkoitit näillä lapsenlapsi, mustasukkaisuus- ja omistamisjutuilla, mutta eiköhän jossain se langan pää ollut.
        Jos olen poikani kanssa hyvissä väleissä ja olemme samalla tavalla käyttäytyneet koko hänen ikänsä, miksi nyt yhtäkkiä katsot asian niin että esiinnyn viihdyttäjänä?

        Onko nyt niin, että te olette savolaisia ja miniä on hämäläinen, varsinaissuomalainen tai satakuntalainen, joka ei pidä turhannaurajista?

        On melko epäkohteliasta, että kaikki viisi nauravat koko suvun voimalla, kun yhdelle kokkapuheet tuottavat miltei tuskaa.

      • 43-vuotias mies
        aloittaja kirjoitti:

        Asiastasi en juurikaan tolkkua ottanut, mutta korjaanpa nyt kuitenkin, kun ilmeisesti et ole juurikaan ketjua lukenut.

        Poikani ei ole naimisissa.
        AVOminiäni on todellakin mukava ihminen vaikka onkin huumorintajuton, kiltti, herttainen ja kaikin puolin muutenkin mieleinen.
        En todellakaan kilpaile miniäni kanssa, miksi ihmeessä kilpailisin. He ovat aikuisia ihmisiä jotka elävät omaa elämäänsä, minä elän omaa elämääni.
        Kuten tuolla jo aikaisemmin kerroin menneestä viikonlopusta, meitä oli kuusi ihmistä paikalla joista viisi nauroi katketakseen ja yksi halusi välittömästi pyykkiä pesemään, joten mielestäni ei ole kyse mistään minun ja poikani välisestä kaksistaan naureskelusta.

        En juurikaan saanut langan päästä kiinni, mitä oikein tarkoitit näillä lapsenlapsi, mustasukkaisuus- ja omistamisjutuilla, mutta eiköhän jossain se langan pää ollut.
        Jos olen poikani kanssa hyvissä väleissä ja olemme samalla tavalla käyttäytyneet koko hänen ikänsä, miksi nyt yhtäkkiä katsot asian niin että esiinnyn viihdyttäjänä?

        Jospa miniä on saanut toisenlaisen kasvatuksen eikä voi sietää turhanpuhumista eikä turhannauramista.

      • minä !
        huh mitä sanoikaan kirjoitti:

        taidat anoppi olla pojassa tosiaan kiinni pidät pojan vaimoa kilpailijana ja haluat pitää itsesi ylinnä . Anna nuorten elää omaa perhettään ja pidä heistä hyväähuolta älä kilpaile miniän kanssa
        älä yritä esittää jotain viihdyttäjää kyllä se poika on sinun poikasi vaikka on naimisissa ja nuoren mukavan naisen kanssa . tuskin poikasi on ottanut huonoa vaimoa itselleen.
        Pitäkää hauska yhdessä ja nauttikaa elämästä ei niin että jonkun pitäsi olla sivussa tai mielensä pahoittaa . en usko että miniä on huumorintajuton vaan taitaa olla niin että sinä haluat anoppi olla nyt jotenki se keskipiste ja pitää pojan tiukassa otteessa . Miks teidn pitäsi yleensäkin olla kahdestaan ja jos pitää niin voi sitten sopia poika jaäiti tapaamiset jatkossa yhdessä niin ei tarvii miettiä anopin mitenkään miniäänsä ja voi omistautua jaomistaa poikansa sen aikaa
        On muuten hyvä järjestys mutta ehkä se miniä keksii muuta tekemistä ja vähentää käyntejä luonasi ja tuskin tulee sitten lapsenlapsiakaan ja jos tulee nin vähemän yhdessä ootte lapsenlapsetki varmaan menee enemmän sen miniän äidinluokse niinhän se on luontevaa ja voit site edelleenki viettää poikas kanssa enemmän aikaa
        ja naureskella vitsejänne.
        Huumoria ei ole se että naureskellaan kaksistaan
        huumori onjotain aivan muuta
        Kuulostaa hassulta teidän tapaamiset jos sinun pitää olla vain siinä ja naureskella asioille pojan kanssa yhdessä ei ole ok kaikki nyt
        Tuo ei taidakkaan olla siis huuumorista kyse vaan jostain muusta anoppi on pojastaan mustis nuorelle miniälleen . se on paha juttu

        Lue uusix kaikki anopin kirjottamat viestit niin huomaat millainen ihminen hän on. Ei yhtään omistava. Oma tuleva anoppini on samanlainen enkä ole moksiskaan vaan hyvilläni että hän on juuri sellainen kuin on.

      • tyhmää
        anoppi-miniä kirjoitti:

        Ei ollut tarkoitukseni heittää syytettä, eikä myöskään pahoittaa mieltäsi. Puhuin lähinnä yleisellä tasolla, miten yleensä nämä asiat menee. Enhän tiedä todellisesta tilanteestanne muuta, kuin mitä olet kertonut, enkä tunne teitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Vaikka kuinka yrittäisi järjellä ajatella asioita, se ei oikein onnistu, sillä tunteista on kysymys. Tiedän sen itsestäni. En pidä itseäni omistushaluisena enkä kovin mustasukkaisenakaan. Silti nuorempana koin ongelmalliseksi suhteeni anoppiini. Ärsyynnyin mieheni ja hänen äitinsä välisestä suhteesta, vaikka kuinka yritin järkeillä asiaa. Että siinä ei ole tolkun häivää. Silti jopa inhosin anoppiani. Vuosien varrella olen viisastunut. Yleensähän se on niin, että oppia ikä kaikki.
        Nyt olen jo itsekkin anoppi ja omasta mielestäni ihan mukava sellainen. Irtipäästäminenhän ei missään nimessä tarkoita rakkauden loppumista, tai ihmissuhteesta luopumista. Tarkoitin irtipäästämistä siinä, että ymmärtää pysyä hieman sivussa, ei puutu enää aikuisten lastensa elämään tai heidän tekemiin ratkaisuihin. Vaan kunnioittaa heitä ja heidän valintojaan. Myös heidän puolisoitaan. Olen aina heidän käytettävissään, jos he pyytävät apua. Mutta en koskaan mene edes kylään kutsumatta.

        En tietenkään tiedä, miten teillä nämä asiat menee ja voihan olla, että miniäsi ei tosiaan sitten vain ymmärrä teidän huumorianne. Mutta yleensä ongelma on muualla, kuten aiemmin kirjoittelin.

        Ehkä voisit joskus tehdä miniäsi kanssa jotain kahdestaan? Ilman poikaasi? Voisitte tutustua toisiinne paremmin ja päästä enemmän samalle aaltopituudelle?

        alkaa parjata toista kun ei ole lukenut koko viestiketjua. selviäisi moni asia paremmin ja peruisit puheitasi. Katsos peilistä mikä siellä kurkkii. paljon tosikompi anoppi.

    • anoppi ei ymmärrä huumoria

      valitettavasti anoppini ei ymmärrä minkäänlaista huumoria kaikki on niin totista ja vakavaa
      hyvä jos edes nauraa joskus.
      Appiukko kyllä on humoristi
      Anopilla on alkanu muutenki muistissa olemaan ongelmia ja jotenki takkuilee .
      Vaikea puuttua asiaan mitenkään pitää vain ootella mutta tulee mieleen että onkohan jotain ongelmaa terveyden aivojen puolella tullut pelottaa jos dementia hänellä ainakin on nopeasti huonontunu tilanne .Muuten ahkera mukava anoppi on ja huolehtii välilä lapsistammekin kun jaksaa ja paljon ollan tekemisissä ja hyvät välit
      Hämmentää vain tää nykytilanne
      Huumoria pitäs edes vähän ymmärtää kaikkien mutta ei sille mitään voi kun on olemassa niitä joille huumori ei ole olemassakaan koskaan ollutkaan
      Siinä on taiteilemista ja ajattelemista kun kommunikoidaan

      • aikuinen nainen

        Käymme heillä parin päivän visiitillä muutaman kerran vuodessa, itse eivät jaksa/halua matkustaa. Meillä mieheni kanssa on keskinäinen lämmin huumori mukana koko ajan arjessa, mutta anoppilassa täytyy varoa sanojaan koko ajan. Heillä ei ole minkäänlaista sijaa leikinlaskulle.
        On muuten hirvittävän raskasta henkisesti, toipumiseen menee aina muutaman päivä reissun jälkeen. Varmasti jäisi reissut vieläkin vähemmälle, ellei mieheni olisi ainoa lapsi ja tuntisi velvollisuudekseen käydä tapaamassa heitä...

    • Jonetsu

      En tosiaankaan ymmärrä näitä huumorintajuttomia ihmisiä, elämä on huumori ja kuuluu joka päiväiseen elämään. Tämä maailma ois tylsä paikka jos huumori puuttuis. Elämä on naurua! Ps Koitahan miniä mennä messiin vaan!

      • yks vaan

        Minä ymmän tämän jutun aloittajaa, koska minulla ja lapsilla on kanssa tosi hauskaa, kun olen esim. lähdössä ulos - lapset antavat "käyttäytymisohjeita ja kotiintuloaikoja" - siis tilanne komiikkaa.
        Kunpa kaikki juttuun neuvoja antaneet muistaisivat yhden asian: "Lapsen ja vanhemman välisen suhde on hyvä tai huono ja sen päättää vain kuolema" - näitä muita suhteita voi aloittaa ja lopettaa ihan itse!
        Monta kertaa ihmettelee ihmisten "parivalintoja" - olen tullut siihen tulokseen, että "vastakohdat täydentävät toisiaan".
        Toinen on hiljainen - toinen "räväkkä" toinen on huumoristi - toinen tosikko jne.

