Ehkä sitä alkaa vähän kerrassaan oivaltaa, että rakkautta/rakastettua ei ole kaikille tarjolla.
Ehkäpä se onkin etuoikeus, joka kuuluu vain harvoille ja valituille?
On siis oletettava, että rakastaminen on haastava taitolaji, joka vaatinee lahjoja… Ilmeisesti?
Mitenkähän sitä voisi harjoitella?
Olisiko hommattava kissa vai koira paijattavakseen ja hellittäväkseen. Hmmm.
Toisien palstojen tarinoita lukiessaan on selvinnyt monia asioita rakastamisen vaikeudesta.
Siitä miten häijyä se on kaikkein pahimmillaan.
Sitä en voi toki sanoa etteikö siellä ole tarinoita myös siitä, että miten upeaa se on parhaimmillaan.
Kumpia tarinoita sitten lienee enemmän. Liekö kukaan tutkinut asiaa?
Ne pakottaa miettimään…ja paljon.
Ei sen puoleen ettenkö olisi monesti jäänyt ”koukkuun” rakkausasioissa itsekin - surkealla menestyksellä tosin. (Virheiden määrä alkaa olla varmaan jonkin alan ennätys. Aina väärään aikaan, väärässä paikassa ja aina ”hengen” hädässä).
Palstoja selaillessaan on myös oppinut paljon itsestään. On tullut huomattua, että allekirjoittanut kuuluu niihin onnettomiin joilla on paljon suuntaamatonta rakkautta sisällään. Harmillista.
Voikohan patoutuneeseen rakkauteen kuolla? Toivon mukaan ei.
Olo on kuin kilvellään olevalla kilpikonnalla, joka voi vain toivoa jonkun kaunosielun sattuvan paikalle ja kääntävän kilpikonna-paran taas jaloilleen, muttei se kilpikonna karkuun lähtisi.
Kumpi lie rakkaudessa sittenkin se suurin pelko? Sekö että tulee torjutuksi, vai sekö että joku huoliikin sinusta :7
Neito ajatuksissani. Tänään, huomenna ja ylihuomennakin.
Ehkäpä se onkin etuoikeus, joka kuuluu vain harvoille ja valituille?
On siis oletettava, että rakastaminen on haastava taitolaji, joka vaatinee lahjoja… Ilmeisesti?
Mitenkähän sitä voisi harjoitella?
Olisiko hommattava kissa vai koira paijattavakseen ja hellittäväkseen. Hmmm.
Toisien palstojen tarinoita lukiessaan on selvinnyt monia asioita rakastamisen vaikeudesta.
Siitä miten häijyä se on kaikkein pahimmillaan.
Sitä en voi toki sanoa etteikö siellä ole tarinoita myös siitä, että miten upeaa se on parhaimmillaan.
Kumpia tarinoita sitten lienee enemmän. Liekö kukaan tutkinut asiaa?
Ne pakottaa miettimään…ja paljon.
Ei sen puoleen ettenkö olisi monesti jäänyt ”koukkuun” rakkausasioissa itsekin - surkealla menestyksellä tosin. (Virheiden määrä alkaa olla varmaan jonkin alan ennätys. Aina väärään aikaan, väärässä paikassa ja aina ”hengen” hädässä).
Palstoja selaillessaan on myös oppinut paljon itsestään. On tullut huomattua, että allekirjoittanut kuuluu niihin onnettomiin joilla on paljon suuntaamatonta rakkautta sisällään. Harmillista.
Voikohan patoutuneeseen rakkauteen kuolla? Toivon mukaan ei.
Olo on kuin kilvellään olevalla kilpikonnalla, joka voi vain toivoa jonkun kaunosielun sattuvan paikalle ja kääntävän kilpikonna-paran taas jaloilleen, muttei se kilpikonna karkuun lähtisi.
Kumpi lie rakkaudessa sittenkin se suurin pelko? Sekö että tulee torjutuksi, vai sekö että joku huoliikin sinusta :7
Neito ajatuksissani. Tänään, huomenna ja ylihuomennakin.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli oikein mielenkiintoinen, paljosta olen samaa mieltä kuten tuo, että rakkaus on upeaa, mutta tekee häijyjäänkin.
Mutta ei rakkaus ole tarjolla, jos puhutaan romanttisesta rakkaudesta se vain yhtäkkiä on siinä hetkessä, syttyy jopa kuin ukkosen jyrähdys ja valaisee kuin salama mustalla taivaalla. Rakastaminen on meissä itsessämme ja osaamme jokainen sen omalla tavallamme. Tietysti pientä kisumirriä on kiva silittää myötäkarvaan :) (itse pidän kissoista). Kilpikonnan on tosiaan ehkä kellahdettava selälleen, muuten kova kuori on esteenä.
Surullista jos rakkaus patoutuu, ehkä silloin kun ei voi tunteitaan näyttää?
Totta puhut, rakkaus on välillä pelottavaa. Antautua tunteelle, olla altis toisen loukkaukselle. Mutta rakkaus on ihmiselämän ihanimpia asioita, on vaan oltava altis ja rohkea.
Erästä "merten seilaajaa" miettien tänäänkin.
Rakas, se koira voi olla aluksi hyvä ensiapu (!) Ne on kyl kivoja otuksia. Ihania ajatuksia rakastamiseen liittyen sinulla!
Tää tietysti kuvitteellista, kaikki ei vain käy yksiin todellisuuden kanssa. no niin. Hitto, että kuvitelmissaan sitä miettii kaiken olevan häneltä, mutta todellisuus on sitäkin karumpaa!
Voisikohan ihan palstoilla vaisto pettää?
Tuohon kysymykseen että kumpi lie suuri pelko niin sitä olen miettinyt, molemmat aivan yhtä järkkyjä.... voi helsinki että voi mennä aivan järki vihta täysin sekaisin täällä, heh, apua!!!
Rakas? Kunpa olisikin niin. Sehän olisi kuin Viking-loton superjättipotti… Konkretisoituneena.
Olen huomannut saman asian. Täällä saattaa mennä vielä enempi tunteet solmuun, kun kaikki viestit tuntuu olevan juuri häneltä. Eipä sen puoleen joskus on varsin piristävää olla ihan solmussa.
Saatoin valita hieman vikaan käyttäessäni termiä, ”tarjolla”. Ehkä oikeampi sana olisi ollut ”tavoitettavissa”. Tiedä sitten. Sekin vaikuttaa pikkasen kehnosti valitulta.
Rohkeus. Jaa-a! Olen tainnut jossain tuolla kirjoittaa siitä.
Allekirjoittaneen kohdalla tulee monesti ja hyvin elävästi mieleen se Ozin pelkuri jellona (muistaakseni se oli jellona), heh.
Joskus tunteiden näyttäminen ei ole kiinni voimisesta, vaan siitä että se olisi hyvin, hyvin epäkorrektia.
Se ”merten seilaaja” saattaa olla lähempänä kotisatamaa kuin uskotkaan.
Ajatuksissani tänään, huomenna ja yhä ylihuomennakin.
Juu, noita solmuja on erilaisia; toiset on helpompi avata ja toisia saa kiskoa vaikka mihin suuntaan ja tiukkenee vaan... Merimies, ym. merirosvoprinsessa solmujakin ehkä.
Ajatusleikkinä solmuun sotkeutuminen hänen kanssaan on mukava. Minkähänlainen solmu siitä syntyisi...
Ozin jellona ainakin taitaisi purra solmut auki, lähtisiköhän se karkuun? Mutta kilpikonna ei olisikaan niin nopsajalka :)
Epäkorrekti on hieno sana, eikö se ole liiankin hieno yhdistettäväksi tunnemaailmaan. Siellä kun vaikuttaa pärjäävän parhaiten yksinkertaistamalla totuuksia. Solmuun kun menee, niin pitää miettiä yhtä sun toista sinisen taivaan alla.
Ajatuksissani seilatessa tänäänkin.
Sanosinpa peräti varsinainen kultamussukka. Merirosvoprinssessa solmuja? Taisit käydä lunttaamassa yhden merirosvon (silmälappukin löytyy) kirjoitelmia tuolla toisaalla, heh. Se oli vain villi arvaus.
Saisit opettaa pari solmua minullekin. Minä osaan ainoastaan niitä merirosvosolmuja. Se olisi varmasti oikein ihastuttavaa.
Epäkorrektia, liian hieno sana… Melkein arvasin, että saattaisit noin sanoa :D. (Ne naiset.)
Ajatusleikki solmuu joutumisesta. Sepä olisikin hyvin, hyvin miellyttävää suorastaan erinomaista.
Ozin jellonasta. Kyllähän se purisi niru-narut poikki alta viiden minuutin. Se vaan onkin eri juttu, että tahtoisiko se sen tehdä. Sillä saattaisi olla liian lokoisat oltavat siellä solmussa oleskellessaan.
Eipä sen puoleen, vaikka ne niru-narut jellona purisi, niin sehän olisi kuitenkin semmonen pelkuri ettei uskaltaisi lähteä edes karkuun.
Toisaalta eikös se jellona kuitenkin sitten löytänykin sen rohkeutensa? Tiedä häntä, jos näin kävisi.
Mietin jo ennestäänkin ihan liikaa. Tähän jos vielä lisättäisiin yhtä sun toista niin…
Ajatuksissani… Ei muutosta eiliseen.
punastua ;)
Sipsu toki olen, välillä rohkeakin, mutta noitten muitten merien prinsessoista en tiedä. Sivumennen lukasin juttuja, ehkä tuo nimimerkkisi ym. kiinnitti huomion. Kertoisitko tuosta sinisestä enemmän?
