jolla olisi huono tuuri miesten kanssa? (Huonoksi tuuriksi ei lasketa, että ihana pahis poikaystävä vetääkin suhteen edetessä turpaan tai harrastaa pettämistä)
Onko olemassa sellaisia naisia, jotka saa usein rukkaset tai jätetään, ja joita miehet harvoin lähestyvät? Kertokaa itsestänne, jos teitä on. En kyllä varsinaisesti usko, että tällaisia naisia kamalasti on. Siltikin, jos sellaisia naisia olisi, niin luulen että voisin löytää jotain sielujen sympatiaa tällaisen naisen kanssa. Kun vaan tietäisi, missä sellaisia on. Siis jos sellaisia yleensä on.
Onko olemassa sellaista naista
jkljlk
35
1318
Vastaukset
- extra virgin
On kyllä. Kukaan mies, kenestä olen ollut kiinnostunut, ei ole tähän mennessä ollut minusta kiinnostunut. (Ja vaikka mies olisikin vaikuttanut kiinnostuneelta ja käyttäytynyt erikoisesti, niin on joka tapauksessa lähtenyt tavalla tai toisella karkuun, eli lasken sen ei-kiinnostukseksi.)
Ja ennen kuin ne vakiokommentit tulevat mukaan kuvioihin: ei, en ole lihava; ei, en ole kiinnostunut "YTM-panomiehistä"; ja ei, en ole rumakaan, tai ainakin kauniiksi kehutaan ja katsomaan käännytään nykyään sen verran usein, etten enää usko olevani, vaikka teininä oli itsetunto nolla. Ujo ja syrjäänvetäytyvä olen kyllä, ja sen verran hitaasti lämpiävä, että en todellakaan pystyisi kiinnostumaan mistään baarissa iskijöistä, vaikka niissä kävisinkin. En laske sitä, että joku tulisi sellaisessa tilanteessa iskemään, miksikään etuoikeudeksi. Näkyyhän se jo näiltä palstoiltakin, että sillä mielellä lähestyvät miehet eivät näe kohteitaan edes ihmisinä.
Tämän lisäksi tutustun uusiin ihmisiin niin vaikeasti (siis kunnolla: ihmiset kiinnostavat kyllä, mutta luonteeni takia olen yleensä sivustakuuntelijan roolissa) että ihastun todella harvoin. Jos se lasketaan nirsoiluksi, niin ihan sama sitten. Niitä harvoja ihastuksiani kohtaan olen kyllä tehnyt aloitteen, koska jokainen näistä on ollut ujo mies, edellämainituin tuloksin. Syistä riippumatta fakta on kuitenkin, että ikineitsyt superluuseri olen vielä yli 25-vuotiaana, ja asia tuskin korjaantuu lähiaikoina.- P.S.
Lisättäköön vielä se, että aloitteentekotavassani on taatusti puutteita, ja varmaankin onnistun antamaan itsestäni jotenkin sekopäisen ja omituisen kuvan, joka säikäyttää tyypit perin pohjin. En kuitenkaan osaa korjata sitä, joten yhtä lailla se tekee minusta "AT-naisen" kuin vastaavasta "AT-miehestä".
- ap.
Missähän sinuun sitten voisi törmätä? Meille miehille on tämä on aika vaikeaa, kun useimmiten tulee vastaan vaan niitä bilehilenaisia.
Ja niin, olisi kiva tietää jotain sellaisiakin paikkoja, missä voisi paitsi tavata, myös päästä tutustumaan extra virginin kaltaisiin naisiin. Täällä oli jotain puhetta erilaisista kursseista ja niillä tutustumisesta. Olen joskus ollut parilla työväen opiston kurssilla, jotka olivat mielestäni mielenkiintoisia. Kursseilla oli myös naisia. Vaan ei siellä kyllä kehenkään tutustumaan päässyt (ja ei, en ollut kurssilla vain tutustuakseni naisiin). Kursseilla käydään ohjelmaa/ opetusta, ja sitten ihmiset vaan lähtevät. Ei ihmiset halua tutustua siellä toisiinsa, hyvä jos nimeään kertovat. Eli naiset, jotain muitakin ehdotuksia tapaamiseen kuin pelkästään että "mee kursseille" :) - 123123123
ap. kirjoitti:
Missähän sinuun sitten voisi törmätä? Meille miehille on tämä on aika vaikeaa, kun useimmiten tulee vastaan vaan niitä bilehilenaisia.
Ja niin, olisi kiva tietää jotain sellaisiakin paikkoja, missä voisi paitsi tavata, myös päästä tutustumaan extra virginin kaltaisiin naisiin. Täällä oli jotain puhetta erilaisista kursseista ja niillä tutustumisesta. Olen joskus ollut parilla työväen opiston kurssilla, jotka olivat mielestäni mielenkiintoisia. Kursseilla oli myös naisia. Vaan ei siellä kyllä kehenkään tutustumaan päässyt (ja ei, en ollut kurssilla vain tutustuakseni naisiin). Kursseilla käydään ohjelmaa/ opetusta, ja sitten ihmiset vaan lähtevät. Ei ihmiset halua tutustua siellä toisiinsa, hyvä jos nimeään kertovat. Eli naiset, jotain muitakin ehdotuksia tapaamiseen kuin pelkästään että "mee kursseille" :)Et kai sinä elä umpiossa? Naisiahan on joka paikassa ja joka paikassa missä on naisia on mahdollisuus tutustua. Tuntuu jotenkin omituiselta että joitain täytyy neuvoa kädestä pitäen joka asiassa. Ja mitä yleensä tällaiset nettineuvot hyödyttää oikeassa elämässä? Katsele ympärillesi ja elä. Ei se sen kummempaa vaadi.
- offsetti
...kokeillut nettitreffejä? Kannataa meinaan kokeilla.
- extra virgin
ap. kirjoitti:
Missähän sinuun sitten voisi törmätä? Meille miehille on tämä on aika vaikeaa, kun useimmiten tulee vastaan vaan niitä bilehilenaisia.
Ja niin, olisi kiva tietää jotain sellaisiakin paikkoja, missä voisi paitsi tavata, myös päästä tutustumaan extra virginin kaltaisiin naisiin. Täällä oli jotain puhetta erilaisista kursseista ja niillä tutustumisesta. Olen joskus ollut parilla työväen opiston kurssilla, jotka olivat mielestäni mielenkiintoisia. Kursseilla oli myös naisia. Vaan ei siellä kyllä kehenkään tutustumaan päässyt (ja ei, en ollut kurssilla vain tutustuakseni naisiin). Kursseilla käydään ohjelmaa/ opetusta, ja sitten ihmiset vaan lähtevät. Ei ihmiset halua tutustua siellä toisiinsa, hyvä jos nimeään kertovat. Eli naiset, jotain muitakin ehdotuksia tapaamiseen kuin pelkästään että "mee kursseille" :)"Missähän sinuun sitten voisi törmätä?"
