Miksi Mannerheim esitti Hitlerille asevientikiellon

saapui Suomeen. En jaksa nyt etsiä siihen linkkiä mutta panssarinyrkkien jakamatta jättäminen rintamalle oli täysin edesvastuutonta.

Malmin lentokentän historiikistä silminnäkijäkuvausta
http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/malmi/lentokentta/malsalmi.htm

Kertoja sanoo että helmikuun -44 kolmanteen Helsingin suurpommitukseen osallistui 1 100 venäläiskonetta. Ihmetyttää kyllä luvun suuruus, uskoiskohan...

panssarinyrkkejä kirjoitti:

saapui Suomeen. En jaksa nyt etsiä siihen linkkiä mutta panssarinyrkkien jakamatta jättäminen rintamalle oli täysin edesvastuutonta.

Malmin lentokentän historiikistä silminnäkijäkuvausta
http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/malmi/lentokentta/malsalmi.htm

Kertoja sanoo että helmikuun -44 kolmanteen Helsingin suurpommitukseen osallistui 1 100 venäläiskonetta. Ihmetyttää kyllä luvun suuruus, uskoiskohan...

Lue lisää

ja koska Hitler asetti asevientikiellon, oliko näiden nyrkkien jatkolähetysten pysähtymisen syy tuo asevientikielto?

Kerroppas miksi vasta Terä TIESI - eikä Mannerheim keväällä - näistä nyrkeistä.

Jos tiesi miksi alkoi hamuaamaan vain lisää aseita?

Olisiko antautuminen ollut relevantimpi vaihtoehto?

Oliko Terä ja Jokisipilä mielestäsi pätevämpiä arvioimaan jälkikäteen suurhyökkäyksen torjunnan asemääristä omien kirjoituspöytiensä ääressä, kuin Mannerheim ja Päämaja - kesällä 1944 Mikkelissä?

Minkä arvon annat Päämajan ja saksalaisten (Blücher ja Erfuth)lapsellisille tilannearviolle aseistuksestamme otta vastaan suurhyökkäys?

Mistähän mielestäsi oli kysymys?

panssarinyrkkejä kirjoitti:

saapui Suomeen. En jaksa nyt etsiä siihen linkkiä mutta panssarinyrkkien jakamatta jättäminen rintamalle oli täysin edesvastuutonta.

Malmin lentokentän historiikistä silminnäkijäkuvausta
http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/malmi/lentokentta/malsalmi.htm

Kertoja sanoo että helmikuun -44 kolmanteen Helsingin suurpommitukseen osallistui 1 100 venäläiskonetta. Ihmetyttää kyllä luvun suuruus, uskoiskohan...

Lue lisää

hyökkäyksessä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset

tulivatkaan kirjoitti:

ja koska Hitler asetti asevientikiellon, oliko näiden nyrkkien jatkolähetysten pysähtymisen syy tuo asevientikielto?

Kerroppas miksi vasta Terä TIESI - eikä Mannerheim keväällä - näistä nyrkeistä.

Jos tiesi miksi alkoi hamuaamaan vain lisää aseita?

Olisiko antautuminen ollut relevantimpi vaihtoehto?

Oliko Terä ja Jokisipilä mielestäsi pätevämpiä arvioimaan jälkikäteen suurhyökkäyksen torjunnan asemääristä omien kirjoituspöytiensä ääressä, kuin Mannerheim ja Päämaja - kesällä 1944 Mikkelissä?

Minkä arvon annat Päämajan ja saksalaisten (Blücher ja Erfuth)lapsellisille tilannearviolle aseistuksestamme otta vastaan suurhyökkäys?

Lue lisää

Ensimmäinen erä panssarinyrkkejä ja -kauhuja tuli 11.4. 44. Tietysti Mannerheim oli siitä tietoinen.Niiden jaon kanssa vain kupattiin tolkuttomasti.

Muu aseistus oli pahasti vanhentunut. Oli vain vajaa 30 rynnäkkötykkiä ja kaksi pientä laivuetta hävittäjiä,ynnä pari Junkers-laivuettea esimerkiksi. Monista tarvikkeista oli kova pula.Sotamateriaali oli vanhaa ja kulunutta.Ei aseita tarvinnut "hamuta". Oli sota nimittäin.

Juuri rauhanneuvotteluille paremman asetelman hankkimiseksi aseita tarvittiin, koska ei haluttu antautua.

Tutkijat selvittelevätr asioita jälkikäteen. Päättäjät eivät voi tietää tulevaisuudesta. Terä ja Jokisipilä ovat TUTKIJOINA oikeassa kaikessa jälkiviisaudessaan. Ei heillä ollut sanan sijaa hankintoihin, vaikka olihan Terä silloin hommissa mukana.

Kyllä Päämaja tiesi asetilanteen. Kuka sen olisi tiennyt?. Melko hyvä käsitys siitä oli Erfurtillakin ja olihan Blûcherillä lähteensä. Mitä lapsellista heidän tilannearvioissaan oli? Molemmat halusivat vilpittömästi auttaa Suomea.

Mitä oikein jankkaat?

panssarinyrkkejä kirjoitti:

saapui Suomeen. En jaksa nyt etsiä siihen linkkiä mutta panssarinyrkkien jakamatta jättäminen rintamalle oli täysin edesvastuutonta.

Malmin lentokentän historiikistä silminnäkijäkuvausta
http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/malmi/lentokentta/malsalmi.htm

Kertoja sanoo että helmikuun -44 kolmanteen Helsingin suurpommitukseen osallistui 1 100 venäläiskonetta. Ihmetyttää kyllä luvun suuruus, uskoiskohan...

Lue lisää

Jatkan edelleenkin samalla Martti V. Terä - Kesäkuun kriisi -kirjan linjallani.

Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi moin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.




Martti V. Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa. Kopiointihan oli tuolloin melkoisen työlästä, siis enimmäkseen käsityötä kirjoituskoneella. En viitsi kopioida laivaustaulukoita lasteineen tänne.

Kenraali Grahdelin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.

Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!

Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.

Erikoisuutena kerrottakoon SAA/Pikkukokoelma n:o 979. Oesch, s. 143 kertoo näiden (PST-aseiden) saapuneen toukokuun lopulla.


Siis nämä aseet:

-1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen
- 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.

Muita PST-aseita saatiin Saksasta samaan ajankohtaan mennessä vuosina 1943-44 seuraavasti:

50 mm:n kanuunoita 50K/34 27kpl ja niille 20 000 laukausta

75 mm:n kanuunoita 75K/97-38 60 kpl

75mm:n kanuunoita 75K/40 130 kpl ja näille 75:lle n. 90 000 laukausta yhteensä.

Lisäksi toimitettiin vielä 30 kpl 75 mm:n rynnäkkötykkejä ja niille 36 000 laukausta.

Sivu 34:

>>Kaikki nämä aseet rynnäkkötykkejä lukuunottamatta Suomen sodanjohto jakoi melko tasaisesti kaikille joukoille, uudet kevyet aseet- "nyrkit" ja "kauhut" - kuitenkin useimmille vasta kesäkuun suurhyökkäyksen alettua. Yleensä joukot eivät lainkaan tunteneet
etukäteen näitä aseita eikä niiden käyttöä!

niitä faktoja kirjoitti:

Ensimmäinen erä panssarinyrkkejä ja -kauhuja tuli 11.4. 44. Tietysti Mannerheim oli siitä tietoinen.Niiden jaon kanssa vain kupattiin tolkuttomasti.

Muu aseistus oli pahasti vanhentunut. Oli vain vajaa 30 rynnäkkötykkiä ja kaksi pientä laivuetta hävittäjiä,ynnä pari Junkers-laivuettea esimerkiksi. Monista tarvikkeista oli kova pula.Sotamateriaali oli vanhaa ja kulunutta.Ei aseita tarvinnut "hamuta". Oli sota nimittäin.

Juuri rauhanneuvotteluille paremman asetelman hankkimiseksi aseita tarvittiin, koska ei haluttu antautua.

Tutkijat selvittelevätr asioita jälkikäteen. Päättäjät eivät voi tietää tulevaisuudesta. Terä ja Jokisipilä ovat TUTKIJOINA oikeassa kaikessa jälkiviisaudessaan. Ei heillä ollut sanan sijaa hankintoihin, vaikka olihan Terä silloin hommissa mukana.

Kyllä Päämaja tiesi asetilanteen. Kuka sen olisi tiennyt?. Melko hyvä käsitys siitä oli Erfurtillakin ja olihan Blûcherillä lähteensä. Mitä lapsellista heidän tilannearvioissaan oli? Molemmat halusivat vilpittömästi auttaa Suomea.

Mitä oikein jankkaat?

Lue lisää

oikeassa? Mannerheim halusi panssarintorjunta-aseita Ruotsista ja lopulta Hitleriltä. Jokisipilä ei olisi enää kesällä 1944 ilmeisesti ottanut yhtään pyssyä lisää, koska olisi tiennyt että aseemme riittää pysäyttämään tulevan suurhyökkäyksen. Mistähän puolustusvoimamme saisi Jokisipilän kaltaisia upseereita, jotka pystyisivät näkemään syvälle tulevaisuuteen puolustuksemme tarvikehankintojen laadun ja määrän suhteen.
Jos Terän 1400 nyrkkiä olisi jaettu rintamajoukoillemme, niin ei niitä Kannakselle sen tiedon perusteella (suurhyökkäyksen tieto) kaikkia oltaisi kuitenkaan sijoitettu.
Paljonkohan noista nyrkeistä (1400) olisi tullut joukkuetta, kohti jos nyrkit olisi jaettu Kiestingistä alaspäin pitkin maarintamaamme? Eihän kukaan vaan kuvittele että nuo Terän aseet, jos ne huhtikuulla mahdollisesti olisi jaettu joukoillemme, olisivat sijoitettu VAIN Viipurin puolustuksen järjestelyihin.
Saksasta saimme kuitenkin lopulta kymmeniä tuhansia kauhuja ja nyrkkejä, koska sodan loppumista ei TUOLLOIN voinut tietää kukaan. (Paitsi Jokisipilä)

Pst-lähitorjunta-aseita tuli tarpeellinen määrä vasta Mannerheimin ja Rytin toimilla, mutta liian myöhään, kun suurhyökkäys oli jo Viipurissa. Jokisipilän arvioista voi tehdä sen päätelmän ettei Päämaja ja Ryti olleet tilanteen tasalla ollenkaan, ja aseita oli jo tarpeeksi.

Teräsmies. kirjoitti:

Jatkan edelleenkin samalla Martti V. Terä - Kesäkuun kriisi -kirjan linjallani.

Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi moin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.




Martti V. Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa. Kopiointihan oli tuolloin melkoisen työlästä, siis enimmäkseen käsityötä kirjoituskoneella. En viitsi kopioida laivaustaulukoita lasteineen tänne.

Kenraali Grahdelin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.

Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!

Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.

Erikoisuutena kerrottakoon SAA/Pikkukokoelma n:o 979. Oesch, s. 143 kertoo näiden (PST-aseiden) saapuneen toukokuun lopulla.


Siis nämä aseet:

-1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen
- 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.

Muita PST-aseita saatiin Saksasta samaan ajankohtaan mennessä vuosina 1943-44 seuraavasti:

50 mm:n kanuunoita 50K/34 27kpl ja niille 20 000 laukausta

75 mm:n kanuunoita 75K/97-38 60 kpl

75mm:n kanuunoita 75K/40 130 kpl ja näille 75:lle n. 90 000 laukausta yhteensä.

Lisäksi toimitettiin vielä 30 kpl 75 mm:n rynnäkkötykkejä ja niille 36 000 laukausta.

Sivu 34:

>>Kaikki nämä aseet rynnäkkötykkejä lukuunottamatta Suomen sodanjohto jakoi melko tasaisesti kaikille joukoille, uudet kevyet aseet- "nyrkit" ja "kauhut" - kuitenkin useimmille vasta kesäkuun suurhyökkäyksen alettua. Yleensä joukot eivät lainkaan tunteneet
etukäteen näitä aseita eikä niiden käyttöä!

Lue lisää

arvioihin, oliko heidän ja saksalaisten arviot aseista ja suurhyökkäyksen voimasta ja kestosta vailla perusteita? Miksi Terä oli viisaampi tietämään kuin Päämaja ja saksalaiset. Kerrotko arviosi tästä asiasta.

ovat kirjoitti:

oikeassa? Mannerheim halusi panssarintorjunta-aseita Ruotsista ja lopulta Hitleriltä. Jokisipilä ei olisi enää kesällä 1944 ilmeisesti ottanut yhtään pyssyä lisää, koska olisi tiennyt että aseemme riittää pysäyttämään tulevan suurhyökkäyksen. Mistähän puolustusvoimamme saisi Jokisipilän kaltaisia upseereita, jotka pystyisivät näkemään syvälle tulevaisuuteen puolustuksemme tarvikehankintojen laadun ja määrän suhteen.
Jos Terän 1400 nyrkkiä olisi jaettu rintamajoukoillemme, niin ei niitä Kannakselle sen tiedon perusteella (suurhyökkäyksen tieto) kaikkia oltaisi kuitenkaan sijoitettu.
Paljonkohan noista nyrkeistä (1400) olisi tullut joukkuetta, kohti jos nyrkit olisi jaettu Kiestingistä alaspäin pitkin maarintamaamme? Eihän kukaan vaan kuvittele että nuo Terän aseet, jos ne huhtikuulla mahdollisesti olisi jaettu joukoillemme, olisivat sijoitettu VAIN Viipurin puolustuksen järjestelyihin.
Saksasta saimme kuitenkin lopulta kymmeniä tuhansia kauhuja ja nyrkkejä, koska sodan loppumista ei TUOLLOIN voinut tietää kukaan. (Paitsi Jokisipilä)

Pst-lähitorjunta-aseita tuli tarpeellinen määrä vasta Mannerheimin ja Rytin toimilla, mutta liian myöhään, kun suurhyökkäys oli jo Viipurissa. Jokisipilän arvioista voi tehdä sen päätelmän ettei Päämaja ja Ryti olleet tilanteen tasalla ollenkaan, ja aseita oli jo tarpeeksi.

Lue lisää

"Mannerheim halusi panssarintorjunta-aseita Ruotsista ja lopulta Hitleriltä. Jokisipilä ei olisi enää kesällä 1944 ilmeisesti ottanut yhtään pyssyä lisää, koska olisi tiennyt että aseemme riittää pysäyttämään tulevan suurhyökkäyksen."

Jokisipilän argumentti taitaa kuitenkin olla että Mannerheim keräsi tarkoituksellisesti aseita yli tarpeen mahdollisia jälkiselvittelyjä varten. Siitä on kyllä pitkä aika kun olen sen kirjan lukenut, mutta jotenkin noin muistaakseni. Eli jotenkin niin että Mannerheim siis oli tietoinen siitä että aseet kyllä riittivät näköpiirissä olevalle ajalle, mutta aseita varattiin jo saksalaisten varalle.

mennä. kirjoitti:

"Mannerheim halusi panssarintorjunta-aseita Ruotsista ja lopulta Hitleriltä. Jokisipilä ei olisi enää kesällä 1944 ilmeisesti ottanut yhtään pyssyä lisää, koska olisi tiennyt että aseemme riittää pysäyttämään tulevan suurhyökkäyksen."

Jokisipilän argumentti taitaa kuitenkin olla että Mannerheim keräsi tarkoituksellisesti aseita yli tarpeen mahdollisia jälkiselvittelyjä varten. Siitä on kyllä pitkä aika kun olen sen kirjan lukenut, mutta jotenkin noin muistaakseni. Eli jotenkin niin että Mannerheim siis oli tietoinen siitä että aseet kyllä riittivät näköpiirissä olevalle ajalle, mutta aseita varattiin jo saksalaisten varalle.

