Tärinäterapia

Trotteli

Onks kellään muulla kokemuksia Tension & Trauma Releasing Exercises (TRE)-tärinäterapiasta paniikin hallintaan? Mä aloitin käyttään sitä tämän vuoden alussa, ja se on auttanut mua hämmästyttävän paljon! (Sanotaan nyt kuitenkin kaikille kettuilijoille heti alkuunsa, että en väitä että nyt olisi löytynyt kikka3 joka poistaa paniikin täydellisesti aina ja kaikilta :-)

Lisätietoa löytyy netistä www.traumaprevention.com. Ja se varsinainen treeniohjelma löytyy kirjasta Trauma Releasing Exercises (kirjoittanut menetelmän kehittäjä David Berceli). Itse ostin kirjan www.amazon.com:ista (tuhkapilvet saattaa hidastaa toimituksen saamista tällä hetkellä :).

Eli homman nimi on se, että harjoituksessa ollaan asennoissa jotka saavat kropan tärisemään. Mulla itselläni se saa lähinnä jalat ja lantion seudun tärisemään. Ja se tärinä vapauttaa jotain patoutuneita energioita, jotka kroppaan kertyessään aiheuttavat ylikierroksia. "Virallinen" selitys kuuluu näin: "It is a body centered method of recovery that helps release the deep chronic tension created in a body during a traumatic or stressful experience."

Mä aloin täristä ohjeen mukaan, eli ensimmäiset neljä viikkoa joka toinen päivä että kroppaan latautuneet energiat purkautuvat kunnolla. Ja sen jälkeen oman tuntuman ja stressitilanteen mukaan 1-3 kertaa viikossa. Menetelmän vaikutus ei tullut esille kovin selvästi ihan heti, mutta ekan neljän viikon loppupuolella huomasi selkeästi sen että liikkeet/asennot eivät saaneetkaan kroppaani enää tärisemään kunnolla. Eli kroppa oli kuluttanut lähes kaiken "tärinäenergian". Siinä vaiheessa mulla ei vielä ollut varmuutta menetelmän toimivuudesta, muuta kuin että kropan kierrokset oli jotenkin alhaalla (ei sydämen tykytyksiä ym. oireita). En ollut kuitenkaan kovin vakuuttunut että tärinällä oli osuutta hyvään olooni.

Menetelmä alkoi osoittaa toimivuuttaan oikeastaan vasta sen ekan neljän viikon jälkeen, kun aloin harventaa tärinäkertoja niin että "treenasin" enää noin 1-2 kertaa viikossa. Ja välillä sitäkin harvemmin, koska hivenen aikaa kuluttavasta menetelmästä on aika helppo alkaa lipsumaan. Pidemmät tauot alkoivat selkeästi lisätä sekä tärinäenergiaani että joka päiväisiä kropan "kierroksia".

Tähän mennessä mulla on ollut jo useampi tilanne, jossa erityisen stressaava työviikko ja liian harvoin suoritettu tärinä on nostanut kropan kierrokset niin korkealle että normitilanteessa olis pitänyt ottaa xanoria. Tilanne on kuitenkin lauennut tärisemällä niin pitkään/usein että kroppa rauhoittuu!

Toinen mielenkiintoinen havainto on ollut urheilun ja tärisemisen välinen vaikutus. Olin hiljattain viikon laskettelemassa alpeilla, ja ajattelin että nythän mun ei tarvi täristä kun päivittäinen urheilu purkaa kropasta kaikki ylimääräiset energiat. Mutta ekan kolmen päivän "hard-core" laskettelun jälkeen olin taas kireällä kuin viulun kieli, sydän tykytti, lievää huimausta ja voimattomuutta jne. (kiireestä ja hyvästä olosta johtuen en ollut tärissyt kovin usein ennen sitä lomaa). Kokeilin tärinätreeniä, ja kropassa olikin taas todella voimakkaat tärinät. Tärisin puolisen tuntia, ja sen jälkeen olo oli taas normaali ja pystyin laskettelemaan viikon lopulle ilman ongelmia. Eli ilmeisesti täriseminen kuluttaa jotain sellaisia energioita joita urheileminen ei kuluta, tai joita urheileminen jopa lataa kroppaan. Urheiluhan on fyysistä stressiä.

Eli tällaisia kokemuksia mulla on tällä kertaa :-) Onko muilla kokemuksia tärinäterapiasta? Jos ei, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

75

27336

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • :.:

      Wau, kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta. Kun tässä muutenkin täristään vähän joka paikassa ja paikasta niin voishan tuota kokeilla. :)

    • tärisijä
      • Tärisijä

        Viitsitkö laittaa ketjun aloittaja tänne pienet ohjeet miten tärinäterapiaa voi testata. Kirjaa ei jaksaisi lähteä umpimähkään tilailemaan.

      • Trotteli
        Tärisijä kirjoitti:

        Viitsitkö laittaa ketjun aloittaja tänne pienet ohjeet miten tärinäterapiaa voi testata. Kirjaa ei jaksaisi lähteä umpimähkään tilailemaan.

        ...ei ole kovin helppo antaa ilman kuvia. Liike/asentosarjaan kuuluu useita vaiheita, joista ainakin yksi on niin hankala etten ole sitä koskaan tehnyt.

        En tiedä toimiiko tämä ohje nyt sellaiselle joka ei ole koskaan tärissyt tällä menetelmällä, mutta ainakin mun kroppani osaa jo reagoida sarjan kahteen viimeiseen asentoon jotka on mun mielestäni just ne isot jutut koko hommassa. Niitä aikaisemmat liikkeet/asennot on ilmeisesti lähinnä lämmittelyä/valmistelua sitä varsinaista tärinää varten.

        Eli ensin mene seisomaan paljain jaloin selkä seinää vasten. Laskeudu sitten selkä seinää vasten sellaiseen asentoon kuin istuisit tuolilla. Kantapäät noin 30 cm seinästä (sellaisella etäisyydellä kuin istuisit tuolissa). Tai takamusta ei välttämättä tarvi laskea ihan niin alas mutta melko alas kuitenkin. Pysyttele tässä asennossa pari minuuttia. Sitten nouse noin 5 cm ylemmäs seinää pitkin, ja siirrä samalla jalkoja hivenen lähemmäs seinää. Ja minuutin päästä taas persusta vähän ylemmäs ja jalkoja lähemmäs seinää, jne. Jatka hitaasti samaan malliin, kunnes huomaat että rasittuneet jalkasi akavat täristä. Sittenkin voit vielä kokeilla nousta vähän ylemmäs ja hakea mukavinta tärinäasentoa. Pysy sellaisessa asennossa jossa täriset ainakin 10-15 minuuttia, tai oman tuntuman mukaan. Saat tärinän loppumaan oikaisemalla itsesi.

        Mulla menee tuon asennon kanssa ehkä viitisen minuuttia ennen kuin tärinä alkaa. Ja mä tärisen hyvin melko pystyasennossakin, eli sellaisessa asennossa jossa jaksan olla esim. 15 minuuttia tai enemmänkin. Jalkojen pitää tosissaan rasittua asennon aikana, muuten ei tärinä ala. Mitä hitaammin nostat persustasi aina pykälän ylemmäs, sitä varmemmin tärinä alkaa.

        En tiedä olisko esim. lenkillä käynnistä apua ennen tärinän aloittamista, jos meinaat kokeilla näillä ohjeilla jotka oikaisee ne kaikki alustavat asennot/liikkeet. Tärinä alkaa helpommin jos jalat ovat jo valmiiksi rasittuneet.

