Tällä hetkellä - kuten tiedämme - on olemassa laki, jossa määritellään valtion virkamiesten kielitaitovaatimukset. Vaatimukset vaihtelevat riippuen hallintoalueen kielijakaumasta ja virkamiehen koulutuksesta. Samoin kunnallisissa virkasäännöissä on määräyksiä kielitaidosta. Kun otetaan huomioon ruotsinkielen käyttämisen todellinen - varsin vähäinen tarve - virka- ja tuomioistuintoiminnassa, voitaisiin mielestäni siirtyä järjestelmään, jossa voitaisiin tukeutua olemassa olevaan kielitaitoon. Etenkin yksikielisillä alueilla, jotka muodostavat maamme kuntien ja valtion piirihallintoalueiden valtaosan, ruotsin kielen käyttö on minimaalista. Lisäksi suurimmassa osassa kaksikielisiä alueita ja viranomaisia ruotsin kielen käyttö ei ole merkittävän laajaa. Kielilaki on eräänlainen paperitiikeri, jonka merkitys on jäänyt käytännön tasolla vähäiseksi.
Se seikka, onko maa yksi- vai kaksikielinen ei ole olennainen kysymys. Olennainen on kysymys siitä, miten ruotsinkieliset palvelut hoidetaan. Jäljempänä ehdottamani järjestelmä ei puutu siihen, että maa edelleenkin perustuslain tasolla on kaksikielinen kahden kansalliskielen järjestelmänä. Myöskään kielilain sisältöä ei tarvitse keskeiseltä sisällöltään muuttaa.
Poistamalla todelliseen palvelujen kysyntään nähden ylimitoitetut julkisen sektorin henkilöstön kielitaitovaatimukset voidaan päästä tilanteeseen, jossa perustuslain suojaiset ja kielilaissa todetut kielelliset oikeudet voidaan toteuttaa. Tarjonta tulee saattaa kysyntää vastaavaksi. Perustuslaki takaisi edelleenkin kummankin kieliryhmän yhdenvertaisuuden eikä esimerkiksi oikeudesta omalla kielellä tapahtuvaan koulutukseen tarvitse silloin luopua.
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta yksittäisiin virkamiehiin kohdistuvia kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Harkittavaksi tulisikin malli, jossa kohdistettaisiin tuo velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Esimerkiksi kielilakiin lisäpykälä
"23 a §
Kaksikielisen viranomaisen ja tuomioistuimen erityisesti tulee huolehtia siitä, että sen palveluksessa on riittävä määrä tässä laissa säädettyjen yksityishenkilön ja oikeushenkilön kielellisten oikeuksien toteuttamiseen kykenevää henkilöstöä. Yksikielisen viranomaisen tai tuomioistuimen tulee huolehtia siitä, että se tarvittaessa ja vailla kohtuutonta viivästystä pystyy tarjoamaan tässä laissa mainittujen kielellisten oikeuksien toteututtamista varten toimituskirjojen ja päätösten käännökset sekä 18 §:ssä säädetyn maksuttoman tulkkauksen"
Samalla voitaisiin kumota virkamiesten kielitaitolaki. Tulevaisuutta varten voitaisiin varautua muuttamaan lakia siten, että ehkäpä venäjän kieli saisi vastaavan aseman kuin suomen ja ruotsin kieli. Voisi olla kolmikielisiä viranomaisia , kaksikielisiä (myös suomi-venäjä) kuin pelkästään yksikielisiä viranomaisia. Luonnollisesti tarvitaan ehkä teknisiä täsmennyksiä muun muassa oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin.
Tässä mallissa ei tarvita palvelujen toteuttamiseen pakollista ruotsin kielen opiskelua. Kielilakia ei tarvitse muuttaa.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaitoresursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin pakollista ruotsinkielen opetusta? Ei todellakaan!
Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin
34 Vastausta
329 Lukukertaa
En huomannut
tuota lisäpykäläehdotustasi kielilakiin, jolla tuomareita koskeva lakiongelma ohittuisi:"Yksikielisen viranomaisen tai tuomioistuimen tulee huolehtia siitä, että se tarvittaessa ja vailla kohtuutonta viivästystä pystyy tarjoamaan tässä laissa mainittujen kielellisten oikeuksien toteututtamista varten toimituskirjojen ja päätösten käännökset sekä 18 §:ssä säädetyn maksuttoman tulkkauksen"
Perustuslakia ei siis välttämättä tarvitse muuttaa, jotta pakkoruotsi saadaan pois. Paineen Suomen muuttamiselle virallisesti yksikieliseksi aiheuttavat pakkoruotsin kannattajat itse perustellessaan pakkoruotsia perustuslailla. Käytännössä riittää kuitenkin seuraavan lain poistaminen
ja kielilain viilaamisella. Oman asian käsittelykielestä säädetään kielilain 3 luvussa, jota pitäisi muuttaa, mutta lain muuttaminenhan ei edellytä uutta lakia, vaan se voidaan tehdä lailla lain muuttamisesta, kuten esim. perustuslakia ollaan muuttamassa tällä hetkellä.
PS. Ruotsin kielen asema ei tule uudessa perustuslaissa muuttumaan suuntaan eikä toiseen.
"Seuraava laki"
on siis tämä:http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030424
Tuo olisi jo
askel parempaan suuntaan. Mutta kyllä Suomen pitää olla selkeästi Pohjoismaa ja se tarkoittaa, että vain enemmistön kieli on virallinen kuten Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa. Kolmikielisyyttä en missään tapauksessa Suomeen enää halua. Sellainen se oli vuoden 1900 kielimanifestin ja vuoden 1902 kieliasetuksen jälkeen; venäjä ensimmäinen kieli, sitten ruotsi ja suomi.Tällä vuosikymmenellä on päästävä siihen, että suomi on ainoa virallinen kieli ja ruotsi on kansallinen vähemmistökieli kaikin sellaiselle kuuluvin oikeuksin. Ilmeisesti olemme pian sen edessä, että venäjä on otettava myös kansalliseksi vähemmistökieleksi. Juuri tästä syystä on mitä pikimmin päästävä pohjoismaiseen kielilainsäädäntöön. Ruotsin malli (kielilaki 1.7.2009) on aivan erinomainen.
entä jos ei
"Tällä vuosikymmenellä on päästävä siihen, että suomi on ainoa virallinen kieli ja ruotsi on kansallinen vähemmistökieli"Entä jos ei päästä?
Ykikielisyys päähänpinttymä
Se seikka, onko maa yksi- vai kaksikielinen ei ole olennainen kysymys. Olennainen on kysymys siitä, miten ruotsinkieliset palvelut hoidetaan. Ehdottamani järjestelmä ei puutu siihen, että maa edelleenkin perustuslain tasolla on kaksikielinen kahden kansalliskielen järjestelmänä. Myöskään kielilain sisältöä ei tarvita muuttaa lukuunottamatta tuon palveluajattelun muutavaa lisäsäännöstä sekä teknisiä tarkistuksia eräisiin lakeihin, kuten esimerkiksi oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin.Poistamalla todelliseen palvelujen kysyntään nähden ylimitoitetut julkisen sektorin henkilöstön kielitaitovaatimukset voidaan päästä tilanteeseen, jossa perustuslain suojaiset ja kielilaissa todetut kielelliset oikeudet voidaan toteuttaa. Tarjonta tulee saattaa kysyntää vastaavaksi. Perustuslaki takaisi edelleenkin kummankin kieliryhmän yhdenvertaisuuden eikä esimerkiksi oikeudesta omalla kielellä tapahtuvaan koulutukseen tarvitse silloin luopua.
