Mihin voin ilmoittaa??

Jyväskylän ensimmäinen sosiaaliasiamies auttoi lastensuojelun asikkaita (noin vuosina 2001-2003), minkä vuoksi hän joutui eroamaan tehtävästään. Joten sellaiset sosiaaliasiamiehet, jotka haluavat, että palkka juoksee joka kuukausi, eivät auta. Sorry! Ne, mm. näkevät karvoja siellä sun täällä.

verorahoilla pyöritettyä teatteria kirjoitti:

Jyväskylän ensimmäinen sosiaaliasiamies auttoi lastensuojelun asikkaita (noin vuosina 2001-2003), minkä vuoksi hän joutui eroamaan tehtävästään. Joten sellaiset sosiaaliasiamiehet, jotka haluavat, että palkka juoksee joka kuukausi, eivät auta. Sorry! Ne, mm. näkevät karvoja siellä sun täällä.

Lue lisää

Lilli Autti jne
ovat kyllä ajan tasalla esim. sosiaalihuoltoa koskevissa asioissa.

Muitakin hyviä vuosikertomuksia on täällä netissäkin luettavana (ei todellakaan mitään sossutoimintaa myötäileviä) mutta riippuu siis taas siitä kuka siellä sosiaaliasiamiehen penkillä istuksii ja mikä on koulutus jne.

verorahoilla pyöritettyä teatteria kirjoitti:

Jyväskylän ensimmäinen sosiaaliasiamies auttoi lastensuojelun asikkaita (noin vuosina 2001-2003), minkä vuoksi hän joutui eroamaan tehtävästään. Joten sellaiset sosiaaliasiamiehet, jotka haluavat, että palkka juoksee joka kuukausi, eivät auta. Sorry! Ne, mm. näkevät karvoja siellä sun täällä.

Lue lisää

esimerkiksi silloisen Jyväskylän maalaiskunnan sossuille. He olivat tottuneet (erityisesti eräällä sosiaaliasemalla, jossa lapsia ja perheitä kiusataan edelleen) alistamaan lapsia ja perheitä. He jylläsivät ainoastaan milivallalla ja olihan se shokki, kun tuli joku, joka kyseenalaisti heidän toimintatapojaan. MIKÄ LOUKKAUS näille hienoille rouville. Eräskin heistä vaihtoi kuulemma aina kadun puolta, kun oikeusaputoimiston avustaja tuli vastaan. Niin loistava sosiaaliasiamies joutui lähtemään - ja perästä tuleet eivät uskalla auttaa. Menevät tiukassa tilanteessa sossun puolelle, eivät muista asiakkaan kannalta merkittäviä päivämääriä, eräs rikkoi vaitiolovelvollisuutensa jne. Toinen kuulemma auttaa hyvin toimeentulotukiasiakkaita. Kertomukseni perustuu omiin ja tuttavieni kokemuksiin.

keskiluokkaisia sossuja ei saa loukata kirjoitti:

esimerkiksi silloisen Jyväskylän maalaiskunnan sossuille. He olivat tottuneet (erityisesti eräällä sosiaaliasemalla, jossa lapsia ja perheitä kiusataan edelleen) alistamaan lapsia ja perheitä. He jylläsivät ainoastaan milivallalla ja olihan se shokki, kun tuli joku, joka kyseenalaisti heidän toimintatapojaan. MIKÄ LOUKKAUS näille hienoille rouville. Eräskin heistä vaihtoi kuulemma aina kadun puolta, kun oikeusaputoimiston avustaja tuli vastaan. Niin loistava sosiaaliasiamies joutui lähtemään - ja perästä tuleet eivät uskalla auttaa. Menevät tiukassa tilanteessa sossun puolelle, eivät muista asiakkaan kannalta merkittäviä päivämääriä, eräs rikkoi vaitiolovelvollisuutensa jne. Toinen kuulemma auttaa hyvin toimeentulotukiasiakkaita. Kertomukseni perustuu omiin ja tuttavieni kokemuksiin.

Lue lisää

Olen tässä ketjussa kirjoittavan kanssa samaa mieltä, että Lilli Autti on varmasti hyvä sosiaaliasiamies. Olen ollut häneen yhteydessä. Ei hyväksy virheitä sosiaaliasiamiehiltäkään. Arvelen, että hän on lähes Jyvässeudun ensimmäisen sosiaaliasiamiehen tasoa. Kertokaa hänelle terveisiä - että hänen toimintansa tunnetaan Keski-Suomessakin.

asioita seuraava kirjoitti:

Olen tässä ketjussa kirjoittavan kanssa samaa mieltä, että Lilli Autti on varmasti hyvä sosiaaliasiamies. Olen ollut häneen yhteydessä. Ei hyväksy virheitä sosiaaliasiamiehiltäkään. Arvelen, että hän on lähes Jyvässeudun ensimmäisen sosiaaliasiamiehen tasoa. Kertokaa hänelle terveisiä - että hänen toimintansa tunnetaan Keski-Suomessakin.

Lue lisää

Toivon, että Riitta voisi joskus palata sosiaaliasiamiehen tehtävään Jyvässeudulle. Todella mahtava tyyppi ja pyrkii todella tekemään työtään asiakkaiden eduksi.

Toisinpäin ajattelijan kaltaiset tekevät kaikkensa, etteivät sijoitetut lapset pääse takaisin koteihinsa. Mutta jos huostaanoton syyt ovat poistuneet, eli et ole enää masentunut, on sinun toimittava ja kiireesti, jos aiot saada lapsesi takaisin. Se ei ole mitään riitelyä, vaan lain mukaista toimintaa. lain mukaan huosta pitää lopettaa, kun sen syyt poistuyvat. Jos sossu ja sijaisperhe alkavat riidellä, olet sinä siihen syytön. Ei muuta kuin asianajaja kehiin ja toimeksi. Viipymättä!

oma maa mansikka, muu maa ... kirjoitti:

Toisinpäin ajattelijan kaltaiset tekevät kaikkensa, etteivät sijoitetut lapset pääse takaisin koteihinsa. Mutta jos huostaanoton syyt ovat poistuneet, eli et ole enää masentunut, on sinun toimittava ja kiireesti, jos aiot saada lapsesi takaisin. Se ei ole mitään riitelyä, vaan lain mukaista toimintaa. lain mukaan huosta pitää lopettaa, kun sen syyt poistuyvat. Jos sossu ja sijaisperhe alkavat riidellä, olet sinä siihen syytön. Ei muuta kuin asianajaja kehiin ja toimeksi. Viipymättä!

Lue lisää

tapa saada lapsi huostaan. vanhempi mairitellaan suostumaan huostaan sanomalla esim. että huosta on vaan 2 kuukautta kestävä. Todellisuudessa kaiken takana on piilosuunnitelma, että jollekin lapsettomalle parille saadaan lapsi tms. Sossuilla ei ole aikomustakaan tehdä mitään sen eteen, että lapsi todella pääsisi takaisin ajoissa omaan kotiin. Sitten kun vuodet kuluvat, tapaamisoikeuksia kiristetaan kiristämästä päästyäänkin ja aletaan hokea: "Kuvittele nyt, miltä lapsesta tuntuu, jos hän joutuu pois sieltä, missä on koko ikänsä kasvanut". IHMISET JOHDETAAN ANSAAN JA HARHAAN, jotta jotkut keskustalaiset ja sosiaalidemokraattiset (entiset vihreät) saavat lapsilla toimeentulonsa. Sossut tuntevat, että ovat muka tehneet jotain hyvää näiden lasten eteen, joista useat joutuvat kärsimään laadultaan ala-arvoisissa sijaishuoltopaikoissa.

Ei ole muuta keinoa lopettaa lasten ryöstöjä, kuin että ryöstöt puretaan AINA, jos ne on huijaamalla tehty, vaikka huijaus tulisi päivänvaloon vasta vuosien päästä.

Silloinhan nuo rahanimijät eivät saisi mitään! Eivät taatusti halua lasta adoptioon.

raha ratkaisee kirjoitti:

Silloinhan nuo rahanimijät eivät saisi mitään! Eivät taatusti halua lasta adoptioon.

Ehdota amerikkalaiseen malliin avointa adoptiota. Siinä biovanhempi tai vanhemmat ovat lapsensa elämässä mukana ja suku. Sossut eivät. Sopisitte keskenänne mm- lapsen tapaamisista.

Luonnollisestikaan ei sossu maksa hoitopalkkiota tai kulukorvauksia, mutta elatustuki ja lapsilisät ja vastaavat kuuluu, ihan kuin kelle tahansa vanhemmalle.

Toisin... kirjoitti:

Ehdota amerikkalaiseen malliin avointa adoptiota. Siinä biovanhempi tai vanhemmat ovat lapsensa elämässä mukana ja suku. Sossut eivät. Sopisitte keskenänne mm- lapsen tapaamisista.

Luonnollisestikaan ei sossu maksa hoitopalkkiota tai kulukorvauksia, mutta elatustuki ja lapsilisät ja vastaavat kuuluu, ihan kuin kelle tahansa vanhemmalle.

Lue lisää

Ei yhtään mitenkään. Pääkaupunkiseudulla on erittäin hyvä lastensuojeluasioihin erikoistunut asianajaja Leeni Ikonen.

Kuulehan nyt, adoptioon antaminen olisi rakkauden teko adoptiovanhempia kohtaan, ei lasta kohtaan joka lopun elämäänsä kärsii äitinsä hylkäämisestä. Tekivätkö nämä lapsettomuudesta kärsineet sijaisvanhemmat tai sossu rakkauden teon tälle bioäidille tai hänen lapselleen viedessään lapsen bioäitiä petkuttamalla loputtomaan huostaan. Miksi ihmeessä vain bioäitien pitäisi tehdä näitä rakkaudentekoja ventovieraille lapsia suden tavoin himoitseville ihmisille ja heittää itsensä ja lapsensa roskiin. Ymmärrän kyllä lapsettomuuden tuskasi, mutta se tuska on itse käsiteltävä ja hoidettava muilla tavoin kuin ihmisryöstöllä ja siirtämällä sama tuska toiselle ihmiselle eli bioäidille, joka vuorostaan jää lapsettomaksi.

