Elämä 2

Mikä tää juttu on? :D
Kelle sä niinku puhut tossa?

Mut hyvä et menee ihan hyvin.

MÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖHHH?? :3

möööööööööööööööööööhhh? kirjoitti:

Mikä tää juttu on? :D
Kelle sä niinku puhut tossa?

Mut hyvä et menee ihan hyvin.

MÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖHHH?? :3

Kaipaan vain erästä tiettyä henkilöä tänne. Lähetin hänelle y-viestinä kyllä ilmoituksen tästä keskustelusta. Tällainen meidän keskinen juttu... Olen ollut idiootti, enkä ole pitänyt yhteyttä. Taitaa olla niin, etten enää häntä tavoita :/

deserton kirjoitti:

Kaipaan vain erästä tiettyä henkilöä tänne. Lähetin hänelle y-viestinä kyllä ilmoituksen tästä keskustelusta. Tällainen meidän keskinen juttu... Olen ollut idiootti, enkä ole pitänyt yhteyttä. Taitaa olla niin, etten enää häntä tavoita :/

Lue lisää

En ole loggautunut Suomi24:ään pitkään aikaan, seurasin vain edellistä Elämä:ä päivitysten varalta... Ketju katosi arkistoon jo maaliskuussa, mikä silloin ilmeisesti eksytti Elämän Aloittajan... Hänen yllättävä katoamisensa keskustelusta harmittaa edelleenkin. :-(

Ehkäpä Aloittaja löytäisi tämän uuden ketjun paremmin...?

Vastailen viestiisi paremmalla ajalla viikonloppuna...

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

En ole loggautunut Suomi24:ään pitkään aikaan, seurasin vain edellistä Elämä:ä päivitysten varalta... Ketju katosi arkistoon jo maaliskuussa, mikä silloin ilmeisesti eksytti Elämän Aloittajan... Hänen yllättävä katoamisensa keskustelusta harmittaa edelleenkin. :-(

Ehkäpä Aloittaja löytäisi tämän uuden ketjun paremmin...?

Vastailen viestiisi paremmalla ajalla viikonloppuna...

Lue lisää

Jestas, olin aika varma, ettei täältä kuulu mitään. Mikä päivän piristys!

Joo, viikonloppuun... :)

Niin Aloittaja taisi tosiaan eksyä :/ Ehkä hän nyt löytää tänne, kun emme ole arkistossa. Jos vain käyttää Suomi24:sta aktiivisesti.

deserton kirjoitti:

Jestas, olin aika varma, ettei täältä kuulu mitään. Mikä päivän piristys!

Joo, viikonloppuun... :)

Niin Aloittaja taisi tosiaan eksyä :/ Ehkä hän nyt löytää tänne, kun emme ole arkistossa. Jos vain käyttää Suomi24:sta aktiivisesti.

Lue lisää

Minä kyllä kieltämättä ihmettelin keskustelun äkillistä lopahtamista, mutta olosuhteitasi tietämättä en ole halunnut painostaa sinua ylenmääräisillä kyselyillä.

Koira todistetusti tasapainottaa ihmismieltä, joten osa itsetuntopuutoksestasi on varmasti koiran kuolemasta juontuvaa. Uusi lemmikki ei milloinkaan voi korvata poismennyttä, mutta elämäniloisen pikkuriiviön kouluttaminen on hyvää lääkettä ahdistukseen. (Toisaalta jälleen yhden hyvin pureskellun tossun löytäminen sängyn alta (koskemattoman purulelun vierestä) voi olla jokseenkin rasittava kokemus...)

Et kai sinä taas yritä aliarvioida itseäsi ja omaa vaikutustasi muihin? Lääkkeillä saa kyllä kivun ja ahdistuksen turrutettua, mutta todellinen paraneminen vaatii omaa halua parantaa tilannetta. Tuota haluahan sinä olet Tulilinnussa ruokkinut.

Koet että suhteenne ei ole tasapainossa... Johtuisiko tuo tunne osin siitä, että Tulilintu ei enää ole niin riippuvainen sinusta? Kun olit alamaissa, eikö hän ollut tukenasi? Mikäli olen oikein sinua tulkinnut, haluat seistä aina omilla jaloillasi, ilman tukea.

Olit kevätlukukauden loppupuolella huolissasi opiskelumenestyksestäsi ja monista muistakin asioista. Pääsitkö kursseistasi lävitse kunnialla? Oletko saanut yleisemminkin asioita luonnistumaan sinua tyydyttävällä tavalla?