Minulle ei ole edelleenkään selvinnyt se, miksi päähän pinttyneenä fiksaationa tavoin tartutaan vaatimukseen maan yksikielisyydestä lainkaan hahmottamatta tätä todellista pullonkaulaa. Vaikka ruotsin kielen asema olisikin laissa todettuna vähemmistökielenä se ei poista sitä tosiasiallista tarvetta, että vähemmistökielen oikeudesta käyttää omaa kieltään jouduttaisiin joka tapauksessa lainsäädäntötasolla säätämään kuten myös Ruotsissakin on tehty. Ruotsissahan on olemassa heidän uusi kielilakinsa ruotsin kielen asemaa turvaamana puitelakina ja erityinen vähemmistökielilaki, jossa erikseen säädetään vähemmistön kielellisistä oikeuksista. Se on asia sinänsä, jos ollaan sitä mieltä, ettei ruotsinkielisellä kielellisellä vähemmistöllä tule olla mitään kielellisiä oikeuksia. Minusta sillä tulee olla täysin yhteneväiset oikeudet äidinkielensä käyttöön. Minulla ei ole mitään heitä vastaan enkä tunne mitään antipatioita heitä kohtaan.
Kielilain varsin vähäisiä käytännön tarpeita varten kuitenkin pidetään virkamiesten kielitaitovaatimuksia täysin ylimitoitettuina. Koska mallissani kielitaitovaatimus osoitettaisiin viranomaiseen eikä yksittäiseen virkamieheen, ei tarvita myöskään koko koulutusikäluokan vaativaa pakollista ruotsin kielen opetusta. Yksittäinen viranomainen toimialueensa kielijaotuksesta ja sen mukanaan tuomasta eritasoisesta kielilain palveluvelvoitteesta johtuen järjestää henkilöstöresurssiensa käytön. Keskustelussa on valitettavaa se, ettei siinä ole tosiasiassa edes hahmotettu sitä, mitä kritisoitu kielilaki tosiasiassa määrää kielellisistä oikeuksista. Kun toistellaan pelkkää propagandaa, ei nähdä metsää puilta. Valitettavasti.
MItäs olette mieltä meikäjuristin ajatuksista.
Nimenomaan!
Oikeastaan koko yksikielisyys-termi on hieman vanhanaikainen. Todellisuudessa pitäisi puhua monikielisyydestä.Siis malli, jossa suomi on pääkieli ja sen rinnalla on monta vähemmistökieltä. Vähemmistökielet olisivat periaatteessa samanarvoisia painotettuna käyttäjien määrällä.
Jokainen suomenmaalainen on velvoitettu lukemaan koulussa pääkieltä, mutta vähemmistökielet ovat luonnollisesti vapaaehtoisia.
Kaikkia vähemmistökieliä tuettaisiin kohtuullisesti verovaroin. Ruotsinkieliset olisivat lukumääränsä, säätiövarrallisuutensa ja yhteiskunnallisen asemansa takia vahvoilla suhteessa muihin vähemmistöihin.
Tälläinen yksikielisyys/monikielisyys-malli on kaikkein nykyaikaisin ja tasapuolisin. Kenelläkään ei pitäisi olla valittamista.
Hyvä Väinö,
Sinä et nyt lainkaan hahmota sitä mistä on kysymys. Lue nuo Ionin viestit uudelleen ja sitten vielä kertauksen vuoksi yhä uudelleen ja uudelleen kunnes ymmärrät mitä hän kirjoittaa.Itse et pohjattomassa tietämättömyydessäsi ja pöyhkeässä omahyväisyydessäsi ymmärrä sitä että viittä prosenttia ( lähes 300 000 hlöä ) maan kantaväestöstä ei voida tuosta noin vain alentaa kielellisten palvelujen suhteen maahanmuuttajien tasolle.
Olet epäonneksesi (?) syntynyt maahan jossa on satoja vuosia puhuttu kahta kieltä rinnan ja kyseisten kielten puhujien yhdenvertaiset oikeudet on myös lainsäädännöllämme taattu. Se että toisia on enemmän ei ole ratkaisevaa vaan se että meitä, niin suomen- kuin ruotsinkielisiäkin suomalaisia tulee yhteiskunnan taholta kohdella yhdenvertaisesti. Ihmisoikeuskysymyksissä laki ei lähde enemmistön edusta vaan yksilön oikeuksista.
