siltä varalta (8 - 10)
siltä varalta
etten enää palaa
haluan sanoa sinulle
kun ovi takanani kolahtaa kiinni ja
ikuisuuden portti edessäni
avautuu
luovuta sydämesi elämälle
joka päivä ja nyt
anna sisimpäsi avautua elämän lahjoille
kunpa voisit avata sydämesi
elämän antajalle
niin että Hänen hyväksyvässä rakkaudessaan
sovituksessa ja anteeksiantamuksessa
löydät elämän
sillä kun elämäsi lahjat eivät ole sinulle epäjumalia
palvoaksesi luotua enemmän kuin luojaa
voin rauhassa lähteä
jättäen sinut niihin käsiin
joiden tiedän kantavan myös sinut
perille kerran
- - -
siltä varalta
jos en koskaan enää palaa
haluan sanoa sinulle
kuinka toivonkaan että olisit täällä
ei vielä
mutta sitten kun tulee sinun aikasi
jättää omat jälkesi pihamaalle
niihin enää palaamatta
toivon että voisit lähteä
ei katkerasti ja pettyneenä
vaan kiitollisena
näistäkin pienistä hetkistä jotka saimme jakaa
ja jospa elämämme edes vähän
olisi voinut näyttää tietä
jollekin joka vielä etsii ja haparoi
maailman yössä
sillä emme me mene pois
menemme sinne
missä jokainen lopulta on kotona
- - -
siltä varalta
etten enää palaa
haluan sanoa
en ollut paras mahdollinen esimerkki
mutta tiedän ja tunnen
että on eräs joka on vastaus
myös sinun kysymyksiisi
sydämesi syvimpiin tarpeisiin
ja siltä varalta
jos ehkä en enää palaa
haluan sanoa
luovuta itsesi niihin käsiin
9. 10. 2009
siltä varalta
etten enää palaa
haluan sanoa sinulle
kun ovi takanani kolahtaa kiinni ja
ikuisuuden portti edessäni
avautuu
luovuta sydämesi elämälle
joka päivä ja nyt
anna sisimpäsi avautua elämän lahjoille
kunpa voisit avata sydämesi
elämän antajalle
niin että Hänen hyväksyvässä rakkaudessaan
sovituksessa ja anteeksiantamuksessa
löydät elämän
sillä kun elämäsi lahjat eivät ole sinulle epäjumalia
palvoaksesi luotua enemmän kuin luojaa
voin rauhassa lähteä
jättäen sinut niihin käsiin
joiden tiedän kantavan myös sinut
perille kerran
- - -
siltä varalta
jos en koskaan enää palaa
haluan sanoa sinulle
kuinka toivonkaan että olisit täällä
ei vielä
mutta sitten kun tulee sinun aikasi
jättää omat jälkesi pihamaalle
niihin enää palaamatta
toivon että voisit lähteä
ei katkerasti ja pettyneenä
vaan kiitollisena
näistäkin pienistä hetkistä jotka saimme jakaa
ja jospa elämämme edes vähän
olisi voinut näyttää tietä
jollekin joka vielä etsii ja haparoi
maailman yössä
sillä emme me mene pois
menemme sinne
missä jokainen lopulta on kotona
- - -
siltä varalta
etten enää palaa
haluan sanoa
en ollut paras mahdollinen esimerkki
mutta tiedän ja tunnen
että on eräs joka on vastaus
myös sinun kysymyksiisi
sydämesi syvimpiin tarpeisiin
ja siltä varalta
jos ehkä en enää palaa
haluan sanoa
luovuta itsesi niihin käsiin
9. 10. 2009
Vastaukset 6
Vanhimmat
haluan sanoa Sinulle, että kauniimpaa sanomaa ei voi olla...
Itkettyäni ymmärsin,
että mikään ei ole poissa,
sillä joskus menemme sinne
missä jokainen on lopulta kotona!
terv. Ticole
uskon, että jokainen joka turvaa Jeesukseen... on lopulta kotona. Mutta nämä ovat henkilökohtaisia kysymyksiä... Runo on sikäli poikkeuksellinen että siinä on hyvin paljon sydämen tunnoista noussutta, henkilökohtaista. Kiitos palautteesta. Mukava kuulla sinusta.
Hyvää syksyn jatkoa!
-parta
Runosi oli hienotunteisen eleetön! Juuri tästä syystä siitä erityisesti pidin.
Jälleen kerran kotiseudulleni palasin
Ystäviä, tuttuja, kaikkia
Rakkaudella halasin
Ja siltä varalta ett’ jos tää
ehkä oli mun viimeinen paluu
Mä haluun viel heille jotakin sanoo
Suotta mun vuokseni silmistänne
kyyneleet valuu
Kiitos Tähtis. Kiva jos runo oli eleetön, erityisen kiva jos se on koettavissa hienotunteisen eleettömäksi. En pyrkinyt tietynlaiseen lopputulokseen tietoisesti; runo soljui esiin vapaasti ja luonnollisesti enkä sitä kovin paljon sitten muotoillut. Kipeitäkin tuntoja siihen liittyi (ja liittyy) mutta kirjoittaminen ei ollut tuskallista. Runo on eleetön varmaan juuri siitä syystä että siinä on mukana niin paljon henkilökohtaista; henkilökohtaisissa runoissa harvoin maalailen; esimerkkinä harvinaiset faktarunoni Lilian (27 12 2006) ja Pari vuotta myöhemmin (09 01 2007)
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/5265926/27982855
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3876490/thread
sekä Heips 1-3 (23 12 2007)
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/5200372/27594121
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/6635330/34778432
- - -
KUVITELMA, JOKA VOISI OLLA TOTTA
03 11 09
Kirjoitan:
Kuinka tärkeää on kohdata lähimmäinen,
nähdä hänet, hänen arvonsa
silloin
kun hän vielä on.
Ja lattialla itkee pieni poika, minä sanon:
Hyss, isä kirjoittaa!
Joku lukee...
"Kuinka tärkeää on kohdata lähimmäinen,
nähdä hänet, hänen arvonsa
silloin
kun hän vielä on."
Voi kuinka totta, ajattelee hän, äärimmäisen totta!
Ja vastausta muotoillessaan
huomaako
ikkunan ohi yksinäinen kulkee
rakkautta kaipaavin, tyhjentyvin silmin?
Voi kuinka totta, niin äärimmäisen totta...
Luoja, auta meitä kohtaamaan
välinpitämättömyys,
tunnustamaan se ja ylpeytemme,
ennen kuin aikamme on ohi ja olemme lopullisesti
poissa...
Kirjoitan:
Kunpa joka päivä kohtaisin itseni,
kohtaisin itseni Jumalan rakkauden kohteena niin,
että armahdettuna voisin
katsoa lähimmäistä armollisin silmin,
ja kysymättä mitä hänellä on minulle tarjota, kuinka voisin
hänestä hyötyä, itseäni pönkittää -
rakastaisin!
Koska minuakin rakastetaan.
Kirjoitan tässä...
Ja?
kun olen lukenut näin koskettavan kauniin runon (siis kaikki kolme), kyyneleet silmiin tuli ja ihan sydämessä asti tuntui, kiitos kirjoittajalle :)
ja liikuttavaa kauneutta.
Tärkeitä asioita on niin kovin vähän. Niin äärettömän vähän.
t. jääneito