Oletko jatkamassa opiskeluasi päätoimisesti, vai aiotko sinäkin siirtyä työelämään? Toimittajakoulutukseenhan sinä olit aiemmin pyrkimässä. Ei kai Tulilintukaan ole opiskelua lopettamassa? Jouluinen muuttaminen kuulostaa huolestuttavalta opiskelun kannalta...

Hyvä, että olette päässeet menestyksekkäästi kokeilemaan yhdessä elämistä ilman, että muita olisi ollut häiritsemässä. Toisen ihmisen kanssa yhteen muuttaminen kun voi olla yllätyksiä täynnä... (Oletan että perheesi ei hylännyt sinua kesäksi murehtimaan koiran poismenoa yksin... Kävitkö perheesi kanssa matkalla tai jossain yhteisessä riennossa, vai otitteko vain rauhallisesti?)

Ovatpa poliisit teilläpäin aktiivisia! Yleensä poliisi ei viikonloppuisin juurikaan palvelujaan oma-aloitteisesti tarjoa...

Onko Tulilintu kokeillut vaihtoehtohoitoja? Esim. akuhieronta (siis akupunktiopisteiden hierominen) voi lievittää kiputiloja. Siihen ei tarvita hintavia erikoisasiantuntijoita, vaan monia pisteistä voi hieroa itsekin. Jollei halua ostaa uutta opaskirjaa aiheesta, niin sopivia oppaita löytyy kyllä kirjastoista ja antikvariaateistakin.

Kysymykseesi minusta.... Kesä kului jälleen kerran liian nopeasti ja liian vähäisellä aktivismilla (suunnitelmat vs. toteuma), mutta ainakin sai taas akkuja ladattua ja vähän väriä pintaan. :-)


Hmm... Pidättelin aiempaa ketjua julkisella palstalla, koska ajattelin sen ehkä hyödyttävän jotakuta muutakin ja mahdollisesti tuovan rakentavia kommentteja muiltakin... Tämän viestiketjun alku varsinkaan viestilistan yläosaan sijoittuvana ei kuitenkaan vaikuta keskustelupalstakeskustelulta, vaan pikemminkin henkilökohtaiselta kirjeenvaihdolta... ja ainakin minun osaltani suuresti julkisuudenkipeän henkilön henkiseltä masturbaatiolta... Pitäisiköhän sittenkin harkita sähköpostiin siirtymistä...?

Tilkkutäkki2 kirjoitti:

Minä kyllä kieltämättä ihmettelin keskustelun äkillistä lopahtamista, mutta olosuhteitasi tietämättä en ole halunnut painostaa sinua ylenmääräisillä kyselyillä.

Koira todistetusti tasapainottaa ihmismieltä, joten osa itsetuntopuutoksestasi on varmasti koiran kuolemasta juontuvaa. Uusi lemmikki ei milloinkaan voi korvata poismennyttä, mutta elämäniloisen pikkuriiviön kouluttaminen on hyvää lääkettä ahdistukseen. (Toisaalta jälleen yhden hyvin pureskellun tossun löytäminen sängyn alta (koskemattoman purulelun vierestä) voi olla jokseenkin rasittava kokemus...)

Et kai sinä taas yritä aliarvioida itseäsi ja omaa vaikutustasi muihin? Lääkkeillä saa kyllä kivun ja ahdistuksen turrutettua, mutta todellinen paraneminen vaatii omaa halua parantaa tilannetta. Tuota haluahan sinä olet Tulilinnussa ruokkinut.

Koet että suhteenne ei ole tasapainossa... Johtuisiko tuo tunne osin siitä, että Tulilintu ei enää ole niin riippuvainen sinusta? Kun olit alamaissa, eikö hän ollut tukenasi? Mikäli olen oikein sinua tulkinnut, haluat seistä aina omilla jaloillasi, ilman tukea.

Olit kevätlukukauden loppupuolella huolissasi opiskelumenestyksestäsi ja monista muistakin asioista. Pääsitkö kursseistasi lävitse kunnialla? Oletko saanut yleisemminkin asioita luonnistumaan sinua tyydyttävällä tavalla?

Oletko jatkamassa opiskeluasi päätoimisesti, vai aiotko sinäkin siirtyä työelämään? Toimittajakoulutukseenhan sinä olit aiemmin pyrkimässä. Ei kai Tulilintukaan ole opiskelua lopettamassa? Jouluinen muuttaminen kuulostaa huolestuttavalta opiskelun kannalta...

Hyvä, että olette päässeet menestyksekkäästi kokeilemaan yhdessä elämistä ilman, että muita olisi ollut häiritsemässä. Toisen ihmisen kanssa yhteen muuttaminen kun voi olla yllätyksiä täynnä... (Oletan että perheesi ei hylännyt sinua kesäksi murehtimaan koiran poismenoa yksin... Kävitkö perheesi kanssa matkalla tai jossain yhteisessä riennossa, vai otitteko vain rauhallisesti?)

