Vihasta vihaan

Se läheisyyden kaipuu ajaa mua pois
Ajaa pois kodista
Rakkaan sylistä toiseen samanlaiseen
Mä haen ja kuljen
Väsytän itseäni valvomalla
Olemalla jotain muuta kuin itseni
Kirjoitan ja elän
En näe sitä mitä en halua
En näe sitä ojaan poljettua sydäntäni
Jolla miehet vain leikkivät
Mä olin liian sokea

Nyt mä kadun sitä aikaa
Kun annoin kaiken kulkea ylitseni
Onhan se nyt ohi
Mutta jätti se arvet
Ne syvät, verenpunaiset jäljet sydämessä, sielussa
Hakattuina sinne jonnekin kauas
Etten niistä pääsisi luopumaan
Vaikka kuinka haluaisinkin lopettaa tämän kaiken
Antaa olla vain
Mä olen liian heikko siihenkin

Mä en jaksa enää pelätä
Ei kuolema ole paha mies
Se tulee vain kerran
Ota sitä kädestä ja lähde mukaan
Anna sen johdattaa kotiin
Sinne mistä joskus kauan sitten lähdettiin
Helvetistä helvettiin...