18-vuotias poikamme käy vielä lukiota. Käyttää mietoja huumeita (sanojensa mukaan kannabis) ja runsaasti alkoholia/olutta, esim. heinäkuussa tuli kovassa kännissä kotiin useammin kuin kerran viikossa. Ei koe ongelmaa asiasta. Väsynyt päivällä varsinkin nyt nyt kesällä, herää iltapäivän puolella. Muutenkin tulee kotiin aamuyöllä noin klo 3 ... 7 välillä. Potee luultavasti myös masennusta. Koulu ei ole sujunut erityisen hyvin. Ei lukenut enää viime talvena juurikaan kouluun, kokeet meni huonosti ja kotiin muutenkin tultiin todella myöhään - aamulla kouluun lähtö vaikeata ja aina silloin tällöin myöhästyi bussistakin / koulusta. Viikonloppuina usein "juhlimista". Koulu on "perseestä" ja tulevaisuudessa poika aikoo sanojensa mukaan elää sossun varassa.
Itselläni on hyvin jyrkkä asenne esim. alkoholin ja kaljan käyttöä kohtaan, en halua edes nähdä pojan tulevan kotiin kaatokännissä. Äiti on taas sitä mieltä, että pojan pitää voida tulla kotiin ja erityisesti missä kunnossa tahansa. Kaikki heräävät yöllä pojan saapuessa melko tunnottomassa tilassa, ei kykene humalassa yleensä edes puhumaan. Ilmapiiri kotosalla on muutenkin ollut riitaisa mm. erilaisista muistakin isoista näkemyseroista johtuen viime vuosina. Seuraus: Poika kuulemma kärsii vallitsevasta "tunneilmapiiristä".
Nyt äiti löysi ratkaisuksi läheltä tuliterän vuokra-asunnon, noin 850 egee kuussa. Hän vuokraa ja maksaa sellaisen pojalle, jotta pojalla on syksyllä rauha lukea yo-kirjoituksiin ja suorittaa puuttuvat kurssit. Huomautan vielä kerran, että viime lukuvuonna ei suoriutuminen ollut kaksista ja pojan olotilaan erittäin todennäköisesti vaikuttanut huumeiden käyttö paljastui nyt kesällä, jolloin onneksi iso viikkoraha lopetettiin. Alkoholin käyttö on jatkunut ilmeisesti kautta lukioajan, mm. yksi varoitus tullut alaikäisenä humalassa kouluun tulemisesta.
Kaveripiiristä tunnollisin osuus on tippunut, ilmeisesti useita samalla tavalla syrjäytymisvaarassa olevia jäljellä. Poika olisi tietenkin tyytyväinen, kun ei tarvitsisi kodin ulkopuolella asuessa kuunnella mm. motkotustani aikaisista kotiintuloajoista (nyt viime viikkoina olen koettanut sopia ajaksi klo 2 ... 3, ja talvella viikolla jotain klo 22 ... 23, mutta aina niistä vaan on venytty. Kirjojen ääressä poika on ollut tosi harvoin.
Poika lupaa lukion jälkeen mennä armeijaan ja etsiä työtä vaikkakaan täksi kesäksi ei kuitenkaan käyty kysymässä yhtään työpaikkaa viime syksystä alkaneesta painostuksestani huolimatta. Pojalla oli yllin kyllin rahaa muutenkin käytössään (oma arvioni ja perustuu mielestäni suureen viikkorahaan, joka sekin oli yksi ristiriidan aihe perheessämme).
Mitäs arvelette, miten tulee käymään? Itse olen hyvin kyyninen tilanteen muutoksesta. Poika toki sanoo haluavansa kotoa pois omiin oloihinsa ja lupaa lukea ahkerasti ja mennä työhön eikä tarvitse kuunnella vanhempien komentelua. Äiti meinaa koettaa valvoa pojan tekemisiä. Oma mielipiteeni taas on, että valvominen kotona olisi helpompaa! Äiti suunnittelee tuohon vuokra-asuttamiseen vuoden "koeaikaa".
*** Toteutuneet tositarinat kiinnostaisi vastaavista tapahtumista tai edes sivistyneet arvaukset siitä, mikä pojan tilanne voisi olla vaikkapa vuoden kuluttua. ***
(Pahoittelen jos teksti tulee yhtenä pötkönä kuten esikatselu jostain syystö näyttää, kyllä se lähettäessä oli vielä kappalejaoteltu).