Ovatpa poliisit teilläpäin aktiivisia! Yleensä poliisi ei viikonloppuisin juurikaan palvelujaan oma-aloitteisesti tarjoa...

Onko Tulilintu kokeillut vaihtoehtohoitoja? Esim. akuhieronta (siis akupunktiopisteiden hierominen) voi lievittää kiputiloja. Siihen ei tarvita hintavia erikoisasiantuntijoita, vaan monia pisteistä voi hieroa itsekin. Jollei halua ostaa uutta opaskirjaa aiheesta, niin sopivia oppaita löytyy kyllä kirjastoista ja antikvariaateistakin.

Kysymykseesi minusta.... Kesä kului jälleen kerran liian nopeasti ja liian vähäisellä aktivismilla (suunnitelmat vs. toteuma), mutta ainakin sai taas akkuja ladattua ja vähän väriä pintaan. :-)


Hmm... Pidättelin aiempaa ketjua julkisella palstalla, koska ajattelin sen ehkä hyödyttävän jotakuta muutakin ja mahdollisesti tuovan rakentavia kommentteja muiltakin... Tämän viestiketjun alku varsinkaan viestilistan yläosaan sijoittuvana ei kuitenkaan vaikuta keskustelupalstakeskustelulta, vaan pikemminkin henkilökohtaiselta kirjeenvaihdolta... ja ainakin minun osaltani suuresti julkisuudenkipeän henkilön henkiseltä masturbaatiolta... Pitäisiköhän sittenkin harkita sähköpostiin siirtymistä...?

Lue lisää

Sinulla nuo viestin lähetysajat näyttäävät olevan aina yhtä myöhäisiä. Millaiset työajat sinulla on? Miten sillä saralla menee tällä hetkellä?

Tapaan sanoa Tulilinnulle kasvokkain, että hän on kaunis, vaikka hän itkisi. Ja se on kyllä rehellinen mielipiteeni. Hän ei sano siihen enää vastaan - ei mitään sellaista, että älä valehtele. Itse asiassa sanoisin, että hän pitää itseään nykyään yhtä kauniina kuin minä itseäni. Eli ei näe itseään hyvännäköisenä, mutta ymmärtää, miksi ja miten joku (minä lähinnä) voi pitää häntä kauniina. Aika hyvin jo?

”Et kai sinä taas yritä aliarvioida itseäsi ja omaa vaikutustasi muihin? Lääkkeillä saa kyllä kivun ja ahdistuksen turrutettua, mutta todellinen paraneminen vaatii omaa halua parantaa tilannetta. Tuota haluahan sinä olet Tulilinnussa ruokkinut.”
Mutta vasta aknelääkkeiden, jotka ovat huomattavasti vähentäneet iho-ongelmia, jälkeen hän on itse kokenut, että hänen olonsa on parantunut. (Ja mikä ristiriitaista, silti hän kokee, että niistä huolimatta on yhtä onneton kuin ennenkin.) En minä yritä aliarvioida itseäni. Minusta rehellisesti tuntuu sille, ettei itselläni ole mitään vaikutusta; että olen epäonnistunut paska. Siksi en jaksaisikaan.
Tulilintu aloittaa sen uuden antibioottikuurin joskus lokakuun alussa, kun lakisääteiset kolme kuukautta on kulunut. Tuntuu, että halkean jo etukäteen. Olen itse karttanut inhoten kaikenmaailman lääkkeitä viime kuukaudet.

Tulilintu ei ole kokeillut vaihtoehtohoitoja akneen tai mihinkään muuhunkaan. Hän kävi meillä viikko sitten ja kokeilin akupainantaa häneen viikko sitten. Se oli hauskaa, vaikka ei hyötyä ollutkaan.
Olen itse lainannut ehdotuksestasi nyt viime viikkoina kirjoja pääasiassa akupunktiosta. Tällä hetkellä minulla on lainassa tiiliskivimäinen kirjapaksukainen vaihtoehtohoidoista. Olen ottanut siitä runsaasti kopioita ja kirjoittanut muistiinpanoja eri aiheita koskien. Innostuin aiheesta tosissani :D Tunnetko sinä vaihtoehtohoidot kuinka hyvin ja oletko käyttänyt niitä?