        Miniänä olin 25 - vuotta - mieheni ei ollut äitinsä kanssa hyvissä väleissä - olin ns. "välivouhkana" - terapiaa olisivat tarvinneet molemmat - sekä äiti, että poika.
        Nyt olen "vitsaillut", että kun en tekis samoja virheitä, kun menneet sukupolvet - vaan voin tehä ihan omia virheitä - ja kun tekee aina uusia virheitä, jopa säilyy elämä mielenkiintoisena! Nyt oon ollut anoppina - vihittynä anoppina - kymmenen vuotta!

    • Sinkku

      Tässä tulee esille sellainen asia joka minusta on aika tärkeää ihmissuhteessa. Olen itse erittäin verbaalinen ihminen ja huumorintajuni liittyy juuri sanoihin, semantiikkaan ja sarkasmiinkin vaikka se nyt on vähän eri asia se. Toisilla palstoilla tällainen ihminen kuin minä saa lokaa niskaansa jos myöntää ettei esimerkiksi voisi kuvitella ottavansa kumppanikseen ihmistä joka on hyvä, kunnollinen ja kaikinpuolin oivallinen - mutta ei yhtään verbaalinen. Minulle elämä ei-verbaalisen ihmisen kanssa olisi kärsimystä ja ymmärrän aloittajaa oikein hyvin. Hienotunteisuutta tietenkin aina tarvitaan ihmisten kesken oltaessa mutta ei ihminen suhatutumistaan sanoihin ja huumorintajuaan kovin helposti voi muuttaa.

    • lyyli

      Luin mielenkiinnosta tämän tarinan ja minä itse olen sellaisen anopin miniä ,joka en ymmärrä huumoria ,jolla toisia solvataan tai pilkataan,tällaistä huumoria anoppini viljelee,hänestä se on oikein mukavaa.Meitä on siis miniöitä ja anoppeja joilla ei huumori ole samalla aaltopituudella.

    • tulee..

      Ennen pitkään samanlainen hapannaama kuin miniästäsi jos jatkaa tämän kanssa.

      • tosielämästä..

        Veljeni oli ennen oikein elämäniloinen humoristi, kunnes miniä/käly hapannaamoineen muutti tämänkin aika paskantärkeäksi tosikoksi..

        todella säälittävää ;(

      • sivusta katsoja

        jo omituista jos pitää kylään kutsua ja sit "juoruillaan" toisessa huoneessa asioista.. ulkopuoliseksihan siinä varmaan jokainen tuntee itsensä. Kun poika kuitenkin käy kotonaan alvariinsa ja on varmasti sitä aikaa "juoruilla" nii miksi sitä ei voi silloin tehä. Ja sietorajansa kaikella, itse osaan nauraa itselleni, mutta liika on liikaa jos samoista asioista pitää muistuttaa koko ajan uudestaan ja uudestaa.

      • keep your style
        tosielämästä.. kirjoitti:

        Veljeni oli ennen oikein elämäniloinen humoristi, kunnes miniä/käly hapannaamoineen muutti tämänkin aika paskantärkeäksi tosikoksi..

        todella säälittävää ;(

        pida tyylisi vain alaka muutu. huumorintaju on maailman tarkein asia. eika tarvitse pelata etta se katoaa vaikka kuinka joku yrittaisi sita tappaa eihan se ole kadonnut sultakaan niin miksi sitten pojaltasi. se vaan on ja pysyy ja jos joku ei sita ymmarra niin ei voi mitaan. se on luojan lahja jota tulee kayttaa niin paljon kuin voi.

    • masurkka kolmelle

      Ehkä poikasi hakee vastapainoa "vähemmän" huumorintajuisesta ihmisestä. Toisaalta eri taustoista tulevilla voi olla hyvinkin erilaisia käsityksiä hauskoista asioista.

      Huumorintajukin on suhteellista. Ehkä totuus on tässäkin asiassa on jossain puolivälissä, sinun ja miniäsi käsitysten välissä. Tai sitten ei.

      Mielestäni naurun etiikka, kulkee niillä main, että ei pyri nolaamaan kuulijoitaan. Silloin esimerkiksi aletaan lähestyä ironiaa, mahdollisesti saatetaan asettaa toinen hankalaan asemaan. Toisaalta nauruun kuuluu aina nauru jollekin. Aina ei voi edes tällä saralla miellyttää kaikkia. Ikä, sosiaalinen asema, harrastukset, mielenkiinnon kohteet vaikuttavat näissäkin asioissa paljon taustalla.

      Tietynlainen vakavamielisyys voi olla jopa kaunista... aikana jolloin kaikille ja kaikelle pitäisi kyetä nauramaan. :)

    • olla ongelma

      jota ei kannata edes yrittää ratkaista. Minulla oli suhteessa ongelma siitä että tulin vanhempieni kanssa hyvin juttuun. Muija kyllä pärjäsi myös omien vanhempiensa kanssa ja minunkin vanhempien kanssa. Mutta eukko ei voinut käsittää millään tavalla sitä miten avoimet ja rennot välit minulla oli omiin vanhempiini. Sitä minä en taas ymmärtänyt miksi se oli hänelle ongelma? Kummankaan vanhemmat eivät koskaan työntäneet nokkaansa meidän asioihin eivätkä arvostellet eikä kritoiseet meidän elämää eikä valintoja. Minun nähdäkseni ei ollut olemassa mitään ongelmaa. Mutta muijalle se oli ongelma.

    • anoppikokelas

      Poikani seurustee vasta tyttöystävänsä kanssa. Alussa meillä oli sama juttu, että tyttö ihmetteli meidän vitsailuja hämmästellen. Vuoden seurustelun jälkeen tyttö jo ymmärtää meitä ja se ei enää haittaa häntä. Kaikkeen tottuu, ellei ole todella heikolla itsetunnolla varustettu ja aina luule, että HÄNELLE nauretaan. Eläkää elämänne ilman hernettä nenässä. Se tuntuu silloin paljon mukavammalta.

    • vinkki.....

      ala puuttumaan heidän elämään, niineiköhän se miniä ala ymmärtämään vinkin ja pakkaa kamansa..

    • Elämän_suola

      Miniähän se on sukuun tullut, joten sopeutukoot ja mukautukoot siihen mitä on saanut. Jatka poikasi kanssa vaan ihan samaan tahtiin. Elämässä pitää ehdottomasti olla huumorintajua -ja paljon!

    • että on huumoria

      Älä välitä miniästä. Luulen että poikasi tulee vielä vaihtamaan kumppania koska ei huumorintaju kohtaa. Mielestäni kumppanuuden yksi tärkeimmistä asioista on yhtenäinen huumorintaju. Vastakohdat ei kyllä tässä asiassa täydennä toisiaan.

    • Aika.

      Höppänä!!!

    • Valmaria

      Tulin oikeastaan ajatelleksiomaa anoppiani jolle olen miniänä ollut jo 7 vuotta. Anoppi on sellainen hiukan rämäpäinen, itsepäinen ja toisaalta herkästi loukkaantuvakin ihminen, jolla on kiero ja vallaton huumorintaju. Mieheni ja anoppi heittelevät välillä sellaista vitsiä, etten minäkään täysin mukana pysy. Olen kuitenkin oppinut ettei minun tarvitsekaan kaikkea ymmärtää niin perin pohjamutia myöten, vaan jos vitsit lentävät yli hilseeni, niin antaa lentää rauhassa.

      Onpahan anopillanikin ollut sopeutumista minuun.

      Meillä on anopin kanssa ollut sanaton sopimus siitä, että tullaan toimeen, vaikka ollaan ihan erilaisia ihmisiä. Minä en puutu niihin asioihin, missä hän päättää asiat tehdä erilailla, kuin minä ja toisinpäin. Kunnioitetaan toisen erilaisuutta siis ja hyväksytään toinen sellaisena kuin toinen on. Ei kritisoida siis koko ajan toisen tekemisiä.

      Varmasti ollaan oltu jopa kiukuissamme toisillemme jostain, mutta avointa sotaa ei käydä, vaikka mieheni ja anoppini joskus ottavatkin yhteen.

      Neuvoksi antaisin, että puhukaa keskenänne asiasta. Jos ette voi, niin puhu pojallesi kahden kesken ja hän voi tarvittaessa puhua miniän kanssa, että tarkoitus ei ole loukata tai tehdä kiusaa. Ihan jotta hän lakkaisi hermostumasta teidän sanailusta turhan päiten.