::: kirjoitti:

Kuulehan nyt, adoptioon antaminen olisi rakkauden teko adoptiovanhempia kohtaan, ei lasta kohtaan joka lopun elämäänsä kärsii äitinsä hylkäämisestä. Tekivätkö nämä lapsettomuudesta kärsineet sijaisvanhemmat tai sossu rakkauden teon tälle bioäidille tai hänen lapselleen viedessään lapsen bioäitiä petkuttamalla loputtomaan huostaan. Miksi ihmeessä vain bioäitien pitäisi tehdä näitä rakkaudentekoja ventovieraille lapsia suden tavoin himoitseville ihmisille ja heittää itsensä ja lapsensa roskiin. Ymmärrän kyllä lapsettomuuden tuskasi, mutta se tuska on itse käsiteltävä ja hoidettava muilla tavoin kuin ihmisryöstöllä ja siirtämällä sama tuska toiselle ihmiselle eli bioäidille, joka vuorostaan jää lapsettomaksi.

Lue lisää

Hei, mukava kuulla että ymmärrätte tuskaani. Ainahan mahtuu mukaan myös näitä toisinajattelijoita, jotka eivät kykene samaistumaan ihmiseen, jolta on kieroilemalla oma lapsi viety kenties täysi-ikäisyyteen asti. Uskoisin, että näillä ihmisillä ei ole omia lapsia, koska eivä osaa kuvitella omalle kohdalleen miltä se tuntuisi jos oma lapsi vietäisiin. Adoptioehdottelut tekevät kipeää tässä tilanteessa olevalle, ymmärräthän, että on aivan eri asia antaa lapsi adoptioon het tämän synnyttyä, kuin sen jälkeen kun on häntä kuusi vuotta koittanut saada takaisin kotiin. Sehän olisi luovuttamista, enkä tule koskaan luovuttamaan lapseni suhteen. Ymmärrän kyllä, että mahdollinen kotiuttaminen ei voi tapahtua hetkessä, vaan vähitellen totutellen, tapaamisia tihentäen ja kotilomien avulla. En myöskään ole väittänyt hänen olevan onneton tai huonosti kohdeltu sijaisperheessään, päinvastoin. Mielestäni lapsellani on kuitenkin oikeus tietää biologisista vanhemmistaan, sillä vasta sitten hän voi muodostaa todellisen mielipiteen siitä, kenen luona hän itse haluaisi asua. Tuskin kukaan lapsi haluaisi muuttaa mukavan naisen luo, joka silloin tällöin käy heidän kotonaan kylässä ja tuo hänelle lahjoja.

Jos sijaisperhe saisi päättää kokonaan tapaamisista, en saisi varmaan näähdä tytärtäni enää koskaan. Olen kuitenkin yrittänyt jo kaikkeni saadakseni hänet kotiin. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja rauhallinen, mutta myönnän myös kauheimmssa riistotilanteissa menettäneeni malttini. Olen yrittänyt saada huomautusta sekä perheelle, että sossulle heidän käytöksensä takia, tuloksetta. Olen yrittänyt pyytää Tyttäreni papereita sossun arkistosta, aina lupaavat lähettää, mutta koskaan en niitä saa. Olen uhannut asianajajalla, ei vaikutusta. Haluaisin tietää voinko esim. tehdä rikosilmoituksen perheestä, koska he valehtelevat minulle tyttäreni tietävän että olen hänen äitinsä, mutta totuus on aivan muuta. Tämä heidän suorittamansa äitiyteni kiistäminen on oikeasti ainoa mahdollisuus jolla oikeasti saan todistettua sen, että lapseni ryöstö on suunniteltu juttu, ja tekijät pitää saada vastuuseen. En ymmärrä kuinka tällaista voi edes tapahtua, ja vielä sossun avustuksella. Lisäksi uskon, ettei lastani päästetä edes päiväkotilomille saatika yöksi luokseni, koska sijarit pelkäävät, että kerron lapselleni totuuden. Myös lapseni sosiaalityöntekijä on jyrkästi kieltänyt kotilomat. Uskon heidänkin pelkäävän sitä päivää kun asiat valkenevat lapselleni, koska tiedän hänen olevan sillon todella vihainen, sekä minulle, että sijasperheelle. Haluaisin kuitenkin vain oikeutta itselleni sekä lapselleni.

vaiettu äiti kirjoitti:

Hei, mukava kuulla että ymmärrätte tuskaani. Ainahan mahtuu mukaan myös näitä toisinajattelijoita, jotka eivät kykene samaistumaan ihmiseen, jolta on kieroilemalla oma lapsi viety kenties täysi-ikäisyyteen asti. Uskoisin, että näillä ihmisillä ei ole omia lapsia, koska eivä osaa kuvitella omalle kohdalleen miltä se tuntuisi jos oma lapsi vietäisiin. Adoptioehdottelut tekevät kipeää tässä tilanteessa olevalle, ymmärräthän, että on aivan eri asia antaa lapsi adoptioon het tämän synnyttyä, kuin sen jälkeen kun on häntä kuusi vuotta koittanut saada takaisin kotiin. Sehän olisi luovuttamista, enkä tule koskaan luovuttamaan lapseni suhteen. Ymmärrän kyllä, että mahdollinen kotiuttaminen ei voi tapahtua hetkessä, vaan vähitellen totutellen, tapaamisia tihentäen ja kotilomien avulla. En myöskään ole väittänyt hänen olevan onneton tai huonosti kohdeltu sijaisperheessään, päinvastoin. Mielestäni lapsellani on kuitenkin oikeus tietää biologisista vanhemmistaan, sillä vasta sitten hän voi muodostaa todellisen mielipiteen siitä, kenen luona hän itse haluaisi asua. Tuskin kukaan lapsi haluaisi muuttaa mukavan naisen luo, joka silloin tällöin käy heidän kotonaan kylässä ja tuo hänelle lahjoja.

Jos sijaisperhe saisi päättää kokonaan tapaamisista, en saisi varmaan näähdä tytärtäni enää koskaan. Olen kuitenkin yrittänyt jo kaikkeni saadakseni hänet kotiin. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja rauhallinen, mutta myönnän myös kauheimmssa riistotilanteissa menettäneeni malttini. Olen yrittänyt saada huomautusta sekä perheelle, että sossulle heidän käytöksensä takia, tuloksetta. Olen yrittänyt pyytää Tyttäreni papereita sossun arkistosta, aina lupaavat lähettää, mutta koskaan en niitä saa. Olen uhannut asianajajalla, ei vaikutusta. Haluaisin tietää voinko esim. tehdä rikosilmoituksen perheestä, koska he valehtelevat minulle tyttäreni tietävän että olen hänen äitinsä, mutta totuus on aivan muuta. Tämä heidän suorittamansa äitiyteni kiistäminen on oikeasti ainoa mahdollisuus jolla oikeasti saan todistettua sen, että lapseni ryöstö on suunniteltu juttu, ja tekijät pitää saada vastuuseen. En ymmärrä kuinka tällaista voi edes tapahtua, ja vielä sossun avustuksella. Lisäksi uskon, ettei lastani päästetä edes päiväkotilomille saatika yöksi luokseni, koska sijarit pelkäävät, että kerron lapselleni totuuden. Myös lapseni sosiaalityöntekijä on jyrkästi kieltänyt kotilomat. Uskon heidänkin pelkäävän sitä päivää kun asiat valkenevat lapselleni, koska tiedän hänen olevan sillon todella vihainen, sekä minulle, että sijasperheelle. Haluaisin kuitenkin vain oikeutta itselleni sekä lapselleni.

Lue lisää

olen niin vihainen puolestasi ja samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa, että jos joku on lapsen ryöstö, niin tämä.

Masennushan on siitä ikävä sairaus, että ei voida tarkalleen sanoa, että naps,nyt se on ohi joten ehkä se kaksi kuukautta on ollut hieman liian positiivinen arvio,MUTTA, noin pienen vauvan ollessa kyseessä, tapaamisia olisi pitänyt ehdottomasti olla usein, juuri siksi ettei lapsi unohda äitiään.

Mitä tulee tuollaisiin sijaisvanhempiin,tekisi mieleni repiä tukasta, lapsella on OIKEUS tietää kaikista sukulaisistaan eikä sinun kohdallasi ole mitään estettä edes tapaamisrajoituksiin eikä kotilomiin.

Suosittelen myös asianajajaa ja nopeasti, sillä siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun, sinun on vielä vaikeampi häntä takaisin saada.

Kyllä kyseiset sijarit ovat ymmärtäneet tehtävänsä niin väärin kuin ymmärtää voi ja toimivat laittomasti, samoin sosiaalityöntekijät.

Eli älä ainoastaan uhkaile asianajajalla,hommaa heti sellainen.

Tapaamisia on saatava tiheämmiksi, soittaa saat koska vaan ja lapsen pitää päästä käymään sinun luonasi.On kuitenkin selvä, että hän pitää kotinaan sitä paikkaa,missä viimeiset vuodet on asunut eli painostaminen ym lapsen kohdistuva ei kannata, mutta nyt pidä puolesi.

Saat vapaasti kopioida/lainata tämänkin kirjoituksen ja näyttää sijaisvanhemmalta toiselle sijaisvanhemmalle: enempää en eri mieltä voisi olla, sinua on todellakin huijattu raskaamman kautta.
Kuinka mokomat kehtaavat katsoa sinne kuuluisaan peiliin koskaan, kun tietävät mitä ovat tehneet.

HYI HELVETTI JA PERKELEKIN PÄÄLLE SANOO RÄÄVÄSUU KÄÄRME.
ps, minun omatuntoni ei sallisi tuollaista, vaikka omia lapsia en koskaan olisi saanutkaan.

Toivon, että ryhdyt toimeen ja kunnolla ja kerrot jatkossa kuulumisia.
Sen verran paska homma on sinulla nyt käsissäsi, että toivon jaksamista ja taistelutahtoa, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi.
Jos masennuksesi on ohi ja menneen talven lumia(toisaalta ymmärtäisin vaikka olisit koko kuusi vuotta ollut masentunut), sinulla varmaan on jotain näyttöä lääkäriltä, esim ettet ole lääkkeitä tarvinnut pitkään aikaan, ei reseptejä tai miten ne jutut yleensä menee, silloinhan se ainoa huostaanoton syy on poistunut jo aikoja sitten ja sen valossa sossujen ja sijaisperheen toimintä menee täysin yli ymmärryksen.
Helvetti, että olen vihainen.

Meidän on tarkoitus tänään mennä katsomaan bioäitiä eikä lapsille ole yhtään epäselvää, kuka on oikea äiti ja oikea isä....

käärmekaktus kirjoitti:

olen niin vihainen puolestasi ja samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa, että jos joku on lapsen ryöstö, niin tämä.