Itselläni on hyvin jyrkkä asenne esim. alkoholin ja kaljan käyttöä kohtaan, en halua edes nähdä pojan tulevan kotiin kaatokännissä. Äiti on taas sitä mieltä, että pojan pitää voida tulla kotiin ja erityisesti missä kunnossa tahansa. Kaikki heräävät yöllä pojan saapuessa melko tunnottomassa tilassa, ei kykene humalassa yleensä edes puhumaan. Ilmapiiri kotosalla on muutenkin ollut riitaisa mm. erilaisista muistakin isoista näkemyseroista johtuen viime vuosina. Seuraus: Poika kuulemma kärsii vallitsevasta "tunneilmapiiristä".
Nyt äiti löysi ratkaisuksi läheltä tuliterän vuokra-asunnon, noin 850 egee kuussa. Hän vuokraa ja maksaa sellaisen pojalle, jotta pojalla on syksyllä rauha lukea yo-kirjoituksiin ja suorittaa puuttuvat kurssit. Huomautan vielä kerran, että viime lukuvuonna ei suoriutuminen ollut kaksista ja pojan olotilaan erittäin todennäköisesti vaikuttanut huumeiden käyttö paljastui nyt kesällä, jolloin onneksi iso viikkoraha lopetettiin. Alkoholin käyttö on jatkunut ilmeisesti kautta lukioajan, mm. yksi varoitus tullut alaikäisenä humalassa kouluun tulemisesta.
Kaveripiiristä tunnollisin osuus on tippunut, ilmeisesti useita samalla tavalla syrjäytymisvaarassa olevia jäljellä. Poika olisi tietenkin tyytyväinen, kun ei tarvitsisi kodin ulkopuolella asuessa kuunnella mm. motkotustani aikaisista kotiintuloajoista (nyt viime viikkoina olen koettanut sopia ajaksi klo 2 ... 3, ja talvella viikolla jotain klo 22 ... 23, mutta aina niistä vaan on venytty. Kirjojen ääressä poika on ollut tosi harvoin.
Poika lupaa lukion jälkeen mennä armeijaan ja etsiä työtä vaikkakaan täksi kesäksi ei kuitenkaan käyty kysymässä yhtään työpaikkaa viime syksystä alkaneesta painostuksestani huolimatta. Pojalla oli yllin kyllin rahaa muutenkin käytössään (oma arvioni ja perustuu mielestäni suureen viikkorahaan, joka sekin oli yksi ristiriidan aihe perheessämme).
Mitäs arvelette, miten tulee käymään? Itse olen hyvin kyyninen tilanteen muutoksesta. Poika toki sanoo haluavansa kotoa pois omiin oloihinsa ja lupaa lukea ahkerasti ja mennä työhön eikä tarvitse kuunnella vanhempien komentelua. Äiti meinaa koettaa valvoa pojan tekemisiä. Oma mielipiteeni taas on, että valvominen kotona olisi helpompaa! Äiti suunnittelee tuohon vuokra-asuttamiseen vuoden "koeaikaa".
*** Toteutuneet tositarinat kiinnostaisi vastaavista tapahtumista tai edes sivistyneet arvaukset siitä, mikä pojan tilanne voisi olla vaikkapa vuoden kuluttua. ***
(Pahoittelen jos teksti tulee yhtenä pötkönä kuten esikatselu jostain syystö näyttää, kyllä se lähettäessä oli vielä kappalejaoteltu).
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta kallistuisin sinun kannallesi. Pojan huumeiden käyttö oli varmaankin shokki?
Tuntuu kuin äiti eläisi jossain haavemaailmassa, jossa rahalla saadaan asiat hallintaan. Noilla vuokrarahoilla voisi olla parempaa käyttöä jossain asiantuntevassa terapiassa...
Eihän tilanne parane sillä, että pinnallisesti saadaan asiat näyttämään paremmilta.
Mistä asti koulu on sujunut huonosti? Rajoittaisin vanhempana pojan rahoittamista radikaalisti. Sehän ei muuta kuin mahdollistaa holtittoman elämän jatkumisen. Teillä ilmeisesti on se tilanne, että äiti jatkaa rahan antamista vaikkapa sinulta salaa..?
Poika vaikuttaa taantuneen aiemmasta, jos kerran itsetuhoisa elämä valtaa yhä enemmän alaa.
