ei enää mustasukkaisuutta!

mulla autto itsesuggestointi ja ku jätin vaa lukematta "kymmenen faktaa miehistä" jutut "miehesi varmasti kyttää muita naisia" ja paska vitut tarki tollasia. Sit ku lopettaa keskustelupalstoilla pyörimisen jos kerrotaan pettämisestä. Antaa muiden ihmisten pettämisen olla omia juttuja. Ikäväähän se on kaverille sanoo "oos ny hiljaa" mut oman ja poikaystävän mielenterveyden kannalta on parempi saada asiat kuntoo ja unohtaa pettämis jutut kokonaa.

todella v-mäistä on ollut elää elämäni tuossa samassa tunteessa. kaiketi puhuminen siitä auttaisi. ja että toinen ottaisi sen huomioon sinussa ja osaisi käyttätyä niin ettei anna siihen aihetta. jos todella rakastaa sinua. vertasit oikein hyvin alkoh. ja sitä se on eläminen sellaisenkin kanssa. kaikkea hyvää ja kaunista viikonloppuusi.

Oletko itse ollut petollinen? Voisiko olla niin, että huono omatunto kolkuttaa? En tiedä onko tällä mitään tieteellistä pohjaa, mutta itse olen huomannut joissakin suhteissa, että kun kumppani on pettänyt ja jälkeenpäin tuntenut kovaakin katumusta, niin jossain vaiheessa he ovat itse alkaneet epäillä minun tekemisiäni. Viimeismmässä suhteessani toinen osapuoli (nainen) oli loppuvaiheessa sairaanloisen mustasukkainen.

Esim. jos lähdin kavereideni kanssa baariin, niin lähes metronomin tarkkuudella joka tunti tuli puhelu ja piti tarkkaan selostaa kaikki tapahtumat. Kotiin palatessa sain kuulla, kuinka olin nainut tyyliin jokaisen vastaan tulleen kanssa. No juuri ennen eroa sain tietää, että kyseinen nainen oli pettänyt minua kahden eri miehen kanssa.

No joo...Olen sen verran katellu tätä mustis touhua....että ei taida siihen lääkettä olla eikä kirjoja..Vittumainen vaiva on se!..Kun tuntuu ettei saa enää mitään tehdä...töissä just saa käydä kunhan ilmoittautuu mahdollisemman usein....Kaverit....JAAHA...eipä ole enää niitäkään niin kun oli aikoinaan..tää käärme vie kaiken..Sen vaan sanon että ee oo heleppoo olla koko ajan tutkassa..syöpi ihmistä ja muuttaa ihmistä.ÄLKÄÄ IHMISET PIINATKO TOISIANNE!!Parempi ero kuin ikuinen epäily.

hoitoa tarvitset. Olen itse ollut k.o.n kohteena avioliitossa, ja se "tappaa"kaikki tunteet kumppania kohtaan.Jopa yleistin asian kaikkiin miehiin eron jälkeen pitkäksi aikaa. Kohdallani oli tilanne ,että hänen pelkonsa ja mustasukkaisuus johtui hänen omasta hairahduksesta ( avioliiton ulkop.lapsi) ja uskottomuudesta. Ne luulemiset ei lähde ilman pitkällistä hoitoa, jos kokonaan koskaan.psykiatrinen hoito on paikallaan, kun itse kerran haluat päästä moisesta eroon. Ei ketään voi omistaa...ja rakkaudella tilaa annetaan. Toivon, että sinun elämässäsi on luottamuksellisiakin hetkiä kumppaniasi kohtaan tulevaisuudessa.

Voisko tästä olla apua,se on muuten hirveää kun luulee turhaan,minäkin olin turhan mustasukkainen sen jälkeen kun eka kerran petettiin enkä millään pystynyt sitä mielestäni pois ottamaan,en senkään jälkeen kun loin uuden suhteen,aina piti tarkkailla kaikki mahdolliset.Sitten osui kirja käteen Tiipetiläinen Elämisen Taito,kirja mielestäni opettaa monellakin tavalla suhtautuun erinlaisiin ihmisiin,siinä oli esim:Hengitys harjoitus (uskomatonta)mutta aloin kokeilla sitä,vedä nenän kautta henkeä keuhko täyteen pidätele muutama sekunti,pidätyksen aikana ajatelet et puhallat itsestäsi kaikki hankalat ajatuset ulos ja haluan olla uusi ihminen,sitten puhallat suunkautta ulos toista tämä mieluumin niin monta kertaa että ihan hengästyt.Toinen asia on sitten,et ainahan kaverista voi kysellä tausta tietoja millainen hän on ollut eri tilanteissa,miehissä kuiten yleensä on sellaista et vaikka he katselee muita naisia ovat silti uskollisia,jotenki niisä asuu se äidin pikkupoika joka tarkailee ympärille alvariinsa,mitä huomiota herätävämpi kiinikohta (nainen) kaikki miehet kääntää katseen siihen,meidän on vai hyväsyttävä se koska ei siinä mitään pahaa ole,pettävä mies tai nainen käytäytyy aina jotenki kummallisesti,et sen kyllä huomaa kun opetelee tarkkaileen ympäristöä ja herkäsi juorut leviää,normaali miehet ja naiset haluavat kuiten itselleen samanlaisen kumppanin,ei mitään kanamaista tai riikinukkoa.Mut tää on elämää ollaan vaan ihmisiä koitetaan elää kuiten tää aika mikä meille on annettu ottaen myös itsemme huomioon mitä halutaan,ettei aika meni hukkaan suhteiden murehtimisella,koska se oikea on siellä olemassa kun jaksetaan odottaa.

