Olen sosiaalisten pelkojeni ja negatiivisen minäkuvan vuoksi epäonnistunut tavoittamaan normaalia elämää. Olen joten kuten onnistunut lukion jälkeen hankkimaan kaksi ammattia, mutta opintojen keskeyttämisiäkin on kahdesta eri koulusta. Suurin häpeä on se, etten ole päässyt kiinni työelämään. Työ on kuitenkin se mittari, jolla ihmisarvo mitataan. Ilman työtä ei ole mitään. Ja etenkin miehille työttömyys ja vaimottomuus ovat riskiyhdistelmä. Minullakin voisi olla annettavana vielä yli 30 vuotta työelämässä. Eli kannattaako minuun yhteiskunnan panostaa, vai antaako mennä syrjäytymisen kautta sairauseläkkeelle?
Kuitenkin olen keväästä saakka ollut osa-aikatyössä, mutta se ei juurikaan nosta itsearvostustani. Tosiasia on se, etten ehkä näillä eväillä kykene olemaan mukana missään kokopäivätoimessa. Korkeintaan suojatyöpaikoissa, joissa tehokkuus ja tulos ovat pienemmässä merkityksessä. Ja työpaikoissa, joissa saa oireilla psyykkisesti, mm. tehdä pakko-oireita, änkyttää paniikissa jne.
Viimeisten kolmen vuoden aikana olen saanut hurjasti rohkeutta ja uskaltanut mennä uusiin paikkoihin. Tuo rohkeus on kuitenkin tullut keinotekoisesti, sillä olen ollut venlafaksiinilla viritetty viime vuosina. Siitä on siis ollut todellista apua, koska olen tullut rohkeammaksi. Se johtunee varmasti etenkin noradrenaliinin lisääntymisestä (amfetamiinin käyttäjät menevät adrenaliinin voimalla).
Olen kuitenkin päättänyt jättää seuraavan lääkärikäynnin jälkeen tuon lääkkeen. Se aiheuttaa minulle mm. libidon heikentymistä, erektio-ongelmia, suun kuivumista yms. Tiedän että minulle käy huonosti kun luovun tuosta aineesta. Palaan jälleen siksi masentuneeksi, itsetuhoiseksi, ihmisaraksi pelkuriksi. Mutta en voi elää pelkästään tuollaisen yhdisteen varassa.
Haluan muuttaa ajatteluani, enkä turruttaa tunteita. Mutta ajattelu- ja toimintatapojeni muuttamiseksi tarvitsen psykoterapiaa. Köyhyysrajan alapuolella elävänä minulla ei tietenkään ole mahdollisuuksia mennä yksityisterapiaan, ellen saa siihen KELAN tukea. Millaiset mahdollisuudet on saada psykiatrilta lausunto Kelan tukea varten? Venlafaksiini tekee minusta näennäisesti melko terveen, joten olisiko minun hyvä jättää se lääke, jotta vaivun jälleen syviin ahdistuksiin ja itsetuhon partaalle, kun nyt voimakkaasti lääkittynä en ehkä vaikuta olevan kuntoutuksen tarpeessa?
Lääkepössis on kuitenkin vain kemiallista harhauttamista. Venlafaksiini tappaa tehokkaasti tunteita ja siksi saa minutkin toimintakykyisemmäksi. En kuitenkaan halua jatkaa tätä tunteiden tukahduttamista, vaan saada ongelmiin aidosti ratkaisuja.
Lääke"hoito" on kansantalouden kannalta moniverroin kustannustehokkaampaa, mutta olen ajatellut alkaa kapinoida tuota kehitystä vastaan.
Saanko tukea terapiaan nyt lääkehuuruisena, hypomaanisena, näennäisesti terveenä, vai pitääkö jättää kapselit ensin ja odottaa masennuksen syventymistä?
Diagnooseina on mm. masennus ja estynyt persoonallisuus (varsin hienoa, että estyneelle persoonalle annetaan hoidoksi tunne-elämää latistavaa lääkettä. Eikö terapia olisi hieman järkevämpää?)
Terapian mahdollisuus?
