Keskusteleminen

Sama täällä. Kamalan työlästä yrittää pitää keskustelua yllä, eikä se tahdo onnistua. Harmi kun muilla menee usein niin hyvin, keskustelu sujuu ja "synkkaa", mutta minun kanssani tulee hiljaisia hetkiä ja vaatii ponnistelua yrittää pitää yllä keskustelua. Olen sanoissani aika kömpelö, sanat tuppaa unohtumaan (esim. äsken kämppis kysyi että mitä olen kastikkeeseen laittanut, enkä muistanut sanaa ruokakerma), en yhtäkkiä keksi sujuvaa lausetta vaan kaikki tulee töksähtelevästi ulos. Voi kun voisikin vaan ottaa rennosti ja puhua silloin kun tekee mieli sanoa jotain, eikä väkisin taiteilla veitsen terällä niinkuin sanoit. Kummallista tämä elämä kun koko ajan pitäisi puhua, muuten ei ole hyvä tyyppi.

Niinkin.. Mutta se jaa.On todella tylsä sana. Ja et sinä oikeasti ole sellanen. Mutta se ,että jännittää puhumisista tai tuoda julki ajatuksiaan..Et se ole sinä silloin..tai se sinä joka olisit jos et jännittäisi.
Niin kai sekin on taitoa ,että osa puhua... Mutta se ,että puhuu sitä mitä oikeasti tuntee..Toista kohtaan jos on rakastunut toiseen ..

Vai tarkoititko vain yleisellä tasolla juttelua ihmisten kanssa ? Itselleni se ei ole kai koskaan ollut ongelma voin puhua uppo oudon ihmisen kanssa vaikka Junaa odotellessa. Ei mitään vaikeutta.

Hei!

Vähennä kofeiinin käyttöä, se lisää jännitystä ja pelkoja y.m.m. Käytä Keijua voileivän päällä siinä on hyvää omega-3 rasvahappoa, se parantaa hermosolujen toimintaa ja lesitiini muistia, mutta sitä on lisätty joka paikkaan. Kuuntele musiikkia niin paljon kuin mahdollista ja varsinkin väh. 10 min. ennen nukahtamista vähentää masennusta, lisää sosiaalisuutta ja parantaa muistia. Äläkä ole liian pitkään syömättä sillä verensokerin vaihtelut lisäävät jännitystä ja pelkoja sekä masennusta ja ahdistusta.
Aivoja voi rentouttaa laittamalla kädet rinnan päälle oikea käsi vasemmalle ja vasen oikealle siten että, sormet vähän koskettavat olkapäätä.

Mulle on kans jutustelu ihmisten kanssa sellanen mahdottomuus, että en ees yritä. Lisäksi kun oon laiska ja luovuttaja. Koulussa oon välitunnit aina yksin. Jos joku koittaa tulla seuraan, katson muualle ja olen poissaoleva, niin että se varmasti älyää olla "pelottamatta" minua, että joutusin puhumaan jotain...

Lainaus: "Olen sanoissani aika kömpelö, sanat tuppaa unohtumaan (esim. äsken kämppis kysyi että mitä olen kastikkeeseen laittanut, enkä muistanut sanaa ruokakerma), en yhtäkkiä keksi sujuvaa lausetta vaan kaikki tulee töksähtelevästi ulos."

Parastahan tässä on tietenkin se, että tämä toinen osapuoli voi luulla sinun olevan ylimielinen, kun puhut vain muutaman sanan töksäytyksillä. Valitettavasti hiljaisuus ja puhumattomuus voivat viestiä joillekkin ihmisille, että tämä hiljainen henkilö kokee olevansa jotenkin parempi muita, eikä siksi sano mitään.
Jännityksen kourissa sitä tulee annettua vaikka minkälaisia vääriä signaaleita... Jos juttu ei luista, niin toinen voi ruveta miettimään, että "ehkei tuo pidä minusta, ehkä olen tylsä ja epäkiinnostava, kun tuo ei puhu minulle mitään", vaikka todellisuudessa tämä hiljainen henkilö palaisi halusta avata suunsa, muttei vain kaikessa yksinkertaisuudessaan uskalla sanoa mitään.

Ensiksi puhemuistia, että muistaa sanoja ja niistä tulee mieleen uusia sanojaja johdantoja, että tulee jatkumoa.
Pitää muistaa vähän ainakin mitä toinen on sanonut, tietysti halua puhua, sosiaalisuutta ja sitä ettei jännitä ja pelkää puhumista. Hermosolut ovat joustavia ja muovautuvia, joten harjoitus tekee mestarin.
Siksi kuten tässä viestiketjussa mainitsin m.m. musiikin kuuntelun, niin se on ehdottoman tärkeää todella ennen nukahtamista, koska silloin rytmi vaikuttaa parhaiten hermosolujen uudelleen muokkautumiseen.
Varmasti, kun niitä ohjeita noudatat kahden vuoden päästä olet todella jo sosiaalinen ja hyvä puhuja, puhe tulee itsestään, eikä ole töksähtelevää.

Kokeilkaahan niin olette uusi ihminen ainakin kahden vuoden kuluttua.