Minulla sama tilanne myös. Olen seurustellut kaverini kanssa yli 3 vuotta ja olemme asuneet yhdessä pari vuotta. Minun kaverini on kova puhumaan tutuille ja tuntemattomille myös ja tykkää käydä aina erilaisissa paikoissa joissa tapaa uusia ihmisiä, minä taas olen enemmän kotona viihtyvä.
Minua ärsyttää kun hän höpöttää kelle vaan, ei ajattele tykkääkö vieras ihminen kuunnella hänen juttujaan.
Sitten kun minä sanon siitä niin hän haukkuu heti minua mustasukkaiseksi ja sitten onkin riita pystyssä.
Mielestäni asia jäisi paljon vähemmälle jos hän osaisi suhtautua eri lailla sanomisiini,
ei alkaisi heti haukkumaan minua, vaan sanoisi älä höpötä turhia ja halaisi edes pikkaisen,
niin juttu jäisi kyllä siihen.
Muuten meillä menee ihan hyvin, tykkään tosi paljon kaveristani enkä antaisi häntä pois,
mutta nyt hän jättää minut, joten suren jo nyt hänen menettämistään,
koska hän on se oikea minulle enkä halua ketään muuta.

Aurinkoista päivää sinulle, jotenkin tuntuu että vaistoat mitä poikaystäväsi päässä liikkuu. Onko ollut tilanteita josta tuo mustasukkaisuus on noussut pintaa? Oletko huomannut käytöksessä jotain? Yleensä kun ottaa asiaan hiukan etäisyyttää huomaa ne. Ihminen ei ole luonnostaan mustasukkainen toiset ovat toki enempi kuin toiset vaistomaan. Kysy itseltäsi onko ollut aihetta olla mustasukkainen ja muistele niitä kertoja kun olet ollut mustasukkainen? Poikaystäväsi voisi myös olla niin ettei aiheuta mustasukkaisuutta sinussa, onko hän huomaavainen sinulle? Toivotan sinulle kaikkea hyvää

Olen itse ollut täysin samassa tilanteessa, mutta selvinnyt siitä. Kaikki se mustasukkaisuus ja epäily toista kohtaan johtui pelkästään omasta huonosta itsetunnostani.
Olin rakentanut elämäni toisen ympärille, niin ei pidä koskaan tehdä.
Muutama vuosi sitten aloin pikkuhiljaa rakentaa omaa elämääni...löysin hyvän työpaikan jossa tunnen olevani tärkeä, aloitin harrastuksen josta haaveilin, tapasin enemmän kavereita jne. Sain itsetuntoni takaisin pala palalta ja nyt muutaman vuoden jälkeen olen täysin kunnossa. Ei tietoakaan piinaavasta epäilemisestä miestäni kohtaan. Tämä on todella upea tunne!

Itsetunto on avainsana siis tässäkin ongelmassa!!

Hei! Menin itse ihan naimisiin asti ihmisen kanssa, joka on hyvin mustasukkainen ja omistushaluinen. Nyt olen eronnut. On hyvin vaikeaa elää ihmisen kanssa joka haluaa tietää kaikki tekemiseni, kun ei ole hänen seurassaan. Hyvin vaikeaa, kun ei saisi olla muita ihmisiä elämässä kuin hän. Hyvin vaikeaa, kun epäilee näkymättömiä asioita. Hyvin vaikeaa, kun epäillään vaikka ei ole mitään epäilyttävää tehnytkään, edes mielessään. Olin sitten lähellä tehdä sitä mistä koko ajan epäiltiin, koska mitä sillä enää oli väliä. Se epäili ja syytti kuitenkin, joten annetaan sitten aihetta. No, en tehnyt lopulta muuta kuin erosin. Tajusin, että se suhde oli sairas ja minä olisin sairastunut siinä suhteessa.
Kirjoitin tämän, jotta vähän ymmärtäisit toista puolta (en väitä ettetkö yrittäisikin ymmärtää). Hyvä että tajuat, että omat ajatuksesi ja käytöksesi on väärin. Löytyisikö joku ammattilainen, jonka kanssa puhua? Sisältäsi löytyy syy käytökseesi ja uskon, että kaikki menee parempaan suuntaan, kun selvität syyt. Mieheni ei tehnyt sitä... tee sinä! Jos se ei auta tätä nykyistä parisuhdettasi niin siitä voi olla apua seuraavassa.

