Jos toista ihmistä todella rakastaa, ei häntä voi kahlita, ei omistaa. Jos hän itse haluaa olla uskoton, sille ei valitettavasti voi mitään. Ei toista ihmistä voi pakottaa rakastamaan itseään, ei olemaan uskollinen. Siihen ei uhkailut tai pelottelut auta. Jos ihminen haluaa parisuhteessa pettää, se on hänen valintansa, hän sen tekee.
Elämä on kuitenkin vain elämää.
Uskottomuus täytyy sallia
tottamaarr
33
652
Vastaukset
- ilman valheita
Kaikkihan on kiinni siitä mitä pariskunta keskenään sopii. Jos pariskunta sopii että ollaan uskollisia, niin silloin tulee olla uskollisia. Jos pariskunta taas sopii, että vieraissa on luvallista käydä, niin sitten voi käydä vieraissa. Mutta se pitää tehdä avoimesti ja salailematta. Valehtelu on alhaista.
Eihän toista tietenkään väkisin voi pitää uskollisena. Mutta uskottomankin on hyvä ymmärtää, että hän voi menettää puolisonsa pettäessään, koska kaikki eivät pysty elämään uskottomassa suhteessa eikä sitä tule heiltä vaatia, koska myös heillä on oikeus omiin arvoihinsa. Riskit pitää aina huomioida. Jostain syystä aina löytyy niitäkin ihmisiä, jotka ensin pettävät, mutta ovat sitten järkyttyneitä ja ihmeissään, kun puoliso haluaakin erota. Kummastuttaa, miksi eivät aikaisemmin ajatelleet asiaa.
Ja löytyyhän sitten vielä näitäkin ihmisiä, jotka sallivat pettämisen itselleen, mutta eivät kumppanilleen. Tähän syyllistyvät erityisesti miespuoliset. Mitä heistäkin pitäisi ajatella ?- ...............::...
Valehtelu on alhaista, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa, voi jättää mainitsemattakin. Se ei ole valehtelua!
En ole yhdessäkään parisuhteessa "sopinut" uskollisuusasioista, kuulostaa naurettavalta. Olen joka suhteessa elänyt yksilönä, kuten kumppanikin ja jos toinen todella haluaa jotain tehdä, oli se sitten seksiä kolmannen osapuolen kanssa tai lähteä viikoksi Thaimaahan, hän sen tekee. En ole koskaan kokenut tarvetta rajoittaa kumppanini elämää. Suhteet ovat kaatuneet ihan muihin asioihin, kuin pettämisiin tai seksiin.
Ihminen on kuitenkin yksilö. - miksi ei saisi sopia
...............::... kirjoitti:
Valehtelu on alhaista, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa, voi jättää mainitsemattakin. Se ei ole valehtelua!
En ole yhdessäkään parisuhteessa "sopinut" uskollisuusasioista, kuulostaa naurettavalta. Olen joka suhteessa elänyt yksilönä, kuten kumppanikin ja jos toinen todella haluaa jotain tehdä, oli se sitten seksiä kolmannen osapuolen kanssa tai lähteä viikoksi Thaimaahan, hän sen tekee. En ole koskaan kokenut tarvetta rajoittaa kumppanini elämää. Suhteet ovat kaatuneet ihan muihin asioihin, kuin pettämisiin tai seksiin.
Ihminen on kuitenkin yksilö.Tietysti ihminen on yksilö, mutta ei parisuhteessa sopiminen ole ollenkaan naurettavaa. Mitä väärää on muka siinä että parisuhteessa sovitaan pelisäännöt. Onhan työelämässä ja joka paikassa muuallakin pelisäännöt. Miksi ei siis parisuhteessa ?
Tietenkin sinä voit elää miten parhaaksi näet, mutta kunnioita sinä myös myös niitä, joilla on toisenlaiset arvot ja jotka haluavt elää eri tavalla. Ja jos et kerran näe uskottomuudessa mitään väärää, niin miksi et yhtä hyvin voisi kertoa siitä kumppanillesi. Miksi et voi pelata avoimin kortein ? - Hauska täti
...............::... kirjoitti:
Valehtelu on alhaista, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa, voi jättää mainitsemattakin. Se ei ole valehtelua!
En ole yhdessäkään parisuhteessa "sopinut" uskollisuusasioista, kuulostaa naurettavalta. Olen joka suhteessa elänyt yksilönä, kuten kumppanikin ja jos toinen todella haluaa jotain tehdä, oli se sitten seksiä kolmannen osapuolen kanssa tai lähteä viikoksi Thaimaahan, hän sen tekee. En ole koskaan kokenut tarvetta rajoittaa kumppanini elämää. Suhteet ovat kaatuneet ihan muihin asioihin, kuin pettämisiin tai seksiin.
Ihminen on kuitenkin yksilö.Tuossahan se ero just piileekin. Parisuhteessa sitoudutaan ja pelataan yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Tuo mitä nimität parisuhteeksi kohdallasi lienee vain vapaa suhde, silloinhan onkin sovittu että mennään ja naidaan kaikki kanasta tikapuihin, eikä millään mitään väliä.