    • äippälin poika

      monenmoisia viestejä ja minäkin vielä sohaisen sinun kusiaispesääsi.
      Kysyn: miksi miniäsi pitäisi olla samalla tavalla huumorintajuinen kuin mitä itse olet ja mitä poikasi on? On mahdotonta, että se edes on toivottavaa,koska ette ole eläneet samassa kiinteässä suhteessa, kuin mitä poikasi kanssa elelitte joskus. Sinun tulee ystävällisesti selittää tälle miniäehdokkaallesi, miksi ja mitä nauratte ja että olet pahoillasi, kun teillä on keskenään niin hauskaa ja hän ei voi, (eikä tarvitsekaan) siihen yhtyä. Samanlaisia toilauksia on kaikissa perheissä, tai sitten se on niin, että mitään huumoria ei ole kenelläkään.
      "mitäs tossakin on nauramista", kysyi mieheni, kun äidin kanssa nauroimme jotain vanhaa juttua, josta mies ei tiennyt mitään. Äitini kuunnellessa jotain juttua, jossa taas mieheni kanssa olimme yhteen nauravia, hän vain sanoi:"No, kyllä on hauska juttu, naurattaa, vaikka ei siinä mitään nauramista olisikaan...kertokaa ihmeessä tarkemmin siitä minullekin!" Joskus kerroimme, joskus emme ja ohihan se nauraminen aina ajallaan menee.
      Ehkäpä miniäsi on niin poikasi mielestä juuri siksi niin viehko, kun hänellä on erilainen huumorintaju. Teet typerästä asiasta itsellesi ongelman. Opettele kohteliaisuutta tässäkin asiassa.

      • Nimetön

        Luulisin,että hän on täysin eri piireissä kasvanut ja voi olla myös mustasukkainen,kun poika jaäiti pystyy noin hauskoihin hetkiin,mihin hänestä ei ehkä sitten ole,jos hän on niin tosikkotyyppiä,ettei kertakaikkiaan naurua maailmaan mahdu!Tai sitten hänen aikaisemmassa elämässä on tapahtunut jotain,missä on hänellenaurettu tms.Aina on niin moninaiset syyt taustalla kuitenkin,että paha arpailla palstoilla;)

      • äippälin poika
        Nimetön kirjoitti:

        Luulisin,että hän on täysin eri piireissä kasvanut ja voi olla myös mustasukkainen,kun poika jaäiti pystyy noin hauskoihin hetkiin,mihin hänestä ei ehkä sitten ole,jos hän on niin tosikkotyyppiä,ettei kertakaikkiaan naurua maailmaan mahdu!Tai sitten hänen aikaisemmassa elämässä on tapahtunut jotain,missä on hänellenaurettu tms.Aina on niin moninaiset syyt taustalla kuitenkin,että paha arpailla palstoilla;)

        arvailua vain ja kun kaiken lukee, mitä tästäkin asiasta nyt tässä kirjoitetaan, joku on äidin ja pojan kanssa kimpassa, joku miniän kanssa kimpassa.
        Minusta tällainen perhekumppanuus on aina niin mielenkiintoinen ja sinällään jo hauska ja haastava, että sen "parantamiseen" ei kukaan meistä pysty. Vitsit ovat vähissä, jos ei itse ratkota näinkin pientä epäyhteneväistä juttua. Avaimet ovat vain ja ainoastaan perheen omissa käsissä.

    • sivusta katsoja

      hän ei loukkaannu, vaan on hieman vaikeaa päästä juttuun mukaan jos ei ole paikan päällä kuulemassa koko tapahtumaa. Itselle on sattunut saman laisia tilan teita ja jos kysyy että mikäs juttu toi oli, niin siitä loukkaannutaan ja sanotaan että ei mikään ja eipä kuulu sinulle, jos on kahden keskeisiä asioita nii siitä voi sanoa, ei kukaan siitä loukkaannu. jos kutsutaan kylään niin minusta sitä pitää seurustella myös sen miniän kanssa eikä pojan kanssa pelkästään, minusta tuo on niin sanotusti loukkaavaa "ulkopuolellejättämistä".

      • minä !

        Asiahan oli niin että asia kerrottiin miniälle että mitä nauretaan eikä jätetty ulkopuolelle. mistä tuon keksit ?

    • kokemusta on

      mielestäni sinun kannattaa miniän kanssa kahden kesken jutella ja jos hän todella on nuin mustasukkanen sinun ja poikasi välisistä keskusteluista ............niin neuvo poikaasi miettimään suhteensa jatkoa.ei elämässä ilman huumoria pärjää.....iselläni melk 30v ollut anoppi ikäeromme on yli 30v ja ilman huumoria ei äiti,poika ja miniä suhde toimi........mul ihana anoppi ja hänellä ihana poika

    • Virya

      Se on vaan erilaisilla ihmisillä enemmän tai vähemmän erilaista. Suvaitsemattomuutta on kyllä monissa ihmisissä, sellaisissa, jotka eivät kunnioita toisen erilaisuutta. Hyväksyminen ei edellytä ymmärtämistä, eikä ymmärtäminen hyväksymistä. Haluatko että sinun ainutlaatuisuutesi hyväksytään vaikkei sitä ymmärrettäisikään?

    • huumorin kukka...

      Ole vain oma itsesi,olet kotonasi jossa kenelläkään ei ole oikeutta määräillä mitä teet,nauratko vai itketkö. taitaa vain olla niin että miniä on sitä tekoa joka yleensä määrää kotona missä kaappi seisoo ja yrittää sitä valtaa myös luonasi kyläillessä.Älä anna periksi,vaan anna naurun raikaa.Tässä maailmassa on kurjuutta tarpeeksi joten hyvä että kotona on pieniä huumorin kukkasia,jotka piristää.Jotkut ovat yksinkertaisesti niin tosikkoja,etteivät ymmärrä ettei kaikkea tarvitse ottaa tosissaan.Onkohan hänen vanhemmat samanlaisia,eli älä naura jos ei ihan pakko tyyppejä?Ei pitäisi olla valittamista koska et tuppaannu heille jokapäiväiseen elämään.Vierailut ovat kivoja jos jää iloinen mieli tavatessa,eikä syyllisyyttä teinkö väärin.Jatka vain huumorilla.Toivotan pitkää ikää ja iloista menevää vuotta sinulle!

    • no joo

      ... ei välttämättä ole aina sitä parasta huumoria toisten seurassa. Ettet vain tuntisi salaa tyydytystä siitä että teillä on pojan kanssa ihan oma juttu ja voit jättää poikasi "ryöstäjän" ulkopuolelle?

      • ajattelin ....

        just tuo tuli mieleeni,olen itse ollut tuo miniä,joka "ryösti" äidin kultapojan.eikä anoppi keinoja kaihtanut.

    • KYSYIN VAAN

      Kysyin anopiltani kymppitonnia että pääsisin seksilomalle Thaimaahan,tämä pöllö kysyi vielä
      menetkö yksin ,tottakai seksilomalle yksin mennään.Ei antanut kun viistonnia tyhmä ämmä

      • 43-vuotias mies

        Miksi et ottanut anoppiasi aveciksi?

      • TÄÄLÄKIN
        43-vuotias mies kirjoitti:

        Miksi et ottanut anoppiasi aveciksi?

        OLISIN PILANNUT LOMANI

      • minä !

        Mites nämä 2 asiaa liittyvät toisiinsa ? Kysyn vaan !

    • samaan malliin vaan

      Tuollainen huumorihan on parasta huumoria, lähisukulaisten kesken todella hieno juttu. Jatkakaa samaan malliin. Kun luin tätä ketjua, sen minkä jaksoin :), tuli mieleeni, että ehkäpä se miniä tuntee olonsa hiukan ulkopuoliseksi, ei niin, että se olisi teidän vikanne, mutta hän ehkä ei omaa samanlaista verbaliikkaa ja hämmentyy. Kerroit tuossa jossain, että teillä on toinenkin miniä, joka sitten omaakin smanlaista huumorintajua. Ehkäpä se ulkopuolisuuden tunne kasvaa vaan.
      Ajattelen, että voisit yrittää luoda miniääsi sellaisen suhteen, jossa teillä olisi jotain iham keskinäistä omaa keskusteltavaa, toisaalta voisit ehkä keskeyttää välillä näitä pöytäkeskusteluja ja ohjailla siihen suuntaan, että miniäsi pääsisi "loistamaan" kertomaan jostain omista asioistaa, opiskeluista, työstä, harrastuksista tms. Hän pääsisi keskusteluun mukaan. Jotenkin hän ei vaan pääse keskusteluun mukaan, toisaalta, jos hän on vähemmän puhelias, sillehän ei voi mitään.
      Ei ole sinun asiasi muuttaa tapoja sen takia, että joku ei osaa nauttia yhdesäolosta.
      Harmillista..
      Itselläni on myös miniänkokelas ja olen yrittänyt olla mahdollisimman taustalla ja sellainen, että en sekaannu heidän elämäänsä. Kesällä sitten sattui tapaus, jossa tajusin, että ei sekään ole hyvä, kun kuitenkin joudutaan tekemisiin läheisemmin, koska olemme hänen puolisonsa perhe. Pitäisi olla enemmän tekemisissä, että tuntisi toista paremmin, tuntisi hänen tapaansa keskustella vaikeista asioista ja toisaalta hän tuntisi meitäjne.

      Ehkäpä aika tekee tehtävänsä, sinä kuitenkin vaikutat ihan hyvältä anopilta :) sinähän selvästi välität siitä, miten miniäsi kokee asiat.

      • Nimetön

        Heips Kaikki! Perusluonteeltani olen iloinen ja huumorintajuinen, mutta erittäin vanhanaikainen nimittäin SIINÄ SUHTEESSA,että anoppini pettää erään miehen kanssa miehen vaimoa ja kannustaa poikaansa tekemään samoin, niin kauan kun löytää miniän jolla on PALJON RAHAA! ; olen tavis - en omista mitään, tunnen siis jääväni taustalle, joten ei huumori kuki Heidän kanssaan. Olen kiltti ja söpö, niin kauan kun uskollisuus on asian ydin.

