Saimme juuri tälläisen diagnoosin kolmevuotiaalle pojallemme. Onko kenelläkään kokemuksia? Samanlaista diagnoosia? On kuulema aika lähellä dysfasiaa. Voi jopa olla sitäkin. Ennusteita tulevaisuudesta? Olemme aika epätietoisia!
laaja-alainen kehityshäiriö.
dyny-67
17
8018
Vastaukset
- tuttu diagnoosi
Itselläni on aspergin kanssa myös dysfasia-dg.
Niiden kanssa voi opiskella ja "elää" kunhan poikaanne tuetaan.
Nämä henkilöt ovat enemmän riippuvaisia ympäristönsä tuesta. - moneen junaan
lapsemme luokkakaverilla on laaja-alainen kehityshäiriö. Hänen vanhemmilleen oli kerrottu, ettei lapsi koskaan opi lukemaan eikä laskemaan. Vaan kuinkas kävikään. Oma lapsemme kertoi itku kurkussa, kun hänen luokkakaverinsa (=kehityshäiriöinen) osaa niin paljon paremmin lukea kuin hän. Jossakin vaiheessa voi tulla oppimisen raja vastaan (niin kuin kaikilla), mutta luovuttaa ei kannata kokeilematta ja uskomatta.
Toki lapsenne tarvitsee kaiken tuen, mutta onneksi sitä on saatavilla. Päiväkotiin on mahdollista saada lapsi kahden lapsen paikalle, mahdollisesti oma hoitajakin sinne. Koulun pienryhmä voi olla hyvä ratkaisu, jossa voidaan ottaa yksilöidymmin huomioon erityistarpeet. Puhe- ja toimintaterapiat saatte toivottavasti useiksi vuosiksi. Kelalta haette myös hoitotukea, joka ei ole sidottu vanhempien palkkatuloihin. Tutkikaa, mitä yhdistyksiä ja toimintaa on. Kyse on koko perheen jaksamisesta, ja siihenkin on tukea tarjolla.
Toivotan voimia koko perheellenne.- 0987678
Oppimisen raja tulee nopeasti vastaan , vaikkapa lukio/yliopisto opinnoissa joten kyllä laaja-alainen kehityshäiriö rajoittaa melkoisesti potilaan mahdollisuuksia opiskella ja työllistyä.
Itellänikin suuntaa antava dg. em häiriöstä ja minulla ainakin vaikuttaa luonnont. aineissa pänttäämiseen. Toisin sanoen en ymmärrä/tajuu :/ Ilman kehityshäiriötä voisin helposti tajuta ja oppia asioita.
Joten häiriön johdosta anon työkyvyttömyys eläkettä.
Tämän "vammaisuus dg" ansiosta olen saannut potkut työpaikalta koska en osaa asioita ja sen jälkeen minun työurani loppui kuin seinään. Mikäpä masentaisi enemmän, ainiin tieto siitä että en saa ikinä rahaa uraa jne :///
- Riikervo
Juu, minulla on 2 pikkuveljeä ja pikkusisko, joille kaikille on todettu autismi. Vanhin täyttää tänä vuonna 8, keskimmäinen 7 ja nuorin 5 vuotta. Kaikilla on monipuolisesti lähes samanlaisia ongelmia, kuten kommunikaatiovaikeudet, minäkuvan hahmottamisen vaikeus jne.
Nuorin ei osaa/halua puhua ollenkaan, ei koskaan keskity tekemisiinsä, ei osoita lainkaan haluja päästä eroon vaipasta ja mikä pahinta; ei ymmärrä vaaraa. Korkea kipukynnys on luultavasti osittain syynä, ettei aina ymmärrä sitä että toiseen voi sattua esim. lyödessä. Ei pysy hetkeäkään paikallaan ja osoittaa mielipiteensä välillä turhankin rajusti. Tykkää erityisesti legoista ja samanlaisten asioiden riviin järjestelemisestä.
Keskimmäinen on hiljainen, rauhallinen, ujosteleva ja enemmänkin sivusta tarkkailija. Tyttönä tykkää tietenkin paljon erilaisista koruista ja vaaleanpunaisista vaatteista. Peili on paras kaveri ja sitä kannetaan mukana joka paikassa. Tykkää kuunella muita mieluummin kuin olla itse äänessä, osittain syynä huono puhekyky. Ymmärtää tosi hyvin kaiken mitä sanotaan ja kuunteleekin aina tarkkaavaisena.