Isälle sanoin viimeksi eilen, että nyt on todella jo aika hankkia se koira, kun kaipaan sellaista. Hän ilmaisi kantansa, ettei meidän taloon hankita koiraa enää. Se oli pettymys, vaikka toki, minulla on vain hiukan lukiota jäljellä. Lukioni jälkeen lähden opiskelemaan. Niihin kuvioihini tuskin mahtuu koira, joten se jäisi heille. Arvelen, etten tule koskaan itse hankkineeksi omassa taloudessani koiraa, vaikka kuinka haluaisin. Koira on siis unohdettava nyt ja keksittävä jotakin muuta.
Mutta koiralla on oikeus ”huoltajiin”, haluaisin joskus antaa kodin vaikka kokonaiselle laumalle! Pitääkö koiran perheenjäseneksi ottamiseen todella odottaa sitä, että on omistusasunto... en minä elämääni niin halua suunnitella. Onko sinulla joskus ollut lemmikki / onko nykyisin?

"Koet että suhteenne ei ole tasapainossa... Johtuisiko tuo tunne osin siitä, että Tulilintu ei enää ole niin riippuvainen sinusta? Kun olit alamaissa, eikö hän ollut tukenasi? Mikäli olen oikein sinua tulkinnut, haluat seistä aina omilla jaloillasi, ilman tukea."
Kyllähän se taitaa siitäkin johtua. Taas olen huomannut hakevani jotakuta, joka auttaa. En ole varma, tajuanko tämän kysymyksen ”Kun olit alamaissa, eikö hän ollut tukenasi” oikein, mutta kyllä minä koen, että hän on ollut tukenani. Ainakin yrittänyt parhaansa. En minä häntä voi ”terapeuttinani” käyttää oikeastaan missään, kuten hän voi minua. Hän tuntuu romauttavan tonnin tiiliä niskaansa, jos koetan purkaa hänelle huoliani liittyen meidän suhteeseemme tai suhteemme ulkopuolisiin ongelmiin.

Tavallisesti minä en Tulilinnulle mitään kritiikkiä tai negatiivista palautetta tässä määrin anna, mutta muutama viikko sitten lähetin hänelle seuraavaa:
"Kuten olet itsekin todennut, silloin kun toiset romahtavat ympärillä, on helppo itse pysyä pystyssä ja tukea. Tavoitteeni on kanssasi kuunnella ja opetella olemaan hermostumatta mistään, mitä kerrot, jotta minulle voisi kertoa kaiken. Tuntuu, että olen kasvattanut tästä itselleni liian suuren roolin.
Ei se kuunteleminen ja tukeminen sinänsä satu, etkä sinä satuta. Itkemisesi katsominen ei tee pahaa. Mutta kun minusta tuntuu, että ns. hajoat juuri siksi, että tiedät minun kestävän ja kuuntelevan."
Loppupäivän sitten sain rauhoitella häntä, että kaikki hyvin; ei ole tehnyt mitään, mitä ei voi korjata, joten asiasta puhuminen oli siinä. Yritykset menevät näin, että kerron asiani - yritän olla hellämielinen. Sitten kumminkin tyynnyttelen, että ota rauhallisesti. Kuinka siis voin antaa hänelle lainkaan palautetta?

”Olit kevätlukukauden loppupuolella huolissasi opiskelumenestyksestäsi ja monista muistakin asioista. Pääsitkö kursseistasi lävitse kunnialla? Oletko saanut yleisemminkin asioita luonnistumaan sinua tyydyttävällä tavalla?”
Kaksi kurssia on viime vuodelta kesken ja todistuksessa muutama viitonen, muuten tyydyttävästi. Nyt on alkanut koulu sujua taas niin, että ongelmat sen suhteen eivät ole ylitsepääsemättömiä. Äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin osallistun nyt syksyllä. Perjantaina oli tekstitaidon koe ja noin viikon päästä on esseekoe. Mikäli ei mene toivotunlaisesti (eli jos ei napsahda laudatur), saatan kirjoittaa äidinkieleni keväällä uudelleen.
Muuten asioiden luonnistuminen yleisesti... kohtalaisesti sillä saralla. Hieman epätyytyväisyyttä itseäni kohtaan on ilmassa, mutta se saattaa mennä ohikin.

”Oletko jatkamassa opiskeluasi päätoimisesti, vai aiotko sinäkin siirtyä työelämään? Toimittajakoulutukseenhan sinä olit aiemmin pyrkimässä. Ei kai Tulilintukaan ole opiskelua lopettamassa? Jouluinen muuttaminen kuulostaa huolestuttavalta opiskelun kannalta...”
Jatkan päätoimisesti opiskelua kyllä, eikä Tulilintu lopeta opiskelua. Asumisemme ei tuota ylettömästi kuluja, sillä täällä on alhaiset vuokrat ja meillä on jo sopivasti säästöjä. Emmehän muutenkaan elä kovin leveästi (ei tupakkaa, kaljaa, säästeliäitä molemmat).

