Olen onnelinen että lapset ovat löytäneet omat kaveri ja lentäneet pesästä.
Nyt minulla on aikaa itselle. Jostain kummasta syystä miniäni kuvittelee minun piikovan hänelle ja minu olevan heille ilmainen lapsenpiika, peruvan omat menoni lyhyelläkin varoituksella.
Mikä estää teitä nuoria pärjäämästä omillanne, lapsen lapset on kivoja mutta jokainen kantakoon omista lapsista sen vastuun. Kyllä kun omat on saanut maailmalle sitä anoppikin kaipaa omaa aikaa ja helpotusta.
Lakatkaa työntämästä niitä lapsia mummolaan ilman että mummo haluaa niitä sinne. Ja jos isovanhemmat ilmoittaa että heillä on sovittuja menoja älkää olko kun teidän oikeuksia olisi poljettu.
Kun oma elämä kerran helpottu lasten lennettyä pesästä on meilläkin oikeus nauttia elämästä, piikominen tuskin sitä onnea tuo.
Lapsen lapsissa on parasta se että ne tulee puhtaina, ruokittuna kylään ja ne voi palauttaa kun kaikki ei olekaan niin herttaista

Onpa mukava huomata,
että on muitakin mummoja,jotka haluaa elää ansaitsemaansa omaa elämää lasten lennettyä pesästä.Itsellänikin on kaksi ihanaa lastenlasta. Siitä huolimatta en halua luopua omista menoistani vaihtaakseni lapsenpiikana oloon,kuin tietenkin pakottavassa tilanteessa,esim.sairauden tms.vuoksi. Otan kyllä mielelläni pienet muutamaksi tunniksi päiväaikaan,mutta kun yleensä pyydetään hoitamaan 1-2 vrk. Harvemmin suostun,joskus kuitenkin.
Itse aikanaan, lasteni ollessa vielä kotona ja tarvitessa hoivaa ja huolenpitoa,en käynyt "viihteellä"(alkoholi ei kuulu minun kuvioihin) kuin 1-2 x vuodessa. Nyt kun olen saanut heidät maailmalle,katson ,että olen ansainnut omaa aikaa.
Valitettavasti useat nuoret vanhemmat nykyisin tekee vauvoja "kun ne on niin ihania". Ei tulla ajatelleeksi,että ei se vauvan hoito aina ole ihanaa,eikä vauva aina ole vauva,vaan kasvaa,mutta siitä huolimatta siitä on huolehdittava. Vanhemmuus ei ole osa-aikaista vaan 24/7,ainakin 18 vuotta.
ei pyydetä
En kyllä miniänä pyydä anoppia hoitamaan lastani ja anoppi tekikin sen selväksi heti ettei ala hoitamaan.mutta toisen pojan perhettä paapoo koko ajan ja lapset usein yökylässä.ei kai halunnut meidän lastamme hoitaa.ja toinen miniä käyttää hyväksi anoppiamme mielestäni aika paljon.Eikös pitäisi samalla tavalla kohdella!?Ei sen puoleen en kyllä tykkäisi jos anoppi liikaa puuttuisi perheemme sisäisiin asioihin! :-)ylpeä että pärjätään omillamme...en omaa äitiänikään liikoja pyytele apuun.eli kaikki kunnossa
Sinä et halua, että anoppi puuttuu asioihinne. Toisen pojan vaimo taas ei ole niin turhan tarkka reviiristään, eivätkä ole tylysti ajaneet anoppiaan luotaan. Aivan ymmärrettävää jos anoppi on mielellään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka suhtautuvat häneen lämmöllä.suhtauduttiin lämmöllä aikaisemmin
kyllä asia näin että itse anoppi laittoi välit sellaiseksi kun nyt.Ja oltiin ensimmäiset 15 vuotta todella läheisiä anopin kanssa, loukkaukset alkoivat kun lapsi syntyi...mustasukkaiseksi kävi ja sätti todella ikävästi.vai antaisitko itse äitisi kohdella huonosti vaimoasi...kyllä rajansa kaikessa.Jos anopin oma poika tilanteen tajusi(ettei vain omaa kuvitelmaa) niin kyllä silloin ollaan jo aika huonossa tilanteessa.Ja ikävä kyllä silloin en osannut itseäni puolustaa(silloin sitä monet itkut sai itkeä) , nyt kyllä asiat olisi toisin kun ikää jo enemmän ja osaan pitää puoleni.Nyt kyllä mietin että anopilla silloin varmaankin oli vaihdevuodet ja siksi käyttäytyi ikävästi.ja on puhunut että katuu käytöstään muttei suoraan minulle...eli jäänyt kyllä asiat väliimme.Juuri näin!
