Evl-kirkko ja lepopäivä

Vanhassa katekismuksessa v.1948 Artikkelissa Sapatti ja sunnuntai, että sunnuntai alkoi "VÄHITELLEN" muodostua kristittyjen tärkeimmäksi juhlapäiväksi "SYRJÄYTTÄEN" lopulta täysin lauantaisen sapatin vieton.

Tämä todistaa sen , että sapatti lauantai viikon seitsemäs päivä on Jumalan pyhittämä ja siunaama päivä ihmiselle levon päiväksi.

Jeesuskin sanoi: Sapatti on annettu ihmistä varten.

mikään kiistelyn aihe, vaan normaaliin luonnolliseen rytmiin kuuluva asia. Ihmisen on levättävä joka päivä selvitäkseen työstä ja pysyäkseen terveenä.
Raamattu ei opeta, että pakanoille olisi annettu joku tietty päivä sapatiksi. Jumala antoi kehoituksen vain israelilaisille, sekä heidän kanssaan asuville muukalaisille. Siis israelilaisessa yhteisössä asuville.

Koska Jeesus oli itse juutalainen, Hän joutui eläessään noudattamaan juutalaisten tapoja, menemään synagoogaan sapattina, ym ym. perinnäissääntöjä. Siksi Raamatun sana todistaa Hänen toimineen kuten muutkin lainalaiset. Ei Hän voinut tehdä niistä poikkeusta.
Siksipä Raamatun todistuksia tutkittaessa on huomioitava, milloin ja missä joku asia tapahtui.

Kun Suomessa laki ilmoittaa, että meillä on 80 km/tunnissa talvinopeusrajoitus, niin Suomen rajojen sisäpuolella sitä on noudatettava kaikkien, olipa suomalainen tai ei.
Mutta Ruotsissa ei sellaista lakia ole, joten Suomen talvinopeusrajoitus ei ole voimassa Ruotsissa. Sama juttu on puhuttaessa Israelista ja israelilaisista, sekä heille annetuista laista ja säännöksistä.

Mitä tulee sapattiin, niin se käsky annettiin vain israelilaisille. Ei voida väittää, etteikö näin tapahtunut, koska Jumala itse sen ilmoitti. Se että Jumala lepäsi itse luomisen jälkeen on eria asia kuin liiton merkkinä annettu sapattikäsky. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Uudessa liitossa pakanoille ei annettu käskyä viettää sapattia, mutta juutalaiset viettivät sitä yhä perinnäissäännön takia. Olihan Jumala kehoittanut heitä viettämään sitä sukupolvesta sukupolveen. Te toimivat Jumalan antaman käskyn mukaisesti.

Alkuseurakunta ryhtyi pitämään kokouksia viikon ensimmäisenä päivänä, siis poiketen juutalaisten perinnäissäännöstä. Siksipä ei pidä taas sotkea keskenään alkuseurakunnan toimia ja juutalaisten perinnäissapattia, koska nekin ovat eri asioita.
On aivan turhaa kiistellä ja syytellä viikonpäivistä, koska sellainen ei pelasta ihmistä - päinvastoin.
Ne jotka syyttelevät ja keksivät milloin mitäkin "pedonmerkkejä", ovat yksinkertaisesti eksytetyt luulemaan aivan muuta kuin Jumalan totuutta. Kukaan ei pelastu palvomalla jotakin tiettyä viikonpäivää, se on paremminkin pakanallinen tapa. Jokainen ihminen vastaa tekemisistään Jumalalle, myös lepopäivästään, joten se ei ole mikään yleinen keskustelunaihe edes.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/Valmistuspaiva

""Helsingin piispan tervehdys hiljaisella viikolla 2009
Document Actions

* Print this page
* Send this page to somebody

kukka.jpg

Kaikki kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta alkavat ajanmääreillä. Vaikka evankeliumeja on neljä, ne ajoittavat pääsiäisaamun tapahtumat samalla tavalla. Matteus, Markus, Luukas ja Johannes muistavat yhtäpitävästi sen, milloin kaikki alkoi.