”Oletan että perheesi ei hylännyt sinua kesäksi murehtimaan koiran poismenoa yksin... Kävitkö perheesi kanssa matkalla tai jossain yhteisessä riennossa, vai otitteko vain rauhallisesti?”
Otimme rauhallisesti kotona. Tai no, äiti ja isä olivat paljon pois kotoa. Äiti käy nykyisin töissä ja isällä on paljon kokouksia ja talkoohommia. En minä heitä kovin paljoa ole nähnyt viime aikoina, muttei se haittaa enää.

Minulle on tässä viime kuukausina kehittynyt pieni ongelmanpoikanen koskien suhdettani ruokaan. Olen aina ollut kiinnostunut vitamiineista, vaikka olen elänyt epäterveellisesti. Tulilinnun vegetarismi kun on kannustanut minua ensin kokkaamaan hänelle kasvisruokaa, olen innostunut ruuan terveellisyydestä enemmän.
Enää ei ole pääosassa se, että Tulilinnun ruoka on terveellistä, vaan omani pitää olla sitä myös, ensisijassa. Ruoan laadusta on tullut LIIAN tärkeää, se vie paljon aikaa ja hallitsee ajatuksiani. Tällä hetkellä esimerkiksi kokoan itselleni tiivistävää taulukkoa kivennäisaineiden ja vitamiineiden ominaisuuksista, vaikutuksista ja saantitarpeista. Minua hävettää, miten huonosti olen aiemmin syönyt.
En haluaisi puhua kenellekään ulkopuoliselle enää, sillä pelkään, että sitten minulta kielletään terveellisen ruuan syöminen ja ajattelu. Ruokaa koskevan tiedon etsiminen on mukavaa ajanvietettä, enkä halua, että sitä otetaan minulta pois, vaikka toisaalta haluaisin päästä ulos tästä, että on jo pakko tehdä näin. Onhan tämä lisäksi noloa.
Tulilinnulle olen ajatuksistani jutellut, mutta hän sanoo, että puuhani on hyödyllistä, eikä näe siinä mitään kummallista. Toisaalta anorektikkokaverini, jolle olen Tulilinnun lisäksi puhellut, on toimistani huolissaan. Tämä kirjoittaminen helpottaa jo paljon.

Yksityiseen sähköpostiin siirtymisestä... sopii hyvin kyllä. Voin lähettää vaikka seuraavan viestini sähköpostiin.

PS. ”Luonne: Vannoutumaton pessimisti” Sano, että tuo on vitsi.

deserton kirjoitti:

Sinulla nuo viestin lähetysajat näyttäävät olevan aina yhtä myöhäisiä. Millaiset työajat sinulla on? Miten sillä saralla menee tällä hetkellä?

Tapaan sanoa Tulilinnulle kasvokkain, että hän on kaunis, vaikka hän itkisi. Ja se on kyllä rehellinen mielipiteeni. Hän ei sano siihen enää vastaan - ei mitään sellaista, että älä valehtele. Itse asiassa sanoisin, että hän pitää itseään nykyään yhtä kauniina kuin minä itseäni. Eli ei näe itseään hyvännäköisenä, mutta ymmärtää, miksi ja miten joku (minä lähinnä) voi pitää häntä kauniina. Aika hyvin jo?

”Et kai sinä taas yritä aliarvioida itseäsi ja omaa vaikutustasi muihin? Lääkkeillä saa kyllä kivun ja ahdistuksen turrutettua, mutta todellinen paraneminen vaatii omaa halua parantaa tilannetta. Tuota haluahan sinä olet Tulilinnussa ruokkinut.”
Mutta vasta aknelääkkeiden, jotka ovat huomattavasti vähentäneet iho-ongelmia, jälkeen hän on itse kokenut, että hänen olonsa on parantunut. (Ja mikä ristiriitaista, silti hän kokee, että niistä huolimatta on yhtä onneton kuin ennenkin.) En minä yritä aliarvioida itseäni. Minusta rehellisesti tuntuu sille, ettei itselläni ole mitään vaikutusta; että olen epäonnistunut paska. Siksi en jaksaisikaan.
Tulilintu aloittaa sen uuden antibioottikuurin joskus lokakuun alussa, kun lakisääteiset kolme kuukautta on kulunut. Tuntuu, että halkean jo etukäteen. Olen itse karttanut inhoten kaikenmaailman lääkkeitä viime kuukaudet.

