Vallan kyytimessä

Lukijoita, kuorolaisia ja ponomareja ei yleensä valita erityisesti. Pitää itse tarjoutua tehtäviin, Ei niihin yleensä mitään tunkua ole. Kanttori päättää siitä kuka saa laulaa kirkossa. Joskus pappi päättää lukijoista, joskus taas kanttori, ihan miten he ovat sopineet asiasta keskenään. Pappi päättää alttariapulaisista eli ponomareista.

Seurakunnan valtuusto valitaan vaaleilla ja valtuutetut valitsevat muut luottamusmiehet: ne neuvoston jäsenet, jotka eivät ole itseoikeutettuja, kirkonisännöitsijät ja eri toimikuntien jäsenet. Missä on ihmisiä, siellä on riitojakin. Pahin riitojen aiheuttaja on vallan ja kunnianhimo. Niitä karttakaamme.

seurakuntien sisällä.
mistä puhut, en ymmärtänyt em. muilutusjuttua ollenkaan.
kun kerran puhumaan käyt, puhu sitten!

"Millä kriteereillä valitaan lukijat?"

No siis pitäisi osata lukijan hommat ainakin jossain määrin tai olla edellytyksiä oppia ne: heikkoa voimakkaampi ja toimiva ääni, sävelkorvaa, sisälukutaito, selkeä diktio ja riittävän hyvät hermot. Pitäisi tuntea erittäin hyvin jumalanpalveluksen kulku ja rakenne: mistä kirjasta ja mistä kohdasta mikäkin löytyy, sillä jos olet lukijana, ei sinulle kukaan näytä, milloin luet, mistä luet ja mihin saakka. Itse pitää tietää nuo.

Valamossa kai on ollut jotain kursseja. Toki voi lukemista kotonakin harjoitella, mutta ensin pitää tietää mitä ja miten luetaan.

Hyvin harvoin lukijan tehtävistä kukaan tuntuu olevan kiinnostunut. Kun ei ole lukijaa, kanttori joutuu lukemaan ja laulamaan ilman mitään taukoa (paitsi evankeliumi ja liturgiassa saarna), ja se on hyvin paljon raskaampaa kuin moni tajuaa.

Näin on! Kun tehdäänb ruokaa tarjolle turkulaiset syövät koko viikon edestä. On se kumma! Konkurssiinko te aiotte syödä koko seurakunnan?