Evankelistat ovat yhtä mieltä kolmesta ajankohdasta: aamulla, pyhän jälkeen, arjen alussa. Oli varhainen aamu, pimeä yö oli vaihtumassa valoisaksi päiväksi. Sapatti, juutalaisten lepopäivä oli päättynyt. Viikon ensimmäinen päivä oli alkanut.

Miksi näin paljon painoa ajalle?

Ensimmäinen selitys on historiallinen. Evankeliumit kirjoitettiin muistiin muutama vuosikymmen Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Oli luonnollista, että kirjoittajat halusivat vakuuttaa lukijansa siitä, että se, mitä he Jeesuksesta kertoivat, oli historiallisesti totta. Piti sanoa, milloin kaikki tapahtui.

Erikoista on, että kaikki neljä evankeliumia kertovat ylösnousemuksen tapahtumat niin samalla tavalla. Oliko kaikki todella tapahtunut aamulla, sapatin jälkeen ja viikon ensimmäisenä päivänä — sitä emme jälkikäteen pysty todistamaan.

Ainoa, mihin voimme luottaa, ovat nämä neljä yhtäpitävää kuvausta. Evankelistat olivat ehkä tietoisia toistensa muistikuvista ja niiden eroista. Saattoivatpa he kilpaillakin siitä, kuka muisti tarkimmin.

Toinen selitys on syvempi. Aamu, sapatin päättyminen ja viikon ensimmäinen päivä kuvaavat ajanjakson muutosta. Aamulla alkaa uusi päivä. Kun sapatti on takana, jotain on päättynyt. Viikon ensimmäisenä päivänä alkaa uusi aika.

Kaikkein selvimmin vanhan ja uuden ajan murrosta kuvaa Johannes. Vanha käännös sanoo, että silloin, kun Maria tuli haudalle, oli "vielä pimeää". Kuolemalla ja pimeällä oli valta, eikä Maria vielä ymmärtänyt, millainen päivä olisi edessä. Vasta vähitellen aamu ja uusi elämä valkenivat.

Entäpä jos evankeliumien ajanmääreet haluavat kolminkertaisella tavalla ilmaista, että Jeesuksen ylösnousemus merkitsi kokonaan uuden aikakauden alkua? Vanha ja pimeä aika, kuoleman aika, oli lopullisesti jäänyt taakse. Aamu aloitti uuden ajan. Viikon ensimmäinen päivä kertoo, että edessä on parempi huominen.

Olisiko kaikkien ajanmääreiden syvin merkitys siinä, että Kristus on ylösnoussut? Kaikki evankeliumit aloittavat kertomuksensa epäsuoralla ja aavistelevalla tavalla, mutta ovat varmoja, että kuolema on menettänyt valtansa. Uusi aika, toivon ja ilon aika, on alkanut.

Hyvää pääsiäistä!""

Jep, käskyt ovat kauniita.

Lapsille kostaminen perustuu kuitenkin siihen että kyse on perisynnistä, eli tavat periytyvät.
Raamatun selvä opetus on että kaikki vastaavat vain omista synneistään.
Alaikäiset lapset ovat perineet vanhempiensa kohtalon. Aikuisena tekevät ratkaisunsa itse ja vastaavat vain omista- eivät vanhempiensa synneistä.

KOSTAAKO JUMALA ISIEN PAHAT TEOT LAPSILLE? KASTAMATTOMIEN LASTEN KOHTALO?
"Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni." (2 Moos 20:6)

Samassa yhteydessä Jumala lupaa kostaa aina neljänteen polveen, ja panna lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, ja vaatii tilille ne jotka Häntä vihaavat. (20:5)Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja siitä lähtien ymmärretään että ihmiskunta on ollut "perisynnin" alainen. (1 Moos 3:13-19)

Raamattu opettaa, että jokainen vastaa omista teoistaan. (5 Moos 24:16, Jer 31:29-30, Hes 18:2-4) "Perisynti" kulkee myös tapatottumuksina. Koti jossa juodaan alkoholia ja tupakoidaan, näkyy tavallisesti ja usein myös lasten tavoissa ennenpitkää. Toisin tapahtuu kun ihminen ottaa uskossa vastaan Jeesuksen, ja uudesti syntymisen myötä rakkaudessa Jumalaan hylkää syntinsä. (Joh 3:3-8) Usko tuottaa Hengen hedelminä kypsymisen tuloksena kokonaan uuden luonteen joista vanhat perityt tavat ovat poissa. (2 Kor 5:17, Room 7:22, Gal 5:22-26)