Jaa-a. Sepäs se ongelma onkin, kun olen itse niin ulalla, etten tiedä, missä voisin törmätä "siihen oikeaan" tai vastaavasti missä "se oikea" voisi törmätä minuun. Ei taida olla kovin mielekäs neuvo, että minut löytää usein kirjastosta tai levykaupoista :)
Silloin harvoin kun baarissa käyn kavereiden kanssa - ja koska olen raitis, se on aika tylsää, joten käyn todella harvoin - niin en todellakaan ole kovin avoimilla mielin iskuyritysten suhteen, kuten jo aiemmin tuli mainittua. Jo pelkästään baarin tunnelma tekee minut epäluuloiseksi. Mutta toisaalta kaikenlainen suora "iskeminen" tekisi kyllä minut epäluuloiseksi arkipäivän tilanteissakin, ja kuten sanoin, olen aika huono tutustumaan ihmisiin tuosta vain. Onhan se kivaa, jos joku katsoo silmiin ja hymyilee kirjakaupassa tai elokuvateatterissa, mutta miten tuollaista sitten veisi eteenpäin? Muutamilla kursseilla olen kyllä tutustunut kivoihin ihmisiin, mutta enemmänkin naisiin kuin miehiin. Muutenkin tuntuu, että ne asiat, jotka minua kiinnostavat, ovat yleensä naisvaltaisia - esim. lukupiireissä ei ole koskaan tullut miehiä vastaan. Toisaalta sitten taas ne miesvaltaiset jutut, jotka kiinnostaisivat, ovat sellaisia, ettei välttämättä uskalla/kehtaa mennä ainoana naisena mukaan. Esimerkiksi airsoft kiinnostaa minua valtavasti, mutta mene sinne sitten leikkimään sotaa nuorten miesten kanssa. Nauraisivat taatusti pellolle.
(Vinkkinä: varmaankin sellaiset kurssit, joissa yhdessä tekeminen on keskeisessä roolissa, ovat omiaan tutustumiselle. Vaikkapa käytännön kielikurssit, joissa puhutaan tunneillakin muiden kanssa?)
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kaikista mieluiten löytäisin jonkun yhteisten tuttavien kautta, tai muuten jossain luonnollisessa ympäristössä, ja tutustuisin kunnolla - ystävystyisin - ennen kuin mitään romantiikkaa tulisi mukaan kuvioihin ollenkaan. Mutta sitten täälläkin sanotaan, että "kaverinaisella ei tee mitään"... masentavaa.
Muistelen nykyään haikeudella kouluaikoja... silloin ei ollut yhtään parempi onni näissä asioissa, ja itsetuntokin oli surkeassa jamassa, mutta kouluympäristö oli kuitenkin omiaan ihastumisille. Olisipa silloin osannut olla rohkeampi, eikä olisi haaskannut niitä vuosia pelkästään unelmoiden. - ....
123123123 kirjoitti:
Et kai sinä elä umpiossa? Naisiahan on joka paikassa ja joka paikassa missä on naisia on mahdollisuus tutustua. Tuntuu jotenkin omituiselta että joitain täytyy neuvoa kädestä pitäen joka asiassa. Ja mitä yleensä tällaiset nettineuvot hyödyttää oikeassa elämässä? Katsele ympärillesi ja elä. Ei se sen kummempaa vaadi.
"Ja mitä yleensä tällaiset nettineuvot hyödyttää oikeassa elämässä? Katsele ympärillesi ja elä. Ei se sen kummempaa vaadi."
Tämä kuulostaa ihan hyvältä neuvolta, tunnen itsekin aivan äskettäin "valaistuneeni" tässä asiassa. Pitää osata elää TÄSSÄ HETKESSÄ, jos ei se onnistukaan koko ajan, niin ainakin silloin kun tilaisuuksia tuntuisi olevan käsillä. Silloin mieli ei saa tilaisuutta rakennella kaikenlaisia esteitä, missä se on yleensä erittäin taitava. Loppu hoituu kuin itsestään, kunhan on jollakin tasolla päättänyt miten aikoo toimia. - extra virgin
offsetti kirjoitti:
...kokeillut nettitreffejä? Kannataa meinaan kokeilla.
Uskon, että nettitreffit toimivat - ainakin monille tutuille on toiminut kiitettävästi - mutta omassa tapauksessa ongelmana on se hitaasti lämpeäminen ja epävarmuus miesten kanssa. Eikös nettitreffailu nimenomaan perustukin siihen, että molemmat hakevat ihan alkutervehdyksistä lähtien seuraa romanttisessa mielessä? En usko, että minusta olisi mihinkään noin suoraan toimintaan heti alusta alkaen. Ja tiedän, että ongelma on lähinnä omassa päässäni. Ongelma se on silti...
Nyt kun kuitenkin muistelen taas noita teinivuosia, niin silloin tutustuin kyllä moniin mukaviin ihmisiin ircissä, ja olipa minulla "virtuaalipoikaystäväkin" Belgiassa :) Heh. Täytynee suunnata takaisin sinne... extra virgin kirjoitti:
"Missähän sinuun sitten voisi törmätä?"
Jaa-a. Sepäs se ongelma onkin, kun olen itse niin ulalla, etten tiedä, missä voisin törmätä "siihen oikeaan" tai vastaavasti missä "se oikea" voisi törmätä minuun. Ei taida olla kovin mielekäs neuvo, että minut löytää usein kirjastosta tai levykaupoista :)
Silloin harvoin kun baarissa käyn kavereiden kanssa - ja koska olen raitis, se on aika tylsää, joten käyn todella harvoin - niin en todellakaan ole kovin avoimilla mielin iskuyritysten suhteen, kuten jo aiemmin tuli mainittua. Jo pelkästään baarin tunnelma tekee minut epäluuloiseksi. Mutta toisaalta kaikenlainen suora "iskeminen" tekisi kyllä minut epäluuloiseksi arkipäivän tilanteissakin, ja kuten sanoin, olen aika huono tutustumaan ihmisiin tuosta vain. Onhan se kivaa, jos joku katsoo silmiin ja hymyilee kirjakaupassa tai elokuvateatterissa, mutta miten tuollaista sitten veisi eteenpäin? Muutamilla kursseilla olen kyllä tutustunut kivoihin ihmisiin, mutta enemmänkin naisiin kuin miehiin. Muutenkin tuntuu, että ne asiat, jotka minua kiinnostavat, ovat yleensä naisvaltaisia - esim. lukupiireissä ei ole koskaan tullut miehiä vastaan. Toisaalta sitten taas ne miesvaltaiset jutut, jotka kiinnostaisivat, ovat sellaisia, ettei välttämättä uskalla/kehtaa mennä ainoana naisena mukaan. Esimerkiksi airsoft kiinnostaa minua valtavasti, mutta mene sinne sitten leikkimään sotaa nuorten miesten kanssa. Nauraisivat taatusti pellolle.