Lue lisää

" Eli jotenkin niin että Mannerheim siis oli tietoinen siitä että aseet kyllä riittivät näköpiirissä olevalle ajalle, mutta aseita varattiin jo saksalaisten varalle. "

Ahaa! No oliko nämä saksalaiset kelmit Blücher, Dietl ja Erfuth - koplassa Mannerheimin kanssa, ja vaatimassa Hitleriltä aseita ja joukkoja, koska pelkäsivät Suomen puolustuksen romahtamista, vai mistä TÄSSÄ oli kysymys?

Dietl,.,., kirjoitti:

" Eli jotenkin niin että Mannerheim siis oli tietoinen siitä että aseet kyllä riittivät näköpiirissä olevalle ajalle, mutta aseita varattiin jo saksalaisten varalle. "

Ahaa! No oliko nämä saksalaiset kelmit Blücher, Dietl ja Erfuth - koplassa Mannerheimin kanssa, ja vaatimassa Hitleriltä aseita ja joukkoja, koska pelkäsivät Suomen puolustuksen romahtamista, vai mistä TÄSSÄ oli kysymys?

Lue lisää

Lue siitä Jokisipilän kirjasta, kuten jo sanoin, en tarkkaan muista kuviota. Dietlillä tai kumppaneilla tuskin oli osuutta asiaan, mutta he lienevät kuitenkin olleet suomalaisten tietojen varasta mitä tulee materiaalimääriin.

sanoin? kirjoitti:

Lue siitä Jokisipilän kirjasta, kuten jo sanoin, en tarkkaan muista kuviota. Dietlillä tai kumppaneilla tuskin oli osuutta asiaan, mutta he lienevät kuitenkin olleet suomalaisten tietojen varasta mitä tulee materiaalimääriin.

Lue lisää

Suomen toivottomalta tuntuvasta asemasta suurhyökkäyksen edettyä,.,.,

" Dietlillä tai kumppaneilla tuskin oli osuutta asiaan, mutta he lienevät kuitenkin olleet suomalaisten tietojen varasta mitä tulee materiaalimääriin.

DIETL VIERAILEE Berchtesgadenissa Hitlerin luona - epäilee Suomen luhistuvan. >>>Dietlin piti lentää Helsinkiin tekemään Ribbentrop sopimusta.

Päämajan kirjoitti:

arvioihin, oliko heidän ja saksalaisten arviot aseista ja suurhyökkäyksen voimasta ja kestosta vailla perusteita? Miksi Terä oli viisaampi tietämään kuin Päämaja ja saksalaiset. Kerrotko arviosi tästä asiasta.

Lue lisää

Huvittava jähnääjä. Tuossa ne on metrin päässä hyllyssä kaiki (kolme) Terän kirjat. Enpä viitsi alkaa tänne kirjoittelemaan, lue vaihteeksi ihan itse jos aihe kiinnostaa.

Jos itse kerrankin vaivautuisit lukemaan edes yhden kirjan, vaikkapa tuo terän Kesäkuun kriisin. Mannerheimin muistelmista tuskin löydät muuta kuin parhainpäin kerrontaa. Siellä on sitä "muistelmatietoutta".

Terä oli se joka käytännössä hoiti tavaran toimituksia tai paremminkin niiden vastaanottoon liittyviä käytännön asioita. Siksi hän varmaan tiesi tarkalleen koska Saksasta tuli ja mitä.

Teränsä lukenut kirjoitti:

Huvittava jähnääjä. Tuossa ne on metrin päässä hyllyssä kaiki (kolme) Terän kirjat. Enpä viitsi alkaa tänne kirjoittelemaan, lue vaihteeksi ihan itse jos aihe kiinnostaa.

Jos itse kerrankin vaivautuisit lukemaan edes yhden kirjan, vaikkapa tuo terän Kesäkuun kriisin. Mannerheimin muistelmista tuskin löydät muuta kuin parhainpäin kerrontaa. Siellä on sitä "muistelmatietoutta".

Terä oli se joka käytännössä hoiti tavaran toimituksia tai paremminkin niiden vastaanottoon liittyviä käytännön asioita. Siksi hän varmaan tiesi tarkalleen koska Saksasta tuli ja mitä.

Lue lisää

ja arviotasi asiasta aivan asiallisesti.

Kuinka suhtaudut Päämajan arvioihin, oliko heidän ja saksalaisten arviot aseista ja suurhyökkäyksen voimasta ja kestosta vailla perusteita? Miksi Terä oli viisaampi tietämään kuin Päämaja ja saksalaiset. Kerrotko arviosi tästä asiasta. Näin kysyin mutta vastausyritystäkään en saanut.

Miksi Päämajan arviot poikkesivat Terän arvioista.

" Jos itse kerrankin vaivautuisit lukemaan edes yhden kirjan "

No, oletko lukenut asiasta kuinka Päämaja suhtautui suurhyökkäyksen etenemiseen ja aseiden riittävyyteen?   

Toisekseen Terä ei pysty asiantuntemuksellaan ottamaan kantaa mitenkään niin isoon asiaan mihin Päämaja joutui, ottaessaan yhteyden Hitleriin pyrkiessään purkamaan asevientikiellon.

Sinä pidät Terää epäjumalanasi kun taas minä Mannerheimia.

purkamista.,.,. kirjoitti:

Mistähän mielestäsi oli kysymys?

Osa luvatuista toimituksista oli vielä tulematta ja Ribbentrop sähläsi välissä ja aika oli vähissä. Myös elintarvikepula oli ilmeinen ja kortti- ja muona-annosten puolittaminen olisi merkinnyt melkoista uhkaa taistelutahdolle kotona ja rintamalla. Mannerheim tiesi, että avun viivästyminen uhkasi toimituksia, sillä Saksa alkoi olla siinä kunnossa, että sotilasmateriaalin ja elintarvikkeiden saaminen Saksasta alkoi lopullisesti tyrehtyä eikä muilta tahoilta aseapua ei tohtinut pyytääkkään.

Saksan apu ei ollut pelkkää hyväntahtoisuutta. Niin kauan kuin Suomen rintama suojasi Saksan Balttian rintaman pohjoissiipeä, jonka huollon kannalta Saksan Itämeren hallinta oli äärimmäisen tarpeellinen, Saksalla oli huomattava intressi pitää Suomen rintama paikoillaan ja sitoa puna-armeijan resurssia. Kun saksalaisten vetäytyminen Virosta ja Balttiasta kuitenkin jatkui, intessi huoltaa Suomea olisi joka tapauksessa vähentynyt, kulkuyhteydet vaikeutuneet ja tarvikkeet Saksa tarvitsi, kun itse. Sotatarviketeollisuus alkoi puutua.

Tuossa vaiheessa Suomi ei tiennyt, pysähtyikö Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomessa lopullisesti eikä tiedetty heti sitäkään, vaatiko Neuvostoliitto edelleenkin ehdotonta antautumista, jolloin sota olisi jatkunut loppuun asti. Erillisrauha tiesi ilman muuta konfliktiä saksalaisten kanssa. Rauhantunnustelujen osalta saattoi olla hyödyksi sekin, että Neuvostoliitto tiesi Suomen hallussa olevan vielä kohtuullisen hyvin varustettu asestus.

Rauhanteon kannalta oli suotuisaa Suomelle, että Suomen ja Norjan Lapissa oli saksalaista sotaväkeä mm. 20. vuoristoarmeijakunta. Saksassa suunniteltiin Norjan pohjoisosan ja Lapin armeijakuntien vetämistä Saksaan puna-armeijaa vastaan. Se olisi voinut tapahtua suojatusti ja nopeasti Suomen kautta. Erillisrauhalla Suomen kanssa Neuvostoliitto kykeni tämän siirron ehkäisemään ja pakotti saksalaiset Ruijan reitille ja myös sotimaan suomalaisten kanssa. Tämä oli taas Suomen onni. Jos saksalaiset olisivat vetäytyneet sodan vallitsessa Suomen kautta lapista, puna-armeija olisi todennäköisesti ottanut suuren osan aluetta haltuunsa. Kun suomalaiset saivat tehtäväkseen lapin tyhjentämisen, suomalaiset sen samalla miehittivät.

Mielestäni Joksipilan muutoin asiokkaassa väitöskirjassaan esittämä väite, että Suomen armeijan aseistus oli Rytin ilmoituksen ajankohtana riittävä tai olisi pitänyt tietää sotilaalliseen tarpeeseen nähden riittäväksi, on perusteeton ja jälkiviisautta parhaimmillaan. "Pokeriakin on helpompi analysoida, kun kortit on avoimeksi käännettynä pöydällä". Toinen vastaavanlainen "sammakko" esiintyy kohdassa, jossa käsitellään Suomen ensimmäisiä rauhantunnusteluja, joihin Neuvostoliitto vastasi "ehdottoman antautumisen vaatimuksella". Jokisipilän mielestä suomalaisten olisi tullut jo tuolloin ymmärtää vastauksesta, ettei Neuvostoliitto aivan ehdotonta antautumisvaatimusta tarkoittanutkaan. Tätä väitettä en ymmärtänyt, kun ei kummempia perustelujakaan esitetty.

vanha patriootti kirjoitti:

Osa luvatuista toimituksista oli vielä tulematta ja Ribbentrop sähläsi välissä ja aika oli vähissä. Myös elintarvikepula oli ilmeinen ja kortti- ja muona-annosten puolittaminen olisi merkinnyt melkoista uhkaa taistelutahdolle kotona ja rintamalla. Mannerheim tiesi, että avun viivästyminen uhkasi toimituksia, sillä Saksa alkoi olla siinä kunnossa, että sotilasmateriaalin ja elintarvikkeiden saaminen Saksasta alkoi lopullisesti tyrehtyä eikä muilta tahoilta aseapua ei tohtinut pyytääkkään.

Saksan apu ei ollut pelkkää hyväntahtoisuutta. Niin kauan kuin Suomen rintama suojasi Saksan Balttian rintaman pohjoissiipeä, jonka huollon kannalta Saksan Itämeren hallinta oli äärimmäisen tarpeellinen, Saksalla oli huomattava intressi pitää Suomen rintama paikoillaan ja sitoa puna-armeijan resurssia. Kun saksalaisten vetäytyminen Virosta ja Balttiasta kuitenkin jatkui, intessi huoltaa Suomea olisi joka tapauksessa vähentynyt, kulkuyhteydet vaikeutuneet ja tarvikkeet Saksa tarvitsi, kun itse. Sotatarviketeollisuus alkoi puutua.

Tuossa vaiheessa Suomi ei tiennyt, pysähtyikö Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomessa lopullisesti eikä tiedetty heti sitäkään, vaatiko Neuvostoliitto edelleenkin ehdotonta antautumista, jolloin sota olisi jatkunut loppuun asti. Erillisrauha tiesi ilman muuta konfliktiä saksalaisten kanssa. Rauhantunnustelujen osalta saattoi olla hyödyksi sekin, että Neuvostoliitto tiesi Suomen hallussa olevan vielä kohtuullisen hyvin varustettu asestus.

Rauhanteon kannalta oli suotuisaa Suomelle, että Suomen ja Norjan Lapissa oli saksalaista sotaväkeä mm. 20. vuoristoarmeijakunta. Saksassa suunniteltiin Norjan pohjoisosan ja Lapin armeijakuntien vetämistä Saksaan puna-armeijaa vastaan. Se olisi voinut tapahtua suojatusti ja nopeasti Suomen kautta. Erillisrauhalla Suomen kanssa Neuvostoliitto kykeni tämän siirron ehkäisemään ja pakotti saksalaiset Ruijan reitille ja myös sotimaan suomalaisten kanssa. Tämä oli taas Suomen onni. Jos saksalaiset olisivat vetäytyneet sodan vallitsessa Suomen kautta lapista, puna-armeija olisi todennäköisesti ottanut suuren osan aluetta haltuunsa. Kun suomalaiset saivat tehtäväkseen lapin tyhjentämisen, suomalaiset sen samalla miehittivät.

Mielestäni Joksipilan muutoin asiokkaassa väitöskirjassaan esittämä väite, että Suomen armeijan aseistus oli Rytin ilmoituksen ajankohtana riittävä tai olisi pitänyt tietää sotilaalliseen tarpeeseen nähden riittäväksi, on perusteeton ja jälkiviisautta parhaimmillaan. "Pokeriakin on helpompi analysoida, kun kortit on avoimeksi käännettynä pöydällä". Toinen vastaavanlainen "sammakko" esiintyy kohdassa, jossa käsitellään Suomen ensimmäisiä rauhantunnusteluja, joihin Neuvostoliitto vastasi "ehdottoman antautumisen vaatimuksella". Jokisipilän mielestä suomalaisten olisi tullut jo tuolloin ymmärtää vastauksesta, ettei Neuvostoliitto aivan ehdotonta antautumisvaatimusta tarkoittanutkaan. Tätä väitettä en ymmärtänyt, kun ei kummempia perustelujakaan esitetty.

Lue lisää

>Saksa alkoi olla siinä kunnossa, että sotilasmateriaalin ja elintarvikkeiden saaminen Saksasta alkoi lopullisesti tyrehtyä<

Paljon niitä varmaankin tuhoutui ja lisää tarvittiin, mutta kyllä Saksan tuotanto oli huipussaan 1944 kesällä.



Tuotantomäärät oli kovimmillaan 1944, vertaile tilastoja:

http://www.feldgrau.com/afvstats.html

http://www.feldgrau.com/weaprod.html

http://www.feldgrau.com/stats.html

http://www.feldgrau.com/

1944 kirjoitti:

>Saksa alkoi olla siinä kunnossa, että sotilasmateriaalin ja elintarvikkeiden saaminen Saksasta alkoi lopullisesti tyrehtyä<

Paljon niitä varmaankin tuhoutui ja lisää tarvittiin, mutta kyllä Saksan tuotanto oli huipussaan 1944 kesällä.



