oon seurannu jo hetken miten täällä palstalla sekoillaan siitä että miten paljon synnytykseen liittyy asioita joista ei oo heille kerrottu, kuten repeemisvaara, virtsankarkailu, se että aina ei voi tai ehdi saada kivunlievitystä...
pakko vaan ihmetellä että onko miulle sattunu niin hyvät neuvolatädit että ne on osannu kertoo ton kaiken, olenko ite osannu ottaa asioista selvää vai on ko kaikki muut vaan sulkenu korvansa tältä informaatiolta? en voi väittää että tietäsin kaiken synnytyksestä, mutta kaikki nuo mitä täällä levitellään uutena tietona ei todellakaan tuu miulle uutena. jotenkin oon ajatellu että se synnytys on sen verran raju tapahtuma, että lähes mikä vaan on mahdollista. siinä on alapää sen verran kovilla että vaikka pimppani olis muuttunu keltavihreeks ja sylkeny tulta niin en olis ihmetelly sitä.
Tiesin että imetys voi sattua tai voi olla ettei imetys onnistu lainkaan. Valmistauduin henkisesti siihen etten ehkä istu moneen viikkoon. saati harrasta seksiä kuukausiin. Tiesin että alapääni saattaa muuttaa muotoaan pysyvästi tai toimia ei-toivotulla tavalla (esim. virtsankarkailu) en MISSÄÄN NIMESSÄ odottanut että voisin vain pullauttaa lapsen pihalle ja alkaa elämään täysin normaalisti, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tiesin rintatulehduksista, peräsuolen toimintahäiriöistä, ilkeistä kätilöistä ja epäpätevistä ja inhottavista hoitajista. en odottanut kuninkaallista kohtelua, sehän on sairaala herranjumala, on siellä muitakin tarvitsevia kuin mie!
Älkää oikeesti kuvitelko mitään vaaleenpunasta unelmaa missä kaikki palvoo synnyttänyttä äitiä, missä ei ole jälkivuotoa, ei kipua, ei ongelmia, missä imetys onnistuu kertaheitolla ja lapsi on kaunis ja tyytyväinen. Ottakaa asenne että mitä tahansa voi tapahtua eikä siihen oikein voi varautua. Kattokaa mitä tapahtuu. Pitäkää tavotteena sitä että sekä sie ite ja lapsi selviitte hengissä, koska se on kuitenkin se tärkein juttu. Ei lapsien tekeminen oo helppoo, ja jos joku kuvittelee että se on, niin saa kyllä syyttää ihan vaan itteensä siitä kun pilvilinnat sortuu.
"Vaietut asiat" ??!!
53
3090
Vastaukset
- sho90eq
Yhdyn tähän kirjoitukseen täysin! Nykyään vallitsee sellainen käsitys, että kaiken pitää olla kivaa ja mukavaa, mistään ei saa seurata mitään vaivoja ja itse pitää saada luetella kaikenmaailman vaatimuksia, kunhan asiat menee JUST niinkuin ITSE haluaa. Oma hyvä olo on kaikkein tärkeintä. Aloittaja tahi minä emme varmasti tarkoita etteikö kivunlievitystä saisi käyttää tai mitään toiveita synnytyksen suhteen saisi olla, mutta välillä tuntuu että täällä ammutaan ihan yli. Ensin hankkiudutaan raskaaksi, sitten aletaan vaatia MUILTA miten se lapsi pitää saattaa maailmaan, ei saa tulla sitä eikä tätä vaivaa eikä saa tehdä niin tai näin. Kun itse se täytyy synnyttää, niin se vaan on luonnon laki. Jos ei halua missään nimessä niitä vaivoja tai seurauksia mitä MAHDOLLISESTI ehkä joillekin tulee niin sitten ei voi tehdä lapsia. Jos oma itse menee alusta asti sen lapsen edelle. Ei se lapsen edestä kärsiminen siihen synnytykseen lopu kuitenkaan...
- äitix3-
yhdyn asiaan!!! Hyvä kirjoitus, kiitos aloittajalle!
- jöjöl
Jaa siis että vain siksi pitäisi kärsiä kaiken maailman vaivoista, jotka synnytyksestä voi aiheutua, koska sattuu olemaan nainen? Kipuhan kuuluu naisen elämään ja niin pitää olla vastakin? Kyllä minä haluan synnytyksen, joka ei vammauta minua lopuksi elämääni. Minulla synnyttäjänä tulee olla oikeuksia, koska olen ihminen! Lapsen edestä kärsiminen ei synnytykseen lopu, joo, mutta miksi synnytyksessäkin pitää kärsiä? Nykyään on keinoja, jolla synnytyskipuja voidaan lievittää, mutta juuri naiset ovat niitä jotka tässä asiassa tuntuvat olevan kehitystä vastaan.. On sellainen asenne, että lapsen saamisen täytyy olla kärsimystä, ja että ei saa valittaa, vaikka pidätyskyky tms. on lopuksi elämää mennyttä. On vain tyydyttävä siihen, että on saanut lapsen..
- zcdgnzgngc
jöjöl kirjoitti:
Jaa siis että vain siksi pitäisi kärsiä kaiken maailman vaivoista, jotka synnytyksestä voi aiheutua, koska sattuu olemaan nainen? Kipuhan kuuluu naisen elämään ja niin pitää olla vastakin? Kyllä minä haluan synnytyksen, joka ei vammauta minua lopuksi elämääni. Minulla synnyttäjänä tulee olla oikeuksia, koska olen ihminen! Lapsen edestä kärsiminen ei synnytykseen lopu, joo, mutta miksi synnytyksessäkin pitää kärsiä? Nykyään on keinoja, jolla synnytyskipuja voidaan lievittää, mutta juuri naiset ovat niitä jotka tässä asiassa tuntuvat olevan kehitystä vastaan.. On sellainen asenne, että lapsen saamisen täytyy olla kärsimystä, ja että ei saa valittaa, vaikka pidätyskyky tms. on lopuksi elämää mennyttä. On vain tyydyttävä siihen, että on saanut lapsen..
ei niitä pidätysongelmia millään kivunlievityksillä ehkäistä. tottakai voi käyttää kaikkia tarjolla olevia lääkkeitä ja helpotuksia, mutta silti voi tulla näitä seuraamuksia.
- jjuuii
Olin valmistautunut siihen että sairaalaan lähdetään kun makaan lattialla hirveissä tuskissani, ponnistusvaihe kestää kaksi tuntia ja alapää silpoutuu tunnistamattomaksi. Toisin kävi. Kivut eivät olleet yhtään niin kovat kun olin kuvitellut. Tosin kärsin raskaus aikana useista pitkistä sappikohtauksista ja kuukautiskivut olivat ennen raskautta todella kovat. Ponnistusvaihe kesti 10 min ja tuli 1. asteen repeämä johon yksi tikki ja söin jo synnytyssalissa lounaan istualtani. Kun valmistautuu pahoimpaan niin voi yllättyä ainoastaan positiivisesti. Ainut asia mikä minut yllätti oli unen puute synnytyksessä kun synnytystä kesti kolmatta vuorokautta eikä siinä pahemmin nukuttu.
Huone toverinani (kahden hengen huone)minulla oli muutaman vuoden nuorempi äiti, samanapäivänä synnyttänyt, joka kokoajan itki sitä kuinka kauheaa kaikki on ja kuinka huonosti on saanut nukuttua. Hänen vauvansa söi ja nukkui huomattavasti paremmin kuin omani. Lisäksi huoneen vauvanhoitopöytä oli hänen sänkynsä vieressä, hänen verhojen sisäpuolella enkä halunnut siksi käyttää sitä. Kuitenkin hän valitti ystävilleen kuinka kaikki käyttää pöytää siinä hänen sängyn vieressä vaikka en käyttänyt sitä kertaakaan. Taisi olla vaan katkera siitä että minun lapsellani on myös isä. - djsöal
zcdgnzgngc kirjoitti:
ei niitä pidätysongelmia millään kivunlievityksillä ehkäistä. tottakai voi käyttää kaikkia tarjolla olevia lääkkeitä ja helpotuksia, mutta silti voi tulla näitä seuraamuksia.
Juu ei, mutta kun et saa vaatia edes sektiota, että välttyisit nuilta ongelmilta. Naisen itsemääräämisoikeus siirtyy naiselta pois heti kun hän on raskaana. Pidätysongelmista kärsii vain nainen itse, eikä hän edes saa päättää haluaako sektion riskit vai alatiesynnytyksen riskit.
- gdhnfgjnfgnfg
djsöal kirjoitti:
Juu ei, mutta kun et saa vaatia edes sektiota, että välttyisit nuilta ongelmilta. Naisen itsemääräämisoikeus siirtyy naiselta pois heti kun hän on raskaana. Pidätysongelmista kärsii vain nainen itse, eikä hän edes saa päättää haluaako sektion riskit vai alatiesynnytyksen riskit.
joo, on totta että naisen itsemääräämisoikeus tavallaan loppuu siihen kun hän tulee raskaaks, mut sehän on naisen oma valinta. eikä siinä rajottavana tekijänä ole mikään lääkäri joka ei suostu leikkaamaan tai neuvolantäti joka ei kertonu asioista tarpeeks vaan se tuleva lapsi. miten nykyään tuntuukin olevan niin vaikeeta ajtella vähän eteen päin kun sitä lasta lähtee suunnittelee. olis ehkä hyvä miettii että mitä kaikkee se tuo tullessaan jos raskaaks pamahtaa. ei se oo pelkkä vauva ja yösyötöt mitä tulee (vaikka niistä eniten puhutaankin) vaan pitäs ajatella että jos nyt tulen raskaaks niin 9 kuukauden jälkeen on sitten synnytettävä. se on iso asia, siitä voi tulla jälkiseuraamuksia, mitkä ei ole niin kivoja. olenko vielä valmis hankkimaan lapsen kuitenkaan? ton vois kysyä iteltään jokainen lasta suunnitteleva ja hyväksyä se tosiasia että lapsen saaminen muuttaa kehoa joka tapauksessa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. ja sitä ei voi kukaan etukäteen ennustaa että miten paljon.
- jfdslkjödfl
gdhnfgjnfgnfg kirjoitti:
joo, on totta että naisen itsemääräämisoikeus tavallaan loppuu siihen kun hän tulee raskaaks, mut sehän on naisen oma valinta. eikä siinä rajottavana tekijänä ole mikään lääkäri joka ei suostu leikkaamaan tai neuvolantäti joka ei kertonu asioista tarpeeks vaan se tuleva lapsi. miten nykyään tuntuukin olevan niin vaikeeta ajtella vähän eteen päin kun sitä lasta lähtee suunnittelee. olis ehkä hyvä miettii että mitä kaikkee se tuo tullessaan jos raskaaks pamahtaa. ei se oo pelkkä vauva ja yösyötöt mitä tulee (vaikka niistä eniten puhutaankin) vaan pitäs ajatella että jos nyt tulen raskaaks niin 9 kuukauden jälkeen on sitten synnytettävä. se on iso asia, siitä voi tulla jälkiseuraamuksia, mitkä ei ole niin kivoja. olenko vielä valmis hankkimaan lapsen kuitenkaan? ton vois kysyä iteltään jokainen lasta suunnitteleva ja hyväksyä se tosiasia että lapsen saaminen muuttaa kehoa joka tapauksessa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. ja sitä ei voi kukaan etukäteen ennustaa että miten paljon.
Synnytystapa on kuitenkin asia, joka naisen pitäisi saada itse valita.. Itsemääräämisoikeuttaan pitäisi saada käyttää synnytystapansa valintaan! Lapsi kuitenkin voi syntyä kahdella tavalla, siis alateitse tai sektiolla.