Sinun oikeutesi ei voi olla minun etuoikeuteni, me olemme yhtä suomalaisia molemmat.
Ankdamin viesti
kuvaa aivan erinomaisesti Suomen ruotsalaisten loputonta röyhkeyttä ja ylimielisyyttä -"viittä prosenttia maan kantaväestöstä ei voida tuosta vain alentaa kielellisten palvelujen suhteen maahanmuuttajien tasolle". Siihen loppui Suomen ruotsalaisten "suvaitsevaisuus" ja näkemys tasa-arvosta. Mutta tulevat kyllä nielemään kaiken sen karvoineen päivineen. Eivät ne säätiömiljardit loputtomiin riitä.Talan viesti kuvaa
hänen loputonta sairaaloista vihaansa meitä suomenruotsalaisia kohtaan joka kumpuaa sieltä kartanoiden katveesta."Siihen loppui Suomen ruotsalaisten "suvaitsevaisuus" ja näkemys tasa-arvosta."
Kertoisitko Heikki oman näkemyksesi tasa-arvosta?
Sinun mielestäsi olen röyhkeä ja ylimielinen pitäessäni kiinni omista oikeuksistani Suomen kansalaisena! Kaikenlaisia karkeuksia tulee mieleeni mutta jääköön sanomatta..
Miten ne säätiömiljardit tähän aiheeseen liittyy? Uskotko Heikki todella ettei ihmisoikeuksia saa muulla kuin rahalla? Ainakaan minä en ole niin kyyninen että uskoisin niin.
Kiihtymys
Ankdam: Itse et pohjattomassa tietämättömyydessäsi ja pöyhkeässä omahyväisyydessäsi ymmärrä...Eikö sinulla, Ankdam hyvä, ole tuon parempia perusteluja väitteillesi?
Kaksikielisessä Suomessa asuu muuten n. 265 000 ruotsinkielistä, ei lähes 300.000. Yksikielisellä
Ahvenanmaalla asuu n. 25 000 ruotsinkielistä. Ruotsinkielinen asutus sijoittuu selvästi rajoitetuille rantakaistoille ja saaristoon. Suomessa ei siis suinkaan ole satoja vuosia puhuttu kahta kieltä rinnakkain, vaan kieliraja on yhä vieläkin todellisuutta. Vasta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun muuttoliike toi tilanteeseen muutosta, ja syntyi kaksi- tai useampikielisiä kaupunkeja.
Tilanne on nyt muuttunut 20 vuodessa. Ruotsinkielisten osuus on 5 % ja muita kuinkansalliskieliä puhuvien osuus oli v. 2008:n lopussa 3 %, mutta lienee jo nyt suurempi. "Vieraskielisten" oikeudet on otettava huomioon aikaisempaa paremmin.
En oikein ymmärrä, miksi Ankdääam vet tähän ihmisoikeudetkin mukaan; ovatko ne muka jokin lyömäase, jota voi käyttää tuontasoisessa kirjoituksessa?
Ankdamin kirjoitus kaipaa selventämistä. Nyt siinä on suuria sanoja, pieniä virheitä ja halpahintaista herjaa sekaisin.
turhaa
Ymmärtääkö Ankdam kuinka hän loukkaa myös saamenkielisiä kirjoituksellaan? Suomessa on puhuttu suomen lisäksi myös ruotsin ja saamen kieliä.Valitettavasti nyt suomenkielisiä on yli 90%, joten Ankdamin on myös hyväksyttävä tosiasia, että niin on.
Ruotsi on maa, jossa on Ankdamin kielellä enemmistön asema. Siellä on myös suomen kielinen vähemmistö.
Voi sitten tehdä johtopäätökset omalta kohdaltaan.
Viittaamasi laki on RKPn aikaansaannosta eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisoikeuden kanssa.
