Miksi kirkkomme on niin riitaisa?

Ei ole niin. Ei ole "omia" säädöksiä ja opetuksia vaan kirkon uskoon ja traditioon aina kuuluneita opetuksia. Se on hyvä, rakentava asia, ettei niistä lipsuta.
Taannoisen ekumeenisen rukousviikon aikana olin mukana yhteiskristillisessä tilaisuudessa, jossa myös vapaiden suuntien kristittyjä oli puhumassa ja laulamassa. Heidän esiintymisensä oli kyllä iloisen ja myönteisen oloista, mutta en voinut välttyä ajatukselta, että sanoma oli pinnallista ja samaa toistavaa. Olin ylpeä katolisesta panoksesta tuossa tilaisuudessa. "Armon ja rakkauden sanoma" on tietenkin kristinuskon ydintä, mutta ei riitä vain toistella näitä sanoja. Kokemuksesta tiedämme, miten juuri vapaissa suunnissa on niitä, jotka tuomitsevat vanhojen kirkkojen opit ja ovat lähettämässä niiden julistajat helvettiin. Eli se armo ja rakkaus riittää oman porukan kesken, ei sen pitemmälle.
Kristillisyys tarvitsee lujan perustan, lujan kirkon, joka Kristuksen valtuutuksella pitää opin oikeana ja kunniassa.

Tuskinpa. Säädöksissä ja opetuksissa on kirkko antanut meille ohjeet miten kristityn tulee elää; sitähän ei opi itsekseen Raamattua lueskelemalla. Säädökset ja opetukset eivät sinänsä ole edes kiistan aiheina; itselläni on hyvin samantapaiset kokemukset kuin Henna-Marialla. Kirkko tai sen opetukset eivät ole ongelma vaan yllätyksenä tuli oman seurakunnan kohtalaisen luotaantyöntävä ilmapiiri.

Ilmapiirin huonouden taustalla ei yleensä (siis missään ihmisyhteisössä) ole mikään yksittäinen erimielisyys vaan yleensä keskinäinen epäuottamus ja yleinen epävarmuus, jonka taustalla esim. työyhteisöissä on aika usein johtaja tai päällikkö, joka on näennäisen mukava, koska haluaa olla kaikkien kaveri, mutta ei oikeasti täytä saappaitaan, koska ei linjaa asioita, ei ota vastuuta, ei anna selkeitä vastauksia mihinkään eikä ylipäätään täytä niitä odotuksia joita ryhmänvetäjälle asetetaan. Epäluottamus johtoa kohtaan siirtyy nopeasti ryhmän keskinäisiin väleihin synnyttäen toisiaan kyräileviä kuppikuntia, juoruilua jne. Myös se, että ongelmien olemassaolo halutaan kieltää leimaamalla kritiikinesittäjät jotenkin "vajaiksi": ymmärtämättömiksi, lapsellisiksi, kyvyttömiksi ottamaan itse vastuuta tai "ajattelemaan itse" on tyypillistä. Tai syytetään kritiikinesittäjää negatiivisesta asenteesta. Väitetään, että vika onkin hänessä itsessään.

Ilmapiiri huononi vielä selkeästi, kun nykyinen piispa valittiin. Ihmettelin jo aiemmin sitä iloa mitä monet avoimesti ilmaisivat Wrobelin lähdöstä - missään kuulemassani kritiikissä ei tullut esiin mitään asiallista vaan kaikki oli pelkkää hänen persoonaansa kohdistuvaa panettelua. Itse liityin kirkkoon vasta Jan Aartsin lähdön jälkeen, mutta olin kyllä jollain tavalla näistä tapahtumista kuullut jo aiemmin. Minulla oli katolilainen (suomalainen) opiskelutoveri, joka kertoi eronneensa katolisesta kirkosta, ja syynä oli ilmeisesti ollut jokin hänen kokemansa tekopyhyys, joka henkilöityi jotenkin piispa Wrobeliin. Hän paheksui myös sitä, että piispat eivät eläneet niin kuin opettivat, vaikka nimenomaan Wrobel kait ei ollut tämä väärineläjä vaan joku aiemmista piispoista. En silloin häneltä enempää udellut, vaikka hänen perusteluissaan olikin huomattava ristiriita.

Mutta joo. Kauhistuin, kun ekan kerran tätä palstaa luin, mutta ikävä kyllä, nyt olen jo samaa mieltä Henna-Marian kanssa: kyllä tämä taitaa todellisuutta aika hyvin heijastaa. Täällä nimenomaan ilmaistaan ne asiat, joita julkisesti tai messujen jälkeisissä tunnelmissa ei voi, mutta jotka mitä ilmeisimmin muhivat siellä pinnan alla. Enpä tiedä itsekään mitä tekisin. Vaihtoehdot ovat ainakin tässä maassa vähissä enkä tee sen tyyppistä työtä, että ulkomaille töihin muuttaminen olisi mikään vaihtoehto.

Sama juttu, H-M kirjoitti:

Tuskinpa. Säädöksissä ja opetuksissa on kirkko antanut meille ohjeet miten kristityn tulee elää; sitähän ei opi itsekseen Raamattua lueskelemalla. Säädökset ja opetukset eivät sinänsä ole edes kiistan aiheina; itselläni on hyvin samantapaiset kokemukset kuin Henna-Marialla. Kirkko tai sen opetukset eivät ole ongelma vaan yllätyksenä tuli oman seurakunnan kohtalaisen luotaantyöntävä ilmapiiri.

Ilmapiirin huonouden taustalla ei yleensä (siis missään ihmisyhteisössä) ole mikään yksittäinen erimielisyys vaan yleensä keskinäinen epäuottamus ja yleinen epävarmuus, jonka taustalla esim. työyhteisöissä on aika usein johtaja tai päällikkö, joka on näennäisen mukava, koska haluaa olla kaikkien kaveri, mutta ei oikeasti täytä saappaitaan, koska ei linjaa asioita, ei ota vastuuta, ei anna selkeitä vastauksia mihinkään eikä ylipäätään täytä niitä odotuksia joita ryhmänvetäjälle asetetaan. Epäluottamus johtoa kohtaan siirtyy nopeasti ryhmän keskinäisiin väleihin synnyttäen toisiaan kyräileviä kuppikuntia, juoruilua jne. Myös se, että ongelmien olemassaolo halutaan kieltää leimaamalla kritiikinesittäjät jotenkin "vajaiksi": ymmärtämättömiksi, lapsellisiksi, kyvyttömiksi ottamaan itse vastuuta tai "ajattelemaan itse" on tyypillistä. Tai syytetään kritiikinesittäjää negatiivisesta asenteesta. Väitetään, että vika onkin hänessä itsessään.

Ilmapiiri huononi vielä selkeästi, kun nykyinen piispa valittiin. Ihmettelin jo aiemmin sitä iloa mitä monet avoimesti ilmaisivat Wrobelin lähdöstä - missään kuulemassani kritiikissä ei tullut esiin mitään asiallista vaan kaikki oli pelkkää hänen persoonaansa kohdistuvaa panettelua. Itse liityin kirkkoon vasta Jan Aartsin lähdön jälkeen, mutta olin kyllä jollain tavalla näistä tapahtumista kuullut jo aiemmin. Minulla oli katolilainen (suomalainen) opiskelutoveri, joka kertoi eronneensa katolisesta kirkosta, ja syynä oli ilmeisesti ollut jokin hänen kokemansa tekopyhyys, joka henkilöityi jotenkin piispa Wrobeliin. Hän paheksui myös sitä, että piispat eivät eläneet niin kuin opettivat, vaikka nimenomaan Wrobel kait ei ollut tämä väärineläjä vaan joku aiemmista piispoista. En silloin häneltä enempää udellut, vaikka hänen perusteluissaan olikin huomattava ristiriita.

Mutta joo. Kauhistuin, kun ekan kerran tätä palstaa luin, mutta ikävä kyllä, nyt olen jo samaa mieltä Henna-Marian kanssa: kyllä tämä taitaa todellisuutta aika hyvin heijastaa. Täällä nimenomaan ilmaistaan ne asiat, joita julkisesti tai messujen jälkeisissä tunnelmissa ei voi, mutta jotka mitä ilmeisimmin muhivat siellä pinnan alla. Enpä tiedä itsekään mitä tekisin. Vaihtoehdot ovat ainakin tässä maassa vähissä enkä tee sen tyyppistä työtä, että ulkomaille töihin muuttaminen olisi mikään vaihtoehto.

Lue lisää

Piispa Wrobelin olisi pitänyt pyytää eräiltä maallikoilta valtuutusta toimiinsa.
Hiippakunnan ilmapiiriä on johtanut ja tulee johtamaan vielä tovin aktiivimaallikot.
Piispa yrittää sitten olla tämän prosessin maskotti.

"Milloin tämä kaikki muuttui? En muista mitään rajapyykkiä, mutta aina vain pahemmaksi on tämä kyräily, ilkeily, juoruaminen ja selän takana haukkuminen mennyt viimeisten 5 - 10 vuoden aikana."

Kaikki alkoi syksyllä 1998, jolloin piispa Paul Verschuren sairastui leukemiaan ja jäi pois piispantehtävistä. Silloin isä Jan Aarts sai hiippakunnan asiainhoitajana hoitoonsa ja ongelmat alkoivat. Näin ollen koko hiippakunta siirtyi vieläkin enemmän linjalle, jossa ekumenia oli kaikki kaikessa ja paavin opetukset huomioitiin silloin, kun niin sattui huvittamaan. Fides-lehti oli tuona aikana täynnä pelkkää ekumeniaa ja sen päätoimittajana toimi sittemmin edesmennyt diakoni Pentti Laukama.

Kun sitten vastoin katkirkkolaisten ja muutaman marialaisen toiveita piispaksi ei tullutkaan tuo suuresti palvottu ja yliarvostettu isä Jan, vaan puolalainen professori Józef Wróbel, tämän ekumenialinjan kannattajat ryhmittäytyivät isä Janin ympärille. Ja kun uusi piispa uskalsikin poiketa entisestä linjasta ja alkaa opettaa sitä mitä paavikin kehtaa opettaa, kyseinen ryhmittymä alkoi asettua piispaa vastaan. Tiedän, että hänestä puhuttiin tämän ryhmän toimesta selän takana pahaa mm. luterilaisille ja ortodoksisille kirkonmiehille (kuultu asianomaisilta tahoilta).

Kaikki huipentui, kun piispa kehtasi "vakavista syistä" erottaa puolijumalan nimeltä isä Jan yleisvikaarin tehtävistä ja lähettää tämän huilaamaan hiippakunnan ulkopuolelle, silloin oli jo piru merrassa. Ei kulunut aikaakaan, kun piispan eroa alettiin Katkirkon toimesta puuhata melkein kokopäiväisesti: piispanvastainen nettisivusto pystyyn, herjaavia kirjeitä piispasta kardinaaleille ja piispoille ulkomailla, mielenosoitus, yleisönosastokirjoituksia, perusteettomia valituskirjeitä Vatikaaniin ja nuntiukselle, valituksia suoraan nuntiukselle jne. Tähän leikkiin osallistui myös nykyinen piispa Sippo ainakin epäsuorasti. Toisin kuin muut papit, hän ei koskaan asettunut julkisesti puolustamaan piispaansa. (Jos puolusti, pyydän todisteita.) Eikä kulunut aikaakaan, kun maahan saapui liberaalinuntius Tscherrig, joka pian "järjesti" siinä vaiheessa jo suomea osanneen piispa Wróbelin ulos maasta ja tämän tilalle katkirkkolaisten ja muiden ekumeniafanien suosikkipojan nimeltä Teemu Sippo.

Mitä tästä seurasi? Hiippakunnan hajaantuminen kahteen leiriin tietysti. Koska Sippo on leimautunut aivan syystä aartsilais-katkirkkolaisten leiriin kuuluvaksi, on perin epätodennäköistä (lue: mahdotonta), että hän kykenisi palauttamaan hiippakunnan yhtenäisyyden. Luottamusta ei ole ja mitä meidän perheeseemme tulee, sitä ei tule myöskään olemaan.

Niinpä suru-uutiseni kaikille on, että tämän hiippakunnan hengellinen tila ja ahdinko eivät tule piiruakaan paranemaan seuraavien 15-20 vuoden kuluessa niin kauan kuin Sippo on piispana. Tämän tilanteen kanssa meidän tulee nyt vain elää. Mutta kärsiminen voi myös kasvattaa meitä ja tehdä meistä aavistuksen verran aikuisempia ja kypsempiä, jopa parempia kristittyjä ja katolilaisia.

Jos syyllinen tähän soppaan pitää löytää, hänen nimensä on Jan Aarts. Nykyinen (ja toivottavasti lopullinen asuinpaikka): Hollanti.

Konservatiivinen sie kirjoitti:

"Milloin tämä kaikki muuttui? En muista mitään rajapyykkiä, mutta aina vain pahemmaksi on tämä kyräily, ilkeily, juoruaminen ja selän takana haukkuminen mennyt viimeisten 5 - 10 vuoden aikana."

Kaikki alkoi syksyllä 1998, jolloin piispa Paul Verschuren sairastui leukemiaan ja jäi pois piispantehtävistä. Silloin isä Jan Aarts sai hiippakunnan asiainhoitajana hoitoonsa ja ongelmat alkoivat. Näin ollen koko hiippakunta siirtyi vieläkin enemmän linjalle, jossa ekumenia oli kaikki kaikessa ja paavin opetukset huomioitiin silloin, kun niin sattui huvittamaan. Fides-lehti oli tuona aikana täynnä pelkkää ekumeniaa ja sen päätoimittajana toimi sittemmin edesmennyt diakoni Pentti Laukama.

Kun sitten vastoin katkirkkolaisten ja muutaman marialaisen toiveita piispaksi ei tullutkaan tuo suuresti palvottu ja yliarvostettu isä Jan, vaan puolalainen professori Józef Wróbel, tämän ekumenialinjan kannattajat ryhmittäytyivät isä Janin ympärille. Ja kun uusi piispa uskalsikin poiketa entisestä linjasta ja alkaa opettaa sitä mitä paavikin kehtaa opettaa, kyseinen ryhmittymä alkoi asettua piispaa vastaan. Tiedän, että hänestä puhuttiin tämän ryhmän toimesta selän takana pahaa mm. luterilaisille ja ortodoksisille kirkonmiehille (kuultu asianomaisilta tahoilta).

Kaikki huipentui, kun piispa kehtasi "vakavista syistä" erottaa puolijumalan nimeltä isä Jan yleisvikaarin tehtävistä ja lähettää tämän huilaamaan hiippakunnan ulkopuolelle, silloin oli jo piru merrassa. Ei kulunut aikaakaan, kun piispan eroa alettiin Katkirkon toimesta puuhata melkein kokopäiväisesti: piispanvastainen nettisivusto pystyyn, herjaavia kirjeitä piispasta kardinaaleille ja piispoille ulkomailla, mielenosoitus, yleisönosastokirjoituksia, perusteettomia valituskirjeitä Vatikaaniin ja nuntiukselle, valituksia suoraan nuntiukselle jne. Tähän leikkiin osallistui myös nykyinen piispa Sippo ainakin epäsuorasti. Toisin kuin muut papit, hän ei koskaan asettunut julkisesti puolustamaan piispaansa. (Jos puolusti, pyydän todisteita.) Eikä kulunut aikaakaan, kun maahan saapui liberaalinuntius Tscherrig, joka pian "järjesti" siinä vaiheessa jo suomea osanneen piispa Wróbelin ulos maasta ja tämän tilalle katkirkkolaisten ja muiden ekumeniafanien suosikkipojan nimeltä Teemu Sippo.

Mitä tästä seurasi? Hiippakunnan hajaantuminen kahteen leiriin tietysti. Koska Sippo on leimautunut aivan syystä aartsilais-katkirkkolaisten leiriin kuuluvaksi, on perin epätodennäköistä (lue: mahdotonta), että hän kykenisi palauttamaan hiippakunnan yhtenäisyyden. Luottamusta ei ole ja mitä meidän perheeseemme tulee, sitä ei tule myöskään olemaan.

Niinpä suru-uutiseni kaikille on, että tämän hiippakunnan hengellinen tila ja ahdinko eivät tule piiruakaan paranemaan seuraavien 15-20 vuoden kuluessa niin kauan kuin Sippo on piispana. Tämän tilanteen kanssa meidän tulee nyt vain elää. Mutta kärsiminen voi myös kasvattaa meitä ja tehdä meistä aavistuksen verran aikuisempia ja kypsempiä, jopa parempia kristittyjä ja katolilaisia.

Jos syyllinen tähän soppaan pitää löytää, hänen nimensä on Jan Aarts. Nykyinen (ja toivottavasti lopullinen asuinpaikka): Hollanti.

Lue lisää

Viesti on kerrassaan törkeä. Isä Janista olisimme saaneet mainion ekumeenisen piispan, ellei kunnianhimoinen polakki olisi mennyt sörkkimään väliin ja pilaamaan kaikkea.

"Valitan nyt sitten sitäkin samalla, että papit ovat vetäytyneet etäisiksi, jotenkin omiin oloihinsa"

Olen samaa mieltä, tiedostaen oman näkökantani subjektiivisuuden. En ole varma miten heidän tulisi ponnistella päästä lähemmäksi laumaansa. Toisaalta meidänkin tulisi pyrkiä nähdäkseni pontevammin lähemmäksi paimeniamme. Kyllähän olen niitä kulttuurieroja paljon mietiskellyt, mutta en ole varma...
Ainoa asia, josta koen voivani puhua hieman kokemuksen rintaäänellä on aloitteellisuuden tukahduttaminen. Kaikista pahinta on kun viesteihin tai kirjeisiin ei vastata milloinkaan. Aika paranoidinen olo noista tapauksista on kyllä.

Voi olla, että teidän seurakunnissanne on parempi henki. Silti toivottaisin Henna-Marialle sitkeyttä pysyä omassa seurakunnassaan. Hengelliselle elämälle kaikkein huonoin vaihtoehto on vaihtaa kirkkoa muutaman vuoden välein. Toivotaan ja rukoillaan, että me katolilaisetkin havahdumme pikku hiljaa huomaamaan, kuinka väärin teemme, kun jatkuvasti olemme tyytymättömiä ja kiittämättömiä ja syytämme ja valitamme joka asiasta. Yritetään käyttää paaston aika parannuksen tekemiseen!

kysyn: Et kai vain tee halpahintaista propagandaa tai yritä käyttää toisten heikkoja kohtia hyväksesi?

Linkkisi on ihan jees, mutta sen esittämisen paikka ei ole täällä, tässä asiayhteydessä. Katsos kun Suomen katolilaiset ovat itse vastuullisia kirkostaan.

Ortodóksipalsta antaa kyllä nurjan kuvan idän kirkon hengestä. Irvitään piispoja, pappeja, kanttoreita ja käydään "kuorosotaa" halpamaisin keinoin.

Lutherilainen kirjoitti:

Ortodóksipalsta antaa kyllä nurjan kuvan idän kirkon hengestä. Irvitään piispoja, pappeja, kanttoreita ja käydään "kuorosotaa" halpamaisin keinoin.

Ristin ja ruoskan allianssi.
Idän kirkon henki on yhtä kuin Iivana Julman ja Tshingis Kaanin henki.
Omaatuntoa sillä ei ole, siksi sen kansakin on vailla omaatuntoa.
Se kätkee sanansa mystiikkaan ja kansan äänelle sen korva on umpikuuro.
Sen primas julkeaa ylistää kunniamurhaakin oikeutetuksi, vieläpä kahteen kertaan!
Se tunkee vääjäämättä Suomeenkin. Virossa on jo 2 Viron ort. kirkkoa.
Se on osa Suurta Molokia, jolle eivät riitä edes lapsiuhrit.
Herran Päivänä on sekin valhe paljastuva.

T. Ollo kirjoitti:

kysyn: Et kai vain tee halpahintaista propagandaa tai yritä käyttää toisten heikkoja kohtia hyväksesi?

Linkkisi on ihan jees, mutta sen esittämisen paikka ei ole täällä, tässä asiayhteydessä. Katsos kun Suomen katolilaiset ovat itse vastuullisia kirkostaan.

Lue lisää

Kyllähän sinäkin T.Ollo tiedät ettei se nyt aina niin
ruusuista siellä ortodoksien puolellakaan ole, eikä missään
muuallakaan aina. On hyviä ja huonoja vuosia. Jokaisella on
tietysti omat mielipiteensä ongelmien aiheuttajista.
Ihan turha väittää, että ongelmat alkoivat piispa Wrobelista.

Lutherilainen kirjoitti:

Ortodóksipalsta antaa kyllä nurjan kuvan idän kirkon hengestä. Irvitään piispoja, pappeja, kanttoreita ja käydään "kuorosotaa" halpamaisin keinoin.

Ihan samaa voi sanoa luterilaisten palstasta.
Ette te meitä katolilaisia kummosempia ole.

Ajattelija x kirjoitti:

Ihan samaa voi sanoa luterilaisten palstasta.
Ette te meitä katolilaisia kummosempia ole.

voin kertoa sulle, etteivät luterilaiset kirjoittele luterilaisten palstalla.
eniro on antanut sen ateistien ja erään pohjois-pohjanmaalaisen häirikön käyttöön.
se on täynnä alatyylistä vihakirjoittelua.

palstan mukkaa kirjoitti:

voin kertoa sulle, etteivät luterilaiset kirjoittele luterilaisten palstalla.
eniro on antanut sen ateistien ja erään pohjois-pohjanmaalaisen häirikön käyttöön.
se on täynnä alatyylistä vihakirjoittelua.

Lue lisää

Oiskos sitten niin, että katolilaiset ei kirjoittele katolilaisten palstalla, vaan se on annettu
luterilaisten käsiin ja muutaman ns.katolilaisen häirikön käyttöön? Täällä sitä alatyyliä
löytyy vaikka muille jakaa. Kirkon tilaa ei voi arvailla jonkun avoimen keskustelupalstan avulla.
Aina teillä luterilaisilla on joku selitys ..."emme me, vaan nuo muut..."

Ajattelija x kirjoitti:

Kyllähän sinäkin T.Ollo tiedät ettei se nyt aina niin
ruusuista siellä ortodoksien puolellakaan ole, eikä missään
muuallakaan aina. On hyviä ja huonoja vuosia. Jokaisella on
tietysti omat mielipiteensä ongelmien aiheuttajista.
Ihan turha väittää, että ongelmat alkoivat piispa Wrobelista.

Lue lisää

jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin. Enhän toki väittänytkään, että meillä ortoilla on ruusuista. Ongelmia tuppaa olemaan siellä missä on ihmisiä. Eri asia on miten näitä ongelmia käsitellään (tämmöisellä palstalla voimme syyllistyä vaikka liioitteluun) ja missä näitä ongelmia ratkaistaan. Tuskin näillä palstoilla, vaikka toki voidaan asiasta keskustella.

Kullattu valhe kirjoitti:

Ristin ja ruoskan allianssi.
Idän kirkon henki on yhtä kuin Iivana Julman ja Tshingis Kaanin henki.
Omaatuntoa sillä ei ole, siksi sen kansakin on vailla omaatuntoa.
Se kätkee sanansa mystiikkaan ja kansan äänelle sen korva on umpikuuro.
Sen primas julkeaa ylistää kunniamurhaakin oikeutetuksi, vieläpä kahteen kertaan!
Se tunkee vääjäämättä Suomeenkin. Virossa on jo 2 Viron ort. kirkkoa.
Se on osa Suurta Molokia, jolle eivät riitä edes lapsiuhrit.
Herran Päivänä on sekin valhe paljastuva.

Lue lisää

Ei idän kirkossa ole mitään mystiikkaa, ei ole koskaan ollutkaan. Askeettista kilvoitteluelämää sitäkin enemmän. Lännen kirkossa taas on ollut mystiikkaa ainakin keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella.

En muutenkaan ymmärrä koko kirjoitustasi. Tsingis Kaani oli mongolikaani, joka alisti ja orjuutti Venäjän kristityitä. Iivana Julma taas oli mielisairas tsaari ja ortodoksisen kirkon maallikkojäsen, joka oli aluksi hyvä hallitsija, mutta sairastui sitten paranoidiin mielisairauteen.