        Kuvailen sitä viimeistä asentoa sitten jos sait näistä ohjeista jotain tolkkua. Se viimeinen on vähemmän fyysisesti rasittava kuin tämä nyt mainittu. Senkus makaat lattialla ja annat kropan täristä :-) Mut se vaatii vähän pohjustavaa tärinää :-)

        Ymmärsitkö näistä ohjeista mitään? Mä haluan vielä korostaa ettei tuo tärinä tosiaankaan poista kaikkia ongelmia, mutta ainakin mua se on selvästi auttanut!

        ps. se kirja on aika pieni investointi

      • Trotteli
        Trotteli kirjoitti:

        ...ei ole kovin helppo antaa ilman kuvia. Liike/asentosarjaan kuuluu useita vaiheita, joista ainakin yksi on niin hankala etten ole sitä koskaan tehnyt.

        En tiedä toimiiko tämä ohje nyt sellaiselle joka ei ole koskaan tärissyt tällä menetelmällä, mutta ainakin mun kroppani osaa jo reagoida sarjan kahteen viimeiseen asentoon jotka on mun mielestäni just ne isot jutut koko hommassa. Niitä aikaisemmat liikkeet/asennot on ilmeisesti lähinnä lämmittelyä/valmistelua sitä varsinaista tärinää varten.

        Eli ensin mene seisomaan paljain jaloin selkä seinää vasten. Laskeudu sitten selkä seinää vasten sellaiseen asentoon kuin istuisit tuolilla. Kantapäät noin 30 cm seinästä (sellaisella etäisyydellä kuin istuisit tuolissa). Tai takamusta ei välttämättä tarvi laskea ihan niin alas mutta melko alas kuitenkin. Pysyttele tässä asennossa pari minuuttia. Sitten nouse noin 5 cm ylemmäs seinää pitkin, ja siirrä samalla jalkoja hivenen lähemmäs seinää. Ja minuutin päästä taas persusta vähän ylemmäs ja jalkoja lähemmäs seinää, jne. Jatka hitaasti samaan malliin, kunnes huomaat että rasittuneet jalkasi akavat täristä. Sittenkin voit vielä kokeilla nousta vähän ylemmäs ja hakea mukavinta tärinäasentoa. Pysy sellaisessa asennossa jossa täriset ainakin 10-15 minuuttia, tai oman tuntuman mukaan. Saat tärinän loppumaan oikaisemalla itsesi.

        Mulla menee tuon asennon kanssa ehkä viitisen minuuttia ennen kuin tärinä alkaa. Ja mä tärisen hyvin melko pystyasennossakin, eli sellaisessa asennossa jossa jaksan olla esim. 15 minuuttia tai enemmänkin. Jalkojen pitää tosissaan rasittua asennon aikana, muuten ei tärinä ala. Mitä hitaammin nostat persustasi aina pykälän ylemmäs, sitä varmemmin tärinä alkaa.

        En tiedä olisko esim. lenkillä käynnistä apua ennen tärinän aloittamista, jos meinaat kokeilla näillä ohjeilla jotka oikaisee ne kaikki alustavat asennot/liikkeet. Tärinä alkaa helpommin jos jalat ovat jo valmiiksi rasittuneet.

        Kuvailen sitä viimeistä asentoa sitten jos sait näistä ohjeista jotain tolkkua. Se viimeinen on vähemmän fyysisesti rasittava kuin tämä nyt mainittu. Senkus makaat lattialla ja annat kropan täristä :-) Mut se vaatii vähän pohjustavaa tärinää :-)

        Ymmärsitkö näistä ohjeista mitään? Mä haluan vielä korostaa ettei tuo tärinä tosiaankaan poista kaikkia ongelmia, mutta ainakin mua se on selvästi auttanut!

        ps. se kirja on aika pieni investointi

        Eri ihmiset tärisee erilailla. Osa, esim. minä, tärisee hyvin tuossa "selkä seinää vasten" asennossa. Toiset kuulemma taas paremmin siinä viimeisesä asennossa jota en vielä kuvaillut.

      • Tärisijä
        Trotteli kirjoitti:

        Eri ihmiset tärisee erilailla. Osa, esim. minä, tärisee hyvin tuossa "selkä seinää vasten" asennossa. Toiset kuulemma taas paremmin siinä viimeisesä asennossa jota en vielä kuvaillut.

        Kiitos ohjeesta (hyvin saa ohjeesta selvää). Täytyy testata vaikka tänään illemmalla.

      • tärisijä
        Tärisijä kirjoitti:

        Viitsitkö laittaa ketjun aloittaja tänne pienet ohjeet miten tärinäterapiaa voi testata. Kirjaa ei jaksaisi lähteä umpimähkään tilailemaan.

        Katso akuutti
        http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/arkisto/trauman_aiheuttama_stressi_laukeaa_liikeharjoitteilla

        Jos olet ollut läheltäpiti tilanteessa esimerkikis liikenteessä ja olet alkanut täristä sen jälkeen, sinä osaat nuo tärinät. Liikeharojoite on yksi tapa saada tärinät aikaiseksi.

        Helsingissä ja Tampereella lötyy ehkä kesäkuusta lähtien henkilöitä jotka osaavat opastaa näihin liikkeihin.

      • Trotteli
        tärisijä kirjoitti:

        Katso akuutti
        http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/arkisto/trauman_aiheuttama_stressi_laukeaa_liikeharjoitteilla

        Jos olet ollut läheltäpiti tilanteessa esimerkikis liikenteessä ja olet alkanut täristä sen jälkeen, sinä osaat nuo tärinät. Liikeharojoite on yksi tapa saada tärinät aikaiseksi.

        Helsingissä ja Tampereella lötyy ehkä kesäkuusta lähtien henkilöitä jotka osaavat opastaa näihin liikkeihin.

        Ihmisillä on yleisesti ottaen taipumus pyrkiä kaikin keinoin estämään esim. liikenneonnettomuuden, tulipalon tms. läheltäpititilanteen jälkeistä tärinää. Mitä lultavammin lääkäri antaa sellaisessa tilanteessa rauhoittavia niin että tärinä lakkaa ennen aikojaan. Tai sitten turvaudutaan alkoholiin, jolla on myös rauhoittava vaikutus. Ja kropan "lataukset" eivät pääse purkautumaan.

        Saitkos jo itsesi tärisemään?

      • Tuleva tärisijä
        Trotteli kirjoitti:

        Ihmisillä on yleisesti ottaen taipumus pyrkiä kaikin keinoin estämään esim. liikenneonnettomuuden, tulipalon tms. läheltäpititilanteen jälkeistä tärinää. Mitä lultavammin lääkäri antaa sellaisessa tilanteessa rauhoittavia niin että tärinä lakkaa ennen aikojaan. Tai sitten turvaudutaan alkoholiin, jolla on myös rauhoittava vaikutus. Ja kropan "lataukset" eivät pääse purkautumaan.

        Saitkos jo itsesi tärisemään?

        Ei vielä ole kunnolla ehtinyt kokeilemaan. Vähän testailin asentoa ja hyvin tuntuu lihaksissa.

      • veetee
        Tuleva tärisijä kirjoitti:

        Ei vielä ole kunnolla ehtinyt kokeilemaan. Vähän testailin asentoa ja hyvin tuntuu lihaksissa.

        Kerropas trotteli tuo viimeinenkin osa kun täällä olisi muitakin kiinnostuneita. Kirja lähtee kyllä tilaukseen.