- ---------
AAMEN!
- ..................
Yhdyn edellisiin ja olen samaa mieltä!
- hmmmm.....
Itse esikoista odottaessa en harrastanut netissä roikkumista lainkaan enkä lueskellut ensimmäistäkään keskustelupalstaa tms. Vauvalehtiä ostin muutaman, ja luin neuvolasta saadut oppaat. Neuvolan terkka ei sen enempää noista "salatuista" asioista puhunut, ja oppaissa ja lehdissä aika kiltisti ja vähätellen puhutaan mahdollisista komplikaatioista. Itse en osannut siis kyseenalaistaa lukemaani tai olettaa, että pahempaa voisi olla luvassa.
No niinhän sitten kävi, että lähes kaikki meni pieleen lähes kaikin tavoin ja olin järkyttynyt, ettei kukaan suoraan kertonut niistä asioista. Olisin edes voinut varautua, jossen sitten estää niitä.
Nyt toista odottaessa olen itse ottanut selvää ja neuvolan lääkärikään ei ole useaankaan kysymykseeni osannut vastata.
On jotenkin toisten väheksymistä olettaa, että jokainen odottava nainen roikkuu keskustelupalstoilla automaattisesti, tai osaa ilman syytä kysyä vaikeitakin kysymyksiä. Miten voi osata etsiä tietoa, jota kukaan ei kerro olevan? Ei kaikki naiset nettiä niin ahkerasti käytä. Lisäksi ainakin omassa neuvolassani terkat eivät automaattisesti negatiivisista asioista puhu tai kysele ja kun itse kysyy, saa ympäripyöreitä vastauksia. - miiuu
Paras, mitä olen lukenut täältä, on kun joku ihmetteli, miksei missään kerrota että sikiö voi kuolla kohtuun 12 viikon jälkeenkin. Siis oli ymmärtänyt, että riski saada keskenmeno kestää vain tuon alun, sen jälkeen lapsi on turvassa kaikelta pahalta.
Kyllä minäki ekaa odottaessa keräsin jostain vaikka kuinka paljon tietoa, enkä pelkästään keskustelupalstoilta. Tiesin kyllä riskeistä aika paljon, enkä voi sanoa että mikään tuli täysin yllätyksenä.
Onkohan nämä "yllättyjät" niitä, joiden mielestä perhevalmennus on turhaa ajanhukkaa ja neuvolantäti ei kuitenkaan mitään tiedä, joten turha sielläkään on käydä tai kuunnella mitä se puhuu.. - asdfads
siksi et varmaan ymmärrä näitä "muita" koska itselläsi meni kaikki niin hyvin :-). Olen aivan varma, että itsekin olisin sanonut noin jos asiat olisivat menneet hyvin, koska kyllähän jokainen tietää että voihan sitä vaikka kuolla tai mennä kaikki ihan pieleen....jostain kumman syystä se tulee kuitenkin yllätyksenä itselle, koska eihän sitä koskaan oleta/odota että itselle kävisi jotain vastaavaa. Esim. Baby Bluesistakin puhuttiin ennen synnytystä, mutta silti se tuli yllätyksenä kun se tuli synnytyksen jälkeen vaikka siitä oltiin puhuttu. Yksi asia, mikä vaikuttaa näihin odotuksiin on varmasti se, että usein omassa lähipiirissä näistä asioista ei juuri puhuta eli mielestäni äidit voisivat kertoa aivan rehellisesti näistä kokemuksista (itse en ollut kuullut kenenkään kokevan Baby Bluesia, vaikka sairaalan mukaan se tulee yli puolelle synnyttäjistä). Toiseksi, itse en odota kuninkaallista kohtelua sairaalassa, mutta asianmukaista hoitoa ja ystävällistä kyllä! AInaskin EKKS:ssa on ollut todella nuivaa kohtelua ja siitä oli lehdessäkin vastikään. Omasta mielestäni juuri tuo kohtelu on kaikista tärkein, sillä vaikka olisi hirveä synnytys niin kiva ja kannustava kätilö auttaa kummasti. Onneksi itsellä oli ihana kätilö synnytyksessä, mutta vuodeosastolla oli vanha hoitaja, joka kyllä itketti minua kommenteillaan, vieläkin muistan sanatarkasti tuon hoitajan sanat :-(
- kerrottiin
Kaikki tuo kerrottiin myös synnytysvalmennuksessa tai perhevalmennuksessa, kuten se täällä on nimetty.
Täällä on kyllä pino niillekin, jotka psyykkaavat toisiaan siinä, miksi valmennukseen ei kannata mennä vaikka sellainen (vielä joillakin paikkakunnilla) järjestetään..- fkjhgsdköjfhgkjsdf
joo meillä oli ainakin sen verran ronskin tuntunen kätilö pitämässä synnytysvalmennusta että sitä ei kyllä hirvittäny kertoo vähän inhottavempiakin juttuja :D ja kiitokset siitä hänelle! Hän ei kaunistellut synnytystä vaan kerto ihan suoraan mitä on odotettavissa ja mitä kaikkea voi mennä pieleen. Huomasin myös että sairaala-sarja oli aika hyödyllinen nää kaikki muut mitä nyt tuleekaan (neloselta ainakin "vauva tulossa") niissä sattuu ja tapahtuu kaiken laista. ylipäätään meillä oli miehen kaa sellanen asenne että mennään nyt kattoo miten selvitään ja toivotaan että tullaan hengissä takasin suurinpiirtein. mitään ei odotettu kun ei voi tietää mitä tapahtuu. avoimin mielin.
Nyt alkaa kakkosen LA lähestyä ja taistelen kaikin voimin etten vaan ajattelis että "no täähän on tuttua" vaan taas mieli tyhjäks vaan ja mennään sitten supistus ja hetki kerrallaan ja katellaan ja ihmetellään. On ihan mielenkiintosta sitten nähhä että eroaako miten paljon ekasta synnytyksestä. - hmm.....
Kävin itse esikoisen kanssa kaikissa tarjotuissa valmennuksissa ja luin saamani oppaat ulkoa. Siltikään noista ns. negatiivisista asioista ei todellakaan valmennuksissa puhuttu kuin ehkä pikaisesti ympäripyöreästi, hyvin kliinisesti ja selkeästi vähätellen. Enpä sitten osannut kuvitella pahemman olevan mahdollista ja niinhän sitten kävi, että synnytys ja varhainen vauva-aika olivat todella kamalaa koettavaa, koska asioista ei todellakaan puhuttu niiden oikeilla nimillä.
- xfjxfhmh
hmm..... kirjoitti:
Kävin itse esikoisen kanssa kaikissa tarjotuissa valmennuksissa ja luin saamani oppaat ulkoa. Siltikään noista ns. negatiivisista asioista ei todellakaan valmennuksissa puhuttu kuin ehkä pikaisesti ympäripyöreästi, hyvin kliinisesti ja selkeästi vähätellen. Enpä sitten osannut kuvitella pahemman olevan mahdollista ja niinhän sitten kävi, että synnytys ja varhainen vauva-aika olivat todella kamalaa koettavaa, koska asioista ei todellakaan puhuttu niiden oikeilla nimillä.
surullista että näin käy monelle.
silti, kyllä niistä ylläreistä voi itteensäkin syyttää. Oikeesti, onko tässä maailmassa vielä sellasia ihmisiä jotka ihan OIKEASTI ajattelee että vauva-arki on jotenkin suloista ja ihanaa välttämättä?? nää on varmaan just niitä ihmisiä jotka kirjottelee sitten vauva palstalla että "meidän 10kk ikänen vauva ei enää syö öisin mutta heräilee silti, kuinka kauan tätä kestää??" no herranjumala, vois melkein luvata että seuraavat kymmenen vuotta voi olla katkonaista unta.vähintään. - awsedr
xfjxfhmh kirjoitti:
surullista että näin käy monelle.
silti, kyllä niistä ylläreistä voi itteensäkin syyttää. Oikeesti, onko tässä maailmassa vielä sellasia ihmisiä jotka ihan OIKEASTI ajattelee että vauva-arki on jotenkin suloista ja ihanaa välttämättä?? nää on varmaan just niitä ihmisiä jotka kirjottelee sitten vauva palstalla että "meidän 10kk ikänen vauva ei enää syö öisin mutta heräilee silti, kuinka kauan tätä kestää??" no herranjumala, vois melkein luvata että seuraavat kymmenen vuotta voi olla katkonaista unta.vähintään.niistä 10 vuoden yöheräilyistäkään ei kande keskustella? Tänne on pesiytynyt jokin ihme akkalauma, jonka mielestä mistään synnytykseen tai äityteen liittyvistä negatiivisista asioista ei saa keskustella. Jos joku moista "syntiä" täällä yrittää, niin jo alkaa hirveä kohina siitä, miten nyky naiset ovat niiiin itsekkäitä. Ongelmista tulee puhua reilusti ja avoimesti, jotta niihin voidaan keksiä uusia ratkaisuja. Kehityksen kuuluu mennä eteenpäin jopa näissä asioissa, vaikka jotkut selvästi roikkuvat epätoivoisesti menneessä.
- gdhsjsfgjsfg
awsedr kirjoitti:
niistä 10 vuoden yöheräilyistäkään ei kande keskustella? Tänne on pesiytynyt jokin ihme akkalauma, jonka mielestä mistään synnytykseen tai äityteen liittyvistä negatiivisista asioista ei saa keskustella. Jos joku moista "syntiä" täällä yrittää, niin jo alkaa hirveä kohina siitä, miten nyky naiset ovat niiiin itsekkäitä. Ongelmista tulee puhua reilusti ja avoimesti, jotta niihin voidaan keksiä uusia ratkaisuja. Kehityksen kuuluu mennä eteenpäin jopa näissä asioissa, vaikka jotkut selvästi roikkuvat epätoivoisesti menneessä.
tottakai saa puhua! puhuminen on hyvä asia. mutta sinä vaiheessa mennään mielestäni ihan hakoteille kun ruvetaan syyttävällä sormella muita osottelemaan että "on sinun tai sinun vika että minulla on virtsankarkailua, miks et kertonu että sitä voi tapahtuu??" ja muutenkin sellanen ylenpalttinen valittaminen kaikesta ottaa pattiin. Kaiken pitäs nykyään olla täydellistä, koskaan ei saisi koskea mihinkään eikä ongelmia saa tulla.
kyllä niistä valvomisistakin saa puhua ja hyvä onkin jos puhutaan. sillon ehkä maailmasta vähenis ne sellaset äidit jotka ei oo tienny että se lapsi saattaa ehkä herätä öisin vielä vuoden iänkin jälkeen. - huhhuhh!
gdhsjsfgjsfg kirjoitti:
tottakai saa puhua! puhuminen on hyvä asia. mutta sinä vaiheessa mennään mielestäni ihan hakoteille kun ruvetaan syyttävällä sormella muita osottelemaan että "on sinun tai sinun vika että minulla on virtsankarkailua, miks et kertonu että sitä voi tapahtuu??" ja muutenkin sellanen ylenpalttinen valittaminen kaikesta ottaa pattiin. Kaiken pitäs nykyään olla täydellistä, koskaan ei saisi koskea mihinkään eikä ongelmia saa tulla.
kyllä niistä valvomisistakin saa puhua ja hyvä onkin jos puhutaan. sillon ehkä maailmasta vähenis ne sellaset äidit jotka ei oo tienny että se lapsi saattaa ehkä herätä öisin vielä vuoden iänkin jälkeen.Siis oikeasti?! Oletko sitä mieltä, että on ihan sama kuinka pahasti vammaudut, kunhan sinulla on lapsi? On ymmärrettävää, että naiset, joilla on käynyt synnytyksessä huonosti (ja jotka on pakotettu synnyttämään alateitse vaikka olisivat syystä tai toisesta sektiota toivoneet) katkeroituvat ja syyttävät (aiheellisesti) lääkäreitä. Kyllä on ihan normaalia, että ihminen valittaa terveysongelmista, jotka oikeasti haittaavat jokapäiväistä elämää. Kyllä silloin saakin valittaa.. Ihminen ei välttämättä kestä hirvittäviä fyysisiä vaurioita, ilman että se jotenkin vaikuttaa henkisestikin..