    • 43-vuotias mies

      Ongelma ratkeaa kerralla, kun poikasi vaihtaa huumorintajuisempaan tyttöystävään. On melko käsittämätöntä, että hän tuo ulottuvillesi niin huumorintajuttoman naisen, että kivistää.

      Anna jonkilaista parisuhdevalistusta ja kehoita vaihtamaan anopinmieleisempi kumppani.

      Mitä mieltä muuten appi on asiasta?

      • Nimetön

        En tiedä mitä he******ä se anopille kuuluu, minkä tyttöystävän poika pitää? Toisten elämän sotkemisen kanssa kannattaa olla hiton varovainen. Mun mielestä voisitte yrittää puhua siitä, jos teillä on jonkinlainen puheyhteys olemassa. Jos ei, niin yrittäkää saada aikaan luottamuksen ilmapiiri vaikka jollain konkreettisella teolla, josta tyhmempikin tajuaa että tässä ollaan samalla puolella eikä vihollisia.

      • 43-vuotias mies
        Nimetön kirjoitti:

        En tiedä mitä he******ä se anopille kuuluu, minkä tyttöystävän poika pitää? Toisten elämän sotkemisen kanssa kannattaa olla hiton varovainen. Mun mielestä voisitte yrittää puhua siitä, jos teillä on jonkinlainen puheyhteys olemassa. Jos ei, niin yrittäkää saada aikaan luottamuksen ilmapiiri vaikka jollain konkreettisella teolla, josta tyhmempikin tajuaa että tässä ollaan samalla puolella eikä vihollisia.

        Pojalla on nyt toistaiseksi paras mahdollinen miniä, jonka hän on ehtinyt, viitsinyt tai onnistunut anopille saamaan.

        Jotta miniästä tulisi huumorintajuisempi, on varmin keino vaihtaa toiseksi parhaaseen miniään, joka olisi anopille huumorintajuisempi.

        Kun elämän kulku on se, että poika luopuu äidistään, olisi loppujen lopuksi melko outoa se, että hankkisi pikemminkin äidilleen miniää kuin itselleen puolisoa.

        Kysymys on siitä, koska anoppi aikuistuu ja oppii hyväksymään poikansa ratkaisut.

    • dobberi05

      ei kukaan tays jarkinen ainakaan

      • minä !

        ... meitä on monta sekopäistä jotka oikeasti ymmärtävät myös anoppiaan, apesta puhumattakaan !

    • miniä33

      Oletko tullut ajatelleeksi, että huumorinne osoittuu jotenkin häneen tai loukkaa hänen arvomaailmaansa? Itselleni on käynyt appiukon kanssa ja tuntuu että hän tahallaan ärsyttää, kun tietää mistä en pidä!

    • tilannetajuton?

      Ei ole todellakaan hauskaa, kun muut nauraa eikä itse tajua, että mitä. Siinä tulee höntti olo ja ehkä joskus jopa mieleen, että nauravat itselle.

      Toki teillä on poikanne kanssa oma huumorinne, mutta ajattelepa miltä sinusta tuntuisi muutaman vuoden päästä kun miniäsi ja poikasi vähän väliä nauraisivat joillekin tosi hauskoille jutuille, joista sinä et pääse lainkaan kärryille...

      Ainakin voitte sanoa, että "kyllä sinäkin vielä joku päivä ymmärrät teidän "pöhköä" huumoria" - voisi auttaa miniän tuntemaan hönttiin oloon, eikä tulisi turhia riitoja (eikä eroa, eikä ikäviä uusia miniöitä tms...).

      • Leevi

        Jo ennen kännykkä aikaa oli tapana (sivistyneiden ihmisten) sopia tapaaminen tai vierailu, sillä kyllä se on moukkamaista tunkea yllättäin ovelle, sillä etenkin nuori pari harrastaa usein mm. seksiä, ja kyllä tälläinen 50-kymppinenkin vielä melkein päivittäin.
        Minä en nykyään edes vastaa summeriin, ellen tiedä kuka on tulossa kylään. Kaikilla on puhelin, tai jos ei niin etsikööt tai kirjoittakoot kirjeen.
        Huumoria kyllä pitä olla, heittäkää lisää löylyä, ja jos minijä ei kestä, menköön alemmille lauteille tai poistukoon saunasta.
        En minäkään estä toisia saunomasta, vaikka itse en jaksa. Menen ulos kun siltä tuntuu.

    • Tuttujuttu...

      Aika helppo vastaa.
      Kuvastaa vahvuus sairauteen kasvanutta henkilöä.
      eli haluaa konroloida kaikkea mihensä tekemisiä. Ja jos langat katoaa käsistä on närkästys suuri.

      Ja tämä ilmenee varmasti muullakin tavalla heidän suhteessa.

    • vielä lapsen kengissä

      Kovin tuttu juttu tuo Sinun asiasi. Ei ole miniä vielä aikuinen henkisesti tai sitten vaan kovin ahdasmielinen, kiukutteleva, pahansuopa tai mustasukkainen. Sellaista miniää ei kukaan ansaitse varsinkaan poika vaimokseen. Tuolla käytöksellä hän kaivaa kuoppaa alleen. Olisi kiva, jos hän aikuistuisi ja viisastuisi ennen kuin liitto natisee liitoksissaan. Eläkää omalla tavallanne, turha sitä on itseään muuttaa muuksi ja olla varpaillaan miniän takia.

      • minäjaminä

        Ehkä pitäisi meidänkin ottaa käytäntöön Intian malli. Valitkoon vanhemmat lapselleen puolison niin pysyy anoppi tyytyväisenä. Jos pojallasi ero tulee, ehdota, että sinä valitset sen seuraavan. Koska pääasiahan kahden ihmisen välisessä liitossa on miehen äidin miellyttäminen.

      • outo näkemys sinulla
        minäjaminä kirjoitti:

        Ehkä pitäisi meidänkin ottaa käytäntöön Intian malli. Valitkoon vanhemmat lapselleen puolison niin pysyy anoppi tyytyväisenä. Jos pojallasi ero tulee, ehdota, että sinä valitset sen seuraavan. Koska pääasiahan kahden ihmisen välisessä liitossa on miehen äidin miellyttäminen.

        Kovin suppeasti ajateltu tai oikeastaan ei järjen häivääkään.

      • minäjaminä
        outo näkemys sinulla kirjoitti:

        Kovin suppeasti ajateltu tai oikeastaan ei järjen häivääkään.

        ...sarkasmia?

    • iloinen pojan ja äidin

      lämpimistä väleistä.Se kertoo silloin siitäkin,miten poika yleensä naisiin suhtautuu.Kuulostaa ihanalta joka äidin toivevävyltä.
      Se on hieno juttu,nauru pidentää ikää. Jos ei ymmärrä huumoria,antaa toisten ymmärtää. Voi sanoa,että ootte ihan pöhkojä,mutta ihania!
      Äidille ei kannata olla mustasukkainen,sillä äiti on tärkeä kaikille,niin myös varmaan sille miniälle.

    • *minusta*

      keskustaella asiasta miniän kanssa....tai ehkä mieluummin niin, että poika keskustelee vaimonsa kanssa....Kyllähän isällä ja pojalla on oikeus keskinäiseen sanailuun...vaikka sen menisi joskus jonkun toisen ymmärryksen yli....Yrittäkää olla tekemättä siitä ongelmaa.....
      En minäkään ymmärrä aina tyttäreni ja hänen isänsä huumoria mutta ei se minua häiritse.....he nyt ovat samalla aaltopituudella......

    • Nimetön

      Pitääkö muuten aina mennä sitten siihen naurunremakkaan ne teidän jutut,entäs jos joku kerta ulkoilisitte yhdessä tai kävisitte syömässä tms.Jos ei sekään onnistu,niin luulempa,että miniäsi ei oikein ole samoilla aalloilla kanssasi,ehkä hän on niin hienostunut tms,et ei vaan kertakaikkiaan käy kemiat yksiin ja sit sä luulet,että se johtuu nauramisesta,jos ei muutenkaan oikein tykkää,ei sille mitään sit vaan voi.

    • Ollut samanlaisessa tilante...

      No jopas jotakin.
      Sehän nyt on varsin normaalia, jos miniä ei ymmärrä juttujanne.
      Tämä ei tarkoita välttämättä, että miniäsi olisi huumorintajuton, vaan sitä että hänen huumorintajunsa on erilainen.

      Hän saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi, kun ei ymmärrä juttujanne ja syyttä suotta loukkaantuu.
      Ei tarkoita myöskään että poikasi ja sinun tulisi luopua, näistä teidän huumorijutuista, mutta

      olisi mielestäni ystävällistä yrittää ottaa tämä miniä enemmän mukaan keskusteluihin - kysyä vaikka mitä hänelle kuuluu, keskustelun ei tarvitse olla riemuvoittoisen hauska.

      Miniän tulisi ottaa tietty myös huomioon se, että teillä nyt vain sattuu olemaan samantapainen huumorintaju.
      Sinun olisi varmaan hyvä ottaa puheeksi tämä asia, poikasi ja/tai miniän kanssa.

    • ANOPPIIN

      Olin aviossa neljävuotta,kokoajan oli suhde anoppiini sitten teimme radikaalin ratkaisun
      ja muutettiin yhteen ,nyt minulla on lapsi tyttären ja äidin kanssa tekee joskus tiukkaa miettiä niiden sukulaisuussuhdetta,mutta riitoja ei ole.

      • Virya

        Kumpi oli parempi? Uusi luuta pyyhkii paremmin, mutta vanha tietää paremmin miten pyyhkiä...