      • Trotteli
        veetee kirjoitti:

        Kerropas trotteli tuo viimeinenkin osa kun täällä olisi muitakin kiinnostuneita. Kirja lähtee kyllä tilaukseen.

        Tässä tätä nyt on sitten:

        Tässä on linkki videoon jossa sitä viimeistä vaihetta näkyy osittain:
        http://traumaprevention.com/2009/10/28/tre-visual/

        Jos linkki ei toimi, niin mene sivulle http://traumaprevention.com, siellä valitse "videos", ja sitten "TRE visual". Siellä on Neurogenic Tremors video.

        Mene makaamaan selälleen lattialle ja koukista jalat kuten videossa. Mutta toisin kuin videossa, pidä jalat ihan kiinni toisissaan. Sitten nostat lantiosi minuutiksi ylös lattiasta, jonka jälkeen palaat samaan asentoon. Voit levähtää hetkisen, ja sitten "avaat" jalkasi niin että annat polvien painua sivuille kohti lattiaa niin pitkälle kuin ne mukavasti menee, niin että jalkapohjasi ovat vastakkain. Voit levähtää tässä asennossa hetken, ja sitten alat "sulkea" jalkojasi, eli nostat polvia läheltä lattiaa ylös kohti toisiaan, noin 5 cm kerrallaan. Sitten kun jalkasi alkavat vapista 5 cm noston jälkeen, pysyttele siinä asennossa jonkun aikaa. Jos vapina ei ala heti ekan 5 cm noston jälkeen, niin sitten se alkaa muutaman 5 cm pykälän jälkeen. Tärinä voi vähän muuttua sitä mukaa kun nostelet niitä 5 cm pykäliä, mutta tuskin se kokonaan loppuu. Lopuksi kun olet nostanut polviasi 5 cm pykälissä niin monta kertaa että polvesi ovat vierekkäin, laita kantapäät lattiaan, pidä polvet yhä koukussa, ja anna vapinan jatkua noin 15 minuuttia. Tämä on se vaihe, joka näkyy yllä mainitussa videossa. Voit vähän levittää jalkojasi, tai kallistella niitä hieman etsiessäsi parhaita tärinöitä.

        Tämä fyysisesti kevyempi selinmakuuasento toimii ainakin aloittelijalle luultavasti paremmin kun teet ensin sen "selkä seinää vasten" tärinä jutun, jolloin kroppa on jo valmiiksi "tärinätilassa". Parhaimmillaan se sujuu niin että voit vain makailla lokoisasti ja kroppasi tärisee.

        Tärinä voi olla myös vähän laajempaa vispaamista, etenkin jos teet tämän selinmakuujutun ilman mitään esivalmisteluliikkeitä. Ja muutenkin jokainen ilmeisesti tärisee vähän omalla tavallaan. Mutta se videossakin näkyvä "korkeataajuuksinen" tärinä tuntuu kaikkein mukavimmalta ainakin minulle.

        Mulla kävi niin, että ihan aluksi tärisin paremmin siinä selkä seinää vasten asennossa. Kun keskityin aikani siihen, niin tärinä väheni, ja aloin täristä paremmin selälläni. Sitten kun keskityin jonkun aikaa enemmän selälläni tärisemiseen, kävi päin vastoin, eli tärisinkin taas paremmin selkä seinää vasten. Eli ilmeisesti tärisen parhaiten aina siinä asennossa jota olen käyttänyt vähemmän viime aikoina.

        Toivottavasti tästä saa taas selvää. Tuli niin pitkä teksti etten jaksa kunnolla oikolukea sitä :-)

      • tampereenlikka
        Trotteli kirjoitti:

        ...ei ole kovin helppo antaa ilman kuvia. Liike/asentosarjaan kuuluu useita vaiheita, joista ainakin yksi on niin hankala etten ole sitä koskaan tehnyt.

        En tiedä toimiiko tämä ohje nyt sellaiselle joka ei ole koskaan tärissyt tällä menetelmällä, mutta ainakin mun kroppani osaa jo reagoida sarjan kahteen viimeiseen asentoon jotka on mun mielestäni just ne isot jutut koko hommassa. Niitä aikaisemmat liikkeet/asennot on ilmeisesti lähinnä lämmittelyä/valmistelua sitä varsinaista tärinää varten.

        Eli ensin mene seisomaan paljain jaloin selkä seinää vasten. Laskeudu sitten selkä seinää vasten sellaiseen asentoon kuin istuisit tuolilla. Kantapäät noin 30 cm seinästä (sellaisella etäisyydellä kuin istuisit tuolissa). Tai takamusta ei välttämättä tarvi laskea ihan niin alas mutta melko alas kuitenkin. Pysyttele tässä asennossa pari minuuttia. Sitten nouse noin 5 cm ylemmäs seinää pitkin, ja siirrä samalla jalkoja hivenen lähemmäs seinää. Ja minuutin päästä taas persusta vähän ylemmäs ja jalkoja lähemmäs seinää, jne. Jatka hitaasti samaan malliin, kunnes huomaat että rasittuneet jalkasi akavat täristä. Sittenkin voit vielä kokeilla nousta vähän ylemmäs ja hakea mukavinta tärinäasentoa. Pysy sellaisessa asennossa jossa täriset ainakin 10-15 minuuttia, tai oman tuntuman mukaan. Saat tärinän loppumaan oikaisemalla itsesi.

        Mulla menee tuon asennon kanssa ehkä viitisen minuuttia ennen kuin tärinä alkaa. Ja mä tärisen hyvin melko pystyasennossakin, eli sellaisessa asennossa jossa jaksan olla esim. 15 minuuttia tai enemmänkin. Jalkojen pitää tosissaan rasittua asennon aikana, muuten ei tärinä ala. Mitä hitaammin nostat persustasi aina pykälän ylemmäs, sitä varmemmin tärinä alkaa.

        En tiedä olisko esim. lenkillä käynnistä apua ennen tärinän aloittamista, jos meinaat kokeilla näillä ohjeilla jotka oikaisee ne kaikki alustavat asennot/liikkeet. Tärinä alkaa helpommin jos jalat ovat jo valmiiksi rasittuneet.

        Kuvailen sitä viimeistä asentoa sitten jos sait näistä ohjeista jotain tolkkua. Se viimeinen on vähemmän fyysisesti rasittava kuin tämä nyt mainittu. Senkus makaat lattialla ja annat kropan täristä :-) Mut se vaatii vähän pohjustavaa tärinää :-)

        Ymmärsitkö näistä ohjeista mitään? Mä haluan vielä korostaa ettei tuo tärinä tosiaankaan poista kaikkia ongelmia, mutta ainakin mua se on selvästi auttanut!

        ps. se kirja on aika pieni investointi

        Kiitos kovasti tästä :)! Kokeilin ja sain jalat tärisemään. Ongelmana oli heti alussa valtaisa maitohappopolte reisissä, mutta nostin hieman asentoa niin, että pystyin sietämään kivun. Olen menossa 19.3 TRE-kurssille ja mielenkiinnolla odotan muita tärinä ohjeita :D!

      • Anonyymi
        Trotteli kirjoitti:

        ...ei ole kovin helppo antaa ilman kuvia. Liike/asentosarjaan kuuluu useita vaiheita, joista ainakin yksi on niin hankala etten ole sitä koskaan tehnyt.