Mietippä tätä:
Rakkaus ei omista mitään eikä kukaan voi sitä omistaa.
Mutta jos te rakastatte, ettekä voi luopua toiveistanne, niin olkoon toiveenne tämän kaltaiset:
Sulaa ja muuttua virtaavan pron kaltaiseksi, joka laulaa hiljaisuudessamme ja unelmoi uinuessamme.
Herätä päivän sarastaessa, sydämessään siivet ja kiittää uudesta rakkauden aamusta.
Mutta antakaa etäisyyden olla välillänne ja antakaa taivaan tanssia keskellänne.
Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi, antakaa sen mielummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä.
Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista.
Laulakaa ja tanssikaa yhdessä, olkaa iloisia, mutta antakaa toinen toistenne olla yksinään.
Samoin kuin luutun kielet ovat erillään, vaikka sama sävel saa ne värisemään.
Antakaa sydämenne mutta äläää antako sitä toistenne säilytettäväksi, sillä ainoastaan elämän käsi voi säilyttää sydämenne.
Seisokaa yhdessä, älkää kuitenkaan liian lähekkäin, sillä temppelin pilarit ovat erillään, eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.
Sillä elämä ei mene taakseppäin, eikä viihdy menneessä.

Minä selvisin siitä sairaudesta lukemalla tätä uudestaan ja uudestaan. Aina kun se mustis peikko iski kaivoin tämän esiin. Olin jo saanut lähtö passit pari suhteesta, mutta lupasin muuttua ja sain uuden tilaisuuden. (nyt yhdessä jo kohta 19v, josta aviossa kohta11v).
Toivon että tämä voi pelastaa myös sinut, mutta jos ahdistus ei mene tälläkään ohi niin käänny ammattiauttajan puoleen, mustasukkaisuus on hyvin paha tauti joka pilaa monta elämää.
Hyvää kevättä ja muista että kukaan ei voi omistaa ketään.

Kun tuo luulotautiin ja epäilyyn perustuva uhma jyllää mieltä näkee kai harhoja joka mutkassa. Vakavan narsisti mustiksen uhrina/vainoajana kerron että, ainakaan älä muita pakoita ja syytä omasta sisäisestä epävarmuudestasi ja hanki itsetunto ja kyky antaa toisten elää sillä nähdäkseni se sairaus on valtavaa epävarmuutta ja pakkomiellettä ripustautua jonhonkin jotta siitä saa tehdä oireilleen kanavan. Eikä kykene kantamaan vastuuta.

Parane pian tai elä yksin. Äläkä hanki lapsia mikäli tuota tunnevamma ei pysyt hallitsemaan.

Järkevää kun purat jossain ja olet itselle rehellinen.

Mun tyttöystävä käyttäytyy omituisesti, mitä ikinä teenkin tai en tee, niin jotain aina pitää huomauttaa. Ihan mitättömät asiat ja itsestään selvät asiat, sellaisista hän naljailee jatkuvasti. Juuri kun jonain päivänä menee hänen kanssaan hyvin, niin seuraavana päivänä hän on kuin ei olisi koskaan tuntenutkaan minua. Eikä meidän suhde etene mielestäni niin kuin pitäisi, mikä tässä mättää? Hän myös tosi harvoin pitää mua hyvänä, haluaisi vaan mun silittelevän häntä jatkuvasti ja mä en todellakaan ole mikään rumilus vaan komeaksi huudettu monet kerrat ja hygieniasta huolehdin tosi hyvin, ei pitäis niiden osalta olla mitään esteitä hänelle.. Emmä vaan jaksa tällaista kovin kauaa enää..

Kyllä siihen pystyy.. Itse henkilökohtaisesti jouduin lopettamaan itsestäni tämän typerän tavan. Pirunmoista psyykkaamista, ihmisten mielipiteitä kuuntelemalla, ajattelemalla realistisesti ja muuta.

Meni siinä parisen kuukautta psyykatessa ja luottamuksen opettelussa. Ainoo vaan et mulla oli jo liian myöhäistä eikä se auttanut. Mut tiedän että mulla ehkä on mahdollisuus näyttää vielä joskus tälle että ihminen voi oikeasti muuttua.. Sitä se aito rakkaus teettää.. Sitä muutta itseään vaikka väkisin tarpeen vaatiessa. Ja tämäkin "mustasukkaisuus" oli hyvin lievää.. Mutta silti liikaa hänelle.

No ei siinä. Yrittää vain potkia itseään tarpeeksi, opetella luottamaan ja keskustelemalla kumppanin kanssa ja hakemalla ympäristöstä vinkkejä.