Tulilintu ei ole kokeillut vaihtoehtohoitoja akneen tai mihinkään muuhunkaan. Hän kävi meillä viikko sitten ja kokeilin akupainantaa häneen viikko sitten. Se oli hauskaa, vaikka ei hyötyä ollutkaan.
Olen itse lainannut ehdotuksestasi nyt viime viikkoina kirjoja pääasiassa akupunktiosta. Tällä hetkellä minulla on lainassa tiiliskivimäinen kirjapaksukainen vaihtoehtohoidoista. Olen ottanut siitä runsaasti kopioita ja kirjoittanut muistiinpanoja eri aiheita koskien. Innostuin aiheesta tosissani :D Tunnetko sinä vaihtoehtohoidot kuinka hyvin ja oletko käyttänyt niitä?

Isälle sanoin viimeksi eilen, että nyt on todella jo aika hankkia se koira, kun kaipaan sellaista. Hän ilmaisi kantansa, ettei meidän taloon hankita koiraa enää. Se oli pettymys, vaikka toki, minulla on vain hiukan lukiota jäljellä. Lukioni jälkeen lähden opiskelemaan. Niihin kuvioihini tuskin mahtuu koira, joten se jäisi heille. Arvelen, etten tule koskaan itse hankkineeksi omassa taloudessani koiraa, vaikka kuinka haluaisin. Koira on siis unohdettava nyt ja keksittävä jotakin muuta.
Mutta koiralla on oikeus ”huoltajiin”, haluaisin joskus antaa kodin vaikka kokonaiselle laumalle! Pitääkö koiran perheenjäseneksi ottamiseen todella odottaa sitä, että on omistusasunto... en minä elämääni niin halua suunnitella. Onko sinulla joskus ollut lemmikki / onko nykyisin?

"Koet että suhteenne ei ole tasapainossa... Johtuisiko tuo tunne osin siitä, että Tulilintu ei enää ole niin riippuvainen sinusta? Kun olit alamaissa, eikö hän ollut tukenasi? Mikäli olen oikein sinua tulkinnut, haluat seistä aina omilla jaloillasi, ilman tukea."
Kyllähän se taitaa siitäkin johtua. Taas olen huomannut hakevani jotakuta, joka auttaa. En ole varma, tajuanko tämän kysymyksen ”Kun olit alamaissa, eikö hän ollut tukenasi” oikein, mutta kyllä minä koen, että hän on ollut tukenani. Ainakin yrittänyt parhaansa. En minä häntä voi ”terapeuttinani” käyttää oikeastaan missään, kuten hän voi minua. Hän tuntuu romauttavan tonnin tiiliä niskaansa, jos koetan purkaa hänelle huoliani liittyen meidän suhteeseemme tai suhteemme ulkopuolisiin ongelmiin.

Tavallisesti minä en Tulilinnulle mitään kritiikkiä tai negatiivista palautetta tässä määrin anna, mutta muutama viikko sitten lähetin hänelle seuraavaa:
"Kuten olet itsekin todennut, silloin kun toiset romahtavat ympärillä, on helppo itse pysyä pystyssä ja tukea. Tavoitteeni on kanssasi kuunnella ja opetella olemaan hermostumatta mistään, mitä kerrot, jotta minulle voisi kertoa kaiken. Tuntuu, että olen kasvattanut tästä itselleni liian suuren roolin.
Ei se kuunteleminen ja tukeminen sinänsä satu, etkä sinä satuta. Itkemisesi katsominen ei tee pahaa. Mutta kun minusta tuntuu, että ns. hajoat juuri siksi, että tiedät minun kestävän ja kuuntelevan."
Loppupäivän sitten sain rauhoitella häntä, että kaikki hyvin; ei ole tehnyt mitään, mitä ei voi korjata, joten asiasta puhuminen oli siinä. Yritykset menevät näin, että kerron asiani - yritän olla hellämielinen. Sitten kumminkin tyynnyttelen, että ota rauhallisesti. Kuinka siis voin antaa hänelle lainkaan palautetta?

”Olit kevätlukukauden loppupuolella huolissasi opiskelumenestyksestäsi ja monista muistakin asioista. Pääsitkö kursseistasi lävitse kunnialla? Oletko saanut yleisemminkin asioita luonnistumaan sinua tyydyttävällä tavalla?”
Kaksi kurssia on viime vuodelta kesken ja todistuksessa muutama viitonen, muuten tyydyttävästi. Nyt on alkanut koulu sujua taas niin, että ongelmat sen suhteen eivät ole ylitsepääsemättömiä. Äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin osallistun nyt syksyllä. Perjantaina oli tekstitaidon koe ja noin viikon päästä on esseekoe. Mikäli ei mene toivotunlaisesti (eli jos ei napsahda laudatur), saatan kirjoittaa äidinkieleni keväällä uudelleen.
Muuten asioiden luonnistuminen yleisesti... kohtalaisesti sillä saralla. Hieman epätyytyväisyyttä itseäni kohtaan on ilmassa, mutta se saattaa mennä ohikin.

