Olen nytten parikymppinen jos kiinnostaa. Viimeiset 5 vuotta elämääni on varjostanut se, etten pysty luottamaan itseeni, silmiini, korviini tai muistiini. Lisäksi nuorempana kärsin koulukiusaamisista joten pelkään jatkuvasti itseni nolaamista ja epäonnistumista asioissa.
Jos vaikkapa koulussa tai työharjoittelussa tms. paikassa joutuu kirjiottamaan jotakin joka pitää palauttaa jonnekin, minun on pakko aina vain lukea ja lukea ne tekstit läpi kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen sillä pelkään että olisin alitajuisesti tajuamattani kirjoittanut jotakin sinne kuulumatonta, että teksteistä saa varmasti selvää jne. Sitten ihmettelevät miten minulla menee niiin kauan kokeissa ja sellaisissa. Aina menee viimeminuuteille palautukset, ihan vasta sitten palautan kun on viimeinen pakko. Sitten on näitä tavallisia, että jos yksin olen asunnolla ja menossa nukkumaan tai vaikka koululle tai kauppaan, niin ahdistaa kun pitää rampata 3-5 kertaa tarkistamassa ettei jää sähköjä tms. päälle minnekään. Ja ovikin on tarkistettava 3 kertaa lähtiessä, ettei jäisi auki.
Ehkäpä yksin rasittavin ja naurettavin, typerin rituaali tapahtuu aina iltaisin. Jos tiedän, että seuraavana aamuna on herättävä johonkin aikaan ja on muistettava herätyskellot ja muut, niin tiedän että yöstä tulee pitkä ja saan nukuttua 3-½ tuntia. Menee 2 tuntia tarkistaessa, ettei laukusta unohdu mitään tärkeää tai mitään mikä ehkä mahdollisesti voisi tulla tarpeeseen päivän aikana, täytyy pohtia ja selata kalenterit ja lukkarit läpi monesti ettei unohdu mikään tapaaminen tai tunti tms., vaatteet on tarkistettava 3 kertaa että ovat varmasti kaikki valmiina aamuksi ja ovatko nyt aivan varmasti puhtaat etten nolaa itseäni menemällä likaisissa vaatteissa jonnekin ja sitten minua katsottaisiin pahasti :/ Herätyskelloa putää nykyään katsoa n. 3-5 kertaa. Sitten vielä nukkumaan ryhtyessä sängyllä on hankaluuksia, kun pitää käydä läpi päässä tulevan päivän muistettavat asiat vaikkei mitään olisikaan, en luota siihen että muistaisin oikein. Arrhhg. On tilanteeni sinänsä parantunut, nuo tarkistelukerrat olen onnistunut vähentämään nyt kun tänä vuonna ei ole ollut niiin paljon stressiä opiskelujen kanssa kuin viimevuosina.
Se kuitenkin myös häiritsee, etten uskalla puhua ihmisille enkä liikkua näkyvästi/ normaalisti kun ujostelen. Pelkään joutuvani naurunalaiseksi jos minut nähdään mutta pelätessäni juuri teen itseni typerän näköiseksi kun välttelen kaikkea.
Vielä viimevuonna sain hyvin nukuttua vaikka tiesin että on tulossa jotain esitelmiä, kokeita tms. nykyään unet jäävät välillä kokonaan väliin kun en vain uskalla nukahtaa. Miten uskallan kesätöitäkään hakea?
Tee kaiken aina töissäkin niiin hirmuisen hitaasti kun kaikki pitää aina tarkistaa ja tarkistaa ja tarkistaa enkä ikinä ole tyytyväinen lopputulokseen. Numerot koulussa olleet huippuyhyviä mutta nyt olen jo hyvinhyvin väsynyt ja aina vain väsyttää enkä jaksa mitään, niin alkaneet kurssitkin mennä hylätyiksi ja olen jo alkanut lintsaamaankin tunneilta kun en vain kertakaikkiaan jaksa sitä rulianssia aina iltaisin valmistautuakseni tulevaan päivään. Ärsyttävintä on jos joutuu koko yön valvojaan ja pelkäämään vaikka tulevana päivänä olisi tiedossa tunteja vain 1 tai kaksi.
Uh huh :(
Jos vaikkapa koulussa tai työharjoittelussa tms. paikassa joutuu kirjiottamaan jotakin joka pitää palauttaa jonnekin, minun on pakko aina vain lukea ja lukea ne tekstit läpi kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen sillä pelkään että olisin alitajuisesti tajuamattani kirjoittanut jotakin sinne kuulumatonta, että teksteistä saa varmasti selvää jne. Sitten ihmettelevät miten minulla menee niiin kauan kokeissa ja sellaisissa. Aina menee viimeminuuteille palautukset, ihan vasta sitten palautan kun on viimeinen pakko. Sitten on näitä tavallisia, että jos yksin olen asunnolla ja menossa nukkumaan tai vaikka koululle tai kauppaan, niin ahdistaa kun pitää rampata 3-5 kertaa tarkistamassa ettei jää sähköjä tms. päälle minnekään. Ja ovikin on tarkistettava 3 kertaa lähtiessä, ettei jäisi auki.