Vanhin on taas koulun myötä pikkuisen rauhoittunut, mutta höpöttelee kyllä senkin edestä kaikkea mitä mieleen juolahtaa, tosin huonon puhekyvyn säestämänä. Ymmärtää todella paljon eri asioita ja tulee mainiosti toimeen muiden kanssa. Pienempänä oli ihan samanlainen kuin nuorempi veljensä.
Tällaisia tapauksia meillä. Vanhin on jopa onnistunut vesivahingonkin aiheuttamaan ja sen takia ovet pidetään edelleenkin säpissä joka yö. Tapetit on vaihdettu parikin kertaa ja akvaariokin sai ikävästi loppunsa näiden vauhtihirmujen kanssa. Telkkari on tippunut monta kertaa ja onhan tuota tullut isosiskoa kiusattua senkin edestä.
Tässä siis esimerkki meidän riiviöistämme. toivottavasti et ihan säikähtänyt. Maailman ihanimpia pikkusisaria ovat, vaikka kaikkea ne keksivät koko ajan. :D - Jokelamaniac
Saatiin JUST TÄNÄÄN kohta 3 v. lapsellemme sama diagnoosi. Sattui onneksi kohdalle ripeä puheterapeutti - ja pääsimme peruutuspaikalle, niin homma hoitui nopeasti. Täytyy sanoa että olo on kyllä kuin vähän rekan alle jäänyt...
Meidän tyttö puhuu hieman, mutta ilmeisesti se on vaan ihan jollottelua. Nuolee televisioita, käy läpi räsymaton raitoja jne. Ei käy potalla, ei syö lusikalla jne. Viettää paljon aikoja omissa oloissaan - ulkona vapaaksi päästyään karkaa välittömästi.
Toisaalta on motorisesti lahjakas. Samoin on ruvennut viihtymään yhä useammin äidin sylissä - vaikka sitten taas katoaa omille teilleen. Ja pyytää asioita vetämällä sormesta, tuomalla dvd-soittimen kauko-ohjaimen jne.
Kysyin ennustetta, mutta en saanut työryhmästä irti yhtään mitään. Totesivat vaan, että vuoden kuluttua voidaan jo ehkä jotain sanoa. Pieniä lapsia on vaikea diagnosoida ja diagnoosit voivat jatkossa myös muuttua.
Autismissahan voi olla hyvin erilaisia tapauksia. Vaikka kyseessä on neurologinen häiriö, kehitysmahdollisuudet vaihtelevat suuresti. No nyt on onneksi kuntoutus lähtemässä rytinällä käyntiin...
Meille neuvottiin pääpiirteissään, että tärkeintä on 1) kuvien, viittomien kautta edetä puhekieleen, sekä 2) pyrkiä muutoin rakentamaan läheistä suhdetta.- Jokelamaniac
Lisättäköön että meillä on menny vaan yksi telkkari rikki akvaariokin toistaiseksi ehjä (tosin 11 mm lasia).
- tuossa iässä vaikeaa
Jokelamaniac kirjoitti:
Lisättäköön että meillä on menny vaan yksi telkkari rikki akvaariokin toistaiseksi ehjä (tosin 11 mm lasia).
Saimme saman dg:n kaksivuotiaalle lapselle. Kolmivuotiaana väläytettiin kehitysvammalaitosta. Ongelmaa on kaikessa, autistisia juttuja siinä päällimmäisenä. Tutkiminen oli vaikeaa, alisuoriutuja kielen ja aistitiedon vaikeuksien takia.
Tänä päivänä koululainen pienryhmässä, lukee, kirjoittaa ja laskee sujuvasti nämä taidot oppi jo ennen esikoulua. Toki neurologista häikkää on, pikku proffa.
Kyseessä siis dg, joka jättää ovet avoimiksi. Vakavimmissa tapauksissa dg pysyy ja lapsi edistyy hitaasti, toisinaan dg tarkentuu ja lievenee.