Tuotantomäärät oli kovimmillaan 1944, vertaile tilastoja:

http://www.feldgrau.com/afvstats.html

http://www.feldgrau.com/weaprod.html

http://www.feldgrau.com/stats.html

http://www.feldgrau.com/

Lue lisää

Perääntyvä rintama kulutti paljon. Lännen ilmapommitukset alkoivat kohdistua yhä tarkemmin Saksan tuotantolaitoksiin ja kuljetuksissa alkoi olla ongelmia. Mm. raaka-aineiden mm. öljyn saannissa oli yhä enemmän ongelmia. Vaikka tuotantomäärät näyttävätkin tilastojen mukaan olleen suuret, kesällä 1944 Saksa selvästi kävi jo "väärin päin" ja oli vain ajan kysymys, mitä tapahtuu. Saksa oli kääntymässä omaa napaansa kohti. Mm. kannekselle tulleet apujoukot vedettiin nopeasti takaisin, samoin lehtoyksiköstä valtaosaa tarvittiin nopeasti taksisin Saksaan. Ymmärrän hyvin, että Mannerheim halusi saada nopeasti kaiken, mikä saatavissa oli. Se antoi Suomelle tilaa suunnitella myös omaa toimintaansa.

ovat kirjoitti:

oikeassa? Mannerheim halusi panssarintorjunta-aseita Ruotsista ja lopulta Hitleriltä. Jokisipilä ei olisi enää kesällä 1944 ilmeisesti ottanut yhtään pyssyä lisää, koska olisi tiennyt että aseemme riittää pysäyttämään tulevan suurhyökkäyksen. Mistähän puolustusvoimamme saisi Jokisipilän kaltaisia upseereita, jotka pystyisivät näkemään syvälle tulevaisuuteen puolustuksemme tarvikehankintojen laadun ja määrän suhteen.
Jos Terän 1400 nyrkkiä olisi jaettu rintamajoukoillemme, niin ei niitä Kannakselle sen tiedon perusteella (suurhyökkäyksen tieto) kaikkia oltaisi kuitenkaan sijoitettu.
Paljonkohan noista nyrkeistä (1400) olisi tullut joukkuetta, kohti jos nyrkit olisi jaettu Kiestingistä alaspäin pitkin maarintamaamme? Eihän kukaan vaan kuvittele että nuo Terän aseet, jos ne huhtikuulla mahdollisesti olisi jaettu joukoillemme, olisivat sijoitettu VAIN Viipurin puolustuksen järjestelyihin.
Saksasta saimme kuitenkin lopulta kymmeniä tuhansia kauhuja ja nyrkkejä, koska sodan loppumista ei TUOLLOIN voinut tietää kukaan. (Paitsi Jokisipilä)

Pst-lähitorjunta-aseita tuli tarpeellinen määrä vasta Mannerheimin ja Rytin toimilla, mutta liian myöhään, kun suurhyökkäys oli jo Viipurissa. Jokisipilän arvioista voi tehdä sen päätelmän ettei Päämaja ja Ryti olleet tilanteen tasalla ollenkaan, ja aseita oli jo tarpeeksi.

Lue lisää

Ei kukaan ole kiistänyt aseiden tarvetta kesällä -44. Jokisipilä arvostelee vain poliittista sopimusta ja pitää sitä tarpeettomana sitoutumisena,KOSKA ASEITA OLI TULLUT TARPEEKSI JO 26.6. 44 MENNESSÄ! Sitä vain ei voitu tuolloin tietää. Jokisipilä on tietysti jälkiviisas.

Uusien pst-aseiden jaon viivyttely menee puhtaasti Päämajan ja miksei Mannerheiminkin piikkiin. Niillä olisi luultavcasti ollut tärkeä merkitys ainakin pakokauhun vähentämisessä. Nyt aseet olivat juuri jaettu, eikä niitä osattu käyttää, kuin hyvin harvoin. Esimerkiksi Viipurissa oli nyrkkejä ja kauhuja, joiden käyttöä yöllä 19.20.6 opeteltiin. Käyttäjiksi ei miehistä ollut, vaikka pari yritystä tehtiin.

Nyrkkien jakoa on turha jauhaa. Oli selvää, että Kannas oli paras alue panssarien toiminnalle.Siellä olisi ollut jaon painopiste, kuten sitten olikin.Tehokas käyttö opittiin vasta juhannuksen jälkeen tasitelumaastonkin suosiessa lyhytkantamaisia aseita.

Sotket aivan mahdottomasti.Lue nyt Jokisipilän väitöskirja kunnolla. Minulla se on tässä edessä.
Asia tulee siinä hyvin selväksi.

mielipidettäsi kirjoitti:

ja arviotasi asiasta aivan asiallisesti.

Kuinka suhtaudut Päämajan arvioihin, oliko heidän ja saksalaisten arviot aseista ja suurhyökkäyksen voimasta ja kestosta vailla perusteita? Miksi Terä oli viisaampi tietämään kuin Päämaja ja saksalaiset. Kerrotko arviosi tästä asiasta. Näin kysyin mutta vastausyritystäkään en saanut.

Miksi Päämajan arviot poikkesivat Terän arvioista.

" Jos itse kerrankin vaivautuisit lukemaan edes yhden kirjan "

No, oletko lukenut asiasta kuinka Päämaja suhtautui suurhyökkäyksen etenemiseen ja aseiden riittävyyteen?   

Toisekseen Terä ei pysty asiantuntemuksellaan ottamaan kantaa mitenkään niin isoon asiaan mihin Päämaja joutui, ottaessaan yhteyden Hitleriin pyrkiessään purkamaan asevientikiellon.

Sinä pidät Terää epäjumalanasi kun taas minä Mannerheimia.

Lue lisää

Mannerheim pyysi asevientikiellon purkamista jo toukokuussa. Saksa lähetti lisää pst-aseita jo 15.6. 44 oikeastaan ennen mitään virallisia pyyntöjä.

Mannerheim lähetti Heinrichsin laatiman pyynnön 19.6. Erfurtin välityksellä OKW:lle. Aseita ja apua tuli koko ajan hyvin nopeassa tahdissa.

Mannerheim painosti Rytiä poliittiseen sopimukseen varmistaakseen jatkuvan avun.Tämän poliittisen sopimuksen tarvetta on arvosteltu, mutta se siis tehtiin.Kukaan ei ole kiistänyt sotamateriaalin tarvetta.Määriä voidaan aina vatvoa.

Päämajan vihollistilanne arvio no 12 löytyy esimerkiksi Niemisen sivustoilta. Katso sieltä, äläkä höpötä.

vanha patriootti kirjoitti:

Osa luvatuista toimituksista oli vielä tulematta ja Ribbentrop sähläsi välissä ja aika oli vähissä. Myös elintarvikepula oli ilmeinen ja kortti- ja muona-annosten puolittaminen olisi merkinnyt melkoista uhkaa taistelutahdolle kotona ja rintamalla. Mannerheim tiesi, että avun viivästyminen uhkasi toimituksia, sillä Saksa alkoi olla siinä kunnossa, että sotilasmateriaalin ja elintarvikkeiden saaminen Saksasta alkoi lopullisesti tyrehtyä eikä muilta tahoilta aseapua ei tohtinut pyytääkkään.

Saksan apu ei ollut pelkkää hyväntahtoisuutta. Niin kauan kuin Suomen rintama suojasi Saksan Balttian rintaman pohjoissiipeä, jonka huollon kannalta Saksan Itämeren hallinta oli äärimmäisen tarpeellinen, Saksalla oli huomattava intressi pitää Suomen rintama paikoillaan ja sitoa puna-armeijan resurssia. Kun saksalaisten vetäytyminen Virosta ja Balttiasta kuitenkin jatkui, intessi huoltaa Suomea olisi joka tapauksessa vähentynyt, kulkuyhteydet vaikeutuneet ja tarvikkeet Saksa tarvitsi, kun itse. Sotatarviketeollisuus alkoi puutua.

Tuossa vaiheessa Suomi ei tiennyt, pysähtyikö Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomessa lopullisesti eikä tiedetty heti sitäkään, vaatiko Neuvostoliitto edelleenkin ehdotonta antautumista, jolloin sota olisi jatkunut loppuun asti. Erillisrauha tiesi ilman muuta konfliktiä saksalaisten kanssa. Rauhantunnustelujen osalta saattoi olla hyödyksi sekin, että Neuvostoliitto tiesi Suomen hallussa olevan vielä kohtuullisen hyvin varustettu asestus.

Rauhanteon kannalta oli suotuisaa Suomelle, että Suomen ja Norjan Lapissa oli saksalaista sotaväkeä mm. 20. vuoristoarmeijakunta. Saksassa suunniteltiin Norjan pohjoisosan ja Lapin armeijakuntien vetämistä Saksaan puna-armeijaa vastaan. Se olisi voinut tapahtua suojatusti ja nopeasti Suomen kautta. Erillisrauhalla Suomen kanssa Neuvostoliitto kykeni tämän siirron ehkäisemään ja pakotti saksalaiset Ruijan reitille ja myös sotimaan suomalaisten kanssa. Tämä oli taas Suomen onni. Jos saksalaiset olisivat vetäytyneet sodan vallitsessa Suomen kautta lapista, puna-armeija olisi todennäköisesti ottanut suuren osan aluetta haltuunsa. Kun suomalaiset saivat tehtäväkseen lapin tyhjentämisen, suomalaiset sen samalla miehittivät.

Mielestäni Joksipilan muutoin asiokkaassa väitöskirjassaan esittämä väite, että Suomen armeijan aseistus oli Rytin ilmoituksen ajankohtana riittävä tai olisi pitänyt tietää sotilaalliseen tarpeeseen nähden riittäväksi, on perusteeton ja jälkiviisautta parhaimmillaan. "Pokeriakin on helpompi analysoida, kun kortit on avoimeksi käännettynä pöydällä". Toinen vastaavanlainen "sammakko" esiintyy kohdassa, jossa käsitellään Suomen ensimmäisiä rauhantunnusteluja, joihin Neuvostoliitto vastasi "ehdottoman antautumisen vaatimuksella". Jokisipilän mielestä suomalaisten olisi tullut jo tuolloin ymmärtää vastauksesta, ettei Neuvostoliitto aivan ehdotonta antautumisvaatimusta tarkoittanutkaan. Tätä väitettä en ymmärtänyt, kun ei kummempia perustelujakaan esitetty.

Lue lisää

Näistä seikoistahan Pussinperä on koittanut valistaa porukkaa sopivin väliajoin parisen vuotta. Arvioosi on helppo yhtyä.


" että Suomen armeijan aseistus oli Rytin ilmoituksen ajankohtana riittävä tai olisi pitänyt tietää sotilaalliseen tarpeeseen nähden riittäväksi, on perusteeton ja jälkiviisautta parhaimmillaan. "

" Toinen vastaavanlainen "sammakko" esiintyy kohdassa, jossa käsitellään Suomen ensimmäisiä rauhantunnusteluja, joihin Neuvostoliitto vastasi "ehdottoman antautumisen vaatimuksella". Jokisipilän mielestä suomalaisten olisi tullut jo tuolloin ymmärtää vastauksesta, ettei Neuvostoliitto aivan ehdotonta antautumisvaatimusta tarkoittanutkaan. "

Entäpä tämä kolmas sammakko - joko lämpenet ajatukselle ettei Ribbentrop ollutkaan tekemässä sopimusta omin luvin, ilman että Hitler olisi hänet lähettänyt Helsinkiin. Muistaakseni tästä kinailimme tuolla alempana.

Polvisen faktat puoltavat näkemystä päinvastaiseen suuntaan mitä Jokisipilä omissa arvioissaan esiin tuo. Hitler oli nimenomaan vaatimuksen takana. Tässä vielä kerran Polvisen arkistolöytöjen syövereihin.

" Suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä.

( Blücher ) " Tällöin on varauduttava siihen, että Saksan politiikka tullaan meille vihamielisellä taholla selittämään tikariniskuksi ankarasti ahdistetun pienen aseveljen selkään "

HITLERIN OLI NYT TEHTÄVÄ RATKAISUNSA.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan..

( Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Siis Hitler toteaa että niin kauan kuin Suomi taistelee - apua annetaan. Hitlerin pelko oli ilmeinen, hän pelkäsi, että hänen omat aseensa käännetäänkin Suomen mahdollisesti tehdessä erillisrauhan - Saksaa vastaan! Venäläisethän olivat saattaneet yleiseen tietoon maaliskuun rauhanehtonsa joiden keskeinen vaatimus oli saksalaisten joukkojen eristäminen ja vagitseminen. Tämä nimenomainen tieto haluttiin Stalinin toimesta saattaa näin saksalaistenkin tietoon. Unkarin tapahtumien haluttiin tapahtuvaksi myös Suomessa.

Tässä taas asiasta ja Polvisen arkistotietoon perustuvaa faktaa.

" Toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Kirjeeseen tuli Hitlerin laaja mutta kaikenkaikkiaan Mannerheimia kohtaan kohtelias vastaus, jossa Hitler perusteli maailmansodan lähestyvän ratkaisuaan (maihinnousu Ranskaan): "

Näin epäilevästi Hitler suhtautui vastauskirjeessään Mannerheimin pyyntöön, asevientikiellon purkamiseksi.

" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "
Tämä kirjeenvaihto on jäänyt ilmeisesti Jokisipilältä ja Tuomiojalta täysin huomioimatta, kun vetävät omia johtopäätöksiään.
Ei ole tämän selvempää lähdettä tukemaan olettamusta että Hitler oli aseavun lähettäjä ja aseapu onnistui VAIN poliittista sopimusta vastaan, jota Hitler vaati lähettämällä ulkoministerinsä Ribbentropin Dietlin kanssa Suomeen painostamaan Suomen johtoa aseavun TAANNEHTIVALLAKIN vetämisellä (Dietlin joukot) pois Suomesta. Näin Hitler ainakin uhkasi, joten oliko uhkaus otettava todesta kun toisella puolen vaakakuppia painoi kapitulaatiovaatimus.

Hitler oli yhteydessä Ribbentropiin ja lähetti sähkeen Helsinkiin.

Näin Polvinen.

" PITKIIN NEUVOTTELUIHIN PITKÄSTYNYT HITLER kiirehti ulkoministeriään 25.6.-44.lähetetyllä sähkeellään: " Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen.

Heinrich toteamus asiasta: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai senlaatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle. Ei hyödyttänyt mitään päivitellä kohtalon kovuutta tai julistaa kammoksuvansa yhtä paljon ehdotonta antautumista kuin sopimusta, joka riisti meiltä – ainakin sillähetkellä – suvereenisen oikeutemme päättää itse rauhastamme ja joka merkitsi pahaa rasitusta tulevaisuudelle. Päätös oli tehtävä…Hätä ei lue lakia.

Monivaiheisten neuvottelujen ( Ribbentrop-Ryti)jälkeen, joiden aikana ETENKIN Mannerheim oli PONNEKKAASTI VAATINUT sotilaallisen avun varmistamista rintamatilanteen vakauttamiseksi, ja kuultuaan lainopillisia asiantuntijoita Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa kirjeen Hitlerille, vaaditun sitoumuksen sisältävän kirjeen.

aina vaan kirjoitti:

Mannerheim pyysi asevientikiellon purkamista jo toukokuussa. Saksa lähetti lisää pst-aseita jo 15.6. 44 oikeastaan ennen mitään virallisia pyyntöjä.

Mannerheim lähetti Heinrichsin laatiman pyynnön 19.6. Erfurtin välityksellä OKW:lle. Aseita ja apua tuli koko ajan hyvin nopeassa tahdissa.

Mannerheim painosti Rytiä poliittiseen sopimukseen varmistaakseen jatkuvan avun.Tämän poliittisen sopimuksen tarvetta on arvosteltu, mutta se siis tehtiin.Kukaan ei ole kiistänyt sotamateriaalin tarvetta.Määriä voidaan aina vatvoa.

Päämajan vihollistilanne arvio no 12 löytyy esimerkiksi Niemisen sivustoilta. Katso sieltä, äläkä höpötä.

Lue lisää

" Terä oli se joka käytännössä hoiti tavaran toimituksia tai paremminkin niiden vastaanottoon liittyviä käytännön asioita. Siksi hän varmaan tiesi tarkalleen koska Saksasta tuli ja mitä. "

Sinäkö väität ettei asevientikieltoa ollutkaan koska Terä todistaa vallan toista.

" Saksa lähetti lisää pst-aseita jo 15.6. 44 oikeastaan ennen mitään virallisia pyyntöjä. "

Höpö höpö jututtuja.

Faktat löytyvät Polvisen tutkimuksesta kumoamaan väitteesi.

Kas tässä.
Nimittäin toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi.

No sotkenko taas pasmasi?

Pussinperä kirjoitti:

Näistä seikoistahan Pussinperä on koittanut valistaa porukkaa sopivin väliajoin parisen vuotta. Arvioosi on helppo yhtyä.


