Hei!
Kärsin pakkoneuroosista, en ole saanut lääkäriltä diagnoosia, sillä en ole kehdannut/uskaltautunut mennä lääkäriin. Asia on hämmentävä, minulla on asiat periaatteessa oikein hyvin, mutta välillä tulee ahdistavia ajatuksia.
Tiedostan, että ajatukset eivät ole mielipiteitäni, vaan pikemminkin asioita, joita eniten pelkään. En ole puhunut kenellekään ongelmastani ja sitä ei päälle päin huomaa.
Pakkoajatuksia esiintyy silloin kun olen muutenkin stressaantunut, tarkastan hellan nappulat, kahvinkeittimet ja muut vempaimet monta kertaa.
Pelkään toisinaan kaupassa, että vahingossa ja ajatuksissani laitan jonkun tavaran laukkuuni esim. samalla kun puhun kännykkään.
Joskus taas nähtyäni jonkun kauhulevvan, hiipii mieleen ajatus, että apua, en kai mäkin voisi seota ja tappaa ihmisiä. Tosinaan "pelkään", että sähköpostiini tulee joku virus, joka lähettäisi jotain paskapostia nimissäni kaikille tärkeille työkontakteille jne.
Näistä ajatuksista seuraa valtava syyllisyys, vaikka tiedän, että ne eivät ole todellisia pelkoja. Asia vaivaa minua kovasti ja pelkään, että mut suljettaisiin sairaalaan jos menisin näistä lääkärille puhumaan, tiedän, että tuskin niin kävisi, mutta silti. Onko kenelläkään vastaavaa?
pakkoneuroosit
12
3746
Vastaukset
- Mersault
Suosittelisin hakemaan apua koska vaiva selvästi itseäsi häiritsee. Mikäli tämä Pakko-oireinen häiriö on ainoa oireesi (eli esim. mikään ääni ei käske asioita tarkastelemaan?) niin kyseessä on puhtaasti neuroottinen tila (ei siis vakavampi psykoottinen tila). Pakkohoitoon sinua ei voida siinä tapauksessa laittaa eikä sitä muutenkaan pidä pelätä. Pakko-oireinen häiriö kuuluu Ahdistuneisuushäiriöiden luokkaan eli tila muistuttaa Paniikkihäiriötä ja muita pelkotiloja.
Hoitona on masennukseen käytettäviä lääkkeitä. Myös tilapäisesti rauhoittavia lääkkeitä voidaan tarvita pakko-oireisen ahdistuksen lievittämiseen.
Mikäli haluat pelata varman päälle, varaa aika yksityiselle psykiatrille. Tässä on haittapuolena hinta, 50-100 euroa lääkkeet (osan saat Kelalta takaisin). Myös terveyskeskuksesta saatat hyvin saada apua vaivaasi. - Ykä
Kontrolloit liikaa itseäsi.Anna ajatusten tulla ja mennä.Koita olla takertumatta niihin äläkä tee numeroa.Olet tunnollinen luonne.Et kumminkaan tee mitä pelkäät.
- Ellen
Heipsu,
Kiitos viesteistä, helpotti hieman päästää paineita pihalle ja kertoa tästä :) Ei, mikään ääni ei näitä tarkasteluja kehota tekemään, ihan sisäinen ääni vaan. Lääkäriin en edelleenkään taida usktaltautua, se on kuitenkin sen verran iso kynnys ja pillereiden popsiminen tuntuu hyvin vieraalta. Yritän jatkaa itseni tsemppaamista :) Asia, joka tässä hieman huvittaa on se, että tiedän, että ko. ajatukset eivät ole todellisia, vaan hyvin absurdeja ja nyt kun on taas levännyt, päiväsaika ja kiire töissä, niin en edes ehdi pakkoajatuksiin vaipua.
Ellen - Susa
Ellen kirjoitti:
Heipsu,
Kiitos viesteistä, helpotti hieman päästää paineita pihalle ja kertoa tästä :) Ei, mikään ääni ei näitä tarkasteluja kehota tekemään, ihan sisäinen ääni vaan. Lääkäriin en edelleenkään taida usktaltautua, se on kuitenkin sen verran iso kynnys ja pillereiden popsiminen tuntuu hyvin vieraalta. Yritän jatkaa itseni tsemppaamista :) Asia, joka tässä hieman huvittaa on se, että tiedän, että ko. ajatukset eivät ole todellisia, vaan hyvin absurdeja ja nyt kun on taas levännyt, päiväsaika ja kiire töissä, niin en edes ehdi pakkoajatuksiin vaipua.