Mistä ihmeen molokista ja lapsiuhreista ym puhut? Kirjoituksessasi ei mielestäni ole päätä eikä häntää.

Kyriake kirjoitti:

Ei idän kirkossa ole mitään mystiikkaa, ei ole koskaan ollutkaan. Askeettista kilvoitteluelämää sitäkin enemmän. Lännen kirkossa taas on ollut mystiikkaa ainakin keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella.

En muutenkaan ymmärrä koko kirjoitustasi. Tsingis Kaani oli mongolikaani, joka alisti ja orjuutti Venäjän kristityitä. Iivana Julma taas oli mielisairas tsaari ja ortodoksisen kirkon maallikkojäsen, joka oli aluksi hyvä hallitsija, mutta sairastui sitten paranoidiin mielisairauteen.

Mistä ihmeen molokista ja lapsiuhreista ym puhut? Kirjoituksessasi ei mielestäni ole päätä eikä häntää.

Lue lisää

mielen sairaus, Kyriaken teksti sisältää monia viitteitä harhoihin ja suureen ahdistukseen...

mitenkään ehkä kirjoitti:

mielen sairaus, Kyriaken teksti sisältää monia viitteitä harhoihin ja suureen ahdistukseen...

tarkoitin tietenkin Kullattua valhetta, joka täällä kirjoitteli mielettömyyksiään

Lutherilainen kirjoitti:

Ortodóksipalsta antaa kyllä nurjan kuvan idän kirkon hengestä. Irvitään piispoja, pappeja, kanttoreita ja käydään "kuorosotaa" halpamaisin keinoin.

"Ortodóksipalsta antaa kyllä nurjan kuvan idän kirkon hengestä."

Nyt ei puhuta siitä mikä henki näillä törkypalstoilla vallitsee, vaan siitä mikä henki on seurakunnassa. Suomalaisen katolilaisuuden alennustila näkyy jo katolilaisten kirkkorakennusten kunnostakin.

Tietysti katolilaiset ovat Vatikaani II:n jälkeen olleet kaikkialla hajallaan. Traditionalistinen vähemmistö ei koskaan tule pitämään Vatikaani II:n reformeja pysyvinä.

Suomessa katolilaisuuden pohjaa heikentää sekin, että suurin osa Suomen katolilaisista lienee maahanmuuttajia. On suomenkielinen piispa, mutta hän herättää konservatiiveissa jyrkkää vastusta.

Bysantista terveisiä kirjoitti:

"Ortodóksipalsta antaa kyllä nurjan kuvan idän kirkon hengestä."

Nyt ei puhuta siitä mikä henki näillä törkypalstoilla vallitsee, vaan siitä mikä henki on seurakunnassa. Suomalaisen katolilaisuuden alennustila näkyy jo katolilaisten kirkkorakennusten kunnostakin.

Tietysti katolilaiset ovat Vatikaani II:n jälkeen olleet kaikkialla hajallaan. Traditionalistinen vähemmistö ei koskaan tule pitämään Vatikaani II:n reformeja pysyvinä.

Suomessa katolilaisuuden pohjaa heikentää sekin, että suurin osa Suomen katolilaisista lienee maahanmuuttajia. On suomenkielinen piispa, mutta hän herättää konservatiiveissa jyrkkää vastusta.

Lue lisää

ole mitään merkitystä, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista katolilaisista on entisiä luterialaisia ja kantaa mielessään kuka minkin "herätyksen" käsityksiä? Sillä tavalla suomalaiset katolilaiset ajattelevat kuka lestadiolaisittain, kuka körttiläisittäin, useimmilla lienee jonkinlainen pietistinen vire mielessään, eikä se ole mitenkään päin ajateltuna hyvä tausta oikein kenellekään, se sellainen tuottaa vain suuria ongelmia elämään.

Kyriake kirjoitti:

Ei idän kirkossa ole mitään mystiikkaa, ei ole koskaan ollutkaan. Askeettista kilvoitteluelämää sitäkin enemmän. Lännen kirkossa taas on ollut mystiikkaa ainakin keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella.

En muutenkaan ymmärrä koko kirjoitustasi. Tsingis Kaani oli mongolikaani, joka alisti ja orjuutti Venäjän kristityitä. Iivana Julma taas oli mielisairas tsaari ja ortodoksisen kirkon maallikkojäsen, joka oli aluksi hyvä hallitsija, mutta sairastui sitten paranoidiin mielisairauteen.

Mistä ihmeen molokista ja lapsiuhreista ym puhut? Kirjoituksessasi ei mielestäni ole päätä eikä häntää.

Lue lisää

So what?
On aivan selvää, että Ivanin ja Tsingiksen henki sävyttää kansaa ja myös sen kirkkoa.
Jos kuvakielen ymmärtäminen on sinulle vaikeaa, tutki millaisia yleishumaanisia arvoja nämä miehet edustivat.
Voisimmeko kuvitella, että jonkun muun eurooppalaisen kirkon primas onnittelisi kahta kostomurhaajaa? Toinen Idän patriarkan kiittämä murhaaja matkusti varta vasten Sveitsiin tappamaan erehdyksen tehnyttä lennojohtajaa. Venäjällähän ei kukaan ei tee koskaan virheitä, joten
varaa tähän kristilliseen urotekoon todella oli. Halleluja!
Hyvänen aika, kertoohan tuo jotakin kirkon ja sen johdon arvoista!
Paavi pyytää sentään historian vääryyksiä anteeksi, tämä Iivanan- henkisen kirkon päämies korkeintaan vaatii niitä lisää sovinistisin kannantotoin. Onko koskaan tullut esiin sellainen tuntematon asia kuin Omatunto miljoonien ja taas miljoonien syyttömien naapurikansojen uhrien kohdalla? Turha edes miettiä, ei koskaan! Eivät näytä paljoa surettavan omatkaan vainajat. Baltiassa alistaminen jatkuu kirkkokriisin muodossa. Suomeenkin sitä pyydystä viritellään.

Bysantista terveisiä kirjoitti:

"Ortodóksipalsta antaa kyllä nurjan kuvan idän kirkon hengestä."

Nyt ei puhuta siitä mikä henki näillä törkypalstoilla vallitsee, vaan siitä mikä henki on seurakunnassa. Suomalaisen katolilaisuuden alennustila näkyy jo katolilaisten kirkkorakennusten kunnostakin.

Tietysti katolilaiset ovat Vatikaani II:n jälkeen olleet kaikkialla hajallaan. Traditionalistinen vähemmistö ei koskaan tule pitämään Vatikaani II:n reformeja pysyvinä.

Suomessa katolilaisuuden pohjaa heikentää sekin, että suurin osa Suomen katolilaisista lienee maahanmuuttajia. On suomenkielinen piispa, mutta hän herättää konservatiiveissa jyrkkää vastusta.

Lue lisää

"Nyt ei puhuta siitä mikä henki näillä törkypalstoilla vallitsee, vaan siitä mikä henki on seurakunnassa. Suomalaisen katolilaisuuden alennustila näkyy jo katolilaisten kirkkorakennusten kunnostakin."

Niin, kun on vuosia kerätty kymmenyksiä (jotka ovat aivan oikeutettuja), niin on varaa pitää huolta kirkoista. Ihan näkyy hyvässä kunnossa olevan Uspenskij ja P.Kolminaisuuden kirkko. Turha tässä on ruveta potkimaan päähän sitä, joka on jo maassa.

"Tietysti katolilaiset ovat Vatikaani II:n jälkeen olleet kaikkialla hajallaan. Traditionalistinen vähemmistö ei koskaan tule pitämään Vatikaani II:n reformeja pysyvinä."

Konservatiivien kritiikki ei koske pelkästään kummalisia uudistuksia, vaan sitä että konsiilin päätöksiä ei noudateta ja kirkossa harrastetaan kaikkea kummallista pelleilyä. Onneksi nykyinen paavi vastustaa tällaista.

"Suomessa katolilaisuuden pohjaa heikentää sekin, että suurin osa Suomen katolilaisista lienee maahanmuuttajia. On suomenkielinen piispa, mutta hän herättää konservatiiveissa jyrkkää vastusta."

Tätä en oikein ymmärrä. maahanmuuttajat eiväy ole mikään ongelma. Katolilaiset eivät ole mitään rasisteja. Isä Teemu on itse asiassa varsin mainio piispa ja lojaali kirkolle. Nämä katkirkkolaisten sutkautukset ovat lähinnä viihdettä ja ne saattavat huvittaa jotakuta.

J.P.K. kirjoitti:

"Nyt ei puhuta siitä mikä henki näillä törkypalstoilla vallitsee, vaan siitä mikä henki on seurakunnassa. Suomalaisen katolilaisuuden alennustila näkyy jo katolilaisten kirkkorakennusten kunnostakin."

Niin, kun on vuosia kerätty kymmenyksiä (jotka ovat aivan oikeutettuja), niin on varaa pitää huolta kirkoista. Ihan näkyy hyvässä kunnossa olevan Uspenskij ja P.Kolminaisuuden kirkko. Turha tässä on ruveta potkimaan päähän sitä, joka on jo maassa.

"Tietysti katolilaiset ovat Vatikaani II:n jälkeen olleet kaikkialla hajallaan. Traditionalistinen vähemmistö ei koskaan tule pitämään Vatikaani II:n reformeja pysyvinä."

Konservatiivien kritiikki ei koske pelkästään kummalisia uudistuksia, vaan sitä että konsiilin päätöksiä ei noudateta ja kirkossa harrastetaan kaikkea kummallista pelleilyä. Onneksi nykyinen paavi vastustaa tällaista.

"Suomessa katolilaisuuden pohjaa heikentää sekin, että suurin osa Suomen katolilaisista lienee maahanmuuttajia. On suomenkielinen piispa, mutta hän herättää konservatiiveissa jyrkkää vastusta."

Tätä en oikein ymmärrä. maahanmuuttajat eiväy ole mikään ongelma. Katolilaiset eivät ole mitään rasisteja. Isä Teemu on itse asiassa varsin mainio piispa ja lojaali kirkolle. Nämä katkirkkolaisten sutkautukset ovat lähinnä viihdettä ja ne saattavat huvittaa jotakuta.

Lue lisää

Konservatiivien kritiikki ei koske pelkästään kummalisia uudistuksia, vaan sitä että konsiilin päätöksiä ei noudateta ja kirkossa harrastetaan kaikkea kummallista pelleilyä. Onneksi nykyinen paavi vastustaa tällaista. "

Mitä "kummallisia uudistuksia", mitä "kaikkea kummallista pelleilyä" ? Mistä sinä puhut?

Kyriake kirjoitti:

Ei idän kirkossa ole mitään mystiikkaa, ei ole koskaan ollutkaan. Askeettista kilvoitteluelämää sitäkin enemmän. Lännen kirkossa taas on ollut mystiikkaa ainakin keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella.

En muutenkaan ymmärrä koko kirjoitustasi. Tsingis Kaani oli mongolikaani, joka alisti ja orjuutti Venäjän kristityitä. Iivana Julma taas oli mielisairas tsaari ja ortodoksisen kirkon maallikkojäsen, joka oli aluksi hyvä hallitsija, mutta sairastui sitten paranoidiin mielisairauteen.

Mistä ihmeen molokista ja lapsiuhreista ym puhut? Kirjoituksessasi ei mielestäni ole päätä eikä häntää.

Lue lisää

Minustakaan ort. kirkosta ei ole opittavaa. mitä "kullattu valhe" koetti sanoa, oli just se
että Idän kirkko on alistunut sovinismin ja nationalismin työkaluksi ja äänitorveksi. samalla se toteuttaa valloitushaluisia pyrkimyksiään pienten kansojen ortodoksien kustannuksella. Viro ja Suomi esimerkkejä. Siks toiseks venäläiset ortodoksit eivät ole koskaan osoittaneet eettistä jaloutta entisiä alusmaitaan kohtaan. Suomi mukaanlukien. Eivät tunne sanaa anteeksipyyntö. Omatunto on heillä puhdas - sitä ei ole koskaan käytetty.

sillä sitten kirjoitti:

ole mitään merkitystä, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista katolilaisista on entisiä luterialaisia ja kantaa mielessään kuka minkin "herätyksen" käsityksiä? Sillä tavalla suomalaiset katolilaiset ajattelevat kuka lestadiolaisittain, kuka körttiläisittäin, useimmilla lienee jonkinlainen pietistinen vire mielessään, eikä se ole mitenkään päin ajateltuna hyvä tausta oikein kenellekään, se sellainen tuottaa vain suuria ongelmia elämään.

Lue lisää

Suomessa on vahva valtionkirkko mistä johtuen suurin osa suomalaisista vielä nykyäänkin (puhumattakaan siitä mikä oli tilanne muutamia vuosikymmeniä sitten) liitetään kasteessa ev.lut. kirkkoon. Tunnusomaista tälle "luterilaisuudelle" on se, että siihen ei liity paljoakaan uskonnollisuutta puhumattakaan mistään "herätyksistä". Katolisuuteen kääntyvä yleensä nimenomaan hakee uskonnollista kokemusta ja konkreettisempaa kirkkoa - ja yleensä vierastavat mainitsemiesi herätysliikkeiden ankeaa synnintaakkaa painottavaa henkeä mikäli nyt ylipäätään niistä mitään tietävät. Itse olen eläissäni tavannut yhden lestadiolaisen ihmisen; pietismi ja körttiläisyys ovat pelkästään tuttuja termejä lukion uskontotunnilta.

Omat kotioloni eivät olleet erityisen uskonnolliset, vaikka valtionkirkkoon kuuluttiinkin. Ei myöskään ollut mitään ateistista henkeä. Itse erosin nuorena kirkosta juuri siksi, että siihen kuuluminen ei yksinkertaisesti merkinnyt mitään. Eikä siitä eroaminenkaan ollut mikään kovin merkittävä tapahtuma.
Katolilaiseksi päädyin myöhemmin aikuisella iällä alkaneen uskonnollisen etsinnän seurauksena ja katolilaisuus tarkoitti minulle nimenomaan sitä alkuperäistä, oikeaa kirkkoa. Uskonnolllinen etsintäni alkoi lähinnä intialaisista filosofioista ja buddhismista, joita aikani vatvottuani ymmärsin yksinkertaisesti omaavani vahvan monoteistisen sielun, joka noin loppuviimeksi joutui aina toteamaan hienoimmatkin itämaiset ajatusrakennelmat vain ihmismielen rakentamiksi kudelmiksi. Kolminaisuusoppi oli minulle iso kompastuskivi ja tutkin pitkän aikaa juutalaisuutta, kunnes totuus minulle valkeni ja mm. kolminaisuusoppi kirkastui. Vain apostolisen perinteen ja Pietarin viran jatkuvuuden kautta Raamattu saa täyden merkityksensä ja kristinoppi mielekkyyden.

En tiedä vastaavatko minun kääntymiseni syyt miten hyvin muiden kääntyneiden syitä, mutta en jaksa oikein uskoa, että tällaisten luterilaisten herätysliikkeiden henkeä mukanaan kantavat ihmiset olisivat niitä, jotka katolisuuteen kääntyvät. Suomen katoliseen yhteisöön on ollut vaikea liittyä, mutta silti, ollessani tekemisissä ei-katolilaisten kanssa, tulen joskus hyvin itsenikin yllättävällä tavalla tietoiseksi omasta katolilaisuudestani. Vaikka Henna-Marian tavoin useinkin tympii, niin enpä kyllä voisi kuvitella eroavani tai liittyväni johonkin muuhun "kirkkoon".

Sama juttu, H-M kirjoitti:

Suomessa on vahva valtionkirkko mistä johtuen suurin osa suomalaisista vielä nykyäänkin (puhumattakaan siitä mikä oli tilanne muutamia vuosikymmeniä sitten) liitetään kasteessa ev.lut. kirkkoon. Tunnusomaista tälle "luterilaisuudelle" on se, että siihen ei liity paljoakaan uskonnollisuutta puhumattakaan mistään "herätyksistä". Katolisuuteen kääntyvä yleensä nimenomaan hakee uskonnollista kokemusta ja konkreettisempaa kirkkoa - ja yleensä vierastavat mainitsemiesi herätysliikkeiden ankeaa synnintaakkaa painottavaa henkeä mikäli nyt ylipäätään niistä mitään tietävät. Itse olen eläissäni tavannut yhden lestadiolaisen ihmisen; pietismi ja körttiläisyys ovat pelkästään tuttuja termejä lukion uskontotunnilta.

Omat kotioloni eivät olleet erityisen uskonnolliset, vaikka valtionkirkkoon kuuluttiinkin. Ei myöskään ollut mitään ateistista henkeä. Itse erosin nuorena kirkosta juuri siksi, että siihen kuuluminen ei yksinkertaisesti merkinnyt mitään. Eikä siitä eroaminenkaan ollut mikään kovin merkittävä tapahtuma.
Katolilaiseksi päädyin myöhemmin aikuisella iällä alkaneen uskonnollisen etsinnän seurauksena ja katolilaisuus tarkoitti minulle nimenomaan sitä alkuperäistä, oikeaa kirkkoa. Uskonnolllinen etsintäni alkoi lähinnä intialaisista filosofioista ja buddhismista, joita aikani vatvottuani ymmärsin yksinkertaisesti omaavani vahvan monoteistisen sielun, joka noin loppuviimeksi joutui aina toteamaan hienoimmatkin itämaiset ajatusrakennelmat vain ihmismielen rakentamiksi kudelmiksi. Kolminaisuusoppi oli minulle iso kompastuskivi ja tutkin pitkän aikaa juutalaisuutta, kunnes totuus minulle valkeni ja mm. kolminaisuusoppi kirkastui. Vain apostolisen perinteen ja Pietarin viran jatkuvuuden kautta Raamattu saa täyden merkityksensä ja kristinoppi mielekkyyden.

En tiedä vastaavatko minun kääntymiseni syyt miten hyvin muiden kääntyneiden syitä, mutta en jaksa oikein uskoa, että tällaisten luterilaisten herätysliikkeiden henkeä mukanaan kantavat ihmiset olisivat niitä, jotka katolisuuteen kääntyvät. Suomen katoliseen yhteisöön on ollut vaikea liittyä, mutta silti, ollessani tekemisissä ei-katolilaisten kanssa, tulen joskus hyvin itsenikin yllättävällä tavalla tietoiseksi omasta katolilaisuudestani. Vaikka Henna-Marian tavoin useinkin tympii, niin enpä kyllä voisi kuvitella eroavani tai liittyväni johonkin muuhun "kirkkoon".

Lue lisää

Suomessa ei enää ole valtionkirkkoa.
Toivon sinun uskonnollisuuteesi älyllisen "monoteistisen sielun" sijasta tietoisuutta syyllisyydestä Luojasi edessä ja uskoa Vapahtaajaasi sen probleeman ratkaisijana. Muu uskonnollinen askartelu on vain viihdettä, olipa perusfilosofia buddhismin tai "Pietarin viran" ympärillä pyörimistä. Ilman tietoisuutta synnistä ei armon todellisuutta ole olemassa. Silloin se on vain harhaa.

Bysantista terveisiä kirjoitti:

"Ortodóksipalsta antaa kyllä nurjan kuvan idän kirkon hengestä."

Nyt ei puhuta siitä mikä henki näillä törkypalstoilla vallitsee, vaan siitä mikä henki on seurakunnassa. Suomalaisen katolilaisuuden alennustila näkyy jo katolilaisten kirkkorakennusten kunnostakin.

Tietysti katolilaiset ovat Vatikaani II:n jälkeen olleet kaikkialla hajallaan. Traditionalistinen vähemmistö ei koskaan tule pitämään Vatikaani II:n reformeja pysyvinä.

Suomessa katolilaisuuden pohjaa heikentää sekin, että suurin osa Suomen katolilaisista lienee maahanmuuttajia. On suomenkielinen piispa, mutta hän herättää konservatiiveissa jyrkkää vastusta.

Lue lisää

"Suomalaisen katolilaisuuden alennustila näkyy jo katolilaisten kirkkorakennusten kunnostakin."

Totta. Kirkollisveroa maksaa meistä vain muutama prosentti, muistaakseni 2-3 %. Lisäksi seurakunnat ovat riitaisia eikä niissä ole juuri mitään muuta ohjelmaa kuin messuja. Kirkkokahveille en enää mene, koska sen ovat vallanneet muutamat suuret irakilaisperheet. En ole rasisti, mutta kyseisten kanssa minulla ei ole mitään yhteistä kieltä.

"Tietysti katolilaiset ovat Vatikaani II:n jälkeen olleet kaikkialla hajallaan."

Totta.

"Traditionalistinen vähemmistö ei koskaan tule pitämään Vatikaani II:n reformeja pysyvinä."

Vatikaani II ei varsinaisesti uudistanut mitään. Se oli pastoraalikonsiili, eikä se määrittänyt mitään uskoon liittyviä totuuksia. Vatikaani II ei sallinut niin laajamittaista ja holtitonta messun uudistusta mikä tapahtui 1960-luvun lopulla.

"Suomessa katolilaisuuden pohjaa heikentää sekin, että suurin osa Suomen katolilaisista lienee maahanmuuttajia."

Maahanmuuttajia on lisäksi paasattu aivan liikaa. Esimerkiksi vietnamilaiset ovat asuneet täällä jo 20-30 vuotta. Heillä on omat työpaikat, asunnot jne. He eivät vaadi enää mitään erityiskohtelua, vaan heidän pitäisi meidän muiden tavoin maksaa kirkollisveroa.

"On suomenkielinen piispa, mutta hän herättää konservatiiveissa jyrkkää vastusta."

Niin herättääkin, mutta siihen on monta syytä, joita on tällä palstalla tuotu riittävästi esille. En usko, että monet konservatiiveista tulevat koskaan hyväksymään häntä piispana. Tietenkin tunnustamme hänet piispaksi, mutta siinä sitten kaikki. Itse kuulun tähän ryhmään.

J.P.K. kirjoitti:

"Nyt ei puhuta siitä mikä henki näillä törkypalstoilla vallitsee, vaan siitä mikä henki on seurakunnassa. Suomalaisen katolilaisuuden alennustila näkyy jo katolilaisten kirkkorakennusten kunnostakin."

Niin, kun on vuosia kerätty kymmenyksiä (jotka ovat aivan oikeutettuja), niin on varaa pitää huolta kirkoista. Ihan näkyy hyvässä kunnossa olevan Uspenskij ja P.Kolminaisuuden kirkko. Turha tässä on ruveta potkimaan päähän sitä, joka on jo maassa.

"Tietysti katolilaiset ovat Vatikaani II:n jälkeen olleet kaikkialla hajallaan. Traditionalistinen vähemmistö ei koskaan tule pitämään Vatikaani II:n reformeja pysyvinä."

Konservatiivien kritiikki ei koske pelkästään kummalisia uudistuksia, vaan sitä että konsiilin päätöksiä ei noudateta ja kirkossa harrastetaan kaikkea kummallista pelleilyä. Onneksi nykyinen paavi vastustaa tällaista.

"Suomessa katolilaisuuden pohjaa heikentää sekin, että suurin osa Suomen katolilaisista lienee maahanmuuttajia. On suomenkielinen piispa, mutta hän herättää konservatiiveissa jyrkkää vastusta."

Tätä en oikein ymmärrä. maahanmuuttajat eiväy ole mikään ongelma. Katolilaiset eivät ole mitään rasisteja. Isä Teemu on itse asiassa varsin mainio piispa ja lojaali kirkolle. Nämä katkirkkolaisten sutkautukset ovat lähinnä viihdettä ja ne saattavat huvittaa jotakuta.

Lue lisää

"Isä Teemu on itse asiassa varsin mainio piispa ja lojaali kirkolle."