Olennaista on
että Suomesta tulee aidosti yksi Pohjoismaista. Ja siihen aivan olennaisena kuuluu, että vain enemmistön kieli on virallinen. Kyllä ruotsinkieliset palvelut toimivat senkin jälkeen valtavasti paremmin kuin suomenkieliset palvelut Ruotsissa. Mutta kaikki ylimääräiset etu- ja erioikeudet ruotsinkielisille poistetaan - vaikka vain yksi kerrallaan. Sipoo, Vaasa, Tammisaari, Kokkola, poliisipiirit, käräjäoikeudet, hälytyskeskukset, jne antavat esimakua tulevasta. Suomalainen nuoriso on saanut tarpeekseen pakkoruotsista ja se kyllä kostautuu RKP:lle ja valitettavasti myös Suomen ruotsalaisille.mielipide
Onhan luonnollista ja kohtuullista että kieli, joka on yli 90 prosentin kieli on maan pääkieli.On myös kohtuullista, että laki heijastaa todellisia olosuhteita.
Jos sellaissta ajattelua kutsutaan päähänpinttymiseksi, niin miksi kutsutan sitä jatkuvaa vaatimusta että 5% olisi PERIAATTEESSA tasa-arvoinen 90%:n kanssa. Eikö se jo ole täyttä hulluutta?
"Valinnaisuus turvaa ruotsinkieliset palvelut
Kunnilla on velvollisuus tarjota sekä suomenkielisille että ruotsinkielisille Suomen kansalaisille palvelut äidinkielellään. Tämä tavoite toteutuu vain siten, että kunnat palkkaavat riittävästi kielitaitoisia henkilöitä palvelukseensa. Nykyinen korkeakoulututkintoon sisällytetty ns. virkamiesruotsin taidon osoittaminen ei takaa ruotsin kielen käytännön taitoa. Ruotsin opiskelun valinnaisuus parantaisi palvelujen ruotsinkielistä saatavuutta. Valinnaisuus motivoisi vieraiden kielten – myös ruotsin – opiskeluun jolloin se prosentuaalisesti nykyistä pienempi määrä opiskelijoita myös opiskelisi tehokkaammin.
Vihreän liiton puoluekokous esittää, että
1. Ruotsin kieli tulee muuttaa valinnaiseksi oppiaineeksi yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa ja
koulutusjärjestelmässä tulee siirtyä Kielikoulutuspoliittisen projektin 2007 (KIEPO) suositusten vaihtoehto D:n mukaiseen kielenopetuksen järjestämiseen, jossa perusopetuksessa äidinkielen lisäksi opiskellaan pakollisena kahta muuta vapaavalinnaista kieltä.
2. Kielilakia tulee uudistaa siten, että ns. virkamiesruotsin taidon vaatimus valtion viroissa poistetaan. Valtion viranomaisia velvoitetaan toimimaan vastaavalla tavalla kuin kuntiakin, jolloin virantäytössä määritellään viranhaltijalta vaadittava kielitaito ottaen huomioon ruotsinkielisen väestön tarpeet.
3. Tutkintoasetuksista poistetaan vaatimukset ns. virkamiesruotsin taidosta tutkintokelpoisuuden osoittamisessa."
http://jyvaskylanvihreat.fi/?p=1255
Subjektiivinen oikeus?
Kiepo D:ssä on myös kohta:"Jokaisella olisi kuitenkin subjektiivinen oikeus aloittaa ruotsin opinnot missä opintopolun vaiheessa hyvänsä"
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Miten subjektiivinen oikeus toteutuu yksikielisessä kunnassa?
Pian ei ole ongelma, sillä tietokoneavusteiset oppimisympäristöt mahdollistavat ryhmien kokoamisen eri puolilta maata.
Esimerkiksi samalla tavalla
kuin täällä yksikielisessä Järvenpäässä - ne, jotka haluavat käydä koulu ruotsin kielellä, kuljetetaan joka aamu Sipoon Paippisten ruotsinkieliseen kouluun. Ja löytyy noita työnväenopistoja pilvin pimein. Ei ruotsin opetuksesta tule jatkossakaan puutetta, vaikka Suomi muuttuu virallisesti yksikieliseksi ja koululaitokseen tulee vapaus itse valita ne vieraat kielet, joita opiskelijat haluavat opiskella."koulutusjärjestelmässä tulee siirtyä Kielikoulutuspoliittisen projektin 2007 (KIEPO) suositusten vaihtoehto D:n mukaiseen kielenopetuksen järjestämiseen, jossa perusopetuksessa äidinkielen lisäksi opiskellaan pakollisena kahta muuta vapaavalinnaista kieltä."