    • 3x anoppi

      Ettei vaan mukana olisi "muka tahatonta" sisäpiirin ylläpitoa -ja siis miniän ulkopuolella pitoa, jonka hän aistii loukkaavana..

      Jos ihmisillä on aidosti keskenään ihan vaan hauskaa -ilman piiloviestejä ja "muka tahattomuutta", niin vaikea on uskoa, että siitä joku loukkaantuu. Loukkaantuminen syntyy, kun "kohde" aistii tilanteen "muka tahattomat" piiloviestit.

      Pitäiskö ottaa peili käteen..?

      • blaah

        Niin vai pitäisikö sun lukea aloittajan viestit ennen kun kommentoit.?

    • Minnerva

      Kylläpä olet saanut monenlaista viestiä, laidasta laitaan. Arvelisin, että (kuten aiemmin jo onkin kirjoitettu) selitys löytyy miniän itsetunnosta. Ehkä hän kokee menettävänsä "tilanteen hallinnan" kun keskustelu menee ilonpidon ja hauskuuttelun hulvattomalle saralle, josta on itse osaton. Tällöin miniälläsi voisi olla tarve kontrolloida ympäristöään (nousee esim. turvattomuuden kokemuksesta). Tai sitten hän kokee että se on jostakin syystä (taustojaan kun en tunne) sopimatonta toimintaa, ja ehkä häpeää tms. poikaasi, puolisoaan. Syy voi olla myös jossakin poikasi ja hänen välisessä jutussa, josta sinulla ei ole aavistustakaan. Voin olla väärässä, mutta mielestäni hänen reaktionsa on jonkinlaista vallankäyttöä.
      Se mitä voit tehdä, on osoittaa miniällesi hyväksyntää ja osoittaa arvostusta, kiinnostusta siihen minkä miniäsi kokee kiinnostavaksi. Tai ehkä on juttuja joille miniäsi nauraa, tiedätkö sellaisia? Älä missään nimessä luovu nauramisesta, poikasi kanssa tai ilman. Se on olennainen osa perhettäsi ja sinua, ja olisi minusta kohtuuta luopua siitä. Miniäsi on opittava että ihmiset nauravat sille sun tälle, ja se on suhteellisen vaaratonta, kunhan häntä ei kokonaan jätetä keskustelun ulkopuolle (josta ilmeiseisti ei ollutkaan kysymys). Olisi epäreilua perustaa keskustelun aiheet jne. vain yhden ihmisen ehdoilla.

    • muuta..........

      akka kierrätykseen vaan

    • aloittaja

      Kiitos kaikille jotka tähän "ongelmaani" perehdyitte.
      Selvyyden vuoksi, luettuani jokaisen tähän ketjuun tulleen viestin, haluan sanoa muutaman asian vielä.

      Miniäni on kerrassaan mieluinen ihminen minulle, herkkä, mukava, hänen kanssaan on helppo jutella vakavista asioista ja pitää varmaan parempaa "huolta" pojastani kuin minä konsanaan.
      Missään tapauksessa en ole hänelle mustasukkainen, päinvastoin, olen hyvin iloinen että poikani on löytänyt niin fiksun ihmisen kumppanikseen.
      Minun ja poikieni suhde on ainutlaatuinen, mutta niin on myös heidän suhteensa kumppaneihinsa. Niitä ei voi eikä pidä verrata toisiinsa. Minä tulen aina olemaan heidän äitinsä, mutta kun lapset aikuistuvat, on heidän aika perustaa oma perheensä ja luonnollisesti myöskin tehdä tietynlainen pesäero äitiinsä.
      Miniän huumorintajuttomuus ei ole minulle kynnyskysymys, ainoa asia joka minua huolettaa on se, että hän käyttäytymisellään näissä tilanteissa tavallaan kaivaa itselleen kuoppaa suhteessa poikaani. En pysty sanomaan mistä hänen käytöksensä johtuu, enkä haluaisi puuttua heidän asioihinsa, mutta en myöskään halua ruveta teeskentelemään omassa suhteessani poikaani. Olemme mitä olemme ja siihen kuuluu myös huumori suurena osana.
      Olen todellakin huolissani tilanteesta, koska tiedän että poikani nauttii näistä yhteisistä hauskoista hetkistä ihan yhtä paljon kuin minäkin. Ehdotuksia on tullut myös siihen suuntaan että tavatkaa keskenänne. Miniä on minulle myös tärkeä ja läheinen ihminen, miksi haluaisin sulkea hänet perheen ulkopuolelle. Päinvastoin, haluaisin että myös hän pystyisi rennosti olemaan osa tätä perheyhteisöä ja suhtautumaan leikinlaskuumme, jollei nyt nauttien niin ainakin suvaiten sen.
      Vaikea tilanne kerrassaan...huoh...

      • toivotaan..

        että tilanne korjaantuu ja voitte yhdessä viettää iloisia kotihetkiä. Onnellista jatkoa!!!

      • aikuinen nainen

        Vaikea on tilanteesi...Jotenkin tuntuu siltä, että aika hoitaa asian tavalla tai toisella,koska olet huomannut poikasi kärsivän tilanteesta. Jos jaksat olla toistaiseksi niinkuin mitään ei olisikaan vialla, niin ei ainakaan kukaan pääse syyttämään sinua heidän väliensä sekoittamisesta.
        Koska olette läheisissä keskusteluväleissä miniänkokelaan kanssa,ehkä voisit yrittää hienovaraisesti ottaa selvää, onko hänellä joitakin "mörköjä" asiaan liittyen menneisyydessä.
        Olet hyvä ja lämmin ihminen teksteistäsi päätellen ja jo se, että kärsit tämmöisestä miniän ulkopuolelle jäämisestä kertoo, että välität hänestä todella. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi:-)

      • minä !

        mitä keinoa tahansa, mutta älä kaikkein hulluimpia. osaat kyllä erottaa mitkä ovat hyviä neuvoja suhtautua miniääsi. itselläni on sinunkaltainen tuleva anoppi ja olen hirmu tyytyväinen tilanteeseen. meillä mennään samaa rataa, sillä erolla että kun ei ymmärrä se osataan sanoa ääneen eikä kukaan suutu. puolin ja toisin. mieheni äiti ymmärrä kaikkea meidän juttuja ja toisinpäin mutta emme siitä suutu. se on kuitenkin elämänsuola että on huumoria ja hyvät välit. kaikkien kanssa. äläkä ole huolissasi kovin paljon tilanne korjautuu ajan kanssa, uskoakseni. toivottavasti ainakin.

      • *vilpitön*

        ihan tässä mielenkiinnolla odotan että mihin tilanteeseen päädyit? Kun noita ehdotuksia on tullut paljon. Meinasitko puhua miniäsi kanssa vai kehotatko poikaasi vaihtamaan?

      • Jäsen J

        Olen melko varma, että tunnistan miniän ihmistyypin. Olkoonkin, että kyseessä on mukava tyttö, mutta takakireä nipottaja hän kuitenkin tuntuu olevan. Auta armias, kun toisilla on keskenään hauskaa! Eihän sellainen peli vetele tai vähintäänkin huumorin tulee olla jotain korkeatasoista filosofista tavaraa.

        Jatkatte samaan malliin vaan poikasi/poikiesi kanssa, sillä jos poikasi nauttii huumorihetkistänne ja kivasta tilanteentajusta, eikä hän oikein takakireän muijansa kanssa kotonaan naureskele niin voihan olla, ettei suhteella ole tulevaisuutta. Tytölle sopisi kumppanikseen kenties paremmin samanlainen synkistelijä, jonka kanssa on riemukasta kuin jumalanpalveluksessa.

        Kertomistasi jutuista tulee mieleen minun ja äitini ihanat välit ja omanlainen huumorimme. :) Itse nautin niistä hetkistä suunnattomasti ja onneksi myös vaimokkeeni on huumorintajuinen, joten vastaavaa ongelmaa ei ole.

        Tsemppiä!
        - J

    • kokkop

      kuka sanoo että sun miniän pitäisi hekotella sinun vitseillesi.

      • ei_mistään_kotoisin

        Onko miniä esim. Hämäläinen ja itse olette Savolaisia? Vai onko ulkomaalaistaustainen? Onko akateemisesti koulutettu ns. parempi ihminen?

        Ihmiset nauravat niille vitseille joille ovat antaneet luvan itsensä nauraa, jos takaraivoon on jossain ohjelmoitu muuta niin sit ei voi antaa itsensä nauraa. Kokeilkaapa "kokkareilla" laukaista oikein härski vitsi.. aiheuttaa lähinnä paheksuntaa.

      • että onkohan
        ei_mistään_kotoisin kirjoitti:

        Onko miniä esim. Hämäläinen ja itse olette Savolaisia? Vai onko ulkomaalaistaustainen? Onko akateemisesti koulutettu ns. parempi ihminen?

        Ihmiset nauravat niille vitseille joille ovat antaneet luvan itsensä nauraa, jos takaraivoon on jossain ohjelmoitu muuta niin sit ei voi antaa itsensä nauraa. Kokeilkaapa "kokkareilla" laukaista oikein härski vitsi.. aiheuttaa lähinnä paheksuntaa.

        kysyjä poikansa kanssa savolaisia saatika karjalaisia, ja miniä joku pohojalaanen körtti, tollo turkulainen tai hidas hämäläinen...

        =D

      • Jäsen J

        "kuka sanoo että sun miniän pitäisi hekotella sinun vitseillesi."

