Vapaaehtoistyö Tampereella

http://www.mummonkammari.fi/... kannattaa käydä tutustumassa noihin sivuihin. Vapaa ehtoistyötä vanhusten parissa, ulkoilutusta, kaupassa käyntiä, juttelu seuraa jne.

http://tampere.suurellasydamella.fi/index.php?sivu=34687 löytyy kaikenmoista vapaaehtoistyötä.

Hei,

tässä www-sivun osoite Tampereen Punaisen Ristin osastoon: http://www.redcross.fi/aktiivit/osastot/hame/tampere/fi_FI/Etusivu/

Kannattaa soittaa tai mennä käymään paikan päällä.

Hei! Olen myös halukas auttamaan niin työllä kuin pienellä rahallakin heikommassa asemassa olevia. Olen samaikäinen naishenkilö Tampereella kesät, talvet pohjoisempana. Kerro, mitä kohteita itse löysit. Jos tarvitset työrukkasta kaveriksi taiajatusapua - niin tai muuten vain kaveria kirjoitahan. Katsotaan voisimmeko yhdessä auttaa työllämme. eelis2005 (at) hotmail.com ... siis nimestä huolimatta olen naishenkilö :- ))

Kaupunki etsii tukihenkilöitä lapsille ja nuorille:

http://www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/lastensuojelu/avohuolto/tukihenkilo.html

www.puolustaja.fi eli Tampereen Kaupunkilähetys ry tarjoaa vapaaehtoistoimintaa ikäihmisten, kehitysvammaisten ja lapsiperheiden parissa... olen ollut mukana muutaman vuoden ja todella tyytyväinen heidän tapaansa kohdata ja järjestää mukavia tapahtumia myös itse vapaaehtoityön toteuttajalle... on ollut naurujoogaa, virkistyspäivää upeassa kesäpaikassa luonnon äärellä ja nyt toukokuussa upea puolustajapäivä Tony Dunderfeltin luennon kera...

Ja mikä parasta vaikka järjestöllä on kristillinen tausta niin siellä ei kohtaa juslistusta ei muutakaan uskonnollista hapatusta!!!

Rohkeasti mukaan vaan!

Olen itse ollut Mummon Kamarin vapaaehtoinen, ei sielläkään mitään uskonnollista sinulta vaaditaan. Sanot vain, että haluat viedä vanhuksia ulos pyörätuolilla tms. Se on ihan itsestäsi kiinni, mitä haluat tehdä.

Jos ja kun minä joskus tarvitsen vapaaehtoista avustajaa niin joudunko alistumaan tälläisten ei kristityitten armoille? Toivottavasti en koskaan.

Onhan noita vaikka Älä rääkkää yhdistys jos haluu turkistarha eläinten oloja yrittää parantaa. Ne kamppanioi kaupungilla aina sillontällön, ja mukaan pääsee kyllä. Eikä oo uskonnollisesti hihhuloitunut järjestö.

Tiedän Tampereella erään paikan jossa on vapaaehtoisia paljon.Tekevät erittäin hyvää työtä sairaiden auttamisessa.En voi kuin olla ihmeissäni niin ahkerista ja tunnollisista ihmisistä.En ole koskaan kuullut että he olisivat kenellekkään tyrkyttäneet uskon asioita tai politiikkaa.Suuri kiitos heille.

Moikka olisin tämmönen 12.v olisin halunnu ruveta tekee vapaa ehtoisia töitä olisko?? ku ei oo rahaa lajottaa mut aikaa on :)

Itse olin Mummon kammarilla puolitoista vuotta ennen vaihto-oppilasvuotta erään samalta seudulta kotoisin olevan vanhuksen omaystävänä. Soitin hänelle tietokoneella musiikkia, katselimme valokuvia, kävimme kerran kirkossa hänen pyynnöstään vaikken kuulukaan kirkkoon ja vain juttelimme. Noiden puolentoista vuoden aikana opin hyvin tuntemaan tämän rouvan ja valitettavasti palattuani kuulin, että hän oli mennyt hyvin huonoon kuntoon nopeasti ja on nyt kotiseudullaan vanhustentalossa ja ei tule enää palaamaan Tampereelle.

Olin myös Suurella Sydämellä -vapaaehtoisena, paistoin parissa tapahtumassa makkaraa ja tein voileipiä.

Olen siis 20-vuotias ja mielestäni vapaaehtoistyö antaa paljon.

Meillä oli ohjeena kummassakin paikassa, että uskonasioista, politiikasta tai muista ns. herkistä aiheista ei pitäisi puhua. Jos vanhus ottaa ne puheeksi, kannattaa ohittaa ne lyhyesti tai sanoa suoraan, että ohjeena on, ettei niistä puhuttaisi.

