Olen miettinyt pitäiskö kylmästi mennä AA-kerhoon. Pari vuotta sitten yks ihminen jankutti sitä koko ajan ja sanoin että en mene ikinä, että lakkas jankuttamasta. Nyt olen ollu selvinpäin 4 päivää ja AA:n ohi kuljettuani ajattelin että jos sinne uskaltais mennä kun ei ole enää krapulaissakaan. Ihmisiä nekin kai on, olen vaan pelänny aina niitä paikkoja missä on paljon ihmisiä ja sit hävettää, ajattelin että en ole samanlainen, että heikkoutta tuo on, ja menin vetään viinaa ja aamulla huomasin että ei perkele, taas! No? Mitä sanotte. Olen nöyrä poika.
AA-kerhoonko?
Juoppomies
16
1044
Vastaukset
- juha
olla hyvä paikka mennä sinulla sinne jos tunnet että et pääse siitä yksin eroon.
Itse en aikoinaan mennyt vaikka monasti mietin että en pääse siitä juomisesta eroon muuten,mutta olen ainakin tähän asti pärjännyt omin avuin ja ei viellä ole tullut mieleenkään että tarviisi ottaa mitään.Mutta mene sinne katsomaan kyllä siellä kaikki olevat ihmiset ovat samalaisia kuin me kaikki juopot ja sieltä voit löytää apua siihen ongelmaan.Voin vaan sanoo nyt kun olen ilman sitä karmeeta myrkkyä on tää elämä juhlaa siihen verrattuna mitä se oli aikoinaan se oli kamalaa aikaa :=(Et voin sanoo et koita kaikesi et pääset siitä eroon koska tuhoot sillä itsesi ja kaikki muutkin ihmissuhteet tälläinen elämä on nyt kivaa ilman viinaa:=))))- Juoppomies
Mä oon tuhonnu enemmän kuin saanut. Tosi on. Laitan sulle yhden jutun jonka kirjoitin joku vuosi sitten yhteen lehteen. Jos jaksat lukea..?
Viina antaa ja viina ottaa.
Elämässäni ei olisi tapahtunut mitään, en olisi rohjennut tutustua vaimooni eikä muihin elämäni naisiin tai muihinkaan ihmisiin, jos olisi ollut absolutisti viinan suhteen. Suhde Marin kanssa alkoi kirjeenvaihdolla kun olin lusimassa Naarajärven varavankilassa kolmen kuukauden kakkua kahdesta törkeästä rattijuopumuksesta, ajokortitta ajosta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta. Siellä aikaa tappaessani näin teksti tv:ssä kirjeenvaihtoilmoituksia. Vastasin muutamaan ja niin alkoi ahkera kirjoittelu. Juhannuksen paikkeilla alkanut kirjoittelu huipentui tapaamiseen vasta joulun ja uudenvuoden välissä 1991-1992. Olin päissäni, mutta en aivan sikana vaan niin että ujous oli häipynyt ja juttu luisti. Seurustelua helpotti lukuisat ravintola illat koska rahaa oli, sitä oli paljon, koska rupla oli valuuttaa jolla sai köyhä mies palveluita kymmenkertaisesti kotisuomeen verrattuna. Tallinnaan suuntautunut matka oli niin onnistunut että vierailuja jatkui aina kevääseen, noin 5 kertaa, välillä käytiin yhdessä myös suomessa. Kun sain työpaikan ase-varikolta kesäkuun alussa. Mari saapui Tallinnasta Suomeen heinäkuussa tarvittavat todistukset mukanaan ja naimisiin mentiin 17.7.1992. Kuuden vuoden melko rauhallisen kotielämän sekä kahden lapsen jälkeen ote alkoi lipsua ja myönnän horjahtaneeni alkoholiin vähän enemmän, putkareissukin tuli kuuden vuoden tauon jälkeen. Avioerohan siitä tuli, joten viina antaa ja viina ottaa.
Sellanen juttu. Mut nyt olen yksin oon pilannu kaikki ne ihanat suhteet joita on ollut, ne itkee kuule... sanoo että rakastaa mua, mutta on pakko lähteä. Hitto...
Kaunista kevään odotusta sulle. Kiitos vielä.