- xgfjxfgjfxgjxg
huhhuhh! kirjoitti:
Siis oikeasti?! Oletko sitä mieltä, että on ihan sama kuinka pahasti vammaudut, kunhan sinulla on lapsi? On ymmärrettävää, että naiset, joilla on käynyt synnytyksessä huonosti (ja jotka on pakotettu synnyttämään alateitse vaikka olisivat syystä tai toisesta sektiota toivoneet) katkeroituvat ja syyttävät (aiheellisesti) lääkäreitä. Kyllä on ihan normaalia, että ihminen valittaa terveysongelmista, jotka oikeasti haittaavat jokapäiväistä elämää. Kyllä silloin saakin valittaa.. Ihminen ei välttämättä kestä hirvittäviä fyysisiä vaurioita, ilman että se jotenkin vaikuttaa henkisestikin..
no se ei kyllä lääkärin vika ole jos nainen jotenkin "vammautuu" synnytyksessä! esimerkiks siihen miten pahoja repeämiä tulee vaikuttaa varmaan eniten naisen kudostyyppi, miten paljon periks antaa. ja sekö olis sitten lääkärin vika ettei kudokset antanu tarpeeks periks? ei sitä synnytystä vaan voi loputtomiin ohjailla ja hallita. ja jos tulee jotain vakavia ongelmia niin valittaa sitten lääkärille ja ne vammat voidaan yleensä korjata jälkeen päin.
ja mitä helvettiä ihmiset jaksaa jauhaa että heidät on PAKOTETTU SYNNYTTÄMÄÄN ALATEITSE? kuka pakotti raskaaks hankkiutumaan? joo ei tästä saatana jaksa tapella kun jotkut ei vaan ymmärrä että kaikkee ei aina elämässä voi saaha. miusta se vaan kuuluu asiaan:jos tahot lapsen joudut eka harrastaa seksiä, sitten odottamaan 9 kuukautta ja sitten synnyttämään. thats it! seuraavaks varmaan ruvetaan vaatimaan että raskausaikaa lyhennetään jotenkin kun se on niin pirun hankalaa olla 9 kuukautta mahapystyssä, yhtä järkevää kun ulista siitä että "joutuu" synnyttämään. käyttäkää ehkäsyä jos ette viitti synnyttää. - hfskjö
xgfjxfgjfxgjxg kirjoitti:
no se ei kyllä lääkärin vika ole jos nainen jotenkin "vammautuu" synnytyksessä! esimerkiks siihen miten pahoja repeämiä tulee vaikuttaa varmaan eniten naisen kudostyyppi, miten paljon periks antaa. ja sekö olis sitten lääkärin vika ettei kudokset antanu tarpeeks periks? ei sitä synnytystä vaan voi loputtomiin ohjailla ja hallita. ja jos tulee jotain vakavia ongelmia niin valittaa sitten lääkärille ja ne vammat voidaan yleensä korjata jälkeen päin.
ja mitä helvettiä ihmiset jaksaa jauhaa että heidät on PAKOTETTU SYNNYTTÄMÄÄN ALATEITSE? kuka pakotti raskaaks hankkiutumaan? joo ei tästä saatana jaksa tapella kun jotkut ei vaan ymmärrä että kaikkee ei aina elämässä voi saaha. miusta se vaan kuuluu asiaan:jos tahot lapsen joudut eka harrastaa seksiä, sitten odottamaan 9 kuukautta ja sitten synnyttämään. thats it! seuraavaks varmaan ruvetaan vaatimaan että raskausaikaa lyhennetään jotenkin kun se on niin pirun hankalaa olla 9 kuukautta mahapystyssä, yhtä järkevää kun ulista siitä että "joutuu" synnyttämään. käyttäkää ehkäsyä jos ette viitti synnyttää.Eli siis nainen on kelvoton äidiksi jos hän pelkää synnytystä niin paljon, ettei uskalla synnyttää alateitse? Viitsimisestä tuskin on kenenkään kohdalla kysymys, vaan synnytys on oikeasti joillekin sellainen asia, mikä aiheuttaa todella suurta pelkoa! Sektio on synnytystapa, ja minusta jokaiselle sen haluavalle se pitäisi suoda. Sektiolla voidaan ehkäistä noita normaalisynnytyksen aiheuttamia vammoja, joten jos joku haluaa ottaa sektion riskit mieluummin kuin alatiesynnytyksen niin miksi niin ei saisi tehdä? Ja kyllä siinä tilanteessa on oikein syyttää lääkäreitä, jos itsellä on vahva tunne siitä, että lapsi ei synny alakautta aiheuttamatta pahaa tuhoa äidille, ja lääkärit kuitenkin pakottavat synnyttämään alakautta.
- muori minäkin
hfskjö kirjoitti:
Eli siis nainen on kelvoton äidiksi jos hän pelkää synnytystä niin paljon, ettei uskalla synnyttää alateitse? Viitsimisestä tuskin on kenenkään kohdalla kysymys, vaan synnytys on oikeasti joillekin sellainen asia, mikä aiheuttaa todella suurta pelkoa! Sektio on synnytystapa, ja minusta jokaiselle sen haluavalle se pitäisi suoda. Sektiolla voidaan ehkäistä noita normaalisynnytyksen aiheuttamia vammoja, joten jos joku haluaa ottaa sektion riskit mieluummin kuin alatiesynnytyksen niin miksi niin ei saisi tehdä? Ja kyllä siinä tilanteessa on oikein syyttää lääkäreitä, jos itsellä on vahva tunne siitä, että lapsi ei synny alakautta aiheuttamatta pahaa tuhoa äidille, ja lääkärit kuitenkin pakottavat synnyttämään alakautta.
sen verran, että eivät lääkärit pakota ketään synnyttämään. Itse ihminen raskaaksi hankkiutuu, joskus kyllä lääkärin avulla monimutkaisin hedelmöityshoidoin.
Mutta kun aika on täysi, kohtu työntää lapsen ulos ihan sitä varten tarkoitetusta käytävästä. Kamalaa olisikin, jos lapsi jäisi sinne sisään.
Menkää hyvät ystävät terapiaan pelkoinenne, niin elämänne saattaa helpottua. - ap.
muori minäkin kirjoitti:
sen verran, että eivät lääkärit pakota ketään synnyttämään. Itse ihminen raskaaksi hankkiutuu, joskus kyllä lääkärin avulla monimutkaisin hedelmöityshoidoin.
Mutta kun aika on täysi, kohtu työntää lapsen ulos ihan sitä varten tarkoitetusta käytävästä. Kamalaa olisikin, jos lapsi jäisi sinne sisään.
Menkää hyvät ystävät terapiaan pelkoinenne, niin elämänne saattaa helpottua.kiitos ja kumarrus viisaasta kommentista.
- kohtamamma
Lukekaa Maria Boreliuksen Olet synnyttänyt, huolehdi itsestäsi -kirja, löytyy kirjastoista. Siinä kerrotaan kiertelemättä mitä kaikkea kamalaa voi synnytyksessä ja sen jälkeen tapahtua. Itseäni alkoi toden teolla pelottaa tuleva synnytys ja äitiys sitä lukiessani, mutta eipähän ainakaan jää harhakuvitelmia, että olisi jotenkin helppoa... Niin ja kyllä kirjassa kerrotaan myös niistä hyvistä puolista.
- xanias
Todella hyvin kirjoitit.
Tietoa löytyy neuvolasta, tuttavilta ja ystäviltä, lehdistä, kirjoista, internetistä, tv-ohjelmista. Ja jos tämä ei vielä riitä, voi peilillä katsella alapäätään ja kuvitella sieltä tulevan noin 3-4 kiloisen lapsen. Eiköhän ilmeiseksi käy että monenlaista voi sattua ja tapahtua.
Luulenpa ettei näillä jotka valittavat etteivät tienneet asioista, ole niinkään ongelmana ollut tiedonpuute, vaan tarve löytää joku syypää sille, ettei asiat menneetkään niinkuin kuvitteli. Elämässä saa varautua kaikenlaisiin yllätyksiin, hyviin ja pahoihin.
Terveys voi mennä siitä, että kaatuu liukkaalla kadulla tai ajaa kolarin. Pam! Ja kaikki on toisin kuin hetki sitten vielä kuvitteli. Lähtiessään liukkaille kaduille kävelemään tai autolla liikenteeseen ottaa aina riskin. Meidät on varustettu kuvitelmalla ettei just mulle voi käydä mitään, ehkä siksi että hulluksihan sitä tulisi jos miettisi kaikkea sitä, mikä voi mennä pieleen. Raskaus, synnytys ja vanhemmuus ovat riskinottoja myös. Kaikki voi mennä äidin mielestä mennä hyvin siihen saakka, kunnes lapsi alkaa käyttää huumeita 16-vuotiaana. Ja sitten ei todellakaan lohduta se, että synnytys oli lähes kivuton ja vauva-aika suloista. Ei, vaan sitten äiti miettii mikä meni vikaan ja kuinka kaikki on pilalla. Miksei kukaan koulussa kertonut että lapsi on alkanut liikkua epämääräissä porukoissa? Miksei kukaan kertonut että kaikki voi mennä pieleen, vaikka ensin näytti niin hyvältä? Sellaista se elämä on.- kaikkea sitä näkee
Ihan nauratta, miten surkeaa jonkun argumentointi voi olla! Esimerkit ovat niin tuulesta temmattuja, että ihan myötähäpeää täytyy tuntea.
Ensinnäkin meillä on varsin kallis ja monissa asioissa tehokaskin äitiysneuvolajärjestelmä. Miksi ihmeessä näitä asioita pitäisi selvitellä tutuilta tai kirjallisuudesta? Kyllä sen neuvolatädin pitäisi osata vastata reilusti ja kaunistelematta kysymyksiiin, joskus jopa ihan ottaa itse asioita puheeksi. Lisäksi olen ymmärtänyt, että alan ammattilaiset kuten kätilöt pitävät vaikkapa netistä saatuja tietoja kovin provosoiville. Ehkä olisi tosiaan parasta, että nämä ammattilaiset ihan itse vastaisivat kunnolla kysymyksiin ja kertoisivat reilusti mitä todellisuus synnytyksissä on. Riskit yms kerrotaan kokemukseni mukaan kyllä muissakin terveydenhoidon jutuissa.
Ja sitten näitä älyhuippusuperesimerkkien kimppuun. Harvempi meistä liukastuu kadulla käsipuolessaan alan turva-asiantuntija tai ajaa kolarin liikenneturvan henkilökuntaa mukanaan. Synnytyksissähän meillä kait on alan ammattilainen vieressä ja silti sattuu ja tapahtuu kaikenmoista. Ja ehkä siinä riikkisen 16-vuotiaan huumeiden käyttäjän äidinkin tulisi peiliin katsoa.
Eli jos ei halua tehdä täällä itseään ihan pelleksi, niin vähän kandee noita esimerkkejään pohtia. - T
kaikkea sitä näkee kirjoitti:
Ihan nauratta, miten surkeaa jonkun argumentointi voi olla! Esimerkit ovat niin tuulesta temmattuja, että ihan myötähäpeää täytyy tuntea.