Tämä ei huomioi sitä, että kaksi kieltä on osalle suomalaisista tosi raskas urakka. Lalsi huonosti opittua kieltä on vain riesa. Opettaja, oppilas ja perhe voisivat hyvin päättää seiskan tai kasin alussa siitä, onko oppilaan viisasta ottaa uusi kieli vai lisää ykköskieltä - tai lisää suomea!
Meillä on niin monenmoisista kielellisistä lähtökohdista olevia lapsia, että liian laaja pakollisuus vaan syrjäyttää nuoria ja tekee opiskelun takkuisaksi.
Pitäisi lähteä oppilaan oikeuksista perusopetuksessa. Oppilaan oikeutena kielissä on
1. saada hyvät taidot siinä kielessä, jolla hän koulujaan käy - tähän on satsattava, kaikki muu menestys riippuu tästä
2. saada erinomainen englannin kielen taito - tämä mahdollistaa niin ammatissa kuin harrastuksissa yhteydet ympäri maailmaa - nykynuorten on tärkeä tunta olevansa vahvoilla globaaleissa ympyröissä
ja kun nämä näyttävät sujuvan
3. useimmiat ohjataan valitsemaan useammasta vaihtoehdosta oppilaalle itselle mielekkäin toinen vieras kieli
4. kieliin suuntautuneille mahdollisuus valita kolmas ja neljäskin vieras kieli
Vaikka täällä puhutaan kauniisti kielistä, on tärkeä muistaa, ettei asiaosaamista korvaa mikään. Kielet eivät saa olla se painavin osa opiskelua.
Asiattomuus
Kerrankin asiallinen aloitus tällä palstalla, mutta asiallisuushan lopahtaa kuin seinään kun Tala ryntää tänne IHRAisine teeseineen.Toivottavasti joku jolla on vähemmän tunnetta ja enemmän tietoa suhteessa viranomaispalveluihin osallisrtuu. Olisi hienoa joskus oppia jotain tälläkin palstalla. Talan "vinksahtanutta hurrihuumoria" kun olen kuullut koko elämäni. Ei hän siihen ole varsinaisesti tuonut mitään uutta. Hänenkaltaisia 1930-lukulaisia oli paljon enemmän vielä 1970-luvulla, joten kaiken tuon olen kokenut jo nuoruudessani. Jo silloin niille naurettiin aika iloisesti - molemilla kotimaisilla.
Mitä ruotsinkieliset sanovat näistä malleista?
Minä olen
.. ja minusta Ionin malli on ihan varteenotettava ehdotus.En minä näe siinä
mitään sen kummempia muttia.Meidän perustuslaissa ja kielilaissa vahvistetut oikeutemme omaan kieleen ja yhteiskunnallisiin palveluihin on ja pysyy, miten ne totutetaan on sitten eri juttu. Sitä siis sopii vapaasti miettiä. Ionin ehdotus on sinänsä ihan hyvä.
Mitä pakkoruotsiin tulee niin siitä säädetään perusopetuslaissa eikä se ole minulle ja tuskin monelle muullekaan suomenruotsalaiselle mitenkään ajankohtainen asia tai erityisten intohimojen kohde.
Netti fennojen verrattoman lapsellinen käsitys siitä että ruotsin kieli katoaisi Suomesta pakkoruotsin poistumisen myötä on todella hupaisa. Emme me täältä minnekään katoa, ei liioin Ruotsi tuolta länsirajan takaa. Ruotsinkielisistä tulisi vain vähintään kolmekielisinä eräänlainen kielieliitti ja ruotsi palaisi taas eräänlaiseksi koulutetumman väen kieleksi, ei siinä sen kummempaa. Niin makaa kuin petaa.