Mistä tuollaisen anopin saisi :)Itse en anna lapsiani mummoloihin hoitoon kuin aivan äärimmäisessä hädässä (joita on ollut n. kerran 3:ssa vuodessa). Itse olen lapset halunnut niin itse haluan heidät myös hoitaa. Vahinko ettei anoppini ole tätä mieltä, vaan hän tunkee monesti väkisin meille hoitamaan lapsia. Jos joku lapsista on sairaana, hän on jo oven takana tulossa hoitamaan, vaikka minä tai mieheni jäämme aina töistä kotiin sairasta lasta hoitamaan. Tästä syystä anopille ei nykyään voi kertoa sairastamisista tai työmatkoista mitään, koska hän on viivana oven takana tunkemassa hoitamaan, pyytämättä. Vaikka aina saamme asiamme junailtua niin että toinen voi jäädä lasten kanssa, jos toisella on pakottava meno.
Haluan todellakin itse nauttia tästä lapsiperhe-elämästä, anoppi on omansa saanut jo aikoinaan elää, nyt on meidän vuoro! Haluaisin teidän kaltaisenne anopin, jonka kanssa ei tarvitsisi joka kertaa vääntää lastenhoitoasioista. Nyt tuntuu että anoppi elää elämäänsä meidän kautta ja totta puhuakseni eipä hänellä muuta elämää olekaan.
Jokainen tavallaan.Minä kyllä itse haluan vähän enemmän tapailla lapsenlapsiani ja se minulle on kyllä suotukin.Ja myös olen antanut omien vanhempieni olla mummoja ja pappoja omien halujensa ja jaksamisiensa mukaan.
No haloo
eri asia kyläily kuin väkisin lastenhoitoavuksi tunkeminen!Tottakai meidän lapset näkevät isovanhempiaan, useamman kerran kuukaudessa viettävät yhdessä aikaa. Tässä oli nyt kyse lastenhoidosta, siitä kun vanhemmat eivät ole paikalla ja lapset jätetään mummolaan tai isovanhemmat tulevat kotiin hoitamaan. En ole viemässä keneltäkään isovanhemmuutta pois, enkä siihen pystyisikään. Mutta siihen pystyn vaikuttamaan, kuka kotiini tuppautuu hoitamaan esim. sairasta lasta työpäivän ajaksi. Muuten saavat olla isovanhempia ihan omien jaksamistensa mukaan!
oma äitvainaani
teki myös selväksi, ettei ole ilmainen lastenhoitaja (tosin oli vielä työelämässäkin, kun velipoika perhettä perusti). Samoin tein minä, lapseton sisko/täti. Pientä nurinaa kälyn puolelta joskus, ja närkästyi suorista kommenteistani asiaan (äitini oli ehkä kaunissanaisempi) mut eipähän tarvinnut minunkaan valitella kavereilleni, että veli tunkee pentunsa väkisin hoitoon :)Nyt muksutkin jo "isoja", ja siltä osin asia on pois päiväjärjestyksestä.
Oma mielipide asiaan on kuitenkin sanottava suoraan, niin säästytään kymmenen vuoden nurinalta puolin ja toisin.
Pitäisikö maksaa pääkallomummolle?
Anteeksi vain, mutta pitäisikö mummolle maksaa roolistaan? Paljonko on tuntiveloitus? Muistathan ilmoittaa verottajalle, jos otat palkan.Vai olisiko toiminimi: T:mi Mummo paikallaan?
Kirjoituksestasi näen, että saat jonkinlaista vahingoniloista nautintoa julistaessasi myöhäisitsenäisyyttä. Oletko teinimummo pahimmassa itsenäistymisvaiheessa? Sulkeudut huoneeseesi ja teippaat oveen lapun, jossa pääkallon kuva sääriluut ristissä kirjoituksella: " Painukaa tiehenne"!