Masennushan on siitä ikävä sairaus, että ei voida tarkalleen sanoa, että naps,nyt se on ohi joten ehkä se kaksi kuukautta on ollut hieman liian positiivinen arvio,MUTTA, noin pienen vauvan ollessa kyseessä, tapaamisia olisi pitänyt ehdottomasti olla usein, juuri siksi ettei lapsi unohda äitiään.

Mitä tulee tuollaisiin sijaisvanhempiin,tekisi mieleni repiä tukasta, lapsella on OIKEUS tietää kaikista sukulaisistaan eikä sinun kohdallasi ole mitään estettä edes tapaamisrajoituksiin eikä kotilomiin.

Suosittelen myös asianajajaa ja nopeasti, sillä siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun, sinun on vielä vaikeampi häntä takaisin saada.

Kyllä kyseiset sijarit ovat ymmärtäneet tehtävänsä niin väärin kuin ymmärtää voi ja toimivat laittomasti, samoin sosiaalityöntekijät.

Eli älä ainoastaan uhkaile asianajajalla,hommaa heti sellainen.

Tapaamisia on saatava tiheämmiksi, soittaa saat koska vaan ja lapsen pitää päästä käymään sinun luonasi.On kuitenkin selvä, että hän pitää kotinaan sitä paikkaa,missä viimeiset vuodet on asunut eli painostaminen ym lapsen kohdistuva ei kannata, mutta nyt pidä puolesi.

Saat vapaasti kopioida/lainata tämänkin kirjoituksen ja näyttää sijaisvanhemmalta toiselle sijaisvanhemmalle: enempää en eri mieltä voisi olla, sinua on todellakin huijattu raskaamman kautta.
Kuinka mokomat kehtaavat katsoa sinne kuuluisaan peiliin koskaan, kun tietävät mitä ovat tehneet.

HYI HELVETTI JA PERKELEKIN PÄÄLLE SANOO RÄÄVÄSUU KÄÄRME.
ps, minun omatuntoni ei sallisi tuollaista, vaikka omia lapsia en koskaan olisi saanutkaan.

Toivon, että ryhdyt toimeen ja kunnolla ja kerrot jatkossa kuulumisia.
Sen verran paska homma on sinulla nyt käsissäsi, että toivon jaksamista ja taistelutahtoa, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi.
Jos masennuksesi on ohi ja menneen talven lumia(toisaalta ymmärtäisin vaikka olisit koko kuusi vuotta ollut masentunut), sinulla varmaan on jotain näyttöä lääkäriltä, esim ettet ole lääkkeitä tarvinnut pitkään aikaan, ei reseptejä tai miten ne jutut yleensä menee, silloinhan se ainoa huostaanoton syy on poistunut jo aikoja sitten ja sen valossa sossujen ja sijaisperheen toimintä menee täysin yli ymmärryksen.
Helvetti, että olen vihainen.

Meidän on tarkoitus tänään mennä katsomaan bioäitiä eikä lapsille ole yhtään epäselvää, kuka on oikea äiti ja oikea isä....

Lue lisää

Valitettavasti kokemukseni mukaan lapsen muutto kotiin ei onnistu ennen koulun alkua, sillä arvelen kotiutumisen kestävän vähimmillään 2 vuotta. Tapauksessa - taas kerran - ihmettelen sosiaalityöntekijöiden ammattitaidottomuutta. He ovat lähteneet toimimaan sijaisperheen toiveiden mukaisesti, ei lain hengen mukaisesti. Taas on tehty pahaa lapselle ja läheisille oikein viranomaisten toimesta. Meillä on ollut vuosia aivan samanlainen tilanne. Sossut ovat suurinpiirtein nuolleet lapsikaupalla elävää - ja aina tarvittaessa kriisisijoitukseen lapsia ottaavaa - sijaisvanhempaa. kaikki mitä mielikuvituksellisimmat tilanteetkin tuo ROUVA on saanut läpi, vaikka kuplia on jo puhkeillut. täytyy vaan odottaa, kun se suurin ja pahanhajuisin mätäkupla puhkeaa. Se on rouvan menoa.

vaiettu äiti kirjoitti:

Hei, mukava kuulla että ymmärrätte tuskaani. Ainahan mahtuu mukaan myös näitä toisinajattelijoita, jotka eivät kykene samaistumaan ihmiseen, jolta on kieroilemalla oma lapsi viety kenties täysi-ikäisyyteen asti. Uskoisin, että näillä ihmisillä ei ole omia lapsia, koska eivä osaa kuvitella omalle kohdalleen miltä se tuntuisi jos oma lapsi vietäisiin. Adoptioehdottelut tekevät kipeää tässä tilanteessa olevalle, ymmärräthän, että on aivan eri asia antaa lapsi adoptioon het tämän synnyttyä, kuin sen jälkeen kun on häntä kuusi vuotta koittanut saada takaisin kotiin. Sehän olisi luovuttamista, enkä tule koskaan luovuttamaan lapseni suhteen. Ymmärrän kyllä, että mahdollinen kotiuttaminen ei voi tapahtua hetkessä, vaan vähitellen totutellen, tapaamisia tihentäen ja kotilomien avulla. En myöskään ole väittänyt hänen olevan onneton tai huonosti kohdeltu sijaisperheessään, päinvastoin. Mielestäni lapsellani on kuitenkin oikeus tietää biologisista vanhemmistaan, sillä vasta sitten hän voi muodostaa todellisen mielipiteen siitä, kenen luona hän itse haluaisi asua. Tuskin kukaan lapsi haluaisi muuttaa mukavan naisen luo, joka silloin tällöin käy heidän kotonaan kylässä ja tuo hänelle lahjoja.

Jos sijaisperhe saisi päättää kokonaan tapaamisista, en saisi varmaan näähdä tytärtäni enää koskaan. Olen kuitenkin yrittänyt jo kaikkeni saadakseni hänet kotiin. Olen yrittänyt olla ystävällinen ja rauhallinen, mutta myönnän myös kauheimmssa riistotilanteissa menettäneeni malttini. Olen yrittänyt saada huomautusta sekä perheelle, että sossulle heidän käytöksensä takia, tuloksetta. Olen yrittänyt pyytää Tyttäreni papereita sossun arkistosta, aina lupaavat lähettää, mutta koskaan en niitä saa. Olen uhannut asianajajalla, ei vaikutusta. Haluaisin tietää voinko esim. tehdä rikosilmoituksen perheestä, koska he valehtelevat minulle tyttäreni tietävän että olen hänen äitinsä, mutta totuus on aivan muuta. Tämä heidän suorittamansa äitiyteni kiistäminen on oikeasti ainoa mahdollisuus jolla oikeasti saan todistettua sen, että lapseni ryöstö on suunniteltu juttu, ja tekijät pitää saada vastuuseen. En ymmärrä kuinka tällaista voi edes tapahtua, ja vielä sossun avustuksella. Lisäksi uskon, ettei lastani päästetä edes päiväkotilomille saatika yöksi luokseni, koska sijarit pelkäävät, että kerron lapselleni totuuden. Myös lapseni sosiaalityöntekijä on jyrkästi kieltänyt kotilomat. Uskon heidänkin pelkäävän sitä päivää kun asiat valkenevat lapselleni, koska tiedän hänen olevan sillon todella vihainen, sekä minulle, että sijasperheelle. Haluaisin kuitenkin vain oikeutta itselleni sekä lapselleni.

Lue lisää

- saada jokaiselta viranomaiselta itseäsi ja alaikäistä lasta koskevat asiakirjat, rekisteritiedot jne. Tietosuojavaltuutetun sivuilla asiasta lisää sekä myös lomake jonka täyttämällä ja lähettämällä ko. viranomaiselle sinun on saatava noin 2 viikon kuluessa asiakirjat jne käyttöösi. Mikäli näin ei viranomaisten kohdalla tapahdu niin heidän toimitettava sinulle kieltäytymistä koskeva lomake perusteluineen jne. Ja sen jälkeen voi aloittaa sen rekisteritietoja koskevan hallintorumban.

http://www.tietosuoja.fi/3186.htm
Tarkastusoikeus
Sinulla on oikeus käyttää tarkastusoikeutta halutessasi tietää, mitä tietoja sinusta on tallennettu eri rekistereihin. Näin voit myös varmistaa, että sinusta rekisteröidyt tiedot ovat oikeita.........

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

- sinulla on oikeus tavata lastasi vähintäänkin 2 x koko viikonlopun ajan.
Muunlaiset tapaamiset eli juuri sellaiset mitä esim. teidän kohdallanne on
ovat yhteydenpito rajoituksen alaisia.
Eli sinulle on mitä pikimmiten tehtävä lastensuojeluviranomaisissa yhteydenpidon rajoituspäätös valitusosoitteineen kakkineen.
Tämäkin yhteydenpitoa koskeva päätös sinun on mitä ilmeisimmin pyydettävä kirjallisesti ja maininnalla
että päätös on tehtävä lasta koskevassa asiassa viivyttelemättä!
(näistä em. asioista on olemassa omat lakipykälänsä, Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiä jne joita tarvittaessa voi liittää tälle sossupossulle luettavaksi mukaan).

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Sinulla ja varsinkin lapsellasi on oikeus tietää koko totuus
mm. lapsen oikea äiti jne
asiakirjoineen kaikkineen tästä todella kamalasta
ja vielä viranomaisten toimintana ja todellakin kaikkien lakien vastaisestikin suoritetusta
lastensuojeluviranomaisen tekemästä pienen vauvan huostasta ja sijoituksesta.

Teillä, jos kenellä on jo oikeus kaikkeen mahdolliseen vahingonkorvaukseen jne
esim. perustuslaissa olevan viranomaisen aiheuttaman vahingon 118§ mukaisesti
että kuntalain ja rikoslain perusteella.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8418087/39699339

^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Talentiassahan on liiton puheenjohtajan suulla vaadittu koko Someen ja joka kuntaan
uusia tutkimuskomissioita,
jotta voitaisiin normaalien viranomaisten tekemien rikoskäsittelyiden ja oikeudenkäyntien sijaan siis,
"piilotella" edelleen kuntien byrokratiaan ja viranomaisten rattaisiin
juuri näitä teidänkin perheenne kaltaisia ja todella laittomasti käyttäytyneiden viranomaisten aiheuttamia
kohtaloita.