Ensinnäkin meillä on varsin kallis ja monissa asioissa tehokaskin äitiysneuvolajärjestelmä. Miksi ihmeessä näitä asioita pitäisi selvitellä tutuilta tai kirjallisuudesta? Kyllä sen neuvolatädin pitäisi osata vastata reilusti ja kaunistelematta kysymyksiiin, joskus jopa ihan ottaa itse asioita puheeksi. Lisäksi olen ymmärtänyt, että alan ammattilaiset kuten kätilöt pitävät vaikkapa netistä saatuja tietoja kovin provosoiville. Ehkä olisi tosiaan parasta, että nämä ammattilaiset ihan itse vastaisivat kunnolla kysymyksiin ja kertoisivat reilusti mitä todellisuus synnytyksissä on. Riskit yms kerrotaan kokemukseni mukaan kyllä muissakin terveydenhoidon jutuissa.
Ja sitten näitä älyhuippusuperesimerkkien kimppuun. Harvempi meistä liukastuu kadulla käsipuolessaan alan turva-asiantuntija tai ajaa kolarin liikenneturvan henkilökuntaa mukanaan. Synnytyksissähän meillä kait on alan ammattilainen vieressä ja silti sattuu ja tapahtuu kaikenmoista. Ja ehkä siinä riikkisen 16-vuotiaan huumeiden käyttäjän äidinkin tulisi peiliin katsoa.
Eli jos ei halua tehdä täällä itseään ihan pelleksi, niin vähän kandee noita esimerkkejään pohtia.Minulle on kyllä vastattu, että neuvolan tädeillä ei ole aikaa vastailla kysymyksiin.. Riippuu siis varmaan vähän paikkakunnasta vastaillaanko kysymyksiin vai ei..?
Ja harvoin tuo kätilö on koko ajan synnyttäjän vierellä (PITÄISI OLLA), mutta nykypäivänä se on kyllä se tukihenkilö, joka siinä synnyttäjän vierellä on alusta loppuun --> että ilmankos meillä menee asioita välillä hullusti synnytystilanteissa.. - ertytr
T kirjoitti:
Minulle on kyllä vastattu, että neuvolan tädeillä ei ole aikaa vastailla kysymyksiin.. Riippuu siis varmaan vähän paikkakunnasta vastaillaanko kysymyksiin vai ei..?
Ja harvoin tuo kätilö on koko ajan synnyttäjän vierellä (PITÄISI OLLA), mutta nykypäivänä se on kyllä se tukihenkilö, joka siinä synnyttäjän vierellä on alusta loppuun --> että ilmankos meillä menee asioita välillä hullusti synnytystilanteissa..Neuvolatädeillä taitaa sitten olla vähän asenne hukassa, jos ei ole aikaa vastailla kysymyksiin.
Ja eiköhän tuo kätilö ole yleensä paikalla, kun esim. ponnistetaan, jolloin juuri niitä repeämiä tapahtuu. - xanias
kaikkea sitä näkee kirjoitti:
Ihan nauratta, miten surkeaa jonkun argumentointi voi olla! Esimerkit ovat niin tuulesta temmattuja, että ihan myötähäpeää täytyy tuntea.
Ensinnäkin meillä on varsin kallis ja monissa asioissa tehokaskin äitiysneuvolajärjestelmä. Miksi ihmeessä näitä asioita pitäisi selvitellä tutuilta tai kirjallisuudesta? Kyllä sen neuvolatädin pitäisi osata vastata reilusti ja kaunistelematta kysymyksiiin, joskus jopa ihan ottaa itse asioita puheeksi. Lisäksi olen ymmärtänyt, että alan ammattilaiset kuten kätilöt pitävät vaikkapa netistä saatuja tietoja kovin provosoiville. Ehkä olisi tosiaan parasta, että nämä ammattilaiset ihan itse vastaisivat kunnolla kysymyksiin ja kertoisivat reilusti mitä todellisuus synnytyksissä on. Riskit yms kerrotaan kokemukseni mukaan kyllä muissakin terveydenhoidon jutuissa.
Ja sitten näitä älyhuippusuperesimerkkien kimppuun. Harvempi meistä liukastuu kadulla käsipuolessaan alan turva-asiantuntija tai ajaa kolarin liikenneturvan henkilökuntaa mukanaan. Synnytyksissähän meillä kait on alan ammattilainen vieressä ja silti sattuu ja tapahtuu kaikenmoista. Ja ehkä siinä riikkisen 16-vuotiaan huumeiden käyttäjän äidinkin tulisi peiliin katsoa.
Eli jos ei halua tehdä täällä itseään ihan pelleksi, niin vähän kandee noita esimerkkejään pohtia.periaatteellisella tasolla. Voiko elämässä aina varmistaa että kaikki menee hyvin? Siellä myötähäpeää potiessa voit miettiä omaa argumentointiasi: miksi kulkisimme kadulla tai autoilisimme jonkun asiantuntijan turvin? Miksi siis synnyttäessäkään joku ns. asiantuntija pelastaisi yhtään mitään? Kätilö ja lääkäri eivät ole takuu siitä, että tilanne kehittyy parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ihmisiä ovat hekin, siis inhimillisiä virheitä tulee. Ja tilanne voi kääntyä yllättäviin suuntiin niin monesta muustakin syystä. Jossain kulkee ammattilaisten ammattitaidonkin raja.
Jos et kykene asettumaan niihin näkökulmiin mitä toin esille, on turha pelleksi haukkua. Tai...ehkä sain sinut tuntemaan itsesi kovin viisaaksi ja argumenteiltaan kykeneväksi. Hyvä mieli olkoon sinun! :) - T
ertytr kirjoitti:
Neuvolatädeillä taitaa sitten olla vähän asenne hukassa, jos ei ole aikaa vastailla kysymyksiin.
Ja eiköhän tuo kätilö ole yleensä paikalla, kun esim. ponnistetaan, jolloin juuri niitä repeämiä tapahtuu."Ja eiköhän tuo kätilö ole yleensä paikalla, kun esim. ponnistetaan, jolloin juuri niitä repeämiä tapahtuu. "
Niinpä, kumpi on syy ja kumpi seuraus :)
Tutkimustiedon mukaan synnyttäjä, jolta puuttuu jatkuva tuki synnytyksen aikana päätyy herkemmin ottamaan puudutuksia ja asettumaan makuuasentoon. Kaikista näistä asioista seuraa, että tarvitaan toimenpiteitä (imukuppi, välilihan leikkaus), jotka siis lisäävät repeämien mahdollisuutta. Eli toisin sanoen voisi päätellä, että kätilön läsnäolo vain ponnistusvaiheen aikana ei estä repeämiä syntymästä kuin vain siinä tapauksessa, että synnyttäjää rohkaistaan ponnistamaan pystyasennossa, jolloin alapään kudokset venyy tasaisesti joka suuntaan. (Esim. puoli-istuvassa asennossa pää painaa eniten juuri välilihaa. Mutta tietnkään mistään näistä asioista ei ole apua, jos vauva vain on kasvanut liian isoksi suhteessa äidin paikkoihin (kovin tavallista tänä päivänä). - rtyhgty
xanias kirjoitti:
periaatteellisella tasolla. Voiko elämässä aina varmistaa että kaikki menee hyvin? Siellä myötähäpeää potiessa voit miettiä omaa argumentointiasi: miksi kulkisimme kadulla tai autoilisimme jonkun asiantuntijan turvin? Miksi siis synnyttäessäkään joku ns. asiantuntija pelastaisi yhtään mitään? Kätilö ja lääkäri eivät ole takuu siitä, että tilanne kehittyy parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ihmisiä ovat hekin, siis inhimillisiä virheitä tulee. Ja tilanne voi kääntyä yllättäviin suuntiin niin monesta muustakin syystä. Jossain kulkee ammattilaisten ammattitaidonkin raja.
Jos et kykene asettumaan niihin näkökulmiin mitä toin esille, on turha pelleksi haukkua. Tai...ehkä sain sinut tuntemaan itsesi kovin viisaaksi ja argumenteiltaan kykeneväksi. Hyvä mieli olkoon sinun! :)esimerkkisi olivat xanias niin huonoja, koska oikeassa elämässä synnytyksessä on ammattilaisia apuna, että he tarkkailevat ja auttavat jos synnytyksessä tulee ongelmia. Jos et tuota ymmärrä niin olet vieläkin pellempi kuin ajattelin. Liikenteessä esim. olemme aikailailla omillamme.
- xanias
rtyhgty kirjoitti:
esimerkkisi olivat xanias niin huonoja, koska oikeassa elämässä synnytyksessä on ammattilaisia apuna, että he tarkkailevat ja auttavat jos synnytyksessä tulee ongelmia. Jos et tuota ymmärrä niin olet vieläkin pellempi kuin ajattelin. Liikenteessä esim. olemme aikailailla omillamme.
olemme elämässä aika lailla omillamme, joten jos se minut pelleksi tekee, olkoon näin.
Olen luopunut halusta hallita hallitsematonta. Suosittelen, helpottaa paljon kun ei tarvitse koko ajan olla pohtimassa kuinka hallitsen elämäni ja värvään muutkin samaan touhuun. - Why Are We So
xanias kirjoitti:
olemme elämässä aika lailla omillamme, joten jos se minut pelleksi tekee, olkoon näin.
Olen luopunut halusta hallita hallitsematonta. Suosittelen, helpottaa paljon kun ei tarvitse koko ajan olla pohtimassa kuinka hallitsen elämäni ja värvään muutkin samaan touhuun.Olen 25-vuotias lapseton nainen. Olen lukenut ja kuullut paljon synnytyksen ja raskauden riskeistä sekä lasten hoidosta. Sen seurauksena en ole ollenkaan varma tulenko koskaan haluamaan lapsia. Minulle alapääni toiminta ja ulkonäkö sekä oma aika ja itsenäisyys ovat erittäin tärkeitä asioita.
Tällä hetkellä en vaan pysty käsittämään, miten lasta voi haluta niin paljon, että on valmis hyväksymään kaikki siihen liittyvät riskit ja huonot puolet: repeämistä ja muista fyys. ongelmista yösyöttöihin ja uhma- & murrosikäisiin tenaviin. Tai että havahtuisi näiden negatiivisten puolien olemassaoloon vasta ollessaan raskaana! Pidän kyllä lapsista ja olen ns. äidillinen luonne. En silti halua ottaa vastuulleni toista ihmistä ja pullauttaa häntä ulos emättimestäni. Kauhistuttaa ajatus, että jossain vaiheessa mieleni ja arvoni saattavat muuttua, kun biologinen kello alkaa tikittää. Lasten teko on niin suuri päätös, etten tiedä olenko siihen koskaan valmis. - fzgxjfgjfdjf
Why Are We So kirjoitti:
Olen 25-vuotias lapseton nainen. Olen lukenut ja kuullut paljon synnytyksen ja raskauden riskeistä sekä lasten hoidosta. Sen seurauksena en ole ollenkaan varma tulenko koskaan haluamaan lapsia. Minulle alapääni toiminta ja ulkonäkö sekä oma aika ja itsenäisyys ovat erittäin tärkeitä asioita.