Miksi koet miniän ja lastenlastesi seuran sekä auttamisen piikomisena? Otatko sen piikomisena?
Kun juoksujalkasi eivät enää toimi ja etukäpälätkään eivät jaksa nostaa punaviiniä huulille ja makaat pesämunana sairaalan pitkäaikaisosastolla, toivotko lapsenlapsiasi sinua katsomaan?
Voi että, ja sinä kun aina toivoit vain herttaisia lapsenlapsia hoitavasi, niin minkälainen itse olet sänkyvanhuksena: kakat vaipoissa ja henki haisee.
Olet oikeassa Liina Anniina.
Isovanhemmat ovat tärkeässä roolissa lasten elämässä. Jos tunnesidettä ei rakenneta, on turhaa myöhemmin odottaa sairaalakäyntejä. Ei lastenlasten kanssa vietetty aika ole piikomista, se on arvokasta vuorovaikutusta molemmille osapuolille. Itse rakastan mummoani yli kaiken.AJATTELEMATON KAKARA
Osa lapsista kun tekee lapsia ja olettaa että kyllä muut sitten hoitavat ne. Kyllähän aikuinen ihminen pitäisi tajuta lapsi sitoo omat vanhemmat 24 h / 365 vrk / 18 v jolloin vastuu on vain ja ainoastaan vanhemilla.Tarha on keksitty johon lapsi viedään työpäivän ajaksi, mutta kun nämä teiniäidit ja isät kuvittelevat että heidän vanhemmat on niitä joille lapsi voidaan automaattisesti työntää että päästään itse bilettämään.
Bilettäminen ei ole mikään itseisarvo kun itse on vanhempi vaan vanhempien ajankäytön säätelee se lapsen tarpeet, HYVÄ vanhempi kykyenee laittamaan oman mukavuushalun Lapsen Edun Edelle.
Miksi isöäidin edes pitäisi auttaa kotitöissä tai lasten hoidossa jos tarkoitus on vain luoda ihmissuhde pienee ihmiseen, senhän voi tehdä pelkästään kyläilemällä lapsen luona tai lapsi kyläilee vanhempien kanssa isovanhemilla. Vai onko teillä tapana olettaa KAIKKIEN vieraiden tekevän teidän perheen aikuisten hommia.
Kokemus on näyttänyt juuri sinunlaisesi itsekäät ja apua kyllä vaativat keskenkasvuiset kakarat eivät mistään hinnasta sitten sitä anoppia / appea / tai edes omia vahempia millään lailla ole vanhana auttamassa, teidän mielestä onhan ne vanhainkodit keksitty. Luulisi että tuntisit kiitollisuutta omille vanhemille jotka sinutkin hoitivat kun olit lapsi, mutta tuskin sitä edes lasket miksikään.
Isoäiti ja isoisä ovat OMAT lapset hoitaneet ja kasvattaneet ja vaativat nyt myös teitä tekemään sen teidän työn eikä kaatamaan niitäkin töitä muiden niskaan.
Milloin esim sinä kävit tekemässä kotitöitä / auttamassa omia vanhempia, pesemässä lattioita/ ikkunoita/ laittamassa ruokaa / tekemässä lumitöitä/ tai edes hoitamassa mitään asioita hyvää hyvyyttäsi.... epäilen että ei ole sinusta sinun hommia.... ilman rahaa....
Harvan teiniäidin oma äiti niin vanha, että
No juu-u!Harva on edes teiniäiti ja harvan teiniäidin oma äiti on NIIN vanha, etteikö voisi joskus HUOMAA... joskus avitella tytärtään lapsenhoidossa.
Päiväkodit eivät ole ympäri vuorokauden non-stoppina auki, että lapsen voisi sinne kiikuttaa kuin torppaan ja torpasta takaisin. Esim. meillä oli päiväkoti kiinni joulun jälkeen välipäivät ja sikaflunssan aikaan suositeltiin kotihoitoa, koska päiväkodissa oli ollut sikaflunssatapaus.
Isoäidin apu oli silloin tosi tarpeeseen ja maksoimme hänelle siitä vähän. Hän ei olisi ottanut millään ilveellä rahaa, mutta sanoimme, että olimme epätoivoisessa tilanteessa.
