Mies panikoi

Aivan pakko yrittää avautua tänne ja kysyä, että löytyiskö täältä äitejä, joilla vastaavasta kokemusta ja/tai voisitte muuten neuvoa nuorta äidiksi haluavaa naista.

Meillä tilanne tämä: Yhteisestä päätöksestä mieheni kanssa, lopetin ehkäisyn reilu vuosi sitte, jonka jälkeen olemme puuhastelleet ilman ehkäisyä 2 - 3 kertaa viikossa, kuitenkin ilman tulosta.
Kun kuukautiskiertoni on ollut pikkaisen epäsäännöllinen, niin joulukuussa päätin kokeilla ovulaatio testejä. Kun olin tikutellut otollisen hetken, niin innoissani ja täynnä kiihkoa viettelin mieheni "petipuuhiin".
Mutta kesken leikin kuitenkin kävi niin, että hän ei kyennytkään tulemaan sisääni, vaan useista yrityksistä huolimatta, homma meni täysin kiville.

Koskaan aikaisemmin, ei viisi vuotta kestäneen yhdessäolomme aikana tämmöistä ole tapahtunut ja muutaman päivän kuluttua tuosta, kun jälleen rakastelimme, kaikki toimi taas kuten ennenkin.
Mutta jälleen tammikuussa, ovisteni aikaan sama asia toistui. Vaikka silloin olin tikuttellut mieheni tietämättä salassa, hän ilmeisesti jotenkin vaistosi tilanteeni ja panikoi jälleen.

Nyt taas noitten otollisten päivien jälkeen ei mieheni mieskunnossa ole ollut minkäänlaista vikaan, vaan päin vastoin, hän on ollut hyvinkin aloitteellinen ja vahva.
Kun yritin puhua hänen kanssaan noista suorituspaineista, hän vähäteli asiaa, mutta minusta tuntuu, että se myös vaivaa ja on jotenkin hyvin arka paikka hänelle.

Itkeskelin taas viimeyönä, kun menkat alkoivat, sillä haluaisin niin kovin äidiksi. Olen alkanut myös pelätä, että mieheni ei puheistaan huolimatta haluakkaan vielä isäksi ja nuo suorituspaineet ovat jokin alitajuinen reaktio pitkittää ja siirtää asiaa.

Voi kumpa saisin neuvoja, millä saada jotenkin mieheni edes puhumaan asiasta ja tilanteen taas normaaliksi. Vai olenko mielestänne vauvakuumeessani ja oviksia tikutellessani toiminut jotenkin väärin ja itsekkäästi miestäni kohtaan?
Kylläpä tästä tuli pitkä. Kiitos jos edes jaksoitte lukea.