Ehkäpä yksin rasittavin ja naurettavin, typerin rituaali tapahtuu aina iltaisin. Jos tiedän, että seuraavana aamuna on herättävä johonkin aikaan ja on muistettava herätyskellot ja muut, niin tiedän että yöstä tulee pitkä ja saan nukuttua 3-½ tuntia. Menee 2 tuntia tarkistaessa, ettei laukusta unohdu mitään tärkeää tai mitään mikä ehkä mahdollisesti voisi tulla tarpeeseen päivän aikana, täytyy pohtia ja selata kalenterit ja lukkarit läpi monesti ettei unohdu mikään tapaaminen tai tunti tms., vaatteet on tarkistettava 3 kertaa että ovat varmasti kaikki valmiina aamuksi ja ovatko nyt aivan varmasti puhtaat etten nolaa itseäni menemällä likaisissa vaatteissa jonnekin ja sitten minua katsottaisiin pahasti :/ Herätyskelloa putää nykyään katsoa n. 3-5 kertaa. Sitten vielä nukkumaan ryhtyessä sängyllä on hankaluuksia, kun pitää käydä läpi päässä tulevan päivän muistettavat asiat vaikkei mitään olisikaan, en luota siihen että muistaisin oikein. Arrhhg. On tilanteeni sinänsä parantunut, nuo tarkistelukerrat olen onnistunut vähentämään nyt kun tänä vuonna ei ole ollut niiin paljon stressiä opiskelujen kanssa kuin viimevuosina.
Se kuitenkin myös häiritsee, etten uskalla puhua ihmisille enkä liikkua näkyvästi/ normaalisti kun ujostelen. Pelkään joutuvani naurunalaiseksi jos minut nähdään mutta pelätessäni juuri teen itseni typerän näköiseksi kun välttelen kaikkea.
Vielä viimevuonna sain hyvin nukuttua vaikka tiesin että on tulossa jotain esitelmiä, kokeita tms. nykyään unet jäävät välillä kokonaan väliin kun en vain uskalla nukahtaa. Miten uskallan kesätöitäkään hakea?
Tee kaiken aina töissäkin niiin hirmuisen hitaasti kun kaikki pitää aina tarkistaa ja tarkistaa ja tarkistaa enkä ikinä ole tyytyväinen lopputulokseen. Numerot koulussa olleet huippuyhyviä mutta nyt olen jo hyvinhyvin väsynyt ja aina vain väsyttää enkä jaksa mitään, niin alkaneet kurssitkin mennä hylätyiksi ja olen jo alkanut lintsaamaankin tunneilta kun en vain kertakaikkiaan jaksa sitä rulianssia aina iltaisin valmistautuakseni tulevaan päivään. Ärsyttävintä on jos joutuu koko yön valvojaan ja pelkäämään vaikka tulevana päivänä olisi tiedossa tunteja vain 1 tai kaksi.
Uh huh :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tarkisteluihin kuluu sinulla aikaa monta tuntia päivässä niin kyseessä saattaa olla pakko-oireinen häiriö. Kannattaa hakea asiaan apua ajoissa.
hei,
eipäs huolestuta silti. mulla on kanssa. ollut jo 15v. sen kanssa oppii elämään kunhan siitä pahimmasta pääsee yli.
Ensinnäkin. nyt varaat ajan yksityiseltä psykiatrilta joka perehtynyt pakko-oireiseen häiriöön , suomeksi pakkoneuroosiin. ei psykologi tiedä näistä riittävästi , kuunnella ne voi mutta kyllä ne siihen jutut jää. tai poikkeuksia voi olla. oma kokemus on toista. Menet sinne ja kerrot avoimesti oman ongelmasi. et voita mitään jos salaat jotain. ainut tapa päästä parempaan lopputulokseen on se, että haet äkkiä apua. sun ongelmasi on todella huonot jo. ja ne pahenee ellet hae apua. puhun siis kokemuksesta.
Sulle varmaan määrätään lääkkeitä ja niitä pitää käyttää väh. 1-3 kk ennenkuin ne vaikuttavat eli älä odota mitään ihmevaikutuksia niistä. et jää myöskään koukkuun niistä jos kuvittelet tai moni väittää niin. ei ne mitään huumetta ole.jos lääke ei sovi sun mielestä , niin sitten vaihdat. et saa ottaa niitä jos koet epämiellyttäväksi ne. esim. pahanolon tunnetta, oksentelun tunnetta jne. sitten lopetat ja vaihdat.