Tällä hetkellä en vaan pysty käsittämään, miten lasta voi haluta niin paljon, että on valmis hyväksymään kaikki siihen liittyvät riskit ja huonot puolet: repeämistä ja muista fyys. ongelmista yösyöttöihin ja uhma- & murrosikäisiin tenaviin. Tai että havahtuisi näiden negatiivisten puolien olemassaoloon vasta ollessaan raskaana! Pidän kyllä lapsista ja olen ns. äidillinen luonne. En silti halua ottaa vastuulleni toista ihmistä ja pullauttaa häntä ulos emättimestäni. Kauhistuttaa ajatus, että jossain vaiheessa mieleni ja arvoni saattavat muuttua, kun biologinen kello alkaa tikittää. Lasten teko on niin suuri päätös, etten tiedä olenko siihen koskaan valmis.ai vielä että äidillinen olet ja tolleen ajattelet? :D
ei siinä, siis jokaisella on oikeus mielipiteeseen enkä pie siun mielipidettä yhtään huonompana ku kenenkään muunkaan, mutta älä nyt äidilliseks ittees sano :D
niin, se on jännä juttu mikä siellä päässä napsahtaa että täytyy niitä lapsia saada. ite en uskonu koskaan haluavani lapsia, kunnes tapasin nykyisen mieheni ja jotenkin se vaan rupes tuntuu täysin luonnolliselta asialta, niinku meijän olis tarkotuskin saada lapsia. halusin ehottomasti jakaa geenejä mieheni kaa ja kattoo minkälainen ihminen meistä kahdesta syntyy :) en kä oo koskaan katunu, toinen lapsemme syntyy piakkoin. luonto on suunnitellu asian niin hienosti että se rakkaus omaan lapseen on niin suurta ja ehdotonta että se antaa anteeks ihan kaiken, repeämiset, univajeet, kaiken. tais siis eihän mitkään noista sen LAPSEN vika ole, ei se oo pyytäny saada syntyä tähän maailmaan.
ehkä se itsenäisyys on asia jota hetkittäin tulee kaivattua. mutta silti parempaakin on. joskus yöllä kun on joutunu heräämään suunnilleen kymmenen minuutin välein lapsen itkuun ja itteä väsyttää kun pientä vetojuhtaa niin sillon mielessääni olen kiroillut kyllä rempseästi, mutta kun se lapsi sitten siihen syliin rauhottuu ja näkee miten se pieni ihminen on onnellinen siitä että just mie oon tullu lohduttamaan ja ottanu syliin kun hänellä on hätä, niin se lämmin rakkauden tunne saa väsymyksen unohtumaan ja kaikki on ihanaa :) että kyllä tääkin "työ" tekijäänsä kiittää.
kaikille ei varmaan tuu koskaan sitä pakottavaa tarvetta saada oma lapsi. eikä siinä mitään. jokaisen pitääkin elää silleen kun itestä tuntuu sopivalta. mutta jos kuulut valtaosaa naisista niin se vauvakuume iskee vielä, ja jos sen lapsen silloin saat niin joku yö huomaat istuvasi häkkisängyn vieressä ja itkeväsi hymyssä suin onnen kyyneleitä tuijottaen pientä lasta, jota ilman et enää osais elää. - pensseli setä
T kirjoitti:
Minulle on kyllä vastattu, että neuvolan tädeillä ei ole aikaa vastailla kysymyksiin.. Riippuu siis varmaan vähän paikkakunnasta vastaillaanko kysymyksiin vai ei..?
Ja harvoin tuo kätilö on koko ajan synnyttäjän vierellä (PITÄISI OLLA), mutta nykypäivänä se on kyllä se tukihenkilö, joka siinä synnyttäjän vierellä on alusta loppuun --> että ilmankos meillä menee asioita välillä hullusti synnytystilanteissa..tätejä neuvolassa nykyään on? Entä onko yhtään setää?
Siihen aikaan kun minä kävin neuvolassa, siellä oli terveydenhoitaja, kätilö. lääkäri, vastaanottoapulainen ja kiinteistönhoitaja. - shussu
fzgxjfgjfdjf kirjoitti:
ai vielä että äidillinen olet ja tolleen ajattelet? :D
ei siinä, siis jokaisella on oikeus mielipiteeseen enkä pie siun mielipidettä yhtään huonompana ku kenenkään muunkaan, mutta älä nyt äidilliseks ittees sano :D
niin, se on jännä juttu mikä siellä päässä napsahtaa että täytyy niitä lapsia saada. ite en uskonu koskaan haluavani lapsia, kunnes tapasin nykyisen mieheni ja jotenkin se vaan rupes tuntuu täysin luonnolliselta asialta, niinku meijän olis tarkotuskin saada lapsia. halusin ehottomasti jakaa geenejä mieheni kaa ja kattoo minkälainen ihminen meistä kahdesta syntyy :) en kä oo koskaan katunu, toinen lapsemme syntyy piakkoin. luonto on suunnitellu asian niin hienosti että se rakkaus omaan lapseen on niin suurta ja ehdotonta että se antaa anteeks ihan kaiken, repeämiset, univajeet, kaiken. tais siis eihän mitkään noista sen LAPSEN vika ole, ei se oo pyytäny saada syntyä tähän maailmaan.
ehkä se itsenäisyys on asia jota hetkittäin tulee kaivattua. mutta silti parempaakin on. joskus yöllä kun on joutunu heräämään suunnilleen kymmenen minuutin välein lapsen itkuun ja itteä väsyttää kun pientä vetojuhtaa niin sillon mielessääni olen kiroillut kyllä rempseästi, mutta kun se lapsi sitten siihen syliin rauhottuu ja näkee miten se pieni ihminen on onnellinen siitä että just mie oon tullu lohduttamaan ja ottanu syliin kun hänellä on hätä, niin se lämmin rakkauden tunne saa väsymyksen unohtumaan ja kaikki on ihanaa :) että kyllä tääkin "työ" tekijäänsä kiittää.
kaikille ei varmaan tuu koskaan sitä pakottavaa tarvetta saada oma lapsi. eikä siinä mitään. jokaisen pitääkin elää silleen kun itestä tuntuu sopivalta. mutta jos kuulut valtaosaa naisista niin se vauvakuume iskee vielä, ja jos sen lapsen silloin saat niin joku yö huomaat istuvasi häkkisängyn vieressä ja itkeväsi hymyssä suin onnen kyyneleitä tuijottaen pientä lasta, jota ilman et enää osais elää.Mä ymmärrän täysin niitä naisia jotka ei halua lapsia. Eipä siinä enää voi mennä ja tulla miten haluaa. Eikä muutenkaan ajatella vain itteään, vaan siinä joutuu laittaa ne lapset etusijalle.
Raskaus muuttaa naisen kehoa. Yleensä niistä raskauskiloista on todella vaikea päästä eroon. Ite tein kovasti työtä, että pääsin vihdoin timmiin kuntoon. Painoa on jopa 2kg vähemmän mitä sillon ku aloin lapsiani odottamaan ja vatsa on timmi. Mutta kuten sanoin, työtä se on vaatinut!
Mulla on kaksi lasta joita rakastan ylikaiken ja olen maailman onnellisin heistä.
Silti odotan innolla, että he kasvavat niin isoiksi, että muuttavat pois kotoa ja saa taas alkaa vapaammin elää omaa elämää.. :) Sit voi alkaa nauttia lomareissuistaki paljon enemmän ku reissataan vaan miehen kans kahdestaan :) Ihanaa, sitä aikaa odotellessa... - T
Why Are We So kirjoitti:
Olen 25-vuotias lapseton nainen. Olen lukenut ja kuullut paljon synnytyksen ja raskauden riskeistä sekä lasten hoidosta. Sen seurauksena en ole ollenkaan varma tulenko koskaan haluamaan lapsia. Minulle alapääni toiminta ja ulkonäkö sekä oma aika ja itsenäisyys ovat erittäin tärkeitä asioita.
Tällä hetkellä en vaan pysty käsittämään, miten lasta voi haluta niin paljon, että on valmis hyväksymään kaikki siihen liittyvät riskit ja huonot puolet: repeämistä ja muista fyys. ongelmista yösyöttöihin ja uhma- & murrosikäisiin tenaviin. Tai että havahtuisi näiden negatiivisten puolien olemassaoloon vasta ollessaan raskaana! Pidän kyllä lapsista ja olen ns. äidillinen luonne. En silti halua ottaa vastuulleni toista ihmistä ja pullauttaa häntä ulos emättimestäni. Kauhistuttaa ajatus, että jossain vaiheessa mieleni ja arvoni saattavat muuttua, kun biologinen kello alkaa tikittää. Lasten teko on niin suuri päätös, etten tiedä olenko siihen koskaan valmis.Monesti unohdetaan mainita, se että ainakin meillä lasten tulon myötä on naurettu ja hassuteltu varmasti enemmän kuin ilman lapsia olisi. Samoin on eletty tapahtumarikkaampaa ja kaikin puolin täydempää elämää. Mutta meillä lapset ei ole itsestään selvyys ja rasite joka haittaa muuta elämistä vaan meillä lapset on kaikessa mukana ja heidän kanssaan ollaan koko sydämellä toisin kuin monessa muussa perheessä nykyaikana.
Mutta tuohon "Why Are We So":n viestiin vastaisin, että toivon ainakin toistaiseksi, että et tule lapsia hankkineeksi ennen kuin arvojärjestyksesi ja ajatusmaailmasi muuttuu. Eikä kannata yllätyä siitä, että se tulee ehkä vielä kovastikin muuttumaan.. - shussu
T kirjoitti:
Monesti unohdetaan mainita, se että ainakin meillä lasten tulon myötä on naurettu ja hassuteltu varmasti enemmän kuin ilman lapsia olisi. Samoin on eletty tapahtumarikkaampaa ja kaikin puolin täydempää elämää. Mutta meillä lapset ei ole itsestään selvyys ja rasite joka haittaa muuta elämistä vaan meillä lapset on kaikessa mukana ja heidän kanssaan ollaan koko sydämellä toisin kuin monessa muussa perheessä nykyaikana.
Mutta tuohon "Why Are We So":n viestiin vastaisin, että toivon ainakin toistaiseksi, että et tule lapsia hankkineeksi ennen kuin arvojärjestyksesi ja ajatusmaailmasi muuttuu. Eikä kannata yllätyä siitä, että se tulee ehkä vielä kovastikin muuttumaan..Tuo on kyllä ihan totta, että lasten tulon myötä elämällä on tarkoitus ja myös meidän elämästä on tullut paljon tapahtumarikkaampaa. Elämä lasten kanssa on ihanaa enkä nykyään vois kuvitella ettei minulla näitä ihania lapsia olisi (joskus ajattelin niinkuin tämä "Why Are We So"). Myös meillä lapset on kaikessa mukana. Lapset eivät haittaa muuta elämistä! Mutta, kuten sanoin kyllä sit saa ulkomaanmatkoista nauttia paljon enemmän ku sinne mennään vaan miehen kans kaksin! =) Ollaan pari reissua ulkomaille tehty lasten kans, ekalla kerralla olivat 2v ja 4v.
Ja ne uhmaiät voi pyhä jysäys... Eli vaikka välillä elämä lasten kans on rankkaa ja hermoja koetellaan niin silti se on palkitsevaa ja ihanaa, onnellista elämää! =)
- tuore äiti
Minullekin kyllä neuvolassa kerrottiin asioita, luin niitä papreitakin mitä neuvolasta sai, niissäkin on hyödyllistä tietoa. Ja vielä synnytyksen jälkeen osastolla hoitajat kertoivat mitä kaikkea voi vielä seurata synnytyksen jälkeen.