”Oletko jatkamassa opiskeluasi päätoimisesti, vai aiotko sinäkin siirtyä työelämään? Toimittajakoulutukseenhan sinä olit aiemmin pyrkimässä. Ei kai Tulilintukaan ole opiskelua lopettamassa? Jouluinen muuttaminen kuulostaa huolestuttavalta opiskelun kannalta...”
Jatkan päätoimisesti opiskelua kyllä, eikä Tulilintu lopeta opiskelua. Asumisemme ei tuota ylettömästi kuluja, sillä täällä on alhaiset vuokrat ja meillä on jo sopivasti säästöjä. Emmehän muutenkaan elä kovin leveästi (ei tupakkaa, kaljaa, säästeliäitä molemmat).

”Oletan että perheesi ei hylännyt sinua kesäksi murehtimaan koiran poismenoa yksin... Kävitkö perheesi kanssa matkalla tai jossain yhteisessä riennossa, vai otitteko vain rauhallisesti?”
Otimme rauhallisesti kotona. Tai no, äiti ja isä olivat paljon pois kotoa. Äiti käy nykyisin töissä ja isällä on paljon kokouksia ja talkoohommia. En minä heitä kovin paljoa ole nähnyt viime aikoina, muttei se haittaa enää.

Minulle on tässä viime kuukausina kehittynyt pieni ongelmanpoikanen koskien suhdettani ruokaan. Olen aina ollut kiinnostunut vitamiineista, vaikka olen elänyt epäterveellisesti. Tulilinnun vegetarismi kun on kannustanut minua ensin kokkaamaan hänelle kasvisruokaa, olen innostunut ruuan terveellisyydestä enemmän.
Enää ei ole pääosassa se, että Tulilinnun ruoka on terveellistä, vaan omani pitää olla sitä myös, ensisijassa. Ruoan laadusta on tullut LIIAN tärkeää, se vie paljon aikaa ja hallitsee ajatuksiani. Tällä hetkellä esimerkiksi kokoan itselleni tiivistävää taulukkoa kivennäisaineiden ja vitamiineiden ominaisuuksista, vaikutuksista ja saantitarpeista. Minua hävettää, miten huonosti olen aiemmin syönyt.
En haluaisi puhua kenellekään ulkopuoliselle enää, sillä pelkään, että sitten minulta kielletään terveellisen ruuan syöminen ja ajattelu. Ruokaa koskevan tiedon etsiminen on mukavaa ajanvietettä, enkä halua, että sitä otetaan minulta pois, vaikka toisaalta haluaisin päästä ulos tästä, että on jo pakko tehdä näin. Onhan tämä lisäksi noloa.
Tulilinnulle olen ajatuksistani jutellut, mutta hän sanoo, että puuhani on hyödyllistä, eikä näe siinä mitään kummallista. Toisaalta anorektikkokaverini, jolle olen Tulilinnun lisäksi puhellut, on toimistani huolissaan. Tämä kirjoittaminen helpottaa jo paljon.

Yksityiseen sähköpostiin siirtymisestä... sopii hyvin kyllä. Voin lähettää vaikka seuraavan viestini sähköpostiin.

PS. ”Luonne: Vannoutumaton pessimisti” Sano, että tuo on vitsi.

Lue lisää

Siirryin wanhan ehdotuksesi ja viimeisimmän viestisi mukaisesti käyttämään sähköpostia, mutta nyt alan pikkuhiljaa epäillä sähköpostini maatuneen matkan varrelle. Saitko sen vai onko sinulla vain ollut kiireitä?

Pikatiivistelmä viestini ydinkohdista hieman retusoituna:

' Eli ei näe itseään hyvännäköisenä, mutta ymmärtää, miksi ja miten joku (minä lähinnä) voi pitää häntä kauniina. Aika hyvin jo? ' && ' Minusta rehellisesti tuntuu sille, ettei itselläni ole mitään vaikutusta; että olen epäonnistunut paska. '

Eikös jo tuossa ole pieni ristiriita? :-)


'Mutta vasta aknelääkkeiden, jotka ovat huomattavasti vähentäneet iho-ongelmia, jälkeen hän on itse kokenut, että hänen olonsa on parantunut. (Ja mikä ristiriitaista, silti hän kokee, että niistä huolimatta on yhtä onneton kuin ennenkin.)'