"Siniparroilla" on varmasti monta rautaa tulessa maailman merillä ja moni neito odottelee satamissa ympäri maailmaa. Sellaisia ne "Siniparrat" vaan ovat luonteeltaan. Ai niin, kotisatamasi, millainen se olikaan?
Tämä Sipsu pitää kaikesta kauniista ja kiiltävästä. Kullastakin, ja jos kultamussukaksi pääsisi...
Solmuja en oikeasti osaa tehdä kovinkaan monia, ehkä yhdessä kivan merten seilaajan kanssa olisi kiva niitä harjoitella enemmänkin ;)
Epäilen, että jellonalta löytyy tosipaikan tullen rohkeutta. Mutta mikäpä se sitten on sellainen hetki, että jellona ottaa asiat todesta tai tärkeänä...
Yhtä sun toista on mukava rupatella, varsinkin sitä.
Miettien maailman meriä ja seilaajia.
Vain lähtösatama on tiedossa ja se on täällä itäisillä alueillamme. Kotisatama? Se on toistaiseksi suuri tuntematon. Ehkä se jonain päivänä löytyy. Paikan jo tiedän.
Se on siellä missä neito vilkuttaa. Sinne löytäminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi, kun nämä minulla olevat kartat ovat niin pahuksen vanhoja ja sekstanttikin otti ja paksahti. Hankala suunnistaa.
”Siniparraksi” minusta ei taida olla, koska sehän vaatisi jo jonkinlaista sydämettömyyttä. Ei sovi minulle. Tosin näkemys on täysin puolueellinen ;)
Kulta-aarteiden suhteen. Auts, nyt sekin paljastui. Tämä alkaa olla jo noloa. Olen aikasta surkea merirosvoilussa. Yleensä käy päinvastoin, mutta solmuja kyllä osaan.
Se sininen on viittaus tuonne http://keskustelu.suomi24.fi/node/8864927
Mut elä kerro kellekään ;D.
Tuon ”suuren sinisen” nappasin…ei kun nolommaksi vaan menee (maanrako, missä maanrako:)… Aku Ankasta, vaikka teini en enää olekaan. Tätäkään elä kerro kellekään.
Missähän prinsessan hallitsema valtakunta/meri lienee (…välillä rohkeakin…)?
Kertomus kertomuksesta, eikö?
Eikö rakkauden tulisi hoitaa, innostaa, antaa tyydytystä ja olla oikeastaan helppo asia? Eihän kukaan päätä rakastua, ei päätä valita sen kohdetta tai tulla itse sellaiseksi. Koko prosessi on meistä riippumaton, luonnollinen ja kuitenkin niin monimutkainen. Rakkaus etsii kohteestaan totuutta, se ei pitkän päälle tyydy vain pintatunteisiin. Juuri siksi se myös sattuu.
Toinen ihminen pääsee meitä niin lähelle, että hän näkee ja kokee myös varjomme, lapsuuden vammamme, elämän haavat ja estomme. Rakkaus ei pelästy toisen totuutta, ihastuminen ja pelkkä intohimo pelästyvät. Niiden asettamat unelmat ja korkeat odotukset eivät täytykään, kupla puhkeaa ja on kysttävä ketä oikeastaan rakastinkaan. Kenties vain omia unelmiani.
Rakkautta ei voi vaatia, ei pakottaa muottiin, eikä riistää siltä vapautta. On uskallettava antaa sen tulla elämään, mutta myös annettava mennä, jos niin on pakko. Jos menettää rakkauden, ei menetä elämää eikä omaa itsetuntoa, vaikka siltä ensin saattaakin tuntua. Kaipaus toiseen on mittaamaton, kenties itsesääli ja itsevihakin alkaa hallita ajatuksia, ellei saa niitä purettua jonkun kanssa. Hylkäämisen kokemus on eräs kipeimpiä läpi elämän. Hylkääjän sielukin yrittää selvitä ja parhaimmassa tapauksessa molemmat selviävät hyvin, oppivat kokemastaan paljon ja ovat elämästä rikkaampia kuin ennen. Ihmissuhteiden kipu voi kääntyä aina elämän pääomaksi ja viisaudeksi, kunhan ne käydään läpi rehellisesti ja oivalletaan anteeksiannon ja -pyytämisen suuri lahja.
Kuka siis on se oikea? Monikin voisi olla, mutta kun aito rakkaus osuu kohdalle sen vain jossain vaiheesa tietää. Hän on minun ihmiseni tässä maailmassa. Hänen lähellään saan olla aito ja keskeneräinen, hän ei aseta minulle rimaa eikä pakota ensin muuttumaan. Rakkaudessa vallitsee terve riippuvuus, joka ei takerru toiseen eikä tee hänestä jumalaansa, kaikkien tarpeittensa täyttäjää. Rakkauteen kuuluu hyvä riitely ja sen taidon opettelu. Erilaisuus pakottaa kasvamaan, sietämään kitkaa, tulemaan puolitiehen vastaan, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään.
Terve yksinolo, itsenäisyys liittyy rakkauteen, vaikka sitäkin joutuu usein harjoittelemaan. Mustasukkaisuus itsessään ei ole paha asia, sehän kertoo miten paljon minulle merkitset. Sairas, sitova mustasukkaisuus puolestaan tuhoaa ajan mittaan suhteen, se vääristää asetelmat, toisesta tulee kontrollin kohde, joka ei kauan jaksa.
Kannattaa uskaltaa sitoutua toiseen ihmiseen. Löysä suhde, jossa ollaan ja kuitenkin taka-ovea pidetään auki haavoittaa kumpaakin, irtiotto sattuu aina yhtä paljon. Sitoutuminen suojelee, tekee rajat muihin nähden, antaa raamit alkaa rakentaa suhdetta yhteiseen suuntaan, tulevaisuuteen. Suhdetta tulee hoitaa, antaa aikaa, puhua avoimesti, itkeä ja surra, pettyä ja arvioida aika ajoin.
Mikään arvokas ei kehity hetkessä, eikä kasva huoltamatta. Vesi voi yhä muuttua viiniksi, voi rakastua omaan puolisoonsa yhä uudelleen yhden elämän aikana. Rakkautta ei kannata kiirehtiä, se etenee ajallaan ja tavallaan. Tulee kohdalle kun aika on. On tärkeää oppia elämään yksin, olla sovussa ensin itsensä ja Luojansa kanssa.
otsikon kysymystä myöten. Rakkaus valitsee kohteensa niin, että ne vaikeat asiat nousevat näkyville, olisiko tarkoitus juuri niitä hoitaa. Kipeitä asioita. Jos käy onnellisesti ja molemmat ovat siihen halukkaita niin siitäkin selvitään. Suostua rakastetuksi voi tehdä kipeää ja se voi olla vaikeaa, menneisyys siinäkin soittelee huilua.
Voi käydä niinkin, että tilanne ei ole mahdollinen rakkaudelle ja sekin tekee kipeää. Luopuminen on vaikeaa. Sen tekee rakkaudesta.
Elämän edessä rakkaus vaatii suurta rohkeutta, eikä se ole hallittavissa, ainoastaan sallittavissa.
Lupaan säilyttää kaikki salaisuutesi, kun sinäkin säilytät minun ;)
Runosi on aivan upea, epäilen kovasti edelleen, että moni neitonen harkitsee sydämessään niin vilkuttamista kuin lipun salkoon nostamista merkiksi merten seilaajalle.
Yksi satama on täällä lännessä meren rannalla ja jos oikein korkealle lipun nostaa, ulapalta sen näkee.
Hitsit, sinulla ei ollutkaan kimaltavaa? Mutta ehkä kauniit silmäsi kuitenkin... Suunnistukseen on muuten hyviä vinkkejä sudenpentujen käsikirjassa, omistathan sen?
Solmujentekotaidolla ja hyvällä sydämellä pääsee jo pitkälle.
Maanrakoon, kun itsensä järjestää, tie on vain ylöspäin. Koettu on. Mutta itselleen osaa hymyillä sen jälkeen enemmän ja ehkä hellemmin hänellekin.
Ja sininen on edelleen hyvä väri.
Mukavia miettien maailman merillä.
Sudenpentujen käsikirja, merten kauhistuksella… Katu-uskottavuushan siinä menisi. Tosin se taisi mennä jo kauan sitten. :D
Epäilet. Se on vain hyväksyttävää.
Hmm.
Tähän mennessä ne kaikki neitoset ovat käpälämäkeen karanneet niin että hippulat vinkuu. Ja ennen kuin ehdin edes silmääni räpäyttää.
Suunnistusta helpottaisi välillä melkoisesti, kun joku uskaltaisi ampua sen valoraketin. Sitten näkisin jo minäkin minne päin suunnistaa.
Surullista kyllä. Ei ole valorakettia vielä näkynyt ja tokkopa koskaan näkykään.
Olisihan se aika hienoa, jos vain yksikin neitonen rohkenisi vilkuttaa. Se taitaisi olla minulle kallimpaa kuin kaikki ryöstämätön kulta tai kaikki mahdolliset jalokivetkään.
Silloin tietäisin, että en ole vielä hukassa.
Sanovat että sininen on myös uskollisuuden väri, siksi kai siitä pidänkin.