Kuullostaa hyvälätä
Äkkiseltään tuo kuullostaa ihan käyvältä. En siis ole kielipolitikkan asiantuntija enkä siski varmasti näe kaikkia käytännön seikkoja johon tämä vaikuttaisi.Ehdotus on asialliseen sävyyn kirjoitettu joka käytännössä tarkoittaa että sitä kannattaa lukea loppuun riippumatta siitä onko kirjoittajan kanssa samma mieltä. Oletettavati tässä kejussa suurin osa vastaajista fanittaa ehdotusta mutta sävyyn joka heti paljastaa fanittajan tunnepohjaisesti suhtautuvaksi reppanaksi.
Kommentteja
No keskusteluhan oli ihan asiallista, mistä kiitokset. Todellakin kielilain mukaiset velvoitteet, jotka koskevat perustuslaissa todettua kansalaisen oikeutta käyttää omaa kieltään viranomaisissa ja tuomioistuimissa, voidaan täyttää ilman noin kattavaa kielitaitolakia, jossa kielen osaamisvelvoite kohdistetaan yksittäiseen virkamieheen tai tuomariin eikä viranomaiseen tai tuomioistuimeen. Ikävä totuus on se, että varsinkin yksikielisillä alueilla ruotsin kielen käyttötilanteet ovat varsin harvinaisia ja kaksikielistenkin alueiden palvelutarve on toteutettavissa vähäisemmälläkin henkilökuntamäärin. Kielilaki ei aseta kohtuuttomia velvoitteita eikä synnytä merkittäviä kustannuksia (muun muassa kannatta katsoa paitsi kielilain keskeiset 2-6 lukujen säännökset myös valtion käännöskustannuksista esitettyjä selvityksiä).Kaksikielisyys ei ole suuri miljardiluokan taloudellinen kysymys; joka toista väittää todistakoon väitteensä toteen. MIkäli mukaan luetaan ruotsin kielen kouluopetus,kyse silloinkin on muutamasta sadasta miljoonasta eurosta eikä miljardeista. Koulutuspoliittinen tarkoituksenmukaisuus kylläkin antaisi aiheen vapaaehtoiseen ruotsin kielen opetukseen, etenkin kun mallini ei vaadi julkisen sektorin henkilöstön kattavaa ruotsin kielen hallintaa. Samalla kuitenkin säilyisi perustuslain takaama oikeus saada omakielistä koulutusta ja sosiaali- ja terveyspalveluja. Palveluja ei voida jakaa väestöosuuksien mukaan, koska jokaisella kansalaisella tulee olla kielestään riippumatta samanlaiset oikeudet. Itse asiassa yksikielisyysmallissa jouduttaisiin pohdiskelemaan samoja kysymyksiä ja seuraava kysymys olisikin yksikielisyysmallin osalta se, eroaisivatko nämä vähemmistökielen käyttäjien kielelliset oikeudet edes kielilain ja sen säätämisen yhteydessä täsmennettyjen lakien ( esim. sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki) mukaisista kielellisistä oikeuksista.
Tämä kielen osaamisvelvoitteen ylimitoitus minua on eniten tässä häirinnyt ja uskon, että sen purkaminen johtaa ihan asialliseen lopputulokseen. Hunttailkaapa ! Mietintämyssy päähän!
Huomio!
Vai ei kaksikielisyyys muka ole suuri kysymys eikä olisi miljardiluokkaa? Varamasti on molempia.Kaikki aihetodisteet ovat sen puolella. Taloudelllinen ja henkinen rasitus on valtava. Suomi kampittaa itseään keinotekoisella kaksikielisyyydellä.
Näillä palstoilla on vuosien aikana tuotu SATOJA eri kaksikielisyyden kustannuseriä julki. Nekään ei ole kuin murto-osa kokonaisuudesta.
Vaatisi asiantuntuntijaryhmän pitkän tieteellisen tutkimuksen kaksikielisyyden taloudellisista vaikutuksista. Sitähän ei ole koskaan sallittu poliittisista syistä.