        Ei tarvitse hekotella varmastikaan, mutta kunhan olisi myös nyrpistelemättä nokkaansa halveksuvaan sävyyn ja antaa edes toisten pitää hauskaa, jos ei itse siihen kykene. Se tuon tyylin ihmisissä on vikana, että kun itsellä ei ole kivaa tai kykyä pitää kivaa niin sitten ei saisi muillakaan olla. Kaikkien pitäisi olla hilpeitä kuin haudankaivajat. Ydinkysymys on siis toisten huomioon ottaminen. Ei tuota miniää olla mihinkään keskustelun ulkopuolelle sulkemassakaan.

    • keskustelu

      Tuntisin itseni miniänä ainakin vähän ulkopuoliseksi ja ehkä tyhmäksi, kun en ymmärrä vitsejänne sittenkään, kun ne selitetään.

      Siinä tapauksessa anoppina yrittäisin keskustella asiasta avoimesti ja yrittäisin antaa ymmärtää (totuudesta viis), että "me nyt ollaan vähän hölmöjä, kun nauretaan tällaisille" = "miniä on fiksumpi", mutta emme halua missään tapauksessa loukata tai sulkea häntä ulkopuolelle. Lopuksi kysyisin miniältä, miten hänen mielestään voitaisiin olla yhdessä niin, ettei asiasta tule välien hiertäjää puolin eikä toisin, siis että voitte nauraa ilman että se suuremmin häiritsee häntä.

      Siis: Miltä miniästä tuntuu teidän vitsailunne ja miten hän tuntisi olonsa vitsailustanne huolimatta mukavaksi ja tuntisi kuuluvansa perheeseen? Miten hän ei tuntisi itseään huonommaksi tyhmemmälsi tai ulkopuoliseksi, vaikka ei pysty ymmärtämään?

    • huumorintaju...

      Suomalaisillakin on erilainen huumorintaju eripuolella Suomea. Pohjaalaaset ja savolaiset, sekä karjalaiset, eli länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset eroavat käsitykseni mukaan huumorintajussa melkoisesti. Savolaisten vitsit eivät paljon pohjalaisia naurata ja päinvastoin. Samassa perheessä kun asuu eri heimoista kotoisin olevat, niin saattaa tulla huumorin ymmärtämisvaikeuksia. Meillä asetelma on vähän tuollainen ja varsinkin nuo ironiset tilannekomiikat tuottaa ymmärtämisvaikeuksia.

    • on ihan jotain muuta

      Poikasi kanssa avoliitossa elävä nainen EI ole miniäsi.

      • tuulihuminoi

        Miniä on miniä, on sitten avio- tai avoliitossa!

      • anoppi
        tuulihuminoi kirjoitti:

        Miniä on miniä, on sitten avio- tai avoliitossa!

        miniät on ! huonon itse tunnin omaavia,pelkäävät että kenties nauratte hänelle!! ainakin meillä.minä ensaa edes puhua poikani kanssa,etteikö poikani olisi niin sanottu ,"mamman poika"

    • huumorintajunko

      Minäkin toivoisin miniää ja tietenkin huumorintajuista, mutta ottaisin minkälaisen vain jos poikani olisi onnellinen hänen kanssaan :)
      nimimerkillä poikako ronkeli vai pettynyt naisiin

    • dsklpamoe

      Jos poika elää avioliitossa, sinua ei kaivata hänen ja hänen vaimonsa kotiin hirnumaan. Hänellä ja hänen vaimolla on nyt oma elämä, johon sinun ei pitäisi sekaantua. Olet ns. ulkopuolinen ja sinun jutut ovat ulkopuolisen juttuja.

      • minä !

        kaikki viestit mitä anoppi on kirjoittanut niin ymmärrät tilanteen paremmin.

      • anoppi ja miniä minäkin

        Sanot sanottavasi ronskisti, mutta minä olen samoilla linjoilla. Jo aloittajan aihe sai minut mietteliääksi. Hänen miniänsä on kiva, mutta tämmäinen huumoriongelma on olemassa. Jos miniä on kiva, niin miksi pitää kaivaa hänestä joku vika? Anopin pitäisi olla iloinen, että hänellä on mukava miniä!

        Täydellistä ihmistä ei varmaan ole olemassa, joten minulle tuli tunne, että anopin pitää löytää mukavasta miniästä jotain vikaa. Tuli myös tunne, että kun vika on löytynyt saa siitä sitten oikein aiheen, josta kirjoittaa. Sivistyneenä ihmisenä anopin on miniän aikana käyttäydyttävä niin, että miniä ei tunne oloaan kiusaantuneeksi. Poikansa kanssa kaksin ollessaan viljelköön millaista huumoria tahansa.

        Taitaa anoppilla lopulta olla se perinteinen asenne miniään; vika on löydettävä ja sen löydettyään sillä alueella on miniää "kiusattava".

      • ENNENKUIN LUET

        KAIKKI VIESTIT MITÄ ALOITTAJA KIRJOITTANUT.HÄN SAA KOTONAAN ELÄÄ JUST NIINKUIN HALUAA,NAURAA KUN NAURATTAA.EI KUKAAN OLE OIKEUTETTU TULEMAAN MÄÄRÄÄMÄÄN VANHEMPAA IHMISTÄ,ETTEI SAA OLLA OMA ITSENSÄ.TÄSSÄ TAPAUKSESSA ILOINEN SPONTTAANI IHMINEN JOKA HALUAA KAIKILLE HYVÄÄ.

    • nitta38

      ...sitä että itsessäsi ssttaisi olla hitunenkaan vikaa...Niin etpä kai:)Me poikien äidit ollan just täällaisia omistajia.Itse ollaan niin hemmetin täydellisä ja joku miniän "retku"joka koittaa viedä minun/sinun asemasi poikani sydemmessä ei ymmärrä ,niin on niin hemmetin huono ja ymmärtämätön ihminen,hän siis!Menkäämme omaan sieluumme ja sydämmeemme,ja otetaan ihan rauhallisesti!Se on pakko ymmärtää ja hyväksyä että aivan meille vieras nainen ottaa paikkamme lapsemme sudämmessä!!!!!Lopetetaan taistelu,elämä menee näin!Ole kuule kiltti miniälle että sulle ei käy huonosti...;)OIKEESTI;ANNA OLLA JA LOPETA KIUSAAMINEN,lapsellista touhua aikuiselta!!!!

    • Tiesivät

      ... jo ennenkin tän tilan. teillä on perheessänne Oidipus-Kompleksi.

      Istu nyt alas ja kuuntele. Se ei ole tarttuvaa, vaan se on ihmiskunnan ja kaksneuvoisten eliöiden, ainakin meidän vähän älykkäämpien ilmiö.

      Äitee, emo, on se maailman paras nainen. Edelfelt aikoinaan toisti jo teidän kaavaa (ulps!)

      Miniäs on ihan hyvä ihminen ja todennäköisesti pojallesikin oikein hyvä vaimo, jahka annat tilaa hänelle. Jos hän ei sitä tilaa itse raivaa, niin hän taitaa olla tosi laupeakin ihminen.

      Päästä irti jo emo! Poikas tulis oppia itsenäisen elämän aakkoset.

      • kelso

        Miten niin "anna tilaa"!!? äidillä on täysi oikeus keskustella poikansa kanssa ja yhteiset vitsit eivät ole merkki siitä, että pojan tarvitsisi itsenäistyä.
        Oletko 'tiesivät' jotenkin vajaa älyinen vai tynnyrissä kasvanut, ettet tajunnut keskustelun pointtia.

        Mielestäni on hyvä ottaa miniä huomioon niin, ettei jatkuvasti sulloudu toisen kanssa juttelemaan ja nauramaan, mutta toki nauraakin saa. Ja pitää! Tyttö kiukuttelee turhasta ja toisten keskustelujen vahtiminen on typerää. Siitä saavat jo muut suuttua.

      • kauhistuksen kanahäkki
        kelso kirjoitti:

        Miten niin "anna tilaa"!!? äidillä on täysi oikeus keskustella poikansa kanssa ja yhteiset vitsit eivät ole merkki siitä, että pojan tarvitsisi itsenäistyä.
        Oletko 'tiesivät' jotenkin vajaa älyinen vai tynnyrissä kasvanut, ettet tajunnut keskustelun pointtia.

        Mielestäni on hyvä ottaa miniä huomioon niin, ettei jatkuvasti sulloudu toisen kanssa juttelemaan ja nauramaan, mutta toki nauraakin saa. Ja pitää! Tyttö kiukuttelee turhasta ja toisten keskustelujen vahtiminen on typerää. Siitä saavat jo muut suuttua.

        kylläpä mahdat olla ihana anoppi ! kauhistus !

    • "mietiskelijä"

      Ymmärsin että sinulla on toinenkin poika (vanhempi), mitenkäs hänen puolisonsa "miniä", onko hänenkin kanssaan sama tilanne vai tilannehuumori kohdallaan? Kun kerta ylistät tätä toista miniääsi herkäksi ja kiltiksi ihmiseksi, mistä tiedät että hän on huumorintajuton, jos hän ei teidän jutuilleen ikinä naura? Voihan se olla että hänen kasvatuksensa on erilainen kuin poikanne, ja ettei ole soveliasta vitsailla nuista asioista vanhempien kuullen. Ei kenenkään äitiä pidä tai ole edes kohteliasta "ilkkua" rattiraivoksi, tai muuksi vastaavaksi...