T:Esa
http://personal.inet.fi/koti/esa.kivikoski/ - juha
Juoppomies kirjoitti:
Mä oon tuhonnu enemmän kuin saanut. Tosi on. Laitan sulle yhden jutun jonka kirjoitin joku vuosi sitten yhteen lehteen. Jos jaksat lukea..?
Viina antaa ja viina ottaa.
Elämässäni ei olisi tapahtunut mitään, en olisi rohjennut tutustua vaimooni eikä muihin elämäni naisiin tai muihinkaan ihmisiin, jos olisi ollut absolutisti viinan suhteen. Suhde Marin kanssa alkoi kirjeenvaihdolla kun olin lusimassa Naarajärven varavankilassa kolmen kuukauden kakkua kahdesta törkeästä rattijuopumuksesta, ajokortitta ajosta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta. Siellä aikaa tappaessani näin teksti tv:ssä kirjeenvaihtoilmoituksia. Vastasin muutamaan ja niin alkoi ahkera kirjoittelu. Juhannuksen paikkeilla alkanut kirjoittelu huipentui tapaamiseen vasta joulun ja uudenvuoden välissä 1991-1992. Olin päissäni, mutta en aivan sikana vaan niin että ujous oli häipynyt ja juttu luisti. Seurustelua helpotti lukuisat ravintola illat koska rahaa oli, sitä oli paljon, koska rupla oli valuuttaa jolla sai köyhä mies palveluita kymmenkertaisesti kotisuomeen verrattuna. Tallinnaan suuntautunut matka oli niin onnistunut että vierailuja jatkui aina kevääseen, noin 5 kertaa, välillä käytiin yhdessä myös suomessa. Kun sain työpaikan ase-varikolta kesäkuun alussa. Mari saapui Tallinnasta Suomeen heinäkuussa tarvittavat todistukset mukanaan ja naimisiin mentiin 17.7.1992. Kuuden vuoden melko rauhallisen kotielämän sekä kahden lapsen jälkeen ote alkoi lipsua ja myönnän horjahtaneeni alkoholiin vähän enemmän, putkareissukin tuli kuuden vuoden tauon jälkeen. Avioerohan siitä tuli, joten viina antaa ja viina ottaa.
Sellanen juttu. Mut nyt olen yksin oon pilannu kaikki ne ihanat suhteet joita on ollut, ne itkee kuule... sanoo että rakastaa mua, mutta on pakko lähteä. Hitto...
Kaunista kevään odotusta sulle. Kiitos vielä.
T:Esa
http://personal.inet.fi/koti/esa.kivikoski/tarinasi ja samalailla se minullakin meni kaikki aikoinaan ei ollut enää kuin yksi mahdollisuus lopettaa viinan juonti tai onhan toinenkin juoda niinkauan kuin henki pihisee :=(EN kadu että kanssa erosin entisestä vaimosta koska siihen oli muut syyt mutta itsellä meni vuosikausia että tajusin et täällähän voi pitää hauskaa ilman viinaakin.En tiedä itsellä ei ikinä ollut vaikeuksia tutustua toisiin vaikka olisi selvänä koska olen samallainen höpöttäjä selvänäkin,mut jokin oli että sitä viinaa piti aina alkaa juomaan ja sitä sit meni useita päiviä jokus jopa viikoja ja siitä kun alkaa sit kasaamaan itseensä se oli kovaa puuhaa.Mutta sinuna menisin sinne aa-kerhoon käymään jos todella on sellainen tunne että haluut lopettaa sen juomisen ja alkaa elämään ilman viinaa.Minulla oli että tutustuin mukavaan naiseen joka ei oikeistaan juo olenkaan jos nyt joskus juo pari siideriä mut ei muuta niin sekin on että ei ole toinen siinä kippaamassa juomia niin ei tule itsellekään mieleen että pitäs ottaa mitään.Toivon että sinäkin löydät sellaisen ihmisen tai sit pääset eroon siitä juomisesta koska tää elämä on todella mukavaa siihen entisen elämään joka oli kauheinta painajaista jota en edes toivo pahimmalle vihamiehellekään.Hyvää kevään odotusta sinulle t.Juha
- helen
Juoppomies kirjoitti:
Mä oon tuhonnu enemmän kuin saanut. Tosi on. Laitan sulle yhden jutun jonka kirjoitin joku vuosi sitten yhteen lehteen. Jos jaksat lukea..?
Viina antaa ja viina ottaa.