Toisin kuin sinä, minä tunnen "Teemu-piispan" vuosikymmenien takaa. Koko sen ajan, jonka hän toimi kirkkoherrana täällä, olin Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan jäsen. Mikä tekee hänestä "varsin mainion piispan"? Eihän hänen saarnoistaan ja puheistaan ole julkaistu vielä ainuttakaan. Eihän hän ole tähän mennessä (kuukausien jo kuluttua) tehnyt yhtikäs mitään. EIhän hän ole haastatteluissaan kuin toistanut samaa mantraa isä Camillosta ja ekumeniasta.

Puheet hänen "lojaalisuudesta" kirkolle voimme rauhassa jättää omaan arvoonsa. Sellainen on pelkkää typerää ja valheellista jauhamista. Minun seurakunnassani on USEITA sellaisia, joilla on takanaan vaikka kuinka monta avioliittoa, mutta jotka siitä huolimatta käyvät kommuuniolla. Kaikki he ovat liittyneet kirkkoon aikana, jolloin "Teemu-piispa" oli täällä kirkkoherrana. Kuinkas näin pääsikään tapahtumaan? Entä koska tämä "kirkolle lojaali" piispa olisi saarnannut uskon sisällöstä ja moraalista? Ei koskaan.

"Nämä katkirkkolaisten sutkautukset ovat lähinnä viihdettä ja ne saattavat huvittaa jotakuta."

Jos niin on, sitten moista viihdettä yliarvostetaan Vatikaanissa, joka meni syrjäyttämään kirkolle todella lojaalin piispamme ja laittamaan tämän tilalle mitäänsaamattoman huithapelin, jonka ainoat ansiot tuntuvat olevan ympäripyöreän pinnallisessa ekumeniassa ja ystävyydessä katkirkkolaisten kanssa.

Henrikiläinen kirjoitti:

"Isä Teemu on itse asiassa varsin mainio piispa ja lojaali kirkolle."

Toisin kuin sinä, minä tunnen "Teemu-piispan" vuosikymmenien takaa. Koko sen ajan, jonka hän toimi kirkkoherrana täällä, olin Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan jäsen. Mikä tekee hänestä "varsin mainion piispan"? Eihän hänen saarnoistaan ja puheistaan ole julkaistu vielä ainuttakaan. Eihän hän ole tähän mennessä (kuukausien jo kuluttua) tehnyt yhtikäs mitään. EIhän hän ole haastatteluissaan kuin toistanut samaa mantraa isä Camillosta ja ekumeniasta.

Puheet hänen "lojaalisuudesta" kirkolle voimme rauhassa jättää omaan arvoonsa. Sellainen on pelkkää typerää ja valheellista jauhamista. Minun seurakunnassani on USEITA sellaisia, joilla on takanaan vaikka kuinka monta avioliittoa, mutta jotka siitä huolimatta käyvät kommuuniolla. Kaikki he ovat liittyneet kirkkoon aikana, jolloin "Teemu-piispa" oli täällä kirkkoherrana. Kuinkas näin pääsikään tapahtumaan? Entä koska tämä "kirkolle lojaali" piispa olisi saarnannut uskon sisällöstä ja moraalista? Ei koskaan.

"Nämä katkirkkolaisten sutkautukset ovat lähinnä viihdettä ja ne saattavat huvittaa jotakuta."

Jos niin on, sitten moista viihdettä yliarvostetaan Vatikaanissa, joka meni syrjäyttämään kirkolle todella lojaalin piispamme ja laittamaan tämän tilalle mitäänsaamattoman huithapelin, jonka ainoat ansiot tuntuvat olevan ympäripyöreän pinnallisessa ekumeniassa ja ystävyydessä katkirkkolaisten kanssa.

Lue lisää

"Minun seurakunnassani on USEITA sellaisia, joilla on takanaan vaikka kuinka monta avioliittoa, mutta jotka siitä huolimatta käyvät kommuuniolla. Kaikki he ovat liittyneet kirkkoon aikana, jolloin "Teemu-piispa" oli täällä kirkkoherrana. Kuinkas näin pääsikään tapahtumaan?

Onko sana nullifikaatio tuttu?

nullifikaatio kirjoitti:

"Minun seurakunnassani on USEITA sellaisia, joilla on takanaan vaikka kuinka monta avioliittoa, mutta jotka siitä huolimatta käyvät kommuuniolla. Kaikki he ovat liittyneet kirkkoon aikana, jolloin "Teemu-piispa" oli täällä kirkkoherrana. Kuinkas näin pääsikään tapahtumaan?

Onko sana nullifikaatio tuttu?

Lue lisää

Ymmärrän, että jonkun yksi avioliitto voidaan mitätöidä. Mutta ihan useita? Onkohan kysymyksessä tosiasiassa pelkkä avioero, mutta "hienommassa paketissa"?

Luterilainen tosiasi kirjoitti:

Ymmärrän, että jonkun yksi avioliitto voidaan mitätöidä. Mutta ihan useita? Onkohan kysymyksessä tosiasiassa pelkkä avioero, mutta "hienommassa paketissa"?

Tiedän ainakin yhden tapauksen, missä 1. avioliitto on mitätöity ja henkilön toinen avioliitto on päättynyt leskeyteen. Nyt tämä henkilö on kolmannen kerran avioliitossa eikä estettä sakramenttien vastaanottamiselle ole.

Henrikiläinen kirjoitti:

"Isä Teemu on itse asiassa varsin mainio piispa ja lojaali kirkolle."

Toisin kuin sinä, minä tunnen "Teemu-piispan" vuosikymmenien takaa. Koko sen ajan, jonka hän toimi kirkkoherrana täällä, olin Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan jäsen. Mikä tekee hänestä "varsin mainion piispan"? Eihän hänen saarnoistaan ja puheistaan ole julkaistu vielä ainuttakaan. Eihän hän ole tähän mennessä (kuukausien jo kuluttua) tehnyt yhtikäs mitään. EIhän hän ole haastatteluissaan kuin toistanut samaa mantraa isä Camillosta ja ekumeniasta.

Puheet hänen "lojaalisuudesta" kirkolle voimme rauhassa jättää omaan arvoonsa. Sellainen on pelkkää typerää ja valheellista jauhamista. Minun seurakunnassani on USEITA sellaisia, joilla on takanaan vaikka kuinka monta avioliittoa, mutta jotka siitä huolimatta käyvät kommuuniolla. Kaikki he ovat liittyneet kirkkoon aikana, jolloin "Teemu-piispa" oli täällä kirkkoherrana. Kuinkas näin pääsikään tapahtumaan? Entä koska tämä "kirkolle lojaali" piispa olisi saarnannut uskon sisällöstä ja moraalista? Ei koskaan.

"Nämä katkirkkolaisten sutkautukset ovat lähinnä viihdettä ja ne saattavat huvittaa jotakuta."

Jos niin on, sitten moista viihdettä yliarvostetaan Vatikaanissa, joka meni syrjäyttämään kirkolle todella lojaalin piispamme ja laittamaan tämän tilalle mitäänsaamattoman huithapelin, jonka ainoat ansiot tuntuvat olevan ympäripyöreän pinnallisessa ekumeniassa ja ystävyydessä katkirkkolaisten kanssa.

Lue lisää

Toisin kuin minä?
Tiedätkö sinä yhtä paljon näiden seurakuntalaisten
avioasioista, kuin katkirkkolaiset Marian kirkon ruohonleikkurista?

tuli miäleen kirjoitti:

Suomessa ei enää ole valtionkirkkoa.
Toivon sinun uskonnollisuuteesi älyllisen "monoteistisen sielun" sijasta tietoisuutta syyllisyydestä Luojasi edessä ja uskoa Vapahtaajaasi sen probleeman ratkaisijana. Muu uskonnollinen askartelu on vain viihdettä, olipa perusfilosofia buddhismin tai "Pietarin viran" ympärillä pyörimistä. Ilman tietoisuutta synnistä ei armon todellisuutta ole olemassa. Silloin se on vain harhaa.

Lue lisää

Kiitos toivotuksista. Synnintunto kyllä löytyy ja sen kanssa Kristuksen puoleen käännyn, vaikka en nyt nähnyt tarpeelliseksi tuoda sitä ylläolevassa kommentissani esille. Sehän oli lähinnä vastaus aiemman kirjoittajan arvioon siitä millaisen taustan suomalaiset, katolisuuteen kääntyneet omaavat. Myös analysoivalla ja asioita pohdiskelevalla ihmisellä on sydän ja Jeesus kutsuu myös heitä, usko tai älä. Eikä siihen kutsuun vastaaminen edellytä sitä, että omasta ajattelusta pitäisi luopua.

Aika paljon uskoon liittyvää kyllä kuittaat kommentillasi "viihteeksi"...

palstan mukkaa kirjoitti:

voin kertoa sulle, etteivät luterilaiset kirjoittele luterilaisten palstalla.
eniro on antanut sen ateistien ja erään pohjois-pohjanmaalaisen häirikön käyttöön.
se on täynnä alatyylistä vihakirjoittelua.

Lue lisää

olen luterilainen ja kirjoitan sinne usein

Mitä minä sanoin!

Teemu-piispan kaudella saamme hoidettua konservatiivit ja kirkkomme palaa taas rauha ja sopu. Se on helppo tehtävä, sillä häiriköitä on niin vähän.

Miten voit tuolla tavalla väittää naama kirkkaana selkeitä valheita? Kirkkomme on HUOMATTAVASTI RIITAISEMPI kuin mitä tahansa organisaatio Suomessa.

Oletko havainnut, että pakollista kirkollisveroa maksaa vain 2 % katolilaisista?

Kuinka monesta luterilaisesta piispasta on taas ollut olemassa Katkirkon kaltaista nettisivustoa? En muista, että yhdestäkään.

Missä muussa kirkkokunnassa on pidetty piispan vastaisia mielenosoituksia?

Ja miksi ihmeessä suomalaisista ei kukaan tunnu haluavan papiksi? Nekin, jotka haluavat tai joista on tullut pappeja, ovat lähteneet tästä riitapesästä muualle (veli Mikko, monsignore Vimpari).

Olen pahoillani, että Henna-Maria on törmännyt kirkkokahveilla pälyilyyn ja ylimielisyyteen. Sellainen on arkipäivää ainakin minun seurakunnassani ja minun tietojeni mukaan vielä enemmän Henrikissä.

Totuuden nimissä kirjoitti:

Miten voit tuolla tavalla väittää naama kirkkaana selkeitä valheita? Kirkkomme on HUOMATTAVASTI RIITAISEMPI kuin mitä tahansa organisaatio Suomessa.

Oletko havainnut, että pakollista kirkollisveroa maksaa vain 2 % katolilaisista?

Kuinka monesta luterilaisesta piispasta on taas ollut olemassa Katkirkon kaltaista nettisivustoa? En muista, että yhdestäkään.

Missä muussa kirkkokunnassa on pidetty piispan vastaisia mielenosoituksia?

Ja miksi ihmeessä suomalaisista ei kukaan tunnu haluavan papiksi? Nekin, jotka haluavat tai joista on tullut pappeja, ovat lähteneet tästä riitapesästä muualle (veli Mikko, monsignore Vimpari).

Olen pahoillani, että Henna-Maria on törmännyt kirkkokahveilla pälyilyyn ja ylimielisyyteen. Sellainen on arkipäivää ainakin minun seurakunnassani ja minun tietojeni mukaan vielä enemmän Henrikissä.

Lue lisää

Veit sanat suustani. Olin ainoastaan eri mieltä yhdestä asiasta. Meillä Henrikissä on tätänykyä parempi ilmapiiri kuin Mariassa, kiitos monsignore Marino Trevisinin. Hän on tältäkin osalta korjannut Sipon aiheuttamat vahingot.

Paavi Johannes Paavali II sanoi: "Kirkko on tarkoitettu syntisille ihmisille, jos kirkko olisi vain täydellisille niin meillä ei olisi siinä paikkaa".

"Ehdotan, että käyt tästä eteenpäin enemmän kirkkokahveilla."

Liiallinen kahvinjuonti on epäterveellistä ja voi aiheuttaa mm. vastahaavan.

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

"Ehdotan, että käyt tästä eteenpäin enemmän kirkkokahveilla."

Liiallinen kahvinjuonti on epäterveellistä ja voi aiheuttaa mm. vastahaavan.

Luulitko olevasi kovinkin nokkela? Tämä viesti toki on hyvä esimerkki siitä, missä hengessä sinä täällä käyt keskusteluja näykkimässä. Kirjoitat ihan mitä tahansa, vaikka kahvikupista, kunhan voit osoittaa halveksuntaa tavallista, omalle katoliselle opilleen uskollista kirjoittajaa kohtaan.
Yksi kahvikupillinen messun jälkeen ei ole "liiallista". Itse asiassa vielä viitisen kuppia kahvia päivässä on (yleisterveelle ihmiselle) terveysvaikutuksiltaan enemmän hyväksi kuin pahaksi.

Kirkkokahveilla voi juoda vaihtoehtoisesti teetä tai olla juomatta mitään. Keskeinen idea siellä on muiden katolilaisten kanssa yhdessä oleminen.

Kat. huomautus kirjoitti:

Luulitko olevasi kovinkin nokkela? Tämä viesti toki on hyvä esimerkki siitä, missä hengessä sinä täällä käyt keskusteluja näykkimässä. Kirjoitat ihan mitä tahansa, vaikka kahvikupista, kunhan voit osoittaa halveksuntaa tavallista, omalle katoliselle opilleen uskollista kirjoittajaa kohtaan.
Yksi kahvikupillinen messun jälkeen ei ole "liiallista". Itse asiassa vielä viitisen kuppia kahvia päivässä on (yleisterveelle ihmiselle) terveysvaikutuksiltaan enemmän hyväksi kuin pahaksi.

Kirkkokahveilla voi juoda vaihtoehtoisesti teetä tai olla juomatta mitään. Keskeinen idea siellä on muiden katolilaisten kanssa yhdessä oleminen.

Lue lisää

Keskustelun ensimmäisessä kirjoituksessa valitettiin, ettei katolisessa kirkossa tunne mitään yhteisöllisyyttä. Sinä tarjoat kirjoittajalle kahvinjuontia.

Itse sanoisin: "Ei kiitos". Voin juoda kahvia (tai teetä tai olla juomatta mitään) ilman katolista kirkkoakin ja sen rasitteita. Jos yhteisöllisyytenne on tuolla tasolla, sitten sitä ei ole.

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Keskustelun ensimmäisessä kirjoituksessa valitettiin, ettei katolisessa kirkossa tunne mitään yhteisöllisyyttä. Sinä tarjoat kirjoittajalle kahvinjuontia.

Itse sanoisin: "Ei kiitos". Voin juoda kahvia (tai teetä tai olla juomatta mitään) ilman katolista kirkkoakin ja sen rasitteita. Jos yhteisöllisyytenne on tuolla tasolla, sitten sitä ei ole.

Lue lisää

Olisiko sinulla tarjolla keskustelun avaajalle jokin hienompi tapa päästä sisään katoliseen yhteisöön? Miksi yhteinen kokoontuminen kahvin ja teen ääreen sunnuntaimessun jälkeen on "ei mitään"?
Ehkä luterilaisilla on joitakin erityisen merkityksellisiä tapoja olla yhteisöllisiä muiden saman seurakunnan jäsenten kanssa?

Kat. huomautus kirjoitti:

Olisiko sinulla tarjolla keskustelun avaajalle jokin hienompi tapa päästä sisään katoliseen yhteisöön? Miksi yhteinen kokoontuminen kahvin ja teen ääreen sunnuntaimessun jälkeen on "ei mitään"?
Ehkä luterilaisilla on joitakin erityisen merkityksellisiä tapoja olla yhteisöllisiä muiden saman seurakunnan jäsenten kanssa?

Lue lisää

Suosittelen sinulle sen lukemista mitä mieltä katoliset uskonsisaresi ja -veljesi ovat kirkkonne yhteisöllisyydestä tai paremminkin sen puuttumista:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8825343#comment-42484741

Ei sinun tarvitse minulle mitään vakuutella. Vakuuttele heille.

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Suosittelen sinulle sen lukemista mitä mieltä katoliset uskonsisaresi ja -veljesi ovat kirkkonne yhteisöllisyydestä tai paremminkin sen puuttumista:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8825343#comment-42484741

Ei sinun tarvitse minulle mitään vakuutella. Vakuuttele heille.

Lue lisää

No miten sinun huomautuksesi kahvinjuonnin epäterveellisyydestä sitten liittyi keskustelunavaajan ongelmaan?
Valitettavasti sinun viesteistäsi tulee sellainen vaikutelma, että haluat pottuilla kaikin keinoin täällä niille, jotka kirjoittavat tavallisesta, ei-katkirkkolaisesta ja ei-radikaalista katolisesta elämästä. Oli aihe kuin aihe.

Kat. huomautus kirjoitti:

No miten sinun huomautuksesi kahvinjuonnin epäterveellisyydestä sitten liittyi keskustelunavaajan ongelmaan?
Valitettavasti sinun viesteistäsi tulee sellainen vaikutelma, että haluat pottuilla kaikin keinoin täällä niille, jotka kirjoittavat tavallisesta, ei-katkirkkolaisesta ja ei-radikaalista katolisesta elämästä. Oli aihe kuin aihe.

Lue lisää

Sinä taas haluat pottuilla kaikille, jotka kannattavat vähänkin Katkirkkoa ja ekumeniaa. Eräät ovat sisäistäneet ekumenia, toiset eivät. Sinä kuulut jälkimmäisiin ja toivottavasti sen takia vähemmistöön katolilaisten joukossa.

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Sinä taas haluat pottuilla kaikille, jotka kannattavat vähänkin Katkirkkoa ja ekumeniaa. Eräät ovat sisäistäneet ekumenia, toiset eivät. Sinä kuulut jälkimmäisiin ja toivottavasti sen takia vähemmistöön katolilaisten joukossa.

Lue lisää

Väitteesi tarpeestani pottuilla katkirkkolaisille tai ekumenian kannattajille ei pidä paikkaansa. Olipa vihamielinen viesti kaiken kaikkiaan.
Mistä ihmeestä sinä olet tietävinäsi minun asennoitumiseni katkirkkoon tai ekumeniaan? Nämä kaksi asiaa eivät muuten ole millään tavalla yhteensovitettavissa yksi yhteen. Katolilaisena kannatan ekumeniaa kuten koko kirkkomme tekee. Mielipiteeni katkirkosta ei ole lainkaan yksioikoinen, mutta se nyt vain ei todellakaan kuulu tämän keskusteluotsikon alle.
Luehan omat viestisi tässä ketjussa. Miten sinä tässä olet mielestäsi rakentavasti keskustellut aloittajan ongelmasta eli hänen vaikeudestaan löytää henkilökohtaista yhteisöllisyyden kokemusta seurakunnassaan?

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Keskustelun ensimmäisessä kirjoituksessa valitettiin, ettei katolisessa kirkossa tunne mitään yhteisöllisyyttä. Sinä tarjoat kirjoittajalle kahvinjuontia.

Itse sanoisin: "Ei kiitos". Voin juoda kahvia (tai teetä tai olla juomatta mitään) ilman katolista kirkkoakin ja sen rasitteita. Jos yhteisöllisyytenne on tuolla tasolla, sitten sitä ei ole.

Lue lisää

Jos haluaa pysyä katolilaisena sen hiippakunnan huonosta ilmapiiristä huolimatta, sitten ainakin kirkkokahvit kannattaa kiertää hyvin kaukaa. Ks. allaoleva toinen viestini.

On ihan perinteistä yleiskristillistä moraaliopetusta, että seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu vain avioliittoon, ja että avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen liitto. Siis avoliitto, avioliiton ulkopuoliset suhteet ja homosuhteet ovat kiellettyjä kaikkien merkittävien kristillisten yhteisöjen opin mukaan. Myös itsetyydytystä pidetään yleisesti syntinä (sekä katolisessa että protestanttisissa kirkoissa myönnetään, että se on syntiä tahallisena, tiedostettuna ja vapaaehtoisena tekona, mitkä vakavan synnin tuntomerkit eivät aina tämän teon kohdalla täyty).
Suhtautuminen ehkäisyyn kylläkin on erilainen katolisessa kirkossa ja monissa muissa kristillisissä yhteisöissä. Mutta ei se nyt sentään voi olla se oleellisin tekijä, joka saa katolilaisten keskuudessa aikaan pahansuopuutta ja riitoja.

Riita, ilkeys ja pahansuopuus ovat pahaa. Ne syntyvät, kun ihmiset antavat tilaa persoonalliselle pahalle, sen sijaan että itse kukin todella haluaisi taistella sitä vastaan. Niin että kyllä tässä riitelyssä on meillä jokaisella siihen osallisella parannuksenteon paikka.

Jotakin totta tuossa arviossasi täytyy olla, kun skarppina katolilaisena niin ajattelet. Ei huono havainto!

En tue katolista kirkkoa. Olen luterilainen.
Minulle avoliitto ei ole kielletty, eikä avioero, eikä abortti, eikä itsetyydytys, eikä ehkäisy,
eikä homosuhteet. Ne ovat minulle s y n t i ä, joita en halua tehdä. Sinulta ne ovat kiellettyjä, koska haluat salaisesti mieleltäsi (lihassasi) tehdä niitä.
Mitä muuta avioliiton nullifikaatio on, kuin porsaanreiän hakemista Jumalan sanan ohitse!!! Ihmiset pett'ävät itseään. Jumalan tahdon noudattaminen on vallan muuta kuin tuollaista juristeriaa hyvän ja pahan rajalla.
Rakkaat ystävät, ette te Jumlaaa voi pettää!
En koe omaa yhteisöäni riitaiseksi, vaikka ajattelemme kaikki samoin.

mica salis kirjoitti:

On ihan perinteistä yleiskristillistä moraaliopetusta, että seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu vain avioliittoon, ja että avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen liitto. Siis avoliitto, avioliiton ulkopuoliset suhteet ja homosuhteet ovat kiellettyjä kaikkien merkittävien kristillisten yhteisöjen opin mukaan. Myös itsetyydytystä pidetään yleisesti syntinä (sekä katolisessa että protestanttisissa kirkoissa myönnetään, että se on syntiä tahallisena, tiedostettuna ja vapaaehtoisena tekona, mitkä vakavan synnin tuntomerkit eivät aina tämän teon kohdalla täyty).
Suhtautuminen ehkäisyyn kylläkin on erilainen katolisessa kirkossa ja monissa muissa kristillisissä yhteisöissä. Mutta ei se nyt sentään voi olla se oleellisin tekijä, joka saa katolilaisten keskuudessa aikaan pahansuopuutta ja riitoja.

Riita, ilkeys ja pahansuopuus ovat pahaa. Ne syntyvät, kun ihmiset antavat tilaa persoonalliselle pahalle, sen sijaan että itse kukin todella haluaisi taistella sitä vastaan. Niin että kyllä tässä riitelyssä on meillä jokaisella siihen osallisella parannuksenteon paikka.

Lue lisää

Myös itsetyydytystä pidetään yleisesti syntinä (sekä katolisessa että protestanttisissa kirkoissa myönnetään, että se on syntiä tahallisena, tiedostettuna ja vapaaehtoisena tekona, mitkä vakavan synnin tuntomerkit eivät aina tämän teon kohdalla täyty)."

Siinä täytyy olla papin varsinainen runkkuteologi, että kykenee arvottamaan nuorten ripittäytyjien runkkukokemukset noin niin kuin syntiasteikolla vakava-ei niin vakava. Olette te todella hupaisaa väkeä!
Runkku-kristityt.

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Jotakin totta tuossa arviossasi täytyy olla, kun skarppina katolilaisena niin ajattelet. Ei huono havainto!

Viestisi ovat ihan hassuja.
Skarppeja katolilaisia ovat siis Katkirkkolainen, Toinen katkirkkolainen ja Katkirkon tukija. Kirjoittavat he ihan mitä tahansa, sinä ilmestyt ihastelemaan ja aplodeeraamaan.
Heh heh.

Magilla G. kirjoitti:

Viestisi ovat ihan hassuja.
Skarppeja katolilaisia ovat siis Katkirkkolainen, Toinen katkirkkolainen ja Katkirkon tukija. Kirjoittavat he ihan mitä tahansa, sinä ilmestyt ihastelemaan ja aplodeeraamaan.
Heh heh.