        En tiedä toimiiko tämä ohje nyt sellaiselle joka ei ole koskaan tärissyt tällä menetelmällä, mutta ainakin mun kroppani osaa jo reagoida sarjan kahteen viimeiseen asentoon jotka on mun mielestäni just ne isot jutut koko hommassa. Niitä aikaisemmat liikkeet/asennot on ilmeisesti lähinnä lämmittelyä/valmistelua sitä varsinaista tärinää varten.

        Eli ensin mene seisomaan paljain jaloin selkä seinää vasten. Laskeudu sitten selkä seinää vasten sellaiseen asentoon kuin istuisit tuolilla. Kantapäät noin 30 cm seinästä (sellaisella etäisyydellä kuin istuisit tuolissa). Tai takamusta ei välttämättä tarvi laskea ihan niin alas mutta melko alas kuitenkin. Pysyttele tässä asennossa pari minuuttia. Sitten nouse noin 5 cm ylemmäs seinää pitkin, ja siirrä samalla jalkoja hivenen lähemmäs seinää. Ja minuutin päästä taas persusta vähän ylemmäs ja jalkoja lähemmäs seinää, jne. Jatka hitaasti samaan malliin, kunnes huomaat että rasittuneet jalkasi akavat täristä. Sittenkin voit vielä kokeilla nousta vähän ylemmäs ja hakea mukavinta tärinäasentoa. Pysy sellaisessa asennossa jossa täriset ainakin 10-15 minuuttia, tai oman tuntuman mukaan. Saat tärinän loppumaan oikaisemalla itsesi.

        Mulla menee tuon asennon kanssa ehkä viitisen minuuttia ennen kuin tärinä alkaa. Ja mä tärisen hyvin melko pystyasennossakin, eli sellaisessa asennossa jossa jaksan olla esim. 15 minuuttia tai enemmänkin. Jalkojen pitää tosissaan rasittua asennon aikana, muuten ei tärinä ala. Mitä hitaammin nostat persustasi aina pykälän ylemmäs, sitä varmemmin tärinä alkaa.

        En tiedä olisko esim. lenkillä käynnistä apua ennen tärinän aloittamista, jos meinaat kokeilla näillä ohjeilla jotka oikaisee ne kaikki alustavat asennot/liikkeet. Tärinä alkaa helpommin jos jalat ovat jo valmiiksi rasittuneet.

        Kuvailen sitä viimeistä asentoa sitten jos sait näistä ohjeista jotain tolkkua. Se viimeinen on vähemmän fyysisesti rasittava kuin tämä nyt mainittu. Senkus makaat lattialla ja annat kropan täristä :-) Mut se vaatii vähän pohjustavaa tärinää :-)

        Ymmärsitkö näistä ohjeista mitään? Mä haluan vielä korostaa ettei tuo tärinä tosiaankaan poista kaikkia ongelmia, mutta ainakin mua se on selvästi auttanut!

        ps. se kirja on aika pieni investointi

        Mulla alkaa 30sekunnin kohdalla tärisee polvet kun meen seinään ja istuma asentoo niinku istuis tuolilla, monessa muussa asiassa myös,esim liikun paljon juoksen nii alkaa ykskaks täristä

    • esa1235t
      • Onnellinentärisijä

        Hei,

        olipa hauska törmätä tähän keskusteluun! Itse olen kärsinyt ahdistuksesta ja amnesiasta liittyen varhaisiin elinvuosiini. Olen käynyt keskusteluterapiassa, mutta varsinainen läpimurto omassa toipumisessani tapahtui meditaation yhteydessä löytyneen "tärinän" myötä.

        Vuosi sitten luin Peter A. Levinen kehotraumaterapian klassikkoteoksen "Kun tiikeri herää". Siinä puhutaan aika samasta, mitä tuo TRE käsittelee. Vuosi sitten en kuitenkaan vielä lähtenyt kokeilemaan Levinen harjoituksia. Sen sijaan kehoni alkoi pikku hiljaa täristä, meditaatiotreenieni syvetessä aikaa myöten. Minulle meditaatio on ollut "vain" makaamista selin lattialla ja siinä kehon rentouttamista ja hengityksen tasaamista. Vuodenvaihteen jälkeen erään tällaisen rentoutusmeditaationi aikana koinkin sitten yllätyksen, kun kehoni alkoi yht äkkiä sätkiä. Tajusin, että olin ylittämässä jonkinlaisen rajakohdan, eli kehoni oli niin rentoutuneessa tilassa, että saattoi alkaa purkaa jumiutuneita energioita vapisemalla.

        Tällöin muistin Levinen teoksen, ja vähitellen meditaationi yhteydessä aloin antaa näiden tärinöiden voimistua. Minulla ne ovat olleet huomattavasti voimakkaampia kuin esimerkiksi tuossa videossa olevalla miehellä. jalkani, käteni ja pääni ovat sätkineet hurjalla voimalla. Lisäksi jalat sekä selän alue ja niskat ovat välillä "krampanneet" - kuitenkin siten, ettei tämä ole tuntunut yhtään kivuliaalta.

        Näiden tärinöideni aikana en seurannut Levinen vinkkejä mitenkään ohjelmallisesti. Päätin sen sijaan luottaa siihen, että kehoni kyllä näyttää, miten juuri minun tulee täristä ja kramppailla. Yllätyksekseni kehoni todella alkoi parantaa itse itseään, ja välillä se sai minut nousemaan tärinöideni yhteydessä puoli-istuvaan asentoon, joskus ihan seisaalleen asti.

        Muutaman kuukauden näitä tärinöharjoituksia tehtyäni, alkoi tapahtua todella hyviä asioita myös "mieleni" puolella. Aloin saada kiinni tunteistani yhä paremmin ja oman olotilan kuuntelukyky on parantunut todella paljon. Viimeisimpänä upeana lahjana sain takaisin paljon muistoja menneisyydestä. Tämä voi kuulostaa joistain lukijoista oudolta (käsittämätöntä se oli aluksi itsellenikin!), mutta todellakin: tärinöiden myötä olen alkanut muistaa paremmin lapsuuttani, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Ja näin saada paremmin käsitystä siitä, kuka minä olin silloin ja mistä minä olen tulossa. Omien juurien tietäminen on hyvin tärkeää minuuden eheyden kannalta.

        Voinkin omien kokemusteni myöt suositella tärinöitä hyvin lämpimästi kaikille, jotka haluavat vapautua negatiivisista energioista, ja oppia tuntea itseään paremmin. Se, mitä tärinäharjoitukset ainakin itseltäni eniten vaativat, oli luottamus. Luottamus aluksi aika tuntemattomaan maailmaan.

        Heittäytykää siis kehonne liikkeille, ja aivan uusi ja rikkaampi maailma voi avautua! :)

      • Trotteli
        Onnellinentärisijä kirjoitti:

        Hei,

        olipa hauska törmätä tähän keskusteluun! Itse olen kärsinyt ahdistuksesta ja amnesiasta liittyen varhaisiin elinvuosiini. Olen käynyt keskusteluterapiassa, mutta varsinainen läpimurto omassa toipumisessani tapahtui meditaation yhteydessä löytyneen "tärinän" myötä.

        Vuosi sitten luin Peter A. Levinen kehotraumaterapian klassikkoteoksen "Kun tiikeri herää". Siinä puhutaan aika samasta, mitä tuo TRE käsittelee. Vuosi sitten en kuitenkaan vielä lähtenyt kokeilemaan Levinen harjoituksia. Sen sijaan kehoni alkoi pikku hiljaa täristä, meditaatiotreenieni syvetessä aikaa myöten. Minulle meditaatio on ollut "vain" makaamista selin lattialla ja siinä kehon rentouttamista ja hengityksen tasaamista. Vuodenvaihteen jälkeen erään tällaisen rentoutusmeditaationi aikana koinkin sitten yllätyksen, kun kehoni alkoi yht äkkiä sätkiä. Tajusin, että olin ylittämässä jonkinlaisen rajakohdan, eli kehoni oli niin rentoutuneessa tilassa, että saattoi alkaa purkaa jumiutuneita energioita vapisemalla.