5
603
Vastaukset
- annuu4
Kuvio menee jotenki niin, et ennenku kannattaa hakea Kelan psykoterapiaa, pitää olla hoitosuhde johonkin paikkaa ollu jonku aikaa, olikse puoli vuotta tai jotain. Joko samaan yksityislääkäriin tai julkiselle psykiatrian avopuolelle. Sit psykiatri joka on sua tavannut ni kirjottaa sit lausunnon mis suosittaa terapiaa. Ehdottomasti minun mielestä terapia on järkevä tapa hoitaa, voihan olla et aluks otat vielä lääkettä ja sit voit jättää sen pois. Mut itse kannatan aina terapiaa lääkkeitten sijasta koska terapia hoitaa sitä vaivaa, lääkkeet vie vaan oireet pois.
Ite olen käyny omakustanteisesti terapiasa noin vuoden ja maksan siitä 65e/kerta kerran viikossa. En viittiny enää hakea tota Kelan terapiaa ku oon sen saanu joskus vuonna -91 ja ajattelin et en ehkä enää saa. Kai sen olis voinu saadakin mut en jaksanu hakea sitä julkisen puolen hoitokontaktia aluks ni kärsitään nyt omissa nahoissa. Mut kyl sen voin maksaa sit omasta kohenevasta olosta ja tunne-elämän laadun parantumisesta. Vaikka onhan se elämä aina vuoristorataa silti.- Oikeuden orjana
Terapia- hoitona on negativistista. Miksi? Koska siinä haetaan kaikki mahdollisimman negatiiviset asiat ihmisen elämänkaaren ajoilta. Mennään jopa lapsuuteen ja keskusellaan kaikista niin ikävistä ja traumaattisista asioista, joita kaikki ihmiset eivät muuten arkielämässään ja tätä hetkeä eläessään edes itse ajattelisi. Se miksi näin toimitaan, on varma rahantulo terapeutille, koska moni innostuu uskomaan tuollaisen toiminnan tuovan apua. Todellisuuessa terapia, jossa käsitellään ja haetaan tarkoituksella negatiivisia asioita, vie peräti asiakkaan/potilaan luottamuksen läheisistään sellaisille pahoille urille, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin syyttää omia rakkaita ihmisiä siitä, miksi itse sillä hetkellä voi huonosti.
Syyttely ja rakkaimpien läheisien viha saattaa nousta niin suureksi, että,....jätän tämän asian sanomatta.
Ihminen joka hakeutuu tällaiseen negativistiseen terapiaan, hänen tulisi aina muistaa se, että kaikki mikä on sen hetken tilanteesta johtuvaa, niin siihen ei menneisyydellä ole mitään tekemistä.
Se miksi menneisyys tuntuu pahoine muistoineen kamalalta ja tuo ikäviä asioita terapiassa terapeutin provosoimina esille negativismia, johtuu omasta sen hetken pahasta olosta ja omien aivojen masennustilasta tai vastaavasta ongelmasta.
Mutta miten terapeutit voisivat kertoa tämän raskaansarjan totuuden terapiasta. Sitä ei hevin kerrota, koska terapiassa liikkuvat suuret rahat psykoterapiafirmoille.
Myöskin nykyaikana tekniikka ja tiede on saavuttanut aivan uusia mittasuhteita. Terapia negativistisine tuotoksineen on aikaa sitten vanhentunutta puhumattakaan Freudilaisesta ajattelusta, jota ajattelua syyllistämisineen käytetään. Freudia pidettiin nerona ja jonkin ihmeellisen asian ideoijana. Nyt tänä päivänä on uusi ajattelumalli kongnitiivinen terapia, jolla terapialla ei itseasiassa ole mitään sen kummempaa eroa verrattaessa muihin behavioristisiin ym. terapiamuotoihin. Kaikissa on ajattelumalli, joka syyllistää potilaan lähiomaisia ja kaivaa esille negatiivisia asioita ja perustelee niiden aiheuttavan potilaalle tämän hetken pahan olon.