Luota itseesi, luota kumppaniisi, keskustele ja keskity itseesi. Kuuntele myös itseäsi ja myönnä omat virheesi.

Näin sillä pääsee.. Ei oikein muuten.

älä selitä et varmati o mustasukane kuvitele va et oo hilja tai isoveljji hakka su huome ala aste disko jälke

Mustasukkaisus on loppujen lopuksi sidonnainen huonoon itsetuntoon. Jos haluat auttaa itseäsi voit aloittaa syvällisen itsetutkiskelun siitä, kuinka hyvin todella tunnet itsesi ja kuinka paljon mustasukkaisuus vaikuttaa sinun ja miehesi väliseen suhteeseen . Tahdon vain sanoa, ettet todellakaan tarvitse ammattiauttajaa, koska voit ryhtyä toipumaan tästä pahasta sairaudesta ihan ominkin avuin. Katso itseäsi peiliin ja kysy rakastatko itseäsi. Kokeile sanoa se itsellesi samalla kun katsot itseäsi silmiin. Sinun on ymmärrettävä, että rakkauden vapaus lähtee ensimmäisenä itsensä rakastamisesta. Kohtelet kumppaniasi juuri niin suurella rakkaudella kuin itse itsellesi pystyt antamaan. Rakkaudettomuus itseäsi kohtaan saa sinut käyttäytymään toisia kohtaan kuin aasi. Tähän ei ole mitää muuta lääkettä kuin astua polulle, jossa aletaan vahvistamaan omaa itsetuntoa ja opetellaan todella rakastamaan itseään. En puhu itserakkaudesta vaan itsensä rakastamisesta ja näillä kahdella on suuri ero. Hae tai tilaa itselles vaikka Era Novasta jokin oppikirja, joka opettaa tällaisen rakkauden alkeet. Niitä on paljon! Ja ne tulee muuttamaan sun elämän! Näin kävi minullekkin. Kaikkeen on ratkaisu. Täytyy vaan todella olla itse valmis heittäytymään koko olemuksellaan mukaan muutokseen! Rakastakaa toisianne!

Olen pitkän linjan baarimestarina ja olen luopunut täysin avo- tai avioliitosta. Liian paljon nähnyt pettäviä varattuja ihmisiä!! Minulla on avioliitostani kaksi ihana aikuista hyviin pärjävä lasta, onneksi pääsin liitosta oikealla ajalla. Nykymaailmassa on liian paljon mahdollisuuksia ja liitoissa olevat miehet juokse vaan hakemassa vaihtelua. Minusta siinä ei ole kysymys mustasukkasuudesta, vaan jotkut naiset on paremmat ummistamaan silmia ja toiset vaan ei pystyy eikä tahto ummistaa. Minä kuuluun viimeisten joukkoon, en HALUA olla jatkuvasti petettynä. Olen hyviin toimentuleva ja näyttävä nainen hyvällä itsetunnolla. Miksi minulla pitäis kestää sellaista miestä, kuka aina seminaareissa laukkaa ja aina on siellä sovittuna sänkykumppani, se on mahdollista sopia netissä (katsokkaa ilmoituksia), sitten pornoa katsoessa mies vielä tyytyttä itseäni (ei tarvi vaimoa). Vaimoa tarvi sellainen mies vaan, että olis turvallinen ja mukava siisti koti, omaisuus turvattuna, aina ruokaa pöydässä. Lisäksi vaimoa hän tarvi myös edustustehtävissä, toiset miehet saa ollaa katellisia hänelle, hänellä on kaikki kuin hyviin! Tarkoitan tiedenkin hyvin koulutettua, johtavassa asemassa oleva ja aktiivista miestä, sellaiset miehet on myös seksuaalisesti aktiivisia ja taitavia peittämään jälkiä! Jos epäilen sellaista miestä, onko se sitten mustasukkaisuutta??

Puhut kuin mun suullani! Painin päivittäin saman ongelman kanssa. Joka kerta kun miäs lähtee harrastuksiinsa tai vaikka vaan töihinkin mä miätin että keitä se tapaa ja vaihrunko jo tänään. Oman vaikeutensa antaa sekin että viälä toistaiseksi asumma eri paikkakunnilla. Jos en opi pitämään itseäni kurissa niin saa nähdä kestääkö suhde yhteenmuuttoon asti...
Tahtoisin myös löytää vaivaan ratkaisun.

Voimia ja uskoa!

Tervetuloa kerhoon....

Eipä tuohon paljoa ole apukeinoja. Paras on ehkä se että luottaa toiseen ja lopettaa mielikuvituksen käytön.

Itsellä mielikuvitus vaeltelee aika pahasti vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Mustasukkaisuudella pystyy kyllä tuhoamaan suhteen kuin suhteen. Ja kaiken lisäksi sillä pilaa oman henkisen puolensa myös. Kerron tätä kokemuksesta ja olen kuitenkin mies. Oon onnistunut jopa mustasukkaisuuden takia pudottamaan kesän aikana 10kg painoa kun ei vaan pystynyt syömään jne kun mielikuvitus laukkasi niinku kuninkuusraveissa...