Onko se kuitenkaan ristiriitaista? Yhden ongelman poistuminen päästää muut taka-alalle jääneet ongelmat esiin ja onneton mielentila jatkuu.


' Hän kävi meillä viikko sitten ja kokeilin akupainantaa häneen viikko sitten. Se oli hauskaa, vaikka ei hyötyä ollutkaan. ' && ' Innostuin aiheesta tosissani :D Tunnetko sinä vaihtoehtohoidot kuinka hyvin ja oletko käyttänyt niitä? '

Kuten jo varmaan opuksista huomasitkin, yksi hoitokerta ei riitä. Olen käynyt hieronnassa kuuriluontoisesti säännöllisemmin, mikä on istumatyöläiselle todella hyvä apu. Muita erilaisia (mm. akupunktiota) olen kokeillut muutaman kerran/-sarjan yleensä hyvällä menestyksellä.

Varsinaisiin sisäisesti nautittaviin luontaislääkkeisiin olen suhtautunut vältellen. Naapurini on sairaanhoitaja ja hän on kertonut erittäin valaisevia esimerkkejä henkilöistä, jotka on toimitettu pikapakettina teholle luontaislääkkeillä maksansa ja/tai munuaisensa parantumattomasti tuhonneina. En suosittele.

Erilaiset öljyt ja vastaavat tuotteet sen sijaan ovat kokeilemisen arvoisia. Aknesta puhuttaessa: luomuliikettä pitävä tuttavani suosittelee hoidoksi teatree-öljyä. Itse olen käyttänyt teatree-öljyä ulkoisesti erilaisten haavojen hoidossa ja suuvetenä kurkkukivun torjuntaan.

Oletko itse pysynyt terveenä? Miten olet yleensäkin voinut?


'Hän ilmaisi kantansa, ettei meidän taloon hankita koiraa enää. '

Sääli. Lasten karkaaminen maailmalle on kova paikka vanhemmille ja koirasta voisi olla heille apua siihenkin ikävään.


' Enää ei ole pääosassa se, että Tulilinnun ruoka on terveellistä, vaan omani pitää olla sitä myös, ensisijassa. Ruoan laadusta on tullut LIIAN tärkeää, se vie paljon aikaa ja hallitsee ajatuksiani. Minua hävettää, miten huonosti olen aiemmin syönyt. '

Ruoka-aineiden "oikeaan" tasapainoon panostaminen on kyllä hyvä asia, kunhan ei mene liiallisuuksiin (Mistäköhän mahtaisi löytyä se "oikean" oikea määritelmä?). Olen ollut kasvissyöjä (lakto-ovo-vegetaari) opiskeluajoista lähtien, mutta tarkkojen mittausten tekemisen sijaan olen uskotellut itselleni, että kohtuulliseen lopputulokseen pääsee helpommallakin. Vilja- ja soijatuotteet (aamupuuron soijamaito kalsiumilla terästettyä), Seltin-mineraalisuola (mm. jodin takia), kookosrasva (huonoista aineistaan huolimatta tasapainoisuutensa takia terveellinen), hunaja, muna- ja maitotuotteet, juurekset, talvisin ajoittain hapankaali ja tietysti pakolliset tuoretuotteet antavat jo kohtuullisen pohjan. Vitamiinipommina ja aamuisena herättäjänä käytän (varsinkin flunssa-aikaan) Suomen vitamiinipitoisimman marjan eli tyrnin mehua. Kaikki mahdollisuuksien (€) mukaan luomuna ja mieluiten kotimaasta. Nappailen kyllä ajoittain aamuisin ravintolisää tablettimuodossa kattamaan mahdollisia puutteita, mutta periaatteena on perustarpeiden täyttäminen ilman tabletteja. Halpaa tuollainen kokonaisuus ei kyllä ole, mutta...

Kerro ihmeessä, jos olet sitä mieltä, että syön väärin. Yritän olla vaipumatta epätoivon alhoon.

Ravintoainetaulukoita katsoessa kannattaa huomata, että myrkkyihin tukeutuvan tehotuotannon ja luomun ravintoarvot ja käyttökelpoisuus ovat täysin eri luokkaa. Esimerksiksi monet ihmiset, jotka eivät voi juoda vakiomaitoa lainkaan, voivat aivan huoletta käyttää luomumaitoa.

' PS. ?Luonne: Vannoutumaton pessimisti? Sano, että tuo on vitsi. '

Ei se ole vitsi. En vanno, että _kaikki_aina_ menee pieleen. Tuskin mikään kuitenkaan menee ihan niin kuin on toivonut, joten on paljon parempi olla pessimistinen ja yllättyä iloisesti, kun jokin ei mennytkään aivan niin pahasti mönkään...