Jos meillä olisi kaltaisesi "hyi helvetti" -isoäiti, niin itku olisi tullut monesti silmään. Meidän mummomme rakastavat lapsenlapsiaan, ja meillä harrastetaan yhteisöllisyyttä.
Mummoja ON autettu ikkunanpesuissa ja muissa isommissa töissä. MONET tuttavaperheistämme auttavat mummojaan ja pappojaan.
Sinulla "hyi helvetti" on yksisilmäinen käsitys nuorista. Ehkä laitat samaan pussiin 13-vuotiaan murkun ja 35- vuotiaan kolmen lapsen äidin. Sinun silmissäsi he ovat samaa kamaa käytökseltään.
Vaan niin ei ole.
Alle 2-kymppisellä ja 20+ ikäisillä on eroja.
Tämä vierähti nyt aiheesta sivuun.
Lisään vielä, että isoäidit EIVÄT ole vieraita, kuten sinä nimitit. Useimmille ihmisille mummut ja papat ovat omaisia. Ei vieraita.
Omaisia?
Omaisia on vain vainajalla ja elävällä on sukulaisia....Hohhoijaaaaaaa........ Jäikö nuoruus joskus elämättä? Luultavasti kuolet yksinäisenä!!!
"Kuolet yksinäisenä!"
Mikä ihme panee nuoret vanhemmat luulemaan, että jos mummu on hoitanut mukisematta lapsenlapsiaan, nämä palkitsevat huolenpidon kun aikuistuvat. Käsittämätön kuvitelma.Yksinäisiä vanhuksia riittää tässä maassa.
Moniko nuori perheenäiti tai -isä kiiruhtaa perheensä luota omaa mummua hoivaamaan? Kuinka moni näistä ennustajista hoivaa omia appivanhempiaan tai äitimuoria? Ei taatusti monikaan. Päin vastoin: haukutaan anopit maan rakoon. Ei tule mieleenkään mennä hänen verhojaan vaihtamaan tai lumitöitä tekemään. Pitää mummun ensin olla kiitollinen, nöyrä ja myötämielinen. Sen pitää ottaa lapset yökylään. Auttamaan se saa tulla kun tarvitaan, ei muulloin. Anopille on pantava rajat! Jollei tee kuin käsketään, lapset eivät mene mummun lähellekään.
Miniät neuvovat palstalla, miten asia hoituu parhaiten.
Mutta auta armias, kun joku ikääntynyt sanoo, että nauttii vapaudestaan kun lapset ovat lentäneet pesästä. Itsekkyyttä pahimmillaan! Saa kaiken takaisin, kun makaa kroonikkona. Kukaan ei tule, koska ei ole mitään velvollisuutta tuollaista ihmistä kohtaan, joka on vain hoitanut omat jälkeläisensä ja jättänyt lapsenlapset tuuliajolle, mokomakin. Nyt sitten elää tuhlattua nuoruuttaan. Hah.
Kuolee yksinäisenä.
Jestas
Onneksi omat isovanhempani eivät ole tuommoisia ja onneksi äitinikään tuskin tulee olemaan. Joko sulle tosiaan tungetaan niitä lapsia 24/7 tai sitten olet joku iankaikkinen marisija. Me ollaan veljeni kanssa aina lapsina saatu koulun jälkeen mennä mummulaan, ei ole tarvinnut iltapäiväkerhoon mennä, mummu on myös hoitanut kun ollaan oltu kipeitä. Nyt maksan mielelläni takaisin hoitamalla dementoitunutta pappaa aina kun mummu tarvitsee omaa aikaa (vesijuoksu tms.) tai pitää käydä esimerkiksi terveyskeskuksessa. Etäiseksi jättäytynyt isoäiti tuskin saa lapsenlapsia avuksi mihinkään.Toisen isoäitini, mumman luona parinsadan kilometrin päässä käytiin usein silloin, kun olin ihan vauva, hiihto- ja syyslomiksi meitä on myös viety mummalle ja edelleen on ihan välttämätöntä viettää vähintäänkin joulu, pääsiäinen ja yksi viikko kesälomasta serkkujen kansssa mummalla ja onhan sitä tietysti kiva käydä muutenkin. Ja kuinka monta prosenttia isovanhempieni TÄRKEÄSTÄ ajasta nyt olen vienyt? Ehkä viisi.
