poika 2 vuotta

olin viime syksynä TET-harjoittelussa päiväkodissa 0-3-vuotiaiden ryhmässä.Ryhmässä ehkä n. 10 2-3-vuotiasta, joista yksi puhui kunnolla.

Siis mitä te oikein höpötätte? Eihän monikaan 2 vuotias osaa vielä puhua! Pojilla voi olla jopa 3 ennen ku puheentulo lähtee kunnolla käyntiin. Meilläpäin ei alle 3 vuotiasta edes laiteta viel puheterapiaan varsinkaan jos kyseessä on poika. Pojat panttaavat usein puhetta ja kun se sieltä lähtee tulemaan niin tulee todella kovalla vauhdilla sitten ja kehitys on hurjaa.

Ja itse kyllä suhtaudun epäillen siihen, että kyse siitä alkaako lapsi puhua aikaisin tai myöhään olisi geeneistä kiinni. Itse aloin todella aikaisin puhumaan ( uskon, että siksi, että huomasin näin pärjääväni paremmin ja saavani viestini perille isossa perheessä), pikkusiskoni taas panttasi puhetta todella kauan, mutta sitten kun vihdoin alkoi puhumaan puhui tuosta vaan, oli kaiketi ajatellut ettei tarvi puhua, että mitäs turhaa... :).
Oma lapsi siis ei puhu sujuvasti, mutta nyt ihan kuin 2 vuotis päivien lähestyessä olisi innostunut ja lauseita rakentelee. ja meillä minä rakstan kirjallisuutta ja tarinoita on kerrottu ja luettu on ja muuta jutusteltu. tuntuu, että poika ei ole pitänyt kovin tarpeellisena satsata puhumiseen kun palvelu toimii muutenkin . Itse uskon,että voi olla tempperamentistakin kiinni, toiset varmistelee mieluummin ensin ennen kuin alkaa puhumaan tai sitten keskittyvät kehittämään jotain toista taitoa. Jotenkin typerältä kuullostaa lakaa tuossa vaiheessa jotain puheterapiaa järjestämään.
Ja tulevasta menestymisestä se ei kerro ainakaan, esim. Albert Einstein alkoi puhua hyvin myöhään.

jgsdl kirjoitti:

Ja itse kyllä suhtaudun epäillen siihen, että kyse siitä alkaako lapsi puhua aikaisin tai myöhään olisi geeneistä kiinni. Itse aloin todella aikaisin puhumaan ( uskon, että siksi, että huomasin näin pärjääväni paremmin ja saavani viestini perille isossa perheessä), pikkusiskoni taas panttasi puhetta todella kauan, mutta sitten kun vihdoin alkoi puhumaan puhui tuosta vaan, oli kaiketi ajatellut ettei tarvi puhua, että mitäs turhaa... :).
Oma lapsi siis ei puhu sujuvasti, mutta nyt ihan kuin 2 vuotis päivien lähestyessä olisi innostunut ja lauseita rakentelee. ja meillä minä rakstan kirjallisuutta ja tarinoita on kerrottu ja luettu on ja muuta jutusteltu. tuntuu, että poika ei ole pitänyt kovin tarpeellisena satsata puhumiseen kun palvelu toimii muutenkin . Itse uskon,että voi olla tempperamentistakin kiinni, toiset varmistelee mieluummin ensin ennen kuin alkaa puhumaan tai sitten keskittyvät kehittämään jotain toista taitoa. Jotenkin typerältä kuullostaa lakaa tuossa vaiheessa jotain puheterapiaa järjestämään.
Ja tulevasta menestymisestä se ei kerro ainakaan, esim. Albert Einstein alkoi puhua hyvin myöhään.

Lue lisää

Eipä kannata olla huolissaan ollenkaan. Puheen oppiminen on yksilöllistä. Se on aivan sama tuleeko sieltä monta predikaattia tai subjektia alle kaksivuotiaana. Jo yksinään se vaikuttaa asiaan kuinka hyvin ymmärretty lapsi on. Toiset JOUTUVAT myös oppimaan ja käyttämään sanavarastoa aikaisemmin kuin toiset. Joissakin perheissä ollaan auliimpia palvelemaan lasta ja tiedetään jo eleistä mitä lapsi milloinkin tarvitsee/miettii. Toisinaan lapset taas joutuvat vääntämään ne sanat ulos suusta koska ovat esim. väärin ymmärrettyjä. Lapset kehittyvät myös luontaisesti eri tahtiin. Meitähän on niin lukutoukkia kuin käytännön ihmisiäkin. Jos oikein kunnolla pysähdytte katsomaan omaa lastanne tulette huomaamaan hyvinkin varhaisessa vaiheessa onko hän käytännön ihminen vai ei. Ei se ole mikään mittari paremmuudesta jos lapsi puhuu alle kaksivuotiaana paremmin kuin muut, eikä missään nimessä pitäisi olla mikään ylpeyden aihe. Alaspäin on suuntana paljon helpompi kuin ylöspäin, ja keskitiellä on hyvin vaikeaa pysytellä. Muistakaapa se.