Elämässäni ei olisi tapahtunut mitään, en olisi rohjennut tutustua vaimooni eikä muihin elämäni naisiin tai muihinkaan ihmisiin, jos olisi ollut absolutisti viinan suhteen. Suhde Marin kanssa alkoi kirjeenvaihdolla kun olin lusimassa Naarajärven varavankilassa kolmen kuukauden kakkua kahdesta törkeästä rattijuopumuksesta, ajokortitta ajosta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta. Siellä aikaa tappaessani näin teksti tv:ssä kirjeenvaihtoilmoituksia. Vastasin muutamaan ja niin alkoi ahkera kirjoittelu. Juhannuksen paikkeilla alkanut kirjoittelu huipentui tapaamiseen vasta joulun ja uudenvuoden välissä 1991-1992. Olin päissäni, mutta en aivan sikana vaan niin että ujous oli häipynyt ja juttu luisti. Seurustelua helpotti lukuisat ravintola illat koska rahaa oli, sitä oli paljon, koska rupla oli valuuttaa jolla sai köyhä mies palveluita kymmenkertaisesti kotisuomeen verrattuna. Tallinnaan suuntautunut matka oli niin onnistunut että vierailuja jatkui aina kevääseen, noin 5 kertaa, välillä käytiin yhdessä myös suomessa. Kun sain työpaikan ase-varikolta kesäkuun alussa. Mari saapui Tallinnasta Suomeen heinäkuussa tarvittavat todistukset mukanaan ja naimisiin mentiin 17.7.1992. Kuuden vuoden melko rauhallisen kotielämän sekä kahden lapsen jälkeen ote alkoi lipsua ja myönnän horjahtaneeni alkoholiin vähän enemmän, putkareissukin tuli kuuden vuoden tauon jälkeen. Avioerohan siitä tuli, joten viina antaa ja viina ottaa.
Sellanen juttu. Mut nyt olen yksin oon pilannu kaikki ne ihanat suhteet joita on ollut, ne itkee kuule... sanoo että rakastaa mua, mutta on pakko lähteä. Hitto...
Kaunista kevään odotusta sulle. Kiitos vielä.
T:Esa
http://personal.inet.fi/koti/esa.kivikoski/Kävin kotisivullas,hienoja runoja!
Mulla on perhe-elämä takkuillut ja ollut vaikeaa miehen juomisen takia,on edelleen.Enpä tiedä mitä tässä tapahtuman tulee,mutta toivon kaikille asian kanssa kamppaileville voimia pysyä viinasta erossa!Se pilaa niin paljon!
Mielestäni olet hyvällä tiellä jo siinä,että myönnät et asia viinaksien kanssa ei ole kohdallaan-mun mies ei sitä myönnä...ei,vaikka kertaalleen ollaan erottu ja nyt teen lähtöä uudelleen ja lopullisesti...rankka paikka siinä mielessä,että joudun vaihtamaan paikkakuntaa saadakseni olla rauhassa. - Juoppomies
juha kirjoitti:
tarinasi ja samalailla se minullakin meni kaikki aikoinaan ei ollut enää kuin yksi mahdollisuus lopettaa viinan juonti tai onhan toinenkin juoda niinkauan kuin henki pihisee :=(EN kadu että kanssa erosin entisestä vaimosta koska siihen oli muut syyt mutta itsellä meni vuosikausia että tajusin et täällähän voi pitää hauskaa ilman viinaakin.En tiedä itsellä ei ikinä ollut vaikeuksia tutustua toisiin vaikka olisi selvänä koska olen samallainen höpöttäjä selvänäkin,mut jokin oli että sitä viinaa piti aina alkaa juomaan ja sitä sit meni useita päiviä jokus jopa viikoja ja siitä kun alkaa sit kasaamaan itseensä se oli kovaa puuhaa.Mutta sinuna menisin sinne aa-kerhoon käymään jos todella on sellainen tunne että haluut lopettaa sen juomisen ja alkaa elämään ilman viinaa.Minulla oli että tutustuin mukavaan naiseen joka ei oikeistaan juo olenkaan jos nyt joskus juo pari siideriä mut ei muuta niin sekin on että ei ole toinen siinä kippaamassa juomia niin ei tule itsellekään mieleen että pitäs ottaa mitään.Toivon että sinäkin löydät sellaisen ihmisen tai sit pääset eroon siitä juomisesta koska tää elämä on todella mukavaa siihen entisen elämään joka oli kauheinta painajaista jota en edes toivo pahimmalle vihamiehellekään.Hyvää kevään odotusta sinulle t.Juha
Kiitoksia vaan vielä. Kyllä mä teidät muistan ja tukenne, korkki on vieläkin pysynyt kiinni. Täällä suomessa en ole käynyt uusien hintojen aikana vielä edes viinakaupan lähelläkään. 3 päivä viimeks juonu, silloinkin punaviiniä ruuan kanssa kun olin brysselissä käymässä. Kyllä se tästä, aurino alkaa paistamaan!
