Kaikkien niiden loukkausten,
kaikkien kyyneleiden ja itkujen jälkeen
jotka sain, kun kiveenhakatut kasvosi tuijottivat minua
ja suusi lausui tylyjä sanoja.
Sinä itket ikävääsi.
Nyt suusi lausuu aitoja rakkauden sanoja,
niin pehmeitä, että kivi vuotaa kyyneleitä.
Sinun kiveenveisteyt kasvosi ovat pehmeät,
poskesi kyyneleitä kosteat kun sanot, rakastan sinua.
Annat minun mennä, mutta jos palaan,
olen sinun ainoasi, lupaat rakastaa ja vaalia,
noita sanoja kuuntelen hiljaa, olen sanaton.
Kivi on vakaa, ikuinen, lohjetessaankin se saa vain
uusia muotoja,
minun kivelläni on laavasydän, kuuma ja hehkuva,
sen hehkun minä tunnen ihollani, ja kaipaan sinua.
Minun sydämmeni muuttui kiveksi sanojesi jälkeen,
nyt siinä on särö, toinenkin,
se murenee jokaisesta rakkauden sanastasi.
siis kuitenkin, rakkaus asuu kivessä, kivisydämmessä, minunkin.
Joskus täytyy lähteä, että voi palata.
Täytyy hullaantua ihastuksesta,
että voi palata aitoon rakkauteen.
Joskus täytyy nöyrtyä, että voi elää
ylpeänä elämäänsä.
Joskus täytyy pyytää anteeksi,
antaa anteeksi ja unohtaa.
kaikkien kyyneleiden ja itkujen jälkeen
jotka sain, kun kiveenhakatut kasvosi tuijottivat minua
ja suusi lausui tylyjä sanoja.
Sinä itket ikävääsi.
Nyt suusi lausuu aitoja rakkauden sanoja,
niin pehmeitä, että kivi vuotaa kyyneleitä.
Sinun kiveenveisteyt kasvosi ovat pehmeät,
poskesi kyyneleitä kosteat kun sanot, rakastan sinua.
Annat minun mennä, mutta jos palaan,
olen sinun ainoasi, lupaat rakastaa ja vaalia,
noita sanoja kuuntelen hiljaa, olen sanaton.
Kivi on vakaa, ikuinen, lohjetessaankin se saa vain
uusia muotoja,
minun kivelläni on laavasydän, kuuma ja hehkuva,
sen hehkun minä tunnen ihollani, ja kaipaan sinua.
Minun sydämmeni muuttui kiveksi sanojesi jälkeen,
nyt siinä on särö, toinenkin,
se murenee jokaisesta rakkauden sanastasi.
siis kuitenkin, rakkaus asuu kivessä, kivisydämmessä, minunkin.
Joskus täytyy lähteä, että voi palata.
Täytyy hullaantua ihastuksesta,
että voi palata aitoon rakkauteen.
Joskus täytyy nöyrtyä, että voi elää
ylpeänä elämäänsä.
Joskus täytyy pyytää anteeksi,
antaa anteeksi ja unohtaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joka ei huku massaan, vaan elää jokaisella
säkeellään. Olisi vaikeaa nostaa tästä jokin säe
ylitse muiden, koska jokainen on ainutkertaisen puhutteleva
ja elämänmakuinen.
Hienoa, toivottavasti saamme lukea Sinua jatkossakin.
se on merkillinen tunne, joskus sanat tulevat, pyrkivät ulos kunnes
on pakottava tarve päästää ne vapauteen.
Sitten ne häipyvät pois, palatakseen taas uudelleen yhtä
pakottavina.
Mistä ne tulevat, minne menevät, ken tietää,
mutta ihanaa että ne ovat olemassa.
Runo elämästä, elävästä....täynnä tunnetta,valtavaa....niin jaloa.
Kiitos kuuluu sulle, upealle runoilijalle! =)
Juuri näin.."Joskus täytyy nöyrtyä, että voi elää..antaa anteeksi...unohtaa..." Asiat ei ole niin yksiselitteisiä, jos kaikesta huolimatta Rakastaa!!
Joskus täytyy pyytää anteeksi
antaa anteeksi ja unohtaa
niin..
.. se on vain vaikea oppi
monelle
kiitos runostasi :)
Samalla kertaa hirmuisen karu ja äärimmäisen pehmeä - en vielä tiedä kumpi saa voiton =)
Minä rakastan sinua
oma turjakkeeni,
ja minulla on turvallinen olo.
On ihanaa tuntea
olevansa turvassa,
rakastettu ja kaivattu.
Olen hiljaa ja kuuntelen
sisintäni,
siellä on rauha,
voi kuinka olenkaan kaivannut sitä
tunnetta.
Rakkaus voi olla hiljaista onnea,
turvallisuuden tunnetta,
tunnetta siitä että on vihdoinkin kotona.
Minun sydämeni sinuun liittyneenä,
minä rakastan sinua.
kaunis,selkeä runo
omaperäinen ja nautinto lukea
kiitos kirjoittajalle !