" että Suomen armeijan aseistus oli Rytin ilmoituksen ajankohtana riittävä tai olisi pitänyt tietää sotilaalliseen tarpeeseen nähden riittäväksi, on perusteeton ja jälkiviisautta parhaimmillaan. "

" Toinen vastaavanlainen "sammakko" esiintyy kohdassa, jossa käsitellään Suomen ensimmäisiä rauhantunnusteluja, joihin Neuvostoliitto vastasi "ehdottoman antautumisen vaatimuksella". Jokisipilän mielestä suomalaisten olisi tullut jo tuolloin ymmärtää vastauksesta, ettei Neuvostoliitto aivan ehdotonta antautumisvaatimusta tarkoittanutkaan. "

Entäpä tämä kolmas sammakko - joko lämpenet ajatukselle ettei Ribbentrop ollutkaan tekemässä sopimusta omin luvin, ilman että Hitler olisi hänet lähettänyt Helsinkiin. Muistaakseni tästä kinailimme tuolla alempana.

Polvisen faktat puoltavat näkemystä päinvastaiseen suuntaan mitä Jokisipilä omissa arvioissaan esiin tuo. Hitler oli nimenomaan vaatimuksen takana. Tässä vielä kerran Polvisen arkistolöytöjen syövereihin.

" Suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä.

( Blücher ) " Tällöin on varauduttava siihen, että Saksan politiikka tullaan meille vihamielisellä taholla selittämään tikariniskuksi ankarasti ahdistetun pienen aseveljen selkään "

HITLERIN OLI NYT TEHTÄVÄ RATKAISUNSA.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan..

( Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Siis Hitler toteaa että niin kauan kuin Suomi taistelee - apua annetaan. Hitlerin pelko oli ilmeinen, hän pelkäsi, että hänen omat aseensa käännetäänkin Suomen mahdollisesti tehdessä erillisrauhan - Saksaa vastaan! Venäläisethän olivat saattaneet yleiseen tietoon maaliskuun rauhanehtonsa joiden keskeinen vaatimus oli saksalaisten joukkojen eristäminen ja vagitseminen. Tämä nimenomainen tieto haluttiin Stalinin toimesta saattaa näin saksalaistenkin tietoon. Unkarin tapahtumien haluttiin tapahtuvaksi myös Suomessa.

Tässä taas asiasta ja Polvisen arkistotietoon perustuvaa faktaa.

" Toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Kirjeeseen tuli Hitlerin laaja mutta kaikenkaikkiaan Mannerheimia kohtaan kohtelias vastaus, jossa Hitler perusteli maailmansodan lähestyvän ratkaisuaan (maihinnousu Ranskaan): "

Näin epäilevästi Hitler suhtautui vastauskirjeessään Mannerheimin pyyntöön, asevientikiellon purkamiseksi.

" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "
Tämä kirjeenvaihto on jäänyt ilmeisesti Jokisipilältä ja Tuomiojalta täysin huomioimatta, kun vetävät omia johtopäätöksiään.
Ei ole tämän selvempää lähdettä tukemaan olettamusta että Hitler oli aseavun lähettäjä ja aseapu onnistui VAIN poliittista sopimusta vastaan, jota Hitler vaati lähettämällä ulkoministerinsä Ribbentropin Dietlin kanssa Suomeen painostamaan Suomen johtoa aseavun TAANNEHTIVALLAKIN vetämisellä (Dietlin joukot) pois Suomesta. Näin Hitler ainakin uhkasi, joten oliko uhkaus otettava todesta kun toisella puolen vaakakuppia painoi kapitulaatiovaatimus.

Hitler oli yhteydessä Ribbentropiin ja lähetti sähkeen Helsinkiin.

Näin Polvinen.

" PITKIIN NEUVOTTELUIHIN PITKÄSTYNYT HITLER kiirehti ulkoministeriään 25.6.-44.lähetetyllä sähkeellään: " Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen.

Heinrich toteamus asiasta: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai senlaatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle. Ei hyödyttänyt mitään päivitellä kohtalon kovuutta tai julistaa kammoksuvansa yhtä paljon ehdotonta antautumista kuin sopimusta, joka riisti meiltä – ainakin sillähetkellä – suvereenisen oikeutemme päättää itse rauhastamme ja joka merkitsi pahaa rasitusta tulevaisuudelle. Päätös oli tehtävä…Hätä ei lue lakia.

Monivaiheisten neuvottelujen ( Ribbentrop-Ryti)jälkeen, joiden aikana ETENKIN Mannerheim oli PONNEKKAASTI VAATINUT sotilaallisen avun varmistamista rintamatilanteen vakauttamiseksi, ja kuultuaan lainopillisia asiantuntijoita Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa kirjeen Hitlerille, vaaditun sitoumuksen sisältävän kirjeen.

Lue lisää

puhtaalla jälkiviisaudella, että 26.6. 44 mennessä oli aseita jo tullut se määrä, joka suurhyökkäyksen torjuntaan tarvittiin eli ehdittiin käyttää. Sitähän ei Mannerheim voinut uolloin tietää.Samoin kukaan ei voinut tiewtää, oliko Ribbentrop liikkeellä omin valktuuksina vai painostiko Hitler häntä. Senhän Jokisipilä melko selkeästi kiistää.

Kukaan ei siis ole kiistänyt aseiden tarvetta.Polittisesta sopimuksesta kiistely on jälkiviisautta parhaimmillaan. Jokisipilä käyttelee sitä kyllä vakuuttavasti.

faktat,.,., kirjoitti:

" Terä oli se joka käytännössä hoiti tavaran toimituksia tai paremminkin niiden vastaanottoon liittyviä käytännön asioita. Siksi hän varmaan tiesi tarkalleen koska Saksasta tuli ja mitä. "

Sinäkö väität ettei asevientikieltoa ollutkaan koska Terä todistaa vallan toista.

" Saksa lähetti lisää pst-aseita jo 15.6. 44 oikeastaan ennen mitään virallisia pyyntöjä. "

Höpö höpö jututtuja.

Faktat löytyvät Polvisen tutkimuksesta kumoamaan väitteesi.

Kas tässä.
Nimittäin toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi.

No sotkenko taas pasmasi?

Lue lisää

Senhän asiakirjat todistavat.Esimerkiksi pst-aseita tuotiin Virosta 15.6. torpedoveneillä ja lentokoneita noudettiin koko ajan. Kinaat vain, vaikka et ole asiaan kunnolla perehtynyt.

Virallisesti asevientikielti oli voimassa, mutta se vuoti koko ajan.

Omat pasmasi ovat sekaisin heikon asiantuntemuksesi takia.

Pussinperä kirjoitti:

Näistä seikoistahan Pussinperä on koittanut valistaa porukkaa sopivin väliajoin parisen vuotta. Arvioosi on helppo yhtyä.


" että Suomen armeijan aseistus oli Rytin ilmoituksen ajankohtana riittävä tai olisi pitänyt tietää sotilaalliseen tarpeeseen nähden riittäväksi, on perusteeton ja jälkiviisautta parhaimmillaan. "

" Toinen vastaavanlainen "sammakko" esiintyy kohdassa, jossa käsitellään Suomen ensimmäisiä rauhantunnusteluja, joihin Neuvostoliitto vastasi "ehdottoman antautumisen vaatimuksella". Jokisipilän mielestä suomalaisten olisi tullut jo tuolloin ymmärtää vastauksesta, ettei Neuvostoliitto aivan ehdotonta antautumisvaatimusta tarkoittanutkaan. "

Entäpä tämä kolmas sammakko - joko lämpenet ajatukselle ettei Ribbentrop ollutkaan tekemässä sopimusta omin luvin, ilman että Hitler olisi hänet lähettänyt Helsinkiin. Muistaakseni tästä kinailimme tuolla alempana.

Polvisen faktat puoltavat näkemystä päinvastaiseen suuntaan mitä Jokisipilä omissa arvioissaan esiin tuo. Hitler oli nimenomaan vaatimuksen takana. Tässä vielä kerran Polvisen arkistolöytöjen syövereihin.

" Suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä.

( Blücher ) " Tällöin on varauduttava siihen, että Saksan politiikka tullaan meille vihamielisellä taholla selittämään tikariniskuksi ankarasti ahdistetun pienen aseveljen selkään "

HITLERIN OLI NYT TEHTÄVÄ RATKAISUNSA.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan..

( Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Siis Hitler toteaa että niin kauan kuin Suomi taistelee - apua annetaan. Hitlerin pelko oli ilmeinen, hän pelkäsi, että hänen omat aseensa käännetäänkin Suomen mahdollisesti tehdessä erillisrauhan - Saksaa vastaan! Venäläisethän olivat saattaneet yleiseen tietoon maaliskuun rauhanehtonsa joiden keskeinen vaatimus oli saksalaisten joukkojen eristäminen ja vagitseminen. Tämä nimenomainen tieto haluttiin Stalinin toimesta saattaa näin saksalaistenkin tietoon. Unkarin tapahtumien haluttiin tapahtuvaksi myös Suomessa.

Tässä taas asiasta ja Polvisen arkistotietoon perustuvaa faktaa.

" Toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Kirjeeseen tuli Hitlerin laaja mutta kaikenkaikkiaan Mannerheimia kohtaan kohtelias vastaus, jossa Hitler perusteli maailmansodan lähestyvän ratkaisuaan (maihinnousu Ranskaan): "

Näin epäilevästi Hitler suhtautui vastauskirjeessään Mannerheimin pyyntöön, asevientikiellon purkamiseksi.

" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "
Tämä kirjeenvaihto on jäänyt ilmeisesti Jokisipilältä ja Tuomiojalta täysin huomioimatta, kun vetävät omia johtopäätöksiään.
Ei ole tämän selvempää lähdettä tukemaan olettamusta että Hitler oli aseavun lähettäjä ja aseapu onnistui VAIN poliittista sopimusta vastaan, jota Hitler vaati lähettämällä ulkoministerinsä Ribbentropin Dietlin kanssa Suomeen painostamaan Suomen johtoa aseavun TAANNEHTIVALLAKIN vetämisellä (Dietlin joukot) pois Suomesta. Näin Hitler ainakin uhkasi, joten oliko uhkaus otettava todesta kun toisella puolen vaakakuppia painoi kapitulaatiovaatimus.

Hitler oli yhteydessä Ribbentropiin ja lähetti sähkeen Helsinkiin.

Näin Polvinen.

" PITKIIN NEUVOTTELUIHIN PITKÄSTYNYT HITLER kiirehti ulkoministeriään 25.6.-44.lähetetyllä sähkeellään: " Ellei Suomi viipymättä antaisi selvää virallista julistusta kannastaan Saksa lopettaisi maan tukemisen.

Heinrich toteamus asiasta: " Oli valittava joko ehdoton antautuminen tai senlaatuisen sopimuksen allekirjoittaminen, joka lisäsi mahdollisuuksiamme luoda edellytykset ehdoiltaan kohtuulliselle rauhalle. Ei hyödyttänyt mitään päivitellä kohtalon kovuutta tai julistaa kammoksuvansa yhtä paljon ehdotonta antautumista kuin sopimusta, joka riisti meiltä – ainakin sillähetkellä – suvereenisen oikeutemme päättää itse rauhastamme ja joka merkitsi pahaa rasitusta tulevaisuudelle. Päätös oli tehtävä…Hätä ei lue lakia.

Monivaiheisten neuvottelujen ( Ribbentrop-Ryti)jälkeen, joiden aikana ETENKIN Mannerheim oli PONNEKKAASTI VAATINUT sotilaallisen avun varmistamista rintamatilanteen vakauttamiseksi, ja kuultuaan lainopillisia asiantuntijoita Ryti päätti omissa nimissään kirjoittaa kirjeen Hitlerille, vaaditun sitoumuksen sisältävän kirjeen.

Lue lisää

Se kai on jo selvitetty, että aseiden tulo ei ollut pysähtynyt asevientikieltoon. Aikaisemminkin Rippentrop oli viivyttänyt toimituksia sopimusvaatimuksillaan ja tuolloinkin Suomen päämaja oli kääntynyt OKW:n puoleen ja aseapu oli jatkunut vastoin ulkoministerin pyrkimyksiä ja kieltouhkauksia.

Mannerheimin ja OKW:n viestinvaihto oli siten osa sitä Rippentropin ohittavaa kanssakäymistä, jota oli aikaisemminkin käyty. Kun suurhyökkäyksen vuoksi tilanne oli tavanomaista vakavampi ja kiireellisempi, yhteydenpito suoraan OKW:n kanssa oli aikaisempaakin selkeäsanaisempaa. Haluttiin myös saattaa OKJW:n tietoon, että Rippentrop vaikeuttaa avustusten tuloa taas kielloilla ja sopimusvaatimuksilla.

Kummallista on, ettei Hitlerin asiakirjoista eikä OKW:n arkistoista ole löytynyt merkintöjä siitä, että Hitler olisi asettanut ehdottomia sopimusehtoja aseavulle. Aseavun ehdoksi vain ilmoitetaan Suomen päämajalle, että Suomen on säilytettävä rintamalinjansa kutakuinkin sillä tasolla, mihin se jo oli vetäytynyt. Tämän vaatimuksen OKW esitti - ei muita ehtoja.

Kun valtionpäämiesten sekä Mannerheimin ja OKW:n kanssa oli kirjeiden vaihtoa, olisi odottanut, että Rippentrop olisi tullut Helsinkiin mukanaan kirje Hitleriltä. Tai, että Hitlerin päämajassa olisi yleensäkään käsitelty ehdottoman sopimuksen vaatimusta. Olihan se sotilasasia, Suomenlahden eteläpuoleisen rintaman kannalta Saksalle strategisesti tärkeä sotilasasia.

Jokisipilä ei tällaista sähkettä ole löytänyt Polvisen siittaamaa sähkettä Saksasta eikä Suomesta. Jokisipilä selostaa tarkalleen päivän, jolloin sopimuksesta neuvoteltiin aamupäivällä. Sitten iltapäivällä Ribbentrop saapui jatkoneuvotteluihin kertoen olleensa puhelinyhteydessä Hitleriin, joka "vaati sopimuksen tekemistä". Jokisipilä ei ole löytänyt merkintää tällaisesta puhelusta eikä Saksan suurlähettiläskään ole muistelmissaan tästä kertonut. Jokisipilä on kartoittanut, mitä Hitler tuohon aikaan teki ja missä hän oli. Väitöskirjassaan Jokisipilä toteaa, ettei Hitler ole tuohon aikaan ollut puhelinyhteydessä Suomeen.

Jokisipilä on taatusti Polvisensa lukenut enkä usko, että prof. Jokipiin tarkastamassa väitöksessä, jossa vastaväittelijä Jokipii oli, olisivat Polvisen viittaukset Hitlerin sähkeeseen "unohtuneet". Pyytäisinkin, että kertoisit Polvisen lähteen ja missä hän on saanut nähdäkseen sähkeen, johon hän viittaa. Polvisen viittaaman sähkeen sisältö kyllä muistuttaa sitä, mitä Ribbentrop Jokiseppälän väitöksen mukaan oli kertonut suomalaisille väittämästään yhteydenpidostaan Hitleriin.

Selvyyden vuoksi ja lopuksi. Ei Hitlerillä ollut tietystikään mitään tämänkaltaista sopimusta vastaan ja varmaankin hän piti sitä hyvänä asiana. Tosin Hitler ei ollut "sopimusmiehiä", hän viisveisasi niistä. Toinen asia on kuitenkin se, oliko Hitler asettanut aseavun ehdottomaksi vaatimukseksi jonkun sopimuksen tekemisen.

vanha patriootti kirjoitti:

Se kai on jo selvitetty, että aseiden tulo ei ollut pysähtynyt asevientikieltoon. Aikaisemminkin Rippentrop oli viivyttänyt toimituksia sopimusvaatimuksillaan ja tuolloinkin Suomen päämaja oli kääntynyt OKW:n puoleen ja aseapu oli jatkunut vastoin ulkoministerin pyrkimyksiä ja kieltouhkauksia.

