Jatkuvasti jaksaa ihmetyttää ihmiset, jotka haluavat pysyä esillä hinnalla, millä hyvänsä.
Ymmärrän turhat julkimot, jotka kyseistä lajia harrastavat, heille julkisuus on rahaa.
Jokainen lehti maksaa vaikka kuinkakin törkeästä itsensä munaamisesta. Aivan, munaamisesta maksetaan.
Mutta miten sitten sellaisen ihmisen minäkuva? Onko niin, etteivät he parempaan kykene?
Jollei ihminen ymmärrä politiikkaa, ole rahaa nostaa itseään esille hyväntekeväisyydellä, ei kuulu kuuluisaan sukuun tai nai jotakuta silmäätekevää.
Niin onko sitten se ainoa keino pysyä pinnalla - känniörvellykset ja silikoonirinnat?
Luokittelisimmeko heidät niihin, jotka eivät todellakaan parempaan pysty?
Onko sellainen ihminen huomion arvoinen.
Varmaan ei, mutta silti iltapäivälehdet myyvät hyvin tyhmillä sensaatioillaan.
Tarkoittaako se sitä, että ihmiskunta mieleellään tirkistelee ihmistä, jonka elämässä kaikki ei ole hyvin?Joka teot hipovat epätoivoa?
"Hei minä täällä, huomatkaa minutkin!!"
Taitaapa olla?
Mutta entäpä tavantallaaja, jolle huonokin huomio on parempi, kuin suola ruuassa?
Joka työntää itseään esiin, vaikkei koskaan saa hyvää huomiota.
Mikä järki siinä on, että kuuluttaa kaikille omaa tyhmyyttään ja itseriittoisuuttaan?
Epätoivo lie kaksi kertaa suurempi kun julkisuuden henkilöllä? Sillä hän tekee sen ilman palkaa.
Päädyin tarkastelemaan asiaa evoluution ja luonnonvalinnan kannalta.
Mitä sanoo evoluutio yksilöstä, joka tuo itseään esiin?
Esillä pysyminen, onko sillä merkitystä suvunjatkamisen kannalta?
Esillä pysyvä saa paremmin huomiota vastakkaiselta sukupuolelta?
Niin, joskus saa ja joskus ei ja kaikki sekään huomio ei ole imartelevaa.
Kukonpoika, joka tepastelee rinta rottingilla, voi aiheuttaa naurunpärskäyksiä kanojen keskuudessa ja suvunjatkaminen vaikeutuu huomattavasti.
Ainoa todistettavasti hyvä keino on ollut-naisia silmälläpitäen-runsaan omaisuuden omistaminen ja vaikutusvallan omaaminen, muistelkaapa vaikka Niinistöä.
Tosin, hänestä ei ehkä enää ole suvunjatkajaksi, mutta se lienee sivuseikka.
Tai sharmantti luonne/lipevä kieli?Sekin vie aikansa eteenpäin.
Eläinkunnassa komein uros voittaa mehevimmän naaraan itselleen, mutta siellä meriitiksi muodustuu hieno pesä.
Jotain mitä uros tekee naaraan eteen, ei siis pelkkä laulu?
Pöyhkeily?
Korreloiko esilläpysyminen älykkyyden kanssa?
Ikävä kyllä, ei.
Sodassa napsitaan pois ensimmäiseksi etulinjan ensimmäinen.
On siis hulluutta työntää itseään esiin sellaisissa paikoissa?
Evoluutio nitistää heikoimman lenkin?
Viidakossa värikäs olomuoto herättää ehkä naaraan huomion, mutta varjojen värinen leopardi kiinnostuu siitä myös.
Ei siis sielläkään ole viisasta rehvatella maankamaralla.
Parhaat laulut lauletaan yläoksilla?
Esille työntyminen pätee työpaikoillakin vain aikansa.
Varsinkin, jos esilletyöntyjä vielä nostaa itsensä jalustalle?
Jonkun ajan kuluttua sitten pitäisi löytyä niitä tekojakin.
Tyhjillä puheilla pötkii jonkun vuoden, sitten ilmapallo puhkeaa ja seuraukset eivät ole kauniita.
Ihmisen luottamuksen kun menettää, ei sitä koskaan saa takaisin.
Mistä siis voisi kummuta sellainen vietti, että esiintyä pitää? Jollei siitä ole mitään hyötyä?
Jollei sitä voi muuttaa rahaksi tai muuksi hyödykkeeksi?
Onko se evoluution huti?
Ei kai?
Ei evoluutio tee mitään turhaa?
Että toinen laulaa karaokea, vaikkei osaakkaan ja toista ei siihen puuhaan saa sitten millään?
Jos se onkin luonne-ero?
Variaatio ja värikkyyskysymys.
Mutta mihin ihmiskunta sellaista tarvitsee?
Vain siksikö, ettei ole tylsää?
Onko yksilölle tärkeää saada huomiota?
Käyttäytymistieteilijöiden mukaan on.
Nimenomaan positiivinen huomio vahvistaa lapsen omakuvaa, kehittymistä tasapainoiseksi ihmissuhteissa ja auttaa oikeanlaisen itsetunnon muovaamisessa.