Ajatuksissani edelleen. Viimeiseen hengen vetoon asti.
En tidä olenko kaipaamasi mut onkos sillä vällii..
Ai pidät sinisestä..taivaan värihän se on..on vissiin horisonttikin sinervää vällein..
..myös iltaruskon aikaan kuinka ihanat värit,koko kirjo..
Rakastan iltaruskon värejä,tapanani tuijotellla aatoksissain..
Myös vihertävät mieleeni..maata näkyvissä .
Seilaappa nyt turvallisesti sieltä koti satamaasi,karikot ja kaikenlaiset salaluodot ohitaen :)
Sateenkaaria sulle!!!
Mertenkauhun olisi nyt syytä ottaa vanha kunnon kompassi esille ja valita suuntansa. Totta, tuo sudenpentujen mainitseminen on Siniparralle nöyryyttävää (anteeksi...) , Sipsu vaan tietää muutamia totuuksia elämästä, kaikkeahan ei ääneen lausuta.
Valoraketti voi olla liian selvä suunnan osoitus, kaikki seilaajathan kääntäisivät paattinsa samantien, oikea rynnäkkö ;) Sipsu ja muut merillä seilaavat kunnon prinsessat eivät pidä rynnäköistä. Aava ulappa yhden rohkean merirosvon kanssa on paljon parempi paikka solmuille.
Lämpimän sydämen lisäksi vaatimattomuus on ihmisen kaunistus; vaikka toki edelleen uskon silmiesi kimallukseen. Ethän luvannut niitä jalokiviäkään...Ja eihän sitä hukkaan millään joudu, kun on kompassi, osaat tehdä solmuja, runoilla ja jos oikein nopeasti räpäytät kauniita silmiäsi neito varmasti huomaa.
Sinisin ajatuksin.
joutuisit vielä meripelastustehtäviin (kansainvälinen laki velvoittaa:D). Rynnäkkö sehän olisi pahin erhe mitä voisi tehdä. Partani on enempi musta eli mustaparta lienee paremmin kuvaavaa.
Ja niin kuin aiemmin tuumailin niin siniparraksi ei minusta ole enkä sellaiseksi tahtoisi tulla.
Eikös se siniparta kumminkin ollut aika ikävä heppu listi neitosia sen minkä kerkesi, mutta taisi se sitten saada ansionsa mukaan;)
Jos räpäyttäisin silmiä niin karkuunhan se kerkiäisi.
Kyllä ne simmut kimaltaa ainakin vähän
ne kun joskus näkisi ;) Selvä unohdetaan tuo Siniparta, kamala tyypihän se onkin.
Sinisiä juttuja on muitakin.
Kohta on unihiekat niin simmuissa kuin silmissämmekin, kai se Nukkumatti merilläkin kulkee?
Unohda laskea se ankkuri. Silloin aallot kuljettaa sinun paattisi lähelle minun paattia, minä ainakin unohdan laskea ankkurin. Sitten katsellaan porukassa simmujamme :)
Unohdettiin :)
Kumpa uni nyt tulisi...
Toivottavasti uni tuli. Se tästä puuttuisi, että kummaltakin menee yöunet ja mielenrauha (taidankin olla parantumaton romantikko).
Hupsistakeikkaa. Miten se onnistuikaan?
Olettaisin sen olevan jokin prinsessoilla ja neidoilla oleva myötäsyntyinen erikoistaito, jota miehet ei ikinä oivalla, ja sen vuoksi ne saa helposti törmäilemään laitoihin ;D. Tosin se on vain yksi naisten ihastuttavista ja hyvin ihmeellisistä taidoista… Näin sanoakseni.
Kuten huomaat. Hetken kun malttaa, ja tohtii vähän rapsuttaa jellonaa, sitä pelkuriakin, niin johan alkaa hyrisemään. Siinä hyristessään se saattaa unohtaa pinkaista piiloon:).
Siinä on myös se vaara, että käykin päin vastoin ja joudut sitten harjan varrella hätistelemään sen kauemmaksi. Takaisin sinne lepikkoon.
Ehkä turkin lämpöisyys houkuttaa sinut vielä lähemmäksi, vaikkei se aina kimmallakaan.
Jaa-a. Taitaa vielä olla kovin monta meripeninkulmaa vaellettavana, monta solmua opetettavana ja monta tarinaa kerrottavana. Sille ainoalle.
Mietin aina liikaa tänään enemmän.
Ei rakkautta voi tarjota kaikille vaan jokaisella on oma valittu, jonka löytäminen on vaikea joskus jopa mahdotonta ja sen takia tuntuu siltä että se on onni, joka kuuluu vain harvoille ja valituille. Luulen että jo luottaa oikeasti sydämeen ja toimia sen neuvojen mukaan, jokaisella olisi ollut se harva ja valittu vieressä.
Rakastaminen ei ole taitolaji vaan ihmisen sielun ominaisuus, joka on ulospäin purkautuva.
Eikä sitä tarvita erikoisella tavalla harjoitella. Jopa Kissa sitä voi ymmärtää.
Eikä sitä tarvita tutkia vaan sitä pitää tuntea ja elää sen mukaan eikä tarvitse rakkauteen kuolla. Riittää jos silität myötäkarvaan pientä kisumirriä, joka on ajatuksissasi.
Olen varma että olet se eräs "merten seilaajaa".
e.
olemme varmoja siitä, että juuri hän on se eräs joka kirjoittelee. Näkemyksesi on perusteltu, enkä voi väittää, että se olisi väärä.
e ? Ei kilauta kelloa. Kaipa se on minun vahinko.
Löytäminen. Olen huomannut että se on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Onhan tuota kohta kaikki seitsemän merta seilattu.
Yhdessä asiassa olen toki eri mieltä. Se on tuo väittämäsi siitä, että rakkaus ei ole taitolaji.
Kyllä se on. Olen sen nähnyt ihan oikeassa elämässä lukemattomia kertoja.
Olen nähnyt kun ei osata rakastaa toista pyyteettömästi. Jälki on rumaa.
Mutta olen myös nähnyt kun toista osataan rakastaa.
Se vain kestää ja kestää...myrskytkin. Tämä on fakta.
Ja kuten olen aiemmin sanonutkin montakin kertaa. Minulle riittäisi se yksikin.
Ei enempää, ei vähempää.
noista ajatuksista ;) Luulin jo juttujemme jälkeen, että Nukkumattihan se sieltä seilaa, mutta ei, ei. Kimaltaviin silmiin jäin tuijottamaan...
Minusta tuntuu, että leijonan vieressä on kiva hyristä näin kylmässä talvessa, tiedä sitten kun ilmat lämpenee. Ajatus Suomen savannista auringon paahtaessa on sekin kiva, vaikkapa siellä lehmuksen varjossa yhdessä.
Ettäkö ensin rapsutetaan ja sitten luudalla hätistetään? Nyt kyllä olet aivan väärässä, rapsutuksen kohde on mietittävä huolella ja kun se oikea leijona on kohdalla, kaikki rapsutustyylit on tietysti kokeiltava. Eikä luutimisia tarvitse miettiä sen jellonan kohdalla.
Näin toimii oikeat prinsessat!
Mutta tietysti huolettaa tuo pelkuriluonne, jos se on totta. Luottamus on ansaittava siinä kylkeä kyhnyttäessä, lämmössä.
Tarinoita tuntuu riittävän ja monta peninkulmaa tänäänkin on taivallettu, palatakseni.
Ajatuksiini, yhtä miettien.
Nukkumaan siitä! Kello on jo paljon ja pikkutyttöjen on mentävä nukkumaan. Pikku-prinsessojen ei kuulu olla täällä muutenkaan:(
Pitäisiköhän alkaa jo melomaan, että tähän paattiin saisi sitä kiireen voidetta. Tuollaisia kun vielä kirjoittelet niin kohta minä en uskalla silmiäni räpyttää. Häviät kuitenkin ;D
Eikös se Suomen kesä ole vilpoisa ja vähäluminen ;)
Rapsutustyyli vapaa ja kaikkea on kokeiltava edes kerran, vaikka henki menisi.
Ja niitä tarinoita, et usko miten monta niitä onkaan.
tekisit... Mutta nyt taitaa käydä lopullisesti niin, että Nukkumatti eksyy. Apua :)
Hei, kerrohan miten päiväsi on ulapalla sujunut? Puheenaihetta vaihtaakseni, vai vaihdetaanko.
Minulla oli kovasti töitä ja peninkulmia seilattavana, kuten kerroin. Kohta olisi iltamurkinan aika, kun päivällä jäi liian vähiin.
Tarinoita olen aina rakastanut.
Ajatuksia kokoon parsien.
Juu olen varma että ei ole sattumien vahinkojen summa vaan tiettyjen sattumien suunta, jonka me valitsemme epätietoisesti. Jotkut valitsevat jopa valoraketteja jotta näkisi minne päin suunnistaa. Kahden ihmisen tarina voi kestää ikuisesti kelloa ja aikaa katsomatta. Epäonni muuttuu onneksi ja virheiden seuraus tuo uuden mahdollisuuden.
Joskus on vaikea löytää sitä mitä on ihan nenän edessä. Lähinnä kuin silmälasit, jotka ovat koko ajan päässä, ja joita etsitään kaikkialta. Seilaapa nyt turvallisesti sieltä kotisatamaasi, karikot ja kaikenlaiset salaluodot ohittaen :) Minullekin riittää se yksi valittu.