        Tällöin muistin Levinen teoksen, ja vähitellen meditaationi yhteydessä aloin antaa näiden tärinöiden voimistua. Minulla ne ovat olleet huomattavasti voimakkaampia kuin esimerkiksi tuossa videossa olevalla miehellä. jalkani, käteni ja pääni ovat sätkineet hurjalla voimalla. Lisäksi jalat sekä selän alue ja niskat ovat välillä "krampanneet" - kuitenkin siten, ettei tämä ole tuntunut yhtään kivuliaalta.

        Näiden tärinöideni aikana en seurannut Levinen vinkkejä mitenkään ohjelmallisesti. Päätin sen sijaan luottaa siihen, että kehoni kyllä näyttää, miten juuri minun tulee täristä ja kramppailla. Yllätyksekseni kehoni todella alkoi parantaa itse itseään, ja välillä se sai minut nousemaan tärinöideni yhteydessä puoli-istuvaan asentoon, joskus ihan seisaalleen asti.

        Muutaman kuukauden näitä tärinöharjoituksia tehtyäni, alkoi tapahtua todella hyviä asioita myös "mieleni" puolella. Aloin saada kiinni tunteistani yhä paremmin ja oman olotilan kuuntelukyky on parantunut todella paljon. Viimeisimpänä upeana lahjana sain takaisin paljon muistoja menneisyydestä. Tämä voi kuulostaa joistain lukijoista oudolta (käsittämätöntä se oli aluksi itsellenikin!), mutta todellakin: tärinöiden myötä olen alkanut muistaa paremmin lapsuuttani, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Ja näin saada paremmin käsitystä siitä, kuka minä olin silloin ja mistä minä olen tulossa. Omien juurien tietäminen on hyvin tärkeää minuuden eheyden kannalta.

        Voinkin omien kokemusteni myöt suositella tärinöitä hyvin lämpimästi kaikille, jotka haluavat vapautua negatiivisista energioista, ja oppia tuntea itseään paremmin. Se, mitä tärinäharjoitukset ainakin itseltäni eniten vaativat, oli luottamus. Luottamus aluksi aika tuntemattomaan maailmaan.

        Heittäytykää siis kehonne liikkeille, ja aivan uusi ja rikkaampi maailma voi avautua! :)

        Sitä tuossa TRE:ssäkin sanotaan, että kroppa kyllä tietää miten sen tulee täristä. Pääpointti lienee se että tärinän saa alkamaan esim. TRE harjoittelulla, ja sitten vain ollaan ikään kuin matkustajana tärinän kyydissä :-)

        Kun mä saan tärinän alkamaan kunnolla, niin mä voin täristä vaikka hampaita pestessäni. Seison vaan paikallani ja koukistan polvia aavistuksen niin jalkani alkavat täristä. Mutta jos teen saman ihan kylmiltäni ilman TRE harjoituksia niin tärinä ei ala.

      • Onnellinentärisijä
        Trotteli kirjoitti:

        Sitä tuossa TRE:ssäkin sanotaan, että kroppa kyllä tietää miten sen tulee täristä. Pääpointti lienee se että tärinän saa alkamaan esim. TRE harjoittelulla, ja sitten vain ollaan ikään kuin matkustajana tärinän kyydissä :-)

        Kun mä saan tärinän alkamaan kunnolla, niin mä voin täristä vaikka hampaita pestessäni. Seison vaan paikallani ja koukistan polvia aavistuksen niin jalkani alkavat täristä. Mutta jos teen saman ihan kylmiltäni ilman TRE harjoituksia niin tärinä ei ala.

        Sama juttu mulla, eli kun tärinän saa päälle, niin sitten sitä voi täristä vaikka tuolilla istuen tai peilin edessä tai missä vaan!

        Yks hieno juttu tässä tärinämeinigissä on se, että sen voi lopettaa aina heti kun haluaa. Eli vaikka kroppa voi heitellä ja sätkiä tosi voimakkaastikin, sitä en itse sen takia liikaa alussa pelästynyt, kun huomasin, että voin lopettaa koko homman heti, jos siltä tuntuu. Jos vaikka puhelinkin soi, niin siihen voi saman tien vastata ja lopettaa siis tärinän siihen. Tämä tässä tiedoksi niille, joilla saattaa olla pelkona, että "jääkö se päälle". Itselleni ei siis koskaan ole jäänyt päälle.

        Trotteli, sinun ekassa tekstissäsi olivat hyvin tuttuja nämä kohdat:

        "Menetelmän vaikutus ei tullut esille kovin selvästi ihan heti, mutta ekan neljän viikon loppupuolella huomasi selkeästi sen että liikkeet/asennot eivät saaneetkaan kroppaani enää tärisemään kunnolla. Eli kroppa oli kuluttanut lähes kaiken "tärinäenergian".

        Menetelmä alkoi osoittaa toimivuuttaan oikeastaan vasta sen ekan neljän viikon jälkeen, kun aloin harventaa tärinäkertoja niin että "treenasin" enää noin 1-2 kertaa viikossa. Ja välillä sitäkin harvemmin, koska hivenen aikaa kuluttavasta menetelmästä on aika helppo alkaa lipsumaan. Pidemmät tauot alkoivat selkeästi lisätä sekä tärinäenergiaani että joka päiväisiä kropan "kierroksia".

        Tähän mennessä mulla on ollut jo useampi tilanne, jossa erityisen stressaava työviikko ja liian harvoin suoritettu tärinä on nostanut kropan kierrokset niin korkealle että normitilanteessa olis pitänyt ottaa xanoria. Tilanne on kuitenkin lauennut tärisemällä niin pitkään/usein että kroppa rauhoittuu!"

        Mullakin meni muutama viikko, ennen kuin aloin todella nähdä tärinän tuloksia. Parhaimmat tulokset tulivat siitä, kun joidenkin viikkojen kuluttua aloin tehdä tärinöitä hieman "ohjelmallisemmin" mielikuvien tasolla. Koska amnesia on ollut todella raskasta ja hämmentävää minulle, päätin tärinöiden aikana alkaa palata tietoisesti ensimmäiseen lapsuudenkotiini. Menin mielikuvissani takaisin sinne, pieneksi lapseksi, ja aloin tarkoituksenmukaisesti tuntea pelkoja. Ajattelin, että "nyt tuolla vanhemmat riitelee" tai "nyt tunne oloni aivan kauhean pelokkaaksi ja yksinäiseksi" jne. Näiden mielikuvien seurauksena saatoin tärinässä alkaa todella purkaa noita lukkoon jääneitä lapsuuden peljoka, ja joidenkin tärinähetkien yhteydessä aloin suorastaan voihkia ääneen. Olin niin "peloissani".

        Nämä pelkoharjoitukset ovat olleet kaikkein tehokkaimpia kohdallani. Niiden jälkeen olen ollut täynnä aivan käsittämättömän suurta rentoutta ja rauhaa ja kun niitä muutaman kerran tein, tuntui sen jälkeen, kuin joku vuosia selässäni ja jaloissani ollut massiivinen "rautakehikko" olisi kiskaista pois sisältäni. Siis koko kroppani on ollut PALJON notkeampi, rennompi, liikkuvaisempi, kuin vuosiin.

