Nimetön runo 07 05 09.

Huomenna kukat kuolevat jälleen syksyinen tuuli ja lumi peittää maan ja kaikki lehdistä riisutut oksat jäykistyvät pakkasessa jaksamatta edes vavahdella ne vaikenevat vaikenevat Mutta mitä siitä Nythän on vielä kesä, älä katso kaukaista mennyttä muistellen sen päättymistä syksyyn ja hyytävään tuuleen Älä kaukaista joskus tulevaa päätellen että tämä on viimeinen sillä tiedät että tämän kesän jälkeen et jaksa talvea, et enää yhtäkään talvea Mutta nyt on kesä ja linnut laulavat, rakkaani, ikkunoiden takana odottaen pääsyä avartuvaan syliisi putoavana lahjana: Kesä Jään musertava paino on hellittänyt aallot juoksevat kiviä vasten rakastavat kasvojasi tuhansin kirkkain pisaroin Ja linnut laulavat Ruoho ryntää esiin maasta kuin kupliva heleä nauru lämpö ja taivaalta tuleva siunattu sade synnyttävät elämän oksiin räjähtävä lehtien paljous Ja ihminen kuin huohottaa kevään nopeuden alla tulvillaan ylitsevuotavaa lahjaa Kuuntele kiuruja, sormenpäiden tanssi käsivarsilla vatsanpohjassa kuutamoyön odotus, varpaat jo virtaavassa vedessä, silmien sulautuminen silmiä vasten Ja mitä siitä vaikka huomenna kukat kuolevat jälleen Niin, minä tiedän olet väsynyt kasvien kuolemaan elämän käpertymiseen ja vaikenevaan luontoon Kevät sattuu, pelkäät avautua valolle valolle joka kohta kuolee ja olet varma että kun se kuolee sinäkin Älä sano niin Ymmärrän kuinka hämilläsi olet löytäessäsi itsesi kesän portilta ja tiedän miksi jalkasi epäröivät kynnyksellä Uskalla sittenkin, yökasteinen nurmi jalkapohjia vasten kuuluu sinulle yölintujen konsertti kuuluu sinulle ja aamu joka ei tunne mennyttä eikä tulevaa Se on nyt Laulavat linnut Sinä jaksat kyllä ne kantavat sinua siivillään enemmän kuin kokemukset ajan saatossa hyväilyt tai sattuvat lyönnit on sittenkin elämän laulu siipien havinassa lohdullisuutta Kaikella on aikansa rakkaani itketään yhdessä ei toivottomina vaan hymyillen kyynelten jäätyneiden kyynelten kaikkien jäätyneiden kyynelten läpi Rakkaani Vihreys puhkoo tiensä kylmyytemme läpi vavahteleviin sydämiimme eivätkä ne koskaan täysin vaikene Kuuntele rakkaani, kuule, ja hengitä vielä Nyt on kesä Herää kevään kanssa yhdessä kevään kanssa herää tuntemaan että juuri nyt on nyt Ja laulavat linnut
4416
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Suvi tulee kerran vuodessa, Suvi antaa elämälle uuden alun, Suvi on valoisat yöt ja puiden lehtivihreä Suvi on lämmin K E S Ä

Äänestä
  • "Puiden lehtivihreä" kuulostaa kauniilta ja synnyttää voimakkaan aistimuksen. Muuten kyllä ajattelen että jokainen päivä on elämälle uusi alku. Tavallaan kevättä voisi käyttää vertauskuvana, siitä mitä ihmiselle tapahtuu joka aamu. Elämä räjähtää auki ja syöksyy tai soljuu meihin ja meille, sisäämme ja eteemme ainutkertaisena lahjana. Voi hyvin.

    Äänestä

usein hyvin pitkiä, äitiparta. Mutta ne ovat kauniita ja syvällisiä, usein puhetta jollekulle. Ehkä pituus on tyyliseikka tai minulla ainakn joskus se voi johtua siitä, että tunnetta on niin paljon kirjoittaessani, että runosta tulee pidempi. Kiva, että kirjoitat palstalle aina välillä. Kerppis