T:Esa - Juoppomies
helen kirjoitti:
Kävin kotisivullas,hienoja runoja!
Mulla on perhe-elämä takkuillut ja ollut vaikeaa miehen juomisen takia,on edelleen.Enpä tiedä mitä tässä tapahtuman tulee,mutta toivon kaikille asian kanssa kamppaileville voimia pysyä viinasta erossa!Se pilaa niin paljon!
Mielestäni olet hyvällä tiellä jo siinä,että myönnät et asia viinaksien kanssa ei ole kohdallaan-mun mies ei sitä myönnä...ei,vaikka kertaalleen ollaan erottu ja nyt teen lähtöä uudelleen ja lopullisesti...rankka paikka siinä mielessä,että joudun vaihtamaan paikkakuntaa saadakseni olla rauhassa.Kiitoksia vaan. Kyllä mä muistan tukenne, korkki on vieläkin pysynyt kiinni. Täällä suomessa en ole käynyt uusien hintojen aikana viinakaupan lähelläkään. 3 päivä viimeks juonu, silloinkin punaviiniä ruuan kanssa kun olin Brysselissä käymässä. Ei sitä aina ymmärrä miten suuri merkitys selvällä miehellä naiselle on, kyllä minäkin sitä taivastelin että mitäs tässä nyt on pielessä, koitin olla hauska ja muuta mutta kyllä vaan tuli satikutia ja pahaa mieltä aiheutettua. Kyllä se tästä, aurinko alkaa paistamaan!
T:Esa - juha
Juoppomies kirjoitti:
Kiitoksia vaan vielä. Kyllä mä teidät muistan ja tukenne, korkki on vieläkin pysynyt kiinni. Täällä suomessa en ole käynyt uusien hintojen aikana vielä edes viinakaupan lähelläkään. 3 päivä viimeks juonu, silloinkin punaviiniä ruuan kanssa kun olin brysselissä käymässä. Kyllä se tästä, aurino alkaa paistamaan!
T:Esahomma siinä on nyt hyvä alku sille jutulle :=)
Kaikee hyvää ja koitappa tsempata kyllä se siitä alkaa iloksi muuttumaan.
T.Juha
- Hengessä mukana
vaan AA-kerhoon sieltä löysin itse avun yli 25 vuotta sitten. Olin ja olen edelleen ujo pohjimmiltani ja se vielä pitkitti sinne menoani. Lisäksi olin ennakkoluuloinen , muistan kun ensimmäisen kerran sitten menin, niin olin tunnin ennen kerhon aukeamista siellä odottamassa jännityksestä jäykkänä. Kuvittelin miten sieltä alkaa saapua puliukkoja ja kassi-Almoja, mutta sieltä tulikin ihan tavallisia ihmisiä, mukavia ja reippaita kavereita omilla autoillaan ja aloin ihmetellä mihin porukkaan olen joutunut kun ne ei vaikuttanut juopoilta ollenkaan. En ymmärtänyt, että useimmat olivat olleet jo vuosia raittiina. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että suurin este jo aikaisemmalle raitistumiselleni oli juuri kaikenlaiset ennakkoluuloni. Suosittelen lämpimästi AA-ryhmään menoa ja ainakin useita käyntejä ennenkuin vetää mitään johtopäätöksiä, et tarvitse kuin ennakkoluulotonta asennetta!
- Juoppomies
Terve!
Hengissä ja hengessä ollaan. Kiitos palautteesta ja tuesta. Taidetaan olla kaikki juopot vähän samanluontoisia mitä olen kuullu ja seurannu, siinä on semmoinen altistava tekijä, siis juoppojahan me kai ollaan vaikka hautaan asti selvinpäin oltaisiin, niin mulle on kerrottu, ettet loukkaannu nimityksestä. Minä ajattelin joskus että jos olen hautaan asti juoppo niin miksi sitten raitistun jos kerran se titteli säilyy ikuisesti, sellainenkin puolustus oli!!