On vähintäänkin tässä huostahullussa maassa
(mm. jatkuvat ja raportista toiseen toistuvat YK:n Lapsen Oikeuksien komitean moitteet
Suomen suuresta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrästä!)
kohtuullista ja oikeudenmukaistakin
että lastensuojeluviranomaisten perheille aiheuttamat "ongelmat"
(todella lievä sana esimerkiksi teidänkin perheenne kohdalla!)
viedään oikeuskäsittelyyn ja katsotaan lakien mukaisesti,
että miten viranomainen on toiminut viranohoidossaan
ja millaiset vahingonkorvaukset jne
(pahimmissa huosta-/sijoitustapauksissa tulee varmaankin kaikkein törkeimmin, rikollisimmin käyttäytyneille viranomaisille vankeuttakin)
perheet ovat lakienkin mukaan oikeutettuja saamaan.

*******
Talentia-lehden pääkirjoitus 2/2008
Lisää vastuunkantajia lasten suojeluun

Lastensuojelu on päässyt jälleen otsikoihin, eikä vain uuden lastensuojelulain vuoksi. Tammikuussa Helsingin lehdissä puitiin syitä tilanteeseen, joka ajoi nuoren tytön tilaamaan äitinsä murhan. Helmikuun Vantaan Sanomissa äiti ihmettelee, miksi lastensuojelulla on varaa sijoittaa väkivaltainen nuori, mutta ei auttaa tätä muulla tavoin. Helsingin Sanomien sosiaalitapaus-blogissa professori JP Roos syyttää lastensuojeluviranomaisia väärästä vallankäytöstä.
Ulkopuolelta ja vajain tiedoin saadaan hyviä otsikoita ja löydetään syntipukkeja, mutta ei saada selville syitä eikä opita virheistä.

Rakentavampaa olisi luoda järjestelmä, jossa ongelmatilanteissa tehdään lastensuojelun toiminnasta perusteellinen selvitys.
Selvityksessä tulisi tutkia myös, millaiset avohuollon resurssit työntekijöillä on ollut käytössään, millainen osaaminen ja esimiesten tuki saatavilla, paljonko aikaa asiakkaalle ja kuinka pysyvät työntekijät.

Näin laadittu selvitys tulisi käsitellä työntekijöiden kesken ja myös sosiaalilautakunnassa ja tarvittaessa myös kunnallisvaltuustossa, sillä poliittiset päättäjät pitää saada kantamaan vastuuta
lastensuojelun tilanteesta.
Löydettyjen epäkohtien korjaamiseen tulisi heti ryhtyä ja tarkistaa tilanteen kehittyminen vuoden kuluttua.

Mistä voimavarat ja osaaminen perusteelliseen selvitystyöhön saadaan? Katse pitää kääntää sosiaalihuollon kehittämisestä vastaavaan ministeriöön. Osana kansallista sosiaalihuollon kehitystyötä pitää perustaa arviointityöryhmä, joka selvittää lastensuojelun tilaa. Oikeusasteista haettavat muutokset ja tai niille osoitetut valitukset eivät välttämättä johda kehittämiseen, eikä niitä ole siihen tarkoitettukaan.
Selvityskäytännön luominen vaatii kaikilta avoimuutta ja tahtoa löytää keinoja muuttaa lastensuojelun tilanne paremmaksi. Aivan varmaa on, että tarvitaan myös lisää rahaa, jolla palkataan työntekijöitä ja järjestetään tukipalveluita.

Aina ei kyse ole vain resursseista, vaan myös toimintatavoista. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä ja avoimempaa tiedonvälitystä esimerkiksi opetus- ja sosiaalitoimen välille. Lapsen oirehtiminen tulisi pystyä huomaamaan jo päivähoidossa tai koulussa. Surullinen tosiasia vaan on, ettei myöskään opetuspuolella aika tunnu riittävän tämän tason havainnointiin. Nuoret jäävät usein ongelmineen byrokratian jalkoihin, jos opetus- ja sosiaalitoimen väliset yhteydet tökkivät.

Nyt meillä on kohtuullisen hyvä uusi lastensuojelulaki, lehtien otsikot ja työntekijöiden uupuminen syntipukin roolin alle.

Eila Malmström
puheenjohtaja
Talentia ry
******

..... kirjoitti:

- saada jokaiselta viranomaiselta itseäsi ja alaikäistä lasta koskevat asiakirjat, rekisteritiedot jne. Tietosuojavaltuutetun sivuilla asiasta lisää sekä myös lomake jonka täyttämällä ja lähettämällä ko. viranomaiselle sinun on saatava noin 2 viikon kuluessa asiakirjat jne käyttöösi. Mikäli näin ei viranomaisten kohdalla tapahdu niin heidän toimitettava sinulle kieltäytymistä koskeva lomake perusteluineen jne. Ja sen jälkeen voi aloittaa sen rekisteritietoja koskevan hallintorumban.

http://www.tietosuoja.fi/3186.htm
Tarkastusoikeus
Sinulla on oikeus käyttää tarkastusoikeutta halutessasi tietää, mitä tietoja sinusta on tallennettu eri rekistereihin. Näin voit myös varmistaa, että sinusta rekisteröidyt tiedot ovat oikeita.........

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

- sinulla on oikeus tavata lastasi vähintäänkin 2 x koko viikonlopun ajan.
Muunlaiset tapaamiset eli juuri sellaiset mitä esim. teidän kohdallanne on
ovat yhteydenpito rajoituksen alaisia.
Eli sinulle on mitä pikimmiten tehtävä lastensuojeluviranomaisissa yhteydenpidon rajoituspäätös valitusosoitteineen kakkineen.
Tämäkin yhteydenpitoa koskeva päätös sinun on mitä ilmeisimmin pyydettävä kirjallisesti ja maininnalla
että päätös on tehtävä lasta koskevassa asiassa viivyttelemättä!
(näistä em. asioista on olemassa omat lakipykälänsä, Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiä jne joita tarvittaessa voi liittää tälle sossupossulle luettavaksi mukaan).

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Sinulla ja varsinkin lapsellasi on oikeus tietää koko totuus
mm. lapsen oikea äiti jne
asiakirjoineen kaikkineen tästä todella kamalasta
ja vielä viranomaisten toimintana ja todellakin kaikkien lakien vastaisestikin suoritetusta
lastensuojeluviranomaisen tekemästä pienen vauvan huostasta ja sijoituksesta.

Teillä, jos kenellä on jo oikeus kaikkeen mahdolliseen vahingonkorvaukseen jne
esim. perustuslaissa olevan viranomaisen aiheuttaman vahingon 118§ mukaisesti
että kuntalain ja rikoslain perusteella.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8418087/39699339

^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Talentiassahan on liiton puheenjohtajan suulla vaadittu koko Someen ja joka kuntaan
uusia tutkimuskomissioita,
jotta voitaisiin normaalien viranomaisten tekemien rikoskäsittelyiden ja oikeudenkäyntien sijaan siis,
"piilotella" edelleen kuntien byrokratiaan ja viranomaisten rattaisiin
juuri näitä teidänkin perheenne kaltaisia ja todella laittomasti käyttäytyneiden viranomaisten aiheuttamia
kohtaloita.

On vähintäänkin tässä huostahullussa maassa
(mm. jatkuvat ja raportista toiseen toistuvat YK:n Lapsen Oikeuksien komitean moitteet
Suomen suuresta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrästä!)
kohtuullista ja oikeudenmukaistakin
että lastensuojeluviranomaisten perheille aiheuttamat "ongelmat"
(todella lievä sana esimerkiksi teidänkin perheenne kohdalla!)
viedään oikeuskäsittelyyn ja katsotaan lakien mukaisesti,
että miten viranomainen on toiminut viranohoidossaan
ja millaiset vahingonkorvaukset jne
(pahimmissa huosta-/sijoitustapauksissa tulee varmaankin kaikkein törkeimmin, rikollisimmin käyttäytyneille viranomaisille vankeuttakin)
perheet ovat lakienkin mukaan oikeutettuja saamaan.

*******
Talentia-lehden pääkirjoitus 2/2008
Lisää vastuunkantajia lasten suojeluun

Lastensuojelu on päässyt jälleen otsikoihin, eikä vain uuden lastensuojelulain vuoksi. Tammikuussa Helsingin lehdissä puitiin syitä tilanteeseen, joka ajoi nuoren tytön tilaamaan äitinsä murhan. Helmikuun Vantaan Sanomissa äiti ihmettelee, miksi lastensuojelulla on varaa sijoittaa väkivaltainen nuori, mutta ei auttaa tätä muulla tavoin. Helsingin Sanomien sosiaalitapaus-blogissa professori JP Roos syyttää lastensuojeluviranomaisia väärästä vallankäytöstä.
Ulkopuolelta ja vajain tiedoin saadaan hyviä otsikoita ja löydetään syntipukkeja, mutta ei saada selville syitä eikä opita virheistä.

Rakentavampaa olisi luoda järjestelmä, jossa ongelmatilanteissa tehdään lastensuojelun toiminnasta perusteellinen selvitys.
Selvityksessä tulisi tutkia myös, millaiset avohuollon resurssit työntekijöillä on ollut käytössään, millainen osaaminen ja esimiesten tuki saatavilla, paljonko aikaa asiakkaalle ja kuinka pysyvät työntekijät.

Näin laadittu selvitys tulisi käsitellä työntekijöiden kesken ja myös sosiaalilautakunnassa ja tarvittaessa myös kunnallisvaltuustossa, sillä poliittiset päättäjät pitää saada kantamaan vastuuta
lastensuojelun tilanteesta.
Löydettyjen epäkohtien korjaamiseen tulisi heti ryhtyä ja tarkistaa tilanteen kehittyminen vuoden kuluttua.

Mistä voimavarat ja osaaminen perusteelliseen selvitystyöhön saadaan? Katse pitää kääntää sosiaalihuollon kehittämisestä vastaavaan ministeriöön. Osana kansallista sosiaalihuollon kehitystyötä pitää perustaa arviointityöryhmä, joka selvittää lastensuojelun tilaa. Oikeusasteista haettavat muutokset ja tai niille osoitetut valitukset eivät välttämättä johda kehittämiseen, eikä niitä ole siihen tarkoitettukaan.
Selvityskäytännön luominen vaatii kaikilta avoimuutta ja tahtoa löytää keinoja muuttaa lastensuojelun tilanne paremmaksi. Aivan varmaa on, että tarvitaan myös lisää rahaa, jolla palkataan työntekijöitä ja järjestetään tukipalveluita.

Aina ei kyse ole vain resursseista, vaan myös toimintatavoista. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä ja avoimempaa tiedonvälitystä esimerkiksi opetus- ja sosiaalitoimen välille. Lapsen oirehtiminen tulisi pystyä huomaamaan jo päivähoidossa tai koulussa. Surullinen tosiasia vaan on, ettei myöskään opetuspuolella aika tunnu riittävän tämän tason havainnointiin. Nuoret jäävät usein ongelmineen byrokratian jalkoihin, jos opetus- ja sosiaalitoimen väliset yhteydet tökkivät.