(Vinkkinä: varmaankin sellaiset kurssit, joissa yhdessä tekeminen on keskeisessä roolissa, ovat omiaan tutustumiselle. Vaikkapa käytännön kielikurssit, joissa puhutaan tunneillakin muiden kanssa?)
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kaikista mieluiten löytäisin jonkun yhteisten tuttavien kautta, tai muuten jossain luonnollisessa ympäristössä, ja tutustuisin kunnolla - ystävystyisin - ennen kuin mitään romantiikkaa tulisi mukaan kuvioihin ollenkaan. Mutta sitten täälläkin sanotaan, että "kaverinaisella ei tee mitään"... masentavaa.
Muistelen nykyään haikeudella kouluaikoja... silloin ei ollut yhtään parempi onni näissä asioissa, ja itsetuntokin oli surkeassa jamassa, mutta kouluympäristö oli kuitenkin omiaan ihastumisille. Olisipa silloin osannut olla rohkeampi, eikä olisi haaskannut niitä vuosia pelkästään unelmoiden."Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kaikista mieluiten löytäisin jonkun yhteisten tuttavien kautta, tai muuten jossain luonnollisessa ympäristössä, ja tutustuisin kunnolla - ystävystyisin - ennen kuin mitään romantiikkaa tulisi mukaan kuvioihin ollenkaan. Mutta sitten täälläkin sanotaan, että "kaverinaisella ei tee mitään"... masentavaa."
Tuohan on monen miehen (no, ainakin minun) unelmien tapa edetä parisuhteeseen: jotenkin kaveruuden kautta. Ongelma on kuitenkin siinä, että käytännössä jos mies kerran pääsee kaveriksi, niin sitten hän myös vain on se kaveri, koska naiset tuntuvat suhtautuvan häneen myöhemmin vain pelkkänä kaverina, eikä ajatella miestä ollenkaan mahdollisena kumppanina.
En nyt kuitenkaan tarkoita, että sinun pitäisi yrittää etsiä miestä jollain sinulle sopimattomalla tavalla. Kannatan useista syistä miesten ja naisten välisiä "vain-kaveri" -suhteita, koska en näe teoriassa mitään estettä sille, etteikö kaveruus voisi kasvaa joksikin muuksi (vaikkakin paljon yleisempää lienee, että mies tutustuu kaverinsa kavereihin, joista jonkun kanssa voi sitten roihahtaa jotain muutakin kuin hyvän päivän tuttavuus).- éi ole hyvä ajatus
LordBoredom kirjoitti:
"Voin puhua vain omasta puolestani, mutta kaikista mieluiten löytäisin jonkun yhteisten tuttavien kautta, tai muuten jossain luonnollisessa ympäristössä, ja tutustuisin kunnolla - ystävystyisin - ennen kuin mitään romantiikkaa tulisi mukaan kuvioihin ollenkaan. Mutta sitten täälläkin sanotaan, että "kaverinaisella ei tee mitään"... masentavaa."
Tuohan on monen miehen (no, ainakin minun) unelmien tapa edetä parisuhteeseen: jotenkin kaveruuden kautta. Ongelma on kuitenkin siinä, että käytännössä jos mies kerran pääsee kaveriksi, niin sitten hän myös vain on se kaveri, koska naiset tuntuvat suhtautuvan häneen myöhemmin vain pelkkänä kaverina, eikä ajatella miestä ollenkaan mahdollisena kumppanina.
En nyt kuitenkaan tarkoita, että sinun pitäisi yrittää etsiä miestä jollain sinulle sopimattomalla tavalla. Kannatan useista syistä miesten ja naisten välisiä "vain-kaveri" -suhteita, koska en näe teoriassa mitään estettä sille, etteikö kaveruus voisi kasvaa joksikin muuksi (vaikkakin paljon yleisempää lienee, että mies tutustuu kaverinsa kavereihin, joista jonkun kanssa voi sitten roihahtaa jotain muutakin kuin hyvän päivän tuttavuus).hmm. ihan hyvä ajatus, että tutustuu jonkun toisen kautta ja niinhän ihmissuhteet monesti menevät. Mutta kannattaa kyllä katsoa, kenen kautta aikoo tutustua ja miten. Ainakin itsellä on se kokemus, että jos jotkut naiset ei halua millään, että heidän tutut miehet tutustuisivat muihin naisiin. Ja pikemminkin koittaa estää kaiken sellaisen keinolla millä hyvänsä, missä niin vois käydä. Ja varsinkin jos nainen on hyväkin kaveri miehen kanssa, ei kannata tutustua toiseen naiseen toisen kautta. On varmaa, että se alkuperäinen kaverinainen ei kestä sitä ja kostaa sen jotenkin ilkeästi ja pääsee vielä siihen väliin sekoittaan. Jos jonkun hyvän neuvon vois antaa, niin älä ikinä päästä ketään edes kaverinaista mihinkään väliin, äläkä koskaan puolella sanallakaan vihjaise, että voisit olla kiinnostunut jostain hänen kaverista. Älä vaikka kaveri olis sulle miten ihana hyvänsä.
Sitä en tiedä, miten miesten kautta tuo tutustuminen onnistuu. Voisin veikata että paremmin. éi ole hyvä ajatus kirjoitti:
hmm. ihan hyvä ajatus, että tutustuu jonkun toisen kautta ja niinhän ihmissuhteet monesti menevät. Mutta kannattaa kyllä katsoa, kenen kautta aikoo tutustua ja miten. Ainakin itsellä on se kokemus, että jos jotkut naiset ei halua millään, että heidän tutut miehet tutustuisivat muihin naisiin. Ja pikemminkin koittaa estää kaiken sellaisen keinolla millä hyvänsä, missä niin vois käydä. Ja varsinkin jos nainen on hyväkin kaveri miehen kanssa, ei kannata tutustua toiseen naiseen toisen kautta. On varmaa, että se alkuperäinen kaverinainen ei kestä sitä ja kostaa sen jotenkin ilkeästi ja pääsee vielä siihen väliin sekoittaan. Jos jonkun hyvän neuvon vois antaa, niin älä ikinä päästä ketään edes kaverinaista mihinkään väliin, äläkä koskaan puolella sanallakaan vihjaise, että voisit olla kiinnostunut jostain hänen kaverista. Älä vaikka kaveri olis sulle miten ihana hyvänsä.
Sitä en tiedä, miten miesten kautta tuo tutustuminen onnistuu. Voisin veikata että paremmin.Niin, siis tietysti on olemassa sanotaanko nyt erilaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät kuvaamallasi tavalla. Enkä siis yrittänyt sanoa, että pitäisi jotenkin "käyttää" kaverisuhdetta hyväkseen. Joskus olen kuitenkin huomannut, että jotkut kaverinaiset yrittävät suorastaan parittaa sinkkumieskavereitaan omille sinkkukavereilleen. Näin luultavasti siksi, koska joistakin on vain mukavaa kun kaksi sinkkua kohtaavat toisensa, sitä paitsi jos kyseessä on tuttavapariskunta, niin niiden on kai helpompi keksiä jotain erityistä tekemistä toisten pariskuntien kuin yksittäisten sinkkukavereiden kanssa.