Sateenkaaria sinulle myös kuin Kissan hymyä.
Cheshire Cat
http://www.youtube.com/watch?v=W1St7sRFEEE
e. niin kuin Elice in Wonderland
päästää "laivakorppujen" pariin niin kuin sitä jossakin sanotaan:" Ei tyhjä säkki pystyssä pysy." Värikästä kielikuvaa lainatakseni :).
Kyllä se nukkumatti aina osoitteensa löytää. Joskus jostain hyvin merkillisestä syystä unoset jää lyhyeksi. Itsekullakin. Mikähän lienee? :D
Puheen aihetta haluaisit vaihtaa. Oliko jotain erityistä mielessä?
Päivä sujui purjeita parsiessa ja taisi siinä olla pikkasen äyskäröitiäkin, mikäli tunnet termin.
juttujesi vuoksi... Minusta tuntuu, että olet varsinainen äyskäröijä ja vielä laivakorput, hymyilyttää jo niin, kenties kaukoputkellasi näet sen :))
Huonompi juttu on se, että olen pian niin hölmössä tilassa, että menee ilmansuunnat, tyyrpuurit ja paarpuurit kaikki sekaisin. Kai tulet pelastamaan upoksista, kun itse tämän aiheutat? Äyskäröimällä?
Joten paikkaa ne purjeesi nyt nopsasti ja riennä apuun.
Ajatusten haaksirikossa.
Milloin minä voin katsoa sinun laivasi? Termit kyllä ovat hankalia, mutta minä katson ne sanakirjasta.
Ja vielä yksi juttu. Minä haluan käydä kanssasi vaikka elokuvissa.
Hyvää yötä.
Ilman muuta. Tai oikeastaan ihan varmana tulisin (siihenhän velvoittaa jo kansainvälinen lakikin). Veikkaampa että se olisi erittäin miellyttävä meripelastustehtävä :)).
Mutta jos paattisi on ihan upoksissa niin sitä ei äyskäröimälla pysty pelastamaan tai niin väittäisin. Olisipa ainakin hyvä perustelu kyytiin kaappaamiseen, ja nimenomaan kaappaamiseen.
Itse asiassa saattaisit kohta syyttää kidnappauksesta, koska siinä voi käydä sillä lailla, että tästä paatista ei niin vain karkuun päästäkään ;D.
Yhdelläkin paatilla pärjää, eikä tämä nyt niin iso ole, joten lähekkäin joutuisimme olemaan, kuin sardiinit purkissaan. Se olisikin….
Tästä päästään siihen toiseen pieneen mukavaan. Kuivattelutuokioon, ja käyttämäni metodit ovat vähintään poikkeuksellisia… ja hyvinkin rentouttavia ;).
Luovihan tarkkaavaisesti, ettei käy sitten niin, että olenkin liian monen meripeninkulman päässä, jotta ehtisin sinne. Oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan.
Purjeet parsittuna, tuulten alla. Vauhdin lisääntyessä. Länteen suunnistaen.
Sipsullakin taitaa olla ottajia :)
Vakaasti iltaa kohti luovien on päivä seilattu. Ja mieltä rauhoittaa se, että pelastajani siis ryntää epäröimättä apuun tarvittaessa kaapaten turvaan meren myrskyistä:) Pelastustehtävissä rohkea varmuus kohteesta on suurta plussaa; voiko sitä sitten kidnappaamiseksi sanoa, jos...
Yhteinen taistelu selviytymisestä vaatimattomissa oloissa lähentää, luotan siihen;)
Mutta kuinkahan pieni paattisi/purkkisi todellisuudessa lienee... Vaatimattomaksihan olet osoittautunut jo aiemmin. Suurista risteilijäaluksista en ole koskaan piitannut.
Laineiden liplatuksessa rentoutuminen on väistämätöntä, mutta kuivattelu... mietityttää... ja taasko menee unet... siis metodisi ;)
Hei, kaukana jyrisee, nytkö se kohtalokas myrsky on tulossa, eihän se nouse idästä?
Tällaisen laulun olin kuulevinani iltatuulen henkäyksessä
http://www.youtube.com/watch?v=Jylled9Xu34
Ajatuksissani merinkulmien päässä.
että ajattelemaani kuivausmetodiin ei kuulu pyyhettä ollenkaan.
Ei täällä idässä myrskyä näyttäisi olevan nousemassa.
Paatti on todellakin varsin pieni, melkein sanoisin sitä optimistijollaksi.
Että, Ankkurin nappi - hmmm. Taas pitää miettiä.
nyt vihdoin mitä oikeasti mietit :)
Nappi niin, kun oikea ankkuri tais kadota silloin yksi yö.
Jaa-a. Mietteistäni hyvin paljon on tuolla alussa, mutta samalla mietin että kuinka tällaisia asioita ei tapahdu tuolla irl (niin kuin trendikkäästi ilmaistaan :).
Toisaalta sitä myös arvuuttelee, kuten varmaankin jokaineni, että tunteeko hänet oikeassa elämässäkin jonka kanssa kirjoittele ja vaihtaa ajatuksia. Siinä on todellinen vaara että täällä saattaa harhautua...ja pahastikin:)
Samalla sitä kai haaveilee, entäs jos sittenkin tämä onkin juuri se kultamussuka jota on ikänsä etsinyt, vaikkei ennestään tunne tai usko tuntevansa.
Täällä saattaa olla myös sydämen särkyminenkin vain sen viiden minuutin päässä. Tokihan aina sen verran on kuitenkin arkitodellisuudessa kiinni.
Monien kirjoitusten taustana ja alkukimmokkeena on haave siitä lähellä olosta, antamisesta, jakamisesta... rakastamisesta. Niin kuin minullakin.
Vai että ankkuri katosi. Toivottavasti et joudu pulaan ja mikä olisi vielä kauheampaa... minun yllytyksestä. Hyi minua :D
Kun näille palstoille eksyin, en tosiaan tiennyt mille tielle lähdin :)
Sydämen suru on taustallani ja on oikein upeaa saada purkaa sitä "turvalliseen" paikkaa. Ehkäpä se nyt muutaman kuukauden aikana on jopa lieventynyt, tämänkin ansiosta.
On tosiaan kummallista, että tuolla oikeassa elämässä emme näin törmää ja karahda samaan sardiinipurkkiin. Tai vielä kummallisemman jännittävä on ajatus, että eihän kyseessä juuri ole henkilö, jonka vuoksi kirjoitan. Ja kamalista asióista kummallisinta olisi se, että sinä tiedät mutta minä en. Ja miten se seuraava vaihe menikään ;)
Sydämen särkymiseen en oikein usko, jos nyt ymmärsin oikein mitä tarkoitat. Tai jos sinun kanssasi hauskanpito sen aiheuttaa, niin se kai jo tapahtui...
Tietysti ajatuksissa on tuo sydämen kaipuukin, mutta en oikein tiedä voiko tosiaan jotain oikeaa (irl) syntyä tällaisesta?
Yllytyksestä sinut tosiaan pitää vangita ruumaan!
http://www.youtube.com/watch?v=ZDVp3iT0M2Y&feature=related
Ehkäpä tuolta http://keskustelu.suomi24.fi/node/8891328 saat minusta enempi selvyyttä, jos jaksat lukea sen ketjun.
Tosin hirvittää pikkasen, koska en ole varma miten ahtaaseen salmeen itseni ajan ;D
En ollut täsmällinen, niin minun tapaista ;). Sydämen särkymisellä tarkoitin oikeaa elämää ja monta kertaa vielä, kun ei opi niin ei opi :D
Eihän sitä tiedä kukaan, enkä muista kuulleeni että sellaista olisi tapahtunut varsinkaan palstojen kautta tai mistä sen tietää.
Nyt kun asia alkaa ajatella tarkemmin, hirvittää jo pikkasen enemmän :)
Mutta nyt on alettava yöpuulle. Öitä!
tämän ketjun, huolellisemmin?
linkki pielessä jokohan sattuisi oikein http://keskustelu.suomi24.fi/node/8858721
Pahus kun noita ei saa testattua ennen kuin laittaa viestiin
tarkoitanut sitä. Nythän tässä menee ihan sekaisin. Se väsy varmaan.
Rähmäilyä, rähmäilyä.
Olen pahoillani, jos mietteesi ovat noin surulliset. Ehkä tosiaan nauru ja itku ovat niin lähellä toisiaan viitaten tähän rupatteluumme.
Sinulla on yksikolmas osa jäljellä, sillä pötkii maailman meriä kauas ja näkee paljon. Jatketaampa keskustelua suunnan ottamisesta länteen vaikkapa huomenna:)
Hyvää yötä!
oli noin lähellä, että ihan törmäilin ;D. Sen taisi tehdä nuo kappalevalintasi. Ei varmaankaan. Aikamoista.
Taidan olla pari kipaletta velkaa. Pidennetään ”rötös-listaa” hieman (kunhan ei seuraavaksi joutuisi lankulle) :))
No tässäpä olisi yksi niistä. Ole hyvä!
http://www.youtube.com/watch?v=itZwU3q5bh8
Mistä se puoli valtakuntaa löytyykään?
Tänään, kenties lähempänä kuin eilen, mutta kuitenkin kauempana kuin huomenna
Itselleen ?
Mitä outoa päiväkirjan pitämisessä on? Eihän se häiritse ketään?
ties mihin suuntaan - kun kappaleesi kuuntelin :) Kiitos, tästä Naistenpäivästähän tuli ikimuistettava.