- valehtelu
ja paskanpuhuminen ok. sitten sun mielestä, vai? Eikö ok. ole paremminkin se ettei mene ollenkaan naimisiin tai eroaa jos tuntuu ettei voi olla uskollinen. Oikeassa olet ettei ketään voi pakottaa mihinkään.
- totta tuokin
"Jos hän itse haluaa olla uskoton, sille ei valitettavasti voi mitään. Ei toista ihmistä voi pakottaa rakastamaan itseään, ei olemaan uskollinen. "
näin on. vastaavasti ei toista ihmistä voi pakottaa olemaan pahoinpitelemättä itseään, ellei omaa siihen tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia. poliisikin vain "laskee pisteet" eli on käytännössä paikalla kun tilanne on jo ohi. - mummomuori*
niin toki, jos elämä nyt ei ole kovin kummonen juttu.
Olet vallan oikeassa siinä että toista ihmistä ei voi pakottaa. Toki on ihmisiä jotka vaativat sitä, mutta ei kenenkään tarvitse tuohon vaatimukseen alistua. Tiedätkö se on helppoa; ”En halua että sinä olet ainoa seksuaalinen kumppani”. Jos se kumppani sanoo, että ei käy, niin olet VAPAA lähtemään suhteesta.
Eikö vain?
Ihminen on vapaa päättämään ja se lienee se vaikein asia mikä meitä kohtaa. Saa päättää vaikka siitä tapanko jonkun, varastanko, valehtelenko jne. Ei sitä kukaan estä.
Jokaisen vain tulee ottaa vastuu nosta päätöksistään. Järjestäytynyt yhteiskunta tarvitsee sääntönsä ja niitä ovat lait että kirjoittamattomat säännöt (moraali, etiikka jne.). Sekin on oma päätös että ei tee muiden lailla ja menee ulos yhteiskunnasta.
Kerro, miksi siis jäädä suhteeseen jossa ei enää rakasta tai halua tehdä toiselle hyvää?- ..............::....
Miksikö jäädä? Voi, syitä on varmasti yhtä monia kuin on jääjiä..
- rakkaus
- taloudellinen tilanne
- lapset
- talo
- firma
- tottumus
- sukulaisten painostus
- läheisriippuvuus
- sairaus
ja varmasti moni, monia muita syitä. Maailma kun ei ole niin mustavalkoinen miltä se saattaa joidenkin silmissä näyttää. - mummomuori*
..............::.... kirjoitti:
Miksikö jäädä? Voi, syitä on varmasti yhtä monia kuin on jääjiä..
- rakkaus
- taloudellinen tilanne
- lapset
- talo
- firma
- tottumus
- sukulaisten painostus
- läheisriippuvuus
- sairaus
ja varmasti moni, monia muita syitä. Maailma kun ei ole niin mustavalkoinen miltä se saattaa joidenkin silmissä näyttää.noin mustavalkoinen, kuin yrität sen maalata.
Rakkaus? Onko siis rakkautta se että haluaa tehdä jotain, mitä se rakkain ei hyväksy ja joka loukaa, jos hän tietää todellisuuden?
Taloudellinen tilanne. Kukaan ei jää kodittomaksi tai kuole nälkään vaikka eroaa. Kyse on siis arvoista, eli materia on tärkeämpää kuin se oma elämä.
Lapset. Lapset eivät katoa mihinkään, vaikka eroaa tai elää avoimessa liitossa. He ovat olemassa riippumatta siitä, annetaanko heille kuva elämästä vai eväät todellista elämää varten.
Talo. Taloja on olemassa, ja niitä rakennetaan koko ajan lisää.
Firma: eli yritys voidaan aina lopettaa tai luopua osakkuudesta.
tottumus: tämä lienee pahin, sillä me pelkäämme uutta ja vaikka se totutut tavat ei olisikaan hyvä, emme raski luopua niitä. Yksi tärkeä syy, miksi mm. ei lähdetä väkivaltaisista suhteista, lopeta tupakointia tai muuteta ruokavaliota.
Sukulaisten painostus. Juu, ymmärrän jos ollaan nuoria, niin itsenäisiä päätöksiä on vaikeaa tehdä.
Läheisriippuvuus. – tätä on harvoin, mutta tuolla edellä jo sanoin, on siis myös tottumus. Useimmiten on kyse alkoholismista, mielenterveys ongelmista tai pelosta itsenäistyä.
Sairaus. ehkä tämä on ainut, jolla jotenkin voi perustella. Etenkin jos kyse on vakavasta sairaudesta, kuten syövästä, dementiasta tai halvauksesta. Useimmat aikuiset kyllä kykenevät tässäkin sopimaan tilanteen.
- Mnxs
Asian ydin ei ole se, onko uskoton vai ei vaan se, miksi on uskoton tai ei. Itse uskollisuus/uskottomuus on vain seuraus jostain olennaisesta tai sen puuttumisesta.
- .........