Kaikki kuntoutustoimet kannattaa ottaa vastaan, niiden avulla lapsen maailma avautuu ja oppiminen mahdollistuu neurologisista ongelmista huolimatta. - Helka20
tuossa iässä vaikeaa kirjoitti:
Saimme saman dg:n kaksivuotiaalle lapselle. Kolmivuotiaana väläytettiin kehitysvammalaitosta. Ongelmaa on kaikessa, autistisia juttuja siinä päällimmäisenä. Tutkiminen oli vaikeaa, alisuoriutuja kielen ja aistitiedon vaikeuksien takia.
Tänä päivänä koululainen pienryhmässä, lukee, kirjoittaa ja laskee sujuvasti nämä taidot oppi jo ennen esikoulua. Toki neurologista häikkää on, pikku proffa.
Kyseessä siis dg, joka jättää ovet avoimiksi. Vakavimmissa tapauksissa dg pysyy ja lapsi edistyy hitaasti, toisinaan dg tarkentuu ja lievenee.
Kaikki kuntoutustoimet kannattaa ottaa vastaan, niiden avulla lapsen maailma avautuu ja oppiminen mahdollistuu neurologisista ongelmista huolimatta.No mistäs tällaiset PERHEET/VANHEMMAT voisivat saada apua... ?
- apurri
Koemme meidän perheessä juuri samoja asioita, poika täytti juuri 3v ja kuvaus teidän lapsesta vastaa täysin meidän poikaa. Meillä hyvinkäällä sairaalajakso edessä lokakuussa. Ollaan aika hukassa ja olisi tosi kiva saada vertaistukea, mikäli vaan jaksatte. Ei mitään pakko juttua, vaan jutustelua siitä miten kehitys etenee, mikä toimii, mikä ei jne... ihan siinä tahdissa kun itsestä tuntuu.
Meillä perheessä ihan "normaali" 4v iso-sisko, lapset aloittivat päiväkodin helmikuussa ja heti on poikaan kiinnitetty huomiota, on erityisryhmän keskustelua, puheterapia alkanut (tosin todella nihkeästi), poika on syksystä vielä pienten ryhmässä kun ei puhu ja ryhmään tulee pojan takia ryhmäavustaja. nyt siis edessä sairaalajakso hyvinkäällä ja sitten katsotaan terapia ym juttuja enemmän.
missä vaiheessa huomasitte, ettei lapsenne ole "normaali"? vai miten tuo normaali sitten määritelläänkään... itse en ollut juurikaan muusta huolissani kuin puheesta ennen päiväkotia, nyt kun olen alkanut lapsia seuraamaan toisella tapaa niin huomaan tuon erilaisuuden täysin toisin silmin. varsinaisia "ongelmia" ovat karkailu ja se, että toisinaan tuntuu ettei poika ymmärrä puhetta lainkaan. varsinkin "ei", "pysähdy", "kohta" ja "odota" on vaikeita ymmärtää.
itsestä tuntuu todella pahalta, tuntuu kuin oltaisi ainoa perhe jolla ongelmia lapsen kanssa.
jos tuntuu siltä, että jaksaisit vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niin olisin todella iloinen, pääsisi edes vähän alkuun ja sinuiksi tämän asian kanssa. - Autistin äiti
apurri kirjoitti:
Koemme meidän perheessä juuri samoja asioita, poika täytti juuri 3v ja kuvaus teidän lapsesta vastaa täysin meidän poikaa. Meillä hyvinkäällä sairaalajakso edessä lokakuussa. Ollaan aika hukassa ja olisi tosi kiva saada vertaistukea, mikäli vaan jaksatte. Ei mitään pakko juttua, vaan jutustelua siitä miten kehitys etenee, mikä toimii, mikä ei jne... ihan siinä tahdissa kun itsestä tuntuu.