Vapaaehtoiseksi on vaikea päästä.

Tampereella olen ollut niin tavaralahjoituksen, kuin vapaaehtoisen työn merkeissä yhteydessä muutamaan isompaan, näkyvään ogranisaatioon ja suureksi yllätyksekseni olen saanut todeta, että intoa vapaaehtoisten ottamiseen ei käytännössä juuri ole.

Yleensä kuvio menee joko niin, että ei viitsitä vastata asialliseen mailiin, tai sitten keskustelu vain katkeaa mitään ilmoittamatta.

En edes yritä enää ymmärtää mistä tämä johtuu. Olen mielestäni fiksu tyyppi ja osaan ilmaista itseäni asiallisesti, eikä mailini allekirjoituksessakaan lue mitään mummonpotkijoiden puheenjohtajuudesta, tmv.

Minä en anna näin helposti periksi, onneksi lähipiirissäni on ihmisiä joita olen saanut auttaa.. saada siitä hyvän mielen kaikille. Mielestäni me ei täällä olla ihan vain itseämme varten.

Vaikka välillä on meinannut mielipahaa tullakin, niin tiedän että saan kokea vielä päinvastaistakin, koska tiedän että tarvetta avulle tästä(kin) maasta löytyy ja paljon.

Ja jos ei ennemmin natsaa, niin joulupuu-keräykseen ketään ei voi minua estää osallistumasta :). Jos en saa itse nähdä, niin voin ainakin kuvitella miten olen saanut tehdä jonkun onnelliseksi :)

Niin ja vielä jos nyt joku "virkaatekevä" tätä sattuisi lukemaan, niin kehottaisin kiinnittämään huomiota, miten organisaationne ulospäin viestii, tai jättää viestimättä... varmasti viimeinen organisaatio keltä kukaan odottaa huonoja käytöstapoja, on se joka jollain lailla osoittaa kristillisiä arvoja..
Ihminen kenen auttamisinto vaietaan kuoliaaksi ei varmasti missään muussakaan yhteydessä enää ota yhteyttä ko. organisaatioon, saattaa heittää hanskat naulaan ja suunnata energiansa ihan jonnekin muualle.

Ehkä olet törmännyt vain toiseen tärkeilevään vapaaehtoiseen.

Vapaaehtoisissa pyöriin henkilöitä, joille heidän ihmisyytensä mitta on se, kuinka tarpeellisia he ovat joka päivälle on menoa.

Edes palkkatyössä ei ole aina työpaikka kiusaamista musta maalaamista ja muiden kiilaamista ilman mitään häpyä, kun minä tipahtaa taivaasta keskelle hyvän tekeväisyyttä.

Mielenkiintoisia näkemyksiä vapaaehtoistyöstä ja sen tekijöistä.

Itse teen vapaaehtoistyötä SPR:llä ja teen samalla myös töitä, opiskelen iltaisin, harrastan ja matkustan. Joskus vapaaehtoistyön ujuttaminen viikottain kalenteriin voi tuntua raskaaltakin, mutta siitä luopuminen olisi mielestäni itsekästä. Kenenkään aika ei saa olla niin kallista, etteikö siitä voisi antaa siivun tarvitsevalle. En arvosta millään lailla kiirettä tai täyttä kalenteria, vaan lähinnä yritän välttää sitä.

Teen vapaaehtoistyötä, jotta voin jakaa hyvää mieltä ja mukavia hetkiä muille. Luovutan verta, jotta sitä löytyisi tarvitsevalle, vaikka olen piikkikammoinen. Taistelen itsekkyyttä - myös omaani - vastaan ja haluan uskoa ihmisten hyvyyteen. Naiivia? Ehkä niin, mutta antamalla hyvää muille uskallan odottaa sitä elämässä myös itselleni.

bestbuddies.fi

Suomi on yhdistysten luvattu maa. Ne pyörivät vapaaehtoisin voimin. Vaikka luonnonsuojeluun mukaan.

Tampereella toimii myös Hope-yhdistys. Se auttaa suomalaisia lapsiperheitä, ja vapaaehtoistyön tekijöistä on pulaa. Netistä löytyy sähköpostiosite?

Voishan sitä mennä vaikka sivan tai mäkkärin kassaan puolella palkalla ja lahjoittaa palkka hyväntekeväisyyteen, esim. pelastuskopteritoimintaan tai vaikka lastensairaalaan.

Parasta lapsille ry.
Iltakylätoimintaa tai leiritoimintaa. Vapaaehtoisia toivotaan ja kurssitetaan.

Tässä yksi kohde: http://keskustelu.suomi24.fi/t/11482875/tampereella-vapaaehtoistyo-retuperalla