Mutta negatiivinen huomio, se luo psykopaatteja ja pahimmillaan sarjamurhaajia?
Miksi siis joku aikuinen hakee itselleen huonoa huomiota?
Valehtelemalla, kieroilemalla?
Ehkä hän ei ole koe olevansa olemassa, jollei saa toisilta ihmisiltä kommentteja?
Yhtäkkiä yhteenvetona sanoisin, että ehkäpä luonto onkin ovelampi kuin ihminen, ehkäpä se näin osoittaa, missä kukee geenilinja, jota ei kannata jatkaa.
Sellaiene g eenilinja joka asettuu maalitauluksi ja jolla ei ole menestymisen mahdollisuuksia.
Luonnollinen karsinta?
Evoluutio ei ole sokea.
Ymmärrän turhat julkimot, jotka kyseistä lajia harrastavat, heille julkisuus on rahaa.
Jokainen lehti maksaa vaikka kuinkakin törkeästä itsensä munaamisesta. Aivan, munaamisesta maksetaan.
Mutta miten sitten sellaisen ihmisen minäkuva? Onko niin, etteivät he parempaan kykene?
Jollei ihminen ymmärrä politiikkaa, ole rahaa nostaa itseään esille hyväntekeväisyydellä, ei kuulu kuuluisaan sukuun tai nai jotakuta silmäätekevää.
Niin onko sitten se ainoa keino pysyä pinnalla - känniörvellykset ja silikoonirinnat?
Luokittelisimmeko heidät niihin, jotka eivät todellakaan parempaan pysty?
Onko sellainen ihminen huomion arvoinen.
Varmaan ei, mutta silti iltapäivälehdet myyvät hyvin tyhmillä sensaatioillaan.
Tarkoittaako se sitä, että ihmiskunta mieleellään tirkistelee ihmistä, jonka elämässä kaikki ei ole hyvin?Joka teot hipovat epätoivoa?
"Hei minä täällä, huomatkaa minutkin!!"
Taitaapa olla?
Mutta entäpä tavantallaaja, jolle huonokin huomio on parempi, kuin suola ruuassa?
Joka työntää itseään esiin, vaikkei koskaan saa hyvää huomiota.
Mikä järki siinä on, että kuuluttaa kaikille omaa tyhmyyttään ja itseriittoisuuttaan?
Epätoivo lie kaksi kertaa suurempi kun julkisuuden henkilöllä? Sillä hän tekee sen ilman palkaa.
Päädyin tarkastelemaan asiaa evoluution ja luonnonvalinnan kannalta.
Mitä sanoo evoluutio yksilöstä, joka tuo itseään esiin?
Esillä pysyminen, onko sillä merkitystä suvunjatkamisen kannalta?
Esillä pysyvä saa paremmin huomiota vastakkaiselta sukupuolelta?
Niin, joskus saa ja joskus ei ja kaikki sekään huomio ei ole imartelevaa.
Kukonpoika, joka tepastelee rinta rottingilla, voi aiheuttaa naurunpärskäyksiä kanojen keskuudessa ja suvunjatkaminen vaikeutuu huomattavasti.
Ainoa todistettavasti hyvä keino on ollut-naisia silmälläpitäen-runsaan omaisuuden omistaminen ja vaikutusvallan omaaminen, muistelkaapa vaikka Niinistöä.
Tosin, hänestä ei ehkä enää ole suvunjatkajaksi, mutta se lienee sivuseikka.
Tai sharmantti luonne/lipevä kieli?Sekin vie aikansa eteenpäin.
Eläinkunnassa komein uros voittaa mehevimmän naaraan itselleen, mutta siellä meriitiksi muodustuu hieno pesä.
Jotain mitä uros tekee naaraan eteen, ei siis pelkkä laulu?
Pöyhkeily?
Korreloiko esilläpysyminen älykkyyden kanssa?
Ikävä kyllä, ei.
Sodassa napsitaan pois ensimmäiseksi etulinjan ensimmäinen.
On siis hulluutta työntää itseään esiin sellaisissa paikoissa?
Evoluutio nitistää heikoimman lenkin?
Viidakossa värikäs olomuoto herättää ehkä naaraan huomion, mutta varjojen värinen leopardi kiinnostuu siitä myös.
Ei siis sielläkään ole viisasta rehvatella maankamaralla.
Parhaat laulut lauletaan yläoksilla?
Esille työntyminen pätee työpaikoillakin vain aikansa.
Varsinkin, jos esilletyöntyjä vielä nostaa itsensä jalustalle?
Jonkun ajan kuluttua sitten pitäisi löytyä niitä tekojakin.
Tyhjillä puheilla pötkii jonkun vuoden, sitten ilmapallo puhkeaa ja seuraukset eivät ole kauniita.
Ihmisen luottamuksen kun menettää, ei sitä koskaan saa takaisin.
Mistä siis voisi kummuta sellainen vietti, että esiintyä pitää? Jollei siitä ole mitään hyötyä?
Jollei sitä voi muuttaa rahaksi tai muuksi hyödykkeeksi?