Onko se kahlitsemista, jos ei hyväksy puolison väkivaltaista käyttäytymistä esimerkiksi? Siinähän asetetaan tietty raja mitä toinen saa tehdä eli ei lyödä.
Ei pettämiset tapahdu siten, että toinen antaa siihen luvan. Se ei ole pettämistä, se on avoin suhde. Ja sellaisille suhteille on oma osionsa. Pettäminen tapahtuu siitä huolimatta, että kummatkin kokevat ulkopuoliset suhteet luvattomina.
Sallimisella ja hyväksymisellä ei ole mitään tekemistä mainitsemasi kahlitsemisen tai omistamisen kanssa. Se on sitä, että ihmisellä on rajansa ja kokee ne ylitetyksi ja loukatuksi. Jotkut jopa siinä määrin, että kokevat ettei suhteella ei ole enää edellytyksiä jatkaa - se on jokaisen oma valinta yhtälailla kuin pettäminen. Se, että ihminen tietää, että pettämisestä voi seurata ero ei ole kahlitsemista. Se on tietoisuus siitä, että yksi valinta (pettäminen) voi aiheuttaa toisen valinnan (ero, riita). Ja jos kyse aikuisista ihmisistä, niin tämä pitäisi tietää, että aina se ei nyt vaan onnistu, että itse saa tehdä mitä vaan ja leikkiä vapaata kuin taivaan lintu ilman, että muut eivät ottaisi vapautta tehdä myös valintoja ja sillä voi olla seuraamuksia, jotka eivät ole mieluisia hänelle. Muu on lapsellista ajattelua. Minä en odota, että minua ei irtisanottaisi, jos en töissä kävisi. Minä en odota, että varastaessani tavaran minua ei voisi siitä rangaista. Minä en odota myöskään, että jos tinttasen toista ihmistä päin naamaa niin se toinen voi tinttaista takaisin. Minä en odota, että minulla olisi jotain ikuista immuniteettia parisuhteessa ja voisin tehdä mitä tahansa ja siitä ei ikinä syntyisi mitään seuraamuksia ja äärimmäisessä tilanteessa ero. Turhaa ininää tuollainen, että odotetaan että kun ollaan parisuhteeseen lähdetty ja eletään samaa taloutta niin omista tekemisistä ei ikinä joudu vastaamaan mitenkään, mutta muut eivät saa tehdä mitään valintoja tai reagoida negatiivisesti minuun. Herrajumala kyse on juuri aikuisten ihmisten valinnoista alunperinkin eikä mistään holhoussuhteesta, jos valitsee pettää (tai mitä tahansa muuta, joka aiheuttaa suurta stressiä parisuhteelle) niin sillä voi olla negatiivisia seuraamuksia ja se on hyväksyttävä.
Edes sinullakaan ei ole niin suurta valtaa, että saisit kaikki petetyt kahlita parisuhteisiin, joissa heillä ei ole luottamusta kumppaniinsa. Se mitä he pitävät tärkeänä on heidän asiansa, ei muiden.
Kukaan ei voi siten kahlita toista etteikö hän pettäisi niin todella halutessaan. Eikä kukaan saisi ja onneksi ei voikaan kahlita toista parisuhteeseen siten, että kohtelevat huonosti kumppaniaan normien mukaan, jotka ovat itse valinneet.- Pluuppana
--- olet asiat ajatellut!
Hienoa nähdä, että täällä kirjoittelee jokunen hieman älykkäämpikin ihminen.
Aivan liikaa noita toisten älynväläysten hokijoita ja vanhojen fraasien toistelijoita. " Ei se siitä kulu", "Ei se ole keltään pois", "Minun ei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa toisen elämän pilaamisesta" jne jne.
Hemmetin loogisia mietteitä sinulla!
Voi, kun kaikki nää edesvastuuttomat dorkat jaksaisi lukea tuon, niin maailma olisi jo sillä istumalla parempi paikka. Tai siitä saattaa pikkuhiljaa alkaa kehittyä sellainen. Tai no, sehän vaatisi jo itsetutkiskelua ja se monelle itsekkäälle ihmiselle hieman vieras termi.
Mutta kiitos sinulle! - mummomuori*
”Se, että ihminen tietää, että pettämisestä voi seurata ero ei ole kahlitsemista.”
Jäin miettimään sitä, miksi omien tekojen seuraamukset tuntuvat ”kahlitsemiselta”? Onko kyse siitä, että haluaa pitää lapsuuden aikaisen ”vapaan” olotilan yllä aikuisenakin?
Aikuisen vastuut tuntuvat ikäviltä ja ”kahlitsevilta”. Muut ihmiset ovat yhä ”vanhempia” joiden tulee huolehtia ”minusta”, mutta ”minun” ei tarvitse huolehtia heistä? Eikä noilla muilla ole puolestaan samaa ”vapautta” kuin ”minulla? Eiväthän he sitä tarvitse kun ovat ”aikuisia”.
En tiedä, mutta tuntuu siltä, että kyseessä on enemmän henkisen kasvamisen ahdistus kuin se että muut ”kahlitsevat”…
- Järki on .