Mannerheimin ja OKW:n viestinvaihto oli siten osa sitä Rippentropin ohittavaa kanssakäymistä, jota oli aikaisemminkin käyty. Kun suurhyökkäyksen vuoksi tilanne oli tavanomaista vakavampi ja kiireellisempi, yhteydenpito suoraan OKW:n kanssa oli aikaisempaakin selkeäsanaisempaa. Haluttiin myös saattaa OKJW:n tietoon, että Rippentrop vaikeuttaa avustusten tuloa taas kielloilla ja sopimusvaatimuksilla.

Kummallista on, ettei Hitlerin asiakirjoista eikä OKW:n arkistoista ole löytynyt merkintöjä siitä, että Hitler olisi asettanut ehdottomia sopimusehtoja aseavulle. Aseavun ehdoksi vain ilmoitetaan Suomen päämajalle, että Suomen on säilytettävä rintamalinjansa kutakuinkin sillä tasolla, mihin se jo oli vetäytynyt. Tämän vaatimuksen OKW esitti - ei muita ehtoja.

Kun valtionpäämiesten sekä Mannerheimin ja OKW:n kanssa oli kirjeiden vaihtoa, olisi odottanut, että Rippentrop olisi tullut Helsinkiin mukanaan kirje Hitleriltä. Tai, että Hitlerin päämajassa olisi yleensäkään käsitelty ehdottoman sopimuksen vaatimusta. Olihan se sotilasasia, Suomenlahden eteläpuoleisen rintaman kannalta Saksalle strategisesti tärkeä sotilasasia.

Jokisipilä ei tällaista sähkettä ole löytänyt Polvisen siittaamaa sähkettä Saksasta eikä Suomesta. Jokisipilä selostaa tarkalleen päivän, jolloin sopimuksesta neuvoteltiin aamupäivällä. Sitten iltapäivällä Ribbentrop saapui jatkoneuvotteluihin kertoen olleensa puhelinyhteydessä Hitleriin, joka "vaati sopimuksen tekemistä". Jokisipilä ei ole löytänyt merkintää tällaisesta puhelusta eikä Saksan suurlähettiläskään ole muistelmissaan tästä kertonut. Jokisipilä on kartoittanut, mitä Hitler tuohon aikaan teki ja missä hän oli. Väitöskirjassaan Jokisipilä toteaa, ettei Hitler ole tuohon aikaan ollut puhelinyhteydessä Suomeen.

Jokisipilä on taatusti Polvisensa lukenut enkä usko, että prof. Jokipiin tarkastamassa väitöksessä, jossa vastaväittelijä Jokipii oli, olisivat Polvisen viittaukset Hitlerin sähkeeseen "unohtuneet". Pyytäisinkin, että kertoisit Polvisen lähteen ja missä hän on saanut nähdäkseen sähkeen, johon hän viittaa. Polvisen viittaaman sähkeen sisältö kyllä muistuttaa sitä, mitä Ribbentrop Jokiseppälän väitöksen mukaan oli kertonut suomalaisille väittämästään yhteydenpidostaan Hitleriin.

Selvyyden vuoksi ja lopuksi. Ei Hitlerillä ollut tietystikään mitään tämänkaltaista sopimusta vastaan ja varmaankin hän piti sitä hyvänä asiana. Tosin Hitler ei ollut "sopimusmiehiä", hän viisveisasi niistä. Toinen asia on kuitenkin se, oliko Hitler asettanut aseavun ehdottomaksi vaatimukseksi jonkun sopimuksen tekemisen.

Lue lisää

Tuohon tapaan olen minäkin ajatellut lukiessani viime päivät JOkisipilän väitöskirjaa uudelleen. Se on erittäin tarkkaa työtä. Tietysti johtopäätöksistä voi olla eri mieltä, mutta sitten tulisi todella esittää dokumentit perusteiksi, eikä vain vaatia niitä muilta.

vuosi koko ajan kirjoitti:

Senhän asiakirjat todistavat.Esimerkiksi pst-aseita tuotiin Virosta 15.6. torpedoveneillä ja lentokoneita noudettiin koko ajan. Kinaat vain, vaikka et ole asiaan kunnolla perehtynyt.

Virallisesti asevientikielti oli voimassa, mutta se vuoti koko ajan.

Omat pasmasi ovat sekaisin heikon asiantuntemuksesi takia.

Lue lisää

kuitenkaan Päämajan arvioon. Tähän seikkaan tahdon sinulta kommenttisi. Miksi asia oli näin - sinun mielestäsi?

vaikuttanut kirjoitti:

kuitenkaan Päämajan arvioon. Tähän seikkaan tahdon sinulta kommenttisi. Miksi asia oli näin - sinun mielestäsi?

Mannerheim halusi muodollisenkin vientikiellon kumottua.Onhan se selvä. Vihollistilannearvio on sitten toinen juttu.

Koetahan nyt viimein itsekin perehtyä asiaan.

vanha patriootti kirjoitti:

Se kai on jo selvitetty, että aseiden tulo ei ollut pysähtynyt asevientikieltoon. Aikaisemminkin Rippentrop oli viivyttänyt toimituksia sopimusvaatimuksillaan ja tuolloinkin Suomen päämaja oli kääntynyt OKW:n puoleen ja aseapu oli jatkunut vastoin ulkoministerin pyrkimyksiä ja kieltouhkauksia.

Mannerheimin ja OKW:n viestinvaihto oli siten osa sitä Rippentropin ohittavaa kanssakäymistä, jota oli aikaisemminkin käyty. Kun suurhyökkäyksen vuoksi tilanne oli tavanomaista vakavampi ja kiireellisempi, yhteydenpito suoraan OKW:n kanssa oli aikaisempaakin selkeäsanaisempaa. Haluttiin myös saattaa OKJW:n tietoon, että Rippentrop vaikeuttaa avustusten tuloa taas kielloilla ja sopimusvaatimuksilla.

Kummallista on, ettei Hitlerin asiakirjoista eikä OKW:n arkistoista ole löytynyt merkintöjä siitä, että Hitler olisi asettanut ehdottomia sopimusehtoja aseavulle. Aseavun ehdoksi vain ilmoitetaan Suomen päämajalle, että Suomen on säilytettävä rintamalinjansa kutakuinkin sillä tasolla, mihin se jo oli vetäytynyt. Tämän vaatimuksen OKW esitti - ei muita ehtoja.

Kun valtionpäämiesten sekä Mannerheimin ja OKW:n kanssa oli kirjeiden vaihtoa, olisi odottanut, että Rippentrop olisi tullut Helsinkiin mukanaan kirje Hitleriltä. Tai, että Hitlerin päämajassa olisi yleensäkään käsitelty ehdottoman sopimuksen vaatimusta. Olihan se sotilasasia, Suomenlahden eteläpuoleisen rintaman kannalta Saksalle strategisesti tärkeä sotilasasia.

Jokisipilä ei tällaista sähkettä ole löytänyt Polvisen siittaamaa sähkettä Saksasta eikä Suomesta. Jokisipilä selostaa tarkalleen päivän, jolloin sopimuksesta neuvoteltiin aamupäivällä. Sitten iltapäivällä Ribbentrop saapui jatkoneuvotteluihin kertoen olleensa puhelinyhteydessä Hitleriin, joka "vaati sopimuksen tekemistä". Jokisipilä ei ole löytänyt merkintää tällaisesta puhelusta eikä Saksan suurlähettiläskään ole muistelmissaan tästä kertonut. Jokisipilä on kartoittanut, mitä Hitler tuohon aikaan teki ja missä hän oli. Väitöskirjassaan Jokisipilä toteaa, ettei Hitler ole tuohon aikaan ollut puhelinyhteydessä Suomeen.

Jokisipilä on taatusti Polvisensa lukenut enkä usko, että prof. Jokipiin tarkastamassa väitöksessä, jossa vastaväittelijä Jokipii oli, olisivat Polvisen viittaukset Hitlerin sähkeeseen "unohtuneet". Pyytäisinkin, että kertoisit Polvisen lähteen ja missä hän on saanut nähdäkseen sähkeen, johon hän viittaa. Polvisen viittaaman sähkeen sisältö kyllä muistuttaa sitä, mitä Ribbentrop Jokiseppälän väitöksen mukaan oli kertonut suomalaisille väittämästään yhteydenpidostaan Hitleriin.

Selvyyden vuoksi ja lopuksi. Ei Hitlerillä ollut tietystikään mitään tämänkaltaista sopimusta vastaan ja varmaankin hän piti sitä hyvänä asiana. Tosin Hitler ei ollut "sopimusmiehiä", hän viisveisasi niistä. Toinen asia on kuitenkin se, oliko Hitler asettanut aseavun ehdottomaksi vaatimukseksi jonkun sopimuksen tekemisen.

Lue lisää

" Se kai on jo selvitetty, että aseiden tulo ei ollut pysähtynyt asevientikieltoon. "

Täysin totta - mutta VAIN OSA TOTUUS.
Koska Mannerheim kaikesta huolimatta lähestyi Hitleriä. Näin asiat kehittyivät todellisuudessa.

" Heti suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä. "

Hitlerin kirje Mannerheimille jossa hän pyyti asevientikiellon purkamista.

Sinä spekuloit, oliko Hitler ollenkaan niin varuillaan sitouttamaan Suomea jotta maa ei irtautuisin ja tekisi erillisrauhaa. Ei Hitler aseitaan niin vaan työntänyt sinne tänne, kuten kirjeensä ilmaisee.


" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "

Maaliskuun rauhanehdot sisälsivät saksalaisten internoinnin.

Olet tietämätön siitä, mitä aseita Suomeen tuli ja mitkä olivat vientikiellossa.
Pst-aseista oli suurin pula. Mannerheim tiesi asiat eikö vain?


" Jokisipilä ei tällaista sähkettä ole löytänyt Polvisen siittaamaa sähkettä Saksasta eikä Suomesta. "

Kertooko tapaus Jokisipilän paremmuudesta Polviseen vai päinvastoin?

Entä annatko minkälaisen arvon Erfuthin muistiin merkitsemilleen asioille?

Entäpä tämä Rytin kirje sehän osoitettiin kuitenkin Hitlerille eikä Ribbentropille!
Samoin Mannerheim purki sopimuksen Hitlerin kanssa eikä Ribbentropin kanssa!

Kaikki viittaa vain siihen suntaan että Hitler oli Saksassa se, joka päätti sodasta ja poliitiikasta. Mikä ihme teidät saa vähättelemään Hitlerin pyrkimyksiä ettei hän olisi milläänhalunnut sitouttaa Suomea aseapua vastaan poliittisesti. Jo asevientikiellon määrääminen oli poliittiseen sopimukseen painostamista. On lapsellista väittää ettei asevientikieltoa ollut koska kyllä Päämaja SEN asian tiesi varmasti parhaiten.

Et pysty todistamaan - että Päämaja oli tehnyt väärän tilannearvion asevientikiellon vaikutuksesta - pelkästään Jokisipilän olettamuksilla. Seikka että aseita tuotiin, vaatii perehtymistä - MINKÄLAISIA aseita.

Käytännössähän Hitlerin määräämä asevientikielto ei täysin pitänyt. Saksasta tuotiin sen aikanakin Suomeen tonnikaupalla ammustarvikkeita ja loppuosa yhteensä 30 Messerschmidt-hävittäjälentokoneen erästä.
Panssarintorjunta-aseistusta ei kuitenkaan tullut. Toiveissa oli ollut myös tykistön ja panssarikaluston perusteellinen modernisointi joka tyssäsi Hitlerin määräämään asevientikieltoon.

Juuri pst-aseet olivat puutelistalla kun Mannerheim lähestyi Ruotsia saadakseen sieltä ko.tykkejä. Miksi luulet Mannerheimin kääntyneen Ruotsin suuntaan JOS pst-aseita virtasi Hitleriltä?

Sitten Dietlin kohtalo, joka lähti Helsinkiin Berchtesgadenista ja Hitlerin lähettämänä tekemään poliittista sopimusta Ribbentropin kanssa. Tätä asiaa ei niin vain lakaista maton alle että Hitler ei ollut asiassa se aktiivinen osapuoli.

Todisteita löytyy kun niitä vaan etsii.

SITTEN TÄMÄ HITLERIN KIISTELTYKKIN MÄÄRÄYS): "" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin HELSINKIIN ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin":

(Polvinen-diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

Tässä edelleen Polvisen faktaa arkistolähdeviitauksin.

"Seuraavana päivänä Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista KIELTEISESSÄ TAPAUKSESSA FÜHRER PIDÄTTÄISI ITSELLÄÄN OIKEUDEN HARKITA SUUNNITELLUN ASE-AVUN KESKEYTTÄMISTÄ JA PERUUTTAMISTA.

Tämä koski myös Dietlin armeijan pysyttämistä Suomessa. Führer ei katsonut voivansa vastata Saksan kansalle kipeästi tarvittujen aseiden luovuttamista pois epävarmojen päämäärien hyväksi .
Lähitulevaisuudessa Suomeen lähetettäisiin kaksi rynnäkkötykkiprikaatia ja jalkaväkidivisioona siihen kuuluvine rynnäkkötykkipatteristoineen. Enemmänkin Hitler lupasi apua tarvittaessa.
Muuten Ribbentrop korosti matkansa luonnetta Hitlerin merkittävänä poliittisena vetona, tällaista askelta ei voitu ottaa kahdesti, jos Suur-Saksan ulkoministeri joutuu lentämään tyhjin toimin
takaisin, peli olisi pelattu loppuun. Kolmannen valtakunnan ja Suomen tiet erkanisivat. (viite-Erfurht tgb)


Minkä arvon annat (Polvinen-diedl-herman viit.)
ja (viite-Erfurht tgb)??

mutta kuitenkin kirjoitti:

" Se kai on jo selvitetty, että aseiden tulo ei ollut pysähtynyt asevientikieltoon. "

Täysin totta - mutta VAIN OSA TOTUUS.
Koska Mannerheim kaikesta huolimatta lähestyi Hitleriä. Näin asiat kehittyivät todellisuudessa.

" Heti suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä. "

Hitlerin kirje Mannerheimille jossa hän pyyti asevientikiellon purkamista.

Sinä spekuloit, oliko Hitler ollenkaan niin varuillaan sitouttamaan Suomea jotta maa ei irtautuisin ja tekisi erillisrauhaa. Ei Hitler aseitaan niin vaan työntänyt sinne tänne, kuten kirjeensä ilmaisee.


" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "

Maaliskuun rauhanehdot sisälsivät saksalaisten internoinnin.

Olet tietämätön siitä, mitä aseita Suomeen tuli ja mitkä olivat vientikiellossa.
Pst-aseista oli suurin pula. Mannerheim tiesi asiat eikö vain?


" Jokisipilä ei tällaista sähkettä ole löytänyt Polvisen siittaamaa sähkettä Saksasta eikä Suomesta. "

Kertooko tapaus Jokisipilän paremmuudesta Polviseen vai päinvastoin?

Entä annatko minkälaisen arvon Erfuthin muistiin merkitsemilleen asioille?

Entäpä tämä Rytin kirje sehän osoitettiin kuitenkin Hitlerille eikä Ribbentropille!
Samoin Mannerheim purki sopimuksen Hitlerin kanssa eikä Ribbentropin kanssa!

