Valokuvaaminen ja kameran säätäminen

Ennen noita säätöjä pitää säätää ja ottaa monta asiaa huomioon.
-Onko kuvauskohde ja ympäristö kuvauksellinen. Kokeile eri kuvaussuuntia. Liikaa "rekvisiittaa" tai muuta pääkohteeseen kuulumatonta tekee kuvista yleensä rauhattoman, katse harhailee kohteessa eikä oikein tiedä mihin keskittyisi. Valokuvissa yleensä toimii parhaiten "vähemmän on enemmän".
Varsinkin pienten lasten ja koirien kuvissa huomaa aloittelijoilla tyypillisen virheen: Kuvaaja seisoo jokaisessa kuvassa suorassa kuin tikku paskassa, ainoastaan kamera on kääntynyt hieman kohteen suuntaan. Kannattaa joskus kokeilla polvistumista kuvattavan kohteen tasolle, ja jos vaatetus ei ole se ainoa kaapista löytyvä Bossin puku, niin jopa mennä ihan maahan makaamaan ja ottaa kuva alaviistosta.
-Kuvausetäisyys vaikuttaa kuvaan vähintään yhtä paljon kuin muutkin osa-alueet. Kun haluttu kuvausetäisyys on löytynyt, sitten voi vasta miettiä sopivaa rajausta (polttoväliä). Paras kuvausetäisyys on harvoin se mihin olet hetken mielijohteesta sattunut pysähtymään.
-Lasten kuvaamisessa kannattaa pyrkiä siihen että kuvattava kohde ei poseeraa vaan touhuaa omiaan, muuten kuvista tulee lavastetun näköisiä. Niitä passikuvapönötyksiä ei jaksa loputtomiin ottaa ja katsella, edes omasta lapsesta. Mitä useammin sinulla on kamera esillä, sitä vähemmän lapsi alkaa kiinnittämään siihen huomiota. Jos se on harvoin kädessä, silloin lapsi huomaa että hänestä otetaan kuva, leikki keskeytyy ja lapsi jää poseeraamaan. Samaan lopputulokseen pääset kun levittelet lelut kuvauskohtaan ja käsket lapsen näyttää siltä kuin olisi leikkimässä.
-Onko valaistus sopiva (valkotasapaino, määrä, suunta). Suora auringonvalo varsinkin kasvokuvissa on huono asia eikä se yleensä maisemakuvissakaan ole hyväksi. Paras luonnonvalo on silloin kun aurinko on alhaalla ja siivilöityy puiden läpi kohteeseen, tai tulee ohuen pilven läpi.
-F-lukua säädetään että saadaan haluttu syväterävyysalue. Mikään ei kiellä kuvaamasta kasvokuvia pienellä aukolla, mutta suuren aukon käyttö on edellytys jos kohde halutaan irroittaa taustasta.

Tuossa vain osa huomioon otettavista asioista.

Tässä pari lapsikuvaa jotka on mielestäni toistensa vastakohtia.

http://www.flickr.com/photos/dallaportfolio/375494479/sizes/m/
http://www.pbase.com/image/119891336

pari säätöä lisäisin listaan ja pientää säätöä listaan
– minusta järkkärillä kuvataan RAW:ta joten valkotasapainon jättäisin automatiikalle
– valotuksen saat tarkimmin oikeaksi mittaamalla ns. harmaakortista
– ISO-luku, aukkoarvo ja valotusaika ovat kiinteästi naimisissa keskenään joten ne pitää säätää toisiinsa sopiviksi
– tuo pieni f-luku (esim f/2) on hieman kompleksinen tapa ilmaista asia ja johtaa helposti väärinkäsityksiin. käyttäisin mieluummin määritystä suuri aukko (f/2 on todellisuudessa suurempi luku kuin f/8, sillä ne ovat murtolukuja).
Kasvokuvissa suurella aukolla tavoitellaan epäterävää taustaa (miksi?).
– laajempiin kuviin käy ihan sama aukko kuin suppeampiinkin, sillä aukko vaikuttaa ensisijassa terävyyteen syvyyssuunnassa. Eli jos haluat sekä lähellä, että kaulana olevat kohteet teräviksi niin silloin kannattaa valita pieni aukko (esim f/8 ja säädä matka 1/3 syvyydestä)

"Ja näillä ohjeilla pitäisi saada hyviä kuvia? "
(Eo:sta ensin mieleeni johtunutta)
– mene lähemmäksi
– sijoita kamera (jos mahdollista jalustalle) oikeaan paikkaan, myös korkeussuunnassa (esim n. lapsen silmän korkeudelle), huomioi valon suunta!
– ota kuvanvatkain pois päältä (jalustalla) jos kamerassasi on sellainen
– säädä valotusarvot (aukko, aika, ISO)
– sommittele kuva (jätä tilaa katseen ja liikkeen suuntaan), älä laita nenää keskelle kuvaa, älä "amputoi" lasten jalkoja nilkan kohdalta (kuten tavallista), sommittelun perussäännöt kannattaa opiskella (kultainen leikkaus yms)
– laukaise kamera juuri oikealla hetkellä, tai oikeastaan juuri ennen (reaktioaika)
– älä säästä "filmiä"
– opiskele (RAW) kuvansäädön perusteet (rajaus, valkotasapaino, tumma pää, vaalea pää, kirkkaus, kontrasti, kylläisyys, vinjetointi, vääristymät ja aberraatio)

Harjoitus tekee mestarin – övninghet ger färdighet

Yksinkertaisinta on käyttää sisällä salamaa, normaaliasetuksia ja automatiikkaa. Jos haluaa hienostella niin sitten täytyy opetella asiaa oikein oikeasti ja siihen ei muutama ranskalainen viiva riitä.

Käytätkö salamaa? Ja jos käytät, niin minkälaista? Digirungosta lienee kysymys, kun puhut valkotasapainosta?

Alkuun kannattaa lähteä kameran automaattien avustuksella. Valotus ja valkotasapaino onnistuu useimmilta kameroilta normaaliolosuhteissa hyvin. Valotusta voi tarpeen mukaan lisätä tai vähentää myös automaatilla. Valoa olisi hyvä olla sen verran, että pystyt käyttämään 100-400 ISOa. Täys- tai puoliautomaatista voikin pian siirtyä aukkoautomatiikkaan. Kokeile eri aukkovaihtoehdoilla, minkälaisia lopputuloksia saat niillä.

Kertomillasi ohjeilla ei vielä saa hyviä tai huonoja kuvia. Mutta yhtään sellaista kohtaa siinä ei ole, joka automaattisesti pilaisi kuvan. Kysymys on hieman samanluonteinen kuin kysyisi onko autolle 75 km/h sopiva nopeus, tai onko kolmos- vai nelosvaihde parempi?

.. kokeilemaan reilua ylivalotusta röntgenkuvien saamiseksi esim.. minkkitakkiin pukeutuneista venäjän turisteista ;)

lainaa/osta joku valokuvauskirja noin niinkun aluksi.

Käy katsastamassa tämä:

http://www.digitaalikuvaus.com

Sieltä löysin itse apua perusasioihin, kun aloin opetella 1. järkkärikameran kanssa kuvaamista.