Ei ole pakko mennä parisuhteeseen, pysyköön yksin niin ei ainakaan perheen tarvitse kärsiä.
- mies olen
"Jos toista ihmistä todella rakastaa, ei häntä voi kahlita, ei omistaa."
Tämä pätee myös, jos ei (todella) rakasta. Kukaan ei voi omistaa ketään, mutta jokainen voi asettaa toiselle ehtoja, "jos teet noin, niin mä teen näin".
Mutta siinä mielessä uskottomuutta ei tarvitse sallia, että on usein aivan johdonmukaista ja perusteltua jättää parisuhde, jossa kumppani on uskoton.
Tämä koskee niitä, joille seksi kuuluu vain parisuhteeseen (sitoutuneeseen, kiintymykselliseen, huolehtivaan rakkauteen). Jotkut ihmiset ovat tällaisia, ehkä vähemmistö kuitenkin.
Edellinen ei koske niitä, joille seksi ei kuulu vain parisuhteeseen, vaan jotka ovat sekstailleet tai voisivat sekstailla "vapaammin", esim. irtosuhteissa. Näiden ihmisten on johdonmukaista ja perusteltua sallia uskottomuus: seksuaalinen uskottomuus ei ole ymmärrettävä perustelu parisuhteen jättämiselle. - elämän kokemuksella
Kun tehdään valintoja joissa ei välitetä toisen tunteista mitään eikä oteta vastuuta mistään, ei niitä valintoja ole tarvis kunnioittaakaan. Uskottomuutta ei tarvitse kenenkään hyväksyä eikä ketään ihmistä pidä käyttää hyväkseen. Jos näin on, eläköön sellainen yksin antamatta mitään lupauksia toiselle ja menemättä naimisiin. Jokainen ihminen on arvokas. Ihmisten on syytä oppia arvostamaan toista ihmistä pois itsekkyydestä. Kasvakaa aikuisiksi.
- vaikeata on
Ei niin tarvitse hyväskyä, mutta kun täytyy tehdä valinta kuitenkin lasten joita rakastaa ja ihmisen jota myöskin yli kaiken rakastaa välillä, on se todella vaikeaa. Silloin moni varmasti päätyy ennemmin sinne salasuhteen ylläpitoon ettei tarvitsisi tällaisia vaikeita päätösiä tehdä. Ja tuskin kukaan solimiessaan uutta suhdetta tietää siinä vaiheessa pettävänsä tätä tulevaa ouolisoa näitä asioita on varmasti hyvinkin vaikea ennustaa etukäteen, niin että on aika julmaa sanoa ettei ihmisen joka kuitenkin pettää pitäisi suhteeseen mennä.No nämä minun ajatuksia asiasta voihan toko joku olla eri mieltä tietenkin.
- tragedy*
Eikö ole perin juurin itsekästä vaatia toiselta uskollisuutta? Jos uskottomuus on itsekäs teko, niin on uskollisuuden vaatiminenkin.
- tragedy*
tuo menee. Paitsi, ettei kenenkään pidä kestää kumppaninsa uskottomuutta, jos se tuntuu hänestä ylitsepääsemättömän vaikealta. Ero on siihen ainoa ratkaisu. Jokaisella on omat rajansa, niin pettämisen suhteen kuin petetyksi tulemisen suhteen. Niitä vain ei välttämättä tunnista, ennenkuin pettää tai tulee petetyksi.
Yhtähyvin myös pettäjä voi tehdä valinnan erosta, koska tuntee rikkoneensa rajojaan ja oma uskottomuus tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Joten ero puolisosta on helpotus. Etenkin silloin, kun petetty puoliso ei tunne tulleensa NIIN petetyksi, eikä asia ole hänelle ollenkaan ylitsepääsemättömän vaikea. Meitä on moneen junaan. - Cloetta..
Ei tietenkään ketään voi pakottaa rakastamaan itseään, eihän siit' parisuhteessa olekaan kysymys. Jos ihminen haluaa parisuhteessa pettää ei hän ole sitoutunut parisuhteeseen ja puolisoonsa. Miksi hän yli päätään on sitten parisuhteessa, eikö olisi helpompaa olla sinkkuna ja toteuttaa halujaan niin.
Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen ja hyvässä suhteessa kumpikin on sitoutunut toisiinsa ja kunnioittavat toisiaan. Uhkailu ja pelottelu eivät kuulu aitoon parisuhteeseen, kylläkin kaikenlaisiin parisuhdepeleihin, joita epäkypsät ja usein itsekk'äät ihmiset mielellään leikkivät kunhan löytävät sopivan ja yksikertaisen uhrin puolisokseen.
Uskottomuutta ei tarvitse sallia parisuhteessa vaan silloin pitää erota, jos toinen haluaa olla kaikkien kanssa eik'ä osaa rakastaa, saatikka ymmärtää parisuhteen tarkoitusta. - ohikulkija..
