Jokainen ihminen on yksilö, ei ole kahta samanlaista. Kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin sinä itse, vain sinä tiedät mikä auttaa sinua ja saa sinut onnelliseksi. Jos ajattelet että olet onnellinen vasta sitten kun saavutat jotakin tai kun olet niin vanha, huijaat vaan itseäsi. Jos et ole onnellinen tässä hetkessä niin missä sitten? Tulevaisuudessa tai menneisyydessä? Ne ovat vain illuusiota, on vaan tämä hetki tässä ja nyt jossa sinä olet iloinen tai surullinen.
Mihin sinä uskot, mitä sinä odotat, mitä sinä toivot sitä sinä saat. Jos vellot yksinäisyydessä ja masennuksessa niin ne vain voimistuvat ja pian huomaatkin että ne kontrolloivat elämääsi. Niistä irtipääseminen on vaikeaa koska ne luovat identiteettisi. Kysyt itseltäsi "kuka minä olen?" ja vastaat "masentunut, yksinäinen, luuseri".
Sinä ja vain sinä voit muuttaa kaiken milloin ikinä vain haluat. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä, mutta jos olet sitkeä niin sinua ei pysäytä mikään! Jos sinulla on riippuvuuksia niin kiinnitä huomiosi muualle, sinun täytyy opettaa meiltäsi eikä antaa mielen kontrolloida SINUN elämääsi. Jos esimerkiksi mielesi sanoo että "olet masentunut" tai "polta tupakkaa" niin anna sille muuta millä leikkiä. Kun teet tätä tarpeeksi mielesi ei tee enää tupakkaa etkä ajattele olevasi masentunut.
Mihin sinä uskot, mitä sinä odotat, mitä sinä toivot sitä sinä saat. Jos vellot yksinäisyydessä ja masennuksessa niin ne vain voimistuvat ja pian huomaatkin että ne kontrolloivat elämääsi. Niistä irtipääseminen on vaikeaa koska ne luovat identiteettisi. Kysyt itseltäsi "kuka minä olen?" ja vastaat "masentunut, yksinäinen, luuseri".
Sinä ja vain sinä voit muuttaa kaiken milloin ikinä vain haluat. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä, mutta jos olet sitkeä niin sinua ei pysäytä mikään! Jos sinulla on riippuvuuksia niin kiinnitä huomiosi muualle, sinun täytyy opettaa meiltäsi eikä antaa mielen kontrolloida SINUN elämääsi. Jos esimerkiksi mielesi sanoo että "olet masentunut" tai "polta tupakkaa" niin anna sille muuta millä leikkiä. Kun teet tätä tarpeeksi mielesi ei tee enää tupakkaa etkä ajattele olevasi masentunut.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ettei tule väärinkäsityksiä. Ajattelin että ei selittämisestä ainakaan haittaa ole...
En ajattele kylmästi että jokaisen täytyy pärjätä omillaan ja selvittää itse omat ongelmansa eristyksissä muista.
Minäkin olen yksinäinen ja olen sairastanut "oikeaa" masennusta. Vuosia olen ollut "pohjalla" huonossa jamassa väärinymmärrettynä ja kärsivänä. Olen ollut katkera (ja olen ehkä vieläkin) muille ihmisille siitä että jättivät minut yksin kituuttamaan ja kehtasivatkin pitää hauskaa, nauraa ja ilota nenäni edessä kun olen ahdingossa. Terapeuteista en pidä, saati lääkkeistä. Vanhemmat vaan huutivat. Kukaan ei paljoa välittänyt, kirjoitin tällekkin palstalle joskus enkä saanut myötätuntoa täältäkään. Katkeroiduin vielä enemmän kun virtuaalimaailmassakaan kukaan ei välitä kun kerron oikeista tunteistani.
En halua kenenkään kärsivän enkä olevan yksin niinkuin minä. Toivon että voisin auttaa muita, mutta en tiedä miten. Kirjoittamallakin on niin vaikea ilmaista asioita, tulee yleensä virallisen ja kalsean/välinpittämättömän kuuloista tekstiä.
Minä uskon vapaaseen tahtoon ja no... rakkauteen (ette usko miten paljon vaivaa tuo vaati myöntää kun olen poika :) onneksi netissä on anonyymi), enkä halua elää tälläisessä maailmassa jossa kukaan ei välitä toisista eikä vapaata tahtoa juuri ole.
Älkää sanoko että kukaan ei välitä teistä, ette ole tavanneet vain oikeita ihmisiä. Uskallan jopa väittää että välitän sinusta, juuri sinusta joka luet tätä tekstiä tällä hetkellä olitpa sitten minkälainen tahansa.
Vastaan ilomielin kaikkiin kommentteihin ja keskustelen vaikka mistä aiheesta jos tarve vaatii. Jos haluat vaihtaa mielipiteitä vaikka sähköpostitse niin onnistuu sekin.