Sopii mainiosti, että olet parikin kappaletta velkaa... Tiedä sitten jos tuo ruori pyörähtää taas.
Lähettele vaan näitä kappaleita lisää, toivon samalla, että keskityt siihen etkä laidan yli tippumiseen. Jos me molemmat putoamme, kuinka sitten käy. Lankullehan ei onneksi ihan pikkurötöksistä joudu. Jos joku muu sinut sinne toimittaa, ehtisinköhän paatillani sinut merestä korjaamaan?
Puoli valtakuntaa on edelleen olemassa, samassa suunnassa. Täällä väsy painaa, todella pitkä työntäyteinen päivä takana. Mutta piristit kummasti.
Lauhassa, mutta reippaassa tuulessa, toivoen, tähtiä katsellen.
Joskus minulla on sellainen vaikutus. Tosin harvemmin. Minullakin on välillä hetkeni:).
Laidan ylimenosta. No jaa. Minun tuurillani. Taitaa olla vain ajan kysymys, pahoin pelkään ;D
Auttaisikohan, jos sitoisi itsensä ruoriin kiinni. Harkitsemisen arvoinen ajatus. Toivottavasti osaat aukoa solmuja paremmin kuin minä. Solmujen tekeminen, se on helppo homma, mutta jos ne vielä pitää auki saada niin….Taidan olla pulassa, pahassa pulassa.
Tässä on sinulle se seuraava ”saatava” :))
http://www.youtube.com/watch?v=wGQ6VwUcxok
Ihan kylmiä väreitä siitä tulee….Kuten näkyy – olen varsinainen mertenkauhu, heh.
Minusta naistenpäivä saisi ja voikin olla jokapäivä. Sen verran ihastuttavista olennoista on kuitenkin kyse. Aina! (ehkä hieman siniharmaa silmäistä, mutta sanoissani pysyn) :D
Samaa tähtitaivasta me katselemme, aina toivoen.
Pidähän mielessäsi kenen kanssa olet laatinut pelastussuunnitelman, jos huonosti käy siellä meren "aarteita" etsiessäsi... Hmmph!
Mutta tottakai suon sinulle mielihyvin oikein ihanan kulta-aarteen tai että löydät jopa oman aarresaaresi!
Kaunis kappalevalinta, klassikko, joka saa todellakin kylmät väreet aikaan. Tähän on vaikea enää jatkaa musiikkivalinnoin, mutta yritän tässä jäljempänä.
Omaan kappalevalintaani liityy hetken notkahdus, jolloin tuntui kovin surulliselta. Tuossa kappaleessa on kivaa naisnergiaa, elämäniloa ja haikeutta saavuttamattomasta rakkaudesta.
Tuo hetki tuntui sen vuoksi raskaalta, että tunteista irti pääseminen on voimat vievää. Aikaa kuluu, joku toinen päivä kaikki on hyvin ja sitten tunne pamahtaa päälle. Toivottomasti, kun rakastuu haluaisi todellakin kirota kohtalonsa. Kohtalo suorastaan leikittelee kanssani, siltä tuntuu. Haluaa koetella, tähän mennessä on tuullut ja tuiskunnut, mutta selvitty on. Jotenkin odottaa päätepistettä kaikelle, mutta onkohan nämä niitä asioita, joiden ei voi sanoa alkavan tai päätyvän tiettyyn hetkeen.
No, tästä täytyy nyt piristyä.
Tuo ruorijuttusi on mielenkiintoinen, siis se, että sinut on köytetty :)) suorastaan solmittu. Tuota, minulta jos kysyt uskon, että merten seilaajasta on kyllä enemmän iloa ihan kädet vapaana, joten köytesi kyllä avaan vaikkapa merten hurjien miekkaa käyttäen.
Ja mikäs se juttu olikaan kun velatkin alkavat tuntua saatavilta...
Tässä kappaleeni velkataakkaasi yhtään lisäämättä mutta ei vähentämättäkään :)
Merten seilaajalle http://www.youtube.com/watch?v=WFtbgZggPcg&feature=related
Ei kun. Minä vasta suunnittelin sitä köyttämistä etten hupsahtaisi sen reelingin yli, ja ajatuksiasi luettuani se alkaa tuntua oikein hyvältä ajatukselta, se ruoriin köyttäytyminen.
Ainahan tässä meinaa mennä päin laitoja, kohta on mustelmia joka paikassa ;D.
Mutta muistathan, että minä etsin sitä kaikkein kalleinta. Aarretta jota ei voine mitata kullalla eikä niillä kalleimmilla kivillä. Löytäminen vie vain niin kovin paljon aikaa. Mahdollisesti eliniän.
Se mitä ajattelit saavuttamattomasta rakkaudesta. Sen ymmärrän paremmin kuin uskotkaan ja paremmin kuin tahtoisin.
Se juttu niistä veloista taisi olla jotenkin niin, että kun niitä on tarpeeksi niin ne alkaa tuntua jo saatavilta :)
Tämän laitan, vaikka minua hirvittää, että se tekee sinusta surullisemman. Mitä en toivoi. Lunttasin sen tuolta toisesta ketjusta. Itselläni se menee jo pelottavan syvälle.
http://www.youtube.com/watch?v=RG_kerFL6yE
Hitsi, että olen varsinainen ”softis” joutaisin hävetä. Saanpahan ainakin nolostua. Mikä tietysti on vain virkistävää ;)
siinä kävi. Silmät sumentui niin, että laiva pysähtyi nyt tähän ja huokaa.
http://www.youtube.com/watch?v=iaDjcgbBxk8&feature=related
Ehkä tämä on niitä iltoja, kun on surtava. Jospa muutama kyynel silloin tällöin takaa sen, että niistä ei kasva kokonaista merta myöhemmin.
Mitä suret?
Minä se en aina ajattele asioita loppuun asti, olen pahoillani ajatelemattomuudestani. Tästä ei selvinne enää pelkällä lankulta kävelemisellä, vaan siitä taitaa jo joutua kölin alta vedettäväksi. Se olisi minulle ihan oikein. Seuraava kovennettu sanktioporras taitaakin olla jo…
Pääsääntöisesti kyllä välttelen neitojen itkettämistä. Nytpähän sekin on rötös-listallani. Pian se saattaa olla jo huolestuttavan pitkä.
Lista alkaa vaatia jo monta sataa hyvää tekoa lyhentyäkseen. Niinpä niin. Kun ei opi niin ei opi!
Soppaan kun lisätään vielä, se hetki jolloin minut tosiaan vedetään ”tilille” kaikesta raapustelustani… Niistä joka ainoasta. Niin hupsansaa! Aikanaan niin varmaani käy ;).
Se ”piikki” on kaikesta huolimatta mieluisaa maksaa ja monta kertaa. Odotan sitä pelonsekaisella kunnioituksella, tosin (pelkurijellona, se nostaa päätään..) :))
Että pepe o:kin kävi ketjussa moikkaamassa. Tämä on jo iso kunnia, fanitan ysillä (kybä on varattu kultamussukoille) :D
Onneksi uusi aamu tulee hälventäen illan ja yön sumun. Aurinko näytti tänä aamuna kirkkaammalta kuin ennen ja Suomen hanki viivyttää pysymään tiiviisti näillä vesillä.
Yx merillä kävijä on muilutettava tekosistaan (liittyihän se muilutus seilaamiseen? päätetään niin :) ) Onneksi siis Sipsulla riittää mielekästä tekemistä tällekin päivälle.
Vai tunnustat ihan suosiolla rötöksesi ja "piikki" on pitkä? Se tietysti on hyvä lähtökohta astella jopa lankulle.
Aiheesta lisää http://www.youtube.com/watch?v=C7ZbpYdfTPM&feature=related
Missä ne sinun merimieslaulut soittolistaltasi hävisivät? Runokin ois kiva ;)
Painetta lisäten merten seilaajalle.
Tuollaisilla biisivalinnoilla Sipsukin joutuu kohta lankulle. Aarresaaresta saattaa kyllä tulla jo elinkautinen ;D
Merirosvoa viedään näköjään kuin litran mitalla (niinsanotusti). Olen kohta niin kamalan, kamalan koukussa :).
Likeellä oli jo se laidan yli putoaminen, kun kuuntelin (hmmm) valintasi sanoitusta. Minnehän tässä vielä eksyy, uh-huh?
Kyllä osaatkin…. :)). Vai vielä riimejä noin ilkikuriselle mussukalle. Mutta katsotaan nyt, jos sen ”runoratsun” saisin taas loikkaansa.
Kuljen kaukaisuuteen katsellen.
Näin lippuani hakien.
Joka minut ohjastaa.
Suuntaan juuri oikeaan.
Lähemmäksi unelmaa
Antaa hetken vaeltaa.
Kuulee sydän sydämen.
Ulapalla tunteiden.
Nimen ehkä kauneimman.
Sen lumeen jälleen kirjoitan.
Toivottavasti välttää, ja merirosmonlauluja. Tästä näin.
http://www.youtube.com/watch?v=W_ACXuhQiS4
Pohdiskelin hieman Sipsun näkemien ”päivien” määrää (vain jos tahdot niistä kertoa, enkä pahastu jos et tahdo).
Ajattelin lähinnä etten ”lipsauttele” ihan mitä sattuu, vaikka olen tainnut jo niin tehdä.