- omat asiansa
LordBoredom kirjoitti:
Niin, siis tietysti on olemassa sanotaanko nyt erilaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät kuvaamallasi tavalla. Enkä siis yrittänyt sanoa, että pitäisi jotenkin "käyttää" kaverisuhdetta hyväkseen. Joskus olen kuitenkin huomannut, että jotkut kaverinaiset yrittävät suorastaan parittaa sinkkumieskavereitaan omille sinkkukavereilleen. Näin luultavasti siksi, koska joistakin on vain mukavaa kun kaksi sinkkua kohtaavat toisensa, sitä paitsi jos kyseessä on tuttavapariskunta, niin niiden on kai helpompi keksiä jotain erityistä tekemistä toisten pariskuntien kuin yksittäisten sinkkukavereiden kanssa.
hmm. joo, mut ota huomioon, et jos ei tän naisen ole yleensä tarkoitus parittaa miestä tai auttaa miehen mielestä, vaan yrittää saada asiat vaan oman mielensä mukaan häärättyä. Jos joku yrittää parittaa tosi innokkaasti jollekin tietylle, voit olla varma, että yhtä tiiviisti sama nainen yrittää olla sitten jotain muita naisia vastaan, koska näkee tän yhden mielestään hyvänä.
Ei se ole niin hyväntahtoista aina kuin sen vois ymmärtää.
Joistakin siis ei ole mukavaa, että kaksi sinkkua kohtaa, vaan on mukavaa, että kaksi hänen mielestään sopivaa sinkkua kohtaa ,a katoppa miten kävis, jos ei meniskään tän parittajan mielen mukaan.. Se on ihan mielenkiintonen ilmiö. Ne on kaks eri asiaa. Opit kyllä vielä, ehkä isot pojat sulle opettaa. omat asiansa kirjoitti:
hmm. joo, mut ota huomioon, et jos ei tän naisen ole yleensä tarkoitus parittaa miestä tai auttaa miehen mielestä, vaan yrittää saada asiat vaan oman mielensä mukaan häärättyä. Jos joku yrittää parittaa tosi innokkaasti jollekin tietylle, voit olla varma, että yhtä tiiviisti sama nainen yrittää olla sitten jotain muita naisia vastaan, koska näkee tän yhden mielestään hyvänä.
Ei se ole niin hyväntahtoista aina kuin sen vois ymmärtää.
Joistakin siis ei ole mukavaa, että kaksi sinkkua kohtaa, vaan on mukavaa, että kaksi hänen mielestään sopivaa sinkkua kohtaa ,a katoppa miten kävis, jos ei meniskään tän parittajan mielen mukaan.. Se on ihan mielenkiintonen ilmiö. Ne on kaks eri asiaa. Opit kyllä vielä, ehkä isot pojat sulle opettaa.Saattaa olla. Sinulla siis on huonoja kokemuksia? Joka tapauksessa, ne harvat kerrat kun joku on minua parittanut, on kaveri osoittanut melko omituisen näkemyksen siitä, millaiset ihmiset hänen mielestään sopivat toisilleen, joten mitään ei tietty ole koskaan syntynytkään.
- sitä itseään
LordBoredom kirjoitti:
Saattaa olla. Sinulla siis on huonoja kokemuksia? Joka tapauksessa, ne harvat kerrat kun joku on minua parittanut, on kaveri osoittanut melko omituisen näkemyksen siitä, millaiset ihmiset hänen mielestään sopivat toisilleen, joten mitään ei tietty ole koskaan syntynytkään.
niin. oikeasti jotkut ymmärtää, että toiset haluaa tutustua ja voi toki tutustuttaa tuputtamatta tai estämättä ja jotenkin niin, että kaikilla on hyvä mieli. Ihan hyväntahtoisesti ylipäätään toimia kuin ihmisten kanssa toimitaan. Mulla ylipäätään kalskahtaa korvaan koko "parittaminen", koska yleensä ihmisten kautta nyt voi tutustua ihan noin vain lähtökohtaisesti keneen vain, jos nää ihmiset on avoimia ja yleensäkin sosiaalisia ja käyttäytyy avoimesti joka suuntaan, eikä siinä tarvita erikseen mitään parittamisia sitten. Sitten on näitä näennäisen avoimia, jotka haluaa "auttaa", mutta joku hommassa vaan klikkaa täysin.
On mulla hyviäkin kokemuksia ja ne parhaat on just niitä, että ihmiset vaan on avoimia joka suuntaan vauvasta vaariin ja bestiksestä sukulaismummonkumminkaimaan. Eniten hallaa tekee sellaiset näennäisavoimet, joilla on kuitenkin tosi tiukat omat systeemit omasta mielestään oikeista ja vääristä ihmisistä. sitä itseään kirjoitti:
niin. oikeasti jotkut ymmärtää, että toiset haluaa tutustua ja voi toki tutustuttaa tuputtamatta tai estämättä ja jotenkin niin, että kaikilla on hyvä mieli. Ihan hyväntahtoisesti ylipäätään toimia kuin ihmisten kanssa toimitaan. Mulla ylipäätään kalskahtaa korvaan koko "parittaminen", koska yleensä ihmisten kautta nyt voi tutustua ihan noin vain lähtökohtaisesti keneen vain, jos nää ihmiset on avoimia ja yleensäkin sosiaalisia ja käyttäytyy avoimesti joka suuntaan, eikä siinä tarvita erikseen mitään parittamisia sitten. Sitten on näitä näennäisen avoimia, jotka haluaa "auttaa", mutta joku hommassa vaan klikkaa täysin.
On mulla hyviäkin kokemuksia ja ne parhaat on just niitä, että ihmiset vaan on avoimia joka suuntaan vauvasta vaariin ja bestiksestä sukulaismummonkumminkaimaan. Eniten hallaa tekee sellaiset näennäisavoimet, joilla on kuitenkin tosi tiukat omat systeemit omasta mielestään oikeista ja vääristä ihmisistä.Taidamme lopultakin olla kuitenkin samaa mieltä. Ei siis tarkoitukseni ollut suitsuttaa "parittamista", vaan tarkoitinkin lähinnä sitä, että naiseen voi tutustua kaverina, eikä se oli siinä mielessä omaan jalkaan ampumista, vaikka tämän naisen kanssa jäisikin aina pelkäksi kaveriksi, koska tällä naisella saattaa taas olla ystävättäriä, joista joku on sinkku ja jonka kanssa voi "kipinöidä".