Semmosta. Aurinkoa kohti!! T:Esa
- G'Kar
Kyllä sinne AA:han kannattaa mennä, siellä käyvistä suurin osa, eli kaikki on pelännyt sinne menemistä ekalla kerralla. Minä olen ollut AA:n avulla raittiina 13 vuotta.
Minä en ole viinan takia menettänyt yhtään naissuhdetta, kun sitä surkeaa juoppoa, joka minä olin ei yksikään nainen huolinut. Itse asiassa ensimmäinen seurustelusuhteeni oli vasta raitistuttuani ja oltuani reilu vuoden raitiina melkein kolmekymppisenä.- Juoppomies
Terve!
Niin se otsikko on tollainen kun tuli mieleen se juttu että vaikka juomisen lopettaa niin se titteli säilyy hautaan asti. Mietin joskus että jos raitistun niin sitten sitä titteliä en halua kuulla että juoppo on juoppo ja selvä on joku parempi ihminen. Niin se tekosyy sekin oli. Luonne on samanlainen meillä kaikilla, joku geeneissä tai jossain ajaa meitä, mutta toiset selviää. Jos ei nöyrry, niin siinä se on, ylpeys kostautuu, sen olen huomannut.
Kiitos vielä palautteesta ja aurinkoista kevättä!
T:Esa - m.h
Juoppomies kirjoitti:
Terve!
Niin se otsikko on tollainen kun tuli mieleen se juttu että vaikka juomisen lopettaa niin se titteli säilyy hautaan asti. Mietin joskus että jos raitistun niin sitten sitä titteliä en halua kuulla että juoppo on juoppo ja selvä on joku parempi ihminen. Niin se tekosyy sekin oli. Luonne on samanlainen meillä kaikilla, joku geeneissä tai jossain ajaa meitä, mutta toiset selviää. Jos ei nöyrry, niin siinä se on, ylpeys kostautuu, sen olen huomannut.
Kiitos vielä palautteesta ja aurinkoista kevättä!
T:EsaNiin.. ajattelin kertoa oman kokemukseni alkoholistista. Mies ystäväni jolla jälleen kerran on ryyppy putki päällä ollut jo sunnuntaista lähtien, myöntää kyllä selvittyään että alkoholi on hänelle ongelma, vannoo muutaman päivän kipeenä olemisen jälkeen pysyvänsä kuivilla koska meidän suhde on hänelle tärkeempi kuin juominen. Parin viikon, ehkä kuukauden selvänä olemisen jälkeen hän ei enää muistakkaan mitä on luvannut. Kun viinan himo alkaa taas hiipiä, keksitään jos jonkinlaisia valheita että pääsee juomaan, sitten sanotaan et "mä tykkään ja välitän susta", "enkö mä ole ollu hyvä sulle" "lopetan juomisen huomenna" alkoholisti ei tunnu välittävän, eikä ymmärtävän läheisten ihmisten mielipahaa, tuskaa ja kärsimystä. Olen sanonutkin että ymmärtäisin paremmin jos hän lähtisi toisen naisen matkaan, mutta en sitä että jään viinalle toiseksi! En ymmärrä sitä miten voi väittää tykkäävänsä, rakastavansa ja välittävänsä vaikka jatkaa vaan juomista vielä siinäkin vaiheessa kun sanon et "tää suhde on nyt loppuu jos et juomista lopeta ja apua hae" lisää valheita saa vaan kuulla (on muka lopettanut jo ja on soitettu a-klinikalle), johon ei ainakaan mennä jos sinne yleensäkkään on edes soitettu. Vaikka hän selvänä myöntää alkoholin olevan ongelma niin selvinpäin häntä ei saa a-klinikalle menemään, kerta sillon hän väittää pystyvänsä omin avuin pysymään kuivilla. Toisaalta haluaisin jättää hänet, koska tämä on todella rasittavaa (olen sen kerran jo tehnyt) mutta toisaalta taas välitän hänestä tosi paljon, eikä hän kuitenkaan ole ilkeä, eikä väkivaltainen niin kuin monet juovuksissa on. Olen sen verran saanut häntä ymmärtämään että kännissä ja krapulassa ei tarvitse naamaa näyttää, kerta mikä voisi olla hirveämpää kuin katsella rakasta ihmistä joka kipeenä oksentaa, toisaalta säälittää ja toisaalta suututtaa kun se on itse aiheutettua.