Synnytyksessä kohdalleni ei sattunut ketään ilkeää kätilöä/hoitajaa, mutta äitiysneuvola aikana totuin jo siihen että voi törmätä loppu raskauden aikana vielä vaikka minkälaisiin tapauksiin. Kesälomatuuraaja oli mielestäni pöljä... laittoi minut moniin turhiin testeihin. Noh, ei ne hänen mielestään olleet turhia, minun mielestä kyllä. Loppuraskauden lääkärin tarkastuksessa mietin että mist ihmeestä kyseinen lääkäri oli lupansa saanut. Ja mitä ihmettä teki edes raskaana olevien naisten lääkärinä, kun ei vaikuttanut tietävän/osaavan mitään. Tyytyväisenä lääkäristä lähdin kauhean resepti nipun kanssa kun minulla kuulemma oli ties vaikka mitä tulehduksia ja muuta mahdollista. En voi tarkemmin kertoa mitä minulla oli kun en lääkärin puhettakaan juuri ymmärtänyt.
Mutta oli se sinänsä hyvä kokemus että tipahdin itse pois sieltä pilvilinnastani ja tajusin ettei aina asiat mene niin niinkuin minä tahdon tai olen kuvitellut. Olisihan se mukavaa kun sen vauvan oikeasti haikara toisi rappusille eikä tarvisi käydä kaikkea mahdollista läpi. Mutta omalla kohdalla ainakin tuntui että kipu ja kommellukset kasvattivat.
Parhaiten synnytyksestäni jäi mieleen kun keskustelin kätilön kanssa kivunlievityksestä ja kätilöni sanoi että ei ole olemassa mitään lääkettä joka kokonaan poistaisi kivut. Ja että hänen mielestään ei sellaista lääkettä tarvitakkaan, koska kipu kuuluu asiaan. Ja olen samaa mieltä. Pieni kivun tunne ei ole pahasta, tietäpähän että jotain ainakin tapahtuu. - gdfgdfh
no ite oon niin herkkä että olisin vaatinut sektiota jos olisin tiennyt kaiken. pari kertaa menin supistuksissa paniikkiin kivusta mitä ei olisi tapahtunut jos en koko aikaa olisi ajatellut että sitä voi vielä revetä ja sattuu enemmän. synnytyksen jälkeen vasta se työ alkaa. kun pitää palautua, kasvaa ja tapella uuden ihmisen asioista/kanssa.
- hgfajkhgvjdfh ui
Oh hoh. On kyllä kumma, tuntuu että monelle moni asia raskaudesta ja synnytyksestä ovat niin uusia ja ihmeellisiä asioita. Itse olen saanut hyvää tietoa neuvolasta ja lääkäristä, synnyttäneiltä ystäviltä ja monista muista paikoista (netti/tv/lehdet/kirjat). On kyllä myönnettävä, että olen niin tiedon haluinen ihminen, että tutkin jokaisen itseäni koskevan asian kyllä hyvin tarkkaan. Ja "itseäni rakastavana naisena" myöskin haluan lukea synnytyksen ja raskausajan mahdollisista haitoista ja vaivoista joita kehoni joutuu kokemaa. On hyvä tietää mikä voi mennä pieleen, ja on mukava jos löydän lukemalla jonkun hyvän vinkin, mitä kannattaa yrittää ettei kyseistä vaivaa tulisi.
Todellisuudessa naisellahan on päätösvalta tehdä ruumiillaan ihan mitä itseä huvittaa, hän voi synnyttää tai olla synnyttämättä. Itselläni on se tieto, että jotkut lääkärit kyllä tekevät synnytyspelkosektion. Mutta tosiasia on, että ihan samalla tavalla sillä lääkärillä on oikeus valita, haluaako hän tehdä yhden "turhan" sektion riskeineen vai ei, eikä se raskaaksi hankkiutunut äiti voi suuttua siitä lääkärille, tai väittää virtsankarkailun johtuvan siitä, että lääkäri ei ole halunnut sektiota suorittaa. Raskaaksi tullut äiti on seksiä harrastaessaan tehnyt päätöksen siitä että on valmis vastaanottamaan kaikki mitä tuleman pitää synnytyskivuista suolilihasten repeämiselle, eli erittäin ikäville pidätysvaikeuksille. Aivan kuten se lääkäri päättää tehdä yhden leikkauksen erittäin pahojen tulehdusriskien/leikkausvaarojen/sairaalapöpöjen/yms yms yms/ tai sitten on tekemättä. Jos se lääkäri ei halua riskeerata leikkauksella äitiä, niin se on lääkärin päätös. Jos nainen haluaa lapsen synnyttää, se on oma päätös.
Jos kärsii synnytyspelosta sen takia että ei halua ikäviä vaivoja, kannattaa harkita esimerkiksi sellaista ääri vaihtoehtoa että ei tee lapsia ollenkaan, tai rupeaa esim. sijaisäidiksi joko väliaikaisesti tai harkitsee mahdollista adoptiota. Kyllä suomessa on huostaanotettuja rakkautta tarvitsevia lapsia, sijaiskodin järjestäminen on erittäin kunnioitettava asia. Tai jos on synnytyspelkoa ihan PELON ei vaivojen vuoksi niin kannattaa hakea asiaan apua vaikka siinä vaiheessa kun raskautta alkaa suunnittelemaan. Yksinkertaiseen pelkoon saa apua, varsinkin kun kyse ei ole vain vaivojen välttelystä.
Synnytetään lapsemme ilolla, ja toivotaan että päästäisiin vähäisin vaivoin. Minä lähden kauppaan, siitä pelosta huolimatta että joku ajaa ylitseni ja joudun pyörätuoliin virtsankarkailujeni kanssa. ( Ketään meidän perheestä muu ei suostunut menemään, syytän niitä sitten jos näin ikävästi käy)- soitellen sotaan
Tää oli hyvä.
Mutta hieman kiinnikkeistä (muista kuin synnytyksestä johtuvista) jotain kokemusta omaavana ja pitkää kuntoutushistoriaa läpikäyneenä en ihan heti suostuisi sektioon jos olisi vapaus valita.. Ei ei ja ei. Soitellen lähden synnytykseen, vaikka tiedänkin että siellä on tosi kysymyksessä. odotan pahinta ja toivon parasta, ja koitan ottaa asiat niinkuin ne tulee. - :)
soitellen sotaan kirjoitti:
Tää oli hyvä.
Mutta hieman kiinnikkeistä (muista kuin synnytyksestä johtuvista) jotain kokemusta omaavana ja pitkää kuntoutushistoriaa läpikäyneenä en ihan heti suostuisi sektioon jos olisi vapaus valita.. Ei ei ja ei. Soitellen lähden synnytykseen, vaikka tiedänkin että siellä on tosi kysymyksessä. odotan pahinta ja toivon parasta, ja koitan ottaa asiat niinkuin ne tulee.Opiskelen kätilöksi, koska mielestäni syntymä on maailman ihmeellisin, pelottavin ja tunteikkain tapahtuma. Toivoisin, että minusta tulisi sellainen kätilö, kenen kanssa jokaisella synnyttäjällä/raskaana olevalla olisi turvallinen olo.
Tämä ketju on todella hyvä, hyviä kommentteja (ja ei niin hyviä) on tänne tullut. Ensimmäisenä silmään pistivät kommentit sektiosta - että halutaan sektio, koska ei haluta/uskalleta ottaa vastaan alatiesynnytyksen mahdollisia ongelmia. Minusta olisi ihanaa viedä näin ajattelevat äidit katsomaan yksi sektio; sektio on aina iso leikkaus, erittäin brutaalia toimintaa, josta on herkkyys kaukana. Äidin maha revitään auki ja lapsi ulos -> saattaa kuulostaa että kivaa, kivutonta ja nopeaa. VÄÄRIN. Haava voi tulehtua, parantumisaika on pitempi, varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa voi kärsiä, leikkaukseen sisältyy aina tulehdus ym. riskit. Kuvitteletteko, että mahanne palautuu tästä noin vain kuntoon ilman kipuja? Haavahoidot saattavat olla uskomattoman kivuliaita ja arvet ikuisia. Naisen keho on kuitenkin tarkoitettu synnyttämään alateitse - jos pelottaa, kerro siitä, Suomessa on pelkopolit sitä varten.
Minusta syntymä ja uuden elämän alku ovat niin ihmeellisiä, mieleen täysin mahtumattomia asioita, että niihin kuuluva kipu ja mahdolliset jälkiseuraukset ovat kuitenkin sivuseikka. Nykylääketiede pystyy lievittämään kipua ja hoitamaan jälkiseurauksia ja toivoisin että myös kouluttamaan ammattitaitoista henkilökuntaa (he ovat kuitenkin vain ihmisiä). Kivunlievitys on hieno asia, enkä todellakaan kuulu ihmisiin joiden mielestä järkyttävä kipu kuuluu asiaan, jotain olisi kuitenkin hyvä tuntea ;).
Seksin harrastaminen on yllättävän vastuullista hommaa, jos ei ole valmis kestämään MITÄÄN kipua tai MITÄÄN ongelmia vain yksilönvapauden nimissä, suositten sterilisaatiota. - 12+3=15???
:) kirjoitti:
Opiskelen kätilöksi, koska mielestäni syntymä on maailman ihmeellisin, pelottavin ja tunteikkain tapahtuma. Toivoisin, että minusta tulisi sellainen kätilö, kenen kanssa jokaisella synnyttäjällä/raskaana olevalla olisi turvallinen olo.
Tämä ketju on todella hyvä, hyviä kommentteja (ja ei niin hyviä) on tänne tullut. Ensimmäisenä silmään pistivät kommentit sektiosta - että halutaan sektio, koska ei haluta/uskalleta ottaa vastaan alatiesynnytyksen mahdollisia ongelmia. Minusta olisi ihanaa viedä näin ajattelevat äidit katsomaan yksi sektio; sektio on aina iso leikkaus, erittäin brutaalia toimintaa, josta on herkkyys kaukana. Äidin maha revitään auki ja lapsi ulos -> saattaa kuulostaa että kivaa, kivutonta ja nopeaa. VÄÄRIN. Haava voi tulehtua, parantumisaika on pitempi, varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa voi kärsiä, leikkaukseen sisältyy aina tulehdus ym. riskit. Kuvitteletteko, että mahanne palautuu tästä noin vain kuntoon ilman kipuja? Haavahoidot saattavat olla uskomattoman kivuliaita ja arvet ikuisia. Naisen keho on kuitenkin tarkoitettu synnyttämään alateitse - jos pelottaa, kerro siitä, Suomessa on pelkopolit sitä varten.
Minusta syntymä ja uuden elämän alku ovat niin ihmeellisiä, mieleen täysin mahtumattomia asioita, että niihin kuuluva kipu ja mahdolliset jälkiseuraukset ovat kuitenkin sivuseikka. Nykylääketiede pystyy lievittämään kipua ja hoitamaan jälkiseurauksia ja toivoisin että myös kouluttamaan ammattitaitoista henkilökuntaa (he ovat kuitenkin vain ihmisiä). Kivunlievitys on hieno asia, enkä todellakaan kuulu ihmisiin joiden mielestä järkyttävä kipu kuuluu asiaan, jotain olisi kuitenkin hyvä tuntea ;).
Seksin harrastaminen on yllättävän vastuullista hommaa, jos ei ole valmis kestämään MITÄÄN kipua tai MITÄÄN ongelmia vain yksilönvapauden nimissä, suositten sterilisaatiota.":)" kirjoittaa: "Minusta syntymä ja uuden elämän alku ovat niin ihmeellisiä, mieleen täysin mahtumattomia asioita, että niihin kuuluva kipu ja mahdolliset jälkiseuraukset ovat kuitenkin sivuseikka. Nykylääketiede pystyy lievittämään kipua ja hoitamaan jälkiseurauksia"
Vai ovat jälkiseuraukset sivuseikka... Synnytyksen aikana koettu ERITTÄIN KOVA KIPU ja /tai fyysinen vammautuminen voivat järkyttää naisen mielenterveyttä siinä missä mikä tahansa muukin ihmisen kokema ERITTÄIN KOVA KIPU. Tästä saattaa aiheutua postraumaattinen sterssireaktio,joka parhaimmillaan häiritsee koko lapsivuodeaikaa ja vaikuttaa negatiivisesti äiti-lapsi suhteen kehittymiseen, sekä parisuhteeseen.