Tunnustan toki, usein liian helposti ”rötöstelyni”, vaikken sillä edes saisi lievennystä ”tilille” joutuessani :D
Sipsu on tosi vahva nainen, mutta romanttiset runot ja kauniit laulut saavat kovimmankin murtumaan...
Sait Sipsun haaveillen nojaamaan laitaan ja sitten se tapahtui, juuri kun molskahdus oli tapahtumassa, viime hetkellä kiinni köysitikkaista ja onneksi henki pelastui. Nimittäin pelastusalusta ei ollut näkyvissä...
Ihanaa, että runoratsusi piristyi :) Sipsu tulee kaivamaan sanasi esiin vielä uudestaa toisena iltana, kun sumu uhkaa.
Sipsu on seilannut jo monella merellä, puolessa välissä matkaa ollaan merirosvoprinsessan taivalluksessa. Miten lienee Mustaparran laita, jotakin runossasi mainitsit.
Lipsautteluistasi ole tähän saakka pitänyt. Tietysti hirvittää se asia, onko sinulla näitä piirteitä hahmossasi:
http://www.youtube.com/watch?v=bDfIYNlorrU&feature=related
Merirosvoprinsessat ovat usein vahvoja naisia, niin kuin historia osoittaa, mutta että kova? Sitä en ihan helpolla niele. Arveluni perustuu pariinkin asiaan, kappale valintoihisi, kirjoittamiisi teksteihin ja mikä tärkeintä siihen pilkkeeseen silmäkulmassa, koska sen näkee… Ja kauas. Niin kauas, että sen näkee pian muutkin ;)
Lisäksi olen tainnut oppia Sipsusta pari muutakin asiaa. Ensinnäkin sen, että Sipsu on syvästi tunteva viehkeä nainen. Toiseksi rohkenisin sanoa jotenkin näin:” Ai sitä onnekasta …sta, joka Sipsun pauloihinsa saa ja pikkasen rutistaa, sillä epäilen siinä kyllä käyvän toisinpäin, auttamattomasti ;)”. (Huh, menipäs imeläksi, mutta on siinä paljon totta, vaikket uskoisikaan :))
Ehkä tuo yllämainittu näkemys tarjoaa edes jonkinlaisen viitteen esittämääsi kysymykseen. Niin toivoisin.
Pienen päättelyn (tai minun tapauksessa, ison päättelyn) jälkeen arvioisin Sipsun sijoittuvan suunnilleen 37-43:n välille. Kyseiseen ikähaitariin kuulun itse. (Tosin virhearviot ovat leipälajini. Olen poikkeuksellisen lahjakas niissä) :D
Jack Sparrow on kieltämättä karismaattinen piraatti. Enkä pärjää Sparrowille millään osa-alueella nais-asioissa varsinkaan. Mutta tästä on vain pelkurijellonan sana, jonka painoarvo on…No-jaa. On mitä nyt on.
On se sääli, että oikeassa maailmassa ei Sipsuihin törmää. Ironista, hyvin ironista. Niin tyylikästä, niin karua :7
Tässä sinulle vielä pieni ajatusleikki iloksesi, toivon mukaan ei kuitenkaan kummitusjutuksi. Kun olet lukaissut toimintaohjeen, laitat vaan silmät kiinni ja annat ajatuksiesi lentää.
Toimintaohje: Eli siis hahmottelet mieleesi isohkon rumiluksen kuvan, kun se alkaa olla riittävän selkeä niin kavennat sitä pikkasen ja lisäät ripauksen rumilusta lisää. Niin johan alkaa olla edustava kuva yhdestä merirosvosta. Niin, ja muista se parta ;)
http://www.youtube.com/watch?v=BnD6ojjA0OA
Mahtavaa, arvelinkin että et ole mikään kiiltokuvapoika kuten tuo Jack Sparrow (tämä nyt perustuu sinun omiin tarinoihisi, saat kärsiä ;) )
Sipsu tykkää karheista tosi miehistä, lyhyenlännät ovat täysin poissa laskuista ja "rumilus" hmmm. tuntuu ihan siltä rumilus, että viehättäisit minua suuresti... Et kai ylpisty tästä.
Siinä olet oikeassa, että kun rutistetaan rutistetaan kunnolla. Mitä sitä siinä vaiheessa enää säästelemään, jos halaamaan on päätetty ruveta. Se on sitten paljon vaikeampaa, mikä edeltää em. vaihetta.
Haitareita arvioit yllättävän hyvin merillä seilaajaksi.
Toimintaohjettasi noudatin tarkasti, loppuun asti. Ei siitä kummitusjuttua saa millään, mutta sinulla on varmaan paljon pelottavampiakin tarinoita kerrottavana.
Sipsu tykkää romanttisesta musiikista, kuten olet huomannut.
Sinulle viihteeksi ja ajatusleikiksi:
http://www.youtube.com/watch?v=SUMcA--ejOc&NR=1
ei uskaltanut ikäänsä laittaa, heh.
Sinäpäs oletkin…huh! Jopas sinä…huh! Miten sinä…urgh?(tähän tulee piiiiitkä ajatusviiva).
Ahaa! Niinpä tietysti. Tämän täytyy olla niitä naisten salaisia taitoja ”kolttostella”. Soo-soo! Tuhma Sipsu, hyvin tuhma! Kiitti vaan (valvottamaan tuommoinen alkaa) ;D.
Eipä sen puoleen. Sipsussakin on jotakin….lumoavaa, hyvin viehättävää ja taatusti tyrmäävää, kipsiinhän tässä menee. Ei hyvä, ei hyvä olleskaan :))
Nyt tiedän mitä Sipsulle tekisin, mutta sitä ei parane tänne laittaa;D. Siitä et pelkällä rutistuksella taitaisi selvitä…perusteellinen kun olen.
Ehkä joku toinen voi ylpistyä… Itse olen vain mielissäni ja niin vietävissä, että alkaa jo nolottaa:)).
Jopa pelkurijellona huomaa milloin se alkaa olla ihan mennyttä, ja tietää olevansa liian kaukana pakoon päästäkseen. Sipsun pauloissa ollessaan se ei enää tiedä minnepäin karata. Jellonalta kun taitaa sydän juuri ”nirskahtaa” … ihan syrjälleen. Hätärakettikohan tässä pitäisi jo ampua vai ensiapua huudella :)).
Tämän taitaa olla Sipsun peruuttamaton vaikutus.
http://www.youtube.com/watch?v=otQQnxzLTeY
kaks virtuaalipelleä! Jos ei natsaa oikeassa elämässä, niin onneksi täällä. Hoidahan sinä lapsiasi välillä, kun joka toinen viikonloppu sentään saat... ;)
se tuli? Ai-jai. Ai tässä on siunaantunut ihan lapsukaisia. Kiintoisaa. Se on hyvä että tiesit minullekin kertoa. Tässä ihan biisiä pukkaa. Toivon mukaan tykkäät ;) http://www.youtube.com/watch?v=1SypWDYz_X0
Älä kuitenkaan pahasti suivaannu.
kirjoitat lämpimästi ja jäin miettimään näitä ja runojasi, ne ovat koskettavia. Yhtä solmua pohdiskelin, nimittäin oletko siis kilpikonna, arka jellona vai sittenkin kapteeni Korkki... ja miksi se suunnistus niin hankalaksi olisi käynyt... niin, paljon tämä sivuaa omiakin ajatuksia ja seikkailuja myrskyissä ja tyynemmissäkin vesissä. Sellainen Korkki aina vaan kelluu minunkin ajatuksissani, mistä lienee sinne joutunutkin. Sitkeästi kelluu, vaikka kaiken järjen mukaan sen ei pitäisi siellä olla. Aallot tuovat sen välillä lähemmäs, välillä heittävät kauemmas. Kyllähän sitä pitäisi päästä tutkimaan vähän tarkemmin kun se on tainnut sinne pysyvästi asettua. Ehkäpä se valomerkki vielä sitten puuttuu...
Lämmintä ja koskettavaa. Kiitän ja kumarran, ihan pikkiriikkisen hyvilläänkin (mutta ylpistymään en ala ;). Minä itse sanon niitä riimittelyiksi, koska oikeaan runouteen on vielä matkaa.
Yritän vastata parhaani mukaan:
Pelkurijellona ja kilpikonna. Minussa lienee on hyvin paljon kumpaakin (pelkurijellona kilpikonnan nopeudella ja sitkeydellä, surkuhupaista? :)
Suunnistuksen hankaluudesta… Se voi johtua muutamasta asiasta. Ehkä olen oikeasti umpisurkea suunnistaja (varsin todennäköistä).
Tai ehkä karttani ovat vanhoja ja voivat perustua vanhentuneeseen tietoon (luultavasti).
Miksi et pääse tutkimaan sitä ajatuksiisi asettunutta kapteenin kutaletta? Yllyttäisin niin tekemään, vaikka eihän se paljoa paina näin pelkurijellonan sanomana.
Ja noista tunnepuolen asioista. Yhden asian uskallan melko varmasti sanoa. Sen, että ne ei järkeä kysele, on kokemusta ;D
Voi meitä ”polosia”!
Minä myös vaikutan täällä itäisillä vesillä ja olen nähnyt paattisi monasti,
kas kun meikä tytöllä on tää sukellus vene,ja sulla se kaikuluotain jostain viime vuosisadalta,kannattaisi päivittää välillä. Olen myös tietoinen "satamistasi" joissa piipahtelet,joissakin viihdyt pitempäänkin mutta mikään ei ole saanut jäämään vielä lopullisesti,kyllä sekin aika tulee vielä.