Molemmat isoäitini ovat rakkaita ja tärkeitä. Tuolla asenteella tuskin tulet ite lapsenlapsilles olemaan.
Just just...
Pienessä kaupungissa asuneena ja vanhainhoivakodissa työtä tehneenä tuli kyllä nähtyä erittäin paljon niitä mummuja ja paappoja jotka olivat pyhittäneet koko elämänsä lapsilleen ja lapsenlapsilleen ... ja siltikin ... ehkä Jouluna joku pikaisesti pistäytyi tai sitten ei.Kaikilla on niin kiire... että se siitä "uhrautumisesta". Turha uhkailla ja uhota!
Opettele sanomaan EI
Opettele sanomaan ei. Mutta ole silti ystävällinen.Ihmistä kohdellaan yleensä siten miten hän antaa itseään kohdeltavan. Sama ongelma meinasi tulla aikoinaan oman miniän kanssa, mutta asiallisesti puheeksi ottamalla asia selvisi ja olemme siis hyvissä väleissä. Hän oppi kunnioittamaan minua.
Anna palaa
Nauti elämästä kyllä ne nuoret pärjää omin voimin.Tuskin kannattaa siksi panostaa että nuoripari ottaisi sinut hoitoon sitten kun se aika tulee. suurinosahan potkaiseen ne vanhukset laitokseen jossa käydään silloin tällöin vierailulla jotta saadaan hyvä omatunto ja varmistellaan perinnössä pysyminen.
Aika harva se muistaa anoppia tai appiukkoa silloin kun se apu pitäisi antaa takaisinpäin. Nuoret suorastaan odottavat apua ( jotta pääsevät välillä ulos ym) mummo voi vaihtaa kyllä meidän kakaran paskavaipan mutta harva on valmis vaihtamaan sen mummon paskavaipan sitten itse. (sekin aika tulee kenties) Eipä nuo lapset tunnu edes arvostavan omien vanhempien antamaan hoivaa ja huoltoa ( oma lapsuus) vaan sekin on niin itsestään selvyys
Mikäänhän ei estä luomasta tunnesidettä niihin lapsiin juuri sinun ehdoilla ja vaikka kyläilemällä sielä lasten luona.
Kyllä jokainen emäntä itse huolehtii kodistaan ja tuntuu tälläkin palstalla olevan lähes traumaattista kun anoppi auttaa jos sen ei mene nuoren emännän käskytyksen mukaan tai nuoren emännän aikataulussa. Joten miksi tyrkyttää turhaan apua... ei sitä kuitenkaan osata arvostaa...
Avoimuus kannattaa
Onko niin vaikeaa sanoa ystävällisesti ei, tai pyytää vaatimatta tai tarjota tuputtamatta?Meillä pyydetään, tarjoudutaan ja kieltäydytään ilman että siitä kukaan loukkaantuisi tai tekisi ongelmaa. Sehän on vain normaalia ihmisten välistä yhteydenpitoa, ja kun sanoo reilusti ja avoimesti oman kantansa, ei tule väärinkäsityksiä eikä jää asiat harmittamaan.
Omat lapseni vasta pieniä eikä heillä ole enää isovanhempia joilta apua voisi pyydellä, mutta jos omat tyttäreni joskus saavat lapsia, haluan auttaa väsyneitä äitejä kärryttelemällä vaikka vauvaa.
Melkoista tekstiä, sama voisi päteä teihin mummoihin joilla todellakin on sitä siivottavaa, naulattavaa, yms autettavaa kyllä riittää. Entäs päinvastoin?? Täälläpäin boheemeja ovat juurikin nuo mummot jotka ravaavat huoletta harrastamassa, laivalla ja kuppilassa,kavereilla kylässä vailla huolenhäivää.. ENNEN OLI TOISIN!!!.. Mitäs lapsista lapsineen enää piittaamaan ??? Itse kylläkin olette lapsenne kasvattaneet jotta ei kannattaisi valittaa jos tuli munattua sekin homma noin pieleen! ;)
Mut jatkakaa vaan samaa rataa, käy sitten kuten Liina Anniina lupaili..