Eiköhän kysymyksessä ole ihan tavallinen pikku sadistiikka, jolla pyritään sitomaan potilas vuosiksi rahankeräämisen merkityksessä. Jos kysymyksessä ei ole sadistiikkaa eikä inkvisitiota, niin potilaalle annettaisiin todellakin hyvin voimakkaita positiivisia latauksia heti alkukerroista lähtien ja hänen itsetuntonsa kohotettaisiin kaikilla mahdollisilla positiivisilla asioilla,mitä nyt vain tuolle asiakkaalle voitaisiin antaa. Mutta onko näin? Kyselkää itseltänne kun käytte terapiassa, tuntuuko tämä kirjoitus mitenkään tutulta ja saatteko terapiasta kaiken sen hyvän ja positiivisen kannustuksen ja pääsettekö nopeasti jaloillenne?
Sama kuin on jo kauan sitten ja vielä tänäkin päivänä käytössä oleva sähköshokkihoito luokitellaan kidutukseksi, niin myöskin moni asia terapiassa liittyy samanmoisiin ,...,asioihin. Sähköshokki, jota kutsutaan psykiatriassa hoidoksi, eiauta, vaan pahentaa asiakkaan oloa. Tavallinen epileptinen kohtaus on verrattavissa sähköshokkihoitoon. Onko epiletpinen kohtaus ihmiselle terveellinen asia? Ei ole, koska se vaurioittaa aivoja ja heikentää muistia ja siihen myöskin käytetään lääkkeitä estämään kohtauksia. Sähköshokkia psykiatrisissa sairaaloissa annettaessa sähkövirta on voimakkaampaa ja ulkoa tuotua, kun sen sijaan epileptisessä kohtauksessa ihmisen aivot suistuvat hetkeksi pois raiteiltaan ja sähköhäiriö lievempänä kuin sähköshokissa johtuu ihmisen omien aivojen häiriötilasta.
Ajateltavia asioita. Kuka antaa tehdä itselleen mitäkin.
http://www.youtube.com/watch?v=dLU1eRh9FUM
http://www.youtube.com/watch?v=JRkk0KZGvBM
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kidutus
- Wuonnaq
että menet hyvin alas masennukseen ja itsetuhoisuuteen jättäessäsi tuon lääkkeen pois. Syö mielummin lääkettä kuin menet terapiaan. Nykyään on niin hyviä nämä lääkkeet. Ota sen verran lääkettä että pystyt toimimaan. Aina ei tarvitse noudattaa juuri lääkärin määräämää annosta, sillä lääkärit määräävät aina suuremman annoksen mitä ihminen todellisuudessa tarvitsee.
Voit siis kokeilla pienempää annosta. Monille pienempi annos ei aiheuta niin paljon haittavaikutuksia.
Lääkepitoisuudet ovat yksilöllisiä. Niin kauan pitoisuus on hyvä, kun ei tule haittavaikutuksia. - -----------____
diagnoosia. Kuka ne on keksinyt? Oletko ihan itse oivaltanut vai onko psykiatri antanut sinulle lausunnon?
- Venlafaxine guy
... lääkehoito korjaa aivojen aineenvaihduntaa normaalimmaksi eikä ole mitään "pössistä". Pössiksenä voisi ennemminkin pitää sairauden aiheuttamaa tilaa, jossa aivot toimivat epänormaalisti.
Olen 30-v. mies. Söin omiin oireisiini noin 10 vuotta venlafaksiinia ja vuosi sitten päätin kokeilla, selviänkö ilman lääkettä. Yhden vuoden selvisin, kunnes kävi selväksi se, että samat vanhat vaivat alkavat palata, ellen aloita lääkettä uudelleen. Nyt aloitin syyskuussa tuon vuoden tauon jälkeen venlafaksiinihoidon uudelleen ja enää en sitä lopeta.
Venlafaksiini on erittäin tehokas lääke ja sen hyödyt ovat minulla moninkertaiset verrattuna sen (lieviin) haittoihin. Voithan kokeilla, miten käy, jos lopetat. Mutta kannattaa varautua jatkamaan lääkitystä tarvittaessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?982038- 981488
- 1121187
- 771085
- 1211072
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘57903- 51887
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis58846- 36822
- 33733