Nyt kun muuten muistelen, niin itseasiassa jotkut näistä parittajista ovat olleet sellaisia, että jos olen omatoimisesti ihastunut johonkuhun omasta mielestäni sopivaan ja maininnut kaverinaiselle tästä, niin on muutaman kerran alkanut sellainen "eihän tuo sovi sulle yhtään"-saarna. Samat kaverinaiset, jotka yrittävät saattaa yhteen kiltin yliopistonörtin ja pelkkää elämänkoulua käyneen päihdeongelmaisen villikon, jos saan vähän kärjistää.extra virgin kirjoitti:
Uskon, että nettitreffit toimivat - ainakin monille tutuille on toiminut kiitettävästi - mutta omassa tapauksessa ongelmana on se hitaasti lämpeäminen ja epävarmuus miesten kanssa. Eikös nettitreffailu nimenomaan perustukin siihen, että molemmat hakevat ihan alkutervehdyksistä lähtien seuraa romanttisessa mielessä? En usko, että minusta olisi mihinkään noin suoraan toimintaan heti alusta alkaen. Ja tiedän, että ongelma on lähinnä omassa päässäni. Ongelma se on silti...
Nyt kun kuitenkin muistelen taas noita teinivuosia, niin silloin tutustuin kyllä moniin mukaviin ihmisiin ircissä, ja olipa minulla "virtuaalipoikaystäväkin" Belgiassa :) Heh. Täytynee suunnata takaisin sinne..."Eikös nettitreffailu nimenomaan perustukin siihen, että molemmat hakevat ihan alkutervehdyksistä lähtien seuraa romanttisessa mielessä? En usko, että minusta olisi mihinkään noin suoraan toimintaan heti alusta alkaen."
Tämä se nyppii hieman minuakin nettitreffailussa. Tilanteesta häviää se luonnollinen mutkattomuus ja tavanomainen toiseen ihmiseen tutustuminen, ja tilalle tulee tarve esiintyä jotenkin erityisesti edukseen, ja sitten kun pitäisi tavata kasvotusten, niin pitää vielä pystyä täyttämään kasvotusten toiselle syntyneet odotukset, jotka saattavat monilta osin perustua silkkaan mielikuvitukseen.
Ei sillä, nettitreffailu voittaa silti jonkun baari-iskemisen, ja edelleenkin korostan, että monella tutulla on alkanut netitse pitkäkestoinen (siis edelleen jatkuva) suhde.- Rakastava_mies
sinulle sosiaalisesti ehkä hieman epätaitavalle naiselle:
Täältä löytäisit hyvinkin itsellesi hellän ja rakastavan miehen, joille sosiaaliset temput eivät ole tärkeitä, vaan etsin naista joka olisi hellä ja rakastava, ja sellaiselle naiselle haluaisin itsekin antaa ison annoksen hellyyttä ja rakkautta.
Annapa siis tilaisuus, niin kummankaan ei tarvitsisi jatkaa elämäänsä yksin.
Siispä: soita ja tutustu: 044 567 0800 / Mika
- ainakin yksi on
ai onko? En mä silti usko, et se on tuuria. Se on jotain karmaa, teen jotain perusvirhettä jatkuvasti tajuamatta mikä se on. Päätä vois tietysti hakata seinään, mutta ei kärsimys enää tästä paremmaksi jalosta. :)
Musta se on mun oma käytösvirhe. Tajuan asioita liian myöhään, tai toimin väärin ja tulos on sellainen.
-Silloin kun mä olen se oma itseni, muhun ihastuu kaikenlaiset reppanat ja tätä nyt ei saa käsittää väärin. Sellaiset, jotka olis oikeasti enemmän sosiaalitädin asiakkaita, kuin mitään mahdollisia miesystäviä. Mä tiedän, että en ole erityisen kiltti niille, joskus mietin, että onko muut naiset sitten niin ilkeitä, vai mistä se johtuu. (tästä joku suuttuu, mutta tarkoitan sitä mitä sanon, en aliarvioi tällä ketään.)
-Joku muu sotkee suhteet tai aiheuttaa jollain ilkeillä jutuilla kunnon kränän ihmissuhteeseen. Ja ennenkuin tajuan, mistä se johtuu, olen menettänyt ihmisiä. Jälkeenpäin on turha valittaa, ei kukaan kuuntele ja asiat on liian solmussa.
-Pari kertaa on käynyt niin, että minä järkevä, itsestäni ja suhteista liikoja luulematon tyyppi olen todella ollut pettynyt, ensin kaikin puolin tapaillaan ja tutustellaan ja jutustellaan ja just kun sä saat miehestä sen syvällisen ja hienon arvostettavan puolen löydettyä ja hyvältä näyttää, ja sä odotat enää sitä täydellistä hetkeä niin kas.. sitten onkin joku hehkeä blondi jostain löytynyt viidessä sekunnissa ja ah sitä rakkauden räiskettä.. Kyllä siinä tuntee itsensä typeräksi ja epänaiseksi. Eipä siitä sen enempää.
-ikä, ammatti, harrastukset, tuttavapiiri on sellaiset, ettei niihin uudet miehet kuulu. Toisaalta myös huomaa sen, että jos jonkun sinkkukavereiden tuttaviin kuuluu miehiä, niistä pysytään hipihiljaa. Kukaan ei vahingossakaan esittele tuttaviaan tai menojaan kellekään. Tuo on ehkä hankalinta. Ei oikein tutustu nykyään niin helposti, vaikka haluaisi.- m29.
Mitä tarkoitat sosiaalitädin asiakkailla? Kaikki kaksvitoset miehet, joilla ei ole tutkinto valmiina ja hieno työpaikka alla ja iso joukko kavereita? Kaikki ne kolmekymppiset miehet, joilla ei ole nousujohteinen ura menossa, oma kaksio ostettuna ja kolmio harkinnassa? Kaikki ne kolmevitoset miehet, joilla ei ole isot saavutukset työelämässä, eikä omaa omakoti- tai rivitaloasuntoa, omaa kartanovolvoa eikä ex-vaimoa nalkuttamassa? Vai mitä?
- mitä ne on
m29. kirjoitti:
Mitä tarkoitat sosiaalitädin asiakkailla? Kaikki kaksvitoset miehet, joilla ei ole tutkinto valmiina ja hieno työpaikka alla ja iso joukko kavereita? Kaikki ne kolmekymppiset miehet, joilla ei ole nousujohteinen ura menossa, oma kaksio ostettuna ja kolmio harkinnassa? Kaikki ne kolmevitoset miehet, joilla ei ole isot saavutukset työelämässä, eikä omaa omakoti- tai rivitaloasuntoa, omaa kartanovolvoa eikä ex-vaimoa nalkuttamassa? Vai mitä?
nolointa on, että tarkoitan nimenomaan kirjaimellisesti niitä. Ei voi puhua kaikista, mutta joistakin. En alkuunkaan tuollaisia mitä kirjoitat yllä. Ne olis lottovoittoja. Arvasin, että joku käsittää tuon ilmaisun väärin, mutta minä tarkoitan kirjaimellisesti sosiaalitädin asiakkaita. Arvaa onko kovin romanttista, kun saa huomiota joltain esimerkiksi lievästi kehitysvammaiselta, tai erityistukikoulua käyneeltä oppimishäiriöiseltä, jolla asiat menee hitaasti päähän ja itse asiassa ei ole sosiaalisia ongelmia, kun ihminen ei niitä tunnista, mutta iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn. Kaikki kunnia heille vaan, ja vaikken itsekään ole mikään tavallista kummempi ihminen, niin sanotaanko näin, että mulla ei oikein ole kykyä nähdä kovin tasaveroisena sellaista. Mitä teet, kun sellainen odottaa sua oven takana kun tulet kotiin ja on sellaisella asialla, että nyt voitais alkaa seurustelemaan.. Voi luoja..