Vain itse pystyt sen lopettamaan. Itselläni sen aiheuttaa "riittämättömyyden" tunne. Koko ajan ajattelee että toinen etsii kuitenkin parempaa. Joten kannattaa aloittaa siitä että: minä riitän hänelle, olen sujut itseni kanssa, minulla on paljon rakkautta annettavana jne.

Siihen ei pysty vaikuttamaan että joko mies tai nainen vilkuilee muita miehiä tai naisia. Se on oikeastaan automaattinen "refleksi" Voisi jopa sanoa että luonnonvastaista että yrittäisi olla 100% niin että ei katso.
Se ei kuitenkaan tarkoita että mies/nainen olisi siitä enemmän kiinostunut kuin siitä jonka kanssa on esim. suhteessa tms.

Mutta yritä lopettaa mustasukkaisuuden tunteet ennenkuin oma psyyke kärsii...

Voisinpa melkein väittää, että sellaiset ihmiset, jotka ovat normaalia enemmän mustasukkaisia, ovat myös suuremmalla todennäköisyydellä niitä, jotka helposti pettävät tilaisuuden tullen. Pari estoja poistavaa rohkaisuryyppyä alle, ja joku viekoitteleva henkilö tulee ehdottelemaan sopivassa tilanteessa, on jo homma hanskassa.

Liekö sitten seurausta siitä, että on jo pidempään ajatellut oman puolisonsa pettävän(pistetään samalla mitalla takaisin)?

Itse en ole tähän mennessä pettänyt(olen aavistuksen normaalia mustasukkaisempaa tyyppiä), mutta todennäköisesti tilaisuuden tullen saattaisin sortua moiseen. Toisaalta tiedän useampiakin tämänkaltaisia ihmisiä(sekä miehiä että naisia), jotka ovat erittäin mustasukkaisia, mutta toisaalta itse ovat juuri niitä, jotka pettävät.

Mulla auttoi kun kävin läpi tilanteen Byron Katien The Work menetelmän avulla. Ensin tuntui ettei siitä ole mitään apua, mutta ajanoloon tuo jäi vain pois. Ohjeet löytyy ilmaiseksi hänen nettisivuiltaan. Suosittelen.

Mustasukkaisuutta on kenenkään turha harrastaa jolla kulta vierellä on,kulta jota rakastaa...ei se rinnalta katoa jos avoimin mielin rinnalla ratsastaa ja avoimin mielin vaikeistakin asioista puhuu......salailu omista huolista tappaa monia rakkaudellakin yllinkyllin täytettyjä hetkiä,kokemuksella puhun ja mistäpä minä sen suloisemmankaan kaverin vierelleni löytäisin....siinä se vieressä kyhnää ja apunsa varmasti antaa....kiittäen se vanha omahyväinen virheitten virhe.

Olin itse vaimoni suhteen samantyyppisessä tilanteessa n. 25 vuotta sitten. Olin aivan sairastumassa itse mieleltäni,siltä ainakin tuntui viikon ryyppyputken jälkeen, kun mustasukkaisuus oli niin valtavaa. Ja kaikki oli vain epäilyä. Mitään varsinaista syytä ei ollut olemassa mustasukkaisuuteeni. Otin yhteyttä erääseen psykiatrian sairaanhoitajaan ja hän kuunteli tarinani ja kysyi sen jälkeen: Olisiko vaimollasi syytä mustasukkaisuuteen? Myönsin näin olevan ja siinä kaikki mustasukkaisuuden kauheudet pyyhkiytyivät pois.
Siis jotenkin kuvittelin vaimoni tekevän samoin kuin minä tein.
Muutama vuosi tämän jälkeen Jumala otti minut kiinni synneistäni ja sain tunnustaa ne Hänelle hänen palvelijansa läsnä ollessa ja tämä julisti minulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sain rauhan sisimpääni ja koin saaneeni syntini anteeksi Jumalalta. Siitä alkoi uusi elämä Hänen omanaan. Tähän päivään olemme päässeet tämän saman vaimoni kanssa ja olemme onnellisia, koska meillä on avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan; Jeesuksen veri

olen ollut vaimoni kanssa jo vuosi kymmenet, enkä vieläkään osaa luottaa, vaikka haluaisin. hän ei ole
koskaan tehnyt mitään mistä vois olla mustis ja katkera, mutta epäilys aina kalvaa jos emme ole
yhdessä . Olen kärsinyt asiasta ja hyväksynyt oman typeryyteni. minulla on ihana ja uskollinen vaimo !
Sano sinäkin itsellesi ,että OLEN HOOPO KUN TOLLAISTA AJATTELEN .(ajatus on kuitenki taustalla)
ITKETÄÄN YHDESSÄ OMAA HÖLMÖYTTÄMME !!

se on voi voi ...,ei kannata olla mustis!