Meillä perheessä ihan "normaali" 4v iso-sisko, lapset aloittivat päiväkodin helmikuussa ja heti on poikaan kiinnitetty huomiota, on erityisryhmän keskustelua, puheterapia alkanut (tosin todella nihkeästi), poika on syksystä vielä pienten ryhmässä kun ei puhu ja ryhmään tulee pojan takia ryhmäavustaja. nyt siis edessä sairaalajakso hyvinkäällä ja sitten katsotaan terapia ym juttuja enemmän.
missä vaiheessa huomasitte, ettei lapsenne ole "normaali"? vai miten tuo normaali sitten määritelläänkään... itse en ollut juurikaan muusta huolissani kuin puheesta ennen päiväkotia, nyt kun olen alkanut lapsia seuraamaan toisella tapaa niin huomaan tuon erilaisuuden täysin toisin silmin. varsinaisia "ongelmia" ovat karkailu ja se, että toisinaan tuntuu ettei poika ymmärrä puhetta lainkaan. varsinkin "ei", "pysähdy", "kohta" ja "odota" on vaikeita ymmärtää.
itsestä tuntuu todella pahalta, tuntuu kuin oltaisi ainoa perhe jolla ongelmia lapsen kanssa.
jos tuntuu siltä, että jaksaisit vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niin olisin todella iloinen, pääsisi edes vähän alkuun ja sinuiksi tämän asian kanssa.Minulla on kohta 5-vuotias autistityttö, jolla on samalkaltaisia ongelmia. Jos haluat ottaa yhetyttä, voin kertoa omia kokemuksiani: [email protected]
- dyny-67
Autistin äiti kirjoitti:
Minulla on kohta 5-vuotias autistityttö, jolla on samalkaltaisia ongelmia. Jos haluat ottaa yhetyttä, voin kertoa omia kokemuksiani: [email protected]
Kiva oli tulla lomalta ja nähdä näin paljon uusia kannanottoja. Me olemme nyt saaneet tukea pojan kehitykseen jo yli vuoden ja kivasi menee eteenpäin. Toki on vielä paljon kurottavaa ja tuskin ihan lähivuosina saa terveen papereita.
Olimme kelan tukemalla sopeutumisvalmennuskurssilla, dysfaattiselle lapselle. Meillä kuitenkin tuo kielenkehityshäiriö on se suurin ongelma, toki on muitakin kuten tuo karkailu ja täysi keskittymiskyvyn puute, aistiyliherkkyydet, vieraiden paikkojen pelko jne... Tämä sopparikurssi oli kyllä tosi hyvä juttu! Kyselkää kuntienne lääkäreiltä lisätietoja. Jos saatte korkeampaa vammaistukea niin kela kustantaa! Olen kyllä itsekin vertaistuen puutteessa ja kaipaisin myös pojalleni leikkiseuraa. Hän täyttää kohta 4 ja kaipailee jo muita lapsia. Heikon puhekyvyn vuoksi ei tavallisten kanssa leikkiminen tahdo pifdemmän päälle onnistua. Asumme Kaarinassa, liityin juuri paikalliseen dysfasiayhdistykseen, autismeille en omaa yhdistystä tältä seudulta löytänyt. Nämä kaksi dgtä ovat niin lähellä toisiaan että loppujen lopuksi tuntuu olevan sama kumman sa. Olen jo suhkot sinut asian kanssa, mutta aina niitä ongelmia tulee lisää kun tulee ikääkin. Poikamme on tavallisessa ryhmässä avustajan kanssa vaikka ehkä joku integroitu tai erityisryhmä olisi parempi. Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville ja hakekaa kaikki apu ja tuki minkä vain saatte! Ja aivan varmasti se päivä paistaa vielä meille kaikille! Aivan ihaniahan nämä erityislapsetkin ovat, vaatvat tosissaan vain vähän enemmän huomiota ja tukea!
- (apurri)
no niin, eilen saatiin diagnoosi. juuri tuo mikä otsikossakin eli laaja-alainen kehityshäiriö. faktaa että poika vakavasti kehitysvammainen, vaikka siis syö ja liikkuu taitavasti tise ja muitakin taitoja löytyy. mutta ongelmat nimenomaa niin suuret että tosiaan pitkä kuntoutus edessä.
ongelmat ovat puheen tuottamisessa, ymmärtämisessä, sosiaalisessa kayttäytymisessä, jäljentämis eli matkimistaito puuttuu ja näin ollen asioiden oppiminen vaikeutuu ennestään. pojalla myös paljon autistisia piirteitä ja lähete lastenlinnaan os13 eli autismiyksikköön laitetaan. osastojakso tuolla edessä ensi vuonna.