jjkkkll kirjoitti:

Eipä kannata olla huolissaan ollenkaan. Puheen oppiminen on yksilöllistä. Se on aivan sama tuleeko sieltä monta predikaattia tai subjektia alle kaksivuotiaana. Jo yksinään se vaikuttaa asiaan kuinka hyvin ymmärretty lapsi on. Toiset JOUTUVAT myös oppimaan ja käyttämään sanavarastoa aikaisemmin kuin toiset. Joissakin perheissä ollaan auliimpia palvelemaan lasta ja tiedetään jo eleistä mitä lapsi milloinkin tarvitsee/miettii. Toisinaan lapset taas joutuvat vääntämään ne sanat ulos suusta koska ovat esim. väärin ymmärrettyjä. Lapset kehittyvät myös luontaisesti eri tahtiin. Meitähän on niin lukutoukkia kuin käytännön ihmisiäkin. Jos oikein kunnolla pysähdytte katsomaan omaa lastanne tulette huomaamaan hyvinkin varhaisessa vaiheessa onko hän käytännön ihminen vai ei. Ei se ole mikään mittari paremmuudesta jos lapsi puhuu alle kaksivuotiaana paremmin kuin muut, eikä missään nimessä pitäisi olla mikään ylpeyden aihe. Alaspäin on suuntana paljon helpompi kuin ylöspäin, ja keskitiellä on hyvin vaikeaa pysytellä. Muistakaapa se.

Lue lisää

"Eipä kannata olla huolissaan ollenkaan. Puheen oppiminen on yksilöllistä."

kannattaa olla huolissaan, puheen ja henkisen kehityksen määrää onkin 3-4 vuotiaan vaikeampi arvostella puheen määrästä, mutta kyllä keskimäärin hitaasti aloittanut on aina muita jäljessä.

sittenkin tulee se kyselyaika, jos ei osaa kysellä kaikkea, jää hyvinkin paljon jälkeen keskustelutaidoissa,
jo 5-v alkaa häpeilemään eikä enää kysele jos ei jokaiselta saakaa ystävällistä vastausta.

suuri sanavarasto ja hyvä keskustelutaito on hyvin tärkeää varsinkin kieliopinnoissa,
jos sanavarasto on pieni, joutuu opettelemaan siinä vaiheessa sekä suomalaisen sanas että vieraskielisen sanan, kun suuren sanavaraston omaava vain uuden kielen sanan,

toki kankean kielenkäytön omaavaa voi saava koulussa kielestä hyviä numeroita, mutta hervemmin hänestä tulee sujuvasti puheessa kieliä tuottavaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana poikani sanavarasto on laajentunut huomattavasti ja nyt osaa jo satoja sanoja(ei todellakaan pysy perässä, kun osaa kilpa-autot, kuuma-ilmapallot, etc) Tietenkään ei lausu kaikkia sanoja täysin oikein ja "omiakin" sanoja on, kuten "tiipitappa" joka on huulirasva. Parivuotiaana sanavarasto oli paljon,paljon suppeampi, mutta silloinkin oli neuvolan ja päiväkodin mukaan ihan normaalisti kehittynyt, vaikka ajattelinkin että voisi liikunnallisuuden vuoksi viivästyä. Joten turha sitä on huolissaan olla ja stressata, joku päivä huomaatte että lapsi oppii 10 uutta sanaa(kyllä, näin voi käydä) ja puhuu ties mistä ja ihmettelette että mistä lapsi on sellaista oppinut. Itse olen lukenutkin lapselle säännöllisesti vasta viimeiset pari kuukautta, kun aiemmin ei malttanut keskittyä, joten sillä ei ole ollut merkitystä asian kannalta, mitä nyt ehkä muutaman uuden sanan oppinut kirjoista. Ja kyllä yli 5-vuotiaatkin lapset jaksavat ja uskaltavat kysellä, eikä se todellakaan mene niin että jos oppii "vasta" 3-vuotiaana puhumaan enemmän, olisi aina jäljessä. Kyllä pyörälläkin voi oppia myöhemmällä iällä ajamaan ja tulla siinä vaikka kuinka hyväksi(tai missä muussa lajissa hyvänsä). Ja ylpeähän lapsestaan saa ja pitääkin toki aina olla! Kunhan se ei tarkoita sitä, että kulkee nenä pystyssä ja pitää muita huonompina ja alempiarvoisina ja päteeoman lapsensa osaamiselle.