    • oireyhtymä

      Voiskohan miniällä olla.
      Ootkos edes kuullut?Googletappas!

      • "miniä"

        luin tekstisi täältä ja en voinut uskoa silmiäni. En ole halunnut satuttaa ketään, eikä minulla ole mitään oiretta. Ei ole mitään kamalaa sattunut enkä kärsi mistään traumasta, niinkuin moni täällä on ehdotellut. Rakastan poikaasi enemmän kuin osaat kuvitellakaan enkä ole itselleni kuoppaa kaivamassa. Minua ei naurata kaikki samat asiat kuin teitä poikanne kanssa ja osa asioista mikä minua naurattaa eivät ole kasvatukseeni soveliasta tekstiä vanhemmille ihmisille. Kun olen poikasi kanssa kahden hän käyttäytyy aivan eritavalla kuin mitä kotona. Enkä jaksa kuunnella joka päivä samoja "mokia" joita varmasti jokainen tekee. Rajansa kaikella. Osaan kyllä nauraa itselleni mutta liika on liikaa. Enkä tunne tai voi tietää aina henkilöitä joista puhutte tai en ole laittanut merkille, en osaa olla oma itseni vaan yritän olla hillitty ja rauhallinen ihminen. Hymyilen kuitenkin paljon vaikken välillä tiedä että pitikö nyt nauraa vai itkeä. Mutta jos tämä on ollut sinulle ongelma miksi et ole sanonut asiasta. En minä siitä suutu jos haluat poikasi kanssa istua kahvipöydän ääressä ja keskustella tilannekomiikasta voin yhtä hyvin jäädä kotiin niin ei tule näitä kiusallisia hetkiä. Ja tiedoksi lukijoille, ei ole teidän eikä "anopin" tehtävä määrittää rakastaako ja haluaako hänen poikansa olla kanssani. Menkää itseenne hyvät ihmiset. Mutta toivottavasti sanot asiasi minulle päin naamaa etkä tänne palstoille. Joten anteeksi kun olen olemassa...

    • Miniäjokakärsiihyvientapoje...

      Ei varmaan oikeata vastausta olekaan, mutta haluaisin tälläisen mielestäni oikeamielisen näkemyksen esittää. Ehkä haluat ainakin harkita hetken? Mielestäni tulee tunne, että kaikki käytös, jossa joku henkilö tuntee itsensä ulkopuoliseksi perheenjäseneksi, olisi muutettava sellaiseksi, että tälläistä tunnetta ei toiselle pääse syntymään. Varmaan anoppi vanhempana henkilönä haluaa kaikin tavoin käytöksellään luoda miniälleen turvallisen ja hyvän tunteen siitä, että miten tämän haluaa kuuluvan perheeseensä? Loppujen lopuksi se tulee anopinkin eduksi, koska miniä ei koskaan unohda miten hyvä anoppi on hänelle ollut. Sinun, anoppi, on aioka irrottautua pojastasi. Ehkei ole sopivaa, että vitsailette tavalla kolmannen osapuolen läsnäollessa, joka on syntynyt pitkästä yhdessäolosta vuosien ajan? Ehkä sinä anoppi voisit osoittaa "vieraanvaraisuutta" miniääsi kohtaan, jotta hänkin alkaisi tuntemaan oloaan kotoisaksi sinun kanssasi. ja jotta teille kahdelle, ja teille kolmelle syntyisi kommunikaatioyhteys, jossa ketään ei suljeta pois. Sisäpiirijuttuja ei ole kohteliasta käyttää kolmannen osapuolen aikana. On päivänselvää, että se on loukkaavaa käytöstä.

      • aikuinen nainen

        Ymmärsin aloittajan tarkoittavan nimenomaan arjen perushuumoria ja tilannekomiikkaa. Ymmärrän täysin häntä, koska omassakin perheessäni yhteisyys ja läheisyys perustuu isolta osalta juuri noihin mainitsemiini asioihin. En voi ymmärtää, miksi sisarusten ja vanhempien pitäisi luopua yhteisestä kielestä ja keskinäisestä viihtymisestä yhden sukuun tulleen henkilön takia!
        Kysymys on mitä todennäköisemmin vallankäytöstä tämän miniänkokelaan taholta...hän on mustasukkainen miehen suvulle, eikä siedä, että mies viihtyy heidän seurassaan ja haluaa näin eristää hänet suvustaan.

      • "miniä"
        aikuinen nainen kirjoitti:

        Ymmärsin aloittajan tarkoittavan nimenomaan arjen perushuumoria ja tilannekomiikkaa. Ymmärrän täysin häntä, koska omassakin perheessäni yhteisyys ja läheisyys perustuu isolta osalta juuri noihin mainitsemiini asioihin. En voi ymmärtää, miksi sisarusten ja vanhempien pitäisi luopua yhteisestä kielestä ja keskinäisestä viihtymisestä yhden sukuun tulleen henkilön takia!
        Kysymys on mitä todennäköisemmin vallankäytöstä tämän miniänkokelaan taholta...hän on mustasukkainen miehen suvulle, eikä siedä, että mies viihtyy heidän seurassaan ja haluaa näin eristää hänet suvustaan.

        On ihan tyhmää teidän täällä spekuloida käyttäytymistäni, pidän heistä todellapaljon ja olen todella loukkaantunut!

      • kunniaan..
        aikuinen nainen kirjoitti:

        Ymmärsin aloittajan tarkoittavan nimenomaan arjen perushuumoria ja tilannekomiikkaa. Ymmärrän täysin häntä, koska omassakin perheessäni yhteisyys ja läheisyys perustuu isolta osalta juuri noihin mainitsemiini asioihin. En voi ymmärtää, miksi sisarusten ja vanhempien pitäisi luopua yhteisestä kielestä ja keskinäisestä viihtymisestä yhden sukuun tulleen henkilön takia!
        Kysymys on mitä todennäköisemmin vallankäytöstä tämän miniänkokelaan taholta...hän on mustasukkainen miehen suvulle, eikä siedä, että mies viihtyy heidän seurassaan ja haluaa näin eristää hänet suvustaan.

        Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
        Olen ollut kaksikymmentä vuotta naimisissa. Minulle ja miehelleni on siinä ajassa muokkaantunut oma kulttuuri ja tavat. Vitsailemme arjen tilanteille ja nauramme toisillemme ja itsellemme. Joskus käyttäydymme kuin kakarat ja huumorimme on aivan omaa luokkaansa..
        Anoppini taas on vähän tosikko ja kun hän tulee kylään niin kyllä me unohdetaan keskinäiset "sisäpiirijutut" ja annetaan hänen tuntea olonsa tervetulleeksi.
        Vaan mitäpä tykkäisi anoppi jos "unohtaisimme" hänet yksin olohuoneeseen ja käyttäytyisimme kuten muulloinkin kaksin ollessamme, koska niinhän me aina ollaan tehty. Ei kai nyt yhden "nirppanokan" anneta pilata tätä yhteyttä ja hauskanpitoa..
        No tarkoitin nyt tällä että kutsuvierasta on kohdeltava kuin prinsessaa tai kuningatarta on hän sitten millainen vaan..Jostakin on silloin luovuttava.

    • kannustusta.

      Alkuperäiselle kannustusta: pidä yllä huumorintajuasi ja laske leikkiä ja naura tilannekomiikalle kaikkien kanssa, siis myös poikasi kanssa. Se oh ihan luvallista ja normaalia elämää.

      Kun miniää ei kerran naurata, niin mököttäköön sitten. Omapahan on valintansa. Ei suvun tarvitse ryhtyä palvelemaan yhtä nokka pystyssä kulkevaa.

      • eipäs nyt ajauduta

        harhapoluille...
        Täällä on aivan loistavasti tullut esiin se, että anopin tulisi nyt vähän perääntyä, eikai hänellä ko. asiasta niin suurta kärsimystä vanhempana ja kokeneempana ihmisenä voi olla, etteikö selvittäisi tätä ilman suomen kansan apua. On täysin eri asia nuo huumorintajut ja muut, kuin että nyt tajuttaisiin pääasia, eli se, että nuoripari on toisensa valinnut, ja anoppikokelaan (inhottava nimitys, mutta kun ei kerran ole anoppi vielä niin...) tulisi nyt siis antaa sitä ymmärtämystään kuin olla sitä täällä ruinaamassa! sanoo toinen anoppi (eikä kokelas)

      • hukassa.
        eipäs nyt ajauduta kirjoitti:

        harhapoluille...
        Täällä on aivan loistavasti tullut esiin se, että anopin tulisi nyt vähän perääntyä, eikai hänellä ko. asiasta niin suurta kärsimystä vanhempana ja kokeneempana ihmisenä voi olla, etteikö selvittäisi tätä ilman suomen kansan apua. On täysin eri asia nuo huumorintajut ja muut, kuin että nyt tajuttaisiin pääasia, eli se, että nuoripari on toisensa valinnut, ja anoppikokelaan (inhottava nimitys, mutta kun ei kerran ole anoppi vielä niin...) tulisi nyt siis antaa sitä ymmärtämystään kuin olla sitä täällä ruinaamassa! sanoo toinen anoppi (eikä kokelas)

        "Täällä on aivan loistavasti tullut esiin se, että anopin tulisi nyt vähän perääntyä,"

        Ja höpöhöpö! Ei anopin tarvitse luopua huumorintajustaan, ei hauskanpidosta eikä tilannekomiikalle nauramisesta kuten ei myöskään muunkaan suvun.