Nyt meillä on kohtuullisen hyvä uusi lastensuojelulaki, lehtien otsikot ja työntekijöiden uupuminen syntipukin roolin alle.

Eila Malmström
puheenjohtaja
Talentia ry
******

Lue lisää

näin lapsen ja vanhemman normaalin yhteydenpidon ja tapaamisen suhteen
on tulkittu mm. KHO:n päätöksissä.

kerran on toimittu lainkaan ihmistä ajattelematta,lupaavat aina alussa kestää muutaman kk..vain hullu hakee apua.Alkavat heti vanhenmista irrottautumisoperaation,kylmästi valehtelevat kaikesta.

Ha ha. kirjoitti:

kerran on toimittu lainkaan ihmistä ajattelematta,lupaavat aina alussa kestää muutaman kk..vain hullu hakee apua.Alkavat heti vanhenmista irrottautumisoperaation,kylmästi valehtelevat kaikesta.

Lue lisää

Hei taas! Olen aikaisemminkin kirjoittanut täällä eri ketjussa lapseni varastamisesta. Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

Artikkeli on ilmestynyt helmikuussa 2004 ja sen on kirjoittanut/kuvannut Marjaana Toiminen/ Milka Alanen

SIJAISÄIDIN SYDÄN TÄYTTYY RAKKAUDESTA

Sirpa *** oli jo pitkään halunnut lasta. "Omia ei meille tullut, ja adoptio olisi tiennyt vuosien odotusta ja byrokratiaa." *** kouluttautui sijaisvanhemmaksi. Nyt hän on vuoden ikäisen tytön äiti ja rakastaa tyttöä kuin omaansa. Biologiset vanhemmat käyvät kylässä kuukausittain.

Lumi heijastaa kirkasta valkoista valoa sisään olohuoneeseen. Kaksikerroksisessa vantaalaisomakotitalossa on päivän hiljainen hetki. Lelut on kerätty eteisen muoviseen koppaan, ja täytetty tiikeri odottaa kuuliaisena pienessä pallotuolissa television vieressä. Katonrajassa huojuu kaksi sydämenmuotoista punaista ilmapalloa. Ne ovat jäljellä viikon takaisista juhlista. Päiväunilla nukkuu tuore päivänsankari. Talon tulokas on juuri täyttänyt vuoden. Syntymäpäiviä vietettiin tavalla, josta moni äiti voisi olla kateellinen. Tyttö, jota tässä jutussa kutsutaan Maijaksi, sai juhlia kahdesti.

Ensimmäiset sydänilmapallot puhallettiin, kun Maijan biologiset vanhemmat, ja näiden sukulaiset tulivat kakkukahveille.Toisen kerran olohuone koristeltiin kun sijaisäidin, 41-vuotiaan Sirpa ***in ja hänen miehensä Kyösti ***:n sukulaiset saapuivat juhlimaan lastenlastaan.

Tupalsti lahjoja päivänsankarille, kaksinkertainen työ äidille. Eikä se tarkoita pelkkiä tiskejä. Myös henkinen lasti on suurempi kuin perinteisissä perhejuhlissa.
- Olihan se haastava tilanne. Moni varmaan ihmettelee, miten sellaiseen voi sopeutua. Mutta kun on vapaaehtoisesti tässä tilanteessa, se ei ole vaikeata. Lapsi sai ainakin paljon lahjoja ja hellyyttä.

Sijaisäitinä Sirpa *** on arjessakin kahdessa roolissa. Hän on rakastava, hellä äiti tyttärelleen ja toisaalta välittäjä, yhteyshenkilö tämän biologisille vanhemmille. He tapaavat lastaan tässä samassa olohuoneessa kerran kuussa.
- Tapaamisissa leikitään ja jutellaan, enimmäkseen tietenkin tytöstä, hänen kehityksestään, Sirpa *** sanoo ja laittaa kahvinkeittimen päälle.
_Ensimmäiset pari tapaamista olivat raskaita. Olimme vieraita toisillemme, mutta meitä yhdisti pieni ihana paketti. Pian huomasin, että tytön biologinen äiti on todella mukava. Hänen kanssaan on helppo jutella. Olemme oppineet tuntemaan hänen sukulaisiaankin, ja yhteydenpito on nykyään luontevaa.
-Jonkin verran on puhuttu tunteistakin lasta kohtaan, ja äiti on maininnut ikävöivänsä tätä. Mutta ei kipeitä asioita voi kovin paljon käsitellä. Ei muutaman tunnin tapaamisissa kuitenkaan ihan kovin läheisesti tutustu.

*** sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksi sijaisvanhempien on tärkeätä pitää yhteyttä biologisiin vanhempiin. Ja senkin, että lapsi saa tietää kahden äidin ja kahden isän olemassaolosta heti kun ymmärtää kokonaisi lauseita.
-Enää ei ole minkäänlaista kynnystä kertoa sitä. Tärkeintä on yrittää kertoa se lapselle niin helpolla tavalla kuin osaa.
-Sijaisvanhemmuus-valmennuksen aikana ymmärsin, kuinka tärkeätä lapselle on, että yhteydet biologisiin vanhempiin säilyvät. Biologisen äidinkin tilanteen uskon ymmärtäväni, eihän kukaan voi unohtaa rakkauttaan synnyttämäänsä lasta kohtaan, Sirpa *** sanoo. Liikutus äänessä kertoo, että reilun puolen vuoden mittainen äitiys on ollut merkittävä kokemus.

Sirpa *** käy takapihan ovella kuuntelemassa nukkuuko tytär yhä. Sikeästi kuin tukki. *** tuo kahvin pöytään. Päätös ryhtyä sijaisvanhemmaksi syntyi nopeasti, kun *** näki lehdessä Vantaan kaupungin ilmoituksen, jossa haettiin uusia sijaisperheitä.
-Lasten hankinta oli vuosia mielessä, mutta lapsia ei meille tullut. Adoptioprosessi olisi olut monen vuoden odotus. Siihen meillä ei ollut halua ryhtyä.

Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
-Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
- Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
-Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.

Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.

Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
-Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.

Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
-Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.

Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
-Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
-Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.

Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.




Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äit tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?

ap, vaiettu äiti kirjoitti:

Hei taas! Olen aikaisemminkin kirjoittanut täällä eri ketjussa lapseni varastamisesta. Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

Artikkeli on ilmestynyt helmikuussa 2004 ja sen on kirjoittanut/kuvannut Marjaana Toiminen/ Milka Alanen

SIJAISÄIDIN SYDÄN TÄYTTYY RAKKAUDESTA

Sirpa *** oli jo pitkään halunnut lasta. "Omia ei meille tullut, ja adoptio olisi tiennyt vuosien odotusta ja byrokratiaa." *** kouluttautui sijaisvanhemmaksi. Nyt hän on vuoden ikäisen tytön äiti ja rakastaa tyttöä kuin omaansa. Biologiset vanhemmat käyvät kylässä kuukausittain.

Lumi heijastaa kirkasta valkoista valoa sisään olohuoneeseen. Kaksikerroksisessa vantaalaisomakotitalossa on päivän hiljainen hetki. Lelut on kerätty eteisen muoviseen koppaan, ja täytetty tiikeri odottaa kuuliaisena pienessä pallotuolissa television vieressä. Katonrajassa huojuu kaksi sydämenmuotoista punaista ilmapalloa. Ne ovat jäljellä viikon takaisista juhlista. Päiväunilla nukkuu tuore päivänsankari. Talon tulokas on juuri täyttänyt vuoden. Syntymäpäiviä vietettiin tavalla, josta moni äiti voisi olla kateellinen. Tyttö, jota tässä jutussa kutsutaan Maijaksi, sai juhlia kahdesti.

Ensimmäiset sydänilmapallot puhallettiin, kun Maijan biologiset vanhemmat, ja näiden sukulaiset tulivat kakkukahveille.Toisen kerran olohuone koristeltiin kun sijaisäidin, 41-vuotiaan Sirpa ***in ja hänen miehensä Kyösti ***:n sukulaiset saapuivat juhlimaan lastenlastaan.

Tupalsti lahjoja päivänsankarille, kaksinkertainen työ äidille. Eikä se tarkoita pelkkiä tiskejä. Myös henkinen lasti on suurempi kuin perinteisissä perhejuhlissa.
- Olihan se haastava tilanne. Moni varmaan ihmettelee, miten sellaiseen voi sopeutua. Mutta kun on vapaaehtoisesti tässä tilanteessa, se ei ole vaikeata. Lapsi sai ainakin paljon lahjoja ja hellyyttä.

Sijaisäitinä Sirpa *** on arjessakin kahdessa roolissa. Hän on rakastava, hellä äiti tyttärelleen ja toisaalta välittäjä, yhteyshenkilö tämän biologisille vanhemmille. He tapaavat lastaan tässä samassa olohuoneessa kerran kuussa.
- Tapaamisissa leikitään ja jutellaan, enimmäkseen tietenkin tytöstä, hänen kehityksestään, Sirpa *** sanoo ja laittaa kahvinkeittimen päälle.
_Ensimmäiset pari tapaamista olivat raskaita. Olimme vieraita toisillemme, mutta meitä yhdisti pieni ihana paketti. Pian huomasin, että tytön biologinen äiti on todella mukava. Hänen kanssaan on helppo jutella. Olemme oppineet tuntemaan hänen sukulaisiaankin, ja yhteydenpito on nykyään luontevaa.
-Jonkin verran on puhuttu tunteistakin lasta kohtaan, ja äiti on maininnut ikävöivänsä tätä. Mutta ei kipeitä asioita voi kovin paljon käsitellä. Ei muutaman tunnin tapaamisissa kuitenkaan ihan kovin läheisesti tutustu.

*** sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksi sijaisvanhempien on tärkeätä pitää yhteyttä biologisiin vanhempiin. Ja senkin, että lapsi saa tietää kahden äidin ja kahden isän olemassaolosta heti kun ymmärtää kokonaisi lauseita.
-Enää ei ole minkäänlaista kynnystä kertoa sitä. Tärkeintä on yrittää kertoa se lapselle niin helpolla tavalla kuin osaa.
-Sijaisvanhemmuus-valmennuksen aikana ymmärsin, kuinka tärkeätä lapselle on, että yhteydet biologisiin vanhempiin säilyvät. Biologisen äidinkin tilanteen uskon ymmärtäväni, eihän kukaan voi unohtaa rakkauttaan synnyttämäänsä lasta kohtaan, Sirpa *** sanoo. Liikutus äänessä kertoo, että reilun puolen vuoden mittainen äitiys on ollut merkittävä kokemus.