        Olen niin onnellinen, että olen löytänyt tällaisen upean tavan purkaa kehoon jääviä energioita. Näitä kun enemmän ja enemmän on tehnyt, alkaa todella syvän omakohtaisen kokemuksen kautta ymmärtää, että tunteet eivät ole vain jotain mielessä leijuvaa "ajattelua", vaan että tunteet todella ovat myös täysin ruumiillisia.

      • Trotteli
        Onnellinentärisijä kirjoitti:

        Sama juttu mulla, eli kun tärinän saa päälle, niin sitten sitä voi täristä vaikka tuolilla istuen tai peilin edessä tai missä vaan!

        Yks hieno juttu tässä tärinämeinigissä on se, että sen voi lopettaa aina heti kun haluaa. Eli vaikka kroppa voi heitellä ja sätkiä tosi voimakkaastikin, sitä en itse sen takia liikaa alussa pelästynyt, kun huomasin, että voin lopettaa koko homman heti, jos siltä tuntuu. Jos vaikka puhelinkin soi, niin siihen voi saman tien vastata ja lopettaa siis tärinän siihen. Tämä tässä tiedoksi niille, joilla saattaa olla pelkona, että "jääkö se päälle". Itselleni ei siis koskaan ole jäänyt päälle.

        Trotteli, sinun ekassa tekstissäsi olivat hyvin tuttuja nämä kohdat:

        "Menetelmän vaikutus ei tullut esille kovin selvästi ihan heti, mutta ekan neljän viikon loppupuolella huomasi selkeästi sen että liikkeet/asennot eivät saaneetkaan kroppaani enää tärisemään kunnolla. Eli kroppa oli kuluttanut lähes kaiken "tärinäenergian".

        Menetelmä alkoi osoittaa toimivuuttaan oikeastaan vasta sen ekan neljän viikon jälkeen, kun aloin harventaa tärinäkertoja niin että "treenasin" enää noin 1-2 kertaa viikossa. Ja välillä sitäkin harvemmin, koska hivenen aikaa kuluttavasta menetelmästä on aika helppo alkaa lipsumaan. Pidemmät tauot alkoivat selkeästi lisätä sekä tärinäenergiaani että joka päiväisiä kropan "kierroksia".

        Tähän mennessä mulla on ollut jo useampi tilanne, jossa erityisen stressaava työviikko ja liian harvoin suoritettu tärinä on nostanut kropan kierrokset niin korkealle että normitilanteessa olis pitänyt ottaa xanoria. Tilanne on kuitenkin lauennut tärisemällä niin pitkään/usein että kroppa rauhoittuu!"

        Mullakin meni muutama viikko, ennen kuin aloin todella nähdä tärinän tuloksia. Parhaimmat tulokset tulivat siitä, kun joidenkin viikkojen kuluttua aloin tehdä tärinöitä hieman "ohjelmallisemmin" mielikuvien tasolla. Koska amnesia on ollut todella raskasta ja hämmentävää minulle, päätin tärinöiden aikana alkaa palata tietoisesti ensimmäiseen lapsuudenkotiini. Menin mielikuvissani takaisin sinne, pieneksi lapseksi, ja aloin tarkoituksenmukaisesti tuntea pelkoja. Ajattelin, että "nyt tuolla vanhemmat riitelee" tai "nyt tunne oloni aivan kauhean pelokkaaksi ja yksinäiseksi" jne. Näiden mielikuvien seurauksena saatoin tärinässä alkaa todella purkaa noita lukkoon jääneitä lapsuuden peljoka, ja joidenkin tärinähetkien yhteydessä aloin suorastaan voihkia ääneen. Olin niin "peloissani".

        Nämä pelkoharjoitukset ovat olleet kaikkein tehokkaimpia kohdallani. Niiden jälkeen olen ollut täynnä aivan käsittämättömän suurta rentoutta ja rauhaa ja kun niitä muutaman kerran tein, tuntui sen jälkeen, kuin joku vuosia selässäni ja jaloissani ollut massiivinen "rautakehikko" olisi kiskaista pois sisältäni. Siis koko kroppani on ollut PALJON notkeampi, rennompi, liikkuvaisempi, kuin vuosiin.

        Olen niin onnellinen, että olen löytänyt tällaisen upean tavan purkaa kehoon jääviä energioita. Näitä kun enemmän ja enemmän on tehnyt, alkaa todella syvän omakohtaisen kokemuksen kautta ymmärtää, että tunteet eivät ole vain jotain mielessä leijuvaa "ajattelua", vaan että tunteet todella ovat myös täysin ruumiillisia.

        Juu, ei ole minullakaan jäänyt koskaan tärinä päälle. Ihan ekalla kerralla kun tärinä alkoi, en uskaltanut liikahtaa yhtään ekaan kymmeneen minuuttiin. Pelkasin toisaalta että tärinä loppuu jos vaihdan vähän asentoa, ja toisaalta että mitäs jos en saakaan tärinää loppumaan. Mutta molemmat pelot olivat turhia. Asentoa voi muutella, ja jos tärinä heikkenee niin se alkaa taas kun palaat "tärinäasentoon". Tärinästä voi jopa pitää taukoa ja jatkaa kohta uudelleen. Ja aina on tärinä loppunut kun esim. oikaisee kroppansa.

        Kroppa ilmeisesti jollain tavalla oppii tärisemään kun sitä harjoittelee riittävästi. Kun homma on tuttua, tärinän saattaa saada alkamaan helpostikin jos kropan "kierrokset" on korkealla eikä ole ehtinyt tärisemään riittävästi lähiaikoina. Mulla on esim. ihan normaali istuma-asento sellainen jossa tärinän saa lähtemään liikkeelle helposti. Mulla on ollut jo jonkin aikaa kova kiusaus alkaa tärisemään töissä istuessani jossain pitkässä ja tylsässä kokouksessa, mutta olen saanut vielä hillittyä itseni kun se varmaan näyttäisi huolestuttavalta asiaa tuntemattomalle :-)

      • onnellinentärisijä
        Trotteli kirjoitti:

        Juu, ei ole minullakaan jäänyt koskaan tärinä päälle. Ihan ekalla kerralla kun tärinä alkoi, en uskaltanut liikahtaa yhtään ekaan kymmeneen minuuttiin. Pelkasin toisaalta että tärinä loppuu jos vaihdan vähän asentoa, ja toisaalta että mitäs jos en saakaan tärinää loppumaan. Mutta molemmat pelot olivat turhia. Asentoa voi muutella, ja jos tärinä heikkenee niin se alkaa taas kun palaat "tärinäasentoon". Tärinästä voi jopa pitää taukoa ja jatkaa kohta uudelleen. Ja aina on tärinä loppunut kun esim. oikaisee kroppansa.

        Kroppa ilmeisesti jollain tavalla oppii tärisemään kun sitä harjoittelee riittävästi. Kun homma on tuttua, tärinän saattaa saada alkamaan helpostikin jos kropan "kierrokset" on korkealla eikä ole ehtinyt tärisemään riittävästi lähiaikoina. Mulla on esim. ihan normaali istuma-asento sellainen jossa tärinän saa lähtemään liikkeelle helposti. Mulla on ollut jo jonkin aikaa kova kiusaus alkaa tärisemään töissä istuessani jossain pitkässä ja tylsässä kokouksessa, mutta olen saanut vielä hillittyä itseni kun se varmaan näyttäisi huolestuttavalta asiaa tuntemattomalle :-)

        Keho tosiaan näyttää harjaantuvan tärisemisessä. Mulla usein nykyään kun vaan vähän makaan jossain sohvalla tai sängyllä, niin meinaa tärinä alkaa. Mulla se tosin on tärinää enemmän sellaista voimakkaampaa sätkimistä yhä. Mutta varmaan johtuu siitä, että oon oireillut aika pitkään psyykkisesti (ahdistus, masennus), ja siksi keho kantaa sisällään vieläkin aika paljon ylimääräisiä, purkamattomia stressienergioita. Vähitellen niistä irti.