Oliko lukioon meno teidän perheessä itsestäänselvyys? Olisiko parempi jättää lukio kesken, jos se ei suju kuin kannabiksen voimalla? Onko missään vaiheessa ollut mitään kiusaamiseen viittaavaa?
Asiahan on niin, että poika on nyt täysi-ikäinen ja voi halutessaan muuttaa vaikka Kiinaan.
Entä, jos jättäisi hänet pohdiskelemaan asioita omin nokkineen? Tarvitseeko syytää rahaa, kun puheetkaan eivät pidä paikkaansa? Hän voi etsiä itse oman vuokra-asuntonsa, jos kokee sen tarpeelliseksi. Seuraava askel on tukien hakeminen, mutta saako hän mitään tukia, jos vanhemmilla on suuret tulot...
Minulla kaksi poikaa, 20- ja 22-vuotiaat. Vanhemman pojan kanssa oli taisteluja ammattikoulun aikaan. Huumeita ei ole ollut kuvioissa, tupakkaakaan ei polta (kumpikaa). Eka vuosi meni lintsatessa, amiksesta kun ei kotiin ilmoitella niin tuli suuret poissa-olot/ puuttuvat tunnit yllätyksenä. Pojan kanssa asiaa soviteltiin ja kävi sitten kolme vuotta kahden sijaan kun tajusi että hänen elämästään siinä on kyse, ei minun eikä kenenkään muun. Maksoin koulutarvikkeet ja muut mihin opintotuki ei riittänyt sekä kännykkälaskun, viikkorahaa en antanut silloinkaan ilman että sen eteen teki töitä.
Sovitut kotiintuloajat eivät aina pitäneet, mutta sen olin tehnyt selväksi jo murkkuiän alkaessa, että kotiin voi aina tulla vaikka olisi kuinka kännissä, tien päälle, ulos tms ei saa jäädä nukkumaan känniä pois. En hyväksy ala-ikäisten kaljoittelua, mutta aina löytyy joku joka ostaa, ei siltä välttyäkkään voi jos lapset haluavat juoda. Samoin sanoin sen että jos kaveri ei uskalla mennä kotiin meille uskaltaa tulla, ulos ei saa jättää. ( Ja niille jotka tästä närkästyvät, vain yhden kerran on kaveri tuotu meille kun ei uskaltanut mennä kotiin, talvella oli löytynyt nukkumasta linja-autopysäkiltä kun oli jätetty siihen).
Nämä tapahtuivat kolmisen vuotta sitten, amiksen jälkeen oli vuorossa armeija ja sen jälkeen haki töitä ja saikin, pätkä-sellaisia tosin mutta hyvä alku sekin. Armeija-aikaan kihlatun tyttiksen kanssa muuttivat yhteen, ero tuli puolen vuoden jälkeen ja pojalle sanoin että kotiin voi aina tulla takasin mutta en ilmaseksi anna asua jos töissä on. Nyt on suunnitelmissa oman asunnonhaku kunhan kohtuuhintainen asunto löytyy.
Jos rahaa saa tekemättä mitään, ei se kannusta mihinkään, eikä valmiiksi maksettu asunto ainakaan kannusta töitä etsimään. Kotoa on helpompi valvoa, mutta ei jatkuvasti jaksa riidelläkkään. Lompsa kiinni ja tyly ilmoitus: tee töitä kotona rahasi eteen tai ei tipu, jos ei kiinnosta hae töitä muualta.
Sydän on aina syrjällään kun lapset ovat maailmalla, muttei niitä iäksi voi kapaloihinkaan sitoa. Kaljoittelu on yksi keino näyttää oma paha olonsa, sopikaa kotona yhteiset säännöt niin voitte tarvittaessa tukea vanhempina toisianne. Voimia Sinulle! Ps. olen reilu 40-v äiti, ollut yksinhuoltajana jo vuosia enkä ole saanut tukea puolisolta lasten kasvatuksessa, sinulla on se olkapää käytettävissä, käytä sitä! :)
Kyllä yksin kasvattaminen on mielestäni helpompaa, kuin kasvattaminen yhdessä sellaisen kanssa, jonka ajatusmaailma poikkeaa omasta radikaalisti.