Sirpa *** käy takapihan ovella kuuntelemassa nukkuuko tytär yhä. Sikeästi kuin tukki. *** tuo kahvin pöytään. Päätös ryhtyä sijaisvanhemmaksi syntyi nopeasti, kun *** näki lehdessä Vantaan kaupungin ilmoituksen, jossa haettiin uusia sijaisperheitä.
-Lasten hankinta oli vuosia mielessä, mutta lapsia ei meille tullut. Adoptioprosessi olisi olut monen vuoden odotus. Siihen meillä ei ollut halua ryhtyä.

Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
-Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
- Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
-Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.

Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.

Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
-Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.

Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
-Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.

Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
-Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
-Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.

Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.




Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äit tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?

Lue lisää

Ekaksi tulee mieleen, että teillä on kerran kuussa täysin sairas tilanne hänen olohuoneessaan.
Kummallista, jos sijaisäiti ei sen tilanteen sairautta ymmärrä.
Ehkä ymmärtää, mutta hänellä pokka pitää, koska hänellä on sossujen lupaus, että lapsi pysyy hänellä.
Olet ollut kiltti, kohtelias ja hyväkäytöksinen, sellaiset ihmiset vetää lyhyemmän korren.
Jokaisella on jotain, jota joku muu haluaa itselleen ja jos ei pidä puoliaan menettää omansa ilkeille röyhkeille ihmisille, jotka eivät sinun parastasi ajattele vaan omaa parastaan.
Itsepuolustusvaistoa tarvitaan tavallisessa arjessakin ja ennen kaikkea lasten kanssa.
Mitä suloisempi lapsi, sitä enemmän himokkaita lapsnappaajia.
Lapsnappaaja- roolin voi ottaa kuka hyvänsä, sukulainenkin tai naapurintäti.

ap, vaiettu äiti kirjoitti:

Hei taas! Olen aikaisemminkin kirjoittanut täällä eri ketjussa lapseni varastamisesta. Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

Artikkeli on ilmestynyt helmikuussa 2004 ja sen on kirjoittanut/kuvannut Marjaana Toiminen/ Milka Alanen

SIJAISÄIDIN SYDÄN TÄYTTYY RAKKAUDESTA

Sirpa *** oli jo pitkään halunnut lasta. "Omia ei meille tullut, ja adoptio olisi tiennyt vuosien odotusta ja byrokratiaa." *** kouluttautui sijaisvanhemmaksi. Nyt hän on vuoden ikäisen tytön äiti ja rakastaa tyttöä kuin omaansa. Biologiset vanhemmat käyvät kylässä kuukausittain.

Lumi heijastaa kirkasta valkoista valoa sisään olohuoneeseen. Kaksikerroksisessa vantaalaisomakotitalossa on päivän hiljainen hetki. Lelut on kerätty eteisen muoviseen koppaan, ja täytetty tiikeri odottaa kuuliaisena pienessä pallotuolissa television vieressä. Katonrajassa huojuu kaksi sydämenmuotoista punaista ilmapalloa. Ne ovat jäljellä viikon takaisista juhlista. Päiväunilla nukkuu tuore päivänsankari. Talon tulokas on juuri täyttänyt vuoden. Syntymäpäiviä vietettiin tavalla, josta moni äiti voisi olla kateellinen. Tyttö, jota tässä jutussa kutsutaan Maijaksi, sai juhlia kahdesti.

Ensimmäiset sydänilmapallot puhallettiin, kun Maijan biologiset vanhemmat, ja näiden sukulaiset tulivat kakkukahveille.Toisen kerran olohuone koristeltiin kun sijaisäidin, 41-vuotiaan Sirpa ***in ja hänen miehensä Kyösti ***:n sukulaiset saapuivat juhlimaan lastenlastaan.

Tupalsti lahjoja päivänsankarille, kaksinkertainen työ äidille. Eikä se tarkoita pelkkiä tiskejä. Myös henkinen lasti on suurempi kuin perinteisissä perhejuhlissa.
- Olihan se haastava tilanne. Moni varmaan ihmettelee, miten sellaiseen voi sopeutua. Mutta kun on vapaaehtoisesti tässä tilanteessa, se ei ole vaikeata. Lapsi sai ainakin paljon lahjoja ja hellyyttä.

Sijaisäitinä Sirpa *** on arjessakin kahdessa roolissa. Hän on rakastava, hellä äiti tyttärelleen ja toisaalta välittäjä, yhteyshenkilö tämän biologisille vanhemmille. He tapaavat lastaan tässä samassa olohuoneessa kerran kuussa.
- Tapaamisissa leikitään ja jutellaan, enimmäkseen tietenkin tytöstä, hänen kehityksestään, Sirpa *** sanoo ja laittaa kahvinkeittimen päälle.
_Ensimmäiset pari tapaamista olivat raskaita. Olimme vieraita toisillemme, mutta meitä yhdisti pieni ihana paketti. Pian huomasin, että tytön biologinen äiti on todella mukava. Hänen kanssaan on helppo jutella. Olemme oppineet tuntemaan hänen sukulaisiaankin, ja yhteydenpito on nykyään luontevaa.
-Jonkin verran on puhuttu tunteistakin lasta kohtaan, ja äiti on maininnut ikävöivänsä tätä. Mutta ei kipeitä asioita voi kovin paljon käsitellä. Ei muutaman tunnin tapaamisissa kuitenkaan ihan kovin läheisesti tutustu.

*** sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksi sijaisvanhempien on tärkeätä pitää yhteyttä biologisiin vanhempiin. Ja senkin, että lapsi saa tietää kahden äidin ja kahden isän olemassaolosta heti kun ymmärtää kokonaisi lauseita.
-Enää ei ole minkäänlaista kynnystä kertoa sitä. Tärkeintä on yrittää kertoa se lapselle niin helpolla tavalla kuin osaa.
-Sijaisvanhemmuus-valmennuksen aikana ymmärsin, kuinka tärkeätä lapselle on, että yhteydet biologisiin vanhempiin säilyvät. Biologisen äidinkin tilanteen uskon ymmärtäväni, eihän kukaan voi unohtaa rakkauttaan synnyttämäänsä lasta kohtaan, Sirpa *** sanoo. Liikutus äänessä kertoo, että reilun puolen vuoden mittainen äitiys on ollut merkittävä kokemus.

Sirpa *** käy takapihan ovella kuuntelemassa nukkuuko tytär yhä. Sikeästi kuin tukki. *** tuo kahvin pöytään. Päätös ryhtyä sijaisvanhemmaksi syntyi nopeasti, kun *** näki lehdessä Vantaan kaupungin ilmoituksen, jossa haettiin uusia sijaisperheitä.
-Lasten hankinta oli vuosia mielessä, mutta lapsia ei meille tullut. Adoptioprosessi olisi olut monen vuoden odotus. Siihen meillä ei ollut halua ryhtyä.

Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
-Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
- Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
-Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.

Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.

Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
-Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.

Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
-Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.

Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
-Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
-Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.

Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.




Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äit tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?

Lue lisää

Lapsella pitää olla äiti. Mikä se äiti on?

Se joka antoi elämän vai se joka on elämässä koko ajan äitinä läsnä?

Etkö anna lapsesi olla kuin muutkin lapset ja tunea kuuluvansa johonkin.
Kenen etu on ykkönen?

Ettekö voi molemmat antaa lapselle oikeutta teihin molempiin? Olette molemmat hänelle tärkeitä?

Saman auringon alla kirjoitti:

Lapsella pitää olla äiti. Mikä se äiti on?

Se joka antoi elämän vai se joka on elämässä koko ajan äitinä läsnä?

Etkö anna lapsesi olla kuin muutkin lapset ja tunea kuuluvansa johonkin.
Kenen etu on ykkönen?

Ettekö voi molemmat antaa lapselle oikeutta teihin molempiin? Olette molemmat hänelle tärkeitä?

Lue lisää

Niin, tätä juuri ajan takaa. Onko oikein, että lapseni pitää sijaisperheen äitiä oikeana äitinään, eikä tiedä kuka minä olen, tai miksi käyn häntä katsomassa? Onko se sijaisperheen tehtävä pimittää näin iso asia lapseltani? Minusta on lapseni etu, että hän tietäisi taustansa ja juurensa, eikä eläisi valheessa herra ties kuinka kauan. Tällä hetkellä minulla ei ole lähelläkään sitä asemaa, joka minulle lapsen biologisena äitinä kuuluisi. Onko se oikein?

ap kirjoitti:

Niin, tätä juuri ajan takaa. Onko oikein, että lapseni pitää sijaisperheen äitiä oikeana äitinään, eikä tiedä kuka minä olen, tai miksi käyn häntä katsomassa? Onko se sijaisperheen tehtävä pimittää näin iso asia lapseltani? Minusta on lapseni etu, että hän tietäisi taustansa ja juurensa, eikä eläisi valheessa herra ties kuinka kauan. Tällä hetkellä minulla ei ole lähelläkään sitä asemaa, joka minulle lapsen biologisena äitinä kuuluisi. Onko se oikein?

Lue lisää

viedään oikeus vanhemmuuteen. Heistä tulee ikään kuin seinäkoristeita, joita ei toivota minnekään. Tällainen näyttää olevan vallitseva tilanne. Useat sijaisvanhemmat pyrkivät sosiaalistamaan sijoitettuja lapsia tähän ajatukseen.

ap kirjoitti:

Niin, tätä juuri ajan takaa. Onko oikein, että lapseni pitää sijaisperheen äitiä oikeana äitinään, eikä tiedä kuka minä olen, tai miksi käyn häntä katsomassa? Onko se sijaisperheen tehtävä pimittää näin iso asia lapseltani? Minusta on lapseni etu, että hän tietäisi taustansa ja juurensa, eikä eläisi valheessa herra ties kuinka kauan. Tällä hetkellä minulla ei ole lähelläkään sitä asemaa, joka minulle lapsen biologisena äitinä kuuluisi. Onko se oikein?

Lue lisää

Tässä ei ehkä ole realismin häivää, mutta jos sijaisvanhemmat ovat sinua 20 vuotta vanhempia, eli olet saanut hyvin nuorena lapsesi ja he vasta nelikymppisinä sinun lapsesi, niin voisiko pikkuhiljaa muuttaa tapaamisia niin, että voisit tavata lasta yhä enemmän ja sijaisvanhemmat alkaisi vähitellen lapsen kasvaessa lähestyä ikäänkuin isovanhemman asemaa häneen. Silloin te kaikki voisitte olla lapsen läheisiä ja asemanne lapseen muistuttaisi todellisuutta enemmän, eikä lapsesta tulisi petetty, eikä sinustakaan, eikä sijaisvanhempiakaan hyljättäisi, jota he tietenkin pelkäävät.

::: kirjoitti:

Tässä ei ehkä ole realismin häivää, mutta jos sijaisvanhemmat ovat sinua 20 vuotta vanhempia, eli olet saanut hyvin nuorena lapsesi ja he vasta nelikymppisinä sinun lapsesi, niin voisiko pikkuhiljaa muuttaa tapaamisia niin, että voisit tavata lasta yhä enemmän ja sijaisvanhemmat alkaisi vähitellen lapsen kasvaessa lähestyä ikäänkuin isovanhemman asemaa häneen. Silloin te kaikki voisitte olla lapsen läheisiä ja asemanne lapseen muistuttaisi todellisuutta enemmän, eikä lapsesta tulisi petetty, eikä sinustakaan, eikä sijaisvanhempiakaan hyljättäisi, jota he tietenkin pelkäävät.

Lue lisää

Mutta jos sijaisvanhemmat eivät halua edes kertoa lapselle, etteivät ole tämän oikeat vanhemmat, niin millähän tuollainen onnistuisi? Sijarit ovat kaikki nämä vuodet valehdelleet minulle, että lapseni tietää biologisista vanhemmistaan, mutta se ei oikeasti pidä paikkaansa, ei kai lapseni muuten väittäisi minun valehtelevan kun koitan puhua hänelle itsestäni hänen äitinään. Myöskään sijaisvanhemmat tai sossut eivä suostu lisäämään tapaamisia, koska haluavat kaikin keinoin pitää lapsen siinä luulossa, että olen vain joku mukava täti joka tykkää hänestä.

Nyt tilanteeni on myös muuttunut sillä tavalla, että olen raskaana. Odotan lasta kihlatulleni, ja hänen on määrä syntyä toukokuussa. Ahdistaa jo valmiiksi se tilanne, kun tyttäreni huomaa minun olevan raskaana. Tietenkin haluaisin kertoa,hänelle, että uusi tulokas on hänen pikkusiskonsa tai -veljensä, mutta miten tyttäreni sitten siihen reagoisii. Toisaalta haluaisin, että lapseni saisi vihdoin tietää totuuden, vaikkakin tämän raskauden myötä, mutta toisaalta taas en haluaisi järkyttää tyttäreni maailmankuvaa noin pahasti. Minusta olisi sijareiden tehtävä kertoa hänelle totuus, mutta tiedän etteivät he tee sitä ennen kuin on aivan pakko. Eiväthän he ole sitä näiden kuuden vuodenkaan aikana tyttärelleni kertoneet. En ymmärrä kuinka he voivat kuvitella, etti lapseni olisi sekä heille, että minulle silmittömän vihainen kun saa tietää totuuden. Ja sitä vihaisempi hän tulee olemaan, mitä kauemmin asiasta puhumista vältellään.

ap, vaiettu äiti kirjoitti:

Hei taas! Olen aikaisemminkin kirjoittanut täällä eri ketjussa lapseni varastamisesta. Kävin tässä muutama päivä sitten kirjaston lehtiarkistosta etsimässä haastattelun, jonka lapseni sijaisäiti on antanut Anna-lehdelle koskien lastani. Ajattelin, että kirjoitan nyt haastattelun tänne, jotta saisitte jonkin kuvan siit, kuinka paljon minua on huijattu, ja kuinka lapseni ryöstö on alusta asti ollut suunniteltua.

Artikkeli on ilmestynyt helmikuussa 2004 ja sen on kirjoittanut/kuvannut Marjaana Toiminen/ Milka Alanen

SIJAISÄIDIN SYDÄN TÄYTTYY RAKKAUDESTA

Sirpa *** oli jo pitkään halunnut lasta. "Omia ei meille tullut, ja adoptio olisi tiennyt vuosien odotusta ja byrokratiaa." *** kouluttautui sijaisvanhemmaksi. Nyt hän on vuoden ikäisen tytön äiti ja rakastaa tyttöä kuin omaansa. Biologiset vanhemmat käyvät kylässä kuukausittain.

Lumi heijastaa kirkasta valkoista valoa sisään olohuoneeseen. Kaksikerroksisessa vantaalaisomakotitalossa on päivän hiljainen hetki. Lelut on kerätty eteisen muoviseen koppaan, ja täytetty tiikeri odottaa kuuliaisena pienessä pallotuolissa television vieressä. Katonrajassa huojuu kaksi sydämenmuotoista punaista ilmapalloa. Ne ovat jäljellä viikon takaisista juhlista. Päiväunilla nukkuu tuore päivänsankari. Talon tulokas on juuri täyttänyt vuoden. Syntymäpäiviä vietettiin tavalla, josta moni äiti voisi olla kateellinen. Tyttö, jota tässä jutussa kutsutaan Maijaksi, sai juhlia kahdesti.

Ensimmäiset sydänilmapallot puhallettiin, kun Maijan biologiset vanhemmat, ja näiden sukulaiset tulivat kakkukahveille.Toisen kerran olohuone koristeltiin kun sijaisäidin, 41-vuotiaan Sirpa ***in ja hänen miehensä Kyösti ***:n sukulaiset saapuivat juhlimaan lastenlastaan.

Tupalsti lahjoja päivänsankarille, kaksinkertainen työ äidille. Eikä se tarkoita pelkkiä tiskejä. Myös henkinen lasti on suurempi kuin perinteisissä perhejuhlissa.
- Olihan se haastava tilanne. Moni varmaan ihmettelee, miten sellaiseen voi sopeutua. Mutta kun on vapaaehtoisesti tässä tilanteessa, se ei ole vaikeata. Lapsi sai ainakin paljon lahjoja ja hellyyttä.

Sijaisäitinä Sirpa *** on arjessakin kahdessa roolissa. Hän on rakastava, hellä äiti tyttärelleen ja toisaalta välittäjä, yhteyshenkilö tämän biologisille vanhemmille. He tapaavat lastaan tässä samassa olohuoneessa kerran kuussa.
- Tapaamisissa leikitään ja jutellaan, enimmäkseen tietenkin tytöstä, hänen kehityksestään, Sirpa *** sanoo ja laittaa kahvinkeittimen päälle.
_Ensimmäiset pari tapaamista olivat raskaita. Olimme vieraita toisillemme, mutta meitä yhdisti pieni ihana paketti. Pian huomasin, että tytön biologinen äiti on todella mukava. Hänen kanssaan on helppo jutella. Olemme oppineet tuntemaan hänen sukulaisiaankin, ja yhteydenpito on nykyään luontevaa.
-Jonkin verran on puhuttu tunteistakin lasta kohtaan, ja äiti on maininnut ikävöivänsä tätä. Mutta ei kipeitä asioita voi kovin paljon käsitellä. Ei muutaman tunnin tapaamisissa kuitenkaan ihan kovin läheisesti tutustu.

*** sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksi sijaisvanhempien on tärkeätä pitää yhteyttä biologisiin vanhempiin. Ja senkin, että lapsi saa tietää kahden äidin ja kahden isän olemassaolosta heti kun ymmärtää kokonaisi lauseita.
-Enää ei ole minkäänlaista kynnystä kertoa sitä. Tärkeintä on yrittää kertoa se lapselle niin helpolla tavalla kuin osaa.
-Sijaisvanhemmuus-valmennuksen aikana ymmärsin, kuinka tärkeätä lapselle on, että yhteydet biologisiin vanhempiin säilyvät. Biologisen äidinkin tilanteen uskon ymmärtäväni, eihän kukaan voi unohtaa rakkauttaan synnyttämäänsä lasta kohtaan, Sirpa *** sanoo. Liikutus äänessä kertoo, että reilun puolen vuoden mittainen äitiys on ollut merkittävä kokemus.

Sirpa *** käy takapihan ovella kuuntelemassa nukkuuko tytär yhä. Sikeästi kuin tukki. *** tuo kahvin pöytään. Päätös ryhtyä sijaisvanhemmaksi syntyi nopeasti, kun *** näki lehdessä Vantaan kaupungin ilmoituksen, jossa haettiin uusia sijaisperheitä.
-Lasten hankinta oli vuosia mielessä, mutta lapsia ei meille tullut. Adoptioprosessi olisi olut monen vuoden odotus. Siihen meillä ei ollut halua ryhtyä.

Vuosi sitten *** ja *** aloittivat vantaan kaupungin järjestämän Pride-valmennuksen. Yhtenä iltana viikossa neljän kuukauden ajan he perehtyivät neljän muun sijaisvanhemmaksi aikovan parin kanssa kasvatuksen periaatteisiin.
-Se koulutus olisi hyödyllinen kenelle tahansa uudelle vanhemmalle, Sirpa tokaisee.
- Kurssila jäytiin sijaisvanhemmuuden vaiheita loogisesti läpi. Ensinhän lapsi kiinnittyy sijaisvanhempiin, ja vasta sitten kiintyy heihin. Sama pätee vanhempien suhteeseen lapseen. Koulutuksessa kerrottiin myös, mistä voi tunnistaa, että lapsella on psyykkisiä häiriöitä. Valtaosa lastenkotien lapsistahan on huostaanotettuja, ja heidän taustansa ovat rikkinäiset.
-Mekin olimme varautuneet huomattavasti haasteellisempaan tilanteeseen. Kaikki on kuitenkin mennyt aivan loistavasti. Suurin syy on varmaan biologisten vanhempien tilanne. Lapsi annettiin lastenkotiin vapaaehtoisesti.

Pride-valmennus loppui huhtikuussa, ja jo kesäkuussa pariskunta sai kuulla Maijasta. Lapsi muutti Tuusulan lastenkodista Vantaalle heinäkuun puolivälissä. Odotus olisi saattanut kestää vuoden tai kaksikin, sillä perheeseen toivottiin vauvaikäistä, tervettä lasta.

Työnantaja suhtautu suopeasti Sirpa ***n elämänmuutokseen. ***:ssa myyntijohtajana työskentelevä *** aloitti lokakuussa vuoden mittaisen vuorotteluvapaan. Syksyllä, kun Sirpa palaa ***aan, edessä on sama haaste kuin tuhansilla muilla äideillä: työn ja perheen yhdistäminen. Hän aikoo silti onnistua. Todennäköisyys siihen on suuri, sillä puoliso on mielellään lapsen kanssa. Aviomies hoiti lasta ensimmäiset kaksi kuukautta.
-Kyösti on sanonut, että ne kuukaudet olivat hänen elämänsä parhaat. Hänkin on rakastunut ja kiintynyt tyttöön. Nyt kun olen lapsen kanssa itse kotona, huomaan, kuinka tärkeätä on, että myös isällä on hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa.