Kaikki viittaa vain siihen suntaan että Hitler oli Saksassa se, joka päätti sodasta ja poliitiikasta. Mikä ihme teidät saa vähättelemään Hitlerin pyrkimyksiä ettei hän olisi milläänhalunnut sitouttaa Suomea aseapua vastaan poliittisesti. Jo asevientikiellon määrääminen oli poliittiseen sopimukseen painostamista. On lapsellista väittää ettei asevientikieltoa ollut koska kyllä Päämaja SEN asian tiesi varmasti parhaiten.

Et pysty todistamaan - että Päämaja oli tehnyt väärän tilannearvion asevientikiellon vaikutuksesta - pelkästään Jokisipilän olettamuksilla. Seikka että aseita tuotiin, vaatii perehtymistä - MINKÄLAISIA aseita.

Käytännössähän Hitlerin määräämä asevientikielto ei täysin pitänyt. Saksasta tuotiin sen aikanakin Suomeen tonnikaupalla ammustarvikkeita ja loppuosa yhteensä 30 Messerschmidt-hävittäjälentokoneen erästä.
Panssarintorjunta-aseistusta ei kuitenkaan tullut. Toiveissa oli ollut myös tykistön ja panssarikaluston perusteellinen modernisointi joka tyssäsi Hitlerin määräämään asevientikieltoon.

Juuri pst-aseet olivat puutelistalla kun Mannerheim lähestyi Ruotsia saadakseen sieltä ko.tykkejä. Miksi luulet Mannerheimin kääntyneen Ruotsin suuntaan JOS pst-aseita virtasi Hitleriltä?

Sitten Dietlin kohtalo, joka lähti Helsinkiin Berchtesgadenista ja Hitlerin lähettämänä tekemään poliittista sopimusta Ribbentropin kanssa. Tätä asiaa ei niin vain lakaista maton alle että Hitler ei ollut asiassa se aktiivinen osapuoli.

Todisteita löytyy kun niitä vaan etsii.

SITTEN TÄMÄ HITLERIN KIISTELTYKKIN MÄÄRÄYS): "" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin HELSINKIIN ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin":

(Polvinen-diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

Tässä edelleen Polvisen faktaa arkistolähdeviitauksin.

"Seuraavana päivänä Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista KIELTEISESSÄ TAPAUKSESSA FÜHRER PIDÄTTÄISI ITSELLÄÄN OIKEUDEN HARKITA SUUNNITELLUN ASE-AVUN KESKEYTTÄMISTÄ JA PERUUTTAMISTA.

Tämä koski myös Dietlin armeijan pysyttämistä Suomessa. Führer ei katsonut voivansa vastata Saksan kansalle kipeästi tarvittujen aseiden luovuttamista pois epävarmojen päämäärien hyväksi .
Lähitulevaisuudessa Suomeen lähetettäisiin kaksi rynnäkkötykkiprikaatia ja jalkaväkidivisioona siihen kuuluvine rynnäkkötykkipatteristoineen. Enemmänkin Hitler lupasi apua tarvittaessa.
Muuten Ribbentrop korosti matkansa luonnetta Hitlerin merkittävänä poliittisena vetona, tällaista askelta ei voitu ottaa kahdesti, jos Suur-Saksan ulkoministeri joutuu lentämään tyhjin toimin
takaisin, peli olisi pelattu loppuun. Kolmannen valtakunnan ja Suomen tiet erkanisivat. (viite-Erfurht tgb)


Minkä arvon annat (Polvinen-diedl-herman viit.)
ja (viite-Erfurht tgb)??

Lue lisää

Eipä tuohon kannata enää muuta sanoa. Kun ei järki pelaa, niin eihän se pelaa.

Päämaja siis kirjoitti:

Mannerheim halusi muodollisenkin vientikiellon kumottua.Onhan se selvä. Vihollistilannearvio on sitten toinen juttu.

Koetahan nyt viimein itsekin perehtyä asiaan.

Lue lisää

" Mannerheim halusi muodollisenkin vientikiellon kumottua.Onhan se selvä. Vihollistilannearvio on sitten toinen juttu. "

Mikä oli Mannerheimin vihollistilannearvio, et ilmeisesti siihen pysty vastaamaan, mutta katsotaan miten asiat Päämajassa etenivät, jospa siitä jotain pystyisi päättelemään.

Päämaja pyytää kuuta saksalaisdivisioonaa! Oliko tilannearvio mielestäsi väärä suhteessa venäläisjoukkoihin?

Kas tässä: 19.6.1944, Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä, ”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”


Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse.

Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont, mutta sai myös samalla tietää Hitleri epäilyt koska Itä-Karjala oli tyhjennetty
vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille. Hitlerin strategiat olivat aina saavutettuihin asemiin erilaiset, niistä ei luovuttu vapaaehtoisesti.

Erfuth oli saanut vaikutelman että suomalaiset ovat valmiita poliitiseen sopimukseen aseapua vastaan, jonka tiedon välitti heti Hitlerin esikunnalle OKW:lle.

duudelis! kirjoitti:

Eipä tuohon kannata enää muuta sanoa. Kun ei järki pelaa, niin eihän se pelaa.

luu kulukkuu? Voidaan kyllä jatkaa valitsemallasi linjalla jos vain haluat?

Mutta vastaa tähän niin lopetetaan sitten.

Minkä arvon annat (Polvinen-diedl-herman viit.)
ja (viite-Erfurht tgb)??



Todisteita löytyy kun niitä vaan etsii.

SITTEN TÄMÄ HITLERIN KIISTELTYKKIN MÄÄRÄYS): "" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin HELSINKIIN ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin":

(Polvinen-diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

Tässä edelleen Polvisen faktaa arkistolähdeviitauksin.

"Seuraavana päivänä Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista KIELTEISESSÄ TAPAUKSESSA FÜHRER PIDÄTTÄISI ITSELLÄÄN OIKEUDEN HARKITA SUUNNITELLUN ASE-AVUN KESKEYTTÄMISTÄ JA PERUUTTAMISTA.

Tämä koski myös Dietlin armeijan pysyttämistä Suomessa. Führer ei katsonut voivansa vastata Saksan kansalle kipeästi tarvittujen aseiden luovuttamista pois epävarmojen päämäärien hyväksi .
Lähitulevaisuudessa Suomeen lähetettäisiin kaksi rynnäkkötykkiprikaatia ja jalkaväkidivisioona siihen kuuluvine rynnäkkötykkipatteristoineen. Enemmänkin Hitler lupasi apua tarvittaessa.
Muuten Ribbentrop korosti matkansa luonnetta Hitlerin merkittävänä poliittisena vetona, tällaista askelta ei voitu ottaa kahdesti, jos Suur-Saksan ulkoministeri joutuu lentämään tyhjin toimin
takaisin, peli olisi pelattu loppuun. Kolmannen valtakunnan ja Suomen tiet erkanisivat. (viite-Erfurht tgb)




Minkä arvon annat näille - (Polvinen-diedl-herman viit.)ja (viite-Erfurht tgb)??

tässä taas kirjoitti:

" Mannerheim halusi muodollisenkin vientikiellon kumottua.Onhan se selvä. Vihollistilannearvio on sitten toinen juttu. "

Mikä oli Mannerheimin vihollistilannearvio, et ilmeisesti siihen pysty vastaamaan, mutta katsotaan miten asiat Päämajassa etenivät, jospa siitä jotain pystyisi päättelemään.

Päämaja pyytää kuuta saksalaisdivisioonaa! Oliko tilannearvio mielestäsi väärä suhteessa venäläisjoukkoihin?

Kas tässä: 19.6.1944, Heinrich selvitti Erfurthille : " Jos panssarit pääsevät VKT-linjan läpi, on Etelä-Suomeen johtavat tiet auki, niin ne ovat ” Muutamassa tunnissa” kenraali sanoi mietteliäänä, ”saattaisivat panssarit olla täällä Mikkelissä.”


Suomen Marsalkan valtuuttamana Suomen yleisesikunnan päällikkö asetti saksalaisen kenraalin vastattavaksi kaksi kysymystä:

>1. Onko Suomen pysyttäytyminen sodassa niin ratkaisevan tärkeätä Saksalle, että se olisi asetoimitusten lisäksi valmis antamaan muutakin tukea?
>2. Onko Saksa kykenevä ja halukas asettamaan suurempia voimia ( esim. 6 divisioonaa) Moskovan linjan eteläkaistalle Suomenlahden ja Saimaan
alueelle, ottaakseen siellä vastaan Viipurin-Vuoksen linjalla taistelevan Suomen armeijan.

Erfuth lähetti pyynnön OKW:lle, ja tähdensi avun merkitystä Warlimontin kanssa seuraavana päivänä puhelimitse.

Hän oli saanut vaikutelman että suomalaiset olisivat taipuvaisia lähentymään Saksaa myös poliittisesti. ” Sehän on mainiota” vastasi Warlimont, mutta sai myös samalla tietää Hitleri epäilyt koska Itä-Karjala oli tyhjennetty
vapaaehtoisesti, josta vaadittiin suomalaisia tilille. Hitlerin strategiat olivat aina saavutettuihin asemiin erilaiset, niistä ei luovuttu vapaaehtoisesti.

Erfuth oli saanut vaikutelman että suomalaiset ovat valmiita poliitiseen sopimukseen aseapua vastaan, jonka tiedon välitti heti Hitlerin esikunnalle OKW:lle.

Lue lisää

Nuo asiat ovat yleisesti tiedossa ja lukuisissa tutkimuksissa selvitetty.

Mannerheimin vihollisarvio perustui VTK 12:een pvm. 19.6.44. Tietysti hänellä oli myös omat mietteensä.

Kuusi saksalalaisdivisioonaa oli testi Saksan kyvylle antaa apua. Heinrichs piti etukäteen selvänä, ettei niin paljon joukkoja löydy.

Mitään uutta asiaa et pysty esittämään. Ei tekstin kopiointi mitään tiedoista todista.

menikö kirjoitti:

luu kulukkuu? Voidaan kyllä jatkaa valitsemallasi linjalla jos vain haluat?

Mutta vastaa tähän niin lopetetaan sitten.

Minkä arvon annat (Polvinen-diedl-herman viit.)
ja (viite-Erfurht tgb)??



Todisteita löytyy kun niitä vaan etsii.

SITTEN TÄMÄ HITLERIN KIISTELTYKKIN MÄÄRÄYS): "" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin HELSINKIIN ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin":

(Polvinen-diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

Tässä edelleen Polvisen faktaa arkistolähdeviitauksin.

"Seuraavana päivänä Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista KIELTEISESSÄ TAPAUKSESSA FÜHRER PIDÄTTÄISI ITSELLÄÄN OIKEUDEN HARKITA SUUNNITELLUN ASE-AVUN KESKEYTTÄMISTÄ JA PERUUTTAMISTA.

Tämä koski myös Dietlin armeijan pysyttämistä Suomessa. Führer ei katsonut voivansa vastata Saksan kansalle kipeästi tarvittujen aseiden luovuttamista pois epävarmojen päämäärien hyväksi .
Lähitulevaisuudessa Suomeen lähetettäisiin kaksi rynnäkkötykkiprikaatia ja jalkaväkidivisioona siihen kuuluvine rynnäkkötykkipatteristoineen. Enemmänkin Hitler lupasi apua tarvittaessa.
Muuten Ribbentrop korosti matkansa luonnetta Hitlerin merkittävänä poliittisena vetona, tällaista askelta ei voitu ottaa kahdesti, jos Suur-Saksan ulkoministeri joutuu lentämään tyhjin toimin
takaisin, peli olisi pelattu loppuun. Kolmannen valtakunnan ja Suomen tiet erkanisivat. (viite-Erfurht tgb)




Minkä arvon annat näille - (Polvinen-diedl-herman viit.)ja (viite-Erfurht tgb)??

Lue lisää

asiaan perehtyneen tiedossa. Turha niitä on jauhaa. Lue Jokisipilän väitöskirja niin ymmärrät jotakin. Nyt jauhat vain oman onnettoman ymmärryksesi varassa. Ei siitä tule mitään valmista, ei lasta ei paskaa.

sotkemista! kirjoitti:

Ei kukaan ole kiistänyt aseiden tarvetta kesällä -44. Jokisipilä arvostelee vain poliittista sopimusta ja pitää sitä tarpeettomana sitoutumisena,KOSKA ASEITA OLI TULLUT TARPEEKSI JO 26.6. 44 MENNESSÄ! Sitä vain ei voitu tuolloin tietää. Jokisipilä on tietysti jälkiviisas.

Uusien pst-aseiden jaon viivyttely menee puhtaasti Päämajan ja miksei Mannerheiminkin piikkiin. Niillä olisi luultavcasti ollut tärkeä merkitys ainakin pakokauhun vähentämisessä. Nyt aseet olivat juuri jaettu, eikä niitä osattu käyttää, kuin hyvin harvoin. Esimerkiksi Viipurissa oli nyrkkejä ja kauhuja, joiden käyttöä yöllä 19.20.6 opeteltiin. Käyttäjiksi ei miehistä ollut, vaikka pari yritystä tehtiin.

Nyrkkien jakoa on turha jauhaa. Oli selvää, että Kannas oli paras alue panssarien toiminnalle.Siellä olisi ollut jaon painopiste, kuten sitten olikin.Tehokas käyttö opittiin vasta juhannuksen jälkeen tasitelumaastonkin suosiessa lyhytkantamaisia aseita.

Sotket aivan mahdottomasti.Lue nyt Jokisipilän väitöskirja kunnolla. Minulla se on tässä edessä.
Asia tulee siinä hyvin selväksi.

Lue lisää

" Ei kukaan ole kiistänyt aseiden tarvetta kesällä -44. Jokisipilä arvostelee vain poliittista sopimusta "

Jokisipilän mukaan, Rytin sopimuksen aseilla ei ollut merkitystä, koska jo niillä aseilla jotka jo olivat Suomen käytössä pystyttiin torjumaan suurhyökkäys.

Nämä pakti-aseet ja Greif-divisioona saatiin nimenomaisesti Rytin tekemää poliittista sopimusta vastaan! Ilomantsin joukkojen järjestely mahdollistui vain Rytin sopimuksen seurauksena. Lisäksi sopimus oli takautuva koskien mm. Dietlin joukkojakin.

Näin Hitler Mannerheimille:
" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "
Tämä kirjeenvaihto on jäänyt ilmeisesti Jokisipilältä honaamatta.

Hitler lähettikin ulkoministerinsä varmentamaan että aseita vastaan tehdään poliittinen sopimus.

ovat jokaisen kirjoitti:

asiaan perehtyneen tiedossa. Turha niitä on jauhaa. Lue Jokisipilän väitöskirja niin ymmärrät jotakin. Nyt jauhat vain oman onnettoman ymmärryksesi varassa. Ei siitä tule mitään valmista, ei lasta ei paskaa.

Lue lisää

Minkä arvon annat (Polvinen-diedl-herman viit.)
ja (viite-Erfurht tgb)??    

En suinkaan kerro omia päätelmiäni VAAN suoraan Polvisen tutkimusta siteeraten- lähdeviitteitä vieläpä lainaten. Faktat ovat ja pysyvät etkä niitä pysty muuksi mitenkään vääntämään.

Vastaa nyt viimeinkin selvään kysymykseeni!

Jos Jokisipilä ei ole löytänyt todisteita siitä että Hitler lähetti ulkoministerinsä tekemään poliittista sopimusta, niin sehän vaan kertoo hänen tasostaan tutkijana tämän valossa mitä olen esiintuonut. Vielä kerran, tässä todisteita ja oikein arkistoviitein.