        Minulla tärinä toimii parhaiten juuri pelkojen helpottajana, ja myös ylikierroksilla olemisen. Eli tosi helposti arjessani alkaa toimintani mennä liian hektisesti, ja tämän tärinät, sätkiminen ja kramppaamiset hyvin vaimentavat.

        Noista krampeista pitikin muuten sanoa, että suosittelen tärinän "ulottamista" myös ylävartaloon! Minulta on löytynyt selän, hartioiden ja niskan alueilta todella paljon jumeja, ja kun olen antanut tärinän levitä noille alueille, ne ovat myös krampanneet paljon. Mutta siis kuten edellä kerroin, kramppaaminen ei satu lainkaan, vaan se hetkeksi pysäyttää asennon, ja siitä sitten aukeaa hiljalleen taas toisenlaiseen, parempaan asentoon. Eilen illalla ennen nukkumaan menoa annoin kramppien tulla, ja vitsi että oli lokoisa olo sen jälkeen. Uni tuli nopeasti. :)

      • Trotteli
        onnellinentärisijä kirjoitti:

        Keho tosiaan näyttää harjaantuvan tärisemisessä. Mulla usein nykyään kun vaan vähän makaan jossain sohvalla tai sängyllä, niin meinaa tärinä alkaa. Mulla se tosin on tärinää enemmän sellaista voimakkaampaa sätkimistä yhä. Mutta varmaan johtuu siitä, että oon oireillut aika pitkään psyykkisesti (ahdistus, masennus), ja siksi keho kantaa sisällään vieläkin aika paljon ylimääräisiä, purkamattomia stressienergioita. Vähitellen niistä irti.

        Minulla tärinä toimii parhaiten juuri pelkojen helpottajana, ja myös ylikierroksilla olemisen. Eli tosi helposti arjessani alkaa toimintani mennä liian hektisesti, ja tämän tärinät, sätkiminen ja kramppaamiset hyvin vaimentavat.

        Noista krampeista pitikin muuten sanoa, että suosittelen tärinän "ulottamista" myös ylävartaloon! Minulta on löytynyt selän, hartioiden ja niskan alueilta todella paljon jumeja, ja kun olen antanut tärinän levitä noille alueille, ne ovat myös krampanneet paljon. Mutta siis kuten edellä kerroin, kramppaaminen ei satu lainkaan, vaan se hetkeksi pysäyttää asennon, ja siitä sitten aukeaa hiljalleen taas toisenlaiseen, parempaan asentoon. Eilen illalla ennen nukkumaan menoa annoin kramppien tulla, ja vitsi että oli lokoisa olo sen jälkeen. Uni tuli nopeasti. :)

        Mä en ole saanut yläkroppaani tärinään mukaan vaikka olen yrittänyt. Joskus alaselän / lantion alue tärisee, mutta esim. kädet ja pää ei. Seisoma-asennossa tietysti koko kroppa tärisee jonkun verran, mutta ainoastaan sen takia että jalkojen tärinä ravistelee myös yläkroppaa.

      • Onnellinentärisijä
        Trotteli kirjoitti:

        Mä en ole saanut yläkroppaani tärinään mukaan vaikka olen yrittänyt. Joskus alaselän / lantion alue tärisee, mutta esim. kädet ja pää ei. Seisoma-asennossa tietysti koko kroppa tärisee jonkun verran, mutta ainoastaan sen takia että jalkojen tärinä ravistelee myös yläkroppaa.

        Sain itse yläkropan sätkimään ja kramppaamaan sitä kautta, että vain hyvin hienovaraisesti kuuntelin eri jäsenten "energioita". Eli kun joogamatolla tai lattialla tarpeeksi kauan makoilin ja vain hengittelin ja rentoutuin kehoa, alkoi käteni, olkapääni ja pääni pian kyllä vähitellen itse kertoa, että nyt olisi energiaa purettavana. siis tuli sellainen samanlainen efekti, kuin nukkumaan mennessä usein "nytkähtää" unen ja valvetilan rajalla.

        Kun näitä sätkähdyksiä tai kramppeja alkoi tulla, annoin sitten itseni vain niiden vietäväksi. Jossain määrin siinä täytyy laittaa järjellinen ajattelu "hyllyyn", ja vain antaa kehon puhua omasta puolestaan. Eli ei saa liian tiedostavasti huomata, että ahaa nyt sätkähtää, vaan olla ikään kuin ulkopuolinen tarkkailija, joka seuraa tilannetta kiinnostuneena, eikä puutu liikkeiden kulkuun mitenkään.

        Minulla kävi itse asiassa siten, että mikäli ajatteleva-minäni tuli liikaa mukaan, alkoivat liikkeet heti muodostua jäykemmiksi ja hieman sattua. Kun päästin rentouden ja intuition takaisin mukaan, suuretkaan sätkähdykset tai krampit eivät enää sattuneet.

        Tämä voi nyt kuulostaa ehkä hieman hörhöltä jonkun mielestä, mutta kyse ei ole mitenkään mistään transsitiloista tai muusta oudosta salatieteestä. Kyse on vain pienen pienestä ajattelun muutoksesta, tai oikeastaan siitä, että vähentää tietoista ajattelua ja katselee vaan ja kuuntelee, mitä oma keho puhuu. mitä keholle kuuluu.

        Tässä vielä kiinnostava artikkeli, jonka kertomukseen voin itse monissa kohdin samaistua.

        http://www.nbl.fi/~nbl3145/traumae.htm

      • L
        Onnellinentärisijä kirjoitti:

        Sain itse yläkropan sätkimään ja kramppaamaan sitä kautta, että vain hyvin hienovaraisesti kuuntelin eri jäsenten "energioita". Eli kun joogamatolla tai lattialla tarpeeksi kauan makoilin ja vain hengittelin ja rentoutuin kehoa, alkoi käteni, olkapääni ja pääni pian kyllä vähitellen itse kertoa, että nyt olisi energiaa purettavana. siis tuli sellainen samanlainen efekti, kuin nukkumaan mennessä usein "nytkähtää" unen ja valvetilan rajalla.

        Kun näitä sätkähdyksiä tai kramppeja alkoi tulla, annoin sitten itseni vain niiden vietäväksi. Jossain määrin siinä täytyy laittaa järjellinen ajattelu "hyllyyn", ja vain antaa kehon puhua omasta puolestaan. Eli ei saa liian tiedostavasti huomata, että ahaa nyt sätkähtää, vaan olla ikään kuin ulkopuolinen tarkkailija, joka seuraa tilannetta kiinnostuneena, eikä puutu liikkeiden kulkuun mitenkään.

        Minulla kävi itse asiassa siten, että mikäli ajatteleva-minäni tuli liikaa mukaan, alkoivat liikkeet heti muodostua jäykemmiksi ja hieman sattua. Kun päästin rentouden ja intuition takaisin mukaan, suuretkaan sätkähdykset tai krampit eivät enää sattuneet.