Äidiksi opettelu on ollut ***ille mieluisaa ja mielekästä, vaikkei aivan yksinkertaista.
-Aluksi en ollut ihan taivaissa kun lapsi tuli. Oli se kiinnittymisvaihe. Nyt hän on todela tärkeä ja ihana. En voisi enää kuvitella, ettei meillä olisi häntä.

Kuvitella sitä tuskin haluaakaan, vaikka mahdollisuus onkin olemassa. Biologisten vanhempien kanssa tehdään huoltosopimus vuodeksi kerrallaan. Kun sopimusta uusitaan, käydään läpi, ovatko kaikki osapuolet siihen tyytyväisiä. Biologisilla vanhemmilla on oikeus anoa lapsen huoltajuutta takaisin. Latensuojeluviranomaiset käsittelevät hakemuksen ja päättävät mikä lapselle on parasta.
-Voisin ajatella luopuvani tytöstä vain, jos joku pystyisi minulle osoittamaan, että hänen on parempi olla jossain muualla kuin täällä. Tottakai se olisi meille mielettömän iso juttu, Sirpa *** sanoo.
-Olisi aivan mahdotonta ajatella, ettei lapseen viitsi kintyä, kun hänet voidaan ottaa meiltä pois. Ei nin voi suhtautua. Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista, hän lisää ja vilkaisee kelloa Takapihalla vedellään päiväunia jo kolmatta tuntia. Sirpa *** sujauttaa tohvrelit jalkaan, avaa takaoven ja nostaa punaiseen toppapukuun pakatun tytön vaunuista.

Kultainen noutaja Uli tassuttelee tervehtimään. Sirpa suukottelee toppapuvusta kuoriutuvaa tokkuraista lasta,joka tuijottaa vieraita äimistyneenä. Äiti rutistaa tyttöään ja kuiskaa hellittelysanoja tämän korvaan. Tyttö tuijottaa muukalaisia hetken vakavana, kunnes kasvoille leviää veikeä hymy. Hän huomaa tiikerin.




Tässä artikkelissa tyttäreni on siis juuri täyttänyt vuoden, mutta asiat ovat menneet ihan toisin kun artikkelissa annetaan ymmärtää. Kuten sanottu, lapseni ei tiedä minun olevan hänen oikea äitinsä, vaikka artikkelissa kehutaankin ettei kynnystä kertomiselle tule olemaan. Myöskin minua häiritsee tapa, jolla jutussa puhutaan koko ajan sijaisvanhemmista äitinä ja isänä, lapsestani heidän tyttärenään, ja sijareiden vanhemmista lapseni isovanhempina. Tyttäreni oikeista vanhemmista puhutaan koko ajan sanoilla biologinen äit tai biologiset vanhemmat, vaikka mielestäni pitäisi olla juuri päin vastoin. Myös perustelut sijaisvanhemmaksi ryhtymiselle ovat minusta aivan vääriä ja sekin pistää silmään että lapseton pariskunta tovoo tervettä vauvaikäistä lasta "sijais"lapsekseen. Lause "Lapsen palautuminen biologisille vanhemmille on käytännössä aika harvinaista" sai niskakarvani lopullisesti nousemaan pystyyn. Mitä mieltä muut ovat tästä lehtiartikkelista?

Lue lisää

Melkein oksensin, kun luin sijaisäidin paskamaisen omahyväisiä kommentteja. Taistelutahtoa sinulle!

ap kirjoitti:

Mutta jos sijaisvanhemmat eivät halua edes kertoa lapselle, etteivät ole tämän oikeat vanhemmat, niin millähän tuollainen onnistuisi? Sijarit ovat kaikki nämä vuodet valehdelleet minulle, että lapseni tietää biologisista vanhemmistaan, mutta se ei oikeasti pidä paikkaansa, ei kai lapseni muuten väittäisi minun valehtelevan kun koitan puhua hänelle itsestäni hänen äitinään. Myöskään sijaisvanhemmat tai sossut eivä suostu lisäämään tapaamisia, koska haluavat kaikin keinoin pitää lapsen siinä luulossa, että olen vain joku mukava täti joka tykkää hänestä.

Nyt tilanteeni on myös muuttunut sillä tavalla, että olen raskaana. Odotan lasta kihlatulleni, ja hänen on määrä syntyä toukokuussa. Ahdistaa jo valmiiksi se tilanne, kun tyttäreni huomaa minun olevan raskaana. Tietenkin haluaisin kertoa,hänelle, että uusi tulokas on hänen pikkusiskonsa tai -veljensä, mutta miten tyttäreni sitten siihen reagoisii. Toisaalta haluaisin, että lapseni saisi vihdoin tietää totuuden, vaikkakin tämän raskauden myötä, mutta toisaalta taas en haluaisi järkyttää tyttäreni maailmankuvaa noin pahasti. Minusta olisi sijareiden tehtävä kertoa hänelle totuus, mutta tiedän etteivät he tee sitä ennen kuin on aivan pakko. Eiväthän he ole sitä näiden kuuden vuodenkaan aikana tyttärelleni kertoneet. En ymmärrä kuinka he voivat kuvitella, etti lapseni olisi sekä heille, että minulle silmittömän vihainen kun saa tietää totuuden. Ja sitä vihaisempi hän tulee olemaan, mitä kauemmin asiasta puhumista vältellään.

Lue lisää

En tiedä tällaisista asioista mitään, voin vain kuvitella tilannetta ja sen kuvittelun pohjalta ajattelisin, että kun silloin tällöin vuosien saatossa rauhallisissa tilanteissa kuiskaat tyttösi korvaan, että olet hänen äiti, niin uskoi hän sen tai ei uskonut, niin se on jotenkin hänen mielessään, välillä unohtuen, koska lapsen muisti ei kanna kauas. Hän tajuaa isompana, että olet ollut rehellinen, joten ei tyttösi sinulle suutu käsittääkseni. Myöhemmin, kun selität, hänen luulisi ymmärtävän, että ensin olit sairas ja sen jälkeen sinulle ei enää annettu lasta takaisin, vaikka halusit.
Viha tulee kohdistumaan sijaisvanhempiin. Sitä sijaisvanhemmat varmasti kauheasti pelkäävät jo etukäteen ja hädissään yrittävät vetää sinua mukaan syyllisyyteensä, kuin lieventääkseen omaa syyllisyyttään, sanoessaan, että lapsi vihaisi heidän lisäkseen myös omaa äitiään. Heillä on varmasti huono omatunto omasta lapsiahneudestaan, vaikka lapsiahneus on ymmärrettävääkin, koska lapsettomuus on niin suuri suru niille, jotka lapsen tahtoo, mutta ei se saisi oikeuttaa rikoksiin tai eettisesti arveluttaviin tekoihin, jotka ovat äidille ja lapselle pahaksi. Suoraan sanoen he taitavat olla ihmisinä kypsymättömiä, mutta kukapa meistä ei olisi, eivätkä ole pystyneet sulattamaan ja hyväksymään omaa lapsettomuuttaan.
Hehän olivat niin iäkkäitä lapsesi saadessaan, etteivät he adoption kautta olisi kai enää vauvaa saaneetkaan, korkeintaan leikki-ikäisen. Eli itsekkyyttä on ollut haluta se TERVE VAUVA.
Tietämättä asioista siis yhtään mitään, muista se etten tiedä, arvelisin, että itse perustaisin aina kaiken siihen, että olen aina rehellinen omille lapsilleni, pyysivät, anoivat, vaativat, määräsivät kuka hyvänsä mitä tahansa muuta.
Voit omalla äidinvaistollasi toimien tehdä ja sanoa asiat sellaisessa tahdissa lapsellesi, kuin uskot sen olevan turvallista lapsesi hyvinvoinnille. Noh, siitähän juuri kyseletkin, eli en tietäisi muuta neuvoa kuin äidinvaiston käyttäminen niinkuin sitä joutuu käyttämään kaikissa tuskallisissa tilanteissa, mitä eteen tulee ja niitähän tulee.

ap kirjoitti:

Mutta jos sijaisvanhemmat eivät halua edes kertoa lapselle, etteivät ole tämän oikeat vanhemmat, niin millähän tuollainen onnistuisi? Sijarit ovat kaikki nämä vuodet valehdelleet minulle, että lapseni tietää biologisista vanhemmistaan, mutta se ei oikeasti pidä paikkaansa, ei kai lapseni muuten väittäisi minun valehtelevan kun koitan puhua hänelle itsestäni hänen äitinään. Myöskään sijaisvanhemmat tai sossut eivä suostu lisäämään tapaamisia, koska haluavat kaikin keinoin pitää lapsen siinä luulossa, että olen vain joku mukava täti joka tykkää hänestä.

Nyt tilanteeni on myös muuttunut sillä tavalla, että olen raskaana. Odotan lasta kihlatulleni, ja hänen on määrä syntyä toukokuussa. Ahdistaa jo valmiiksi se tilanne, kun tyttäreni huomaa minun olevan raskaana. Tietenkin haluaisin kertoa,hänelle, että uusi tulokas on hänen pikkusiskonsa tai -veljensä, mutta miten tyttäreni sitten siihen reagoisii. Toisaalta haluaisin, että lapseni saisi vihdoin tietää totuuden, vaikkakin tämän raskauden myötä, mutta toisaalta taas en haluaisi järkyttää tyttäreni maailmankuvaa noin pahasti. Minusta olisi sijareiden tehtävä kertoa hänelle totuus, mutta tiedän etteivät he tee sitä ennen kuin on aivan pakko. Eiväthän he ole sitä näiden kuuden vuodenkaan aikana tyttärelleni kertoneet. En ymmärrä kuinka he voivat kuvitella, etti lapseni olisi sekä heille, että minulle silmittömän vihainen kun saa tietää totuuden. Ja sitä vihaisempi hän tulee olemaan, mitä kauemmin asiasta puhumista vältellään.

Lue lisää

Onnea muuten tulevasta vauvasta!
Pidä hyvä huoli itsestäsi ja hänestä. Ne veli/sisko- asiat ehtii ratkaistua myöhemmin vauvan synnyttyäkin, ei niillä nyt etukäteen tarvitse itseään vaivata, ellei välttämättä tahdo. Hyvähän se tietysti on kypsytellä asioita mielessään.