>>>Todisteita löytyy kun niitä vaan etsii.

SITTEN TÄMÄ HITLERIN KIISTELTYKKIN MÄÄRÄYS): "" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin HELSINKIIN ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin":

(Polvinen-diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

Tässä edelleen Polvisen faktaa arkistolähdeviitauksin.

"Seuraavana päivänä Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista KIELTEISESSÄ TAPAUKSESSA FÜHRER PIDÄTTÄISI ITSELLÄÄN OIKEUDEN HARKITA SUUNNITELLUN ASE-AVUN KESKEYTTÄMISTÄ JA PERUUTTAMISTA.

Tämä koski myös Dietlin armeijan pysyttämistä Suomessa. Führer ei katsonut voivansa vastata Saksan kansalle kipeästi tarvittujen aseiden luovuttamista pois epävarmojen päämäärien hyväksi .
Lähitulevaisuudessa Suomeen lähetettäisiin kaksi rynnäkkötykkiprikaatia ja jalkaväkidivisioona siihen kuuluvine rynnäkkötykkipatteristoineen. Enemmänkin Hitler lupasi apua tarvittaessa.
Muuten Ribbentrop korosti matkansa luonnetta Hitlerin merkittävänä poliittisena vetona, tällaista askelta ei voitu ottaa kahdesti, jos Suur-Saksan ulkoministeri joutuu lentämään tyhjin toimin takaisin, peli olisi pelattu loppuun. Kolmannen valtakunnan ja Suomen tiet erkanisivat. (viite-Erfurht tgb

jotain uutta kirjoitti:

Nuo asiat ovat yleisesti tiedossa ja lukuisissa tutkimuksissa selvitetty.

Mannerheimin vihollisarvio perustui VTK 12:een pvm. 19.6.44. Tietysti hänellä oli myös omat mietteensä.

Kuusi saksalalaisdivisioonaa oli testi Saksan kyvylle antaa apua. Heinrichs piti etukäteen selvänä, ettei niin paljon joukkoja löydy.

Mitään uutta asiaa et pysty esittämään. Ei tekstin kopiointi mitään tiedoista todista.

Lue lisää

Ei voi olla muita faktoja kuin mitä olen esiin tuonut. Jokisipilät ja ylkangastelijat ovat asia erikseen. Sen ajan arkistolähteet ovat ollet Polvisen käytössä joten tuskin mitään uutta asiassa enää ilmenee. Tulkinnat ovatkin kokonaan eri juttu, tulkitsemaan en ole ryhtynytkään, vaan murtamaan Jokisipilän myytit - fakta-tiedoilla, jotka löytyvät Polvisen tutkimuksen sivuilta.

vääristellä kirjoitti:

" Ei kukaan ole kiistänyt aseiden tarvetta kesällä -44. Jokisipilä arvostelee vain poliittista sopimusta "

Jokisipilän mukaan, Rytin sopimuksen aseilla ei ollut merkitystä, koska jo niillä aseilla jotka jo olivat Suomen käytössä pystyttiin torjumaan suurhyökkäys.

Nämä pakti-aseet ja Greif-divisioona saatiin nimenomaisesti Rytin tekemää poliittista sopimusta vastaan! Ilomantsin joukkojen järjestely mahdollistui vain Rytin sopimuksen seurauksena. Lisäksi sopimus oli takautuva koskien mm. Dietlin joukkojakin.

Näin Hitler Mannerheimille:
" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "
Tämä kirjeenvaihto on jäänyt ilmeisesti Jokisipilältä honaamatta.

Hitler lähettikin ulkoministerinsä varmentamaan että aseita vastaan tehdään poliittinen sopimus.

Lue lisää

>>>Jokisipilän mukaan,

Just ja joo! kirjoitti:

>>>Jokisipilän mukaan,

asenteellisiin ulostuloihin. Mitenkähän hänen uskottavuutensa kestää ajan hammasta.

ovat jokaisen kirjoitti:

asiaan perehtyneen tiedossa. Turha niitä on jauhaa. Lue Jokisipilän väitöskirja niin ymmärrät jotakin. Nyt jauhat vain oman onnettoman ymmärryksesi varassa. Ei siitä tule mitään valmista, ei lasta ei paskaa.

Lue lisää

" Nuo jutut ovat jokaisen asiaan perehtyneen tiedossa. "

Kaiken varalta kuitenkin, niinpä vielä naputtelin Blücherin teoksesta esiin noita kipupisteitä asiasta - oliko Hitler yhteydessä Ribbentropiin hänen painostaessaan Suomea poliittiseen sopimukseen aseapua vastaan. Tässä taas todistetta siihen suuntaan, että Hitler lähetti ulkoministerinsä Suomeen. Jokisipilän väite että Ribbentrop oli Suomessa Hitlerin tietämättä on väite ilman perusteluita.
Näin Vipert Bücher kertoo tuosta ko. asiasta teoksessaan Suomen kohtalon aikoja sivulla 384.

" Sunnuntaina 25.6.1944 saapui Hitleriltä lähetystöön uusi määräys. Se oli kategorinen ja kuului seuraavasti:Suomen poliittisesta asemasta oli annettava varaukseton, täydellinen avoin selvitys. Jollei tuollaista selvitystä tapahtuisi, silloin Suomen tukeminen lakkaisi. Eihän ollut mitään tarkoitusta sillä että ainoakaan tykki tai ainoakaan panssarivaunu asetettaisiin sellaisen maan käytettäväksi jonka poliittinen asenne Saksaan oli epäselvä. Suomen täytyi antaa suhteestaan Saksaan täsmällinen, julkinen selvitys. "

Blücher meni iltapäivällä ulkoministerin luo ja tiedotti hänelle tämän käänteen.

" Hitlerille lähetettävän kirjeen lisäksi Hitler vaati että Tasavallan presidentin oli pidettävä radiopuhe Suomen kansalle. Radiopuheen ydinkohta oli: ”Suomi oli päättänyt käydä yhdessä Saksan kanssa ja aseveljeydessä sen kera sotaa Neuvosto-Venäjää vastaan. Sen avun jälkeen, jota Saksa on meille antanut taistelussamme bolsevismia vastaan, on Suomen itsestään selvä velvollisuus laskea aseensa vasta sitten kun siitä on olemassa yksimielisyys Saksan valtakunnan kanssa. "

Kirjettä Hitlerille muotoiltiin hallituksemme toimesta ”yhdessä Saksan” tilalle tuli - Saksan rinnalla ja ”ilman suostumusta” sijaan – yhteisymmärryksessä. muuten presidenntti oli suostunut pitämään radiopuheen jossa olisi ydinkohtana ennen mainittu lause. Sosialistit eivät olleet suostuneet tähänn järjestelyyn ja eroaisivat hallituksesta. Tanner yritti saada vastustajia ruotuun jotta eduskunta olisi pystynyt päättämään asiasta. Tannerin aie jäi vain yritykseksi, joten hallitus ei vienyt esitystä eduskunnalle. Ryti otti vastuun yksin osoittamassaan kirjeessään Hitlerille.

>>” Huomioon ottaen sen aseveljen avun, jota Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä vaikeassa asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä, etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tahi näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa.

kaikkien tiedossa? kirjoitti:

" Nuo jutut ovat jokaisen asiaan perehtyneen tiedossa. "

Kaiken varalta kuitenkin, niinpä vielä naputtelin Blücherin teoksesta esiin noita kipupisteitä asiasta - oliko Hitler yhteydessä Ribbentropiin hänen painostaessaan Suomea poliittiseen sopimukseen aseapua vastaan. Tässä taas todistetta siihen suuntaan, että Hitler lähetti ulkoministerinsä Suomeen. Jokisipilän väite että Ribbentrop oli Suomessa Hitlerin tietämättä on väite ilman perusteluita.
Näin Vipert Bücher kertoo tuosta ko. asiasta teoksessaan Suomen kohtalon aikoja sivulla 384.

" Sunnuntaina 25.6.1944 saapui Hitleriltä lähetystöön uusi määräys. Se oli kategorinen ja kuului seuraavasti:Suomen poliittisesta asemasta oli annettava varaukseton, täydellinen avoin selvitys. Jollei tuollaista selvitystä tapahtuisi, silloin Suomen tukeminen lakkaisi. Eihän ollut mitään tarkoitusta sillä että ainoakaan tykki tai ainoakaan panssarivaunu asetettaisiin sellaisen maan käytettäväksi jonka poliittinen asenne Saksaan oli epäselvä. Suomen täytyi antaa suhteestaan Saksaan täsmällinen, julkinen selvitys. "

Blücher meni iltapäivällä ulkoministerin luo ja tiedotti hänelle tämän käänteen.

" Hitlerille lähetettävän kirjeen lisäksi Hitler vaati että Tasavallan presidentin oli pidettävä radiopuhe Suomen kansalle. Radiopuheen ydinkohta oli: ”Suomi oli päättänyt käydä yhdessä Saksan kanssa ja aseveljeydessä sen kera sotaa Neuvosto-Venäjää vastaan. Sen avun jälkeen, jota Saksa on meille antanut taistelussamme bolsevismia vastaan, on Suomen itsestään selvä velvollisuus laskea aseensa vasta sitten kun siitä on olemassa yksimielisyys Saksan valtakunnan kanssa. "

Kirjettä Hitlerille muotoiltiin hallituksemme toimesta ”yhdessä Saksan” tilalle tuli - Saksan rinnalla ja ”ilman suostumusta” sijaan – yhteisymmärryksessä. muuten presidenntti oli suostunut pitämään radiopuheen jossa olisi ydinkohtana ennen mainittu lause. Sosialistit eivät olleet suostuneet tähänn järjestelyyn ja eroaisivat hallituksesta. Tanner yritti saada vastustajia ruotuun jotta eduskunta olisi pystynyt päättämään asiasta. Tannerin aie jäi vain yritykseksi, joten hallitus ei vienyt esitystä eduskunnalle. Ryti otti vastuun yksin osoittamassaan kirjeessään Hitlerille.

>>” Huomioon ottaen sen aseveljen avun, jota Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä vaikeassa asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä, etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tahi näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa.

Lue lisää

väittää, ettei Hitler tiennyt Ribbentropin vierailusta? Se, mitä J. väittää, on, että Hitler ei välttämättä ollut valmis keskeyttämään aseiden vientiä, vaikkei poliittista sopimusta syntyisikään. Ribbentrop saattoi kiristää vientikiellolla Hitlerin tietämättä. Kukaan ei uskaltanut asiaa tarkistaa.

On turha kuvitella, ettei lähteet ja tutkimukset olisi tuttuja ja ymmärretyjä lukemattomilel asianharrastajille. Sinulla näkyy olevan suuria vaikeuksia ymmärtää, mistä Jokisipilän väitöskirjassa on kyse.

sipilä kirjoitti:

väittää, ettei Hitler tiennyt Ribbentropin vierailusta? Se, mitä J. väittää, on, että Hitler ei välttämättä ollut valmis keskeyttämään aseiden vientiä, vaikkei poliittista sopimusta syntyisikään. Ribbentrop saattoi kiristää vientikiellolla Hitlerin tietämättä. Kukaan ei uskaltanut asiaa tarkistaa.

On turha kuvitella, ettei lähteet ja tutkimukset olisi tuttuja ja ymmärretyjä lukemattomilel asianharrastajille. Sinulla näkyy olevan suuria vaikeuksia ymmärtää, mistä Jokisipilän väitöskirjassa on kyse.

Lue lisää

esittelen näitä "väärinkäsittäjiäsi" - tässä yksi.

" Se, mitä J. väittää, on, että Hitler ei välttämättä ollut valmis keskeyttämään aseiden vientiä, vaikkei poliittista sopimusta syntyisikään.

Juurihan toin esiin kuinka Hitler sähkötti Saksan suurlähetystöön Helsinkiin ukaasin.

>> Suomen täytyi antaa suhteestaan Saksaan täsmällinen, julkinen selvitys. Blücher meni iltapäivällä ulkoministerin luo ja tiedotti hänelle tämän käänteen. Hitlerille lähetettävän kirjeen lisäksi Hitler vaati että Tasavallan presidentin oli pidettävä radiopuhe Suomen kansalle. Radiopuheen ydinkohta oli: ”Suomi oli päättänyt käydä yhdessä Saksan kanssa ja aseveljeydessä sen kera sotaa Neuvosto-Venäjää vastaan. Sen avun jälkeen, jota Saksa on meille antanut taistelussamme bolsevismia vastaan, on Suomen itsestään selvä velvollisuus laskea aseensa vasta sitten kun siitä on olemassa yksimielisyys Saksan valtakunnan kanssa.”

Ei sitten minkäänlaista epäselvyyttä etteikö Hitler itse uhannut vetää aseitaan pois JOS Suomi ei tee selväksi suhtautumistaan Saksaan. Tämä fakta ei ilmeisesti löydy Jokisipilän tutkimuksesta.

Jokisipilähän väittää että Ribbentrop VAIN uhkasi ja pelasi puffia.

Näin Tuomioja asiasta.

>> Kaiken lisäksi Ribbentropin uhkaus oli ilmeisen katteeton. Jokisipilän mukaan sille, että Ribbentrop olisi todella puhelimitse saanut Hitleriltä tällaisen uhkavaatimuksen esitettäväkseen, ei ole muuta todistetta kuin Ribbentropin oma kertomus. Hitlerin aiemmin ja myöhemmän käyttäytymisen perusteella Jokisipilä päättelee, että kyseessä oli kolmannen valtakunnan valtakeskuksesta jo marginalisoituneen ulkoministerin uskallettu bluffi, joka onnistuessaan olisi palauttanut hänet führerin suosioon.

duudelis! kirjoitti:

Eipä tuohon kannata enää muuta sanoa. Kun ei järki pelaa, niin eihän se pelaa.

Olihan se asevientikielto merkillinen ilmiö jos siitä ei ollut tietoa saksalaisilla tai suomalaisilla ollenkaan. Aseita tuli laivat väärällään ja Mannerheim laittoi kirjeitä Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Melkoinen ukko, mitähän se aatu ajatteli kääkästä? Toinen kestämätön seikka on Rytin sopimus Ribbentropin kanssa. Hitler uhkasi lopettaa aseviennin ja vetää maahamme jo saapuneet aseensa pois jos ei sitouduta poliittisesti Saksaan.Suomalaiset eivät uskaltaneet sanoa Ribbentropille että meillä on jo teidän aseita omiksi tarpeeksi asti, työnnä sopimuksesi hanuriisi, sinähän olet täällä omin lupinesi sopimusta vaatimassa.

Joki Sipilässä kirjoitti:

Olihan se asevientikielto merkillinen ilmiö jos siitä ei ollut tietoa saksalaisilla tai suomalaisilla ollenkaan. Aseita tuli laivat väärällään ja Mannerheim laittoi kirjeitä Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Melkoinen ukko, mitähän se aatu ajatteli kääkästä? Toinen kestämätön seikka on Rytin sopimus Ribbentropin kanssa. Hitler uhkasi lopettaa aseviennin ja vetää maahamme jo saapuneet aseensa pois jos ei sitouduta poliittisesti Saksaan.Suomalaiset eivät uskaltaneet sanoa Ribbentropille että meillä on jo teidän aseita omiksi tarpeeksi asti, työnnä sopimuksesi hanuriisi, sinähän olet täällä omin lupinesi sopimusta vaatimassa.