Lue lisää

Itse kuulun ns. katkirkkolaisiin, vaikka en vakiintuneessa nimimerkissäni sitä julistakaan. Onko sinun aivan pakko irvailla toisia? Voisivatko katkirkkolaisetkin olla oikeassa?

Kirkkomme tarvitsee kipeästi dialogia, muutosta ja ekumeniaa. Lähes kaikkialla maailmassa tästä ollaan samaa mieltä. Hajaääniä olen kuullut vain täällä kotimaassa. Se taitaa yhtenä tekijänä selittää melko paljon hajanaisuutta ja riitaisuutta hiippakunnassamme.

Tavis vasemmalta kirjoitti:

Itse kuulun ns. katkirkkolaisiin, vaikka en vakiintuneessa nimimerkissäni sitä julistakaan. Onko sinun aivan pakko irvailla toisia? Voisivatko katkirkkolaisetkin olla oikeassa?

Kirkkomme tarvitsee kipeästi dialogia, muutosta ja ekumeniaa. Lähes kaikkialla maailmassa tästä ollaan samaa mieltä. Hajaääniä olen kuullut vain täällä kotimaassa. Se taitaa yhtenä tekijänä selittää melko paljon hajanaisuutta ja riitaisuutta hiippakunnassamme.

Lue lisää

"Kirkkomme tarvitsee kipeästi dialogia, muutosta ja ekumeniaa. Lähes kaikkialla maailmassa tästä ollaan samaa mieltä. Hajaääniä olen kuullut vain täällä kotimaassa. Se taitaa yhtenä tekijänä selittää melko paljon hajanaisuutta ja riitaisuutta hiippakunnassamme."

Ylempänä riitaisuuden syyksi osoitetaan katolisen kirkon seksuaalimoraali. Se on kuitenkin samaa seksuaalimoraalia, joka aina on kuulunut kristillisyyteen. Jos se aiheuttaa riitaisuutta, monella katolilaisella on syytä miettiä, riidelläänkö tässä kristinuskon keskeisiä opetuksia vastaan, ja onko sellainen riita lainkaan katolilaiselle sopivaa. Omasta puolestani en usko tähän selitykseen hiippakunnan sisäiselle tulehdukselle.

Nyt sinä selität riitaisuutta "dialogin, muutoksen ja ekumenian" vajeella.
Mitä näillä iskusanoilla mahdat tarkoittaa? Dialogia mistä asioista? Muutosta mihin? Mitä sellaista ekumeenisuutta kaivataan, jota jo nyt ei toteuteta? Minä en ainakaan ilman täsmennystä osaa aavistaa, mistä kiikastaa.
On hyvin vaikea ymmärtää, että hiippakunnan sisäiset kyräilyt ja pahanpuhumiset juontuisivat muutoksen ja enemmän ekumenian tarpeesta. Dialogia tarvitaan kyllä siinä, että selvitellään, miksi katolilaiset, joiden tulisi etsiä toisistaan hyvää, etsivät ja puhuvat pahaa. Se ei liene sitä dialogia, mitä sinä haluat? Muutosta pitäisi tapahtua siinä, että enemmän mietittäisiin yhteistä hyvää kuin omia loukkaantumisia ja patoutumia, koska Kristuksen tahto on, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Se ei ehkä ole sinun mielestäsi oikeanlaista muutosta?

mica salis kirjoitti:

"Kirkkomme tarvitsee kipeästi dialogia, muutosta ja ekumeniaa. Lähes kaikkialla maailmassa tästä ollaan samaa mieltä. Hajaääniä olen kuullut vain täällä kotimaassa. Se taitaa yhtenä tekijänä selittää melko paljon hajanaisuutta ja riitaisuutta hiippakunnassamme."

Ylempänä riitaisuuden syyksi osoitetaan katolisen kirkon seksuaalimoraali. Se on kuitenkin samaa seksuaalimoraalia, joka aina on kuulunut kristillisyyteen. Jos se aiheuttaa riitaisuutta, monella katolilaisella on syytä miettiä, riidelläänkö tässä kristinuskon keskeisiä opetuksia vastaan, ja onko sellainen riita lainkaan katolilaiselle sopivaa. Omasta puolestani en usko tähän selitykseen hiippakunnan sisäiselle tulehdukselle.

Nyt sinä selität riitaisuutta "dialogin, muutoksen ja ekumenian" vajeella.
Mitä näillä iskusanoilla mahdat tarkoittaa? Dialogia mistä asioista? Muutosta mihin? Mitä sellaista ekumeenisuutta kaivataan, jota jo nyt ei toteuteta? Minä en ainakaan ilman täsmennystä osaa aavistaa, mistä kiikastaa.
On hyvin vaikea ymmärtää, että hiippakunnan sisäiset kyräilyt ja pahanpuhumiset juontuisivat muutoksen ja enemmän ekumenian tarpeesta. Dialogia tarvitaan kyllä siinä, että selvitellään, miksi katolilaiset, joiden tulisi etsiä toisistaan hyvää, etsivät ja puhuvat pahaa. Se ei liene sitä dialogia, mitä sinä haluat? Muutosta pitäisi tapahtua siinä, että enemmän mietittäisiin yhteistä hyvää kuin omia loukkaantumisia ja patoutumia, koska Kristuksen tahto on, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Se ei ehkä ole sinun mielestäsi oikeanlaista muutosta?

Lue lisää

Kun lukee näitä viestejä, on pakko todeta, että hiippakuntanne ongelmat taitavat olla aika syvällä. Kuulemma ensin pitäisi keskustella keskustelun aiheista ja päämääristä ennenkuin itse varsinainen keskustelu voidaan aloittaa. Että silleen...

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Kun lukee näitä viestejä, on pakko todeta, että hiippakuntanne ongelmat taitavat olla aika syvällä. Kuulemma ensin pitäisi keskustella keskustelun aiheista ja päämääristä ennenkuin itse varsinainen keskustelu voidaan aloittaa. Että silleen...

Lue lisää

Ellei ole määritelty aihetta, mistä halutaan keskustella, koko "dialogi" on väistämättä pelkkää rupattelua. Rupattelu voi parhaimmillaan vahvistaa yhteisöllisyyttä, jos sellaista jo valmiiksi koetaan. Jos taas yhteisöllisyyttä halutaan lähteä rakentamaan riitelevien klikkien välille, keskustelun on oltava strukturoitua, jotta sillä voitaisiin saavuttaa mitään myönteisiä tuloksia.

mica salis kirjoitti:

Ellei ole määritelty aihetta, mistä halutaan keskustella, koko "dialogi" on väistämättä pelkkää rupattelua. Rupattelu voi parhaimmillaan vahvistaa yhteisöllisyyttä, jos sellaista jo valmiiksi koetaan. Jos taas yhteisöllisyyttä halutaan lähteä rakentamaan riitelevien klikkien välille, keskustelun on oltava strukturoitua, jotta sillä voitaisiin saavuttaa mitään myönteisiä tuloksia.

Lue lisää

Jos samat ihmiset, jotka vaativat dialogia, toisessa lauseessa huutavat: suu kiinni konservatiivit, teitä ei kuunnella!, heidän koko dialogihakuisuutensa on valheellista. Dialogin vaatimusta käytetään silloin vain verhona sille, että tosiasiassa nämä ihmiset haluavat määrätä asioista yksin ja vain oman näkemyksensä mukaan.

- Luterilaisissa herätysliikkeissä on just sama seksuaalimoraali, eikä se siellä haittaa.
mielestäni ongelma on niiden, joka eivät ole todella uskossa, halukkaita vapautumaan synnin vallasta.

- todelliselle uskovalle ei tule mieleenkään ajatus "en saa" tehdä sitä ja sitä. Kysymys on ajatuksesta
"en tahdo"-

- epäonnistuneena eläminen. se on katolisesta pyhyyskäsityksestä käsin vaikeaa.
lue ihmeessä ajatuksella roomalaiskirjettä. tulet huomaamaan, että Jumalan lapsi on
lihan puolesta aina syntinen, mutta hän on uutena luomuksena pyhä ja kiinni Jeesuksessa
Kristuksessa. saat siis olla Jumalan lapsi ja armossa epäonnistuneenakin. se ei tietenkään tarkoita
rajatonta vapautta tehdä syntiä, vaan halua sotia syntiä vastaan.

- aika outoa, jos piispanne asettaa ohjeeksi omantunnon. se on kovin hyllyvä perusta.
luterilaiset uskovat ymmärtävät, että ainoa ohje on Jumalan sana. ei piispallakaan ole lupa
vesittää Jumalan sanaa.

mica salis kirjoitti:

Ellei ole määritelty aihetta, mistä halutaan keskustella, koko "dialogi" on väistämättä pelkkää rupattelua. Rupattelu voi parhaimmillaan vahvistaa yhteisöllisyyttä, jos sellaista jo valmiiksi koetaan. Jos taas yhteisöllisyyttä halutaan lähteä rakentamaan riitelevien klikkien välille, keskustelun on oltava strukturoitua, jotta sillä voitaisiin saavuttaa mitään myönteisiä tuloksia.

Lue lisää

Sanomalehtien yleisönosastot ovat täynnä kirjoituksia, vaikka päätoimittaja ei olisikaan rajannut keskustelun aiheita ja päämääriä, eikä keskustelu ole "strukturoitua". Mutta ilmeisesti sinun mielestäsi kysymys onkin vain pelkästä "rupattelusta".

Minun mielestäni taas jo se on yksin arvokasta, että ihmisillä/kristityllä on tilaisuus tuoda esille mielipiteitään ilman pelkoa joutumisesta haukutuksi ja leimatuksi, mitä taas jotkut täällä kirjoittavat ovat kuvanneet tapahtuneen seurakunnissanne.

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Sanomalehtien yleisönosastot ovat täynnä kirjoituksia, vaikka päätoimittaja ei olisikaan rajannut keskustelun aiheita ja päämääriä, eikä keskustelu ole "strukturoitua". Mutta ilmeisesti sinun mielestäsi kysymys onkin vain pelkästä "rupattelusta".

Minun mielestäni taas jo se on yksin arvokasta, että ihmisillä/kristityllä on tilaisuus tuoda esille mielipiteitään ilman pelkoa joutumisesta haukutuksi ja leimatuksi, mitä taas jotkut täällä kirjoittavat ovat kuvanneet tapahtuneen seurakunnissanne.

Lue lisää

Huom: tässä oli puhe DIALOGISTA, ei sanomalehtien yleisönosastojen tyyppisestä mielipiteenilmauksesta. Dialogi tarkoittaa vuoropuhelua. Jos vaaditaan dialogia hiippakuntaamme, olisi kyllä ilmaistava, mista aiheista sitä dialogia halutaan käydä.

En ole huomannut, että ihmiset joutuisivat seurakunnan piirissä nykyiselläänkään haukutuiksi vain siksi, että he ilmaisevat mielipiteitään. Jos he (toisin kuin arvelen) toistuvasti joutuvat haukutuiksi, silloin kyllä kirkkoherran olisi syytä nostaa kissa pöydälle ja pistää pystyyn sellainen kunnon keskustelutilaisuus, jossa ongelmaa käsiteltäisiin avoimesti.
Tällä palstalla kyllä haukutaan puolin ja toisin, valitettavasti. Olisi varmastikin parempi keskustella avoimesti omilla nimillä; silloin harva kehtaisi esiintyä yhtä hävyttömästi kuin näköjään nimimerkin takaa kehdataan.

Tavis vasemmalta kirjoitti:

Itse kuulun ns. katkirkkolaisiin, vaikka en vakiintuneessa nimimerkissäni sitä julistakaan. Onko sinun aivan pakko irvailla toisia? Voisivatko katkirkkolaisetkin olla oikeassa?

Kirkkomme tarvitsee kipeästi dialogia, muutosta ja ekumeniaa. Lähes kaikkialla maailmassa tästä ollaan samaa mieltä. Hajaääniä olen kuullut vain täällä kotimaassa. Se taitaa yhtenä tekijänä selittää melko paljon hajanaisuutta ja riitaisuutta hiippakunnassamme.

Lue lisää

Jos kaipaat dialogia, muutosta ja ennen muuta kaikenkattavaa ekumeniaa, sitten voit käydä rauhassa päiväunillesi, sillä hiippakuntaa johtaa "Teemu-piispa", joka varmasti vannoo tuollaisten tyhjien iskulauseiden varaan.

mica salis kirjoitti:

Huom: tässä oli puhe DIALOGISTA, ei sanomalehtien yleisönosastojen tyyppisestä mielipiteenilmauksesta. Dialogi tarkoittaa vuoropuhelua. Jos vaaditaan dialogia hiippakuntaamme, olisi kyllä ilmaistava, mista aiheista sitä dialogia halutaan käydä.

En ole huomannut, että ihmiset joutuisivat seurakunnan piirissä nykyiselläänkään haukutuiksi vain siksi, että he ilmaisevat mielipiteitään. Jos he (toisin kuin arvelen) toistuvasti joutuvat haukutuiksi, silloin kyllä kirkkoherran olisi syytä nostaa kissa pöydälle ja pistää pystyyn sellainen kunnon keskustelutilaisuus, jossa ongelmaa käsiteltäisiin avoimesti.
Tällä palstalla kyllä haukutaan puolin ja toisin, valitettavasti. Olisi varmastikin parempi keskustella avoimesti omilla nimillä; silloin harva kehtaisi esiintyä yhtä hävyttömästi kuin näköjään nimimerkin takaa kehdataan.

Lue lisää

Tunnut pelkäävän dialogia, muutosta ja ekumeniaakin kuin ruttoa. Miksiköhän? Kuitenkin kaikki nämä asiat ovat itsestään selviä, jopa muutos: jos kirkko ei muutu, se jähmettyy ja kylmettyy kuoliaaksi. Eivät nämä asiat ole lopulta meidän käsissämme. Jospa luottaisimme enemmän Pyhän Hengen voimaan ja toisiimme.

Katkirkko on tarjonnut dialogille vain foorumin. Samanlaisia foorumeita kaipaisin tähän hiippakuntaan lisää. Vain dialogin kautta voimme oppia jotakin toisiltamme ja kasvaa yhdessä yhteisöksi. Etkö halua sitä?

Tavis vasemmalta kirjoitti:

Tunnut pelkäävän dialogia, muutosta ja ekumeniaakin kuin ruttoa. Miksiköhän? Kuitenkin kaikki nämä asiat ovat itsestään selviä, jopa muutos: jos kirkko ei muutu, se jähmettyy ja kylmettyy kuoliaaksi. Eivät nämä asiat ole lopulta meidän käsissämme. Jospa luottaisimme enemmän Pyhän Hengen voimaan ja toisiimme.

Katkirkko on tarjonnut dialogille vain foorumin. Samanlaisia foorumeita kaipaisin tähän hiippakuntaan lisää. Vain dialogin kautta voimme oppia jotakin toisiltamme ja kasvaa yhdessä yhteisöksi. Etkö halua sitä?

Lue lisää

En minä dialogia pelkää. Yritän vain kysellä, että mistä aiheesta sitä nyt erityisesti haluat käydä. Samoin kysyn, millaista muutosta sinä ja muutamat katkirkkolaisiksi ilmoittautuvat peräänkuulutatte. Kovin vaikeaa tuntuu olevan saada näihin kysymyksiin vastausta.

Sellaisia foorumeita kuin katkirkko oli, en kaipaa. Seurasin sitä kyllä aikanaan melko säännöllisesti. Siellä näyttivät toisinajattelijat saavan osakseen hyvin tylyä, jopa rumaa kohtelua.

mica salis kirjoitti:

En minä dialogia pelkää. Yritän vain kysellä, että mistä aiheesta sitä nyt erityisesti haluat käydä. Samoin kysyn, millaista muutosta sinä ja muutamat katkirkkolaisiksi ilmoittautuvat peräänkuulutatte. Kovin vaikeaa tuntuu olevan saada näihin kysymyksiin vastausta.

Sellaisia foorumeita kuin katkirkko oli, en kaipaa. Seurasin sitä kyllä aikanaan melko säännöllisesti. Siellä näyttivät toisinajattelijat saavan osakseen hyvin tylyä, jopa rumaa kohtelua.

Lue lisää

Et sinä saa katkirkkolaisilta vastausta. "Dialogi" ja "muutos" ovat sisäpiirin juttuja, joita ei selitetä.

Selitys tälle selittämättömyydelle voi nähdäkseni olla kahdenlainen:
joko a) näillä sanoilla ei ole sisältöä edes sisäpiirille - niitä vain käytetään, jotta vaikutettaisiin dynaamisilta,
tai b) niillä tarkoitetaan juttuja, joita ei strategisista syistä voi paljastaa, koska katkirkkolaiset tietävät, että vain alle 10 % kohderyhmästä (Suomen katolilaisista) kannattaa niitä. Näitä juttuja ovat naispappeus, kirkon siunaamat homoavioliitot, eronneiden uudelleenvihkiminen, hiippakunnan autonomia Roomaan nähden, maallikoiden mahdollisuus vaikuttaa kirkon opetukseen ja avoin ehtoollispöytä.

mica salis kirjoitti:

Jos samat ihmiset, jotka vaativat dialogia, toisessa lauseessa huutavat: suu kiinni konservatiivit, teitä ei kuunnella!, heidän koko dialogihakuisuutensa on valheellista. Dialogin vaatimusta käytetään silloin vain verhona sille, että tosiasiassa nämä ihmiset haluavat määrätä asioista yksin ja vain oman näkemyksensä mukaan.

Lue lisää

Dialogia EI KÄYDÄ konservatiivien kanssa, vaan sitä KÄYDÄÄN Teemu-piispan ja muiden kirkonmiesten kanssa, jotta saadaan aikaan muutos. Mitä oikein kuvittelit? Ettäkö me istuisimme alas kahvikupin ääreen kuuntelemaan Vatikaani kakkosen ja ekumenian vastaisia vuodatuksiasi?

kiljuva jalopeura kirjoitti:

Et sinä saa katkirkkolaisilta vastausta. "Dialogi" ja "muutos" ovat sisäpiirin juttuja, joita ei selitetä.

Selitys tälle selittämättömyydelle voi nähdäkseni olla kahdenlainen:
joko a) näillä sanoilla ei ole sisältöä edes sisäpiirille - niitä vain käytetään, jotta vaikutettaisiin dynaamisilta,
tai b) niillä tarkoitetaan juttuja, joita ei strategisista syistä voi paljastaa, koska katkirkkolaiset tietävät, että vain alle 10 % kohderyhmästä (Suomen katolilaisista) kannattaa niitä. Näitä juttuja ovat naispappeus, kirkon siunaamat homoavioliitot, eronneiden uudelleenvihkiminen, hiippakunnan autonomia Roomaan nähden, maallikoiden mahdollisuus vaikuttaa kirkon opetukseen ja avoin ehtoollispöytä.

Lue lisää

WAC-liikkeen ja sen mukana Katkirkko-liikkeen yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada aikaan, että Vatikaani kakkosen KAIKKIA päätöksiä ryhdyttäisiin vihdoinkin TOTEUTTAMAAN. Vai että tätä kannattaisi vain alle 10 % maamme katolilaisista?!

Muita luettelemiasi vaatimuksia ei esitetä vain täällä Suomessa, vaan koko katolisessa maailmassa eri ryhmien, pappien ja piispojenkin taholta. Osasta niistä on oma Teemu-piispamme ollut aina samaa mieltä julkisestikin.

Sinun ongelmasi on, että katselet maailmaa ja siinä sivussa katolista kirkkoa omien vaaleanpunaisten konservatiivi-silmälasiesi läpi. Me muut emme tee sitä.

Katkirkkolainen kirjoitti:

WAC-liikkeen ja sen mukana Katkirkko-liikkeen yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada aikaan, että Vatikaani kakkosen KAIKKIA päätöksiä ryhdyttäisiin vihdoinkin TOTEUTTAMAAN. Vai että tätä kannattaisi vain alle 10 % maamme katolilaisista?!

Muita luettelemiasi vaatimuksia ei esitetä vain täällä Suomessa, vaan koko katolisessa maailmassa eri ryhmien, pappien ja piispojenkin taholta. Osasta niistä on oma Teemu-piispamme ollut aina samaa mieltä julkisestikin.

Sinun ongelmasi on, että katselet maailmaa ja siinä sivussa katolista kirkkoa omien vaaleanpunaisten konservatiivi-silmälasiesi läpi. Me muut emme tee sitä.

Lue lisää

Piispa Sippo ei ikinä ole ollut niiden asioiden kannattaja, joita kiljuva jalopeura edellä luettelee.
Tällä palstalla kirjoittelusi ensisijainen tarkoitus näyttää olevan pilata piispa Sipon mainetta.


"WAC-liikkeen ja sen mukana Katkirkko-liikkeen yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada aikaan, että Vatikaani kakkosen KAIKKIA päätöksiä ryhdyttäisiin vihdoinkin TOTEUTTAMAAN."

Viitsitkö vihdoin kertoa, mitä Vatikaani II:n päätöksiä ei ole vielä toteutettu?

Katkirkkolainen kirjoitti:

Dialogia EI KÄYDÄ konservatiivien kanssa, vaan sitä KÄYDÄÄN Teemu-piispan ja muiden kirkonmiesten kanssa, jotta saadaan aikaan muutos. Mitä oikein kuvittelit? Ettäkö me istuisimme alas kahvikupin ääreen kuuntelemaan Vatikaani kakkosen ja ekumenian vastaisia vuodatuksiasi?

Lue lisää

No just. Keskustelua ei, sanelua te yritätte.

Tavis vasemmalta kirjoitti:

Tunnut pelkäävän dialogia, muutosta ja ekumeniaakin kuin ruttoa. Miksiköhän? Kuitenkin kaikki nämä asiat ovat itsestään selviä, jopa muutos: jos kirkko ei muutu, se jähmettyy ja kylmettyy kuoliaaksi. Eivät nämä asiat ole lopulta meidän käsissämme. Jospa luottaisimme enemmän Pyhän Hengen voimaan ja toisiimme.

Katkirkko on tarjonnut dialogille vain foorumin. Samanlaisia foorumeita kaipaisin tähän hiippakuntaan lisää. Vain dialogin kautta voimme oppia jotakin toisiltamme ja kasvaa yhdessä yhteisöksi. Etkö halua sitä?

Lue lisää

"Vain dialogin kautta voimme oppia jotakin toisiltamme ja kasvaa yhdessä yhteisöksi. Etkö halua sitä?"

Tuota voisi kysyä nimimerkiltä Katkirkkolainen. Hän kieltäytyy tämänpäiväisessä viestissään dialogista konservatiivien (ja konservatiivina pitämänsä mica saliksen) kanssa.

mica salis kirjoitti:

Piispa Sippo ei ikinä ole ollut niiden asioiden kannattaja, joita kiljuva jalopeura edellä luettelee.
Tällä palstalla kirjoittelusi ensisijainen tarkoitus näyttää olevan pilata piispa Sipon mainetta.


"WAC-liikkeen ja sen mukana Katkirkko-liikkeen yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada aikaan, että Vatikaani kakkosen KAIKKIA päätöksiä ryhdyttäisiin vihdoinkin TOTEUTTAMAAN."

Viitsitkö vihdoin kertoa, mitä Vatikaani II:n päätöksiä ei ole vielä toteutettu?

Lue lisää

Ilmeisesti et tunne henkilöä nimeltä Teemu Sippo etkä ole häntä koskaan tuntenutkaan. Hän on suhtautunut aina avoimesti naispappeiden ja homoihin, ymmärtänyt hyvänä pappina eronneiden tilannetta, tajunnut miten tärkeää hiippakunnan autonomia suhteessa Roomaan on sekä ennen kaikkea kannattanut meidän maallikoiden mahdollisuuksia vaikuttaa TODELLA kirkossa sekä avointa keskustelua kaikilla tasoilla, erityisesti pakkoselibaatin poistamiseksi.

Teemu-piispasta et tule saamaan kylmää konservatiiivia, vaikka kuinka valehdellen yrittäisit. Hän on keskustelu- ja uudistushenkinen piispa. Me muut iloitsemme tästä, vaikka itse et iloitsisi.