Onko se evoluution huti?
Ei kai?
Ei evoluutio tee mitään turhaa?
Että toinen laulaa karaokea, vaikkei osaakkaan ja toista ei siihen puuhaan saa sitten millään?
Jos se onkin luonne-ero?
Variaatio ja värikkyyskysymys.
Mutta mihin ihmiskunta sellaista tarvitsee?
Vain siksikö, ettei ole tylsää?
Onko yksilölle tärkeää saada huomiota?
Käyttäytymistieteilijöiden mukaan on.
Nimenomaan positiivinen huomio vahvistaa lapsen omakuvaa, kehittymistä tasapainoiseksi ihmissuhteissa ja auttaa oikeanlaisen itsetunnon muovaamisessa.
Mutta negatiivinen huomio, se luo psykopaatteja ja pahimmillaan sarjamurhaajia?
Miksi siis joku aikuinen hakee itselleen huonoa huomiota?
Valehtelemalla, kieroilemalla?
Ehkä hän ei ole koe olevansa olemassa, jollei saa toisilta ihmisiltä kommentteja?
Yhtäkkiä yhteenvetona sanoisin, että ehkäpä luonto onkin ovelampi kuin ihminen, ehkäpä se näin osoittaa, missä kukee geenilinja, jota ei kannata jatkaa.
Sellaiene g eenilinja joka asettuu maalitauluksi ja jolla ei ole menestymisen mahdollisuuksia.
Luonnollinen karsinta?
Evoluutio ei ole sokea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan siinä paljon perää vaikka ihan se perusasia on hiukan pielessä, mun mielestä. Evoluutio vaikutuksiltaan mitattavissa olevana ajanjaksona tekee paljon turhaa, sanoisinpa suurimman osan sen duunista menevän ketuille. Sitten vielä, vastoin kuin totesit, evoluutio itsessään on aivan sokea.
Enivei, asia on minun näkökannaltani aika selkeä. Luonnossa evoluutio toimii sokeasti luonnonvalintojen kautta. Ihmisellä on kyky manipuloida luonnonvalintaa, mutta se toimii silti.
Kaikki koirarodut ovat esimerkiksi jalostettu ja manipuloitu sudesta ja vielä aika lyhyessä ajassa. Mikäli halutaan lyhytkuonoisia annetaan pentueen sitä ominaisuutta lähinnä olevan jatkaa ja niin edelleen ja edelleen.
Mikäli ihmisissä väkisin halutaan suosia jotain ominaisuutta niin se toimisi samalla tavalla. Ihminen kuitenkin toimii yhteiskunnassa luonnonlakien vastaisesti rajoittamalla vapaaehtoisesti käyttäytymistään muun muassa sopimalla keskenään mikä on hyväksyttävää, mikä ei. Muutenhan elettäisiin vielä metsässä ja raahattaisiin naaraksia luoliin.
Ehkä tuollainen jokapaikassa suuna ja päänä oleminen on äärimmäisessä muodossaan häiriökäyttäytymistä ja siten paheksuttavaa. Evoluutiota en vetäisi mukaan tähän ihmisen käyttäytymisen ilmentymismuotoon.
on tarkoitus.
Vai miten selität sen, että jos tarhakettua totutetaan ihmiseen, sen ulkonäkö muuttuu muutamassa sukupolvessa?
Lyhytkuonoiseksi, hellyttävämmäksi.
Ei se kettu sitä itse tee.
Vaan evoluutio totuttaa sen muuttuviin olosuhteisiin.
Edellä näkemykseni kuvailin, eli ihminen manipuloi mieleisekseen ajan kanssa.
ketuista ei jalostettu tylppäkuonoisia, pyöreänaamaisia, vaan saman poikueen pennut muuttuivat sitä mukaa kun tottuivat ihmiseen ja lemmikkinä oloon.
Siis ei jalostusta, luonnonvalinta.
Tästä aiheesta pääteltiin, että pitkälti on käynyt juuri noin koirarodun historiassa, kun villikoira muuttui ihmisen asuinkumppaniksi.
..kuin myös näkymättömiksi naamioituvat selviävät hyvin, jos eläinmaailmaa katsoo.
Myrkyllisimmät näyttävät räikeiltä (monesti) ja nokkelimmat tekeytyvät joksikin muuksi.
Juu, tuli katseltua hiljattain muuatta luonto-ohjelmaa.
Ai niin, torakat selviävät joka tapauksessa.
En muistanut että tosiaankin, kirkkaimpia ja eniten esillä ovat myrkyllisimmät.
Viisaammat tietävät, että sulautuminen taustaan toimii varmemmin ja säästää henkikultaa.
Mutta monesti se on noin ihmiselläkin.Ne eniten esille olevat, ovat niitä joiden kanssa ei halua olla tekemisissä?
Itsestäs? Auttoiko avautuminen? Mitä merkitystä mitä toiset?
väläyksiä DD
väärä osasto kirjoitukselle, tiedeosasto parempi?
Täst ei saa kahvia kuppiinsa millään ilveellä?
itsestäsi?