Ei enää edes naurata

Olen lähes 100 %:isen varma siitä, että haastattelijat eivät taatusti naureskelleet sinun ansioluettelollesi. Jostakin HYVÄSTÄ syystä sinut oli tuonne haastatteluun kutsuttu, sillä millään organisaatiolla ei ole varaa pyytää haastatteluun sellaista, jonka ei arvioisi sopivan tehtävään.

Häntä pystyyn vaan. Jos et saa tätä paikkaa, niin mieti, miten saat käännettyä hanttihommat kuulostamaan ihan asiantuntijatyöltä. Luota itseesi, niin työnantajakin luottaa osaamiseesi.

1. Maisteri, joka ollut 2v työttömänä ja selvästi antaa kuvan etsivänsä ja etsineensä vain ja ainoastaan oman alansa paikkoja.

2. Maisteri, joka on selvästi halunnut olla kiinni edes jossakin työelämässä jo kohtalaisen kaikkiruokainen

Kumpi näyttää fiksummalta paperilla? Ellei sitten anna kuvaa, että miksi tämä on ollut näissä töissä, jotain varmasti vialla kun ei ole ollut korkeampi tasoisissa työnkuvissa. Tosin tätä kuvaa ei tietty luoda, vaan se on ihan katsojan silmissä. Realistit tietenkin tajuavat, että mahdollisuudet voivat olla hieman rajalliset nykyisessä maailmantilassa. Ainut selkeästi huono puoli on toki,että jos ei ole juuri lainkaan tehnyt edes lähelle oman alansa hommia ja koulusta rupeaa olemaan jo aikaa, niin edelle menevät tietysti usein tuoreemmat valmistuneet. Jos ollaan viivalla, että katsellaan henkilöitä joilla ei ole alan ja työtehtävien varsinaista omaa työkokemusta paljoa.

Kun päädyit nousukaudella ns. vääriin töihin?

Sinun pitää uskoa itseesi, niin muutkin uskovat.

"Akateeminen juntti" kuulostaa aika typerältä ja kuvastaa ehkä ajattelutapaasi. Miten ihmeessä se suorittavan tason työt olisi niin huono juttu, kun suurinosa työpaikoista on juuri suorittavalla tasolla!? Ei mitään ole kiveenkirjoitettu etukäteen. Elämässä edetään kuitenkin tavalla tai toisella.