Ellenolisi tällainen (olen jostain lukenut) että kun tätä tarkistuspakkoa tulee, päätät että esim. joka toinen kerta kun olet sammuttanut lieden, lukinnut oven tms., yrittäisit luottaa siihen että olet sen tehnyt. Eli siis teet "sopimuksen" itsesi kanssa; "nyt ei tarvitse tarkistaa". Siis harjoittelisit pikku hiljaa pois tästä tavasta, ensin vähemmän, sitten pikkuhiljaa enemmän. Näin voisit ehkä alkaa luottamaan muistiisi. Tunnollisella ihmisellä niinkuin sinä on jo jonkinlainen alitajuinen tapa huolehtia tällaisista asioista sen kummemmin ajattelematta.
Jos pakko-oireet alkavat hallita elämääsi, voit kääntyä lääkärin puoleen, ja niinkuin joku aikaisemmin neuvoikin, ssri-lääkkeitä käytetään oireita helpottamaan.
Itse olen kärsinyt aika pahoista pakko-oireista. Työhön tai muuhun tekemiseen keskittyminen on helpottanut minunkin oloa. - Ellen
Susa kirjoitti:
olisi tällainen (olen jostain lukenut) että kun tätä tarkistuspakkoa tulee, päätät että esim. joka toinen kerta kun olet sammuttanut lieden, lukinnut oven tms., yrittäisit luottaa siihen että olet sen tehnyt. Eli siis teet "sopimuksen" itsesi kanssa; "nyt ei tarvitse tarkistaa". Siis harjoittelisit pikku hiljaa pois tästä tavasta, ensin vähemmän, sitten pikkuhiljaa enemmän. Näin voisit ehkä alkaa luottamaan muistiisi. Tunnollisella ihmisellä niinkuin sinä on jo jonkinlainen alitajuinen tapa huolehtia tällaisista asioista sen kummemmin ajattelematta.
Jos pakko-oireet alkavat hallita elämääsi, voit kääntyä lääkärin puoleen, ja niinkuin joku aikaisemmin neuvoikin, ssri-lääkkeitä käytetään oireita helpottamaan.
Itse olen kärsinyt aika pahoista pakko-oireista. Työhön tai muuhun tekemiseen keskittyminen on helpottanut minunkin oloa.Moi!
Kiitoksia neuvosta, täytyy kokeilla!
Ellen
- Minun tarinani
Minulla on pakkoajatuksia. Pelkään että teen jotakin kauheaa. Esimerkiksi jos leikkaan veitsellä vaikka leipää ja joku tulee lähelleni minulle tulee ajatus että entäpä jos satutan toista veitsellä. Seurassa pelkään että sanon tai teen jotain typerää. Kun näen tv:ssä väkivaltaa tai jos luen jonkun vaikka tappaneen jonkun, tulee mulle ahdistava tunne että entäpä jos mieki teen jotain vastaavaa. Pakkoajatuksissa on pelko että teen itselleni tai toiselle ihmiselle jotain kauheaa. Välistä ne ahdistavat niin että aivan hiki tulee pintaan.
Nämä kärjistyivät noin pari vuotta sitten, jolloin aloin tuntea hirvittävää syyllisyyttä kaikesta elämäni aikana tehdystä pahasta. Esim. yhtä-äkkiä tuli ajatus että olin sanonut jollekin ihmiselle jotain loukkaavaa ja nyt vuosien päästä minun olisi se pyydettävä häneltä anteeksi. Tai jos olin luvatta ottanut jotain tuli minulle tuli minulle pakonomainen tunne että se on tunnustettava asianomaiselle. Tai jos olin työaikana tehnyt jotain henkilökohtaista asiaa, enkä sitä työtä josta minulle maksettiin, tuli siitä pakkoajatus että se oli tunnustettava työnantajalle. Ja jos joku ihminen kehui minua jostain asiasta, tuli minulle pakonomainen tarve kertoa hänelle kuinka paljon pahaa mie olin elämässäni tehnyt, että ei minua kannata kehua, koska olen tehnyt sitä ja tuota. Pakkoajatuksia tuli hyvinkin henkilökohtaisista asioista, joita minun olisi kerrottava vieraille ihmisille. Nämä ajatukset voimistuivat ja olin siinä tilanteessa että minulla oli koko ajan pakonomainen tunne että minun täytyy kertoa itsestäni jotain ikävää toisille ihmisille, ajatukseni pyörivät kaiken ikävän ympärillä ja päässäni takoi että kerro, kerro, kerro. Kerro taas jotain muuten et saa rauhaa, ja kun kertoi asian joka painoi mieltä, tuli taas uusi asia joka alkoi painaa mieltä ja sitä rataa se jatkui. Asioista kertominenkaan ei helpottanut, tunne olin hyvin ahdistava. Äänia en kuitenkaan ole kuullut. Kävin psykiatrin vastaanotolla useaan otteeseen, kävin juttelemassa asiantuntijoitten kanssa, sain monenlaisia neuvoja ja lääkkeitä, mutta ei ne tuoneet helpotusta.