Pakko se on myöntää, että onnelliseksi ei todellakaan tule jos ajattelee, että ensin pitää saada jotain, kuten ystäviä. Nyt kun minut on hylätty kerta toisensa jälkeen syystä, jota itse en tiedä niin en enää aio yrittääkään. Onnelliseksi tulee kun tajuaa, että ihmiset ovat suurilta osin täyttä paskaa ja parasta on olla yksin, silloin on ainakin aina hyvässä seurassa! Kun en kelpaa muille niin olen mielelläni loppu elämäni yksin enkä tavoittele enää mitään.
Niinhän se on, kaikki lähtee itsestä. Kuitenkin asioiden muuttaminen ja rohkeemmaksi tuleminen vaatii paljon, varsinkin kun itsetunto on heikko ja tuntuu ettei kelpaa sellaisena kuin on.
Pitäis vaan olla välittämättä muiden mielipiteistä ja tehdä asioita, jotka tekee onnelliseks.
"Jos et ole onnellinen tässä hetkessä niin missä sitten? " Niinpä..menneisyys oli joskus nykyhetki, jollainen tulevaisuuskin tulee olemaan.
Oon kans yksinäinen, vaikka muutamia kavereita nykyään onkin. "Toivon että voisin auttaa muita, mutta en tiedä miten." On niitä keinoja..jos ei muuta, niin ehkä sun kirjoitukses antaa toivoa jollekin, havahduttaa. Itse toivon, että omien kokemusteni kautta voin ymmärtää ja siten myös auttaa muita paremmin.
Taas palstalle eksyi naivi pelle, joka on niellyt pureskelematta länsimaisen ihmiskuvan, jonka mukaan jokaisen sisällä asuu teräsmies valmiina ottamaan maailman haltuunsa. Nykyelämän yltäkylläisyys ja helppous on luonut tuon harhaisen ihmiskuvan. Kun ei ole kosketusta todellisiin ongelmiin, syntyy illuusio ihmisen kaikkivoipaisuudesta luontoa kohtaan.
Todellisuudessa kaikilla ei ole mahdollisuuksia omalla asennoitumisella tai toiminnallaan vaikuttaa elämäänsä. Todellisuudessa ihmisillä on hyvin vähän mahdollisuuksia valita asennettaan; asenne valitsee elämänkokemusten kautta ihmisen.
Tunnut kaiken lisäksi kuvittelevan, että mieli on jokin erillinen osa ihmistä, vaikka ihmisen mieli on ihminen itse. No, laitetaan naiviutesi ikäsi piikkiin.
oletko syväti vihainen vai masentunut kun puhut tuolaisia? poika 19w sanoi: En ajattele kylmästi että jokaisen täytyy pärjätä omillaan ja selvittää itse omat ongelmansa eristyksissä muista.
Joikaisella on mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä niin kuin minulla. Sen on totta että mä voin vain auttaa itseäni. Esim . Istun kotona kokoajan. Mietin miksi mulla ei oo kavereita? Onhan minulla niitä en vain tajunnut kun en tee mitään. Minun pitää vain lähteä rohkeasti ulos ja uskaltaa sanoa asiat suoraan ja elää tässä hetkessä.
Tekstissäsi on itseasiassa hyvin paljon totuuksia.
"Sitä saa, mitä tilaa."
Miksi siis tilata huonoa säätä, jos voi saada aurinkoistakin?
Ihminen on niin kietoutunut useimmiten omaan huonoon oloonsa ja ahdistukseensa, ettei näe pois pääsyä ja sitä myötä alkaakin vain laskea epäonnistumisiaan ja pahanolonsa aiheuttajia, vaikka yhtä hyvin voisi miettiä valoisiakin asioita.
Itse koen olevani onnellinen yksin, vaikka toisinaan tuleekin kylmä ja tyhjä olo. Yksinäisyys itse. On se toki tervetullut käymään, kunhan ei jää asumaan. Itse pystyn kontrolloimaan sitä mitä milloinkin tunnen ja miten reagoin asioihin, jonka vuoksi koen pystyväni asioihin, joihin en ole ennen pystynyt.
Mutta pääasiassa itse olen vapauttanut itseni niistä kahleista, polttanut ne viimeiset sillat ja jättänyt synkän maailmankuvani menneisyyteen.
Olen vapautunut joistakin asioista, vaikkakin yhä kahleissa. Haen vielä suurempaa vapautta, etsin jotain itselleni tuntematonta. Kaiketi totuutta, vakiota.. Yhtä selitystä kaikelle. Lienee turhaa, mutta etsin silti.
Itsesuggestio on itseasiassa aika hyvä tapa vaikutta omaan ajatteluunsa, vaikka kyllä se on oudolta tuntunut ajatella, että olen hyvä ja riittävä. Nykyään ei tosin enää sellainen mahdottomuus, kuin on ollut aikaisemminkin - vaan on matkaa siltikin täydelliseen itsearvostukseen. Vieläkin kun tahdon nähdä itseni muita huonompana.
Toisinaan olen minäkin toivonut voivani auttaa kaikkia apua tarvitsevia, välittää niistä, jotka tarvitsevat välittämistä, rakastaa rakkautta tarvitsevia.. Mutta kuitenkin... Kaikkia ei voi pelastaa ja se on osa elämää.