>>> Samalla oppisin luottamaan poikakaveriini...

Tilanne ei johdu lainkaan poikakaveristasi, et vain pysty luottamaan ihmisiin. Sinulla saattaa olla liikaa huonoja kokemuksia, etkä ole koskaan niitä kunnolla prosessoinut. Kenelläpä niitä ei olisi? Moni menneisyydestä kumpuava negatiivinen kokemus myrkyttää nykyistä elämääsi, sotkee ajatuksiasi ja ajaa ns hulluuden partaalle. Sanon tämän siksi, että uskon vastauksen löytyvän menneisyydestäsi. Neuvoisin opettelemaan anteeksiantamista. Anna toiselle anteeksi, vaikka joku ei sitä välttämättä ansaitsekaan. Älä kahlitse itseäsi menneisyyden riitoihin ja järkyttäviin kokemuksiin, antamalla toiselle anteeksi päästät niistä asioista irti. Katso jatkossa eteenpäin, ota askeleita kohti parempaa sillä ilman niitä ei ole tietä mitä kulkea...

Olen elänyt (ja elän välillä edelleen) tuota elämää..olen ollut kauhean mustasukkainen! Ja tiedän tasan tarkkaan mistä se johtuu..olen lihonut oman seurusteluni aikana n. 10 kg, kun poikakaverini on pysynyt samoissa mitoissa. Se on vääristänyt ja huonontanut omaa itsetuntoani..En usko enää olevani se kaunein ja ihanin omalle poikaystävälleni, koska en ole sinut itseni kanssa. Olen myös elänyt hänen elämäänsä, en meidän yhteistä elämää rinta rinnan. Panosta siis itseesi, hanki oma itsetunto takaisin ja elä myös omaa elämääsi!!!

Salme Blomster, Rukousmatka minuuteen-kirjasta pari mustasukkaisuuteen sopivaa kohtaa:
Herra, auta, etten jatkuvasti epäilisi muitten pettävän minua vaan pitäisin huolen siitä, että olen itse luotettava. Etten miettisi kokemiani vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia, vaan muistaisin itse olla rehellinen ja oikeudenmukainen. Etten miettisi, mitä olen menettänyt, vaan kiittäisin siitä, mitä olen saanut.
Herra, olet antanut minulle vapaan tahdon, järjen, mielikuvituksen ja tunteet. Auta, teen tuhlaisi niitä pelkuruuteen vaan valjastaisin ne rohkeuden voimaksi ja antaisin rakkauden käyttöön.
Herra, pelko on salakavala sairaus, joka saastuttaa mielemme ja itsetuntomme. Se valehtelee, pettää, erottaa, tuomitsee, käyttää valtaa väärin ja lisää epäuskoa ja turvattomuutta. Pelkoon ei ole muuta lääkettä kuin sinun rakkautesi. Siksi tarvitsemme sitä lisää!

1. Johanneksen kirje 4:17-18
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
Joh. 8:32
Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.

Kyllä ärsyttää, miesystäväni näytti viestin, jossa ex toivoi tapaavansa seksin merkeissä..tänään hän sitten soitti minulle ja sanoi - en tarvitse sinua, enkä eksääni, otan nuoren ja nain sen paksuksi...Vaikuttaa yksinkertaiselta tyypiltä miesystäväni. Nyt stoori on ohi, mutta missä on tämän empatia? Olen mustis ja loukkaantunut, mutten tahdo olla. Psyykeä koettelee.

Useinhan mustasukkaisuus johtuu jostain lapsena koetuista asioista ja osittain se voi olla myös luonteenpiirre. Omasta epävarmuudesta se kuitenkin kumpuaa. Kun kyse on ilmeisesti aika vakavasta mustasukkaisuudesta niin kannattaa ottaa yhteyttä esim. terapeuttiin, mielenterveystoimistoon tai varata vaikka aika lääkäriltä omasta terveyskeskuksesta. Se on kuitenkin varma, että yksin et tuon asian kanssa pärjää vaan tarvitset ulkopuolista apua siihen. Asiat jotka jylläävät ajatuksissasi ovat ns. pakkoajattelua ja niitä ihminen ei ihan noin vaan pystykään hallitsemaan, terapeutin kanssa selvitellään syitä mustasukkaisuuteen ja opetellaan keinoja hallita mustasukkaisia ajatuksia. Hae rohkeasti apua itsellesi, siinä ei ole mitään hävettävää. Asian hoitamatta jättäminen vaan johtaa siihen että menetät elämässäsi tärkeitä ihmissuhteita, mustasukkaisen ihmisen kanssa on hyvin vaikea elää.

Mutta aikuinen mies tulee elvistelemään käsiaseella!

Sefuja ei juuri kaipaa, mutta joskus kyllä

olisipa joku hae sefu -toiminto, jolla heti löytyisi sefu lähinnä omaa olevasta huoneesta.