Minä haluan sukellella vapaana vielä,kaikkea on nähty tuon periskoopin kautta,kesäisin varsinkin kun rantasaunoista savut nousevat..huhhuh.
Joku tyyni kesäilta saatan paljastuakkin..
Suunnistamisiin .
Sukellusvene, sekin vielä. Paattini nähty monasti?
Itäiset alueet ovat toki laajoja. En usko että niiiiin tunnettu olen. Se olisi jo omahyväinen ajatus, joka on minulle kauhistus.
”Satamistani”, joissa piipahtelen - lieköhän tässä jokin pikku vinkki vai peräti vihjailua.
Mutta rinsessa kulta, niitä satamia ei taida olla sitä yhtäkään tai jos on, niin sitten muistini on haperompi kuin tiesinkään.
En ole pahoillani. Olen hieman hämmentynyt, mutta en anna sen haitata. Se on vain tavallista.
Enkä usko että kukaan voi sitä vapauttasi riistää. Eikä se ei olisi oikeinkaan.
Voihan tuo toki olla trolli, se oli vain ajan kysymys, mutta en anna senkään haitata. Nekin kuulunee tänne. Hmmm.
Piristykseksi :) http://www.youtube.com/watch?v=Qa0cDf_8e2Q
Etuoikeus kuuluu vain valitulle !
oikeassa. Se on harvojen ja valittujen etuoikeus. Itse en kuulunut siihen porukkaan. Jäin ns. rannalle ruikuttamaan. Nyt sitten tallaan tämän tieni yksin loppuun kun kerran se on osakseni annettu tuolla jossakin. Muille toivotan parempaa tuuria elämän arpajaisissa.
Minä olen kuin amerikkalainen onnenpekka, joka voitti lotossa kaksi kertaa saman päivän aikana. Tapasin kerran elämäni ihanin miehen, hukkasin sen, ja nyt ei muuta kuin on löydettävä hänet uudestaan.
http://www.uusisuomi.fi/viihde/67246-oikea-onnenpekka-kaksi-lottovoittoa-samana-paivana
Rannallakin on kiva olla :)
Sitä varten noustaan maihin.
Moro Mustaparralle,
peikkoja ja pellejä tuossa ohitin matkallani. Kuinkas sinun matkantekosi maittaa? Saaria? karikkoja vai aarrearkkuja näkyvissä?
http://www.youtube.com/watch?v=Bpbuqh12oj4
peräti jättikalmari, mutta ei sentään. Se on vain hyvä:). Noiden veitikoiden ilmestyminen oli vain ajan kysymys. Hieman harmittaa, että en malttanut jättää asiaa sikseen.
Tällä hetkellä nähtävissä karikkoja vain. Niistä selviää, kun malttaa.
Valitsit näemmä vanhemman klassikkokappaleen.
Siispä tarjoilen tällaisen vastineeksi. Ehkä pikkasen klishee…
http://www.youtube.com/watch?v=Vbg7YoXiKn0
Tänään ollut pikkasen sellainen päivä.
kun tuntuu ajautuvansa karikosta karikkoon vaikka kuin ruoria pyörittää. Mutta tiedätkö mikä sen jälkeen on parasta? Se, että kun noista karikoista selviää, hetken aikaa nauttii tyynemmästä ja tasaisemmasta.
Klishee -päivä Mustaparralla merellä? Siis merenneitoja kuiskimassa siellä ja täällä? Joo noi kalmarit yrittivät Sipsua viedä viikonloppuna sinne ja tänne, mutta eipä vaan onnistuneet. Tavallisia kalmareita meri pullollaan, niin, missä sen jättiläisen näitkään?
http://www.youtube.com/watch?v=ciLnfIE4p9I
Eipä ole merenneitoja näkynyt saati kuulunut. Jättiläiskalmareista olen kuullut lähinnä toisilta merirosvoilta ja nekin saattaa olla vain tarinoita. Tosin samaiset merirosvot kertovat myös seireeneistä, jotka ovat naamioitumisen mestareita… Hmmm (pelkurijellona havahtuu)?
Kappalevalintasi oli…Kiintoisa. Helppo tulkita väärin (piikki? toivon mukaan ei) ;D.
Mitä muihin kalmareihin tulee. Niitä on helppo ymmärtää. Sen verran olen Sipsua lukemalla oppinut. Niin kuin tuolla aiemmin sanoin: ”Se ei voi mitenkään jäädä huomaamatta”:)
Voihan se olla mahdollista että matka kestää liian kauan ja Mustaparta ehtii muuttua Harmaaparraksi ennen kotisatamaansa osaamistaan, jos osaa edes silloinkaan. Hmm… Huolestuttava ajatus.
Rohkenempa sanoa, että (irl) Sipsu saattaisi tosiaan joutua ”liemeen” yhden jos toisenkin Mustaparran kanssa :))
Tämäpäs… Liikaa keväistä aurinkoa varmaan!?
Kaunis kipale. Harmi että sitä kuulee liian harvoin:
http://www.youtube.com/watch?v=67DBzn6k4DE
Oisko se noin, että voimakkaat värit muuttuvat iän myötä loivemmiksi?
Tai sitten ehkäpä niin, että vuosien myötä oppii erottamaan sävyt paremmin toisistaan. Toivottavasti voimakkaat ja räikeätkin värit kuitenkin säilyvät seilorin merikartassa.
Harmaa on miehessä seksikäs sävy parrassa ja hiuksissa...
Siis ihan todella sehän tuo charmia ja kertoo jo kokemuksesta monella merellä. Kokemattomat nuoret poikaset eivät tosi paikan tullen pärjää. Eli Sipsu vois tykätä harmaasta sävystäkin, jos merenseilaaja muuten...
No, miten tässä nyt väreistä alettiin puhumaan...
Edellinen kappaleeni kuvasi tuota tavallista tarinaa miten yleensä kalmareiden käy. Pois se sinusta Mustaparta ja minustakin vai mitä? Sun kappale oli hieno, mahtavaa Eppua!
http://www.youtube.com/watch?v=1ZU-P0bWBDQ&feature=related
Sipsu tekee minusta niin valmista. Niin valmista, että!
Sipsu on kiistatta onnistunut laajentamaan väripalettiani enemmän kuin myönnän. Se uskottavuus-juttu, muistathan (höh, itseäni vaan huijaan ;D)
No-jaa, kokemuksesta voidaan olla sitten montaa mieltä, jollei siihen lasketa mainitsemaani lahjakkuutta virhearviointeihin. Olen toki oppinut yhtä sun toista sitä en kiellä, mutta opittavaa löytyy aina enemmän. Sipsustakin :))
Eput ovat olleet aina lähellä sydäntäni.
Ne jotka tuntevat Mustaparran palstojen ulkopuolella saattaisivat sanoa sinulle, että ei siitä ”sellaista” kalmaria saa vaikka haluaisi. Näin siis irl, mutta siitähän on vain sana jonka painoarvo on…
Sipsusta taas tahdon uskoa vain hyvää.
”jos merenseilaaja muuten…” –kohta tekstissäsi….. Kolttosteletkin vielä. ”Ahdinko” tuosta tulee ;D!
Yllättävä valinta, eikö?
http://www.youtube.com/watch?v=cxL0QLvauBU
mutta sinähän olet yllätysten Mustaparta, vaatimattomuutesi kaunistaa tässäkin asiassa...
Uskottavuutesi on säilynyt kuitenkin, vaikka itse kolistelet sitä laitoja vasten. Ja se, että tahtoo uskoa vain hyvää ainakin merirosvoprinsessoista osoittaa todellista luonteen lujuutta :)
Rasmuksen pojat ovat vieläkin niin siloposkia, vaikka kauan ovat jo pinnalla olleet. Muistelen heidän aloittaneen uransa yläasteikäisinä, biisi erinomainen, lyriikka :)
Eput ovat ihania, aah!
En malta olla laittamatta yhtä biisiä ja video on hauska:
http://www.youtube.com/watch?v=EYs22diuCTg
Tässä on niitä muitakin kuin siloposkisia seilaajia... Millaistahan Marttia muistutat?
Nyt tiedän, että kaiken muun lisäksi omaat vielä pistämättömän huumorintajunkin. Niin samanlaisen, mutta kuitenkin erilaisen… Merirosvoprinsessa taitaa tietää enemmän kuin antaa ymmärtää. Hmm.
Biisivalintasi laittoi helisemään niin että tuntui… Ja vaikka missä. Helisen varmaan viikon tuon jälkeen. Alkaa olla jo vaikeaa valita Sipsulle sopivan nättejä kappaleita. Tuota Eppujen kappaletta en muistanutkaan, mutta saat olla varma että nyt muistan, ja kauan!
Melkein luulen, että Sipsu taitaa tykätä Mustaparrasta ainakin pikkiriikkisen. Myönnän toki, sen olevan aika pitkälle menevä olettamus.
Luonteen lujuutta vai tyhmyyttä? Kas, siinä pulma ;)
Millaista Marttia siis muistutan? Mmmm. Lähinnä sitä kahvia juovaa, vaikken yhtä komea ole :).
Lieneekö Sipsu tumma, vaalea vai siltä väliltä, vai saanko sitä edes kysyä?