Henkiset ja psykologiset rasitukset ovat vielä lisänä. Niiden merkitys on taloudellisten tappioiden luokkaa.
Kyllä ja lisäksi
Ehdotuksesi on kaikin puolin asiallinen, ja haluaisin lisätä siihen vielä yhden, kaikille tutun näkökohdan: Käyttämättömänä kielitaito ruostuu. Jos virkamies ei jatkuvasti puhu tai muuten tarvitse ruotsia, kieli alkaa unohtua eikä virkamies hallitse uusia ilmaisuja, sanoja ja terminologiaa. Ruotsinkielisiä palveluja tulisi turvat muulla tavalla kuin olettamalla, että 20 vuotta sitten hankittu todistus ruotsin taidosta takaisi pysyvän kielitaidon.Yhteiskunnan tulisi myöntää, että ruotsia tarvitaan vain tietyillä rannikkoalueilla. Muualla voidaan turvautua erikoisjärjestelyihin, tulkkeihin, maakunnassa kiertäviin virkamiehiin etc. Ruotsinkielistemme joukosta löytyvät tosiosaajat, ja ruotsia opiskeltaisiin valinnanvaraisena kielenä' suomalaisissa kouluissa.
Huolellisesti mietitty
Ionin kielipoliittinen malli on huolellisesti mietitty. Se on otettu myös myönteisesti vastaan, pienin varauksin ja eri vivahtein tosin. (Tala: askel parempaan suuntaan; Jyväskylän vihreät: virkamiesruotsi pois; Ankdam: ihan varteenotettava ehdotus.)Ionin tämänkään perusteluin esitetyn kysymyksen ja huudahduksen ei luulisi hyppäävän enää kovin monen silmille nyky-Suomessa: "Tarvittaisiinko tuolloin pakollista ruotsin opetusta? Ei Todellakaan!" Se sulautuu Ionin tekstiin luontevasti.
Ioni¤ on oikeilla jäljillä
Kyllä homma hoituu noinkin ja päästään tavoitteeseen eli pohjoismaiseen malliin, johon kaikissa muissa Pohjoismaissa kuuluu virallinen yksikielisyys. Ruotsi siirtyi siihen 1.7.2009 varsin tiukalla kielilailla. Erinomainen malli Suomelle.Vain kaksi pientä asiaa - siis kielivapaus ja virallinen yksikielisyys. Kaikesta muusta voidaan neuvotella.
Kyllä Heikkikin pian tästä pääsee oikeille jäljille, kunhan tämän esittämäni kokonaisuuden hahmottaa.
Terveiset hiihtoladuilta! 1000 km rapsahti täyteen tälle talvelle ja pääsiäiseksi Lapin hangille. Tästä on hyvä jatkaa!
Muistutus!
Et voi verrata suruja pääväestöön, vaan tietenkin muihin kielivähemmistöihin!Eli suruilla on oikeus samoihin omakielisiin palveluihin kuin saamelaisilla, romaneilla ja venäläisillä.
Nykyäänhän suruilla on valtavsti enemmän palveluja kuin muilla vähemmistöillä.
Juuri tuo asenne, että surut eivät ymmärrä olevansa pieni vähemmistö, on ärsyttävintä.
Olen huomannut debateissa, että Suomenruotsalaisten tapa katsoa omaa määräänsä on toinen kuin meillä suomalaisilla. He aloittavat liittämällä Suomen Nordeniin ja sanovat sitten, että oikeastaan he ovat enemmistö ja suomen kielellä ei ole mitään merkitystä Nordenissa.
Ei tarvitse kaiketi verrata kumpaankaan, ei myöskään saamelaisiin. Mutta 5% entisen emämaan kielen puhuja ja kenties etnisesti omanlaista joukkoa, ei anna aivan kaikkia oikeuksia kuten "jos ruotsinkielisen pitää oppia suomea, pitää suomenkielisenkin oppia ruotsia". Ylpeyttä oman kansanosan historiasta ei tietenkään tarvitse kätkeä ja unohtaa.