Kun olet suhteessa, jossa on sovittu uskollisuudesta, on myös kannettava siitä oma osuutensa, ei niitä sääntöjä yksin mennä jälkeen päin muuttamaan. Tai jos niitä sääntöjä muutetaan, niistä sovitaan sitten yhdessä.
Että ihan turhaan sinä selittelet oma itsekkyyttäsi "toisen omistamisella". Eihän uskollisessa suhteessa ole kyse toisen omistamisella.
Älä koskaan ryhdy yksiavioiseen suhteeseen jos et siihen henkilökohtaisesti pysty. Varmasti tuolta löytyy sinulle kumppani joka ajattelee samalla tavoin kun sinä, mutta älä koskaan mene rikkomaan toista ihmistä omilla valheillasi, siihen sinulla ei ole oikeutta, se ei ole omistamista, se on toisen ihmisen kunnioittamista.- tragedy*
Toisen ihmisen kunnioittamista on ennenkaikkea ymmärtää hänen olevan toinen ihminen, joka tekee aina omat ratkaisunsa ja valintansa. Kenelläkään ei ole oikeutta ajatella, että toinen tekisi ja toimisi juuri kuten itse haluaa. Ei aina niinkään miten on sovittu. Sopimukset tehdään vallitsevan tilanteen mukaan, tulevasta ei tiedä, siksi sovittu ei mene välttämättä ihan nappiin. Siitä voi seurata ärtymystä, surua ja hammastenkiritystä - omista tunteistaan puolestaan vastaa jokainen itse: sekin on toisen kunnioittamista, ettei sano kumppaninsa olevan vastuussa omista ikävistä tunteistaan.
Parisuhde onnistuu parhaiten, jos molemmat osaavat selvitellä omia sekä yhteisiä ongelmia. Mitä enemmän parisuhde on lastenlorusta opittu " ei saa ei saa Maa" eli täynnä sääntöjä ja rajoituksia, siinä yritetään kaikin voimin vältellä elämässä vastaantulevia ongelmia. Ongelmien välttely puolestaan kahlitsee elämältä ja ihmisistä tulee oman itsensä ja toistensa vankeja. Kunnioittaminen on siitä kaukana. - mies olen
tragedy* kirjoitti:
Toisen ihmisen kunnioittamista on ennenkaikkea ymmärtää hänen olevan toinen ihminen, joka tekee aina omat ratkaisunsa ja valintansa. Kenelläkään ei ole oikeutta ajatella, että toinen tekisi ja toimisi juuri kuten itse haluaa. Ei aina niinkään miten on sovittu. Sopimukset tehdään vallitsevan tilanteen mukaan, tulevasta ei tiedä, siksi sovittu ei mene välttämättä ihan nappiin. Siitä voi seurata ärtymystä, surua ja hammastenkiritystä - omista tunteistaan puolestaan vastaa jokainen itse: sekin on toisen kunnioittamista, ettei sano kumppaninsa olevan vastuussa omista ikävistä tunteistaan.
Parisuhde onnistuu parhaiten, jos molemmat osaavat selvitellä omia sekä yhteisiä ongelmia. Mitä enemmän parisuhde on lastenlorusta opittu " ei saa ei saa Maa" eli täynnä sääntöjä ja rajoituksia, siinä yritetään kaikin voimin vältellä elämässä vastaantulevia ongelmia. Ongelmien välttely puolestaan kahlitsee elämältä ja ihmisistä tulee oman itsensä ja toistensa vankeja. Kunnioittaminen on siitä kaukana."Sopimukset tehdään vallitsevan tilanteen mukaan, tulevasta ei tiedä, siksi sovittu ei mene välttämättä ihan nappiin."
Turhia ovat sopimukset, jotka eivät koske tulevaisuutta - menneisyydessä ja nykyisyydessä ei ole mitään sovittavaa. Kyllä sopimukset tarkoitus on nimenomaan päättää, miten tulevaisuuden tilanteissa toimitaan. - tragedy*
mies olen kirjoitti:
"Sopimukset tehdään vallitsevan tilanteen mukaan, tulevasta ei tiedä, siksi sovittu ei mene välttämättä ihan nappiin."
Turhia ovat sopimukset, jotka eivät koske tulevaisuutta - menneisyydessä ja nykyisyydessä ei ole mitään sovittavaa. Kyllä sopimukset tarkoitus on nimenomaan päättää, miten tulevaisuuden tilanteissa toimitaan.Sopimuksien hieno tarkoitus on päättää miten tilanteissa toimitaan. Silti monikaan ei ajattele sopimusta tehdessään mihin oikeastaan sitoutuu. Ja tunteet tekevät usein kepposen ihmiselle itselleenkin, miksei sitten kumppanille? Tunteista ei voi sopia. Silti niistä sovitaan ja sellaiset sopimukset eivät pidä.
Lähelläni on esimerkki ystävästäni, jolla oli vaimonsa kanssa todella värikäs, voisi sanoa lähinnä sopimuksiin perustuva avioliitto. Kaikki mitä he sopivat oli järjellä ymmmärrettävissä - kuten myös sekin miksi sopimukset aniharvoin pitivät. Pari riiteli usein, mutta vielä useammin silloin, kun jokin sopimus meni mönkään.