Sinuna,opiskelija,lukisin psykologian kurssin uudelleen. - ........
:) kirjoitti:
Opiskelen kätilöksi, koska mielestäni syntymä on maailman ihmeellisin, pelottavin ja tunteikkain tapahtuma. Toivoisin, että minusta tulisi sellainen kätilö, kenen kanssa jokaisella synnyttäjällä/raskaana olevalla olisi turvallinen olo.
Tämä ketju on todella hyvä, hyviä kommentteja (ja ei niin hyviä) on tänne tullut. Ensimmäisenä silmään pistivät kommentit sektiosta - että halutaan sektio, koska ei haluta/uskalleta ottaa vastaan alatiesynnytyksen mahdollisia ongelmia. Minusta olisi ihanaa viedä näin ajattelevat äidit katsomaan yksi sektio; sektio on aina iso leikkaus, erittäin brutaalia toimintaa, josta on herkkyys kaukana. Äidin maha revitään auki ja lapsi ulos -> saattaa kuulostaa että kivaa, kivutonta ja nopeaa. VÄÄRIN. Haava voi tulehtua, parantumisaika on pitempi, varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa voi kärsiä, leikkaukseen sisältyy aina tulehdus ym. riskit. Kuvitteletteko, että mahanne palautuu tästä noin vain kuntoon ilman kipuja? Haavahoidot saattavat olla uskomattoman kivuliaita ja arvet ikuisia. Naisen keho on kuitenkin tarkoitettu synnyttämään alateitse - jos pelottaa, kerro siitä, Suomessa on pelkopolit sitä varten.
Minusta syntymä ja uuden elämän alku ovat niin ihmeellisiä, mieleen täysin mahtumattomia asioita, että niihin kuuluva kipu ja mahdolliset jälkiseuraukset ovat kuitenkin sivuseikka. Nykylääketiede pystyy lievittämään kipua ja hoitamaan jälkiseurauksia ja toivoisin että myös kouluttamaan ammattitaitoista henkilökuntaa (he ovat kuitenkin vain ihmisiä). Kivunlievitys on hieno asia, enkä todellakaan kuulu ihmisiin joiden mielestä järkyttävä kipu kuuluu asiaan, jotain olisi kuitenkin hyvä tuntea ;).
Seksin harrastaminen on yllättävän vastuullista hommaa, jos ei ole valmis kestämään MITÄÄN kipua tai MITÄÄN ongelmia vain yksilönvapauden nimissä, suositten sterilisaatiota.Kätilöopiskelija tuskin olet, ainakaan tekstistäsi päätellen. Ja toivottavasti tuollaisella asenteella ei sinusta sellaista tulekaan!
Sektiossa ei äidin mahaa revitä auki, ja kyllä siinä on melko rauhallinen meininki, varsinkin suunnitellussa sellaisessa. Brutaalius on siitä kaukana.
Harva nainen oikeasti kuvittelee, että sektio olisi jotenkin helppo saati sitten kivuton. Kyllä hiemankin asioista selvää ottanut ymmärtää, että sektiossa on omat kipunsa, vaikkakin erilaiset. Ja onnekkaat selviävät jopa lähes kivuitta. Kuitenkin kivun välttäminen on harvoin oikeasti se syy sektion haluamiseen, vaikka sektiota vastustavat niin luulevat tai koittavat kaikille uskotella.
Alatiesynnytyksessä on paljon riskejä (pieniä ja suuria), jotka ovat sektiolla vältettävissä todennäköisemmin tai jopa kokonaan.
Nykylääketiede kun ei kuitenkaan voi hoitaa kaikkia jälkiseuraamuksia, jotka voivat viedä lapsen ja äidin terveyden niin fyysisesti kuin henkisestikin. Happivajeesta johtuvaa cp-vamma ei pystytä parantamaan. Ja masentunut äiti, joka on menettänyt täydellisesti pidätyskykynsä, tuskin kykenee nauttimaan vauvasta niin kuin haluaisi, ja siten ei kykene olemaan niin hyvä äiti kun haluaisi.
Toki harvoin vakavia ongelmia tulee, mutta jos niitä tulee, ei se lämmitä pätkääkään, että sellainen on harvinaista. Sen takia synnytyksen pelkääminen ja sektion haluaminen siitä johtuen on täysin ymmärrettävää. Kaikkien ei sitä tarvitse hyväksyä, mutta asioista tulee ottaa selvää, ja säilyttää avomielisyys muita ihmisiä kohtaan ja kunnioittaa heidän mielipiteitään, eikä heti tuomita ala-arvoisesti kypsymättömiksi tai muuten solvata ja alentaa. Sinun teksistäsi saa sen kuvan, että olet hyvin suppeakatseinen ja kypsymätön ihminen, ja juuri sinunlaisia kätilöitä ei tämä maailma kaipaa. - anehoitaja
:) kirjoitti:
Opiskelen kätilöksi, koska mielestäni syntymä on maailman ihmeellisin, pelottavin ja tunteikkain tapahtuma. Toivoisin, että minusta tulisi sellainen kätilö, kenen kanssa jokaisella synnyttäjällä/raskaana olevalla olisi turvallinen olo.
Tämä ketju on todella hyvä, hyviä kommentteja (ja ei niin hyviä) on tänne tullut. Ensimmäisenä silmään pistivät kommentit sektiosta - että halutaan sektio, koska ei haluta/uskalleta ottaa vastaan alatiesynnytyksen mahdollisia ongelmia. Minusta olisi ihanaa viedä näin ajattelevat äidit katsomaan yksi sektio; sektio on aina iso leikkaus, erittäin brutaalia toimintaa, josta on herkkyys kaukana. Äidin maha revitään auki ja lapsi ulos -> saattaa kuulostaa että kivaa, kivutonta ja nopeaa. VÄÄRIN. Haava voi tulehtua, parantumisaika on pitempi, varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa voi kärsiä, leikkaukseen sisältyy aina tulehdus ym. riskit. Kuvitteletteko, että mahanne palautuu tästä noin vain kuntoon ilman kipuja? Haavahoidot saattavat olla uskomattoman kivuliaita ja arvet ikuisia. Naisen keho on kuitenkin tarkoitettu synnyttämään alateitse - jos pelottaa, kerro siitä, Suomessa on pelkopolit sitä varten.
Minusta syntymä ja uuden elämän alku ovat niin ihmeellisiä, mieleen täysin mahtumattomia asioita, että niihin kuuluva kipu ja mahdolliset jälkiseuraukset ovat kuitenkin sivuseikka. Nykylääketiede pystyy lievittämään kipua ja hoitamaan jälkiseurauksia ja toivoisin että myös kouluttamaan ammattitaitoista henkilökuntaa (he ovat kuitenkin vain ihmisiä). Kivunlievitys on hieno asia, enkä todellakaan kuulu ihmisiin joiden mielestä järkyttävä kipu kuuluu asiaan, jotain olisi kuitenkin hyvä tuntea ;).
Seksin harrastaminen on yllättävän vastuullista hommaa, jos ei ole valmis kestämään MITÄÄN kipua tai MITÄÄN ongelmia vain yksilönvapauden nimissä, suositten sterilisaatiota.Olisikohan sinun kätilöopiskelija syytä tulla käymään uudelleen leikkaussalissa silmälasit päässä? Ainakin sinulta on todella vääristynyt kuva sectioista.
Suunniteltu sectio ei todellakaan ole mitään brutaalia toimintaa jossa äidin maha revitään auki. Sellaisesta ei kukaan selviäisi hengissä. Kyllä se leikkaus tehdään huolella ajan kanssa polttaen vuodot etenemisen mukaan.
Ja suunniteltu sectio pyritään tekemään rauhalliseksi synnytystavaksi, jossa huomioidaan sekä isä että äiti. Heille kerrotaan mitä tehdään ja miksi.
Kiireellinen sectio ja hätäsectio ovat luonnollisesti toisenlaisia. Niissä ei paljoa keritä äitille tapahtumista kertomaan, mutta oikeastaan liki kaikki äidit ovat asian ymmärtäneet, koska kyseessä on yhteinen tavoite; saada vauva terveenä syntymään!
Tekstistäsi päätellen et ole synnyttänyt, etkä äiti ja olet todellakin pitänyt silmäsi leikkaussalissa kiinni. Sinun tosiaan kannattaa tarkistuttaa ajatuksiasi ennen kuin kyseiseen ammattiin ryhdyt. -Huomaa, että olet jollain tavoin sectiota vastaan. Mielipiteitä saa olla, mutta asenteellasi voi käydä joskus niin, että synnytyksen lumoissa et tajua jotakin olevan pielessä ja pyytää apua. Okei; usein luonto hoitaa, mutta onneksi nykyään on muitakin tapoja. Muutoin äiti/lapsikuolleisuus tilastot olisivat ihan toista luokkaa. Ongelmat vain pitää tajuta ajoissa, jotta me leikkausosastolla "pääsemme harrastamaan brutaalia toimintaamme", toivottavasti asenteesi ei tule koskaan vaarantamaan ketään! - kjhg
anehoitaja kirjoitti:
Olisikohan sinun kätilöopiskelija syytä tulla käymään uudelleen leikkaussalissa silmälasit päässä? Ainakin sinulta on todella vääristynyt kuva sectioista.
Suunniteltu sectio ei todellakaan ole mitään brutaalia toimintaa jossa äidin maha revitään auki. Sellaisesta ei kukaan selviäisi hengissä. Kyllä se leikkaus tehdään huolella ajan kanssa polttaen vuodot etenemisen mukaan.
Ja suunniteltu sectio pyritään tekemään rauhalliseksi synnytystavaksi, jossa huomioidaan sekä isä että äiti. Heille kerrotaan mitä tehdään ja miksi.
Kiireellinen sectio ja hätäsectio ovat luonnollisesti toisenlaisia. Niissä ei paljoa keritä äitille tapahtumista kertomaan, mutta oikeastaan liki kaikki äidit ovat asian ymmärtäneet, koska kyseessä on yhteinen tavoite; saada vauva terveenä syntymään!
Tekstistäsi päätellen et ole synnyttänyt, etkä äiti ja olet todellakin pitänyt silmäsi leikkaussalissa kiinni. Sinun tosiaan kannattaa tarkistuttaa ajatuksiasi ennen kuin kyseiseen ammattiin ryhdyt. -Huomaa, että olet jollain tavoin sectiota vastaan. Mielipiteitä saa olla, mutta asenteellasi voi käydä joskus niin, että synnytyksen lumoissa et tajua jotakin olevan pielessä ja pyytää apua. Okei; usein luonto hoitaa, mutta onneksi nykyään on muitakin tapoja. Muutoin äiti/lapsikuolleisuus tilastot olisivat ihan toista luokkaa. Ongelmat vain pitää tajuta ajoissa, jotta me leikkausosastolla "pääsemme harrastamaan brutaalia toimintaamme", toivottavasti asenteesi ei tule koskaan vaarantamaan ketään!En minäkään ymmärrä tätä ikuisuusaihetta sektiosta. Moni haluaa lapsen, mutta ei halua sitä normaalisti synnyttää,syystä tai toisesta. Esim. jos taustalla on raiskaus, yms. väkivalta, niin tavallinen synnytys ei tule kuuloonkaan.