        Luehan se yksi kirjoitus alkuperäiseltä, miten miniä käyttäytyy suvun istuessa yhteisessä pöydässä ja pitäessä hauskaa. Kun huonosti käyttäytyvää ihmistä tässä etsitään, niin ei tarvitse miniää kauempaa hakea.

        On aivan älytöntä vaatia, että yhden nirppanokan takia pitää muiden ryhtyä tuppisuiksi ja varoa, ettei prinsessa vaan saa herneitä nenään. Kyllä yksi ihminen saa opetella sopeutumaan joukkoon eikä toisin päin. Eri asia on tietysti se, jos mimiä ei haluakaan olla ihmisiksi...


        Suhteellisuudentajua, hyvät ihmiset!

      • sinä ehdotat
        hukassa. kirjoitti:

        "Täällä on aivan loistavasti tullut esiin se, että anopin tulisi nyt vähän perääntyä,"

        Ja höpöhöpö! Ei anopin tarvitse luopua huumorintajustaan, ei hauskanpidosta eikä tilannekomiikalle nauramisesta kuten ei myöskään muunkaan suvun.

        Luehan se yksi kirjoitus alkuperäiseltä, miten miniä käyttäytyy suvun istuessa yhteisessä pöydässä ja pitäessä hauskaa. Kun huonosti käyttäytyvää ihmistä tässä etsitään, niin ei tarvitse miniää kauempaa hakea.

        On aivan älytöntä vaatia, että yhden nirppanokan takia pitää muiden ryhtyä tuppisuiksi ja varoa, ettei prinsessa vaan saa herneitä nenään. Kyllä yksi ihminen saa opetella sopeutumaan joukkoon eikä toisin päin. Eri asia on tietysti se, jos mimiä ei haluakaan olla ihmisiksi...


        Suhteellisuudentajua, hyvät ihmiset!

        miniän "kasvatukseksi" ? Taidat olla näitä anoppeja, jotka vaalivat etupäässä suhdetta poikakultaansa... Kyllä olette sitten ronskeja huumori-ihmisiä! Auta armias, ettei vaan kukaan sotkisi teidän jo perinteiksi käyneitä hauskuusjuttujanne!

        Minä poikien äitinä en ainakaan enää jaksa jauhaa tälle tätä samaa, kun ei ymmärrä niin ei. Valitkoon tosiaan miniänsä sitten että tulee sellainen sopivampi, ja ilonpito saa jatkua. Hyvästi! Piste!

      • tarvitaan
        sinä ehdotat kirjoitti:

        miniän "kasvatukseksi" ? Taidat olla näitä anoppeja, jotka vaalivat etupäässä suhdetta poikakultaansa... Kyllä olette sitten ronskeja huumori-ihmisiä! Auta armias, ettei vaan kukaan sotkisi teidän jo perinteiksi käyneitä hauskuusjuttujanne!

        Minä poikien äitinä en ainakaan enää jaksa jauhaa tälle tätä samaa, kun ei ymmärrä niin ei. Valitkoon tosiaan miniänsä sitten että tulee sellainen sopivampi, ja ilonpito saa jatkua. Hyvästi! Piste!

        "Hyvästi! Piste! "

        Kuulostat ihan siltä alkuperäisen tarinan miniältä. Juuri noin hänkin käyttäytyy. Jospa löysyttäisit vähän pipoasi ja opettelisit nauramaan tuittuilun sijasta, niin voisi elämäkin maistua paremmalta.

      • ihana..
        sinä ehdotat kirjoitti:

        miniän "kasvatukseksi" ? Taidat olla näitä anoppeja, jotka vaalivat etupäässä suhdetta poikakultaansa... Kyllä olette sitten ronskeja huumori-ihmisiä! Auta armias, ettei vaan kukaan sotkisi teidän jo perinteiksi käyneitä hauskuusjuttujanne!

        Minä poikien äitinä en ainakaan enää jaksa jauhaa tälle tätä samaa, kun ei ymmärrä niin ei. Valitkoon tosiaan miniänsä sitten että tulee sellainen sopivampi, ja ilonpito saa jatkua. Hyvästi! Piste!

        viisas ihminen..
        Poika on puolisoehdokkaan itselleen valinnut ja jos suhde toimii muulloin kuin anopin tai muiden sukulaisten läsnäollessa niin tuntuu todellakin että anoppikokelas laittaa kapuloita rattaisiin.
        Törkeää vielä, että poika rupeaa tiuskimaan tyttöystävälleen. Voipi olla, että itse nostaisin kytkintä tuossa tilanteessa jos olisin tuo miniäkokelas, sillä en todellakaan tuntisi itseäni tervetulleeksi taloon.
        Kyllä viisas emäntä ja anoppi keskittyisi "vieraan" viihtyvyyteen eikä hauskanpitoon poikansa kanssa.
        En nyt oikein osaa selittää mitä ajan takaa, mutta samoja tuntemuksia tämän anopin vuodatus herätti..

      • kenelle
        tarvitaan kirjoitti:

        "Hyvästi! Piste! "

        Kuulostat ihan siltä alkuperäisen tarinan miniältä. Juuri noin hänkin käyttäytyy. Jospa löysyttäisit vähän pipoasi ja opettelisit nauramaan tuittuilun sijasta, niin voisi elämäkin maistua paremmalta.

        vastasit, mutta jos kasvatusta joku tarvii, niin ne ovat tarinan anoppi ja tämän poika..
        Hauskaa huumoria..nauraa keittiössä äitinsä kanssa ja toisaalta tiuskii ärtyneenä tyttöystävälleen. Hah. Tosi kaksinaamainen tyyppi..ja huumorintajuinen.

      • naurattaa
        ihana.. kirjoitti:

        viisas ihminen..
        Poika on puolisoehdokkaan itselleen valinnut ja jos suhde toimii muulloin kuin anopin tai muiden sukulaisten läsnäollessa niin tuntuu todellakin että anoppikokelas laittaa kapuloita rattaisiin.
        Törkeää vielä, että poika rupeaa tiuskimaan tyttöystävälleen. Voipi olla, että itse nostaisin kytkintä tuossa tilanteessa jos olisin tuo miniäkokelas, sillä en todellakaan tuntisi itseäni tervetulleeksi taloon.
        Kyllä viisas emäntä ja anoppi keskittyisi "vieraan" viihtyvyyteen eikä hauskanpitoon poikansa kanssa.
        En nyt oikein osaa selittää mitä ajan takaa, mutta samoja tuntemuksia tämän anopin vuodatus herätti..

        Pistä nyt vielä se herne patjasi alle että voit oikein testata oletko se satujen aito prinsessa vaiko et?

        Sinun suhteesi tuskin kauaa kestävät.

      • kestää..
        naurattaa kirjoitti:

        Pistä nyt vielä se herne patjasi alle että voit oikein testata oletko se satujen aito prinsessa vaiko et?

        Sinun suhteesi tuskin kauaa kestävät.

        jo kaksikymmentä vuotta kestänyt..
        Ja kun anoppi tulee meille kylään, niin kohtelen häntä kuin kuningatarta eli kaipa minullakin on sitten oikeus pitää sitä hernettä patjan alla..No, eipä se kyllä tunnu missään enkä siis ole oikea prinsessa.
        Ja nostaisin todellakin kytkintä jos olisin tuo miniä jolle oma kulta tiuskii äitinsä edessä. Jos kerran on niin huumorintajuista porukkaa, niin kaipa noihin tilanteisiin löytyisi joku hauska sutkaus, mutta ei..tämän parivaljakon huumori loppuu kun miniä tulee,,,
        Mutta kuten luulen tämän pojan korvantaustat ovat vielä märät eikä näinollen osaa käsitellä naisia. Halaus ja pusu toimii tilanteessa kuin tilanteessa paremmin kuin tiuskiminen ...huumoria..Hah

    • aloittajalla

      liian innokasta, yliaktiivista huumorin viljelyä pojan kanssa. Onhan se mukava näyttää minialle, että näin meillä. Kohteliasta ja nuorten hyvän suhteen vahvistamista olisi kuitenkin anopin pysyminen hieman etäällä, vaikka ydessäoloa onkin satunnaisesti. Voi miettiä tarvitseeko silloinkaan pyrkiä "loistamaan".

    • neiti.675443433

      Mulla samankaltainen tilanne,(oon se miniä)
      Olisko yksinkertanen selitys tähän......
      Hän ei tykkää susta! eikä jaksa sun jutuille nauraa tästä syystä.

      Pitää hauskaa jätkän kaa kahdestaan!!! ;-DDDDD

      Oon ihan varma tästä.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa

      Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k
      Maailman menoa
      69
      3769

    2. On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää

      jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole
      Maailman menoa
      38
      2381

    3. Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä

      ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi
      Maailman menoa
      71
      2348

    4. Belfastissa käynnissä kunnon persuilu

      Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä
      Maailman menoa
      60
      2228

    5. Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus

      jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.
      Maailman menoa
      33
      1994

    6. Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen

      Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma
      Maailman menoa
      71
      1594

    7. Mitä kirjainta haluaisit

      Ra kastella mahdottomasti?
      Ikävä
      76
      1497

    8. Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?

      Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?
      Ikävä
      58
      1071

    9. Kaunein nimi

      Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?
      Ikävä
      68
      1012

    10. Rakastan sinua hiljaisuudessa

      Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi
      Rakkaus ja rakastaminen
      40
      929
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt