ai KIRISTÄÄKÖ?!?

Tuttua, niiiiiiiiiin tuttua!! :D

Meillä alakerran naapuri alkoi porata, kun vauva nukahti. Vauva vielä nukkui todella epäsäännöllisesti, mutta jollakin yliluonnollisella tavalla se naapuri tiesi... Eikä näin käynyt kerran tai kaksi vaan oikeasti turhan usein. Ääni oli käsittämättömän järkyttävä, vauva ja myöhemmin taapero itki hysteerisenä puolituntia sylissä. Lapsi oli muutenkin pienenä todella herkkä koville äänille ja pelkäsi kuollakseen myös imuria.

Kun lapsi oppi puhumaan, hän puhui pitkään siitä, kuinka pora tulee seinän läpi meille kotiin. Saimme miehen kanssa ohjattua juttua siihen suuntaan, että pora olikin jännä ja hauska juttu, joten pahempaa pelkoa siitä ei onneksi tullut. Tuon järkyttävän poraamisharrastuksen loppumisesta on nyt noin vuosi ja lapsi puhuu EDELLEEN siitä.

Mutta eipä tiennyt naapuri, miten höllässä hänen henkensä oli... Hänen onnensa lienee se, että minun oli pakko pitää hysteeristä vauvaa sylissä ja hyssytellä, enkä päässyt irrottamaan sisäistä (joskaan ei mitenkään pientä) helvettiä irti. Onneksi emme myöskään usein kohtaa rapussa, vähän kireässä on edelleen se "moi", vaikka tosiaan ihan sääntöjen mukaisesti naapuri poraili, eikä hän periaatteessa tehnyt mitään väärää.

Meidän naapurilla on harrikka, ja pitää sitä keittiömme ikkunan alla. Ei riitä pelkkä käynnistäminen hänelle, vaan pitää HUUDATTAA sitä vehjettä ainakin kymmenen minuuttia ennen liikkeelle lähtöä. Pyysimme nätisti, että olisiko mahdollista rullata prätkää vaikka kymmenen metriä kauemmas ikkunasta, kun vauva aina herää, ja koko kämppä kaikuu ja tärisee jylinästä. No ainut kommentti naapurilta oli, että mitäs asutte tässä ja kyllä teistäkin ääntä lähtee. Sama homma siis jatkuu ja jatkuu...

Ei me kyllä saada omalla toiminnallamme heidän kotinsa ikkunoita ja lasiesineitä helisemään..