sopivaa puheterapeuttia etsitään nyt vaikka kiven alta, ongelmat niin suuret, että lapselle ei kuulema ole tukea jakisesta terapeutista vaan pitää olla tietynlainen.
kyllä on jotenkin turtunut olo, kuntoutumismahdolisuudet kuulema kuitenkin ihan toiveikkaat. nyt ei vain ihan tunnu siltä- Yökkönenx
Hei Apurri, tämä viestini on tarkoitettu teille tueksi. Meitä tällä palstalla on monta lasta ja lapsen perhettä, jotka kaikki pohdimme lastemme tulevaisuutta kaikkine omine ongelminemme. Onneksi jokainen päivä, viikko, kuukausi tuo uusia opittuja asioita. Oma lapsemme joutui tähän tutkimuskierteeseen kolmisen vuotta sitten. Välillä tuntuu, että tutkimuksissa käyminen on täyspäiväistä työtä. On terapiaa ja diagnoosia toisensa perään. Matkalla on nähty jos jonkinlaista psykologia ja neurologia. Totta tosiaan, toisinaan tuntuu, että ainut 'normaali' on juuri tuo tutkittava eli lapsemme. Tällä hetkellä autismidiagnoosin jälkeen tutkitaan liekö sittenkin asperger osuvampi. Lapsi on nyt 8, eskarissa ei osannut vielä juuri mitään kouluvalmiusjuttuja, eivätkä kynätkään jaksaneet kiinnostaa. Nyt hän on tokaluokkalainen, laskee ja lukee sujuvasti. Itsehillintä on parantunut eikä hermostu enää pienistä. Kyllä tämä tästä - niin myös teilläkin. Pienelle puolessa vuodessakin tapahtuu merkittäviä ja isoja askelia parempaan.
Koittakaa jaksaa pitää toisistanne, vaikka välillä tuntuukin elämä niin älyttömän raskaalta. - dyny-67
Yökkönenx kirjoitti:
Hei Apurri, tämä viestini on tarkoitettu teille tueksi. Meitä tällä palstalla on monta lasta ja lapsen perhettä, jotka kaikki pohdimme lastemme tulevaisuutta kaikkine omine ongelminemme. Onneksi jokainen päivä, viikko, kuukausi tuo uusia opittuja asioita. Oma lapsemme joutui tähän tutkimuskierteeseen kolmisen vuotta sitten. Välillä tuntuu, että tutkimuksissa käyminen on täyspäiväistä työtä. On terapiaa ja diagnoosia toisensa perään. Matkalla on nähty jos jonkinlaista psykologia ja neurologia. Totta tosiaan, toisinaan tuntuu, että ainut 'normaali' on juuri tuo tutkittava eli lapsemme. Tällä hetkellä autismidiagnoosin jälkeen tutkitaan liekö sittenkin asperger osuvampi. Lapsi on nyt 8, eskarissa ei osannut vielä juuri mitään kouluvalmiusjuttuja, eivätkä kynätkään jaksaneet kiinnostaa. Nyt hän on tokaluokkalainen, laskee ja lukee sujuvasti. Itsehillintä on parantunut eikä hermostu enää pienistä. Kyllä tämä tästä - niin myös teilläkin. Pienelle puolessa vuodessakin tapahtuu merkittäviä ja isoja askelia parempaan.