Jatimatick70: Jatimatick 70 on yks maailman tunnetuimmista käsi aseista pöhlö

Sun kannattaa hakea apua ammatti ihmiseltä tähän vaivaan. Opi luottamaan itseesi ja puolisoon. Ei kaikki miehet tai naiset ole pettäjiä. Miehet aina katsoo hyvän näköisen naisen perään mutta se ei tarkoita että he haluaisivat pettää rakasta. Kyllä sinäkin varmasti katsot komean miehen perään ja nautit näkemästä. Luota omaan itseesi ja siihen että mihesi haluaa olla juuri sinun kanssa ja sinä olet se jota hän rakastaa. Onko oma itsetuntosi kohdallaan luotaa itseesi ja hae apua. Mustasukkaisuudesta pääsee eroon jos saa apua ja haluaa. Onne teille älä pilaa hyvää suhdetta olemalla mustis..

nooh...samaa mieltä olen kuin monet täällä..eli jos itse pettää, niin silloin yleensä itse syyttää sitä toista pettämisestä..mua on petetty, ikinä en oo ite ketään pettäny, mut silti en vaan osaa olla mustasukkanen..aina sitä vaan aattelee, et jos se mies pettää ni sitten pettää, eikä sille mitään voi. jos se jää siitä kiinni, ni sitten saa kenkää koko äijä. jos mä en kelpaa tällasena ku mä oon, ni sitten en kelpaa. turha sitä on etukäteen maalailla piruja seinälle. mustasukkasuus syö suhdetta niin paljon ja on niiiiin törkeen voimia vievää puuhaa, et mä ite en todellakaan jaksais vahdata jokaista liikettä. mustasukkasuus tappaa suhteen hyvin nopeesti. siis tottakai pitää olla terveellä tavalla vähän mustasukkanen, et toinen tietää, et välittää, mut liika on aina liikaa....

Moikka. Kuule - sinä et ole tuon kanssa yksin. Lääke - luota ensin itseesi! Katsele vähän sisääsi "henkisellä peilillä" ja katso josko sieltä kumpuaisi jotain? Kirjallisuutta löytyy myös - joskin pelkän mustasukkaisuuden käsitteleminen ei minusta ole hyväksi. Näkökulma on tod kapea. Kokeile vaikka kirjallisuutta joka käsittelee elämän kriisejä tai narsismia. Näiden kirjojen nimikkeet ovat "syyllistäviä" mutta voi hitto kun niiden sisällöstä kumpuaa myös muita elämän perusilmiöitä. Minä kärsin myös mustasukkaisuudesta - lähtökohdat ovat minulla enemmän opittuja kuin luontaisia. Väärissä olosuhteissa minusta kehittyi - no - ikävä ihminen. Terapiassa minut on toistuvasti todettu normaaliksi, joten sieltä en itseäni vaivaaviin seikkoihin saanut apua. No annas olla - mars kirjakauppaan ja nyt on jo hyllymetri elämää käsitteleviä opuksia... Ja kyllä lukemalla oppii vaikka pässi onkin :)

Sinähän puhut kuin minun suustani.olen samalainen ja minun suhteeni on kanssa varmaan karilla.haluaisin kanssa semmoiset opaat jotka autais .epä luuloisuudesta ja muusta riipivästä suhde kiemuroista.en haluaisi satutaa mutta joka kerta kun soitan tai kävin rupesin epäileen että jotain oli jonkun kanssa meneilään.olisko täälä hyvää neuvon antajaa.minä en osaa neuvoa.

Pyysit kirjallisuutta aiheesta. Nancy Fridayn tiiliskivi, joka on nimeltään yksinkertaisesti "Mustasukkaisuus" on hyvä lukukokemus mustasukkaisuudesta kärsivälle. Se sai minut ainakin ajattelemaan asioista epäitsekkäämmin ja järkevämmin.

Lopeta pyrkimykset toisen omistamiseen= (esineellistämiseen) Yhtälö ei tule koskaan onnistumaan vaan kadotat näin rakkaimpasi lopullisesti sillä rakkaus ei enenny häkissä ellet tätä ole vielä ymmärtänyt! Mustasukkaisuus ns. itsetunto ongelmat kasvavat (eroista, menetyksistä) joita kahlaamme kaikki syntymästämme läpielämän joten vaivasi helpottavat kun olet kadottanut riittävän monta sydänystävää ja vihdota viimein väsyt vaatimaan itseltäsi ja rakkailtasi ns. ehdottomuutta!
Voisi asian näin lyhykäisyydessään ilmaista olet tällöin jo hieman kehittynyt?