Tarjoilempa tämän herkän biisin:
http://www.youtube.com/watch?v=TtEslgOKdjg
Nyt teit tämän tahallasi Mustaparta, etkä taaskaan ole itse pelastamassa paatillasi, jos Sipsu tarvitsee apua. Mikä biisi!
Sipsu yrittää täällä kädet vapisten lähetellä hätäsanomia ja nakella pullopostia; mitenhän käy... Tällä ei nyt ole enää mitään tekemistä pikkiriikkisen kanssa.
Kyllähän merihenkisiä lauluja Sipsu on kuullut monen merimiehen suusta, mutta itse Zorro, joka ratsastaa aamun koittoon, niin ihanan huumaavaa.
Muuten vielä edellisestä. Eihän kahvikupissasi näy pieniä miehiä, Mustaparran terveys silloin jo huolettaisi. Ehkä silloin hellä hoiva merirosvoprinsessalta olisi tarpeen.
Nättiin biisiin on kohteliasta yrittää vastata samalla mitalla luuloineen, olettamuksineen ja pulmia miettien... Mutta herkkään biisiin...
Mitäpä pidät Tamaran muinaisesta hitistä?
http://www.youtube.com/watch?v=Pt2IAIHNFtk&feature=related
Mustaparrankaan osalta ei taida olla enää ihan pikkiriikkisyydestä kyse. Mitä Sipsuun tulee.
Olen kieltämättä alkanut pohtimaan, sitä että onkohan täältä oikeasti mahdollista löytää se toinen ihminen vierelleen.
Koska loppujen lopuksi olemme nimimerkkejä nimimerkkien joukossa. Toisaalta oikeassa maailmassa on tapahtunut hullumpiakin asioita. Sekin on fakta.
Silloin kun aloin kirjoitella palstoille, kuvittelin todellakin hallitsevani tämän homman sen omien sääntöjensä puitteissa… Näenpähän nyt erehtyneeni, ja pahasti (sinisilmäisyyttä? ylimielisyyttä? hulluutta? varmaan kaikkea niitä?) Nyt varmasti joku jossakin nauraa partaansa. Se hupi heille suotakoon, koska se on heidän oikeutensa.
Ihmettelen vain missä välissä kadotin kriittisyyden ja objektiivisuuden näihin palstoihin. En osaa sanoa. On tämä hullua, niin hullua. Niinpä. -”Kynä on yhä miekkaa väkevämpi”-
Haluaisinko Sipsun, ja omakseni vielä …taitaisin haluta. Paitsi jos Sipsu on varattu, koska Mustaparralla on periaatteita, vaikka merirosvo onkin. Yhteystietoja en tänne laittaisi, niin hullu en ole minäkään.
Kysyit aiemmin, että mikä on se hetki jolloin pelkurijellona löytää rohkeutensa… Viimein osaan vastata siihen. Se on se hetki, kun jellonalle tehdään selväksi (irl) että se on tervetullut ja toivottu. Eikä siihen tarvita oikeassa maailmassa kuin vain kaksi sanaa. Pidä kiinni.
Rumiluksesta ei Zorroa saa edes suuripiirteisyydellä.;) Kupissani ei näyttäisi olevan pieniä miehiä, siitä sinulla on vain sanani. Mustaparran terveydestä en huolehtisi siitäkään, mutta hellä hoiva kelpaa aina;D
Ja musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=k6_-bQPKBn8
annat vain sen sp-osoitteesi, e*****@*******.com tai jotain. :)
pakoon, koska kuten totesit jo aiemmin laki velvoittaa hädässä olevan pelastamaan... Erikoisia piirteitä tässä pelastamisessa on, toivon tosiaan että osaat uida ja otat homman tosissaan, koska muuten käy hullusti :) Katumapäälle ei voi alkaa...
Mustaparran jutut ovat niin hauskoja, Sipsu tulee oikein hyvälle mielelle, jopa ääneen täällä hekottelee.
Juu ja noi muut nauraa meidän jutuille, mutta kuten sanotaan koirat haukkuu ja karaviini kulkee varsinkin jos se on näin hauskaa.
Minusta nämä maailman meremme ovat niin avaria, seilaajat tuntemattomia ja tietämättömiä toisistaan. Nimimerkkimme pysyvät nimimerkkeinä, miten luulet käyneen niille seiloreille, jotka ovat julkisesti sähköpostiosoitteensa antaneet? Epäilen todellista merihätää ;)
Tietysti maailmassa tapahtuu hulluja asioita, absurdeja yhteensattumia; joskus. Ja useastikin on mukavimmista mukavinta haaveilla vaikkapa charmikkaasta Mustaparrasta...
Toi, pidä kiinni, kumpa sen saisi kuulla irl. Se olisi jotain.
Seilorille hellyydellä: http://www.youtube.com/watch?v=93_zOzMznvs
Kylläpä Sipsu tanssittaa Mustapartaa ”imakasti”, kuin marionettia (lieneekö seireeni sittenkin).
Niinhän se laki velvoittaa ja Mustaparta ui kuin ”hylje” konsanaan. Semmoinen hellyttävä, pehmeä, pörröinen ;D.
Sukellus! Se vasta onkin leipälajini, paitsi siinä tapauksessa, jos tarkoitus on kuitenkin olla hukkumatta.
Mustaparralla ja Sipsulla on siis ainakin yksi yhteinen toive, vaikkei kumpikaan tiedä toisesta juuri mitään. Vain lukemansa. Olikos sinulla se taikalamppu?
Mustaparralle on tavallaan elinehto, että hän yrittää saada toisen hyvälle mielelle, ja jos hän onnistuu saamaan hymyn huulille ja ihan hekottelemaankin niin silloin Mustaparrallakin on paikkansa ;)
Taidat aliarvioida minua pikkasen, sillä spostien julkinen jakelu reilun 40 000 silmäparin alla? Huh! Merihätä olisi ilmeinen ja saattaisi olla ilmaisuna vähintäänkin laimea. Tosin tulisipa niitä mainoksia mitä ihmeellisimmistä keksinnöistä ja sinisistä tabuista :D. Kiintoisa ajatus!
Tässä Sipsukalle kaunein Mustaparran tuntema kappale. Valitsin sen, kauneutensa vuoksi. Muista se:
http://www.youtube.com/watch?v=Wdx5nGphnAI
ainakin, jos ehtona on tuo Sipsun naurattaminen niin onnistut siinä ;)
Tietysti sinulla on myös noita muita tärkeitä tehtäviä (tärkeämpiä? ?) kuten sukellukset, pelastamiset ja ylipäätään paattisi kapteenina oleminen :)
Hylkeet ja varsinkin kuutit ovat niin sööttejä. Mitenhän se sopii Mustaparran imagoon, taidat narrata nyt. Mutta kun kerran sanot uskottavahan se on: hellyttävä, pehmeä ja pörröinen... Ja miksei...
Käväisin huvikseni tuolla etsintäkuulutuspalstalla, ja ei voi olla totta, siellähän on vaikka kuinka monta sähköpostiosoitetta. Siellä se todellinen merihätä on, nimen palstalle voisi vaihtaa, mikähän olisi hyvä?
Terveyttäsi kysäisin sen takia, kun tuo Syrjän Martti näki pikkumiehen kahvimukissaan, onneksi olet hyvässä kunnossa, et varmaan minkäänmoisia sinisiäkään pillereitä tarvitse :)
Kappaleesi on yksi kauneimpia, totta. Muistan valintaperusteesi ja yritän uskoa :)
Tässä Mustaparralle laulu, tuntui tänä aamuna hyvältä valita se sinulle:
http://www.youtube.com/watch?v=Cw_zOEWxkZE&feature=related
(Vaikka se on yhä pitää varpaillaan.)
Mustaparta on joskus monimutkainen. Eikä ole niinkään varma, että on paattinsa kippari Sipsuun kopsahtaessaan ;D
Hyvä on!
Kävisikö tämä, sinne palstalle ilmestyy vaikkapa otsikko? Lasikengän omistaja kateissa.
Mustaparta luo itselleen spostin, joka löytyy sitten sieltä (oikean saat myöhemmin). Tämän jälkeen on pistettävä simmut kiinni ja ripaus uskomista, pari hieraisua taikalamppuun… :))
Aika sitten näyttää. Käykö hullusti
Mustaparta on toimen mies! Juttelin sinulle tuosta sähköpostista ihan vaan ihmetelläkseni, kuinka jotkut sen antavat toisilleen, ja nyt sitten teit tämän...
Siis ajatus on tietysti kiehtova, mutta minunkinhan varovaisena Sipsuna pitäisi nyt tuollainen sähköpostiosoite napata... Ja mistä ihmeestä tunnistat sitten minut, ai no ehkä voimme sopia jonkin vinkin. Jännää...
Osaankohan tuollaisen osoitteen asentaa.
Hei, minun pitää nyt miettiä asiaa, toivon että kovin moni prinsessa ei ehdi ensin ja vaihdat suuntaa aavalla merellä.
Tai jos en tohdikaan...
T. yllättynyt Sipsu
Asia selvä :)
Mustaparralle ! Tarkkailethan paatistasi näkyykö pulloposteja aavalla merellä.
http://www.youtube.com/watch?v=9Bg-OnN4ibc&feature=related
pullopostisi, vaikka olikin hukkua ja uskon sen tulleen juuri oikeaan osoitteeseen :)
Täytyi hieman miettiä minkä kipaleen laittaisin ja muistin tällaisen
http://www.youtube.com/watch?v=9rxLEpLUUiY
Ole hyvä
Mustaparta