Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei todennäköisesti ole olemassa erillsenä sairautena, se on itseasiassa skitsofreniaa, sen verran lievänä ettei se ole edennyt varsinaiselle psykoosiasteelle.
Kaksisuuntainen vai skitsofrenia?
psykiatri
143861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
itselläni sama,diagnoosi skitsofrenia mutta psykoosiasteelle ei menny eikä taida mennäkkään ja meittiä on paljo niin ja eikä mielisairaalaakaan oomme aika norm ihmisii mut arkoja estyneinä jne mitäkaikkee
niin, että pelkkä psykoosi ei tarkoita välttämättä skitsofreniaa. Esim. monet alkoholin ja vähän vahvempienkin aineiden käyttäjät joutuvat psykoosiin, mutta ei niillä mitään skitsoreniaa oo. Se koko homma johtuu vaan niistä käytetyistä aineista.
Sitten kun on mennyt pari kolme päivää aineen käytön lopettamisesta ni tulee tällasia psykoottisia oireita.
T: Itse paljon viinan ja lääkkeiden kanssa pelannu
Kannabis ei aiheita skitsofreniaa.
Jos kannabiksen käyttäjä alkaa vaikuttaa skitsofreenikolta, kyseessä valitettavasti on skitsofrenia.
Minkälainen on sitten psykoosiaste?
Vaikea sanoa en ole kskaan ollut psykoosissa tai kuullut harhoja toisin kuin eräät
muut.
skitsofreniaa ei ole, vaan on kaksisuuntaisuus. Skitsossahan on masennus ja psykoosivaiheet. Mutta olen samaa mieltä että nuo ovat yksi ja sama sairaus, jotenkin tuntuu vahvasti siltä, koska kaksisuuntaista hoidetaan paljon antipsykooteilla. Ja toisaalta esim. treatment-resistant skitsofreniaan käytetään lamotriginiä ja tyypillinen myös masennukseen tehoava tasaava lääke kaksisuuntaisessa.
Kannabis olisi syytä laillistaa, jos useammat käyttäisi sitä, puhkeaisi monella skitsofrenia aikaisemmin ja näin heidät saataisiin nopeammin hoitoon.
Jos skitsofreniaa ei hoideta heti, voi mennä henki.
Kaksisuuntaisessakin voi olla pahoja psykoottisia manioita, mutta mitään harhoja ei ole ollut ennen bipo taudin puhkeamista eikä oireettomilla jaksoilla.
Myös rankka alkoholin käyttö tai vaikka traumaattinen onnettomuus voi puhkaista pitempiaikaisiakin psykoottisia oireita.
Toisaalta...
http://www.tiede.fi/uutiset/3483/skitsofrenia_ja_kaksisuuntainen_mielialahairio_sam
"Ei todennäköisesti ole olemassa" kertoo heti, että sinulta puuttuu lääketieteen kandidaatin opinnot. Et ole lääkäri, koska tieteellinen ajattelu ja argumentointi puuttuvat kokonaan viestistäsi.
Älkää uskoko tätä "psykiatri"-nimimerkkiä!
Ei taida oikeasti mitään näistä psyykkisista sairauksista olla olemassa, on vain eriasteista aivotoiminnan häiriötä, jolle on sitten yritetty antaa psykiatriassa jonkin nimi, jotta niihin saataisin edes jokin selkeys. Ja sopassa on sekaisin niin aivokemia, sosiaaliset suhteet, traumat, opitut mallit ja monet muut asiat. Yhdelle sairauden oire on toiselle ihan normaali olotila.
Lueskelin joskus oikein ajatuksella noita kaksisuuntaisen eri versioiden määritelmiä tai oireita, niin kaikki tunnusmerkit rajat, mitä siinä maailmassa on, ovat hyvin epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia. Ainoastaan ääritapaukset voi jotekin varmasti diagnosoida.
Esimerkiksi kukaan ei osaa selvästi määritellä, mitä tarkoittaa hypomaaninen, mutta silti se on osa oirekuvausta, jonka perusteella diagnoosi tehdään. Mitä eroa on innostuneella ja hypomaanisella ihmisellä? Samoin masennus on hyvin epämääräinen käsite, jossa vasta ääritapaukset ovat selkeitä.
Ja näiden sairauksien hoito on ihan yhtä epämääräistä. Joihinkin oireisiin on lääkitystä, mutta todellinen auttava lääkitys on aina enemmän tai vähemmän kokeilun tulosta. masennuslääkkeet eivät yleensä auta ja sivuoireet ovat ihan mitä sattuvat. Alussa diagnoosi on usein ihan eri kuin lopussa. Se mikä ennen oli normaalia erilaisuutta, on nyt medikalisoitu joksikin persoonallisuushäiriöksi.
Itselläni on usko mennyt nykyajan psykiatriaan, joka on tietävinään paljon mutta tietää lopulta hyvin vähän.
Tunnen muutaman ihmisen, joiden energiataso on jatkuvasti niin korkea (ja ollut lapsesta 30 ikään asti) että he ovat ikään kuin kokoajan "hypomaanisia." Tai tasaisia ja rauhallisia tyyppejä, jotka kuitenkin sen intohimon äärellä innostuessaan (urheilu, musiikki tms) ovat todella maanisia.
Hypomanialla ja innostuneella on vissi ero. Hypomaniassa tulee tehtyä kaikenalaista kuten suhteessa pettämistä, äkkirakastumisia, ajatukset vilisee niin että ulkopuolinenkin sen näkee :) , suunnitelmia suunitelmien perään jatkuvana virtana; toinen unohtuu jo uusien tulviessa mieleen, hyvä olo, paras olo, mahtava olo, uusia harrastuksia u s e i t a.. jne jne. Mutta hypossa vielä tajuaa tekoja ja että menee lujaa.
Maniaan mentäessä ei enää tajua maniaansa, jos joku yrittää toppuutella niin sehän vasta hullu on, menköö ite hoitoo. Maanisuus ei niin auvoista olekaan enää, agrettaa, pahaa oloa henkisesti, ajatukset vatvoo samaa rataa yötäpäivää, hirveästi tekemistä, kokoajan tunne että kiirekiiire tee tee tee, mitään ei kuiteskaa saa tehtyä, eikä sitä tekemistä oikeasti edes olekaan, mahtavia ylinopeus sakkoja, liikenteessä aivan käsittämättömän röyhkeitä ylilyöntejä. Mutta kuiteskaan sairaudentuntoa ei vaan ole. Vikahan on A I N A poikkeuksetta muissa. Juuri silloin näitä nerokkaita ; ei maniaa ole olemassakaa jutujakin aina kehittyy.. `väitätkö s i n ä , että olen hullu?` sanoo maanikko maniassa ;)
Siinäpä muutama todeksi eletty ja oikeasti tosi tarina. ERO on huomattava innostuneella ja maanikolla, ikävää mutta totta.
Niinpä.. sittenhän kaikki pikavippejä ottavat ovat hypomaanisia ja heille voidaan langettaa diagnoosi 2-suuntainen.
Voi hyvänen aika tätä nykyaikaa. Psykiatria on huuhaata ja tälle pseudotieteelle Kela kumartaa syvään.
Pikavipeissä ei ole mitään vikaa. Ne on hyviä olla olemassa. Jos joku jättää vippinsä maksamatta nii kenen syy? Äly hoi älä jätä..
Jos ota jos et maksa.