Uudestisyntynyt kristittykin erehtyy, mutta Jeesus ylipappina taivaallisessa pyhäkössä on katuneen ja kääntyneen erehtyjän puolustaja. (Hebr 8, 1 Joh 2:1, 3-5) Aivan erilaisessa asemassa on katumaton ja kääntymätön, jonka siveyslain rikkominen on jatkuvaa , tahallista ja harkittua kapinaa Jumalaa vastaan. Kääntymättömänä hän on tuomion alainen. (Room 6:23, Ilm 22:12)

Jeesus rakasti lapsia ja siunasi heitä. Hän opetti "Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kun lapsi, hän ei sinne pääse." (Mark 10:13-16) Juutalaisten tapana oli että lapsia siunattiin. Lapsia ei kastettu. Lapset ovat herkkiä vastaanottamaan evankeliumia ja vanhemmilla on suuri vastuu. Kun lapsi tulee ikään jossa hän on Jeesuksen arvion mukaan kypsä tekemään itse päätöksensä lapsi vastaa päätöksistään itse. Siihen saakka lapsi on vanhempiensa pyhittämä ja lapsi on puhdas. Heillä ei ole lapsena ymmärrystä "perisynnin" vuoksi riittävästi tehdä valintojaan ja vastata niistä itse. On huomioitava aina kaikessa synnin erehdyksessä Raamatun opetus että oikeudenmukainen Jumala rankaisee ihmistä ihmisen ymmärryksen mukaan. (Luuk 12:47-48) Jumala ei vaadi lasta tilille jos lapsi lyö toista koska lapsi ei ymmärrä tekoaan.

Raamatussa uskovan kaste kuuluu ja liittyy uskoon ja kääntymykseen, jossa ihminen hautaa vanhan elämänsä ja alkaa elää uutta elämää Kristuksessa. "Joka uskoo ja kastetaan (Ensin usko ja sitten kaste) pelastuu, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen." (Mark 16:15-16)

"Mies joka ei usko on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo joka ei usko, on uskovan miehensä pyhitämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1Kor 7:14)

Jumalattomien lapsista Raamattu noudattaa samaa käytäntöä, että he ovat vanhempiensa puhittämiä tai kiroamia. "Jumalattomien siemen hävitetään" (VKR: Ps 37:28) "Heidän lapsensa Sinä hävität maan päältä, heidän jälkeläisensä ihmisten joukosta." (Ps 21:11)

Jumalan valtakunnassa kuitenkin varmasti tulee olemaan sellaisiakin jotka eivät ole päässeet kasteelle. Ihmisen ymmärryksellä emme voi olla tuomareina, emmekä päätellä kenenkään pelastumista tarkkaan. Raamatussa on kuitenkin ilmoitettu tietyt periaatteet ja ehdot. Tuomitsemiseen ei ihmisellä ole oikeutta senkään vuoksi että syntinen voi aina myöhemmin elämässään tehdä parannuksen, katua syntinsä, ottaa vastaan Jeesuksen ja pelastua.

Siunauksia paljon Alexille ja tervetuloa lomalta
jari

http://www.ortodoksi.net/kalenteri/ortodoksinen_kalenteri_2008.htm

http://wapedia.mobi/fi/Sunnuntai

Adventistit jarlau ja alex-kasi ovat täysin oikeassa, koska ovat sitä mieltä kanssani että, lauantai on sapatti ja kuuliaisuuden merkkinä. Sunnuntai on väärä sapatinpäivä ja luopumuksen merkki.

Tuskin kukaan enemmän voi vihata luterilaisuutta
kuin mitä alex-8 näyttää tekevän, puolustessaan
henkeen ja vereen a-kirkkoka, josta väittää, että
ei kuulu siihen kirkkoon eikä tulisi mieleenkään
siirtyä sinne.