Liitossa usein sovitaan siitä millaisia tilanteita tulevaisuudessa ei saa (voi) tulla, kuin päätetään miten vaikeissa ja ennalta-arvaamattomissa tilanteissa toimitaan. Ja miten toimitaan sitten, kun kumppani ei toimikaan siten kuin hän on ajatellut toimivansa (sopimuksen mukaan) tietyssä tilanteessa. Tai itse toimii tavalla, jota ei oikein ymmärrä miksi.
Melko suuressa määrin sopimuksia rikotaan siksi, että ne ovat enemmän kumppanin tekemiä ja päättämiä, toiselle hyvin "myytyjä" sopimuksia. - mummomuori*
tragedy* kirjoitti:
Sopimuksien hieno tarkoitus on päättää miten tilanteissa toimitaan. Silti monikaan ei ajattele sopimusta tehdessään mihin oikeastaan sitoutuu. Ja tunteet tekevät usein kepposen ihmiselle itselleenkin, miksei sitten kumppanille? Tunteista ei voi sopia. Silti niistä sovitaan ja sellaiset sopimukset eivät pidä.
Lähelläni on esimerkki ystävästäni, jolla oli vaimonsa kanssa todella värikäs, voisi sanoa lähinnä sopimuksiin perustuva avioliitto. Kaikki mitä he sopivat oli järjellä ymmmärrettävissä - kuten myös sekin miksi sopimukset aniharvoin pitivät. Pari riiteli usein, mutta vielä useammin silloin, kun jokin sopimus meni mönkään.
Liitossa usein sovitaan siitä millaisia tilanteita tulevaisuudessa ei saa (voi) tulla, kuin päätetään miten vaikeissa ja ennalta-arvaamattomissa tilanteissa toimitaan. Ja miten toimitaan sitten, kun kumppani ei toimikaan siten kuin hän on ajatellut toimivansa (sopimuksen mukaan) tietyssä tilanteessa. Tai itse toimii tavalla, jota ei oikein ymmärrä miksi.
Melko suuressa määrin sopimuksia rikotaan siksi, että ne ovat enemmän kumppanin tekemiä ja päättämiä, toiselle hyvin "myytyjä" sopimuksia.Etenkin kohta ”…monikaan ei ajattele sopimusta tehdessään mihin oikeastaan sitoutuu.” Ensimmäisen sopimus on seurustelun aloittaminen ja siitä eteenpäin, kuten yhteen muutto tai mahdollinen avioliitto. Avioliitto on jo yhteiskunnan lakipykäliin sidottu sopimus.
Kun sopimukset tehdään suuren tunteen vallassa (päätös liitosta tai erosta), niin tunteen hiivuttua asia nähdään vasta realistisemmin. Toki myös elämänkokemukset opettavat ja alamme oppia asioita syvemmin.
Oikeastaan teemme lukuisia määriä sopimuksia (ns. normeja) kun elämme jonkun kanssa yhdessä. Se nyt on niin tehtävä että yhteiselo sujuisi mukavammin.
Vaikeista asioista sopiminen ei aina onnistu, koska se vaatii melkoista rehellisyyttä sekä kykyä nähdä asioita pidemmälle. Ensimmäinen ongelma on jo se vuorovaikutuksen taso, missä pari on. Esim. ei uskalleta sanoa mitä ollaan mieltä, ettei se toinen suutu, loukkaannu jne., eikä osata ilmaista asiaa kyllin neutraalisti. Niellään aikansa (vaietaan, ohitetaan) ja sopivan riidan yhteydessä sitten roiskautetaan ilkeästi päin naamaa. Sitten syytellään toinen toistaan sopimusten rikkomisesta.
Kriisi johtaa joko pettämiseen, eroon tai terapeutin pakeille. - sinnehän paska jäi
tragedy* kirjoitti:
Sopimuksien hieno tarkoitus on päättää miten tilanteissa toimitaan. Silti monikaan ei ajattele sopimusta tehdessään mihin oikeastaan sitoutuu. Ja tunteet tekevät usein kepposen ihmiselle itselleenkin, miksei sitten kumppanille? Tunteista ei voi sopia. Silti niistä sovitaan ja sellaiset sopimukset eivät pidä.
Lähelläni on esimerkki ystävästäni, jolla oli vaimonsa kanssa todella värikäs, voisi sanoa lähinnä sopimuksiin perustuva avioliitto. Kaikki mitä he sopivat oli järjellä ymmmärrettävissä - kuten myös sekin miksi sopimukset aniharvoin pitivät. Pari riiteli usein, mutta vielä useammin silloin, kun jokin sopimus meni mönkään.
Liitossa usein sovitaan siitä millaisia tilanteita tulevaisuudessa ei saa (voi) tulla, kuin päätetään miten vaikeissa ja ennalta-arvaamattomissa tilanteissa toimitaan. Ja miten toimitaan sitten, kun kumppani ei toimikaan siten kuin hän on ajatellut toimivansa (sopimuksen mukaan) tietyssä tilanteessa. Tai itse toimii tavalla, jota ei oikein ymmärrä miksi.