- juopon vaimo
m.h kirjoitti:
Niin.. ajattelin kertoa oman kokemukseni alkoholistista. Mies ystäväni jolla jälleen kerran on ryyppy putki päällä ollut jo sunnuntaista lähtien, myöntää kyllä selvittyään että alkoholi on hänelle ongelma, vannoo muutaman päivän kipeenä olemisen jälkeen pysyvänsä kuivilla koska meidän suhde on hänelle tärkeempi kuin juominen. Parin viikon, ehkä kuukauden selvänä olemisen jälkeen hän ei enää muistakkaan mitä on luvannut. Kun viinan himo alkaa taas hiipiä, keksitään jos jonkinlaisia valheita että pääsee juomaan, sitten sanotaan et "mä tykkään ja välitän susta", "enkö mä ole ollu hyvä sulle" "lopetan juomisen huomenna" alkoholisti ei tunnu välittävän, eikä ymmärtävän läheisten ihmisten mielipahaa, tuskaa ja kärsimystä. Olen sanonutkin että ymmärtäisin paremmin jos hän lähtisi toisen naisen matkaan, mutta en sitä että jään viinalle toiseksi! En ymmärrä sitä miten voi väittää tykkäävänsä, rakastavansa ja välittävänsä vaikka jatkaa vaan juomista vielä siinäkin vaiheessa kun sanon et "tää suhde on nyt loppuu jos et juomista lopeta ja apua hae" lisää valheita saa vaan kuulla (on muka lopettanut jo ja on soitettu a-klinikalle), johon ei ainakaan mennä jos sinne yleensäkkään on edes soitettu. Vaikka hän selvänä myöntää alkoholin olevan ongelma niin selvinpäin häntä ei saa a-klinikalle menemään, kerta sillon hän väittää pystyvänsä omin avuin pysymään kuivilla. Toisaalta haluaisin jättää hänet, koska tämä on todella rasittavaa (olen sen kerran jo tehnyt) mutta toisaalta taas välitän hänestä tosi paljon, eikä hän kuitenkaan ole ilkeä, eikä väkivaltainen niin kuin monet juovuksissa on. Olen sen verran saanut häntä ymmärtämään että kännissä ja krapulassa ei tarvitse naamaa näyttää, kerta mikä voisi olla hirveämpää kuin katsella rakasta ihmistä joka kipeenä oksentaa, toisaalta säälittää ja toisaalta suututtaa kun se on itse aiheutettua.
Sinun kertomuksesi voisi olla minun kirjoittama,sillä niin samanlaista elämää elän ja tunteet ovat samat.Alkoholistin elämä ja alkoholistien perheiden elämä on kaikilla samanlaista.
Ei auta kuin elää päivä kerrallaan.
Hyvää kevättä ja voimia jaksamiseen. - sad
juopon vaimo kirjoitti:
Sinun kertomuksesi voisi olla minun kirjoittama,sillä niin samanlaista elämää elän ja tunteet ovat samat.Alkoholistin elämä ja alkoholistien perheiden elämä on kaikilla samanlaista.
Ei auta kuin elää päivä kerrallaan.
Hyvää kevättä ja voimia jaksamiseen.Jos jollakulla on selkeesti toivoton juoppo siippana,napsauttakaa ovi hyvän sään aikana takananne kiinni...
Ite sain jälleen pienen tauon jälkeen huomata,ettei juominen jää,eikä tavat parane-päinvastoin.
Miehellä alkaa hiha heilumaan ainakun ottaa,yleensä minä olen eka jota yrittää huitoa,olen jo oppinut ilmeen-jota pakenen.
Tää on niin paskaa,en jaksa ite enää kuin pakolliset rutiinit,mikään ei tunnu miltään.Koko elämä tuntuu yhdentekevältä...typerää valittaa näin...en tunne itseäni enää, mihin hävisi iloinen tempperamenttinen nuori nainen...peilistä näkyy katkera vanha akka=(
...omaa syytäni,jäin höösäämään juopon luo,lapset ja kaikki...nyt huomaa että lähes 20vuotta on menny hukkaan... - Läheisriippuva
sad kirjoitti:
Jos jollakulla on selkeesti toivoton juoppo siippana,napsauttakaa ovi hyvän sään aikana takananne kiinni...