Vatikaani kakkosen päätöksistä on paljonkin vielä toteuttamatta. Tärkein niistä on maallikkojen apostolaatti eli sen toteuttaminen, että me maallikot voimme todella kantaa vastuuta kirkosta ja sen opetuksista. Toinen tärkeä on ekumenia, jossa ei ole vielä edistytty tarpeeksi (poikkeuksena Myllyjärven Ekumeeninen keskus isä Robertin johdolla). Kolmas tärkeä on pappien pakkoselibaatin poistaminen, sillä Vatikaani kakkonen opetti, että ME olemme kirkko.

huomioitsija kirjoitti:

"Vain dialogin kautta voimme oppia jotakin toisiltamme ja kasvaa yhdessä yhteisöksi. Etkö halua sitä?"

Tuota voisi kysyä nimimerkiltä Katkirkkolainen. Hän kieltäytyy tämänpäiväisessä viestissään dialogista konservatiivien (ja konservatiivina pitämänsä mica saliksen) kanssa.

Lue lisää

Dialogi on tarpeen, mutta on itsestään selvää, ettei sitä tulla käymään sellaisten kanssa, jotka suhtautuvat kielteisesti tai ainakin nihkeästi Vatikaani kakkoseen ja ekumeniaan. Kaikki muu voi ollakin, mutta nämä asiat eivät ole "kaupan".

mica salis kirjoitti:

No just. Keskustelua ei, sanelua te yritätte.

Vatikaani kakkonen ei ole "kaupan". Siksi dialogi kanssasi on turhaa. Sinua ei tulla kuuntelemaan. Hyväksy se.

Katkirkkolainen kirjoitti:

Ilmeisesti et tunne henkilöä nimeltä Teemu Sippo etkä ole häntä koskaan tuntenutkaan. Hän on suhtautunut aina avoimesti naispappeiden ja homoihin, ymmärtänyt hyvänä pappina eronneiden tilannetta, tajunnut miten tärkeää hiippakunnan autonomia suhteessa Roomaan on sekä ennen kaikkea kannattanut meidän maallikoiden mahdollisuuksia vaikuttaa TODELLA kirkossa sekä avointa keskustelua kaikilla tasoilla, erityisesti pakkoselibaatin poistamiseksi.

Teemu-piispasta et tule saamaan kylmää konservatiiivia, vaikka kuinka valehdellen yrittäisit. Hän on keskustelu- ja uudistushenkinen piispa. Me muut iloitsemme tästä, vaikka itse et iloitsisi.

Vatikaani kakkosen päätöksistä on paljonkin vielä toteuttamatta. Tärkein niistä on maallikkojen apostolaatti eli sen toteuttaminen, että me maallikot voimme todella kantaa vastuuta kirkosta ja sen opetuksista. Toinen tärkeä on ekumenia, jossa ei ole vielä edistytty tarpeeksi (poikkeuksena Myllyjärven Ekumeeninen keskus isä Robertin johdolla). Kolmas tärkeä on pappien pakkoselibaatin poistaminen, sillä Vatikaani kakkonen opetti, että ME olemme kirkko.

Lue lisää

Jos on näin, silloin on oikeutettua vaatia, että piispa Sippo sanoo itse sen omalla suulla, jotta nämä asiat eivät ole spekulaation tai panettelun kohteena tämän jälkeen. Tämä avaa taatusti sen vaadittavan keskustelun, jonka tuloksen molemmat puolet näen jo nyt. Toisen vahvemmin.

mica salis kirjoitti:

En minä dialogia pelkää. Yritän vain kysellä, että mistä aiheesta sitä nyt erityisesti haluat käydä. Samoin kysyn, millaista muutosta sinä ja muutamat katkirkkolaisiksi ilmoittautuvat peräänkuulutatte. Kovin vaikeaa tuntuu olevan saada näihin kysymyksiin vastausta.

Sellaisia foorumeita kuin katkirkko oli, en kaipaa. Seurasin sitä kyllä aikanaan melko säännöllisesti. Siellä näyttivät toisinajattelijat saavan osakseen hyvin tylyä, jopa rumaa kohtelua.

Lue lisää

Voi ymmärtää, ettet pitänyt Katkirkosta. Ei kaikkien tarvitse kaikesta pitää. Lisäksi Katkirkko on minun tietojeni mukaan uudistumassa ja ehkä vaihtamassa nimeäkin. Joka tapauksessa WAC-liike tulee olemaan aktiivinen ja osallistuva tässä hiippakunnassa tulevaisuudessakin.

Sitä en sijaan voi ymmärtää, että tahdot tukahduttaa keskustelua ennenkuin se on hiippakunnan tasolla varsinaisesti alkanutkaan. Mitä hävittävää sinulla on? Mitä hävittävää meillä on?

Muun muassa Irlannin pedofiliaskandaalit osoittavat järkyttävällä tavalla millaiseksi sellainen kirkollinen yhteisö voi kehittyä, jossa keskustelua ei sallita, jossa ongelmista vaietaan ja jossa kriitikin ääni tukahdutetaan.

Dialogi ei vie keneltäkään mitään pois, mutta voi antaa paljon.

Tavis vasemmalta kirjoitti:

Voi ymmärtää, ettet pitänyt Katkirkosta. Ei kaikkien tarvitse kaikesta pitää. Lisäksi Katkirkko on minun tietojeni mukaan uudistumassa ja ehkä vaihtamassa nimeäkin. Joka tapauksessa WAC-liike tulee olemaan aktiivinen ja osallistuva tässä hiippakunnassa tulevaisuudessakin.

Sitä en sijaan voi ymmärtää, että tahdot tukahduttaa keskustelua ennenkuin se on hiippakunnan tasolla varsinaisesti alkanutkaan. Mitä hävittävää sinulla on? Mitä hävittävää meillä on?

Muun muassa Irlannin pedofiliaskandaalit osoittavat järkyttävällä tavalla millaiseksi sellainen kirkollinen yhteisö voi kehittyä, jossa keskustelua ei sallita, jossa ongelmista vaietaan ja jossa kriitikin ääni tukahdutetaan.

Dialogi ei vie keneltäkään mitään pois, mutta voi antaa paljon.

Lue lisää

"Muun muassa Irlannin pedofiliaskandaalit osoittavat järkyttävällä tavalla millaiseksi sellainen kirkollinen yhteisö voi kehittyä, jossa keskustelua ei sallita, jossa ongelmista vaietaan ja jossa kriitikin ääni tukahdutetaan."

Sama on todettu täällä Amerikassa! Onneksi tapauksia ei ole kuitenkaan ollut minun tietääkseni uniaattiseurakunnissa, mutta on se silti ollut järkettyttävää.

Konservatiivinen sie kirjoitti:

Jos kaipaat dialogia, muutosta ja ennen muuta kaikenkattavaa ekumeniaa, sitten voit käydä rauhassa päiväunillesi, sillä hiippakuntaa johtaa "Teemu-piispa", joka varmasti vannoo tuollaisten tyhjien iskulauseiden varaan.

Lue lisää

Dialogi, muutos ja ekumenia eivät ole suinkaan tyhjiä iskulauseita. Niillä kaikilla on ihan todellinen sisältö. Minusta ns. katkirkkolaiset ovat selittäneet jo monta kertaa mitä he tarkoittavat "dialogilla" ja "muutoksella". Ekumeniaa heidän tuskin tarvitsee selittää.

On ikävää, että heidän asialliset ehdotuksensa on joidenkin taholta yritetty tyrmätä ilman todellista keskustelua ja asiallista argumentointia.

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Dialogi, muutos ja ekumenia eivät ole suinkaan tyhjiä iskulauseita. Niillä kaikilla on ihan todellinen sisältö. Minusta ns. katkirkkolaiset ovat selittäneet jo monta kertaa mitä he tarkoittavat "dialogilla" ja "muutoksella". Ekumeniaa heidän tuskin tarvitsee selittää.

On ikävää, että heidän asialliset ehdotuksensa on joidenkin taholta yritetty tyrmätä ilman todellista keskustelua ja asiallista argumentointia.

Lue lisää

Katkirkkolainen sanoi tässä keskustelussa, että KATKIRKKOLAISET EIVÄT SUOSTU KÄYMÄÄN DIALOGIA KONSERVATIIVIEN KANSSA. Niin että "heidän asiallisia ehdotuksiaan" ei suinkaan ole tyrmätty "joidenkin taholta ilman todellista keskustelua". Asiallisesta keskustelusta kieltäytyvät katkirkkolaiset.

huomioitsija kirjoitti:

Katkirkkolainen sanoi tässä keskustelussa, että KATKIRKKOLAISET EIVÄT SUOSTU KÄYMÄÄN DIALOGIA KONSERVATIIVIEN KANSSA. Niin että "heidän asiallisia ehdotuksiaan" ei suinkaan ole tyrmätty "joidenkin taholta ilman todellista keskustelua". Asiallisesta keskustelusta kieltäytyvät katkirkkolaiset.

Lue lisää

Katkirkkolaiset esittävät omia vaatimuksiaan samalla vastapuolta aggressiivisesti vaientaen. He sittävät vaatimuksia Vatikaani kakkosen toteutumisesta yrittämättäkään nojautua asiakirjoihin. He vaativat ehtollisyhteyttä väistäen todelliset ongelmat, jotka ovat sen tiellä (vedoten isä Robertin perustelemattomaan käytäntöön.) He ovat samalla tasolla kuin vastustajansa äärikonservatiivit.

huomioitsija kirjoitti:

Katkirkkolainen sanoi tässä keskustelussa, että KATKIRKKOLAISET EIVÄT SUOSTU KÄYMÄÄN DIALOGIA KONSERVATIIVIEN KANSSA. Niin että "heidän asiallisia ehdotuksiaan" ei suinkaan ole tyrmätty "joidenkin taholta ilman todellista keskustelua". Asiallisesta keskustelusta kieltäytyvät katkirkkolaiset.

Lue lisää

Ensiksi voisit esittää viestisi ilman turhaa HUUTAMISTA. Me kyllä ymmärrämme muutenkin.

Toiseksi ihmettelen mitkä ihmeen "katkirkkolaiset" (monikossa) eivät suostuisi käymään dialogia konservatiivien kanssa. Tuollaista on esittänyt vain nimimerkki Katkirkkolainen, joka sitäpaitsi on monta kertaa itsekin korostanut sitä, ettei hän edusta Katkirkkoa eikä WAC:ia. Katkirkko, jota minäkin tuen ja kannatan, on luonteeltaan liike, joten sillä ei varsinaisia tiedottajia tai muuta byrokratiaa edes ole.

Kolmanneksi voin sanoa omana arvionani, että monet Katkirkon tukijoista ovat olleet ja ovat yhä tänään valmiita dialogiin konservatiivien kanssa. Ongelmana on vain se, että usein nuo konservatiivit eivät halua mitään dialogia meidän kanssamme. Näin kävi meillä edellisen piispa Wrobelin kaudella.

Neljänneksi minun on pakko todeta, että maailmanlaajuisesti WAC ja konservatiivit eivät juuri ole tekemisissä keskenään. Mielipiteet ja näkemykset ovat sen verran kaukana toisistaan, mutta jos sellaista dialogia halutaan täällä Suomessa - mikä ettei? Omalta osaltani yhdyn kuitenkin niihin, joiden mielestä erityisesti Vatikaanin 2. konsiili, ekumenia ja uudistunut jumalanpalveluselämä eivät ole "kaupan". Niistä ei tulla tinkimään.

Viidenneksi pyytäisin isä Robertia arvostelevilta, että hänen annettaisiin levätä rauhassa. Itse en häntä tuntenut. Silti luotan siihen, että hän korkeasti oppineena katolisena pappina tiesi ekumenian, sen rajat ja mahdollisuudet paremmin kuin jotkut tällä palstalla ja mm. GIE:ssä kirjoittavat untuvikot.

Lopuksi totean, että siinä missä Wrobel oli meille ongelma, Teemu piispana voi olla meille tilaisuus ja mahdollisuus. Olisi typerää, jos emme ottaisi koko iloa ja hyötyä irti siitä, että meillä on nyt suomalainen piispa ja vieläpä ekumeeninen sellainen. Voihan olla, että seuraava sellainen meillä tulee olemaan 450 vuoden kuluttua! Kuulun niihin, joiden mukaan se mikä ei välttämättä ole mahdollista muualla, voi hyvinkin olla mahdollista täällä Suomessa, kuten erityisesti ekumenian edistyminen ripeämmin ja konkreettisemmin.

Katkirkko on osaltaan aina pyrkinyt dialogiin, ja on jo yksin tästä pyrkimyksestä ansainnut kaikkien kunnioituksen tai ainakin sen, ettei sitä valehdellen syytetä vaikka mistä.

Liberaali katolilain kirjoitti:

Ensiksi voisit esittää viestisi ilman turhaa HUUTAMISTA. Me kyllä ymmärrämme muutenkin.

Toiseksi ihmettelen mitkä ihmeen "katkirkkolaiset" (monikossa) eivät suostuisi käymään dialogia konservatiivien kanssa. Tuollaista on esittänyt vain nimimerkki Katkirkkolainen, joka sitäpaitsi on monta kertaa itsekin korostanut sitä, ettei hän edusta Katkirkkoa eikä WAC:ia. Katkirkko, jota minäkin tuen ja kannatan, on luonteeltaan liike, joten sillä ei varsinaisia tiedottajia tai muuta byrokratiaa edes ole.

Kolmanneksi voin sanoa omana arvionani, että monet Katkirkon tukijoista ovat olleet ja ovat yhä tänään valmiita dialogiin konservatiivien kanssa. Ongelmana on vain se, että usein nuo konservatiivit eivät halua mitään dialogia meidän kanssamme. Näin kävi meillä edellisen piispa Wrobelin kaudella.

Neljänneksi minun on pakko todeta, että maailmanlaajuisesti WAC ja konservatiivit eivät juuri ole tekemisissä keskenään. Mielipiteet ja näkemykset ovat sen verran kaukana toisistaan, mutta jos sellaista dialogia halutaan täällä Suomessa - mikä ettei? Omalta osaltani yhdyn kuitenkin niihin, joiden mielestä erityisesti Vatikaanin 2. konsiili, ekumenia ja uudistunut jumalanpalveluselämä eivät ole "kaupan". Niistä ei tulla tinkimään.

Viidenneksi pyytäisin isä Robertia arvostelevilta, että hänen annettaisiin levätä rauhassa. Itse en häntä tuntenut. Silti luotan siihen, että hän korkeasti oppineena katolisena pappina tiesi ekumenian, sen rajat ja mahdollisuudet paremmin kuin jotkut tällä palstalla ja mm. GIE:ssä kirjoittavat untuvikot.

Lopuksi totean, että siinä missä Wrobel oli meille ongelma, Teemu piispana voi olla meille tilaisuus ja mahdollisuus. Olisi typerää, jos emme ottaisi koko iloa ja hyötyä irti siitä, että meillä on nyt suomalainen piispa ja vieläpä ekumeeninen sellainen. Voihan olla, että seuraava sellainen meillä tulee olemaan 450 vuoden kuluttua! Kuulun niihin, joiden mukaan se mikä ei välttämättä ole mahdollista muualla, voi hyvinkin olla mahdollista täällä Suomessa, kuten erityisesti ekumenian edistyminen ripeämmin ja konkreettisemmin.

Katkirkko on osaltaan aina pyrkinyt dialogiin, ja on jo yksin tästä pyrkimyksestä ansainnut kaikkien kunnioituksen tai ainakin sen, ettei sitä valehdellen syytetä vaikka mistä.

Lue lisää

Kiitos, että jaksoit vastata juurta jaksaen konservatiiveille.

Tällä palstalla huomaan sen miten tyhjät tynnyrit kolisevat kaikista eniten. On se vain outoa, että kun pitäisi pohtia hiippakuntamme riitoja, eräät sen sijaan koko ajan haastavat riitaa ja loukkaavat toisia. Minä en jaksaisi moisille vastata. Kiitos, että jaksoit.

Liberaali katolilain kirjoitti:

Ensiksi voisit esittää viestisi ilman turhaa HUUTAMISTA. Me kyllä ymmärrämme muutenkin.

Toiseksi ihmettelen mitkä ihmeen "katkirkkolaiset" (monikossa) eivät suostuisi käymään dialogia konservatiivien kanssa. Tuollaista on esittänyt vain nimimerkki Katkirkkolainen, joka sitäpaitsi on monta kertaa itsekin korostanut sitä, ettei hän edusta Katkirkkoa eikä WAC:ia. Katkirkko, jota minäkin tuen ja kannatan, on luonteeltaan liike, joten sillä ei varsinaisia tiedottajia tai muuta byrokratiaa edes ole.

Kolmanneksi voin sanoa omana arvionani, että monet Katkirkon tukijoista ovat olleet ja ovat yhä tänään valmiita dialogiin konservatiivien kanssa. Ongelmana on vain se, että usein nuo konservatiivit eivät halua mitään dialogia meidän kanssamme. Näin kävi meillä edellisen piispa Wrobelin kaudella.

Neljänneksi minun on pakko todeta, että maailmanlaajuisesti WAC ja konservatiivit eivät juuri ole tekemisissä keskenään. Mielipiteet ja näkemykset ovat sen verran kaukana toisistaan, mutta jos sellaista dialogia halutaan täällä Suomessa - mikä ettei? Omalta osaltani yhdyn kuitenkin niihin, joiden mielestä erityisesti Vatikaanin 2. konsiili, ekumenia ja uudistunut jumalanpalveluselämä eivät ole "kaupan". Niistä ei tulla tinkimään.

Viidenneksi pyytäisin isä Robertia arvostelevilta, että hänen annettaisiin levätä rauhassa. Itse en häntä tuntenut. Silti luotan siihen, että hän korkeasti oppineena katolisena pappina tiesi ekumenian, sen rajat ja mahdollisuudet paremmin kuin jotkut tällä palstalla ja mm. GIE:ssä kirjoittavat untuvikot.

Lopuksi totean, että siinä missä Wrobel oli meille ongelma, Teemu piispana voi olla meille tilaisuus ja mahdollisuus. Olisi typerää, jos emme ottaisi koko iloa ja hyötyä irti siitä, että meillä on nyt suomalainen piispa ja vieläpä ekumeeninen sellainen. Voihan olla, että seuraava sellainen meillä tulee olemaan 450 vuoden kuluttua! Kuulun niihin, joiden mukaan se mikä ei välttämättä ole mahdollista muualla, voi hyvinkin olla mahdollista täällä Suomessa, kuten erityisesti ekumenian edistyminen ripeämmin ja konkreettisemmin.

Katkirkko on osaltaan aina pyrkinyt dialogiin, ja on jo yksin tästä pyrkimyksestä ansainnut kaikkien kunnioituksen tai ainakin sen, ettei sitä valehdellen syytetä vaikka mistä.

Lue lisää

Minun on vaikeaa kuvitella vastenmielisempää porukkaa kuin katkirkkolaiset ja iljettävämpää sanomaa kuin kaikki se, mitä he edustavat.

Omasta puolestani kyseinen porukka saa painua maan ääreen ja miettiä elämänsä päivät kaikkea sitä vahinkoa, jonka se on tässä hiippakunnassa saanut aikaan. Ja sanon suoraan senkin, että onneton nykypiispa saa mennä heidän kanssaan. Sen verran läheiset kun ovat suhteet, vaikka julkisuudessa muuta yritetäänkin meille syöttää pajunköytenä.

Mitään keskustelua kukaan järkevä katolilainen ei tule koskaan haluamaan katkirkkolaisten ja heidän kätyreidensä kanssa. Minun rukoukseni on, että tästä hiippakunnasta tulisi kaikkien näiden vuosien jälkeen katolinen. Se vaatii toisen piispan, meiltä paljon kärsivällisyyttä ja rukousta, mutta nykymenolla ongelmat tulevat vain pahenemaan.

Paavinuskoinen kirjoitti:

Minun on vaikeaa kuvitella vastenmielisempää porukkaa kuin katkirkkolaiset ja iljettävämpää sanomaa kuin kaikki se, mitä he edustavat.

Omasta puolestani kyseinen porukka saa painua maan ääreen ja miettiä elämänsä päivät kaikkea sitä vahinkoa, jonka se on tässä hiippakunnassa saanut aikaan. Ja sanon suoraan senkin, että onneton nykypiispa saa mennä heidän kanssaan. Sen verran läheiset kun ovat suhteet, vaikka julkisuudessa muuta yritetäänkin meille syöttää pajunköytenä.

Mitään keskustelua kukaan järkevä katolilainen ei tule koskaan haluamaan katkirkkolaisten ja heidän kätyreidensä kanssa. Minun rukoukseni on, että tästä hiippakunnasta tulisi kaikkien näiden vuosien jälkeen katolinen. Se vaatii toisen piispan, meiltä paljon kärsivällisyyttä ja rukousta, mutta nykymenolla ongelmat tulevat vain pahenemaan.

Lue lisää

Miksi kirkkonne on niin riitaisa? Siinäpä teille kysymys, jota sietää pohtia puolin ja toisin.

Lut. sivuhuomautus kirjoitti:

Miksi kirkkonne on niin riitaisa? Siinäpä teille kysymys, jota sietää pohtia puolin ja toisin.

Kuten huomaat, ystävämme Lut. sivuhuomautus, kaikenlainen keskustelu konservatiivien kanssa on pelkästään turhaa ja ajan tuhlaamista. Kaikki uudistusmieliset eivät ole tätä vielä sisäistäneet, mutta he tulevat niin vielä tekemään.

Me tavalliset katolilaiset iloitsemme Teemu-piispasta ja varsinkin siitä, että edellisen polakkipiispan kausi on lopullisesti historiaa. Tämä on tosiasia, eivätkä konservatiivien valitukset tule sitä muuttamaan suuntaan eikä toiseen.

Ekumenia velvoittaa.

Kristityn tärkeimpiä ominaisuuksia on nöyryys ja halu kärsiä vääryyttä! Katsoin tekstiä siinä valossa.
Hyvin outoa porukkaa nämä proselyytit. Näin lut näkökulmasta katsoen katolisessa kirkossa on meneillään
formalistien ja nimikristittyjen kapina.

"Minun arvaukseni on, että se hiippakunta ei tule enää koskaan saamaan suomalaisia pappeja. Kaikki suomalaiset ovat saaneet moisesta tarpeekseen ja lähteneet ulkomaille, paitsi tietenkin nykyinen piispa, joka moisessa ilmapiirissä taisi olla kuin kotonaan. Siinä lyhyesti miksi en häneen luota. Yksityskohtiin en nyt mene. Sen vain sanon, että tämä ilmapiiri on suurelta osin SCJ-pappien aiheuttamaa ja jopa edistämää, sillä hiippakuntahan on ollut heidän yksityisomaisuuttaan viimeiset sata vuotta (sen vallankaappauksen jälkeen, jolla he ottivat kaiken vallan ja vastuun silloisilta suomalaisilta papeilta). Tietäkää tämä: SCJ on hiippakuntanne kirous, kaiken pahan alku ja juuri."

Muistaakseni nimimerkki Paroni von Münchhausen on kirjoittanut täällä samasta aiheesta lähestulkoon samalla tavalla. Muistanko oikein? Paroni tai "paroni", voisitko ystävällisesti kertoa mistä on kysymys tai ainakin linkittää johonkin aiempaan viestiisi, jossa olet jo kertonut asiasta seikkaperäisesti?

Tavis vasemmalta kirjoitti:

"Minun arvaukseni on, että se hiippakunta ei tule enää koskaan saamaan suomalaisia pappeja. Kaikki suomalaiset ovat saaneet moisesta tarpeekseen ja lähteneet ulkomaille, paitsi tietenkin nykyinen piispa, joka moisessa ilmapiirissä taisi olla kuin kotonaan. Siinä lyhyesti miksi en häneen luota. Yksityskohtiin en nyt mene. Sen vain sanon, että tämä ilmapiiri on suurelta osin SCJ-pappien aiheuttamaa ja jopa edistämää, sillä hiippakuntahan on ollut heidän yksityisomaisuuttaan viimeiset sata vuotta (sen vallankaappauksen jälkeen, jolla he ottivat kaiken vallan ja vastuun silloisilta suomalaisilta papeilta). Tietäkää tämä: SCJ on hiippakuntanne kirous, kaiken pahan alku ja juuri."