Melko suuressa määrin sopimuksia rikotaan siksi, että ne ovat enemmän kumppanin tekemiä ja päättämiä, toiselle hyvin "myytyjä" sopimuksia.Ilmoitin jo suhteen alussa että jos samaan kelkkaan lähdet, niin siellä ei ole muille tilaa, ja täysin samaa mieltä oli mieskin. Naimisiin mentiin, ja onneksi ei lapsia keritty tekemään kun käry kävi... vanha kunnon työpaikkaromanssi...
Otin ja lähdin niiltä sijoiltani, mitä oli LUVANNUTKIN tehdä. (eli suomennettuna: olin ainoa joka lupauksestaan kiinni piti)
Ja nyt edelleen 1,5 vuoden päästäkin ex-aviomies itkee perään. Nyt kun olet niin helvetin fiksu... niin otatko nimen ja osotteen ylös ja käyt kertomassa noita yleviä ajatuksiasi pettämisestä, jotta voisin päästä omassa elämässani ja uudessa suhteessani eteenpäin.
Niin, eihän ketään voi pakottaa olemaan uskollinen, mutta ei ketään voi myös pakottaa sietämään uskottomuutta. Siltikkin kandeis aina vähän miettiä mitä on valmis uhraamaan uskottomuuden alttarille. Onneksi ei meidän tapauksessa keritty muksuja tekemään, vähänkös vituttas olla tekemisissä ihmisen kanssa jota kohtaan tuntee erittäin suurta halvekuntaa.
Siltikkin... oot niiiiiiiin fiksu että mitem näistä peräänitkijöistä sitten pääsee eroon? - mummomuori*
tragedy* kirjoitti:
Sopimuksien hieno tarkoitus on päättää miten tilanteissa toimitaan. Silti monikaan ei ajattele sopimusta tehdessään mihin oikeastaan sitoutuu. Ja tunteet tekevät usein kepposen ihmiselle itselleenkin, miksei sitten kumppanille? Tunteista ei voi sopia. Silti niistä sovitaan ja sellaiset sopimukset eivät pidä.
Lähelläni on esimerkki ystävästäni, jolla oli vaimonsa kanssa todella värikäs, voisi sanoa lähinnä sopimuksiin perustuva avioliitto. Kaikki mitä he sopivat oli järjellä ymmmärrettävissä - kuten myös sekin miksi sopimukset aniharvoin pitivät. Pari riiteli usein, mutta vielä useammin silloin, kun jokin sopimus meni mönkään.
Liitossa usein sovitaan siitä millaisia tilanteita tulevaisuudessa ei saa (voi) tulla, kuin päätetään miten vaikeissa ja ennalta-arvaamattomissa tilanteissa toimitaan. Ja miten toimitaan sitten, kun kumppani ei toimikaan siten kuin hän on ajatellut toimivansa (sopimuksen mukaan) tietyssä tilanteessa. Tai itse toimii tavalla, jota ei oikein ymmärrä miksi.
Melko suuressa määrin sopimuksia rikotaan siksi, että ne ovat enemmän kumppanin tekemiä ja päättämiä, toiselle hyvin "myytyjä" sopimuksia.että vaikka mm. ensimmäisessä liitossa päätimme, että muitakin saa olla, en sitten itse kyennytkään menemään vieraisiin. Moni avoimen liiton sopineista haksahtaa siis tuohon ” Tunteista ei voi sopia.” Samoin he, jotka vakaasti uskovat olevansa niin ”lahjakkaita” että kykenevät salaa käymään vieraissa. Ehkä he eivät voi aavistaa etukäteen, miltä se tuntuu jälkeenpäin kun eivät kyenneetkään salaamaan?
Kuinkahan moni tietää ennen kuin kokee jonkun, miltä se todellisuudessa tuntuu? Mielestäni tämä tulee ottaa huomioon kun tekee sopimuksia, eli täytyy osata olla realisti. Hyvä on yrittää edes pohtia etukäteen, miltä se voisi tuntua jos… jos ei muuten niin oppiakseen tuntemaan itseään. siksi sopimukset tulee aika ajoin tarkistaa.
Niin, liian moni passiivisesti antaa toisen päättää ja vaikenee omasta tahdostaan. Toisaalta jos toinen jo alusta sanoo, että näin, niin eikö se ole hyvä syy harkita aloittaako kko suhdetta vai ei? - mies olen
mummomuori* kirjoitti:
että vaikka mm. ensimmäisessä liitossa päätimme, että muitakin saa olla, en sitten itse kyennytkään menemään vieraisiin. Moni avoimen liiton sopineista haksahtaa siis tuohon ” Tunteista ei voi sopia.” Samoin he, jotka vakaasti uskovat olevansa niin ”lahjakkaita” että kykenevät salaa käymään vieraissa. Ehkä he eivät voi aavistaa etukäteen, miltä se tuntuu jälkeenpäin kun eivät kyenneetkään salaamaan?