omaan asuntoon, jos noin vastuuntunnoton on. Asunnostahan tulee vain bilepaikka ja takaa varmasti vieläkin rajumman elämänmenon. Ei taida äidillä nyt olla oikeen langat käsissä poikansa suhteen muutenkaan. Isän parasta nyt kohentaa välejä poikaan-yhteinen harrastus, lomamatka tms-yhteys saatava! Poika terapiaan masennuksen takia-jos löytyy hyvä tyyppi joka saa kontaktin. Vakavasti keskusteltava lukion keskeyttämisestä tai vaihtamista toiseen opinahjoon, joka vaikka käytännönläheisempää- tai pääsisikö vähäksi aikaa jonkun tutun firmaan tms. töihin, jossa motivaatiota työelämään? Kaveriympyrä koetettava rikkoa esim. em . toimenpitein. Teillä aika käymässä todella vähiin!!! Vielä voitte tehdä jotain. Luopukaa mahdollisista kulisseista ja liian suurista "odotuksista" pojan suhteen (miksi meni lukioon, jos motivaatio tuollainen?) eli oisko pojalla kapinaa teidän arvoja ja kaikkea sitä mitä rahalla saa kohtaan? Yrittäkää vielä keskustella. Tsemppiä ja viisautta!
Tunne-elämän häiriöissä kannattaa katsoa peiliin. Leikitkö lapsen kanssa, piirsitkö, muovailitko, otitko mukaan maalaushommiin, auton laittoon?
Kävitkö kevätjuhlissa ja jalkapallomatseissa. Mitä teki äiti.
Kun kauhakuormaajalla lapataan lapselle rahaa eikä anneta tunne-elämyksiä, vaikka kusiaisten katselua ja matojen tonkimista, tulos on tämä.
Palstoilla kysellään missä meni vikaan.
että tiedetään sosiaalityön johtajiakin, joiden lapsista on tullut sosiaalitoimiston asiakkaita ja alkoholisoituneita sellaisia. Sinänsä mielenkiintoista, koska työn puolesta vastaa mm. lasten huostaanotoista.
Miksi sinä ja vaimosi olette yhdessä, jos poikakin siitä kärsii?
Voisitte ottaa jonkinlaisen koeajan eli jos poika pystyy olemaan esim. kolme kuukautta juomatta tai käyttämättä huumeita, hänelle luvataan asunto, jossa ei sielläkään saa käyttää huumeita, eikä juoda kuin maltillisesti. Tietäähän poika varmasti, että alkoholi aiheuttaa syöpää ja tuhoaa aivosoluja?
Vanhempien pitäisi pysyä aina samalla kannalla kasvatusasioissa ja vaimosi on nyt kyllä väärässä ja hänen pitäisi opettaa pojalle vastuunkantoa. Jos asunto annetaan ilmaiseksi tapoja parantamatta, niin poika jatkaa bilettämistä asunnosta. Irtisanominen tulee varmaan nopeasti ja asiasta voi tulla myös poliisiasia. Tuollainen 18-vuotias ei osaa kunnioittaa naapureitaan, vaan on helvetillinen naapuri, koska todennäköisesti tulee pitämään asunnossa bileitä ja polttamaan kannabista sisällä. Tämä nuorihan kuuluisi päihdenuorten asuntoon, ellei asu kotona. Vanhemmilta vaaditaan myös vastuunkantoa naapureita kohtaan. He haluavat nukkua rauhassa ja hengittää jotain muuta kuin kannabisilmaa.
Mielestäni kannattaisi ottaa yhteyttä psykiatriin, kun teillä rahaa näyttää riittävän. Terapia voisi olla yksi ehto asunnonsaantiin. Myös vanhempien olisi syytä käydä terapiassa lapsen kanssa aina silloin tällöin, koska äiti ei nyt näytä ymmärtävän mitään kasvatuksesta ja johdonmukaisuudesta.
Isän olisi hyvä keskustella pojan kanssa siitä, mitä poika elämältään odottaa ja toivoo.Jos koulunkäynti ei kiinnosta , niin sitten on yritettävä hankkia työpaikka.Vanhempien tulisi keskustella kasvatusperiaatteet ensin selviksi, sitten viedä asioita yhdessä eteen päin. Tietysti nyt poika on jo täysi-ikäinen ja voi tehdä elämällään, mitä haluaa.Kovin viisaalta ei kuulosta nuo päihdejutut. Niiden avulla pääsee helposti elämän sivuraiteille, mutta pois pääseminen onkin jo vaikeampaa. Pojalle toivoisin viisautta. Nukkuminen on tärkeää jokaiselle, jotta voi selviytyä arjen vaatimuksista.