Koittakaa jaksaa pitää toisistanne, vaikka välillä tuntuukin elämä niin älyttömän raskaalta.Aivan totta että emme ole kukaan yksin. Meillekin TYKSin ekoissa tutkimuksissa kerrottiin että tavallinen puheterapeutti poikamme kaltaiseen moni ongelmaiseen lapseen pysty. Kuitenkin löysimme suhteellisen tavallisen tosin monen vuoden kokemuksen omaavan puheterapeutin joka ei ollut erikoistunut tai suuntautunut mihinkään mihinkä TYKSin mukaan puheterapeutin olisi pitänyt poikamme tapauksessa olla. JA TÄMÄ SUHDE ON TODEN TEOLLA TOIMINUT!!! sama pätee toiminta terapeuttiin. Kannattaa kokeilla vaan niitä ensimäisiä vastaantulevia, suhde toimii jos on toimiakseen. Eivät nämä lapset loppujen lopuksi niin kamalia ole. Muistan kyllä hyvin tunteeen diagnoosin jälkeen, meillekin ennustettiin pitkää kuntoutusta ja hyvää vauhtia se eteenpäin menee. Kaikki helpottuu kun oikeat terapeutut löytyvät ja lapsi kasvaa. Oikea terapeutti löytyy vain todellakin kokeilemalla vastaantulevia, meillä oli niin hyvä säkä että heti onnistui. Hakekaa ihmeessä heti KELA:n korotettua vammaistukea , säästytte isolta vaivalta kun tullaan maksusitoomuksiin. Me odotamme tällä hetkellä maksusitoomuksia kumpaankin terapiaan kun kaupungin sopimukset loppuvat ja KELAn sopimuksia vasta käsitellään, toivon vaan ettei tarvitsisi keskeyttää kumpaakaan. Käyttäkää sosiaalityöntekijää hyväksi hakemusten täytössä, muuten ne tulee melko varmasti täytettyä väärin.Sanon tämän kaiken omasta kokemuksesta. tämä sosiaalietuuksien viidakossa surffailu on yksi aika vaativakin osa tässä koko rumbassa, se tulee vastaan aina vaan kun käänteitää tulee.
Kaikesta tästä vuodatuksesta huolimatta vietämme aivan ihanaa arkea autistisen erityislapsemme kanssa. Hankaluuksia on aivan varmasti kaikilla ns. terveilläkin perheillä, niistä mennään eteenpäin vain kasvamalla. Kirjoitelkaa toki kuulumisia ja tsemppiä ja positiivista ajattelua arkeen!!
- minde37
Hei!
Minäkin olen Kaarinalainen äiti jonka poika täytti juuri 4v ja on diagnosoitu kehitysvammaiseksi autistisilla piirteillä. Hän on sopeuttavassa hoidossa n. 5h pvssä erityisrynmässä. Meillä ei ole ketään tuttavapiirissä jolla olisi ns. erityislasta. Olisin kiinnostunut olemaan yhteydessä ja jutustella sellaisen kanssa joka tietää mistä puhutaan mm. arjen hankaluudet jne. Jos sinua kiinnostaa niin sähköposti osoitteeni on [email protected] - Tia02
Heippa! Meillä tyttö 3v sai syksyllä lapsuusiän autismi dg, meinas maailma kaatua, vaikka ekana olikin puheentuoton ongelmat ja autistiset piirteet. Itse hoitajana/ kk avustajana ollut erityislasten kanssa paljonkin tekemisissä, mutta kun se iskee oman rakkaan lapsen kohdelle, tuntuu että maailma kaatuu! Nyt ollaan siinä pisteessä että tyttäremme on saanut avustajan päiväkotiin ja niin ihana onkin! Kuvien käyttöä/viittomia, musiikkiterpiaa vielä. Tyttäremme on tullut huimasti eteenpäin tuosta! Turussa oltiin mri kuvauksissa ja perinnöllisyyslääkärin luona, tosin epäilee tyttärellämme olevan autismin lisäksi oireyhtymä vielä, jota vielä ei selvitetty! Tyttäremme on tällä hetkellä ihan tavallisessa päiväkodissa (pienryhmä) pikkusiskon kanssa. Saimme syyskuussa myös korotetun vammaistuen josta olen niin iloinen:) Saamme tarvittavan avun! Mulle voi myös kirjoittaa [email protected]
- nim.
Hyvää uutta vuotta!
Autismin hoito on Suomessa ainakin 20 vuotta jäljessä muuta maailmaa.
En selitä enempää, mutta laita yhden linkin, josta kiinnostuneet
voivat ryhtyä ottamaan asioista selvää.
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://www.slideshare.net/dennis43/biomedical-individuality-and-effective-treatment-strategies&ei=qYr3ToHAGsSp4gSBhcSNCA&sa=X&oi=translate&ct=result&resnum=4&ved=0CEoQ7gEwAw&prev=/search?q=http://www.autism website.com/ari/treatment/b6studies.htm&hl=fi&biw=1600&bih=754&prmd=imvnsfd
Jaa, taisi mennä käännetylle sivulle, mutta englanniksi nämä
juttu kyllä silti on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.681723Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1631421- 881232
- 1201204
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te481106- 70869
- 104835
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-197790Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi97759Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36654