Äänestä
  • Joissain runoissa pituus on ihan tietoinenkin tyyliseikka ja tavallaan kuuluu runon sisältöön, sen rekvisiittaan yhtä lailla kuin runossa käytetyt ilmaukset, kuvat. Olen nimittänyt pitkiä runojani "kompleksisiksi runoiksi" ja tarkoitan lähinnä "monikerroksisuutta". Äitipartamainen tyyli on moneen suuntaan kurottuvaa ja jaarittelevaa litaniaa missä teksti käy dialogia itsensä kanssa. Huoks. :) Ehkä siinä on ripaus ilkikurisuutta tai huvittunutta itseironiaa. Niin kuin usein toistuva sana "rakkaani" joka joskus on lähinnä vitsi mutta - usein - monia (ja keskenään ristiriitaisiakin) asioita. Tiedän että tekstit voisi olla parempia tiiviissä muodossa ja ehkä helpostikin voisin muotoilla niistä sellaisia että ne menisi ikäänkuin kaupaksi paremmin, mutta en koe olevani varsinaisesti runoilija, en edes harrastuspohjalta eikä tarkoitukseni ole luoda mahdollisimman "myyviä" tai edes kauniita tekstejä. Pääasiassa runoni ovat vain runomuodossa tapahtuvaa runouden tarkastelua, kielen, assosisaatioiden ja mieltämisen tarkastelua, mutta se ei tarkoita ettei omaa sisintäni, ajatus- ja kokemusmaailmaani olisi niissä mukana myös, tavalla ja toisella, joskus varsin kipeästikin. Puheena jollekin... Vaikka runoni harvoin kuvaavat omaa elämää ja henkilökohtaisia tilanteita omaa niissä on ainakin se, että elämä kokonaisuudessaan (sekä sen kuvailemiseen käytettävä kieli) on vietävän koskettava aihe... Kiitos Kerppuli. Halauksin -parta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


aitiparta kirjoitti:

Huomenna kukat kuolevat jälleen syksyinen tuuli ja lumi peittää maan ja kaikki lehdistä riisutut oksat jäykistyvät pakkasessa jaksamatta edes vavahdella ne vaikenevat vaikenevat Mutta mitä siitä Nythän on vielä kesä, älä katso kaukaista mennyttä muistellen sen päättymistä syksyyn ja hyytävään tuuleen Älä kaukaista joskus tulevaa päätellen että tämä on viimeinen sillä tiedät että tämän kesän jälkeen et jaksa talvea, et enää yhtäkään talvea Mutta nyt on kesä ja linnut laulavat, rakkaani, ikkunoiden takana odottaen pääsyä avartuvaan syliisi putoavana lahjana: Kesä Jään musertava paino on hellittänyt aallot juoksevat kiviä vasten rakastavat kasvojasi tuhansin kirkkain pisaroin Ja linnut laulavat Ruoho ryntää esiin maasta kuin kupliva heleä nauru lämpö ja taivaalta tuleva siunattu sade synnyttävät elämän oksiin räjähtävä lehtien paljous Ja ihminen kuin huohottaa kevään nopeuden alla tulvillaan ylitsevuotavaa lahjaa Kuuntele kiuruja, sormenpäiden tanssi käsivarsilla vatsanpohjassa kuutamoyön odotus, varpaat jo virtaavassa vedessä, silmien sulautuminen silmiä vasten Ja mitä siitä vaikka huomenna kukat kuolevat jälleen Niin, minä tiedän olet väsynyt kasvien kuolemaan elämän käpertymiseen ja vaikenevaan luontoon Kevät sattuu, pelkäät avautua valolle valolle joka kohta kuolee ja olet varma että kun se kuolee sinäkin Älä sano niin Ymmärrän kuinka hämilläsi olet löytäessäsi itsesi kesän portilta ja tiedän miksi jalkasi epäröivät kynnyksellä Uskalla sittenkin, yökasteinen nurmi jalkapohjia vasten kuuluu sinulle yölintujen konsertti kuuluu sinulle ja aamu joka ei tunne mennyttä eikä tulevaa Se on nyt Laulavat linnut Sinä jaksat kyllä ne kantavat sinua siivillään enemmän kuin kokemukset ajan saatossa hyväilyt tai sattuvat lyönnit on sittenkin elämän laulu siipien havinassa lohdullisuutta Kaikella on aikansa rakkaani itketään yhdessä ei toivottomina vaan hymyillen kyynelten jäätyneiden kyynelten kaikkien jäätyneiden kyynelten läpi Rakkaani Vihreys puhkoo tiensä kylmyytemme läpi vavahteleviin sydämiimme eivätkä ne koskaan täysin vaikene Kuuntele rakkaani, kuule, ja hengitä vielä Nyt on kesä Herää kevään kanssa yhdessä kevään kanssa herää tuntemaan että juuri nyt on nyt Ja laulavat linnut

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu