ajan.Miksi?En elä juuri samalla tavalla kuin muut ydinperheemme jäsenet.Kotinikin on samalla työpaikkani ja eri tavalla kaikenlisäksi sisustettu ja koristeltu kuin on muilla perheemme jäsenillä.Siksi saan huonoa kohtelua ja parjaamista osakseni.
Perhekiusattu koko elämän
********
13515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En nyt saanut oikein selvyyttä noin lyhytsanaisesta tekstistäsi.
Jos voisit hiukan tarkentaa kuvaustasi perhekiusattuna olostasi,
niin ehkä me muut voitaisiin vastatakin tuohon miksi-kysymykseesi!
Kirjoitin lyhyesti ja lisään.Lähinnä koen olevani ydinperhekiusattu,koska elämäntapani poikkeaa jonkin verran tavanomaisesta basic-elämäntyylistä.Läheiseni ovat lähestulkoon kaikki niin sanottuja basic(perus)ihmisiä,jotka työskentelevät tuon 8-tuntia sanoisinko liukuhihnatyötä tehden kun taas minulle luovan ammatin omaavana yksilönä,työajatkin ovat luovuuden kukoistaessa ympärivuorokautisia,toisinaan.Elämääni eivät kuulu tavanomaisista asioista keskustelu(siivoamisesta,pyykinpesusta,astioiden tiskauksesta,shoppailuista,TV-sarjoista,naapureiden asioista,ym.).
Minun mielenkiintoni kohdistuu pääasiassa ja melkeinpä kokonaan työasioihini,siihen ihanaan luovaan työhöni ja ideointiin,jota teen mielelläni ja jota rakastan yli kaiken.Mutta siis ydinperheeni ja lähimmäiseni eivät ole milloinkaan ymmärtäneet minua tuon asian takia.Se mitä en ymmärrä,niin kannustus minun työtäni kohtaan on niin sanotusti nollaluokkaa näillä henkilöillä.Siksi olen jo nuoresta asti kutsunut itseäni MUSTAKSI LINNUKSI.Kannustuksen sijasta saan SOLVAUSTA.
Olen todellakin herkkä luonteeltani ja jokainen solvaus on minulle masennusta aiheuttava.Minun asuntoni on myöskin erilainen kuin ydinperheeni jäsenten ja muiden lähisukulaisten.Koristelen todellakin paljon kotiani.Minulla on melkoisesti pieniä esineitä ja tavaroita.Mutta se kammottavin asia,joka häiritsee läheisiäni,jos he sattuvat näkemään,on pölyimuri keskellä eteisen lattiaa tai etten ole pitänyt kotiani juuri niin järjestyksessä kuin he itse pitävät.Minulla nimittäin ei ole paljonkaan aikaa siivoilla ja puunailla kotiani ja pitää jokaista matonhapsua suorassa.Siivoan onneksi kerran viikossa työhuoneet sekä muut tilat ja siinäpä riittää jo yhdelle ihan tarpeeksi hommia työn lisäksi.Mutta aina en jaksakkaan,jos olen innolla ideoinut ja tehnyt tiiviisti töitä viikon putkeen noin 14 tuntia/vrk.
Monesti ajattelen,että rakkauden ja lämmön saaminen lähimmäisiltään olisi se ensimmäinen asia,jota kaipaan.
Minä myöskin rakastan tiedonhankintaa eli lukemista ja muuta vastaavaa.Olen kiinnostunut monista asioista ja uudesta tiedosta oman ammattini mukaanlukien.Luen joka päivä myöskin paljon ja ahmin tietoa.Kouluaikoina olin (tosin siitä nyt jo aikaa)luokkamme priimus.Mutta nyt kuitenkin eletään tätä päivää.
joka lähtöön koteja ja työpaikkoja.Kukin elää tavallaan.Vaiko?Jos joku niuhoo roskien ja villakoirien perässä,niin tehköön sitten sitä.
sinä tuon oivalsitkin. Me kaikki tiedämme tuon asian, mutta me emme tajua emmekä ymmärrä sitä, miksi esim. minun ydinperheelläni on ensimmäisenä asiana siivoaminen ja niuhominen joidenkin perkeleen perusasioiden, kuten ruuanlaiton ja pyykinpesun sekä imurointien kanssa. Ihan kuin elämä olisi suoraan sanoen ,....olkoon, en sano edes ääneen.
Sanon, minä olen taiteilija ja maalaan niin kotona kuin työhuoneilla tietenkin. Eli,...minulle kommentoidaan seuraavalla tavalla."EIHÄN KUKAAN IHMINEN MAALAA KOTONAAN", "KAIKKI IHMISET PITÄVÄT ASUNTONSA SIISTINÄ JA TOMUTTAVAT MATOT KERRAN VIIKOSSA,...KAIKKI IHMISET,....JNE".
Siis voi Jumalauta miten poikki olen ja kyllästynyt tähän jatkuvaan marmatukseen papereistani, maalauskankaistani, maalituubeistani, pigmenttipurkeistani ja muusta vastaavasta, mitä kaikkea kotonani pöydillä ja lattioilla pidän. Ja vielä se, että maalinhaju on kotonani, niin se vielä on oikea KAUHISTUS. Kuten minulle monesti sonovat nämä ydinperheeni junttisakki, että " MENE KUNNOLLISEEN TYÖHÖN". Perkeleen perkele sanon minä. En menisi sairaanhoitajaksi pesemään paskasia perseitä sairaalaan niikuin on tuo äitimuori elämänsä viettänyt. Voi Juman,....Tai en menisi hitsaamaan kappaleita toisiinsa niinkuin veljeni ja olemaan perhanan hitsauskypärä ja paksut suojahaalarit päällä kesäkuumalla. Mutta nuo hommat ovat kuitenkin jostakin syystä niin niiiin hyviä ja ihania, että täytyy heidän sitten solvatat minun ammattiani.
Mutta näin se vain on, kun perheesi jäsenet ovat vähemmän koulutettuja kuin olet itse, niin silloin sivistyksen puuttuessa saa kuulla rakkikoirilta jatkuvaa haukkumista, sellaista marmatusta, jossa ei ole järjen ja älyn kanssa mitään tekemistä.
Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tämän vuodatukseni, mutta todellakin ottaa päähän yksinkertaiset ihmiset.
Kuulostaa et sukulaisesi ovat todellakin JUNTTEJA, joten ei kai Sinun ole pakko viettää aikaa heidän kanssaan?? Itsellänikin on sukulaisia keitä tapaan vain ns. pakollisissa perhetapahtumissa ja tällöin kohtelen heitä kohteliaasti hymyillen ignooraten vähemmän älykkäät kommentit :D. Etsi Ystäviä keistä tulee sukulaisiasi/läheisiäsi.. ? Mutta toki ymmärrän ahdistuksesi, olen itsekin taidealalla.
järkyttävää etten siis voi kutsua sukulaisiani työhuoneilleni, en kotiini, koska saan alituisesti negatiivisia kommentteja siitä, mistä kirjoitin tuossa aiemmin. Tulee todellakin niin perhanan huono olo, kun olet kutsunut kylään heitä, ja sitten tulee paskaläjä päin kasvoja.
Joten nyt olen jättänyt kutsut sukulaisteni osalta kokonaan pois. Nuolkoot lattioitaan ja imeskelkööt omia varpaidenvälejään kiiltäviksi, jos niin on pakkomielle kuurata paikkoja ja oikoa matonhapsuja. Ahdistusta tuollaisesta liiallisesta kodin siivoamisesta ja tavanomaisista asioista tulee ihan sen takia,.....koska aika täällä maailmassa meillä kaikilla on rajallinen ja sen ajan kun voi käyttää älykkäällä tavalla. Voi huh sentään, kun tekee pahaa niiden tollojen ,.....
Kaikenmaailman edesmenneiden ihmisten rihkamista tappelevat ja kiillottelevat niitä arvottomia rihkamia. Voi hyvänen aika sentään. Siis, huh ja vielä kerran huh.
Jep. Elämä on todellakin liian lyhyt tuollaiseen!! Kaikkea hyvää Sulle Taiteilija ja Erinomaista Uutta Vuosikymmentä =)! Olen Onnellinen Sun puolesta, et elät Unelmaasi. Siihen eivät monet pysty..
Hyvä ja Onnellista tätä vuotta ja kiitos kannustavista ajatuksistasi. Me taiteilijat taidamme olla niin sonutusti "kum-ma-jai-si-a", joiden työaikoja, työtapoja ja elämäntyyliä on niin sanotun melko tavallisen ihmisen vaikea tajuta/ymmärtää. Ja varsinkin silloin, jos ja kun ei ole tietoa taidehistoriasta, kuvan luomisvaiheista ym. ei voi muuta ajatellakaan kuin että,....tuossa tuo outo taas menee ja sotkee paikkojaan.
Ihmisten olisi hyvä, jopa tavallisten kaduntallaajien, käydä taidenäyttelyissä, tutustua taiteilijoiden työhuoneisiin ja ennenkaikkea tutustua taiteilijoihin ihmisinä ja heidän ajatusmaailmaansa.
Tosiasia on myöskin se, että me taiteilijat emme voi pakottaa ketään ihmistä maalaamaan tauluja tai tekemään pronssivoloksia eli pronssipatsaita, koska kaikilla ihmisillä ei ole valmiuksia niin paljon luovuuden/taiteen alalle, että he saisivat useamman taulun tuosta noin vain ja oikeilla tekniikoilla maalattua kuukauden aikana.
Ja jos puhutaan todellisesta kovasta työstä ja siitä ihan oikeasta monikerroksellisesta työprosessista, mitä taiteilijat tekevät, on työ melkoisenkin kovaa, vaikkakin se on ihanaa ja jokainen uusi projekti on suuri haaste.
Teidän tavallisten kaduntallaajien tulee huomioida sellainen asia, että taiteilija tekee työtään kaiken aikaa, vaikka se ei sille näytä. Taiteilijat työskentelevät samanlaisella tasolla kuin tiedemiehet/tiedenaiset. Eli tarkoitan suunnittelevat ja ideoivat kaiken aikaa uutta kerraten jo saavutettuja työtuloksiaan ja kehittäen uutta. Taiteilijan työpäivä ja työnteko ei lopu sen jälkeen, kun ateljeen ovi sulkeutuu, vaan ideointi ja jo aloitetun veistoksen, grafiikan tai maalauksen teko jatkuu ajatuksissa ja sketseinä luonnoskirjoihin ja tietokoneelle.
Ja lisäksi aikaa käytetään tiedon hankintaan, kuten lehdet, kirjat, netti ym. ja taidenäyttelyt, museot ovat tärkeitä käyntikohteita jokaiselle taiteilijalle.
Minusta on todellakin ihmeellistä, jos oma ydinperhe ja lähimmäiset voivat vähänkin solvata tällaista henkilöä, joka todella on lahjakas ihminen.
tämä video on hyvä esimerkki siitä, miten taiteilija tekee vaiheittain, mutta nopeasti melko yksinkertaisen maalauksen ja lopputulos on hyvä. Suunnittelu ja ideinti vei tietenkin aikaa ja paljonkin. Mutta tuo taiteilija oli ateljeessaan - -tulitteko huomanneeksi-- aamutakki päällä ja vielä paljain jaloin. Lieköhän ollut yölläkin töissään niinkuin moni meistä tekee myöskin pitkiä yörupeamia.
Joten siitä vaan. Tehkää perässä ja moittikaa sitten maaleista. papereista ja muusta rojusta ja kamasta, joita kodeissamme ja työhuoneissamme pidämme.
Jos et ole vielä milloinkan maalannut, niin kai sinä osaat. Olet aikamoinen poropeukalo, jos et saa kahdessa päivässä tämänlaista lopputulosta kankaalle maalattua. Ihan tavallinen perusmaalaus tuo on. Voin kehaista, että olen tehnyt tällaisia kolme kappaletta päivässä puuvillakankaalle, joka on pingotettu kiilapuihin.
http://www.youtube.com/watch?v=uSNmP4huF1w
.
Minäkin olen luova yrittäjä, enkä päästä sukulaisiani kotiini arvostelemaan.
Ei niiden sukulaisten kanssa ole pakko olla tekemisissä tai sitä voi ainakin rajoittaa.
Sanoisin kuitenkin ketjun aloittajalle, että kannattaisi kuitenkin ylläpitää ihmisuhteita ihan livenä (eikä vain esim. netin kautta), koska se on ihmisen mielenterveydelle tärkeää. Ystävät ja tuttavatkin kannattaa rajata vain niihin, jotka ovat mukavia, ja jättää kaikki turhat tuttavat pois.
puhut. Sukua ei todellakaan tarvitse sietää. Kirjoitit oikein kannustavasti minulle ja neuvoa-antavasti. Otan todellakin opikseni sinun kirjoituksestasi. Kiitoksia sinulle Luova yrittäjä.
Aamuyö tulee, mutta maalaan vielä pohjustuksen päälle värikerroksen uutta maisemamaalausta varten. Sen jälkeen hyppään autooni ja ajan kotiin koisimaan neljäksi tunniksi. Maalauspinta tarvitsee sen ajan kuivuakseen niin, että voin jatkaa hommia maalaamalla tuohon maisematauluun kaksi ensimmäistä kerrosta.
minun siskoni, joka on kasvatustieteiden maisteri on todellakin arvostettu perheessämme. Toinen siskoistani on sisustusliikkeen omistaja, mutta hänkin kuuluu vielä siihen ammattiryhmään ( siis 8 tuntia päivässä työskentelevänä ) ettei saa parjauksia samalla tavalla kuin minä. Mutta hyvä kun kirjoitin niin on tullut ajateltua jälleen kerran tätä taiteilijaelämää ja sen erilaisuutta verrattuna tavanomaiseen elämäntyyliin.