- MiettinytAsiaa
Täällä on yksi sellainen. Olen aloittanut tuon keskustelun "Saako kaikki naiset pakkeja".
Mitähän kertoisin itsestäni.. Ikää 22-vuotta.
Ainoastaan teini-iässä ikäiseni poika oli kiinnostunut ja seurustelimme jonkun aikaa.
Sen jälkeen ei mitään.
Miehet on lähestyneet, mutta lähinnä humalassa ja useimmiten kovaääniset miehet melko suoralla tavalla.
Usein olen lähinnä kokenut pelkoa vastaavissa tilanteissa. Sitten on ollut vain ihastuksia, rauhallisempia miehiä joilta olen kaikilta saanut pakit.
Ulkonäöltä tavallinen, 168/55, hoikka ja melko sirorakenteinen. Joskaan ei siitä siroimmasta päästä kuten alle 160cm naiset on. Hiukset on jotain keskipitkät, värjään ja olen suoristusraudan kaveri. Sitten muuten ehostan itseäni hillitysti.
Olen masennukseen taipuvainen, aluksi varautunut mutta sitten puhelias. Joillekin olen käynyt liian raskaaksi seuraksi kenties. Minä luulen että vika on siinä, että minussa ei ole "sitä jotain" joka saa ihmisen kiinnostuksen heräämään. Olen myös todella usein ahdistunut kaikkien huonommuuden tunteiden takia. - jaksaa jaksaa
Miksei sellaista naisillekin tapahtuisi. Miehet kyllä kiinnostuvat minusta, mutta ne miehet ovat yleensä joko varattuja, tai sitten haluavat pelkkää seksiä (joka ilmeisesti on kanssani ok, koska haluavat vielä pitkänkin ajan päästä lisää?!?). On todella pitkä aika siitä, kun joku olisi ollut kiinnostunut tavallisesta parisuhteesta kanssani ja sitä on välillä vaikea ymmärtää ja hyväksyä kun ystävät ympärillä löytävät puolisoita itselleen. En ole maailman fiksuin taikka kaunein, mutta kuitenkin älykäs, nätti ja lämminsydäminen ja minua tyhmemmät, rumemmat ja ilkeämmätkin löytävät sen oikeansa. Olen ylipainoinen, mikä on varmasti yksi iso syy siihen, että miestä ei noin vain löydy, mutta toisaalta, minua lihavammatkin ovat kumppaninsa löytäneet...en haluaisi seurustella lihavan miehen kanssa, tai sellaisen, joka saa kiksinsä koostani, koska haluaisin mieluummin seuraa joka haluaa elää kanssani terveellistä elämää. Olisi aivan hirveää, jos terveellisemmät elintavat aiheuttaisivat parisuhteen kariutumisen riskin...
Viimeisen vuoden aikana kaksi miestä on jättänyt minut löydettyään itselleen "paremman" ja usean miehen kanssa on suhteen alku katkennut niin, ettei siitä ole viitsitty minulle edes ilmoittaa, on vain oltu hiljaa kunnes olen asian tajunnut. Inhottavinta on ollut sellainen, että nettideittaillessa ollaan todella innoissaan ja suitsutetaan ihanuuttani ja luonnettani, mutta livenä tapaamisen jälkeen into lopahtaa kuin seinään. Mainittakoon vielä sokerina pohjalla, että kaksi ensimmäistä yritystäni ikinä lähestyä miehiä (teini-iässä) päättyivät siihen, että ko. miehet halusivat oikein erityisesti loukata ja satuttaa minua pelkkien ei kiitos-pakkien sijaan. Seurustelin aikanaan parikymppisenä usemman vuoden hyvän miehen kanssa, mistä olen kiitollinen, koska sen muistaessani jaksan taas uskoa että joku vielä löytyy. Minulla on myös sinkkuystäviä, jotka ovat hyvännäköisiä, fiksuja ja muutenkin loistavia, mutta tuskailevat samojen asioiden kanssa kuin itsekin ja ihan oikeasti yleensä jutut päättyvät siihen, että mies vain häviää johonkin juuri kun alkaa itse innostumaan, tai muuttuu todella oudoksi (esim. ei ole tuntevinaan tavatessa, haluaa nähdä vain humalassa, paljastuu jonkun melko poikkeavan ideologian kannattajaksi tms).
Parasta olisi tavata miehiä yhteisten kavereiden kanssa, mutta omien kavereideni kautta olen viimeksi edes nähnyt sinkkumiehen varmaan pari vuotta sitten...yleensä yhteisissä juhlissa on joko pariskuntia, tai sitten on tyttöjen ilta. Omaa loistavaa sinkkumieskaveriani olen koittanut saada samoille kekkereille kavereideni kanssa, mutta toistaiseksi heillä ei ole synkannut...
Totean vielä lopuksi, että älkää jaksako mollata lihavia, ette voi tietää syitä jotka ovat siihen johtaneet tai pieniä asioita, joilla lihavaa ystävää tai tyttöystävää voi auttaa onnistumaan elämänmuutoksessa. Itse syön yleensä yksinäisyyteeni (vaikka kaikki ihmissuhteeni seurustelua lukuunottamatta ovat hyviä ja lukuisia) ja jokaisen miehen myötä lähtee yleensä heti painoa, ja sitten tulee taas pakit :) Olen ollut välillä hoikka ja erittäin hyvännäköinen ja ero ihmisten kohtelussa on aivan käsittämättömän suuri verrattuna nykyiseen...ei kukaan pidä oikeutenaan sanoa rumalle että se on ruma, mutta lihavat tuntuvat olevan täysin vapaata riistaa.
Jaksamista kaikille oman kultansa etsijöille...aina pitää toivoa :) - manna-
Minä myös!