Ennen oli ennen ja
nyt on nyt. Ennen eivät mummot olleet työelämässä vaan kotona. Asiat ovat muuttuneet, samoin arvostukset. Nykyisin 6-kymppiset ovat vielä täysillä mukana työelämässä, harrastuksissa ja yhteiskunnallisissa riennoissa. Heillä on varaa matkustaa ja nauttia elämästä. Miksi tästä pitäisi luopua lasten lasten vuoksi? Ei mistään syystä! Jokaisella on oikeus elää oma elämänsä juuri niin kuin haluaa. Likimainkaan kaikille mummoille ei sovi ilmaisena lapsenlikkana oleminen. Jos on vastakkain vaikkapa teatteri-ilta (liput ostettu 6 kk aikaisemmin) tai pika hälyytyksenä ajattelemattomien nuorien vaatimus lapsenlikkana olosta, ei ole vaikeaa arvata kumpi voittaa. Teatteri ja näin kuuluukin. Minusta ollaan yritetty vääntää väkisin mummoa miehen tyttären pojille. Tyttären miehen vanhemmat ovat tiukasti työelämässä kiinni, akateemisella uralla kumpikin. Heillä ei ole aikaa olla lapsenhoitajana, eikä liioin kiinnostusta. Tyttären omaa äitiä ei kiinnosta, oma työ ja muut asiat menevät ohitse. Minua kiinnostaa kaikkein vähiten. Ja silti päällä on jatkuva painostus.Olisiko aika..
Kuusikymppisten painaakin jo eläkkeelle.. Viemästä pitkäaikaistyöttömien töitä nuorilta.Kukahan sinua sitten hoivaa kun sitä tarvitset? Eli kun on kakat vaipassa ja henki haisee.. Tästähän käydään keskustelua. Resurssit eivät riitä tuossa parin vuoden päästä hoitaa vanhuksia.
Oman äitini hoidan minä vanhetessaan vastapalveluksena kaikesta hyvästä mitä olen saanut. Vaikkakin hänkin jatkoi töitään 67 ikävuoteen saakka , jaksoi silti aina auttaa meitä muksuja ja meidän muksuja. Sellainen laittaa arvostamaan omaa äitiä.
Akateemista uraa
painaville ei tuo 60 ole vielä ikä eikä mikään. Moni väittelee vanhempanakin vielä tohtoriksi ja opettaa korkekouluissa. Tässäkin tapauksessa ovat kysyttyjä luennoitsijoitaa Amerikoita myöten. eikä niitä eläkevuosiakaan ole tarkoitettu lapsenlikkana olemiseen. Silloin pitää nauttia elämästä ja siitä, ettei ole enää aikatauluja. Juttelin eräässä tilaisuudessa jo eläkkeelle jääneen kirkkoherran kanssa. Hän vihkii ja kastaa edelleenkin pyydettäessä ja mikäli hänen omiin suunnitelmiinsa sopii. Muuten hän saattaa ottaa vaikka äkkilähdön kaupunkilomalle. Lastenhoitovelvollisuuksia ei ole, eikä hän suostu ottamaankaan ilman hyvissä ajoin sopimista lapsenlapsiaan hoitoon.Ensinnäkin
Koska osoitit tämän kaikkia (itseäsi?) nuoremmille, niin voin vastata ettei mikään. Anopillani ei ole ikinä lapset olleet hoidossa hetkeäkään - eikä se haittaa yhtikäs mitään. Eikä olla taidettu kysyäkään.Sun täytyy aiheesta keskustella lapsesi kanssa kuin aikuiset ihmiset konsanaan. Kerrot, että sinä et enää jaksa pienen lapsen arkea ja toivot, että he eivät sinulta lastenvahdin palvelusta pyydä. Sen sijaan, että voivottelisit asiaa anonyymisti palstalla niin rohkeasti otat asian eteen. Teet selväksi, että rakastat lapsenlapsiasi, mutta et halua hoitaa heitä. Musta tuntuu, että aikas moni nainen sanoo kyllä vaan vaikka ei tahdo ja sillä hommaa itselleen taakan, jota ei oikeasti jaksakaan. Ja tiedäthän, että palstakirjoittelu ei sua auta, ainoastaan rohkeasti EI:n sanominen.