Muistaakseni nimimerkki Paroni von Münchhausen on kirjoittanut täällä samasta aiheesta lähestulkoon samalla tavalla. Muistanko oikein? Paroni tai "paroni", voisitko ystävällisesti kertoa mistä on kysymys tai ainakin linkittää johonkin aiempaan viestiisi, jossa olet jo kertonut asiasta seikkaperäisesti?

Lue lisää

tässä jakataan, mutta faktaa on se, että jos piispa haluaa saada tänne suomalasia hiippakuntapappeja, niin hän saa ne. Ongelma on se, että niin noloa kuin se onkin, hän ei halua. Jos haluaisi hän toimisi. Pallo on piispalla.

Kannattaa tsegata Finlandia Catholica vaikka ihan aluksi.

Minä en ole käytettävissä papiksi. Itse olen arpaani heittänyt.

t. paroni von Münchhausen

p. v. Münchhausen kirjoitti:

tässä jakataan, mutta faktaa on se, että jos piispa haluaa saada tänne suomalasia hiippakuntapappeja, niin hän saa ne. Ongelma on se, että niin noloa kuin se onkin, hän ei halua. Jos haluaisi hän toimisi. Pallo on piispalla.

Kannattaa tsegata Finlandia Catholica vaikka ihan aluksi.

Minä en ole käytettävissä papiksi. Itse olen arpaani heittänyt.

t. paroni von Münchhausen

Lue lisää

Finlandia Catholica on kaunista, mutta osittain myös karmaisevaa luettavaa. Sen sivuilta ilmenee mm. miten täällä oli 1920-luvulla kukoistava ja tähän maahan juurtunut kirkko. Kaikki muuttui, kun isä Wilfrid von Christierson tyhmyydessään meni kutsumaan SCJ:n tänne "apupapeiksi". Hyvin lyhyessä ajassa nämä "apupapit" ottivatkin kaiken vallan, ryhtyivät johtamaan kirkkoa (heillä oli valmiit suhteet Roomaan toisin kuin suomalaisilla) ja syrjäyttivät suomalaiset papit kaikista tehtävistä.

SCJ:n toiminnan lähtökohtana, kimmokkeena ja päämääränä on ollut täällä aina oman vallan varmistaminen ja juurruttaminen. Jos muuan Teemu Sippo ei olisi koskaan liittynyt SCJ-pappeihin, todennäköisesti SCJ olisi täällä tällä hetkellä huomattavasti heikompi ja olisi jopa lähtenyt maasta. Se ei tehnyt niin, kun oli "ihan kotimainenkin kutsumus". Ja toisaalta, jos muuan Teemu Sippo ei olisi koskaan liittynyt SCJ-pappeihin, hän todennäköisesti ei olisi tällä hetkellä piispa, sillä tämä kurja hiippakuntahan on SCJ:n "reviiriä".

Olen varma siitä, että tämä hiippakunta ei tule enää saamaan kotimaisia pappeja. SCJ-pappeihin ei kukaan varmastikaan halua liittyä ja muut papit eivät ole tänne SCJ:n taholta tervetulleita. Siinä meidän ongelmamme näin lyhyesti sanottuna. Mitä voimakkaammaksi käy vastarinta SCJ:n hegemoniaa vastaan ja mitä päättäväisemmin alamme vaatia tänne perinteisempiä sääntökuntia, sitä paremmat mahdollisuudet meillä voi olla lopettaa tämä SCJ-painajaisuni.

Teemu Sippo SCJ ei tule sitä tekemään.

Ei-SCJ:lle kirjoitti:

Finlandia Catholica on kaunista, mutta osittain myös karmaisevaa luettavaa. Sen sivuilta ilmenee mm. miten täällä oli 1920-luvulla kukoistava ja tähän maahan juurtunut kirkko. Kaikki muuttui, kun isä Wilfrid von Christierson tyhmyydessään meni kutsumaan SCJ:n tänne "apupapeiksi". Hyvin lyhyessä ajassa nämä "apupapit" ottivatkin kaiken vallan, ryhtyivät johtamaan kirkkoa (heillä oli valmiit suhteet Roomaan toisin kuin suomalaisilla) ja syrjäyttivät suomalaiset papit kaikista tehtävistä.

SCJ:n toiminnan lähtökohtana, kimmokkeena ja päämääränä on ollut täällä aina oman vallan varmistaminen ja juurruttaminen. Jos muuan Teemu Sippo ei olisi koskaan liittynyt SCJ-pappeihin, todennäköisesti SCJ olisi täällä tällä hetkellä huomattavasti heikompi ja olisi jopa lähtenyt maasta. Se ei tehnyt niin, kun oli "ihan kotimainenkin kutsumus". Ja toisaalta, jos muuan Teemu Sippo ei olisi koskaan liittynyt SCJ-pappeihin, hän todennäköisesti ei olisi tällä hetkellä piispa, sillä tämä kurja hiippakuntahan on SCJ:n "reviiriä".

Olen varma siitä, että tämä hiippakunta ei tule enää saamaan kotimaisia pappeja. SCJ-pappeihin ei kukaan varmastikaan halua liittyä ja muut papit eivät ole tänne SCJ:n taholta tervetulleita. Siinä meidän ongelmamme näin lyhyesti sanottuna. Mitä voimakkaammaksi käy vastarinta SCJ:n hegemoniaa vastaan ja mitä päättäväisemmin alamme vaatia tänne perinteisempiä sääntökuntia, sitä paremmat mahdollisuudet meillä voi olla lopettaa tämä SCJ-painajaisuni.

Teemu Sippo SCJ ei tule sitä tekemään.

Lue lisää

Niin, pahaoloa täytyy purkautua, jos ei saa haukkua piispaa eikä käännynnäisiä, sitten pappeja. Haloo. Ei kukaan ole suomalaisia estämässä papiksi tulemista. Jos olet tätä tutkinut, onneksi olkoon. Suomessa katoliseen arkistoon on vaikea päästä, sitä jo jokunen suomalainen luterilainen teologikin valitellut. Ja jos muistat sen tapahtumat, onnittelen, että olet pätkäikäinen. Jos olet kuullut jälkipolvilta, jokainen ihminen muodostaa oman näkökulman, johon voi tuuditautua. Niin mekin teemme nyt. Suomalaiset, niin kuin muutkin papit täytyvät poistua luonnollisesti kuolemalla, ja saada uusia kutsuttuja. Mutta luterilaisessa maassa on täysi työ saada suomalaista pappeja. Se on nykyään vaikeata saada jopa Euroopassa nuorisoa papiksi. Tiedäthän, palkka on huikea, eikös? Monet ovat korkeasti koulutettuja, mutta kuinka moni suomalainen korkeasti koulutettu mies tyytyy vain täyspalveluun ja taskurahoihin tohtoripapereilla? Ehkä AMK:n paperit riittäisi, mutta sitten tullaan valitttamaan siitäkin, että, "ne ovat tuollaisia. Niistä ei ole papiksi". Täytyy myöntää, se olisikin hyvä uusi valituskohde.

Teilipyörä kirjoitti:

Niin, pahaoloa täytyy purkautua, jos ei saa haukkua piispaa eikä käännynnäisiä, sitten pappeja. Haloo. Ei kukaan ole suomalaisia estämässä papiksi tulemista. Jos olet tätä tutkinut, onneksi olkoon. Suomessa katoliseen arkistoon on vaikea päästä, sitä jo jokunen suomalainen luterilainen teologikin valitellut. Ja jos muistat sen tapahtumat, onnittelen, että olet pätkäikäinen. Jos olet kuullut jälkipolvilta, jokainen ihminen muodostaa oman näkökulman, johon voi tuuditautua. Niin mekin teemme nyt. Suomalaiset, niin kuin muutkin papit täytyvät poistua luonnollisesti kuolemalla, ja saada uusia kutsuttuja. Mutta luterilaisessa maassa on täysi työ saada suomalaista pappeja. Se on nykyään vaikeata saada jopa Euroopassa nuorisoa papiksi. Tiedäthän, palkka on huikea, eikös? Monet ovat korkeasti koulutettuja, mutta kuinka moni suomalainen korkeasti koulutettu mies tyytyy vain täyspalveluun ja taskurahoihin tohtoripapereilla? Ehkä AMK:n paperit riittäisi, mutta sitten tullaan valitttamaan siitäkin, että, "ne ovat tuollaisia. Niistä ei ole papiksi". Täytyy myöntää, se olisikin hyvä uusi valituskohde.

Lue lisää

kanssasi. Eräät SCJ:n papit ovat toimineet, ainakin omien sanojensa mukaan, aktiivisesti tässä estämisasiassa ja ei ainoastaan omien sanojensa mukaan vaan myös tarvittaessa minun sanojeni mukaan. Jos haluat mennä oikeuteen asiasta niin voimme tehdä sen. Ja vaikka SCJ:n kanssa myös.

Ongelma on se, että SCJ ehkäisee pappiskutsumuksia kuin kondoomi raskauksia. SCJ pitää huolen, että vain SCJ:lle otolliset kutsumukset menee eteenpäin. Muut muuttakoot ulkomaille. Itse luulen, että jos piispa oikeasti - aikuisten oikeasti- haluaa hän saa suomalaisia hiippakuntapappeja. Pääongelma on se, että kukaan ei luota piispaan koska hän on SCJ:n entinen jäsen.

No, onhan olemassa ihmisiä jotka liittyvät laskuvarjojoukkoihin vaikka palkka ei ole huima ja riskit on isot ja tässä en puhu Suomen armeijasta. Ei kaikki halua isoa mahaa Jaguaaria ja 2 koiraa. Itseasiassa tiedän kokemuksesta mitä puhun sillä olen työskennellyt 5 vuotta entisen laskuvarjojääkäri everstiluutnantin alaisena. Ja rehellisesti täytyy sanoa, että ihailen lähes varuksetta em. henkilön asennetta ja toimintatapoja ihan kaikessa.

p. v. Münchhausen kirjoitti:

kanssasi. Eräät SCJ:n papit ovat toimineet, ainakin omien sanojensa mukaan, aktiivisesti tässä estämisasiassa ja ei ainoastaan omien sanojensa mukaan vaan myös tarvittaessa minun sanojeni mukaan. Jos haluat mennä oikeuteen asiasta niin voimme tehdä sen. Ja vaikka SCJ:n kanssa myös.

Ongelma on se, että SCJ ehkäisee pappiskutsumuksia kuin kondoomi raskauksia. SCJ pitää huolen, että vain SCJ:lle otolliset kutsumukset menee eteenpäin. Muut muuttakoot ulkomaille. Itse luulen, että jos piispa oikeasti - aikuisten oikeasti- haluaa hän saa suomalaisia hiippakuntapappeja. Pääongelma on se, että kukaan ei luota piispaan koska hän on SCJ:n entinen jäsen.

No, onhan olemassa ihmisiä jotka liittyvät laskuvarjojoukkoihin vaikka palkka ei ole huima ja riskit on isot ja tässä en puhu Suomen armeijasta. Ei kaikki halua isoa mahaa Jaguaaria ja 2 koiraa. Itseasiassa tiedän kokemuksesta mitä puhun sillä olen työskennellyt 5 vuotta entisen laskuvarjojääkäri everstiluutnantin alaisena. Ja rehellisesti täytyy sanoa, että ihailen lähes varuksetta em. henkilön asennetta ja toimintatapoja ihan kaikessa.

Lue lisää

"Pääongelma on se, että kukaan ei luota piispaan koska hän on SCJ:n entinen jäsen."

En ota muuten kantaa tuohon väittämään, mutta korjaan sen virheen: piispa ON EDELLEEN Jeesuksen Pyhän Sydämen pappien veljeskunnan jäsen.

Kysyin tätä asiaa kerran piispa Verschurenilta. Hän sanoi olevansa piispana täysin veljeskunnan jäsen, mutta ei sidottu sen sisällä köyhyys- ja kuuliaisuuslupaukseen.

Eri asia taas on, että piispa Paul ei koskaan käyttänyt nimensä perässä SCJ-lyhennettä, mutta piispat Józef ja Teemu tuntuvat tekevän niin. Viimeksi mainitut tahtovat ilmeisesti korostaa SCJ-jäsenyyttään, mikä ei minusta ole välttämättä mikään paha asia.

"Kun olen lukenut näitä viestejä, tuntuu että ihmiset puhuvat eri asioista vaikka vailittavatkin näennäisesti samoista ongelmista. On piispan henkilöön yhdistettyjä kiistakysymyksiä konservatiivien ja liberaalien välillä."

Ennen Sipon valintaa piispaksi pidettiin itsestään selvänä, että piispa on lopullinen auktoriteetti uskon ja moraalin kysymyksissä. Enää ei niin ole. Sippo on maamme vähiten koulutettu piispa, joka ei ole tähänkään asti tuottanut mitään teologisesti merkittävää. Lisäksi hänen omat versionsa ja selityksensä ovat olleet vuosikymmeniä kaikkea muuta kuin yhtenevät kirkkomme virallisen opetuksen kanssa. Jos saisin valita, minusta olisi parempi, ettei meillä olisi tällä hetkellä piispaa ollenkaan.

"Osa valituksista koskee sitten seurakuntien ilmapiiriä, joka tuntuu hyvin suomalaiselta. Kolmasosa sairauspoissaoloista johtuu työyhteisöjen ongelmista. Olisi outoa, jos muualla yhteiskunnassa esiintyvä huono yhteisöllisyys ei näkyisi myös seurakunnissa olivatapa ne katolisia, luterilaisia tai ortodoksisia."

Minusta taas yhteiskuntamme yhteisöllisyys ei ole lainkaan huonoa. Esimerkiksi työpaikallani on erittäin hyvä ilmapiiri. Samaan olen törmännyt harrastusteni parissa. Vain katolisessa kirkossa ilmapiiri on huono ja syyllisiä siihen ovat Jan Aarts ja katkirkkolaiset sekä heidän ystävänsä, joihin Teemu Sippo on yleisesti aina luettu.

"Ehkä katolisissa seurakunnissa ongelmat korostuvat, koska suomalaisista jäsenistä valtaosa on käännynnäisiä, jotka ovat liittyessään etsineet jotakin kertakaikkisen suuremmoista henkistä kotia."

En usko tähän. Esimerkiksi Teemu Sippo liittyi katoliseen kirkkoon lehtitietojen mukaan aviorikkoja John F. Kennedyn ja kuvitteellisen hahmon nimeltä isä Camillo innoittamana. Useimmat suomalaisista kirkkomme liittyneistä eivät ole vaatineet muuta kuin että kirkko olisi täällä se sama katolinen kirkko kuin se on muualla maailmassa, ilman loputonta, halpamaista ja pinnallista jauhamista ekumeniasta, ilman kirkkomme uskoa ja opetusta vesittäviä selityksiä ja ilman SCJ-sääntökunnan ylivaltaa.

"Jos on syntynyt johonkin yhteisöön ja kasvanut sen myötä, ehkä kykenee näkemään inhimiliset heikkoudetkin yhteisössä vähemmän dramaattisesti."

Ei ole totta. Etkö ole huomannut, että luterilaisesta kirkosta eroaa ihmisiä runsaan 100 jäsenen päivävauhtia?

Ajatuksissasi on varmasti paljon totta. Suomalaisten työyhteisöjen huonosta hengestä puhutaan paljon, ja tiedän omienkin havaintojeni pohjalta, että henki on monella työpaikalla työntekijöitä rassaava.
Seurakuntayhteisössä kyräilyn ja ilkeilyn haitat vielä oikein korostuvat, koska kristilliseltä yhteisöltä ihmiset odottavat, että siellä nyt ainakin on mukavaa, iloista ja ystävällistä. Ihmiset kaipaavat tukea arkisen työyhteisön nujertavien kokemusten vastapainoksi.
Samat ja samanlaiset ihmiset siellä seurakuntasalissakin istuvat kuin työpaikoilla. Jos töissä juorutaan ja etsitään toisista pelkkiä vikoja, niin sitten tehdään valitettavasti seurakuntrayhteisössäkin. Omaa paremmuutta pönkitetään muita haukkumalla.
Tilanne on surullinen. Tuoreelle katolilaiselle, joka ei ole vielä löytänyt omaa tilaansa ja omaa porukkaansa seurakunnassa, tämä on rankkaa.
Joku tuossa edellä kirjoitti, että kirkkoherran pitäisi nostaa kissa pöydälle ja järjestää keskustelutilaisuus, jossa puhuttaisiin avoimesti jatkuvan keskinäisen haukkumisen syistä ja seurauksista. Tämä on hyvä ajatus. Voi olla, että ne äänekkäimmät pahanpuhujat eivät tilaisuuteen ilmestyisi, mutta ainakin mukaan tulleet voisivat löytää keskinäistä yhteyttä ja siten uudet katolilaiset oman tutun piirinsä seurakunnassa.

Muuten olen sitä mieltä, että jatkuva piispan haukkuminen tällä palstalla on sairaus, josta pitäisi päästä. Sellainen ei kuulu katolilaisuuteen alkuunkaan.

huomioitsija kirjoitti:

Ajatuksissasi on varmasti paljon totta. Suomalaisten työyhteisöjen huonosta hengestä puhutaan paljon, ja tiedän omienkin havaintojeni pohjalta, että henki on monella työpaikalla työntekijöitä rassaava.
Seurakuntayhteisössä kyräilyn ja ilkeilyn haitat vielä oikein korostuvat, koska kristilliseltä yhteisöltä ihmiset odottavat, että siellä nyt ainakin on mukavaa, iloista ja ystävällistä. Ihmiset kaipaavat tukea arkisen työyhteisön nujertavien kokemusten vastapainoksi.
Samat ja samanlaiset ihmiset siellä seurakuntasalissakin istuvat kuin työpaikoilla. Jos töissä juorutaan ja etsitään toisista pelkkiä vikoja, niin sitten tehdään valitettavasti seurakuntrayhteisössäkin. Omaa paremmuutta pönkitetään muita haukkumalla.
Tilanne on surullinen. Tuoreelle katolilaiselle, joka ei ole vielä löytänyt omaa tilaansa ja omaa porukkaansa seurakunnassa, tämä on rankkaa.
Joku tuossa edellä kirjoitti, että kirkkoherran pitäisi nostaa kissa pöydälle ja järjestää keskustelutilaisuus, jossa puhuttaisiin avoimesti jatkuvan keskinäisen haukkumisen syistä ja seurauksista. Tämä on hyvä ajatus. Voi olla, että ne äänekkäimmät pahanpuhujat eivät tilaisuuteen ilmestyisi, mutta ainakin mukaan tulleet voisivat löytää keskinäistä yhteyttä ja siten uudet katolilaiset oman tutun piirinsä seurakunnassa.

Muuten olen sitä mieltä, että jatkuva piispan haukkuminen tällä palstalla on sairaus, josta pitäisi päästä. Sellainen ei kuulu katolilaisuuteen alkuunkaan.

Lue lisää

Yksi viisas ja arvostamani pappi tokaisi minulle kerran: "Elävä hiippakunta voi rakentua vain perheiden varaan". Olen tullut siihen johtopäätökseen, että hän on oikeassa. Meidän hiippakuntamme tragedian ovat aiheuttaneet kaksi pääsyytä:

1. Perheiden puuttuminen. Itse olen perheellinen, enkä löydä hiippakunnastamme mitään toimintaa, joka olisi suunnattu varta vasten perheitä varten. Ainoa taitaa olla perheleiri ja Helsingissä loppiaisen perhejuhla, mutta en muista, onko niitä viime vuosina enää järjestetty. Menit sitten mihin tilaisuuteen tahansa, paikallaolijoista on suurin osa perheettömiä. Tuntuu siltä, että hiippakuntamme suorastaan vetää puoleensa perheettömiä; ikäneitoja, eronneita, homoja, lesboja, nuoria... Kun liityin kirkkoon, meidän informaatiokurssillamme meitä perheellisiä oli havaintojeni mukaan vain 2-3.

Perheet puuttuvat myös siksi, että vain harvoissa perheissä kaikki ovat katolilaisia. Useinkaan se ei-katolilainen puoliso ja lapset eivät tahdo liittyä kirkkoon, eivätkä edes aina osallistua kirkon toimintaan. Tämä on myös oma tilanteeni. Olenkin miettinyt onko sittenkään järkevää liittyä kirkkoon yksin, jos puoliso ja lapset eivät seuraa perässä. Katolisessa kirkossa olen itsekin kuin perheetön, vaikka perhe minulle on.

Kun yhteisömme rakentuu perheettömien (tai kaltaisteni kirkossa perheettömien) varaan, se on tyypillinen juoruava, pahantahtoinen ja eripurainen sinkkuyhteisö, jossa vierastetaan jopa sitä, että lapset pitävät kirkossa meteliä tai juoksentelevat seurakuntasalissa.

2. Kuulun niihin, joiden mielestä tässä hiippakunnassa pitäisi vihdoinkin päästä eroon SCJ-hegemoniasta. Tällä hetkellähän sekä piispa että yleisvikaari ovat SCJ-pappeja. Minusta tällä yhdellä sääntökunnalla on ollut riittävästi aikaa ja tilaisuuksia rakentaa tästä yhtenäinen, monipuolinen, kehittyvä, rukoileva ja kukoistava hiippakunta. Kaikki piispat ovat olleet SCJ-pappeja. Mutta kyseinen sääntökunta ei ole siihen kyennyt.

Kun ensimmäiset dehoniaanimaallikkoryhmät perustettiin, yksi vanha katolilainen suorastaan tuuletti minulle sellaisia. Niiden tarkoituksena oli hänen mielestään pelkkä SCJ:n vallan pönkittäminen, vaikka siitä nimenomaan pitäisi päästä eroon. Ehkä tässä on jotakin totta? Monissa puheissa on tullut tavalla tai toisella esille, että SCJ:n läsnäolo täällä on sääntökunnalle eräänlainen statuskysymys. Viime vuonna törmäsin ulkomailla pappiin, joka "tiesi", että täällä meillä "kaikki papit ovat SCJ:n pappeja". Sanoin hänelle, että niin ei ole ollut enää vuosikausiin. Hän ei ollut uskoa minua ollenkaan, koska joku SCJ-pappi oli vain paria viikkoa aiemmin kertonut hänelle sellaista.

Yhden sääntökunnan hegemonia ei ole koskaan hyväksi. Olisin samaa mieltä, vaikka ao. sääntökunta olisi jesuiitat tai fransiskaanit (joista kummastakin pidän, toisin kuin SCJ:stä).

Lopuksi pieni kommentti: tässä ylemmällä joku tokaisee, että "piispa ei saa haukkua" ja että sellainen "ei ole katolista". Olen seurannut tätä palstaa pitkään, enkä ole havainnut, että piispaa olisi täällä haukuttu. Häntä on arvosteltu monestakin syystä, mutta kaikki tämä on ollut hyvin pientä verrattuna siihen pahansuopaisuuteen ja juoruamiseen, johon olen törmännyt erityisesti kirkkokahveilla.

Magharethe kirjoitti:

Yksi viisas ja arvostamani pappi tokaisi minulle kerran: "Elävä hiippakunta voi rakentua vain perheiden varaan". Olen tullut siihen johtopäätökseen, että hän on oikeassa. Meidän hiippakuntamme tragedian ovat aiheuttaneet kaksi pääsyytä:

1. Perheiden puuttuminen. Itse olen perheellinen, enkä löydä hiippakunnastamme mitään toimintaa, joka olisi suunnattu varta vasten perheitä varten. Ainoa taitaa olla perheleiri ja Helsingissä loppiaisen perhejuhla, mutta en muista, onko niitä viime vuosina enää järjestetty. Menit sitten mihin tilaisuuteen tahansa, paikallaolijoista on suurin osa perheettömiä. Tuntuu siltä, että hiippakuntamme suorastaan vetää puoleensa perheettömiä; ikäneitoja, eronneita, homoja, lesboja, nuoria... Kun liityin kirkkoon, meidän informaatiokurssillamme meitä perheellisiä oli havaintojeni mukaan vain 2-3.