Ikää 27v, asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista, pituus rapiat 160cm ja vaatekoko XS/S, naama tasoa "ihan tavis". Siinä mielessä tunnun olevan poikkeuksellinen näissä keskusteluissa, että en ole "kotona ja luonnossa viihtyvä alkoton ja savuton", vaan päinvastoin käyn paljon ulkona baareissa, keikoilla, festareilla, teatterissa, leffassa, syömässä, kahvilla jne. Yleensä vähintään kerran viikossa. Tässä kaupungissa ei ole montaakaan baaria tai keikkapaikkaa missä en olisi käynyt - en siis ole fakkiutunut mihinkään pintaliitomestoihin tai omaan lähiöbaariini vaan käyn vaihtelevasti eri paikoissa. Minut voi siis bongata karaokeräkälästä, sedulasta, irkkupubista, hippibaarista, hevimestasta..ja siltikään ei lykästä. Kävin myös aikanaan aktiivisesti opiskelijariennoissa - ei apua. (Jotten vaikuttaisi täysin juopolta niin mainittakoon että olen hoitanut kouluni kunnialla ja harrastan epäsäännöllisen säännöllisesti myös liikuntaa eri muodoissa ja lukemista ja töitä teen keskimäärin 50h/vko.)
Hyviä kavereita minulla on ehkä kymmenkunta ja näistä n. puolet asuu ympäri Suomea. Kaverien kavereista ja kaverien poikaystävien kavereista ei myöskään ole löytynyt kumppania. Viimeisen 5 vuoden aikana olen käynyt yksillä treffeillä, joilla mies komenteli minua tyyliin "tota et kyllä osta, se on liian kallis" (kyse oli pizzasta, maksoimme omilla rahoillamme) ja arvosteli minua huorahtavaksi (olin lähtenyt baarista hänen mukaansa, emme harrastaneet seksiä).
Olen kohtalaisen ujo ja ne harvat suorat iskuyritykset saavat minut lähinnä pakenemaan paikalta paniikissa. Sosiaalisemmat ystäväni taas saavat seuraa tuosta vain. Olen huomannut itsessäni sen (typerän) piirteen, että jättäydyn aina taustalle kaikissa keskusteluissa ja annan poikkeuksetta ystävieni hallita tilannetta. Olenkin nyt päättänyt hiukan sisuuntua ja lakata olemasta se hiljainen seinäruusu, katsotaan olisiko tällä vaikutusta flaksiin.- vai seinäruusu
Heh. täälläkin yks seinäruusu. Ei siks, että olis ujo tai hiljanen, mut ne kaverit on sellasia kälättäjiä, että joskus kuvittelis tekevänsä fiksumman viakutuksen kun olis hiljempaa. Tai toisaalta suunvuoroa ei saa tai ne huutaa päälle.. Että ei ne kaikki jotka olettais keskustelun olevan jotakuinkin ihan ihmisten juttelua, ole mitään seinäruusuja, mut kun se ei ainavaan käytännössä toimi. Ei tarvi olla kuin yks kaks päällepäsmäriä, jotka tekee itsestään numeron hyvässä ja pahassa, niin sitä mieluummin antaa toisen toitottaa, kuin alkaa johonkin kilpalaulantaan, missä toinen pitää laulaa suohon. ;)
- täällä yksi
Minä olen sellainen. Miehet joiden kanssa olen seurustellut ovat sanoneet minulle "en rakasta sinua" tai "luuletko että rakastaisin sinua". Tai olen saanut kännyyn viestin että ei nähdä enää. MInua ei koskaan kukaan mies lähesty paitsi silloin kun seurustelin ulkomaalaisen miehen kanssa..silloin sitten suomalaiset miehet olivat kiinnostuneita ja ihmettelivät että miten hän on onnistunut saamaan minunkaltaisen naisen...eivät siis ilmeisestikään oikeastaan olleet kiinnostuneet minusta vaan siitä että saisivat minut pois ulkomaalaiselta mieheltä koska muutenhan olisin yhtä viehättävä myös ilman ulkomaalaista miesystävääni..mitä en käytännössä ole. Ja koska minulla ei nyt ole ulkomaalaista miesystävää niin saan tosiaan olla yksin...ei ketään kiinnosta.
- rumako?
Mä en tiedä mikä mussa on vikana kun koskaan ei kukaan mies lähesty..ja sitten olen sen verran arka tekee mitään aloitteita miesten kanssa niin kai tässä saa loppuelämän viettää yksin. Humalassa olen kyllä rohkea aloitteisiin mutta selvinpäin ei tuu mitään..ilman seksiäkin ollut jo 2 vuotta ja alkaa jo pa...taa aika paljon...on kyllä tosi surkeeta kun ihminen jo 32 ja näin surkee näissä asioissa
- 19+1
Täällä yksi epäonninen lisää. Minulla on jo enemmän ikää (lähes 40) mutta epäonni on "vainonnut" minua ihan koko ikäni. Miesten suhtautuminen minuun tuntuu ristiriitaiselta. Toisaalta minulle saatetaan tulla kadulla kertomaan kuinka kaunis olen, erityisesti ukkomiehet flirttailevat minulle, minulla on lukuisia miespuolisia ystäviä jotka arvostavat myös luonnettani, saan paljon huomiota. Minua on myös ahdisteltu pikkutytöstä lähtien johtuen kurveistani, kolmekymppiseksi asti yritin piilotella muotojani. Kuitenkaan minua ei kukaan pyydä treffeille tai edes selkeästi tee selväksi että haluaisi muutakin kuin flirttailla (tai panna, jotkut tekevät tämän selvääkin selvemmäksi, käyvät käsiksi). Sinkkumiehet tuntuvat toisinaan olevan jäykkiä kuin seipään nielleet kanssani. Olen itse yrittänyt lähestyä miehiä (ja menenkin juttelemaan, katselen, hymyilen jne.) jos olen itse kiinnostunut. Olen myös pyytänyt treffeille laihoin tuloksin.
Vika lienee lopulta minussa. Jos joku mies sattuisi olemaan todella kiinnostunut ja tekee itseään rivakasti tykö, säikähdän ja minua alkaa ahdistaa. Haluaisin hetken katsella rauhasssa, ennekuin osaan päättää haluanko tutustua. Ilmeisesti kuitenkin jos mies on tosissaan kiinnostunut, hän ei aikaile ja ne kaukaa katselijat eivät sitten ole kiinnostuneita oikeasta parisuhteesta. Minua on kiusattu koulussa, haukuttu, hakattu, kerrottu kuinka ruma olen jne. ja se on varmasti aikanaan jättänyt jälkensä, itsetuntoni oli teiniässä ja nuorena aikuisena kiusaamisen ja ahdistelun takia pakkasen puolella, enkä kyennyt ilmaisemaan kiinnostusta saati seurustelemaan. Vieläkin on vaikeaa päästää ketään lähelle.
