Huomenna kukat kuolevat jälleen
syksyinen tuuli ja
lumi peittää maan ja kaikki lehdistä riisutut oksat
jäykistyvät pakkasessa
jaksamatta edes vavahdella ne vaikenevat
vaikenevat
Mutta mitä siitä
Nythän on vielä kesä,
älä katso kaukaista mennyttä
muistellen sen päättymistä syksyyn ja
hyytävään tuuleen
Älä kaukaista joskus tulevaa
päätellen että tämä on viimeinen
sillä tiedät
että tämän kesän jälkeen et jaksa talvea,
et enää yhtäkään talvea
Mutta nyt on kesä
ja linnut laulavat, rakkaani, ikkunoiden takana
odottaen pääsyä avartuvaan syliisi
putoavana lahjana:
Kesä
Jään musertava paino on hellittänyt
aallot juoksevat kiviä vasten
rakastavat kasvojasi
tuhansin kirkkain pisaroin
Ja linnut laulavat
Ruoho ryntää esiin maasta kuin kupliva heleä nauru
lämpö ja taivaalta tuleva siunattu sade synnyttävät elämän
oksiin räjähtävä lehtien paljous
Ja ihminen kuin huohottaa kevään nopeuden alla
tulvillaan ylitsevuotavaa lahjaa
Kuuntele kiuruja,
sormenpäiden tanssi käsivarsilla
vatsanpohjassa kuutamoyön odotus, varpaat jo virtaavassa
vedessä, silmien sulautuminen silmiä vasten
Ja mitä siitä
vaikka huomenna kukat kuolevat jälleen
Niin, minä tiedän
olet väsynyt kasvien kuolemaan
elämän käpertymiseen ja vaikenevaan luontoon
Kevät sattuu, pelkäät avautua valolle
valolle joka kohta kuolee
ja olet varma
että kun se kuolee
sinäkin
Älä sano niin
Ymmärrän
kuinka hämilläsi olet
löytäessäsi itsesi kesän portilta
ja tiedän miksi jalkasi epäröivät kynnyksellä
Uskalla sittenkin,
yökasteinen nurmi jalkapohjia vasten kuuluu sinulle
yölintujen konsertti kuuluu sinulle
ja aamu joka ei tunne mennyttä eikä tulevaa
Se on nyt
Laulavat linnut
Sinä jaksat kyllä
ne kantavat sinua siivillään
enemmän kuin kokemukset ajan saatossa
hyväilyt tai
sattuvat lyönnit
on sittenkin elämän laulu siipien havinassa lohdullisuutta
Kaikella
on aikansa rakkaani
itketään yhdessä
ei toivottomina vaan hymyillen
kyynelten
jäätyneiden kyynelten
kaikkien jäätyneiden kyynelten läpi
Rakkaani
Vihreys puhkoo tiensä kylmyytemme läpi
vavahteleviin sydämiimme eivätkä ne koskaan
täysin vaikene
Kuuntele rakkaani, kuule, ja hengitä vielä
Nyt on kesä
Herää kevään kanssa
yhdessä kevään kanssa herää
tuntemaan
että juuri nyt on
nyt
Ja laulavat linnut
Nimetön runo 07 05 09.
aitiparta
4416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suvi tulee kerran vuodessa, Suvi antaa elämälle uuden alun, Suvi on valoisat yöt ja puiden lehtivihreä Suvi on lämmin K E S Ä
"Puiden lehtivihreä" kuulostaa kauniilta ja synnyttää voimakkaan aistimuksen. Muuten kyllä ajattelen että jokainen päivä on elämälle uusi alku. Tavallaan kevättä voisi käyttää vertauskuvana, siitä mitä ihmiselle tapahtuu joka aamu. Elämä räjähtää auki ja syöksyy tai soljuu meihin ja meille, sisäämme ja eteemme ainutkertaisena lahjana. Voi hyvin.
usein hyvin pitkiä, äitiparta. Mutta ne ovat kauniita ja syvällisiä, usein puhetta jollekulle. Ehkä pituus on tyyliseikka tai minulla ainakn joskus se voi johtua siitä, että tunnetta on niin paljon kirjoittaessani, että runosta tulee pidempi. Kiva, että kirjoitat palstalle aina välillä. Kerppis
Joissain runoissa pituus on ihan tietoinenkin tyyliseikka ja tavallaan kuuluu runon sisältöön, sen rekvisiittaan yhtä lailla kuin runossa käytetyt ilmaukset, kuvat. Olen nimittänyt pitkiä runojani "kompleksisiksi runoiksi" ja tarkoitan lähinnä "monikerroksisuutta". Äitipartamainen tyyli on moneen suuntaan kurottuvaa ja jaarittelevaa litaniaa missä teksti käy dialogia itsensä kanssa. Huoks. :) Ehkä siinä on ripaus ilkikurisuutta tai huvittunutta itseironiaa. Niin kuin usein toistuva sana "rakkaani" joka joskus on lähinnä vitsi mutta - usein - monia (ja keskenään ristiriitaisiakin) asioita. Tiedän että tekstit voisi olla parempia tiiviissä muodossa ja ehkä helpostikin voisin muotoilla niistä sellaisia että ne menisi ikäänkuin kaupaksi paremmin, mutta en koe olevani varsinaisesti runoilija, en edes harrastuspohjalta eikä tarkoitukseni ole luoda mahdollisimman "myyviä" tai edes kauniita tekstejä. Pääasiassa runoni ovat vain runomuodossa tapahtuvaa runouden tarkastelua, kielen, assosisaatioiden ja mieltämisen tarkastelua, mutta se ei tarkoita ettei omaa sisintäni, ajatus- ja kokemusmaailmaani olisi niissä mukana myös, tavalla ja toisella, joskus varsin kipeästikin. Puheena jollekin... Vaikka runoni harvoin kuvaavat omaa elämää ja henkilökohtaisia tilanteita omaa niissä on ainakin se, että elämä kokonaisuudessaan (sekä sen kuvailemiseen käytettävä kieli) on vietävän koskettava aihe... Kiitos Kerppuli. Halauksin -parta.