Nuorten vanha rakkaus koetuksella

Tarina alkoi näin:
Aloimme seurustella, olimme molemmat 15v. En uskonut seurustelusta koituvan mitään vakavaa, sillä itsellini kyseessä oli vasta toinen "vakavampi" suhteeni. Jotenkin me pysyimme yhdessä ensimmäisen vuoden tutustumalla toisiinme. (Minulle ensimmäinen suutelu, molemmille se "eka kerta".) 1. Vuoden jälkeen oli jotain kriisejä, kun yhtäkkiä toinen oli tullut tutuksi eikä suhde ollut enää niin seikkailua. Noh, kumpikaan ei tahtonut erota vaan sitä opopi miten suhde pidetään "elossa". Tuli myös molemmilla puheeksi että pitäsikö hankkia enemmän kokemusta muiden kanssa. Olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? ( Teimme jonkin naurettavan sopimuksen että saa pettää toista yhden kerran luvan kanssa. No kumpikaan ei ole käyttänyt sitä.)

2. vuoden jälkeen alkoi uudet kriisit, kun pääsimme peruskoulusta ja mietittiin jatkopaikkoja opiskelulle. Minä halusin muutta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan urheilun takia. Hän oli ensin sitä vastaan, koska ei halunnut jäädä yksin. Ymmärsin häntä hyvin ja lopulta jäimme samalle paikkakunnalle. molempia alkoi kuitenkin kaduttamaan. Hän ei halunnut olla este minun unelmille. (Ehkä minun käytökseni oli hieman katkera, kun jouduin jättämään unelman, jonkavuoksi olin rehkinyt yli 10 vuotta). No puolivuotta olimme samassa koulussa kunnes muutin 300km päähän rakkaastani. Teimme kuitenkin sopimuksen, että käyn osan lukiota samassa paikassa kuin rakkaani. kuljin siis kahden lukion väliä.

Kaukosuhde ei alkanut hyvin, sillä rakkaani oli hyvin murheissaan ja monesti itki puhelimessa kun soittelimme. Itselläni oli paljon omantunnontuskia mutta niistä selvisin ammattiauttajan avulla. Välillä meni paremmin ja välillä huonommin. Selvisimme kuitenkin loppulikukaudesta siedettävästi eri kouluissa.

Kesäloma pli ihanaa aikaa ja tuntui etteimikään voisi rikkoa meitä. Sovimme jopa menevämme kihloihin ensi kesänä. Mutta sitten alkoi lukukausi. Taas oli vähän niin ja näin. Kestimme tätä pari kk ja tulin sitten takaisin samaan kouluun kahdeksi kk. Tämä aika oli helppoa vaikka tuleva kiusasi, kun tiesi että minun olisi kuitenkin palattava 300km päähän. Taas olimme erillään.

Tämä aika oli kaikkein pahin. Riitelimme usein. Onneksi äsken oli hiihto loma ja saimme jotenki koottua suhteemme kasaan. Mutta kun hiihtoloma loppui ja palasin takaisin niin rakkaani ilmoitti ettei halua jatkaa seurustelua. Saimme sovittua että odotamme kesään asti ennen kuin päätämme mitään (kesällä olisimme olleet yhdessä 4v). Hän kuitenki sanoi ettei rakasta minua enää niin paljon kuin ennen koska urheilu on minulle hänen mielestään tärkeämpää kuin hän minulle.

Olenko ollut liian itsekäs? Pitäisikö minun jättää urheilu ja keskittyä rakkaaseni?