Nyt on mitta täynnä puheluita, joissa lapseni kaverin äiti soittaa, ja käskee pitää puhuttelun lapselleni. Milloin on kyse nimittelystä tai ettei olla koulumatkalla odotettu tätä kaveria tms. Alkuun pidinkin ns. puhuttelun lapselleni ja keskusteltiin tapahtuneesta, tosin joka kerta tuli ilmi ettei asia ollutkaan niin yksipuolinen, vaan syytä oli molemmissa osapuolissa.
Yritin jo jossain vaiheessa tälle äidille sanoa, että nämä jutut ei oo niin vakavia ja ei voida jatkuvasti puuttua näiden lasten erimielisyyksiin, vaan niiden pitää itekin oppia pitämään puolensa. Ei vaan mennyt perille !
No nyt oli kaiken huippu, kun tämä kaveri oli mätännyt lastani päin naamaa koulumatkalla (kyse siis ala-asteikäisistä). Otin tämän puheeksi tälle äidille ja mitäs hän sanoi !!! Totesi hymy huulillaan ja vähän kuin ylpeyttä rinnassaan että "Ihan totta, löikö mun lapseni sun lastas turpaan, ei se vaan kotona oo mitään puhunut". No haloo, ei kai se nyt tollaisia puhu äidilleen, joka uskoo kaikki tän lapsosen tarinat !!!
Jos ylipäätään joku huomauttaa tämän lapsen huonosta käytöksestä, selittää äiti että "on kysynyt asiaa lapseltaan ja tämä on sanonut ettei ole niin tehnyt ja hän uskoo lastaan".
Tuntuu niin turhalta sanoa tälle ihmiselle mistään mitään, kun kommentit on yleensä tyyliä "en katso aiheelliseksi keskustella tästä lapseni kanssa". Edellä mainitun kommentin kuulin, kun hänelle oli joku huomauttanut että hänen lapsensa kiusaa toista lasta koulussa ja että pitäisikö tästä keskustella kotona.
Opettajakin aikanaan huomautti tälle äidille lapsen rumasta kielenkäytöstä, mutta äitiä asia tuntui vain huvittavan.
Tää tilanne on niin raivostuttava, kun ei tälle naiselle tunnu menevän mikään jakeluun. Pitääkö tässä alkaa itekin ilkeäks ???
Yritin jo jossain vaiheessa tälle äidille sanoa, että nämä jutut ei oo niin vakavia ja ei voida jatkuvasti puuttua näiden lasten erimielisyyksiin, vaan niiden pitää itekin oppia pitämään puolensa. Ei vaan mennyt perille !
No nyt oli kaiken huippu, kun tämä kaveri oli mätännyt lastani päin naamaa koulumatkalla (kyse siis ala-asteikäisistä). Otin tämän puheeksi tälle äidille ja mitäs hän sanoi !!! Totesi hymy huulillaan ja vähän kuin ylpeyttä rinnassaan että "Ihan totta, löikö mun lapseni sun lastas turpaan, ei se vaan kotona oo mitään puhunut". No haloo, ei kai se nyt tollaisia puhu äidilleen, joka uskoo kaikki tän lapsosen tarinat !!!
Jos ylipäätään joku huomauttaa tämän lapsen huonosta käytöksestä, selittää äiti että "on kysynyt asiaa lapseltaan ja tämä on sanonut ettei ole niin tehnyt ja hän uskoo lastaan".
Tuntuu niin turhalta sanoa tälle ihmiselle mistään mitään, kun kommentit on yleensä tyyliä "en katso aiheelliseksi keskustella tästä lapseni kanssa". Edellä mainitun kommentin kuulin, kun hänelle oli joku huomauttanut että hänen lapsensa kiusaa toista lasta koulussa ja että pitäisikö tästä keskustella kotona.
Opettajakin aikanaan huomautti tälle äidille lapsen rumasta kielenkäytöstä, mutta äitiä asia tuntui vain huvittavan.
Tää tilanne on niin raivostuttava, kun ei tälle naiselle tunnu menevän mikään jakeluun. Pitääkö tässä alkaa itekin ilkeäks ???
Vastaukset 2
Vanhimmat
kysyn, ettet vaan olisi Lohjalta??
Täältä löytyy näet ainakin yksi täysin tuntomerkkeihin sopiva äiti-ihminen.
Ilmeisesti näitä tuntomerkkeihin sopivia äitejä löytynee kautta Suomenmaan, sillä ei, en ole Lohjalta :)