Minulla on ollut yksi pitkä suhde joka päätyi eroon jo useampi vuosi sitten. Olen tavannut miehiä viime vuosina lähinnä netin kautta. Jostakin syystä kohdalleni sattuvat aina ne, joilla on ongelmia. Alkoholi, itsetunto, hirviöeksät jne. En oikein enää jaksa vaivautua. Jos tulee kohdalle niin tulee, skeptinen kuitenkin olen kun tuntuu etten kelpaisi kuin itsetunnon kohottajaksi flirttiin tai kertapanoksi (joita en harrasta ollenkaan, kokeilin yhdenillanjuttua joskus parikymppisenä ja totesin ettei ole minun juttu).- samaa ihmetellyt
mikä siinä on, että joskus kokee olevansa vaan pelkkä idioottimagneetti, just ne samat alkoholistit, itsetuntovammaiset, tai hirviöeksät, niitä olis. Ja tietäisin paljon ihan normaalejakin miehiä, mut ei ne vaan lähesty. Kieltämättä se ottaa ylpeyden ja itsetunnon päälle, ja tulee sellainen olo, että mussa on jotain perustavanlaatuista vikaa, kun ei onnistu. On totta, että ei jotkut kelpaa. Mutta totta on, ettei niiden kanssa voisi kukaan elää, ei hyvä eikä huonompi ihminen, että ei ole mistään rimasta kiinni sekään.
Toisaalta tiedän valtavasti hyviä normaaleja miehiä, mutta ei kun ei. Ei ole siitä kiinni, ettäkö jotenkin aliarvioisin toisia tai yliarvioisin ketään.
Jostain syystä ainakin omista tuttavanaisista huomannut, että ei ne mitään helppoja ihmisiä nekään ole, jotka saa tai on saaneet miehiä. Monesti aika itsekeskeisiäkin ja joskus jopa ilkeitä, en sano, että itse olisin mikään parempi, mutta ihmettelen myös joskus miesten makua. Toisaalta ei silloin paljon muut asiat vaikuta, jos on ulkonäkö sellainen. Miehet kestää yllättävän paljon paskaakin ja huonoa kohtelua, ja alkaa yllättävän helposti tossun alle jos ne vaan kuvittelee saaneensa hienonkin saaliin.
- totuus.
Naisilla menee aina paremmin.
- teardropsuntilyoudie
onhan niitä. Nykyään olen täysin vapaa ja silti vihainen. En pääse vihasta eroon.
- kööö
voi kyllä on.itse olen aloitteeni tehnyt enkä kertaakaan ole vielä kunnolla seurustellut.
olen 25v ja normaalinnäköinen.mutta liian kiltti ja huonoitsetuntoinen.vaikutan tyhmältä,vaikka olen ihan perusterävä ja sekin hämmentää miehiä.ilmeisesti...
ihmettelen noita atm:n ruikutusta täällä kyllä.samanlaista se on saatana kaikilla,turha valittaa. - Leea81
Minua niin kyllästyttää nämä perinteiset asenteet siitä, että kaikkien naisten ympärillä pörrää jatkuvasti miehiä. Kasvakaa aikuisiksi. Vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on kiinni niin monesta asiasta: tuurista, oikeasta ajoituksesta, molempien osapuolten yhteneväisistä tavoitteista ja lähtökohdista yms. Varmaan minäkin tapaisin ihmisiä, jos tykkäisin roikkua illasta toiseen samassa baarissa, joisin itseni niin tolkuttomaan humalaan, että en ajattelisi nenääni pidemmälle ja viestittäisi miehille, että olen vapaata riistaa. Ongelma on vain siinä, että en ole kiinnostunut baareissa roikkumisesta, en ylipäänsä ole kovin kiinnostunut tekemään tuttavuutta täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen varovainen kaikissa ihmissuhteissa. Minulla ei ole tarvetta kerätä elämään turhanpäiväisiä, pinnallisia tuttavuuksia. En etsi tilapäisiä suhteita, olen vain ja ainoastaan vakavan, toivottavasti koko loppuelämän kestävän suhteen perässä. Tämä luultavasti näkyy käyttäytymisessäni jotenkin, ainakin varautuneisuutena. Siksi minua on koko 28-vuotisen elämän aikana uskaltanut lähestyä ehkä viisi miestä. Minä tulkitsen tämän niin, että miehet pelkäävät saavansa minulta heti kättelyssä rukkaset tai arvaavat, että minä etsin jotain pysyvää ja olen siksi ehkä pelottavan vakavalla mielellä liikenteessä. En tiedä. Jotain sellaista.
Epäilijöille tiedoksi, vaikka se minusta onkin toissijainen asia. Olen viehättävä, tyylikäs, miellyttäväkäytöksinen, fiksu, huumorintajuinen, korkeasti koulutettu ja työssä käyvä nainen. Vain vähän ujo ja varautunut. Toivoisin, että joku joskus rohkenisi siitä huolimatta lähestyä minua. - soffie
Voih, mä saan pakkeja vähän väliä vaikken edes yritä! Esim eilen olin baarissa (just tulin, joten vesiselvänä). Menin tiskille tilaamaan, niin mies siinä baarijakkaralla käänty muhun päin ja pelästyneen oloisena tokas: "Älä vaan mua yritä!!!" Suu loksahti auki mutta naurattihan se, ei ollut eka eikä varmast vika kerta kun näin mulle sattuu.
Ja olen lihava nuori nainen, pukeutuminen ja tyyli asiallista, ja tuohon tiskille menin vain tilaamaan, en miestä metsästämään. =)- tarantiino
maalata hauskan kuvan tosta tapauksesta päähäni, voiko tuo olla tottakaan enää.:)
- montakin
En ole uskaltanut kyllä aloitteita tehdä missään, niin että varsinaisia rukkasia en ole saanut. Joskus on joku kaverini mennyt paljastamaan ihastukseni kohteelle tykkäämiseni, ja sitten tämä kohde on henkilökohtaisesti minulle ilmaissut, että "tykkään susta mutta vain ystävänä".
Ylipäätään minulla on tapana ihastua selvästi itseäni vanhempiin miehiin, ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa. Ei sellaista vain voi lähestyä, kun tietää, ettei toinen kuitenkaan ikäeron vuoksi olisi kiinnostunut tai että pitäisi koko juttua ihan sairaana.
Niin kutsutussa oikeassa elämässä ei minua ole koskaan lähestytty. Jossain tsäteissä nyt toki, kun löytyy aina niitä läähättäjiä, jotka yrittävät ketä hyvänsä tietämättä toisesta yhtään mitään muuta kuin nimimerkin. Baareissa en kyllä muutenkaan viihdy, niin ettei ole ollut paljon tilaisuuksiakaan, vaikka kai sitä nyt tiettyjä ihmisiä lähestytään ihan missä hyvänsä. Kerran olin kaverini kanssa baarissa, ja muuan vieras miespuolinen henkilö alkoi jutella kaverilleni jotain ja kysyi siinä sivussa, miksi hänen kaverinsa (siis minä) näyttää niin vihaiselta. Ja itse asiassa minulla oli oikein hauskaa siinä vaiheessa, niin että ilmeisesti jo perusilmeeni karkottaa ihmiset kauas.
Koskaan en ole seurustellut, ja ikää on pian 22 vuotta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole192136Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi352016Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä161899Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma461347- 731277
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46853Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?51721Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat8711- 49661
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi32658