Kuinkahan moni tietää ennen kuin kokee jonkun, miltä se todellisuudessa tuntuu? Mielestäni tämä tulee ottaa huomioon kun tekee sopimuksia, eli täytyy osata olla realisti. Hyvä on yrittää edes pohtia etukäteen, miltä se voisi tuntua jos… jos ei muuten niin oppiakseen tuntemaan itseään. siksi sopimukset tulee aika ajoin tarkistaa.
Niin, liian moni passiivisesti antaa toisen päättää ja vaikenee omasta tahdostaan. Toisaalta jos toinen jo alusta sanoo, että näin, niin eikö se ole hyvä syy harkita aloittaako kko suhdetta vai ei?"päätimme, että muitakin saa olla, en sitten itse kyennytkään menemään vieraisiin."
Mun mielestä nuo sanat "saa" ja "kyetä" eivät oikein toimi yhteen tässä. Pitää/kyetä toimisi, samoin saa/haluta. Eikö olisi osuvampaa sanoa, että et halunnut mennä vieraisiin kuin että et kyennyt mennä vieraisiin? - mummomuori*
mies olen kirjoitti:
"päätimme, että muitakin saa olla, en sitten itse kyennytkään menemään vieraisiin."
Mun mielestä nuo sanat "saa" ja "kyetä" eivät oikein toimi yhteen tässä. Pitää/kyetä toimisi, samoin saa/haluta. Eikö olisi osuvampaa sanoa, että et halunnut mennä vieraisiin kuin että et kyennyt mennä vieraisiin?Ensin ajatus tuntui hyvältä, jopa kiihottavalta. Kun sitten tuli tilanne, että petipuuhiin olisi ollut mahdollisuus, nousi joten paha maku suuhun. Kyse ei ollut siitä etteikö fyysisiä haluja olisi ollut vaan henkisesti tilanne tökki. Jotenkin näin itseni ulkopuolelta ja kuva oli lähinnä naurettava.
Sitten mieleen tuli kuinka tästä eteenpäin, mitä kaikkia ikäviä juttuja siitä seuraa. Pahin oli kun kohteen kanssa olisi kohdattu ja vaivaantunut tunnelma tai salakähmäinen olo. Tai ehkä liika innokkuus, kun mies olisi halunnut vaikka jotain seksisuhdetta. Se mies ei olisi enää suhtautunut minuun persoonana vaan seksiobjektina. Olisiko hänen käytöksensä minua kohtaan muuttunut ikäväksi?
Mieluummin siis ratkaisin fyysisen puutteen fantasioimalla ja itsetyydytyksellä.
Eli halusta huolimatta en kyennyt toimimaan.
- ja vielä hupsista
kun en nyt oikein ymmärtänyt, vaikka moneen kertaan tuota tekstiäsi tuossa tankkasin. Oli se vaan aikamoisen outo mielipide? Olisikohan se kuule yksinkertaisempaa nyt vaan olla sitten olematta ollenkaan parisuhteessa kun tällainen kanta asiaan sulla on?! Ei pidä viipyä ollenkaan yhdessä sängyssä yhtä yötä kauempaa jos kerran ei halua. Silloin sitä pettämis sanakaan ei tartte ollenkaan kenenkään käyttää, kun sitä pettämistä ei olekkaan. Vai onko se sittenkin niin, että menenpä tässä naimisiin ja sitten varmaan petänkin ja se on minun valintani ja se nyt vaan on elämää..että silleen..
- o + v
Simppeli juttu: jos on oikeuksia, on myös velvollisuuksia. Loppu ja piste.
(jotkuthan kuvittelevat, että jos on oikeuksia, niin ei ole velvollisuuksia.
Jotkut taas, että jos on velvollisuuksia, niin on edelleen velvollisuuksia).- IP-PI
täällä jotkut kyselevät itseltään ja vastaavat itselleen, eli sama henkilö käy vuoropuhelua itsensä kanssa ja tekee itsestään niin asiantuntijan, että itsekin uskoo olevansa asiantuntija.
(tarkistakaa vaikka IP-osoitteet, jos ette usko)
- malakka
Olen täysin samaa mieltä! Ennen olisin suhtautunut tuohon mielipiteeseen kieltävästi, mutta kun minua itse petettiin, tajusin että noin se asia vain menee. Ketään ei voi pakottaa olemaan uskollinen eikä pitämään väkisin uskollisena. Jos toinen haluaa pettää, niin sitten pettää mutta silloin ei ole sen suhteen arvoinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole432488Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi742467Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä732362Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.512122Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl321867Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma841685Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko211133Riikka runnoo! sähkön hinta +25 %, bensan hina +16 %
Euron bensa! Tuo legendaarinen persujen vaalilupaus. Sannan hallitus pudotti sähköenergan alv:n 10 prosenttiin, Riikka r71014Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi41995Eläköön kuningas, kuningas on kuollut
Heikki Nivala kaatui kuin mies. Kavaltaja käveli juuri edelliseen toukokuun kokoukseen hankkimansa puku päällä. Eläköön56876