Noin pari vuotta olin tässä noidankehässä, kunnes tuli lopullisesti seinä vastaan. Minulta hävisi ruokahalu ja laihduin melkein kymmenen kiloa, työhöni en kyennyt koska pakkoajatukset haittasivat kaikkea elämistä. Kaiken mahdollisen avun etsin jokasuunnalta kunnes mikään ei auttanut. Vihdoin menin työterveyslääkärini luo ja neuvoteltuani hänen kanssaan ja kerrottuani kaiken joka ahdistaa, tulimme yhdessä siihen tulokseen että hän kirjoittaa minulle lähetteen mielisairaalaan. Oltuani siellä pari kuukautta ja saatuani asianmukaista hoitoa, alkoivat pakkoajatukseni helpottaa. Eivät ne kokonaan ole loppuneet, vieläkin tulee vaikka minkälaisia hulluja ajatuksia mieleen, mutta pärjään tai ainakin toivon pärjääväni niiden kanssa. Käyn terapiassa kerran viikossa ja minulla on lääkitys. Työkykyni on palautunut ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. - maniak
Vastaavia oireita itselläni.Pahinta on, kun niitä joutuu päivittäin peittelemään.
- rilluma rikoo
Onks tällänen teidän mielestä johonkin eri - vai samaan kategoriaan kuuluvaa - ja mitä neuvoisitte, että vois tehdä tälläsen "vian" poistamiseksi?
Ensimmäiset ajatukseni aamuisin - ja illalla viimeiset - liittyvät esim. siihen, että mitä kaikkea hirveää voi tapahtua, lapsilleni tai miehelleni, itselleni tai vanhemmilleni - näen tahtomattani laseni makaamassa ruumisarkussa, itseni ruumisarkussa jne tai lapseni murskaantuneena auton alle tai vastaavasti näen itseni, oman naamani puhumassa jotain todella typerää, katselen itseäni kuin ulkouolisena; kaikki tekemiseni, olemiseni, olemukseni kauhistuttaa = miten voinkaan olla niin nolo ja ällöttävä, tyhmääkin tyhmempi tyhmä tyhmä, vastenmielinen, luuseri. Ajatuksissani en osaa mitään, en ole Tarpeeksi Mitään. Ympärilläni - ja tuttavapiirissäni on paljon lahjakkaita ja menestyneitä ihmisiä, alansa parhaimmistoa.
Vain minä en ole mitään.
Olen myös alkanut jännittämään ihmisten seuraa, mikä on täysin uutta. Joskus puhun täysin sekavia. Jännitän niin, että tärisen.
Entäs, onks teillä sellasta kenelläkään, että yleensä joku aivan järisyttävän inhottava ja ärsyttävä biisi saattaa jyskyttää päässä päiväkausia, niin ettei siltä saa rauhaa ollenkaan? Se on todella häiritsevää, välillä on vaikea ajatella selkeästi, se biisi "soi" niin hallitsevasti päässä.
Joku kuolee nyt varmaan nauruun, mutta mua ei naurata: nytkin päässä jyskyttää - ehkä jo viidettä päivää - joku homeinen kauhistus, Mikko Alatalon "rikoo on riskillä ruma".
Kun ja jos yritän ajatella jotain - tai varsinkin silloin, kun en "ajattele" aktiivisesti mitään, niin se puskee heti esiin.
ja nytkin, kun kirjoitan, se yritää tunkeutua tähän väliin...oon köyhä laulaja mä vain..olen koditon...HYI HELVETTI; MITEN TÄLLÄSESTÄ KAIKESTA PÄÄSIS EROON? En ymmärrä, miks mä edes tiedän ton laulun sanoja, mistä helvetistä ne tulee? ( No just varmaan sieltä--)
Mulla on ihana mies, ihanat lapset; mulla ei pitäis olla mitään hätää ja yritän usein järkeistää tuntemuksiani, suhteuttaa lapsellista vinkumistani ihmisten todellisiin murheisiin, mutta se ei auta - päinvastoin, pää huutaa vaan lujempaa "MENI RAHAMIEHEN MAINE SEN SILIÄN TIEN KUN PENNIT VAIHDETTIIN..." - taotao123
rilluma rikoo kirjoitti:
Onks tällänen teidän mielestä johonkin eri - vai samaan kategoriaan kuuluvaa - ja mitä neuvoisitte, että vois tehdä tälläsen "vian" poistamiseksi?