herää kysymys,mikä oli se "viimeinen tampauksesi?"tuntuu että sulla ei ole itsetuntemusta,et usko itseesi ,että joku todella välittää ja rakastaa sinua sellaisena kuin olet..ja siksi mielikuvituksesi laukkaa kuin ratsu...ehkä olet kokenut entisessä suhteessasi tai jossakin elämän vaiheessa pettämiseksi tai jätetyksi tulon?tai sitten olet liikaa lukenut petetyksi jätetyistä-tarinoita jne.jne.jos olet jo hakenut apua ammatti ihmiseltä-nostan hattua sinulle.se jos mikä on suuri teko hakemalla apua ongelmiinsa,toivottavasti saat itseluottamuksesi takaisin ja hoito auttaa sinua ennenkuin suhteesi katkeaa.onhan plussana se että jos et ehdi ni aina tulee uusia mahdollisuuksia ja kun olet hoitanut itsesi kuntoon ni et ehkä olekkaan enää se sama mustasukkainen muija kuin ennen.tsemppiä.

Miesystäväni oli järjettömän mustasukkainen, täysin aiheetta, mikä oli yksi syy eroomme. Olimme erossa 1,5 vuotta, jonka aikana hän sairasti vakavasti. Palasimme yhteen ja mustasukkaisuus oli jotenkin poistunut hänestä. Kertoi, että kuolemaa miettiessä asiat saivat uuden mittakaavan.
Aiemmin hänen mustasukkaisuutensa oli aivan järjetöntä ja liitän sen osittain epävarmuuteen ja huonoon itsetuntoon. Mutta jos ihmisen mielestä tarjoilijaankin luo merkittäviä katseita, lähentelee se paranoiaa. Itse kyllästyin selittelyyn ja puolusteluun - asioista mitä en ollut tehnyt. Lopulta en jaksanut selittää ollenkaan. Mustasukkaiselle niillä ei lopulta ole mitään merkitystä.

Moi
Oli ihan pakko kirjottaa sulle jos tästä olis apua.
Itse olin tosi mustasukkainen ja mietin monesti miksi?
Mustasukkasuushan on jostakin asiasta seuraus,eli mietin mikä on suhteessani vialla.
En saanut tarpeeksi hellyyttä mieheltäni,en tuntenut että hän välittää minusta,siksi ajattelin että hän kattelee muita ja vaan odottaa oikeaa hetkeä ja jättää minut toisen takia.
Aina syytin miestäni jos hän edes katsoi muita naisia,oli varmasti miehellänikin tukala olo,Ajattelin jopa kassaneidistä,että mieheni haluaa häntä!
Se oli tosi tuskaa itsellenikin.Monesti mietin että jätän itse mieheni,ettei hänen tarvitse takiani kärsiä.
Sitten kuitenkin juteltiin paljonkin asiasta,syy todellakin oli etten saanut tarpeeksi huomiota,hellyyttä,sillon tällön edes pientä halausta,suukkoa,pientä kosketusta ohimennen.Tunsin ettei hän tosiaankaan välitä minusta ja soppa oli valmis.
Nyt on jo pitemmän aikaa mennyt tosi hyvin,en oikeasti tunne enää mustasukkasuutta(ihan vähän sillai normaalisti) mieheni on ottanut minut todella hyvin huomioon,sillon tällön tulee pusu,halaus ja muuten vaan kosketus,eikä edes väkisin,harjoittelu auttoi.
Se on monesti "pienestä" kiinni,mutta oikeesti kannattaa jutella kumppaninsa kanssa kaikesta,mikä vaivaa ja muutenki,ei kukaan voi mennä toisen päähän.Sanat on tärkeitä.
Olen vapautunut mustasukkaisuudesta ja itsetuntokin on noussut,vähän mutta kuitenkin=)
Tuntuu tosi hyvältä,sulle tosiaanki tsemppiä ja koita jutella kumppanisi kanssa,uskon että helpottaa=)

Mitä tehdä jos kumppani aiheuttaa tahallaan mustasukkaisuutta? Onko kukaan päässyt asian yli ja onko kumppanin käytös muuttunut, vai pitääkö kumppani laittaa vaihtoon?

Epävarmuudesta se mustasukkaisuus lähtee ja kyllä toisen pitäisi osata ottaa se huomioon ja jos mahdollista, muuttaa vähän käytöstään ettei tahallaan aiheuttaisi niitä tuntemuksia. Kun puhutaan normaalista mustasukkaisuudesta. Mutta mitä jos kumppani ei muuta käytöstään? Sitä ei kiinnosta? Tunneälykkyys vähäistä? Ei välitä?

Se kyllä auttaa, kun jättää kaikkien parisuhdepalstojen lukemisen. Toki niistä palstoista voi olla apuakin, mutta itse ainakin olen jäänyt useisiin palstoihin koukkuun. Sitten vaan pyärii päässä jatkuvasti kaikki pettämis- ja ihmissuhdeongelma-jutut. Ei hyvä.

löytyy paljon aiheeseen liittyvää tietoa, minä olen sieltä paljon ainakin löytänyt apua.
Mars/venus kirjat on hyviä.