Sarjoja.

mielenkiintoisesta palautteesta.
"...kirjailijan oma pieni maailma tietokoneen ääressä. Kuin runon minä tavoittelisi jotain mikä on käden ulottuvilla, mutta kuitenkin tavoittamattomissa..."

Tankarunon tavujako on haasteellinen, ennalta asetettuna muotona se rajoittaa ilmaisua mutta on samalla etu, kun ei voi rönsyillä mihin sattuu joutuu sanomaan asiansa tiiviisti, seurauksena on uudenlainen runokieli, uudenlainen tapa puhua. Tunnen tankarunoutta vain pintapuolisesti mutta oikeaoppinen tanka ei käsittääkseni sisällä välimerkkejä ja koostuu yhdestä (5-7-5-7-7) tai kahdesta (5-7-5 7-7 tai 5-7 5-7-7) lauseesta, itse käytän yleensä 5-7-5 7-7 muotoa. Tankaa ei kuulu kirjoittaa sarjoina joissa seuraava täydentää edellistä vaan koko kuva pitäisi saada sanottua yhdessä runossa. Kirjoittamalla tankaa sarjoiksi esimerkiksi niin, että limittää sekaan runominän tarkastelua jolloin tanka ilmaisee jotakin tapahtumaa tai elämystä ja tankarunojen välissä olevat vapaamuotoiset osat luovat mielikuvan kirjoittajasta tarkastelemassa kirjoittamistapahtumaa ja muotoilemassa esitettyjä tankoja, on mukava tapa tuottaa abstraktioita missä "jotain on käden ulottuvilla, mutta kuitenkin tavoittamattomissa".


katsoa sinuun
kuin lausetta katsotaan
ruudulla tässä

kaikkien sanojen läpi
nähdä käden avaruus

vai sanoisinko

juuri sanottavassa
nähdä käden avaruus



en tiedä



kuva hänestä
joka nämä kirjoittaa
en ole minä

on jo itsessään toimiva haiku,
pienellä lisäyksellä siitä tulisi tanka

hmm

on jo itsessään
hyvin toimiva haiku
tässä ruudulla

pienellä lisäyksellä
siitä tulisi tanka



kuva hänestä
joka nämä kirjoittaa
en ole minä

minä kuitenkin tiedän:
tulkinnoittakin olet



ja minä sanon



katsoa sinuun
kuin lausetta katsotaan
ruudulla tässä

nähdä käden avaruus
siellä elämän liike