Ensimmäiset ajatukseni aamuisin - ja illalla viimeiset - liittyvät esim. siihen, että mitä kaikkea hirveää voi tapahtua, lapsilleni tai miehelleni, itselleni tai vanhemmilleni - näen tahtomattani laseni makaamassa ruumisarkussa, itseni ruumisarkussa jne tai lapseni murskaantuneena auton alle tai vastaavasti näen itseni, oman naamani puhumassa jotain todella typerää, katselen itseäni kuin ulkouolisena; kaikki tekemiseni, olemiseni, olemukseni kauhistuttaa = miten voinkaan olla niin nolo ja ällöttävä, tyhmääkin tyhmempi tyhmä tyhmä, vastenmielinen, luuseri. Ajatuksissani en osaa mitään, en ole Tarpeeksi Mitään. Ympärilläni - ja tuttavapiirissäni on paljon lahjakkaita ja menestyneitä ihmisiä, alansa parhaimmistoa.
Vain minä en ole mitään.
Olen myös alkanut jännittämään ihmisten seuraa, mikä on täysin uutta. Joskus puhun täysin sekavia. Jännitän niin, että tärisen.
Entäs, onks teillä sellasta kenelläkään, että yleensä joku aivan järisyttävän inhottava ja ärsyttävä biisi saattaa jyskyttää päässä päiväkausia, niin ettei siltä saa rauhaa ollenkaan? Se on todella häiritsevää, välillä on vaikea ajatella selkeästi, se biisi "soi" niin hallitsevasti päässä.
Joku kuolee nyt varmaan nauruun, mutta mua ei naurata: nytkin päässä jyskyttää - ehkä jo viidettä päivää - joku homeinen kauhistus, Mikko Alatalon "rikoo on riskillä ruma".
Kun ja jos yritän ajatella jotain - tai varsinkin silloin, kun en "ajattele" aktiivisesti mitään, niin se puskee heti esiin.
ja nytkin, kun kirjoitan, se yritää tunkeutua tähän väliin...oon köyhä laulaja mä vain..olen koditon...HYI HELVETTI; MITEN TÄLLÄSESTÄ KAIKESTA PÄÄSIS EROON? En ymmärrä, miks mä edes tiedän ton laulun sanoja, mistä helvetistä ne tulee? ( No just varmaan sieltä--)
Mulla on ihana mies, ihanat lapset; mulla ei pitäis olla mitään hätää ja yritän usein järkeistää tuntemuksiani, suhteuttaa lapsellista vinkumistani ihmisten todellisiin murheisiin, mutta se ei auta - päinvastoin, pää huutaa vaan lujempaa "MENI RAHAMIEHEN MAINE SEN SILIÄN TIEN KUN PENNIT VAIHDETTIIN..."Moi! Mulla on ihan sama homma. Kamalia pakkoajatuksia, lähinnä "näen"itseni tekemässä jotain kamalaa, esim. puukottamassa itseäni vatsaan tms. Sitten mulla on soinut eilis illasta saakka päässä pari eri biisiä ja kellon tikitys! Se ei siis kuulu niinkuin kello olis tossa pään vieressä, eli ei ulkopuolelta, vaan just samalla tavalla, kun joku homeinen biisi jää soimaan päähän. Yleensä mua ei tollaset häiritse, mutta kun mä olen pelännyt psykoosia ja skitsofreniaa jo pari kuukautta, niin kaikki ylimääräinen ajatuskuvio ei auta asiaa. Mä tiedostan kyllä miten typerää tää on ja tiedän, etten kovin todennäköisesti edes sairastu psykoosiin, muuta peloilleen on vaikea mahtaa mitään...
Ootteko kokeillut sellaista kirjaa ku Kerrasta poikki? On aika hyviä ohjeita, mä aattelin kokeilla niiden avulla näistä eroon. Ja menen puolentoista viikon päästä psykiatrille käymään. Kävin jo kerran mielenterveyshoitajan juttusilla. Hän sanoi, että ne äänet, joita esim.psyykosipotilaat kuulee, on nimenomaan ulkopuolisia ääniä, joita ei vaan muut kuule. He eivät ymmärrä, että ne "äänet" on heidän omia ajatuksiaan.
Mitä teille kuuluu nykyään? Onko kukaan teistä täällä käynyt näitä lukemassa enää näitä?
Toivottavasti löytyisi samassa jamassa olevia lisää, ei sillä, että toivoisin toisten kärsivän samasta, mutta se tieto, ettei ole yksin lohduttaa!:)
- KS
TaoTao Ootko täällä tai luetko, haluaisin jutella tosta päänsisäisestä äänestä.. mulla samaa vaivaa ja vaikea puhua kellekään joka ei siitä tiedä.. joudun selittelemään sitä pitkän kautta koska muuten pelkään tulevani leimatuksi hulluksi.. kirjoita siis jos olet täällä niin tänne :)
- KS
nostan
- KS
nostan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole202252Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi772200Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä412079Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma551458- 741376
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46903Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?64901Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat8791- 52763
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi34760