Perheet puuttuvat myös siksi, että vain harvoissa perheissä kaikki ovat katolilaisia. Useinkaan se ei-katolilainen puoliso ja lapset eivät tahdo liittyä kirkkoon, eivätkä edes aina osallistua kirkon toimintaan. Tämä on myös oma tilanteeni. Olenkin miettinyt onko sittenkään järkevää liittyä kirkkoon yksin, jos puoliso ja lapset eivät seuraa perässä. Katolisessa kirkossa olen itsekin kuin perheetön, vaikka perhe minulle on.

Kun yhteisömme rakentuu perheettömien (tai kaltaisteni kirkossa perheettömien) varaan, se on tyypillinen juoruava, pahantahtoinen ja eripurainen sinkkuyhteisö, jossa vierastetaan jopa sitä, että lapset pitävät kirkossa meteliä tai juoksentelevat seurakuntasalissa.

2. Kuulun niihin, joiden mielestä tässä hiippakunnassa pitäisi vihdoinkin päästä eroon SCJ-hegemoniasta. Tällä hetkellähän sekä piispa että yleisvikaari ovat SCJ-pappeja. Minusta tällä yhdellä sääntökunnalla on ollut riittävästi aikaa ja tilaisuuksia rakentaa tästä yhtenäinen, monipuolinen, kehittyvä, rukoileva ja kukoistava hiippakunta. Kaikki piispat ovat olleet SCJ-pappeja. Mutta kyseinen sääntökunta ei ole siihen kyennyt.

Kun ensimmäiset dehoniaanimaallikkoryhmät perustettiin, yksi vanha katolilainen suorastaan tuuletti minulle sellaisia. Niiden tarkoituksena oli hänen mielestään pelkkä SCJ:n vallan pönkittäminen, vaikka siitä nimenomaan pitäisi päästä eroon. Ehkä tässä on jotakin totta? Monissa puheissa on tullut tavalla tai toisella esille, että SCJ:n läsnäolo täällä on sääntökunnalle eräänlainen statuskysymys. Viime vuonna törmäsin ulkomailla pappiin, joka "tiesi", että täällä meillä "kaikki papit ovat SCJ:n pappeja". Sanoin hänelle, että niin ei ole ollut enää vuosikausiin. Hän ei ollut uskoa minua ollenkaan, koska joku SCJ-pappi oli vain paria viikkoa aiemmin kertonut hänelle sellaista.

Yhden sääntökunnan hegemonia ei ole koskaan hyväksi. Olisin samaa mieltä, vaikka ao. sääntökunta olisi jesuiitat tai fransiskaanit (joista kummastakin pidän, toisin kuin SCJ:stä).

Lopuksi pieni kommentti: tässä ylemmällä joku tokaisee, että "piispa ei saa haukkua" ja että sellainen "ei ole katolista". Olen seurannut tätä palstaa pitkään, enkä ole havainnut, että piispaa olisi täällä haukuttu. Häntä on arvosteltu monestakin syystä, mutta kaikki tämä on ollut hyvin pientä verrattuna siihen pahansuopaisuuteen ja juoruamiseen, johon olen törmännyt erityisesti kirkkokahveilla.

Lue lisää

"Tuntuu siltä, että hiippakuntamme suorastaan vetää puoleensa perheettömiä; ikäneitoja, eronneita, homoja, lesboja, nuoria..."

Onpas siitä kummallinen hiippakunta! Pyhimyksiä taitaa olla liian vähän.

Magharethe kirjoitti:

Yksi viisas ja arvostamani pappi tokaisi minulle kerran: "Elävä hiippakunta voi rakentua vain perheiden varaan". Olen tullut siihen johtopäätökseen, että hän on oikeassa. Meidän hiippakuntamme tragedian ovat aiheuttaneet kaksi pääsyytä:

1. Perheiden puuttuminen. Itse olen perheellinen, enkä löydä hiippakunnastamme mitään toimintaa, joka olisi suunnattu varta vasten perheitä varten. Ainoa taitaa olla perheleiri ja Helsingissä loppiaisen perhejuhla, mutta en muista, onko niitä viime vuosina enää järjestetty. Menit sitten mihin tilaisuuteen tahansa, paikallaolijoista on suurin osa perheettömiä. Tuntuu siltä, että hiippakuntamme suorastaan vetää puoleensa perheettömiä; ikäneitoja, eronneita, homoja, lesboja, nuoria... Kun liityin kirkkoon, meidän informaatiokurssillamme meitä perheellisiä oli havaintojeni mukaan vain 2-3.

Perheet puuttuvat myös siksi, että vain harvoissa perheissä kaikki ovat katolilaisia. Useinkaan se ei-katolilainen puoliso ja lapset eivät tahdo liittyä kirkkoon, eivätkä edes aina osallistua kirkon toimintaan. Tämä on myös oma tilanteeni. Olenkin miettinyt onko sittenkään järkevää liittyä kirkkoon yksin, jos puoliso ja lapset eivät seuraa perässä. Katolisessa kirkossa olen itsekin kuin perheetön, vaikka perhe minulle on.

Kun yhteisömme rakentuu perheettömien (tai kaltaisteni kirkossa perheettömien) varaan, se on tyypillinen juoruava, pahantahtoinen ja eripurainen sinkkuyhteisö, jossa vierastetaan jopa sitä, että lapset pitävät kirkossa meteliä tai juoksentelevat seurakuntasalissa.

2. Kuulun niihin, joiden mielestä tässä hiippakunnassa pitäisi vihdoinkin päästä eroon SCJ-hegemoniasta. Tällä hetkellähän sekä piispa että yleisvikaari ovat SCJ-pappeja. Minusta tällä yhdellä sääntökunnalla on ollut riittävästi aikaa ja tilaisuuksia rakentaa tästä yhtenäinen, monipuolinen, kehittyvä, rukoileva ja kukoistava hiippakunta. Kaikki piispat ovat olleet SCJ-pappeja. Mutta kyseinen sääntökunta ei ole siihen kyennyt.

Kun ensimmäiset dehoniaanimaallikkoryhmät perustettiin, yksi vanha katolilainen suorastaan tuuletti minulle sellaisia. Niiden tarkoituksena oli hänen mielestään pelkkä SCJ:n vallan pönkittäminen, vaikka siitä nimenomaan pitäisi päästä eroon. Ehkä tässä on jotakin totta? Monissa puheissa on tullut tavalla tai toisella esille, että SCJ:n läsnäolo täällä on sääntökunnalle eräänlainen statuskysymys. Viime vuonna törmäsin ulkomailla pappiin, joka "tiesi", että täällä meillä "kaikki papit ovat SCJ:n pappeja". Sanoin hänelle, että niin ei ole ollut enää vuosikausiin. Hän ei ollut uskoa minua ollenkaan, koska joku SCJ-pappi oli vain paria viikkoa aiemmin kertonut hänelle sellaista.

Yhden sääntökunnan hegemonia ei ole koskaan hyväksi. Olisin samaa mieltä, vaikka ao. sääntökunta olisi jesuiitat tai fransiskaanit (joista kummastakin pidän, toisin kuin SCJ:stä).

Lopuksi pieni kommentti: tässä ylemmällä joku tokaisee, että "piispa ei saa haukkua" ja että sellainen "ei ole katolista". Olen seurannut tätä palstaa pitkään, enkä ole havainnut, että piispaa olisi täällä haukuttu. Häntä on arvosteltu monestakin syystä, mutta kaikki tämä on ollut hyvin pientä verrattuna siihen pahansuopaisuuteen ja juoruamiseen, johon olen törmännyt erityisesti kirkkokahveilla.

Lue lisää

Olen miettimässä kääntymistä ja olen havainnut saman kuin Margarethe, perheiden puuttumisen. Syynä varmaankin se, että käännynnäisistä suuri osa on yksineläjiä tai noita "yksin kääntyviä". Toinen seikka on se, että Suomen katolisten joukossa on myös niitä suomalaisen kanssa avioon menneita ulkomaisia, joiden lapset täällä Suomessa kasvatetaan joko suomalaista vanhempaa seuraten luterilaisiksi/uskonnottomiksi tai suomalaisen vanhemman tuen puutteessa paperilla katolisiksi, mutta ilman juuri osallistumista kirkon toimintaan.

Valitettavasti perheiden puuttumisesta seuraa myös se, että seurakunnasta puuttuvat myös nuoret "uskikset" eli 18-30 vuotiaat, uskovaiset nuoret, jotka monissa toimivissa seurakunnissa ovat todellinen voimavara, koska heillä on aikaa, intoa ja ideoita järjestää toimintaa ja olla vapaaehtoistyöntekijöinä kirkon tapahtumissa. Nämä tyypithän vastaavat Suomessa suuresta osasta monien luterilaisten seurakuntien tapahtumista ja omassa asuinmaassani (katolinen maa) ovat samoin merkittävä resurssi toimiville seurakunnille.

Toinen asia, mitä olen ihmetellyt, on se, että Suomessa moni aktiivikatolinenkin on suorastaan ylpeä, että hänen perheessään vallitsee "ekumenian henki" ts. perheen jäsenet kuuluvat eri kirkkoihin, mutta tulevat kuitenkin toimeen keskenään. Jotkut jopa iloisina kertoilevat lapsiensa häistä luterilaisissa kirjkoissa tai lapsenlapsien kastamisista tuon kirkon jäseniksi. Jos tämän asian haluaisi ilmaista toisin, niin sehän tarkoittaa itse asiassa sitä, että kyllä perheen jäsenet kuuluvat kirkkoihin, mutta kukaan heistä ei loppujen lopuksi ole niin vakuuttunut oman kirkkonsa opetuksen totuudellisuudesta, että perheenjäsenten kuuluminen toiseen kirkkoon on yhdentekävää. Ero ihmisten ajatteluun umpikatolisissa maissa on kyllä huomattava, ei täällä kyllä kukaan riemuitsisi lapsenlapsen liittämisestä muuhun kirkkoon tai esim. lasten seka-avioliitoista. Näitä joko yritetään vältellä kaikin keinoin tai niistä ollaan sitten ihan hissunkissun. Perusajatuksena on se, että katoliseen perheeseen tulevalta toivotaan kääntymistä tai ainakin ajoittaista osallistumista kirkon tilaisuuksiin ja sekaparinkin lasten liittämistä katoliseen kirkkoon pidetään itsestäänselvyytenä.

Ihmettelen hiukan näiden henkilöiden kääntymisen pohjimmaisia syitä. Jos itse olisi aivan vakuuttunut, että katolinen kirkko on oikea paikka kristitylle, niin eikö ainakin omille lapsille pitäisi tämän kirkon opetusta ja toimintaa tuoda jotenkin tutuksi ja esim. ottaa heitä mukaan kirkon tilaisuuksiin?

huomioitsija kirjoitti:

Ajatuksissasi on varmasti paljon totta. Suomalaisten työyhteisöjen huonosta hengestä puhutaan paljon, ja tiedän omienkin havaintojeni pohjalta, että henki on monella työpaikalla työntekijöitä rassaava.
Seurakuntayhteisössä kyräilyn ja ilkeilyn haitat vielä oikein korostuvat, koska kristilliseltä yhteisöltä ihmiset odottavat, että siellä nyt ainakin on mukavaa, iloista ja ystävällistä. Ihmiset kaipaavat tukea arkisen työyhteisön nujertavien kokemusten vastapainoksi.
Samat ja samanlaiset ihmiset siellä seurakuntasalissakin istuvat kuin työpaikoilla. Jos töissä juorutaan ja etsitään toisista pelkkiä vikoja, niin sitten tehdään valitettavasti seurakuntrayhteisössäkin. Omaa paremmuutta pönkitetään muita haukkumalla.
Tilanne on surullinen. Tuoreelle katolilaiselle, joka ei ole vielä löytänyt omaa tilaansa ja omaa porukkaansa seurakunnassa, tämä on rankkaa.
Joku tuossa edellä kirjoitti, että kirkkoherran pitäisi nostaa kissa pöydälle ja järjestää keskustelutilaisuus, jossa puhuttaisiin avoimesti jatkuvan keskinäisen haukkumisen syistä ja seurauksista. Tämä on hyvä ajatus. Voi olla, että ne äänekkäimmät pahanpuhujat eivät tilaisuuteen ilmestyisi, mutta ainakin mukaan tulleet voisivat löytää keskinäistä yhteyttä ja siten uudet katolilaiset oman tutun piirinsä seurakunnassa.

Muuten olen sitä mieltä, että jatkuva piispan haukkuminen tällä palstalla on sairaus, josta pitäisi päästä. Sellainen ei kuulu katolilaisuuteen alkuunkaan.

Lue lisää

Minusta taas työyhteisöä ja seurakuntaa ei voida verrata keskenään:

a) Seurakunnan pitäisi elää Kristuksen hengessä, sellaista ei voi odottaa työyhteisössä kuin itseltään.
b) Seurakunnassa kaikkien pitäisi olla sisaria ja veljiä keskenään, työyhteisössä on "nokkimisjärjestys".
c) Seurakunnan pitäisi olla avoin heikoille, sairaille ja köyhille, työyhteisön tarkoitus on tehdä voittoa.
d) Seurakunnassa papit ovat palvelemassa, työpaikalla pomot ovat johtamista varten.
e) Seurakunnan pitäisi olla yhteisöllinen, työpaikalle mennään vain rahan ansaitsemista varten.
Jne.

Jos ja kun seurakunnissamme on huono ilmapiiri ja todellinen yhteisöllisyys puuttuu (en laske sellaiseksi kirkkokahveja), tilanne on paljon VAKAVAMPI kuin mitä se olisi työpaikalla. Kristuksen rakkaus velvoittaa meitä, vaikka joskus emme niin ajattelisi.

Kääntymistä miettivä kirjoitti:

Olen miettimässä kääntymistä ja olen havainnut saman kuin Margarethe, perheiden puuttumisen. Syynä varmaankin se, että käännynnäisistä suuri osa on yksineläjiä tai noita "yksin kääntyviä". Toinen seikka on se, että Suomen katolisten joukossa on myös niitä suomalaisen kanssa avioon menneita ulkomaisia, joiden lapset täällä Suomessa kasvatetaan joko suomalaista vanhempaa seuraten luterilaisiksi/uskonnottomiksi tai suomalaisen vanhemman tuen puutteessa paperilla katolisiksi, mutta ilman juuri osallistumista kirkon toimintaan.

Valitettavasti perheiden puuttumisesta seuraa myös se, että seurakunnasta puuttuvat myös nuoret "uskikset" eli 18-30 vuotiaat, uskovaiset nuoret, jotka monissa toimivissa seurakunnissa ovat todellinen voimavara, koska heillä on aikaa, intoa ja ideoita järjestää toimintaa ja olla vapaaehtoistyöntekijöinä kirkon tapahtumissa. Nämä tyypithän vastaavat Suomessa suuresta osasta monien luterilaisten seurakuntien tapahtumista ja omassa asuinmaassani (katolinen maa) ovat samoin merkittävä resurssi toimiville seurakunnille.

Toinen asia, mitä olen ihmetellyt, on se, että Suomessa moni aktiivikatolinenkin on suorastaan ylpeä, että hänen perheessään vallitsee "ekumenian henki" ts. perheen jäsenet kuuluvat eri kirkkoihin, mutta tulevat kuitenkin toimeen keskenään. Jotkut jopa iloisina kertoilevat lapsiensa häistä luterilaisissa kirjkoissa tai lapsenlapsien kastamisista tuon kirkon jäseniksi. Jos tämän asian haluaisi ilmaista toisin, niin sehän tarkoittaa itse asiassa sitä, että kyllä perheen jäsenet kuuluvat kirkkoihin, mutta kukaan heistä ei loppujen lopuksi ole niin vakuuttunut oman kirkkonsa opetuksen totuudellisuudesta, että perheenjäsenten kuuluminen toiseen kirkkoon on yhdentekävää. Ero ihmisten ajatteluun umpikatolisissa maissa on kyllä huomattava, ei täällä kyllä kukaan riemuitsisi lapsenlapsen liittämisestä muuhun kirkkoon tai esim. lasten seka-avioliitoista. Näitä joko yritetään vältellä kaikin keinoin tai niistä ollaan sitten ihan hissunkissun. Perusajatuksena on se, että katoliseen perheeseen tulevalta toivotaan kääntymistä tai ainakin ajoittaista osallistumista kirkon tilaisuuksiin ja sekaparinkin lasten liittämistä katoliseen kirkkoon pidetään itsestäänselvyytenä.

Ihmettelen hiukan näiden henkilöiden kääntymisen pohjimmaisia syitä. Jos itse olisi aivan vakuuttunut, että katolinen kirkko on oikea paikka kristitylle, niin eikö ainakin omille lapsille pitäisi tämän kirkon opetusta ja toimintaa tuoda jotenkin tutuksi ja esim. ottaa heitä mukaan kirkon tilaisuuksiin?

Lue lisää

Jos aiot liittyä katoliseen kirkkoon (ei tarpeellista), sinun pitää sisäistää 100 %:sti ekumenia. Jos et niin tee, sinusta ei voi tulla aitoa katolilaista. Me kaikki olemme kristittyjä. On vain YKSI KASTE. Älä anna liikaa merkitystä eroille ja kirkkokuntien rajoille, jotka ovat monta kertaa sairaan ihmismielen tulosta ja sitä nimenomaan Vatikaanissa.

Magharethe kirjoitti:

Yksi viisas ja arvostamani pappi tokaisi minulle kerran: "Elävä hiippakunta voi rakentua vain perheiden varaan". Olen tullut siihen johtopäätökseen, että hän on oikeassa. Meidän hiippakuntamme tragedian ovat aiheuttaneet kaksi pääsyytä:

1. Perheiden puuttuminen. Itse olen perheellinen, enkä löydä hiippakunnastamme mitään toimintaa, joka olisi suunnattu varta vasten perheitä varten. Ainoa taitaa olla perheleiri ja Helsingissä loppiaisen perhejuhla, mutta en muista, onko niitä viime vuosina enää järjestetty. Menit sitten mihin tilaisuuteen tahansa, paikallaolijoista on suurin osa perheettömiä. Tuntuu siltä, että hiippakuntamme suorastaan vetää puoleensa perheettömiä; ikäneitoja, eronneita, homoja, lesboja, nuoria... Kun liityin kirkkoon, meidän informaatiokurssillamme meitä perheellisiä oli havaintojeni mukaan vain 2-3.

Perheet puuttuvat myös siksi, että vain harvoissa perheissä kaikki ovat katolilaisia. Useinkaan se ei-katolilainen puoliso ja lapset eivät tahdo liittyä kirkkoon, eivätkä edes aina osallistua kirkon toimintaan. Tämä on myös oma tilanteeni. Olenkin miettinyt onko sittenkään järkevää liittyä kirkkoon yksin, jos puoliso ja lapset eivät seuraa perässä. Katolisessa kirkossa olen itsekin kuin perheetön, vaikka perhe minulle on.

Kun yhteisömme rakentuu perheettömien (tai kaltaisteni kirkossa perheettömien) varaan, se on tyypillinen juoruava, pahantahtoinen ja eripurainen sinkkuyhteisö, jossa vierastetaan jopa sitä, että lapset pitävät kirkossa meteliä tai juoksentelevat seurakuntasalissa.

2. Kuulun niihin, joiden mielestä tässä hiippakunnassa pitäisi vihdoinkin päästä eroon SCJ-hegemoniasta. Tällä hetkellähän sekä piispa että yleisvikaari ovat SCJ-pappeja. Minusta tällä yhdellä sääntökunnalla on ollut riittävästi aikaa ja tilaisuuksia rakentaa tästä yhtenäinen, monipuolinen, kehittyvä, rukoileva ja kukoistava hiippakunta. Kaikki piispat ovat olleet SCJ-pappeja. Mutta kyseinen sääntökunta ei ole siihen kyennyt.

Kun ensimmäiset dehoniaanimaallikkoryhmät perustettiin, yksi vanha katolilainen suorastaan tuuletti minulle sellaisia. Niiden tarkoituksena oli hänen mielestään pelkkä SCJ:n vallan pönkittäminen, vaikka siitä nimenomaan pitäisi päästä eroon. Ehkä tässä on jotakin totta? Monissa puheissa on tullut tavalla tai toisella esille, että SCJ:n läsnäolo täällä on sääntökunnalle eräänlainen statuskysymys. Viime vuonna törmäsin ulkomailla pappiin, joka "tiesi", että täällä meillä "kaikki papit ovat SCJ:n pappeja". Sanoin hänelle, että niin ei ole ollut enää vuosikausiin. Hän ei ollut uskoa minua ollenkaan, koska joku SCJ-pappi oli vain paria viikkoa aiemmin kertonut hänelle sellaista.

Yhden sääntökunnan hegemonia ei ole koskaan hyväksi. Olisin samaa mieltä, vaikka ao. sääntökunta olisi jesuiitat tai fransiskaanit (joista kummastakin pidän, toisin kuin SCJ:stä).

Lopuksi pieni kommentti: tässä ylemmällä joku tokaisee, että "piispa ei saa haukkua" ja että sellainen "ei ole katolista". Olen seurannut tätä palstaa pitkään, enkä ole havainnut, että piispaa olisi täällä haukuttu. Häntä on arvosteltu monestakin syystä, mutta kaikki tämä on ollut hyvin pientä verrattuna siihen pahansuopaisuuteen ja juoruamiseen, johon olen törmännyt erityisesti kirkkokahveilla.

Lue lisää

Minulla on samanlaista. Puoliso ei ole koko avioliiton aikana kertaakaan tullut mukaan mihinkään kirkolliseen/kristilliseen toimintaan,( poislukien suvun kirkolliset toimitukset ) vaikka muistaakseni ennen avioliittoa saattoi toki kulkea mukana.
Poikakin kummastelee että onko isä tosiaan joskus aikanaan käynyt mukana kirkoissa.
Tämä on suomalainen ongelma. Toki on myös sellaisia pareja ainakin suku/lähipiirissä tiedän yhden että mies käy satunnaisesti melko paljonkin jumalanpalveluksessa ilm. aina ilman vaimoa. "Papin aamenen " ( sanonta tark .avioitumista ) jälkeen ei tarvitse ottaa toisen toiveita ja odotuksia enää niin paljon huomioon. Mutta huonoin tilanne tietysti vapaissa suunnissa , helluntailaisuudessa/ viidennessä herätysliikkessä jossa voimakas paine löytää samoin uskova puoliso. Miehiä on toiminnassa mukana suhteessa erittäin alimitoitetusti. Jatkuva krooninen miespula . Pula ehkä myös miespuolisista hyvistä pappiskandidaateista sitten loppupelissä evlutissakin.Tietenkin vapaasuuntalaisilla heillä on sitten se lapsen kastekysymyskin tulossa eteen ongelmana .
Adventtikirkkolaisilta muu kuin adventistipuoliso ollut kai jo ihan puolivirallisesti kielletty vuosikymmeniä, naiset jäivät jo 50-60 luvulla naimattomiksi " kaikki " muilla yhteisöläisillä' ehkä lähinnä oma valinta kuitenkin ainakin edes osittain.
Kokemus ja pitkä perspektiivi on nyt osoittanut että naisia jäi pilvin pimein äitiyden ulkopuolelle että ei kai ole syytä valittaa, mutta pikkasen ongelma se on istua aina kirkkosinkkuna ja vaikeuttaa laajempaa osallistumista esim joihinkin viikonlopputapahtumiin esim jokin rukousretretti y.m.s. Jumalanpalvelus / messu vielä käy päinsä kun ei vie niin kauaa aikaa kuitenkaan.