Itsensä voi pelastaa ja se kannattaa tehdä. L'Orealia lainatakseni: because you're worth it.
toivotan sinulle rankkoja elämänkokemuksia, osaat varmaan muuttaa nekin aurinkoisiksi. kaikkeen emme todellakaan voi vaikuttaa.
mitä ne on ne "valoisat asiat"? mitä voi miettiä...
Emme kaikkeen, mutta siihen mikä itseemme liittyy, siihen voimme vaikuttaa - ja siihen meidän pitäisikin vaikuttaa, silloin kun tuntuu siltä, että asiat eivät ole niin kuin pitäisi.
Elämässä on kysymys paljolti omasta asenteesta ja suhtautumisestaan eteen tuleviin ongelmiin. Ne voi ohittaa, ei ehkä helposti ja nopeasti, mutta niihin ei tarvitse jäädä kiinni, niitä voi murehtia aikansa ja jättää sitten taakseen ja siirtyä eteenpäin - tai niihin voi jäädä kiinni ja tuhlata samalla suuren osan elämästään niiden murehtimiseen. En kiellä tässä sitä, etteikö saisi surra ja murehtia ja tuntea oloaan paskaksi, kunhan vaan ymmärtää, että mitä nyt ikinä onkaan tapahtunut, siihen ei voi vaikuttaa enää ja että ainoa järkevä mitä voi tehdä, on jättää se asia taakseen ja mennä eteenpäin, kohti uusia ongelmia ja esteitä.
Meidän ei tarvitse jumittua ikävyyksiin. Sillä ei se yksinkertaisesti vaan hyödytä ketään, että märehtii sitä samaa, mennyttä juttua päivästä ja vuodesta toiseen. Oli se sitten mikä tahansa, siitä voi selviytyä, päästä yli - mikäli itse vain haluaa selvitä.
Ympäristöön ei voi vaikuttaa, mutta itseensä voi. Ihminen voi valita, että lannistuuko jonkin asian edessä vai ei.
Enkä tosiaan puhunut tekstissäni siitä, että muuttaisin ikävät asiat aurinkoisiksi, vaan lähinnä pointti oli se, että niistä asioista voi etsiä hyvätkin puolet, eikä vain niitä huonoja. It's all up to you.
Arjesta löytyy kivoja pieniä asioita, joilla voi lämmittää mieltään. :p
Olet elossa, ole terve, kaupankassa hymyili sinulle, naapuri morjestin, posti ei tuonut tänään laskuja, tapasit uuden ihmisen, ymmärsit jotain uutta, sää oli ulkona kaunis, tänään oli lämpimämpi kuin eilen... tms.
Käytä päätäsi. :p
Joku lukiofilosofian mestari taas selittelee universumin totuuksia. Menehän äitin tissille kasvamaan ja tule takaisin kun parta alkaa harmaantua.
Tuollainen räkänokka pistää vain sapen kiuhamaan.
Mieti nyt tarkemmin, mikä siinä juuri sinua ärsytti? Kirjoittaja osui nuoresta iästään huolimatta vaarallisen lähelle sinun todellisuuttasi?
No nuorena sitä on niin tietävinään kaiken, vaikkei elämänkokemusta juuri ole.
30 vuoden kuluttaua pojan ajatukset ovat varmasti toisenlaiset
Itse ole 27v ja poika 19W puhuu totta. Joitakin tuo voi auttaa. Minulle se toi hyvää oloa ja muistutti asioista jotka unohtuu. Kaikki me ollaan erillaisia.
Hienosti on asioita ajatellut nuori mies. Itse iäkkäämpänä olen valmis allekirjoittamaan paljon hänen ajatuksiaan. Elämänkokemuksen myötä sitä alkaa huomata, että itse on oman elämänsä seppä, kuten sanonta kuuluu. Asennettaan voi muuttaa. On liian helppo selitys kaikkeen se, että "minä olen tällainen, itselleni en mitään voi". Kun pohtii omia kokemuksiaan ja elämäänsä, voi löytää asioita, joita haluaisi muuttaa. Itselleen voi asettaa tavoitteeksi vaikkapa sen, että ei suhtaudu asioihin heti negatiivisesti, vaan tarkastelee niitä avoimesti usealta kantilta ennenkuin muodostaa mielipiteensä. Pikkuhiljaa huomaa negatiivisen asenteensa muuttuneen.
Hyvää jatkoa toivon sinulle ja uskon että elämässäsi pääset pitkälle henkisen kehityksen tiellä.
Eräs vanha ystävä soitti, ja minulle tuli paha mieli hänen syytöksestä. Sinä ajattelet aina vain itseäsi! Joka ei minun kohdalla, pitä paikkansa. Olen samaa mieltä kuin poika19w toivon sinulle onnea jatkoon
Salatupakka on vaikea sytyttää salaa itsestään.
Tuo on niin totta, ja yksi syy lisää itsensä syyllistämiselle, jos sellaiseen on taipumusta.