Lue lisää

malliesimerkki siitä, miten asiat pystytään sotkemaan, kun ne menevät täydellisesti asianomaisen käsityskyvyn yli.

reilusti vaan kirjoitti:

Minkä arvon annat (Polvinen-diedl-herman viit.)
ja (viite-Erfurht tgb)??    

En suinkaan kerro omia päätelmiäni VAAN suoraan Polvisen tutkimusta siteeraten- lähdeviitteitä vieläpä lainaten. Faktat ovat ja pysyvät etkä niitä pysty muuksi mitenkään vääntämään.

Vastaa nyt viimeinkin selvään kysymykseeni!

Jos Jokisipilä ei ole löytänyt todisteita siitä että Hitler lähetti ulkoministerinsä tekemään poliittista sopimusta, niin sehän vaan kertoo hänen tasostaan tutkijana tämän valossa mitä olen esiintuonut. Vielä kerran, tässä todisteita ja oikein arkistoviitein.

>>>Todisteita löytyy kun niitä vaan etsii.

SITTEN TÄMÄ HITLERIN KIISTELTYKKIN MÄÄRÄYS): "" Lähetän vielä tänään, valtakunnanulkoasianministerin HELSINKIIN ja TE lennätte myös sinne osallistuaksenne keskusteluihin":

(Polvinen-diedl-herman viit.)

Dietl totteli käskyä ja tapasi kohtalonsa seuraavana päivänä tapahtuneessa lento-onnettomuudessa.

Tässä edelleen Polvisen faktaa arkistolähdeviitauksin.

"Seuraavana päivänä Ribbentrop totesi Helsinkiin kutsumalleen Erfurthille Führerin LÄHETTÄNEEN hänet Suomeen hankkimaan molempien maiden välisten suhteiden ristiriidatonta ja selvää tunnustamista KIELTEISESSÄ TAPAUKSESSA FÜHRER PIDÄTTÄISI ITSELLÄÄN OIKEUDEN HARKITA SUUNNITELLUN ASE-AVUN KESKEYTTÄMISTÄ JA PERUUTTAMISTA.

Tämä koski myös Dietlin armeijan pysyttämistä Suomessa. Führer ei katsonut voivansa vastata Saksan kansalle kipeästi tarvittujen aseiden luovuttamista pois epävarmojen päämäärien hyväksi .
Lähitulevaisuudessa Suomeen lähetettäisiin kaksi rynnäkkötykkiprikaatia ja jalkaväkidivisioona siihen kuuluvine rynnäkkötykkipatteristoineen. Enemmänkin Hitler lupasi apua tarvittaessa.
Muuten Ribbentrop korosti matkansa luonnetta Hitlerin merkittävänä poliittisena vetona, tällaista askelta ei voitu ottaa kahdesti, jos Suur-Saksan ulkoministeri joutuu lentämään tyhjin toimin takaisin, peli olisi pelattu loppuun. Kolmannen valtakunnan ja Suomen tiet erkanisivat. (viite-Erfurht tgb

Lue lisää

Asia selviää perusteellisesti Jonas Michaelin Blücher-tutkimuksesta.
Michael pudottaa Jokisipilän päätelmät alas oksalta yksi kerrallaan. Hitler oli määrännyt Ribentropin Helsinkinn!

http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=4561

" Tavaraa tuli Saksasta koko ajan. Viljaakin.
Mikä ihmeen aseidenvientikielto? "

Tästä kannattaa nostaa hulaapalo. Miksi Mannerheim ei tiennyt ettei asevientikieltoa ollut? Johtiko jokin taho ukkoa harhaan? Mannerheim lähestyi Hitleriä oikein kirjeellä asevientikiellon purkamiseksi. Melkoinen kömmähdys ukolta!! Mitähän siellä Berliinissä korpraali Hitler ajatteli marsalkka Mannerheimin toiminnasta?

Terävä Terä kirjoitti:

" Tavaraa tuli Saksasta koko ajan. Viljaakin.
Mikä ihmeen aseidenvientikielto? "

Tästä kannattaa nostaa hulaapalo. Miksi Mannerheim ei tiennyt ettei asevientikieltoa ollut? Johtiko jokin taho ukkoa harhaan? Mannerheim lähestyi Hitleriä oikein kirjeellä asevientikiellon purkamiseksi. Melkoinen kömmähdys ukolta!! Mitähän siellä Berliinissä korpraali Hitler ajatteli marsalkka Mannerheimin toiminnasta?

Lue lisää

siis Hitlerin peruuttavan asettamansa kiellon uusista aselähetyksistä. Aiemmin sovitut jatkuivat, mutta M. halusi kiireesti modernisoida armeijan aseistusta odottamansa suurhyökkäyksen varalle.

M:n kohteliaaseen kirjeeseen Hitler vastasi melko kopeasti todeten tarvitsevansa itse kaikki aseensa, eikä voivansa ajatella, että Saksan antamat aseet voisivat joskus tulla käytetyiksi sitä vastaan. Taustana oli Suomen rauhanhankkeet Moskovan suuntaan.

"Miksi Mannerheim ei tiennyt ettei asevientikieltoa ollut?"
Tietysti M. tunsi tilanteen. Sinulla sen sijaan ei ole siitä harmaata haisua. Tosin ei näy eräillä muillakaan keskustelijoilla olevan sen enempää.

Marski halusi kirjoitti:

siis Hitlerin peruuttavan asettamansa kiellon uusista aselähetyksistä. Aiemmin sovitut jatkuivat, mutta M. halusi kiireesti modernisoida armeijan aseistusta odottamansa suurhyökkäyksen varalle.

M:n kohteliaaseen kirjeeseen Hitler vastasi melko kopeasti todeten tarvitsevansa itse kaikki aseensa, eikä voivansa ajatella, että Saksan antamat aseet voisivat joskus tulla käytetyiksi sitä vastaan. Taustana oli Suomen rauhanhankkeet Moskovan suuntaan.

"Miksi Mannerheim ei tiennyt ettei asevientikieltoa ollut?"
Tietysti M. tunsi tilanteen. Sinulla sen sijaan ei ole siitä harmaata haisua. Tosin ei näy eräillä muillakaan keskustelijoilla olevan sen enempää.

Lue lisää

" "Miksi Mannerheim ei tiennyt ettei asevientikieltoa ollut?"
Tietysti M. tunsi tilanteen. Sinulla sen sijaan ei ole siitä harmaata haisua. Tosin ei näy eräillä muillakaan keskustelijoilla olevan sen enempää. "

Tämä on kuule vanha juttu mitä täällä on jauhettu pitkään. Terän tarinoiden tukijat
väittävät edelleen ettei ole koskaan ollut mitään asevientikieltoa. Aseita on heidän mukaansa tullut laivat väärällään. Siitä kyllä sopii karrikoida edelleen.

" Sinulla sen sijaan ei ole siitä harmaata haisua. " Pirullisia kysymyksiä esitän vanhat väitökset mielessäni...

Tietoa kaipaavalle kirjoitti:

" "Miksi Mannerheim ei tiennyt ettei asevientikieltoa ollut?"
Tietysti M. tunsi tilanteen. Sinulla sen sijaan ei ole siitä harmaata haisua. Tosin ei näy eräillä muillakaan keskustelijoilla olevan sen enempää. "

Tämä on kuule vanha juttu mitä täällä on jauhettu pitkään. Terän tarinoiden tukijat
väittävät edelleen ettei ole koskaan ollut mitään asevientikieltoa. Aseita on heidän mukaansa tullut laivat väärällään. Siitä kyllä sopii karrikoida edelleen.

" Sinulla sen sijaan ei ole siitä harmaata haisua. " Pirullisia kysymyksiä esitän vanhat väitökset mielessäni...

Lue lisää

Kappas kun heittää lainaukset veke näillä sulkeisilla. < ?

Heti suurhyökkäyksen alettua 10.6.-.44. Mannerheim kääntyi 11.6.- OKW:n puoleen tiedustellen mahdollisuuksia asevientikiellon kumoamiseksi. Pikainen apu oli tarpeen jota Erfurt myös korosti.
Helsingissä Blücher taas havaitsi että viljakysymyksen joutunen uuteen vaiheeseen. Saksan toimitusten loppumisesta seurasi, että hallituksen olisi supistettava leipäannokset puoleen entisestä.

( Blücher ) " Tällöin on varauduttava siihen, että Saksan politiikka tullaan meille vihamielisellä taholla selittämään tikariniskuksi ankarasti ahdistetun pienen aseveljen selkään "

HITLERIN OLI NYT TEHTÄVÄ RATKAISUNSA.
Päätös hahmottui 12.6.-44: " Niin kauan kuin Suomi taistelee apua annetaan; Heti kun Suomi alkaa neuvottelemaan, lähetykset katkaistaan..

( Hitler viittaa Stalinin kanssa käytyihin erillisrauhanneuvotteluihin)
viite Klink, mt. ss. 33-34.KTB, OKV. I/1944 s.883 osa pst – lähitorjunta-aseista tuotiin lentokoneella.

Göring sai välittömästi käskyn siirtää Lapista ilmavoimia etelään ja Balttiasta Ilma-armeija I:een kuuluva " Taisteluosasto Kuhlmeyn "- 70 konetta. Materiaalitoimitukset alkoivat jälleen rullata,
kipeimmin tarvittavia panssarintorjunta-aseita saatiin saksalaisten moottoritorpedoveneiden tuodessa pikavauhtia 9000 panssarinyrkkiä ja 5000 panssarikauhua Etelä-Suomen satamiin.
Saksan merivoimille tuli käsky: " Tehdä kaiken voitavansa näyttääkseen suomalaisille että olemme valmiit auttamaan heitä tarmokkaasti ".sikäli kun merimaaleja ei löytyisi, olisi tulitettava
vihollisen haltuun joutunutta rannikkoa rintaman keventämiseksi, ja moraalisen tuen antamiseksi aseveljelle. Viljatoimitukset saatiin myös käyntiin.

Marski halusi kirjoitti:

siis Hitlerin peruuttavan asettamansa kiellon uusista aselähetyksistä. Aiemmin sovitut jatkuivat, mutta M. halusi kiireesti modernisoida armeijan aseistusta odottamansa suurhyökkäyksen varalle.

M:n kohteliaaseen kirjeeseen Hitler vastasi melko kopeasti todeten tarvitsevansa itse kaikki aseensa, eikä voivansa ajatella, että Saksan antamat aseet voisivat joskus tulla käytetyiksi sitä vastaan. Taustana oli Suomen rauhanhankkeet Moskovan suuntaan.

"Miksi Mannerheim ei tiennyt ettei asevientikieltoa ollut?"
Tietysti M. tunsi tilanteen. Sinulla sen sijaan ei ole siitä harmaata haisua. Tosin ei näy eräillä muillakaan keskustelijoilla olevan sen enempää.

Lue lisää

Kopeaa kohteliaisuutta.

Toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Kirjeeseen tuli Hitlerin laaja mutta kaikenkaikkiaan Mannerheimia kohtaan kohtelias vastaus, mutta muuten sisälsi jo aiemmin esitetyt Suomen poliittiseen johtoon kohdistuvat syytökset. Hitler perusteli maailmansodan lähestyvän ratkaisuaan (maihinnousu Ranskaan):

" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "

Vailla suurelta aseveljeltä saatavaa apua sodan jatkaminen oli ajan mittaan mahdotonta. Saksalaisia eniten ärsyttänyt ja sensuurimääräyksiä kohtaan ollut Svenska Pressen lakkautettiin kolmeksi kuukaudeksi. Myös muualla lehdistön kielenkäyttöä hillittiin. Pohtiessaan ulospääsyä tilanteesta, Heinrich ja Erfurth näkivät ainoaksi mahdollisuudeksi Hitlerin ja Mannerheimin välisen neuvottelutien käyttämisen, koska näiden miesten henkilökohtaiset suhteet eivät vielä olleet järkkyneet. Ennen kuin tätä linjaa ehdittiin kehitellä pidemmälle, sotilaallinen tilanne joutui aivan uuteen vaiheeseen.

katsopas kun.... kirjoitti:

esittelen näitä "väärinkäsittäjiäsi" - tässä yksi.

" Se, mitä J. väittää, on, että Hitler ei välttämättä ollut valmis keskeyttämään aseiden vientiä, vaikkei poliittista sopimusta syntyisikään.

Juurihan toin esiin kuinka Hitler sähkötti Saksan suurlähetystöön Helsinkiin ukaasin.

>> Suomen täytyi antaa suhteestaan Saksaan täsmällinen, julkinen selvitys. Blücher meni iltapäivällä ulkoministerin luo ja tiedotti hänelle tämän käänteen. Hitlerille lähetettävän kirjeen lisäksi Hitler vaati että Tasavallan presidentin oli pidettävä radiopuhe Suomen kansalle. Radiopuheen ydinkohta oli: ”Suomi oli päättänyt käydä yhdessä Saksan kanssa ja aseveljeydessä sen kera sotaa Neuvosto-Venäjää vastaan. Sen avun jälkeen, jota Saksa on meille antanut taistelussamme bolsevismia vastaan, on Suomen itsestään selvä velvollisuus laskea aseensa vasta sitten kun siitä on olemassa yksimielisyys Saksan valtakunnan kanssa.”

Ei sitten minkäänlaista epäselvyyttä etteikö Hitler itse uhannut vetää aseitaan pois JOS Suomi ei tee selväksi suhtautumistaan Saksaan. Tämä fakta ei ilmeisesti löydy Jokisipilän tutkimuksesta.

Jokisipilähän väittää että Ribbentrop VAIN uhkasi ja pelasi puffia.

Näin Tuomioja asiasta.

>> Kaiken lisäksi Ribbentropin uhkaus oli ilmeisen katteeton. Jokisipilän mukaan sille, että Ribbentrop olisi todella puhelimitse saanut Hitleriltä tällaisen uhkavaatimuksen esitettäväkseen, ei ole muuta todistetta kuin Ribbentropin oma kertomus. Hitlerin aiemmin ja myöhemmän käyttäytymisen perusteella Jokisipilä päättelee, että kyseessä oli kolmannen valtakunnan valtakeskuksesta jo marginalisoituneen ulkoministerin uskallettu bluffi, joka onnistuessaan olisi palauttanut hänet führerin suosioon.

Lue lisää

Tuomioja on niin oikeassa kuin Jokisipilä olla voi. -:))
Kas päivänä muutamana, kun Tuomioja tutustui Michaeliin. Kolmannen valtakunnan lähettiläs Wipert von Blücher ja Suomi Michael Jonas.

"Jonas tuntee lähteensä ja aiemman tutkimuskirjallisuuden hyvin eikä epäröi käsitellä kriittisesti myös suomalaisten tutkijoiden töitä. Näistä hän käsittelee erityisen kriittisesti Markku Jokisipilän vuonna 2004 ilmestynyttä väitöskirjaa Aseveljiä vai liittolaisia. Jokisipilän keskeisin ja huomiotaherättävin väite oli, että kannaksen suurhyökkäyksen kesällä 1944 alettua Suomeen lentänyt ulkoministeri Ribbentropp käytti bluffia saadakseen Rytin antamaan sitoumuksen jatkaa sotaa Saksan rinnalla. Tämän tulkinnan Jonas kohtuullisen vakuuttavasti torjuu. Muutoinkin Jonas katsoo Jokisipilän saaneen huomiota tutkimukselleen "epätavallisilla ja usein epärealistisilla teeseillä". Tähän Jokisipilän reippaaseen tapaan polemisoida vanhemman tutkimuksen kanssa kiinnitin itsekin huomiota hänen kirjaansa arvioidessani."

http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1709&category=3