Ite sain jälleen pienen tauon jälkeen huomata,ettei juominen jää,eikä tavat parane-päinvastoin.
Miehellä alkaa hiha heilumaan ainakun ottaa,yleensä minä olen eka jota yrittää huitoa,olen jo oppinut ilmeen-jota pakenen.
Tää on niin paskaa,en jaksa ite enää kuin pakolliset rutiinit,mikään ei tunnu miltään.Koko elämä tuntuu yhdentekevältä...typerää valittaa näin...en tunne itseäni enää, mihin hävisi iloinen tempperamenttinen nuori nainen...peilistä näkyy katkera vanha akka=(
...omaa syytäni,jäin höösäämään juopon luo,lapset ja kaikki...nyt huomaa että lähes 20vuotta on menny hukkaan...on niin sairastuttava meidät läheisriippuvat että olemme hyvin usein enempi sairaita kuin alkoholisti itse, eli voimme todella huonosti.
Mutta miksi, onhan olemassa siihen apua kun vain jaksamme sitä hakea.
Sanomme että kynnys on korkea alkoholistilla AA-kerhoon mutta mikä kynnys se on sitten meillä joka estää avun hakua. Miettikääpäs ja käykää toimeksi ja sitten rupeatte elämään ja hymyilemään.
Jos on lapsia, niin oletko näin katkera elämällesi että unohdat lapset täysin. Anna heille edes hyvä elämän alku se koskettaa lasta joka elää vaan tunnepohjaisella kielellä. Eikä ehkä uskalla ottaa mukaan sanoja tunteen ilmaisuun. Et voi kysyä lapselta miten ajattelet ja mitä haluat että teemme.
Se on sinun aikuisen vastuulla, kuinka julmaa elämää aikuisena hyväksyt lapsellesi.
Älä kiellä että ei ole vaikuttanut lapsiin.
Haavat aukee kun on siihen otollinen aika. - vaimo
Läheisriippuva kirjoitti:
on niin sairastuttava meidät läheisriippuvat että olemme hyvin usein enempi sairaita kuin alkoholisti itse, eli voimme todella huonosti.
Mutta miksi, onhan olemassa siihen apua kun vain jaksamme sitä hakea.
Sanomme että kynnys on korkea alkoholistilla AA-kerhoon mutta mikä kynnys se on sitten meillä joka estää avun hakua. Miettikääpäs ja käykää toimeksi ja sitten rupeatte elämään ja hymyilemään.
Jos on lapsia, niin oletko näin katkera elämällesi että unohdat lapset täysin. Anna heille edes hyvä elämän alku se koskettaa lasta joka elää vaan tunnepohjaisella kielellä. Eikä ehkä uskalla ottaa mukaan sanoja tunteen ilmaisuun. Et voi kysyä lapselta miten ajattelet ja mitä haluat että teemme.
Se on sinun aikuisen vastuulla, kuinka julmaa elämää aikuisena hyväksyt lapsellesi.
Älä kiellä että ei ole vaikuttanut lapsiin.
Haavat aukee kun on siihen otollinen aika.Meitä on monta samassa tilanteessa, jossakin vaiheessa voi olla tosi vaikea aukaista tilannetta.
Usko tai älä nimim.läheisriippuva, alkoholistin perhe(lapset) eivät välttämättä ole tietoisia kuinka pahassa jamassa asiat on.
Aina alkoon ei liity ulkopuolelle näkyviä asioita, väkivaltaa tai riitelyä.
Mun mies juo aina vain enemmän.Tekee sen salaa ja on pois silmistä.
Minä en lähde enää tässä vaiheessa mihinkään, olen luonut omat kuvioni ja tämä nyt menee näin.
Meilläkin on lapsia,tasapainoisia ovat-täysi-ikäinen on vanhempi,toinen siinä kynnyksellä.
Julmaa sanoa, mutta apua on juovalle annettu, muttakun ei niin ei, juokoon itsensä hengiltä.Omat on krapulansa ja kipunsa.
Mulla on elämä kuitenkin kunnossa,niin ihmeelliseltä kuin se voi kuulostaakkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole232269Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi782206Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä422081Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma561464- 741376
Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?66915Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46903Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat9797- 52763
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi34760