Elämme 2000-luvun Suomessa, joten toivoisi jokaisella olevan oikeuden päättää kuinka lapsen synnyttää. Tai oletan että sektion saa, jos todella haluaa. Mutta vaatii äidiltä työtä..
Italiassa äiti saa valita synnytystapansa ja vapaasti...
Elämä on riski ja fiksu ihminen tekee itse valintansa ja kantaa niiden mahdolliset seuraukset. - umppappaa
kjhg kirjoitti:
En minäkään ymmärrä tätä ikuisuusaihetta sektiosta. Moni haluaa lapsen, mutta ei halua sitä normaalisti synnyttää,syystä tai toisesta. Esim. jos taustalla on raiskaus, yms. väkivalta, niin tavallinen synnytys ei tule kuuloonkaan.
Elämme 2000-luvun Suomessa, joten toivoisi jokaisella olevan oikeuden päättää kuinka lapsen synnyttää. Tai oletan että sektion saa, jos todella haluaa. Mutta vaatii äidiltä työtä..
Italiassa äiti saa valita synnytystapansa ja vapaasti...
Elämä on riski ja fiksu ihminen tekee itse valintansa ja kantaa niiden mahdolliset seuraukset."Oletan, että sektion saa, jos todella haluaa. Mutta vaatii äidiltä työtä.. "
Oletat aivan oikein. Syistä, joita en tässä halua eritellä, halusin ehdottomasti sektion. Alatiesynnytys ei ollut edes vaihtoehto. Poikani on ns. vahinkolapsi, saanut alkunsa e-pillereistä huolimatta. Halusimme kuitenkin tottakai pitää vauvan, jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä ilmaisin toiveeni sektiosta, ja siitähän se rumba sitten alkoikin. Koin lääkäreiden ja kätilöiden osalta naureskelua, vähättelyä, haukkumista, minulle oli varattu aika psykologille kysymättä minulta mitään (tuli lappu vaan postissa), itkin useasti itseni uneen kun päätöstä vaan siirrettiin ja siirrettiin ja siirrettiin. Pelkopoli oli sitä että kätilö kertoi yksityiskohtaisesti synnytyksen kolme vaihetta ja se oli siinä. Lopulta kolme viikkoa ennen laskettua aikaan istuimme mieheni kanssa lääkärin toimistossa ja yksinkertaisesti kieltäydyimme lähtemästä ennen kuin sektioaika oli papereissa ja kansissa. Kyllä tuli useaan kertaan mietittyä, että vähänkin ujompi ja epävarmempi nainen olisi varmaan antanut periksi, kyllä se sellaista käännytystyötä ja suoranaista vittuilua lääkereiden osalta oli. No, terve poika syntyi loppujen lopuksi suunnitellulla sektiolla viikolla 39 1, kahdeksan tuntia leikkauksen jälkeen olin jo jaloillani, kotiin päästiin kolmantena päivänä, haava parantui upeasti, ei komplikaatioista tietoakaan ja liikunnankin pääsin aloittamaan jo kun poika oli 7-viikkoinen. En voi kun suositella :) - juristiäiti
anehoitaja kirjoitti:
Olisikohan sinun kätilöopiskelija syytä tulla käymään uudelleen leikkaussalissa silmälasit päässä? Ainakin sinulta on todella vääristynyt kuva sectioista.
Suunniteltu sectio ei todellakaan ole mitään brutaalia toimintaa jossa äidin maha revitään auki. Sellaisesta ei kukaan selviäisi hengissä. Kyllä se leikkaus tehdään huolella ajan kanssa polttaen vuodot etenemisen mukaan.
Ja suunniteltu sectio pyritään tekemään rauhalliseksi synnytystavaksi, jossa huomioidaan sekä isä että äiti. Heille kerrotaan mitä tehdään ja miksi.
Kiireellinen sectio ja hätäsectio ovat luonnollisesti toisenlaisia. Niissä ei paljoa keritä äitille tapahtumista kertomaan, mutta oikeastaan liki kaikki äidit ovat asian ymmärtäneet, koska kyseessä on yhteinen tavoite; saada vauva terveenä syntymään!
Tekstistäsi päätellen et ole synnyttänyt, etkä äiti ja olet todellakin pitänyt silmäsi leikkaussalissa kiinni. Sinun tosiaan kannattaa tarkistuttaa ajatuksiasi ennen kuin kyseiseen ammattiin ryhdyt. -Huomaa, että olet jollain tavoin sectiota vastaan. Mielipiteitä saa olla, mutta asenteellasi voi käydä joskus niin, että synnytyksen lumoissa et tajua jotakin olevan pielessä ja pyytää apua. Okei; usein luonto hoitaa, mutta onneksi nykyään on muitakin tapoja. Muutoin äiti/lapsikuolleisuus tilastot olisivat ihan toista luokkaa. Ongelmat vain pitää tajuta ajoissa, jotta me leikkausosastolla "pääsemme harrastamaan brutaalia toimintaamme", toivottavasti asenteesi ei tule koskaan vaarantamaan ketään!Hurja kommentti tuolla kätilöllä. Olen saanut kaksi lasta sektiolla koska kehoni rakenne virheestä johtuen muu ei lääkärien mukaan ole mahdollista. Enempi lasten hankinta on myös kielletty samasta syystä. Olen syvästi kiitollinen kahdesta terveestä lapsesta ja selviämisestäni elämälle, jotta pystyn hoitamaan ja kasvattamaan heidät. Tietysti olisin halunnut synnyttää alateitse, mutta kun sitten olet loppumetreillä raskaana ja vaihtoehtoja ei ole on erittäin kiitollinen annatusta sektiovaihtoehdosta. Kyse ei ole kivun pakoilusta tai henkisen kapasiteetin heikkoudesta vaan silkasta käsien yhteen liittämisestä siitä syystä, että selvittiin eikä päädytty tilastojen kuolleisuuslukuihin. Onneksi rakennevirheeni näkyi hyvin selkeästi ultrassa ja saimme kaiken mahdollisen tuen sairaalassa. Leikkaustiimi oli todella lämminhenkinen ja teki ihan kaikkensa. Olimme sairaalassa 7 vuorokautta.
- ,
juristiäiti kirjoitti:
Hurja kommentti tuolla kätilöllä. Olen saanut kaksi lasta sektiolla koska kehoni rakenne virheestä johtuen muu ei lääkärien mukaan ole mahdollista. Enempi lasten hankinta on myös kielletty samasta syystä. Olen syvästi kiitollinen kahdesta terveestä lapsesta ja selviämisestäni elämälle, jotta pystyn hoitamaan ja kasvattamaan heidät. Tietysti olisin halunnut synnyttää alateitse, mutta kun sitten olet loppumetreillä raskaana ja vaihtoehtoja ei ole on erittäin kiitollinen annatusta sektiovaihtoehdosta. Kyse ei ole kivun pakoilusta tai henkisen kapasiteetin heikkoudesta vaan silkasta käsien yhteen liittämisestä siitä syystä, että selvittiin eikä päädytty tilastojen kuolleisuuslukuihin. Onneksi rakennevirheeni näkyi hyvin selkeästi ultrassa ja saimme kaiken mahdollisen tuen sairaalassa. Leikkaustiimi oli todella lämminhenkinen ja teki ihan kaikkensa. Olimme sairaalassa 7 vuorokautta.
voi esittää olevansa vaikka professori. Kätilöä tuo kirjoittaja ei kaiketi ole edes nähnytkään..
- ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
:) kirjoitti:
Opiskelen kätilöksi, koska mielestäni syntymä on maailman ihmeellisin, pelottavin ja tunteikkain tapahtuma. Toivoisin, että minusta tulisi sellainen kätilö, kenen kanssa jokaisella synnyttäjällä/raskaana olevalla olisi turvallinen olo.
Tämä ketju on todella hyvä, hyviä kommentteja (ja ei niin hyviä) on tänne tullut. Ensimmäisenä silmään pistivät kommentit sektiosta - että halutaan sektio, koska ei haluta/uskalleta ottaa vastaan alatiesynnytyksen mahdollisia ongelmia. Minusta olisi ihanaa viedä näin ajattelevat äidit katsomaan yksi sektio; sektio on aina iso leikkaus, erittäin brutaalia toimintaa, josta on herkkyys kaukana. Äidin maha revitään auki ja lapsi ulos -> saattaa kuulostaa että kivaa, kivutonta ja nopeaa. VÄÄRIN. Haava voi tulehtua, parantumisaika on pitempi, varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa voi kärsiä, leikkaukseen sisältyy aina tulehdus ym. riskit. Kuvitteletteko, että mahanne palautuu tästä noin vain kuntoon ilman kipuja? Haavahoidot saattavat olla uskomattoman kivuliaita ja arvet ikuisia. Naisen keho on kuitenkin tarkoitettu synnyttämään alateitse - jos pelottaa, kerro siitä, Suomessa on pelkopolit sitä varten.
Minusta syntymä ja uuden elämän alku ovat niin ihmeellisiä, mieleen täysin mahtumattomia asioita, että niihin kuuluva kipu ja mahdolliset jälkiseuraukset ovat kuitenkin sivuseikka. Nykylääketiede pystyy lievittämään kipua ja hoitamaan jälkiseurauksia ja toivoisin että myös kouluttamaan ammattitaitoista henkilökuntaa (he ovat kuitenkin vain ihmisiä). Kivunlievitys on hieno asia, enkä todellakaan kuulu ihmisiin joiden mielestä järkyttävä kipu kuuluu asiaan, jotain olisi kuitenkin hyvä tuntea ;).
Seksin harrastaminen on yllättävän vastuullista hommaa, jos ei ole valmis kestämään MITÄÄN kipua tai MITÄÄN ongelmia vain yksilönvapauden nimissä, suositten sterilisaatiota.Tässä maassa niin vain mennä tekemään sterilisaatiota.Perehdy asiaan ennen kuin tulet suosittelemaan ja viisastelemaan.
- hmmmm....
..mielestäni.
Itselläni on viisi lasta ja ihan ok synnytykset takana. Viimeisestä kysyttiin haluanko sektion, mutten missään tapauksessa sitä halunnut, jos ei pakko ole.
Kolme parasta ystävääni on sektiolla synnyttänyt ja paraneminen on ollut todella paljon hitaampaa, kuin alatiesynnytyksessä.
Itse hoitoalan (vastasyntyneiden- ja synnyttäneiden hoitajana) toimivana ihmisenä olen sitä mieltä, että juurikin esimerkiksi se, että halutaan sektio, vain synnytyskipujen tai alapään ulkonäön takia on väärä peruste. Riskit siinä on kuitenkin AINA paljon suuremmat. Se on leikkaus!
Suomessa edelleen kerrotaan eri lailla eri paikoissaasioista ja neuvoloista tuntuu saavan erilaista tietoa. Totuus kuitenkin on, että maamme on maailman turvallisimpia maita synnyttää, jossa kuolleisuus on pieninmiä, sekä lapsilla, että äideillä synnytyksen yhteydessä.
Eikös se kuitenkin ole se pääasia? Ja kivunlievityshän on todella hyvää nykyaikana. Sitä saa ja annetaan kyllä. Joskin aina sitä ei ehditä laittamaan, jos vauva on synytmässä esim. todella nopeasti. On ihan turha laittaa epiduaalia, jos sen vaikutus alkaa, kun lapsi on maailmassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k863821On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole382401Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi712363Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä732272Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.362015Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma741605- 761507
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?581071Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?691044Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %
Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r5985