Mutta yhden likkakaverin kanssa joka myös kasarilla kävi nuorten toiminnassa mukana on jälkeenpäin ollut puhetta että mitään n.s. uskovapuolisoita joka oli kai puolipakollinen normi ei missään tapauksessa olisi likoille riittänyt . Korkeintaan joku mies riitti papiksi asti.


p.s. anteeksi että tämä puheenvuoro sisälsi niin vähän katolista teologiaa

annuliinunen kirjoitti:

Minulla on samanlaista. Puoliso ei ole koko avioliiton aikana kertaakaan tullut mukaan mihinkään kirkolliseen/kristilliseen toimintaan,( poislukien suvun kirkolliset toimitukset ) vaikka muistaakseni ennen avioliittoa saattoi toki kulkea mukana.
Poikakin kummastelee että onko isä tosiaan joskus aikanaan käynyt mukana kirkoissa.
Tämä on suomalainen ongelma. Toki on myös sellaisia pareja ainakin suku/lähipiirissä tiedän yhden että mies käy satunnaisesti melko paljonkin jumalanpalveluksessa ilm. aina ilman vaimoa. "Papin aamenen " ( sanonta tark .avioitumista ) jälkeen ei tarvitse ottaa toisen toiveita ja odotuksia enää niin paljon huomioon. Mutta huonoin tilanne tietysti vapaissa suunnissa , helluntailaisuudessa/ viidennessä herätysliikkessä jossa voimakas paine löytää samoin uskova puoliso. Miehiä on toiminnassa mukana suhteessa erittäin alimitoitetusti. Jatkuva krooninen miespula . Pula ehkä myös miespuolisista hyvistä pappiskandidaateista sitten loppupelissä evlutissakin.Tietenkin vapaasuuntalaisilla heillä on sitten se lapsen kastekysymyskin tulossa eteen ongelmana .
Adventtikirkkolaisilta muu kuin adventistipuoliso ollut kai jo ihan puolivirallisesti kielletty vuosikymmeniä, naiset jäivät jo 50-60 luvulla naimattomiksi " kaikki " muilla yhteisöläisillä' ehkä lähinnä oma valinta kuitenkin ainakin edes osittain.
Kokemus ja pitkä perspektiivi on nyt osoittanut että naisia jäi pilvin pimein äitiyden ulkopuolelle että ei kai ole syytä valittaa, mutta pikkasen ongelma se on istua aina kirkkosinkkuna ja vaikeuttaa laajempaa osallistumista esim joihinkin viikonlopputapahtumiin esim jokin rukousretretti y.m.s. Jumalanpalvelus / messu vielä käy päinsä kun ei vie niin kauaa aikaa kuitenkaan.

Mutta yhden likkakaverin kanssa joka myös kasarilla kävi nuorten toiminnassa mukana on jälkeenpäin ollut puhetta että mitään n.s. uskovapuolisoita joka oli kai puolipakollinen normi ei missään tapauksessa olisi likoille riittänyt . Korkeintaan joku mies riitti papiksi asti.


p.s. anteeksi että tämä puheenvuoro sisälsi niin vähän katolista teologiaa

Lue lisää

Siinä se on, ei kehdata käydä puolison kanssa kirkossa, jos lähisukulaiset eivät käy. Ja jos on eri kirkkokunnassa puolisonsa kanssa, sitä vaikeampaa se on suomalaisilla. Leimautumisenpelko on yhteiskunnassa suuri. Nyt lisäksi on kasvussa uskonvastainen aate, joka on kasvussa. Tänä päivänä uskonto on out.

Teilipyörä kirjoitti:

Siinä se on, ei kehdata käydä puolison kanssa kirkossa, jos lähisukulaiset eivät käy. Ja jos on eri kirkkokunnassa puolisonsa kanssa, sitä vaikeampaa se on suomalaisilla. Leimautumisenpelko on yhteiskunnassa suuri. Nyt lisäksi on kasvussa uskonvastainen aate, joka on kasvussa. Tänä päivänä uskonto on out.

Lue lisää

Ei minusta nyt eletä mitään uskonnonvastaista aikaa. Näin siitä huolimatta, että on olemassa tiettyä älykkökerrosta huvittavaa uusateismia joka on levinnyt tänne ulkoapäin.
On monia merkkejä, että uskonnolliset mielialat ovat vahvoja vaikka kirkkoja vierastetaan. Esim. nyt on jo jonkun aikaa ollut musiikkipuolella virsibuumi, jossa ovat mukana niin klassisen kuin viihdeosaston tekijät.
Myös tämän meidän suurimman kirkkomme rooli koetaan yleisesti positiiviseksi myös maallistuneen väen keskuudessa (diakoniatyö etc). Eikä ainoastaan meidän kirkko ole suosiossa. Vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä suomalaisista yli 40 prossaa suhtautui myönteisesti myös roomalaiskatolilaisuuteen. (Jostain kumman syystä lisäystä 1990-luvun lopulta oli yli 20 prosenttia.)
Kirkosta eroajista tehty tutkimus osoittaa, etteivät edes eronneet ole yleisesti ottaen aggressiivisesti kirkon vastaisia vaan he yksinkertiasesti lähtevät, koska eivät koe kirkkoa tarpeelliseksi. Kirkkoa vastaan ei tänä päivänä hyökätä lainkaan niin kärkevästi kuin minun nuruudessani 1970-luvulla, tosin eiliseen jämähtänyt kirkko kyllä ansaitsikin kritiikkinsä.

Lutherilainen kirjoitti:

Ei minusta nyt eletä mitään uskonnonvastaista aikaa. Näin siitä huolimatta, että on olemassa tiettyä älykkökerrosta huvittavaa uusateismia joka on levinnyt tänne ulkoapäin.
On monia merkkejä, että uskonnolliset mielialat ovat vahvoja vaikka kirkkoja vierastetaan. Esim. nyt on jo jonkun aikaa ollut musiikkipuolella virsibuumi, jossa ovat mukana niin klassisen kuin viihdeosaston tekijät.
Myös tämän meidän suurimman kirkkomme rooli koetaan yleisesti positiiviseksi myös maallistuneen väen keskuudessa (diakoniatyö etc). Eikä ainoastaan meidän kirkko ole suosiossa. Vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä suomalaisista yli 40 prossaa suhtautui myönteisesti myös roomalaiskatolilaisuuteen. (Jostain kumman syystä lisäystä 1990-luvun lopulta oli yli 20 prosenttia.)
Kirkosta eroajista tehty tutkimus osoittaa, etteivät edes eronneet ole yleisesti ottaen aggressiivisesti kirkon vastaisia vaan he yksinkertiasesti lähtevät, koska eivät koe kirkkoa tarpeelliseksi. Kirkkoa vastaan ei tänä päivänä hyökätä lainkaan niin kärkevästi kuin minun nuruudessani 1970-luvulla, tosin eiliseen jämähtänyt kirkko kyllä ansaitsikin kritiikkinsä.

Lue lisää

Se on turvallista katsoa omaa uskonnon kautta.
Nyt eletään 2010, ja että 8 vuodessa voi mielipiteet muuttua, eritoteen 20 vuodessa tai jopa 40 vuodessa.
Minä en puhu NYT ainoastaan kristillisestä uskonnosta vaan kaikista. Ja on valitettavasti todettava, että on lisäntynyt, varsinkin kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet sen. Tähän sisältyy kaikki uskonnot, ei ainoastaan luterilaisuus, jonka kautta on turvallista katsoa. Meillä Suomessa pyritään lakiin vedoten kieltämään jopa ympärileikkauksen, joka on esimerkiksi juutalaisilla traditio. Meillä uskonnonvastaisuudessa noujaudutaan lakiin ja oikeuksiin. Samalla kuitamme asioita uskonnonvapauslailla olla uskomatta tai uskoa. Lakiin vedote puututaan toisten uskonnonkuntien harjoittamaan tapaan harjoittaa uskoa. Esimerkkinä voin ottaa viimeikseksi juutlaisperhen vauvan epäonnistunut ympärileikkaus. Täällä luterilaisuudessa se koetaan brutaalina, sekä uskontoon kuulumattomana, juutalaisuudessa se on normaali uskonnollinen toimenpide tuhansien vuosien takaa.

Teilipyörä kirjoitti:

Siinä se on, ei kehdata käydä puolison kanssa kirkossa, jos lähisukulaiset eivät käy. Ja jos on eri kirkkokunnassa puolisonsa kanssa, sitä vaikeampaa se on suomalaisilla. Leimautumisenpelko on yhteiskunnassa suuri. Nyt lisäksi on kasvussa uskonvastainen aate, joka on kasvussa. Tänä päivänä uskonto on out.

Lue lisää

Minusta sinä, Teilipyörä, olet tässä valitettavan oikeassa. Uskonto on tällä hetkellä harvinaisen OUT ja syyllisinä pidän uskontoja itseään. Esimerkiksi katolisesta kirkosta tavalliset ihmiset tietävät vain pedofiliaskandaalit ja ehkäisykiellot, eivätkä kummatkaan ole järin mairittelevia meidän kannaltamme. Mitä asialle voitaisiin tehdä? Olen ehdottanut muiden uudistusmielisten kanssa edes keskustelua asiasta, mutta sekin tuntuu olevan joillekin tämän palstan konservatiiveille liikaa.

Tavis vasemmalta kirjoitti:

Minusta sinä, Teilipyörä, olet tässä valitettavan oikeassa. Uskonto on tällä hetkellä harvinaisen OUT ja syyllisinä pidän uskontoja itseään. Esimerkiksi katolisesta kirkosta tavalliset ihmiset tietävät vain pedofiliaskandaalit ja ehkäisykiellot, eivätkä kummatkaan ole järin mairittelevia meidän kannaltamme. Mitä asialle voitaisiin tehdä? Olen ehdottanut muiden uudistusmielisten kanssa edes keskustelua asiasta, mutta sekin tuntuu olevan joillekin tämän palstan konservatiiveille liikaa.

Lue lisää

Se on vaikeata kyllä, siihen ei löydy helppoa ratkaisua. Ei niin kauan, kun eri uskonnonkunnissa on epäluuloja toisia kohtaan. Itsekin kuuluun sukuun, joka kokee uskonnon "turhaaksi" ja minun katolilaisuuden samanlailla, kuten moni täällä luterilainen ja ateisti käsittelee. Se tuottaa turhia jännitteitä jopa omassa perhessäkin. Siksi olen vain ilmoittanut kuuluvani katoliseen kirkkoon, muuta en heille ole ilmoittanut. Perheni on sanoneet, että minut on käännytetty, vaikka todellisuudessa se on ollut mahdotonta, ellei nyt YLE:ä ala syyttää käännyttämisestä. Jopa perhe syyttivät aikuislukiota käännyttämisestä. Niin meillähän on kuuluisasti katolinen aikuislukiokin Suomessa, eikö vain? Huokaus... :/ No tarkoituksena on hakea teologiaa, joten taitaa tulla perheen ensimmäinen teologi/tutkija hyvällä onnella. Toivottavasti perheni kestää sen.

Lutherilainen kirjoitti:

Ei minusta nyt eletä mitään uskonnonvastaista aikaa. Näin siitä huolimatta, että on olemassa tiettyä älykkökerrosta huvittavaa uusateismia joka on levinnyt tänne ulkoapäin.
On monia merkkejä, että uskonnolliset mielialat ovat vahvoja vaikka kirkkoja vierastetaan. Esim. nyt on jo jonkun aikaa ollut musiikkipuolella virsibuumi, jossa ovat mukana niin klassisen kuin viihdeosaston tekijät.
Myös tämän meidän suurimman kirkkomme rooli koetaan yleisesti positiiviseksi myös maallistuneen väen keskuudessa (diakoniatyö etc). Eikä ainoastaan meidän kirkko ole suosiossa. Vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä suomalaisista yli 40 prossaa suhtautui myönteisesti myös roomalaiskatolilaisuuteen. (Jostain kumman syystä lisäystä 1990-luvun lopulta oli yli 20 prosenttia.)
Kirkosta eroajista tehty tutkimus osoittaa, etteivät edes eronneet ole yleisesti ottaen aggressiivisesti kirkon vastaisia vaan he yksinkertiasesti lähtevät, koska eivät koe kirkkoa tarpeelliseksi. Kirkkoa vastaan ei tänä päivänä hyökätä lainkaan niin kärkevästi kuin minun nuruudessani 1970-luvulla, tosin eiliseen jämähtänyt kirkko kyllä ansaitsikin kritiikkinsä.

Lue lisää

Kyllä mielestäni nykyisin todellakin eletään Suomessa melkoisen uskonnonvastaista aikaa. Vakiintuneita ateisteja löytyy kaikista kansankerroksista, ei vain älyköistä ja todella paljon. Ateistius on suorastaan hienoa. Osa näistä ateisteista on kuitenkin vielä jopa kirkon jäseniä, jonkin ihmeellisen "perinteen" tai "tavan" vuoksi.

Sen sijaan jos hakee ihmistä, joka pyrkisi aktiivisesti harjoittamaan kristinuskoa, ja esim. jättäisi jotain tekemättä tai tekisi jotain nimenomaan sen takia, että se kuuluu kristinuskon opetukseen, niin kyllä saa hakea sellaisia henkilöitä. Kirkon tilaisuuksissa, jos lasketaan pois perhejuhlat ja joulukirkot, käy äärettömän harva. Tuo kirkkoon positiivisesti suhtautuminen nyt ei sinällään meinaa yhtään mitään, noin voi kysyttäessa sanoa suunnilleen kuka vain. Tunnen itsekin monia ihmisiä, jotka aina puhuvat uskovansa jumalaan, mutta eivät tee elettäkään seuratakseen kirkon opetuksia.

Tuo virsibuumi taitaa olla jälleen yksi ihmisten nostalgiahinkuun vetoavan villlitys. Ne myyvät, koska virret ovat monille tuttuja lapsuudesta. Harva kuitenkaan sen kummemmin ajatteleen niiden sisältöä.

annuliinunen kirjoitti:

Minulla on samanlaista. Puoliso ei ole koko avioliiton aikana kertaakaan tullut mukaan mihinkään kirkolliseen/kristilliseen toimintaan,( poislukien suvun kirkolliset toimitukset ) vaikka muistaakseni ennen avioliittoa saattoi toki kulkea mukana.
Poikakin kummastelee että onko isä tosiaan joskus aikanaan käynyt mukana kirkoissa.
Tämä on suomalainen ongelma. Toki on myös sellaisia pareja ainakin suku/lähipiirissä tiedän yhden että mies käy satunnaisesti melko paljonkin jumalanpalveluksessa ilm. aina ilman vaimoa. "Papin aamenen " ( sanonta tark .avioitumista ) jälkeen ei tarvitse ottaa toisen toiveita ja odotuksia enää niin paljon huomioon. Mutta huonoin tilanne tietysti vapaissa suunnissa , helluntailaisuudessa/ viidennessä herätysliikkessä jossa voimakas paine löytää samoin uskova puoliso. Miehiä on toiminnassa mukana suhteessa erittäin alimitoitetusti. Jatkuva krooninen miespula . Pula ehkä myös miespuolisista hyvistä pappiskandidaateista sitten loppupelissä evlutissakin.Tietenkin vapaasuuntalaisilla heillä on sitten se lapsen kastekysymyskin tulossa eteen ongelmana .
Adventtikirkkolaisilta muu kuin adventistipuoliso ollut kai jo ihan puolivirallisesti kielletty vuosikymmeniä, naiset jäivät jo 50-60 luvulla naimattomiksi " kaikki " muilla yhteisöläisillä' ehkä lähinnä oma valinta kuitenkin ainakin edes osittain.
Kokemus ja pitkä perspektiivi on nyt osoittanut että naisia jäi pilvin pimein äitiyden ulkopuolelle että ei kai ole syytä valittaa, mutta pikkasen ongelma se on istua aina kirkkosinkkuna ja vaikeuttaa laajempaa osallistumista esim joihinkin viikonlopputapahtumiin esim jokin rukousretretti y.m.s. Jumalanpalvelus / messu vielä käy päinsä kun ei vie niin kauaa aikaa kuitenkaan.

Mutta yhden likkakaverin kanssa joka myös kasarilla kävi nuorten toiminnassa mukana on jälkeenpäin ollut puhetta että mitään n.s. uskovapuolisoita joka oli kai puolipakollinen normi ei missään tapauksessa olisi likoille riittänyt . Korkeintaan joku mies riitti papiksi asti.


p.s. anteeksi että tämä puheenvuoro sisälsi niin vähän katolista teologiaa

Lue lisää

Tuon miesten erittäin vähäisen uskonnollisuuden Suomessa olen minäkin huomannut. Tilanne on jo esim täällä Keski-Euroopassa aivan eri. Pääsääntöisesti uskontoa harjoitetaan koko perheen voimin, joskin päivien erilaisesta rytmistä johtuen esim. arkiaamujen tilaisuuksissa on enemmän (koti)äitejä ja iltaisin sitten taas työssäkäyviä henkilöitä. Valitettavasti monessa suomalaisessa perheessä myös isä suhtautuu jokseenkin alentuvasti ja pilkallisesti vaimon ja lasten kirkollisiin aktiviteetteihin. Tuossa ilmapiirissä on kyllä aika vaikea kasvattaa lapsista uskovia tai edes kirkkoon positiivisesti suhtautuvia.

Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt mikä tuon miesten vähäisemmän uskonnollisuuden taustalla on. Ehkä joku voisi valaista asiaa.

Katolilainen tai jonkun muun ison kirkkokunnan jäsen, esim. helluntailainenhan voisi tosin etsiä itselleen puolison myös ulkomailta ja katsoa, että saa sitten sellaisen uskontoa harjoittavan miehen.

Kääntymistä miettivä kirjoitti:

Tuon miesten erittäin vähäisen uskonnollisuuden Suomessa olen minäkin huomannut. Tilanne on jo esim täällä Keski-Euroopassa aivan eri. Pääsääntöisesti uskontoa harjoitetaan koko perheen voimin, joskin päivien erilaisesta rytmistä johtuen esim. arkiaamujen tilaisuuksissa on enemmän (koti)äitejä ja iltaisin sitten taas työssäkäyviä henkilöitä. Valitettavasti monessa suomalaisessa perheessä myös isä suhtautuu jokseenkin alentuvasti ja pilkallisesti vaimon ja lasten kirkollisiin aktiviteetteihin. Tuossa ilmapiirissä on kyllä aika vaikea kasvattaa lapsista uskovia tai edes kirkkoon positiivisesti suhtautuvia.

Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt mikä tuon miesten vähäisemmän uskonnollisuuden taustalla on. Ehkä joku voisi valaista asiaa.

Katolilainen tai jonkun muun ison kirkkokunnan jäsen, esim. helluntailainenhan voisi tosin etsiä itselleen puolison myös ulkomailta ja katsoa, että saa sitten sellaisen uskontoa harjoittavan miehen.

Lue lisää

Olen uskonnollinen mies ja luterilainen. Juttunne ovat hiukan yliampuvia.
Maassamme on kymmeniä tuhansia kunnollisia miehiä, jotka mielellään lähtevät vaimonsa ja lastensa kanssa kirkkoon - jos saisivat uskovaisen vaimon ja lapsia.
Miksi ette etsiydy heidän seuraansa?

näit jutui kirjoitti:

Olen uskonnollinen mies ja luterilainen. Juttunne ovat hiukan yliampuvia.
Maassamme on kymmeniä tuhansia kunnollisia miehiä, jotka mielellään lähtevät vaimonsa ja lastensa kanssa kirkkoon - jos saisivat uskovaisen vaimon ja lapsia.
Miksi ette etsiydy heidän seuraansa?

Lue lisää

Toki Suomessa on paljonkin uskovia miehiä, siitä ei ole kysymys, vaan jos kaikkien uskovien (oli kirkkokunta mikä hyvänsä) määrä lasketaan, niin heistä on melko suuri enemmistö naisia. Miksi näin on, sitä ihmettelin. Tässä ei uskovaisten miehien seuraan hakeutuminen auta, jos heitä ei kuitenkaan riitä läheskään kaikille uskoville naisille.

Itse olen naimisissa kirkossa käyvän miehen kanssa ja yllä oleva Margarethe on ilmeisesti naimisissa ei-uskovan kanssa ja painii tästä johtuvien ongelmien kanssa. Jos nyt olisin nuori uskova katolinen (tai muu), eikä puolisoa vain löytyisi Suomesta, niin mieluummin ottaisin kyllä uskovan miehen muualta kuin ottaisin ei-uskovan Suomesta ja alkaisin kamppailemaan perheen jäsenten eri maailmankatsomuksista johtuvien kahnauksien kanssa.

Kiitä Luojaasi, että asut siellä kaukana Amerikassa. Neuvoni sinulle on, että siellä kannattaa myös pysyä.

Täällä Suomessa mikään tässä hiippakunnassa ei tule muuttumaan seuraavien 15-20 vuoden aikana. Täällä tullaan elämään hissutellen, kun kaikki menee eteenpäin niin kuin ennenkin. Mitä nyt vain rahat loppuvat, piispa juoksee ekumeenisissa riennoissa ja katkirkkolaiset toteuttavat haluamansa "muutoksen".

En ole pessimisti. Olen realisti. Itsekin lähtisin sinne Amerikkaan, jos vain suinkin pystyisin.

Henrikistä minäkin kirjoitti:

Kiitä Luojaasi, että asut siellä kaukana Amerikassa. Neuvoni sinulle on, että siellä kannattaa myös pysyä.

Täällä Suomessa mikään tässä hiippakunnassa ei tule muuttumaan seuraavien 15-20 vuoden aikana. Täällä tullaan elämään hissutellen, kun kaikki menee eteenpäin niin kuin ennenkin. Mitä nyt vain rahat loppuvat, piispa juoksee ekumeenisissa riennoissa ja katkirkkolaiset toteuttavat haluamansa "muutoksen".

En ole pessimisti. Olen realisti. Itsekin lähtisin sinne Amerikkaan, jos vain suinkin pystyisin.

Lue lisää

Ei sinun meitä katkirkkolaisia kannata tuolla tavalla pelätä! Minä esimerkiksi saatan olla se kiltinnäköinen täti vieressäsi messussa, joka ojentaa sinulle kätensä ja sanoo "Kristuksen rauhaa".

Koska kirkko on kirkko ja sellaisenaan moninaisuus, se kantaa meitä kaikkia. Ja Jumala rakastaa myös meitä konservatiivien mielestä uudistusmielisiä luopioita, vaikka he eivät sitä hyväksyisi.

Helena L., olet aivan oikeassa. Mitään johtajuutta ei täällä Suomessa ole, pelkkää kahvinjuontia katkirkkolaisten ja luterilaisten antoisassa seurassa.

Paavinuskoinen kirjoitti:

Helena L., olet aivan oikeassa. Mitään johtajuutta ei täällä Suomessa ole, pelkkää kahvinjuontia katkirkkolaisten ja luterilaisten antoisassa seurassa.

Täytyhän se mainita, ettei käännynnäiset ole katolilaisia, ne vain maksaa ja leikkii muuten vain aitojen katolilaisten puolesta jäsenmaksuja. Niin, ollanhan me niin tyhmiä? Niinkö? Kyllä se olisikin hienoa, että se Henrikin kirkko olisi vähän matalampi kuin olisi tarvis, ja sisustettu lumisesti sisältä. Tulisihan puhdauden(pyhyyden) värillä sisustettua edes. :)

Toivon että olet aikanaan liityynyt kirkkoon sen kristillisen sanoman tähden,et piispan,papin tai mahdollisen sosiaalisen elämän tähden.
Itse liityin kirkkoon 30 vuotta sitten ja näiden vuosikymmenien kuluessa olen pettynyt monta kertaa kirkossamme mutta en kirkkoon tai sen sanomaan. Joka pettymyksen jälkeen olen yrittänyt muistaa,että kirkko koostuu vajavaista ihmisistä ja että minun uskoni tulee olla Jumalan varassa eikä omien tunteitteni ja muiden ihmisten.
Piispat,papit,ihmiset tulevat ja menevät,mutta Jumalan sana pysyy ja sitä toivoakseni katolinen,kirkkomme edelleen julistaa.
Ehkä sinun on hyvä miettiä,miksi liityit kirkkoon ja mitä siltä odotit sekä mitä itse voit antaa kirkolle.
Hyvä on meidän kaikkien myös muistaa että vaikka Kristus kuoli jokaisen meidän puolesta, niin hän ei elänyt
kenenkään puolesta vaan meidän on ihan itse tehtävä se.