        Tämä voi nyt kuulostaa ehkä hieman hörhöltä jonkun mielestä, mutta kyse ei ole mitenkään mistään transsitiloista tai muusta oudosta salatieteestä. Kyse on vain pienen pienestä ajattelun muutoksesta, tai oikeastaan siitä, että vähentää tietoista ajattelua ja katselee vaan ja kuuntelee, mitä oma keho puhuu. mitä keholle kuuluu.

        Tässä vielä kiinnostava artikkeli, jonka kertomukseen voin itse monissa kohdin samaistua.

        http://www.nbl.fi/~nbl3145/traumae.htm

        Hei!

        Minäkin löysin kehotuntuman Tiikeri-kirjan avulla. Ja kun kuulin tärinäterapiasta, kokeilin näiden ohjeiden mukaan ja sain alakropan vispaamaan.

        Oletin että tärinä leviää yläkroppaan pikkuhiljaa alakropasta käsin, mutta toisin kävi. Erään kerran maatessani huomasin vain, että poskilihakset alkoivat vapista ja sitä myöten hampaat kalista. Siitä tärinä levisi hartioihin, yläselkään, rintakehään ja käsivarsiin.

        Näköjään tässä edetään kukín täysin yksilöllistä tietä, oman kropan ehdoilla. Ja mieleen nousee kullekin omia juttujaan, jotka auttavat eteenpäin.

      • Trotteli
        L kirjoitti:

        Hei!

        Minäkin löysin kehotuntuman Tiikeri-kirjan avulla. Ja kun kuulin tärinäterapiasta, kokeilin näiden ohjeiden mukaan ja sain alakropan vispaamaan.

        Oletin että tärinä leviää yläkroppaan pikkuhiljaa alakropasta käsin, mutta toisin kävi. Erään kerran maatessani huomasin vain, että poskilihakset alkoivat vapista ja sitä myöten hampaat kalista. Siitä tärinä levisi hartioihin, yläselkään, rintakehään ja käsivarsiin.

        Näköjään tässä edetään kukín täysin yksilöllistä tietä, oman kropan ehdoilla. Ja mieleen nousee kullekin omia juttujaan, jotka auttavat eteenpäin.

        Mukava kuulla että meitä tärisijöitä on enemmänkin :-)

        Mulla oli edellis viikko oikein erityisen rentouttava. En tuntenut mitään tarvetta tärisemiseen, ja kun pari kertaa yritin niin lopetin pian kun tärinäenergiat oli niin alhaalla ettei siitä tullut oikein mitään.

        Nyt on taas ollut vilkkaampi viikko, ja parin viime päivän aikana on kropan kierrokset selvästi nousseet. Tänään aloin sitten tärisemään oikein ajan kanssa. Ensin iltapäivällä koko setti läpi. Mahtavat tärinät kun seisoin jalat vähän koukussa selkä seinää vasten! Lattialla selällään maaten täriseminen ei kuitenkaan oikein onnistunut.

        Nyt iltamyöhällä kokeilin taas täristä, ja tulos oli sama. Selkä seinää vasten mahtavat tärinät, mutta lattialla maaten ei juuri mitään. Noin vartin jälkeen otin tauon ja tulin tähän tietokoneelle. Otin seisoma-asennon (mulla on tällanen seisomapöytä tietsikalle) ja koukistin polvia hivenen, ja jalkojen tärinä jatkui taas voimakkaana. Eli mä tärisen juuri tälläkin hetkellä kun kirjoittelen tätä :-) Hiki vaan virtaa pitkin kroppaa... Kohtapuoliin oon tärissyt jo 45 minuuttia tänään, ja tärinäenergiaa tuntuu piisaavan vaikka kuinka!

        Eli tässä on esimerkki siitä miten tilanne vaihtelee mulla. Kun on oikein rentoutunut niin tärinää ei juurikaan tarvi (ainakaan usein), eikä oikein pystykään tärisemään. Sitten kun on taas stressiä niin kroppaan varastoituu oikein kunnon tärinät melko nopeasti. Ja silloinkin voi olla että kykenen tärisemään vain jossain tietyssä asennossa.

      • Onnellinentärisijä
        Trotteli kirjoitti:

        Mukava kuulla että meitä tärisijöitä on enemmänkin :-)

        Mulla oli edellis viikko oikein erityisen rentouttava. En tuntenut mitään tarvetta tärisemiseen, ja kun pari kertaa yritin niin lopetin pian kun tärinäenergiat oli niin alhaalla ettei siitä tullut oikein mitään.

        Nyt on taas ollut vilkkaampi viikko, ja parin viime päivän aikana on kropan kierrokset selvästi nousseet. Tänään aloin sitten tärisemään oikein ajan kanssa. Ensin iltapäivällä koko setti läpi. Mahtavat tärinät kun seisoin jalat vähän koukussa selkä seinää vasten! Lattialla selällään maaten täriseminen ei kuitenkaan oikein onnistunut.

        Nyt iltamyöhällä kokeilin taas täristä, ja tulos oli sama. Selkä seinää vasten mahtavat tärinät, mutta lattialla maaten ei juuri mitään. Noin vartin jälkeen otin tauon ja tulin tähän tietokoneelle. Otin seisoma-asennon (mulla on tällanen seisomapöytä tietsikalle) ja koukistin polvia hivenen, ja jalkojen tärinä jatkui taas voimakkaana. Eli mä tärisen juuri tälläkin hetkellä kun kirjoittelen tätä :-) Hiki vaan virtaa pitkin kroppaa... Kohtapuoliin oon tärissyt jo 45 minuuttia tänään, ja tärinäenergiaa tuntuu piisaavan vaikka kuinka!

        Eli tässä on esimerkki siitä miten tilanne vaihtelee mulla. Kun on oikein rentoutunut niin tärinää ei juurikaan tarvi (ainakaan usein), eikä oikein pystykään tärisemään. Sitten kun on taas stressiä niin kroppaan varastoituu oikein kunnon tärinät melko nopeasti. Ja silloinkin voi olla että kykenen tärisemään vain jossain tietyssä asennossa.

        Hei,

        tosi kiva tosiaan kuulla, että meitä tärisijöitä löytyy muitakin. Itselleni tästä tärinästä ja kramppaamisesta on tullut nopeasti todella tärkeä rentoutumiskeino, jota käytän nykyään usean kerran viikossa. Olen niin onnellinen, että olen tämän konstin löytänyt, se kun ei maksa mitään, sitä voi tehdä melkein missä vain ja se aina rentouttaa.

        Mulla saattaa joidenkin intensiivisten sosiaalisten hetkien jälkeen olla aika sumuinen olo yhä toisinaan, mutta nykyään kun kotiin tullessa pidän pienet tärinäsessiot, kroppaan ihmisten ilmoilla kertynyt jännitys laantuu hetkessä, ja koko maailman näkee ja tuntee jälleen selkeästi. Siis tärinä todella kuljettaa mut "sumusta" selkeämmin kiinni todellisuuteen ja tässä ja nyt hetkeen.

        Suosittelin Tiikeri-kirjaa hyvälle ystävälle, joka on hyvin kiinnostunut itsehoitomenetelmistä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, milloin hän tavoittaa omat energiansa ja pääsee tärinän ihmeelliseen ja rauhoittavaan maailmaan... :)

        Se on muuten myös upeaa, että aloitettuani tärisemisen muutamia kuukausia sitten, olen vapautunut täysin selkä ja niskakivuista. Koko kroppa tuntuu vaan ihanan elastiselta ja koko liikkuminen on niin paljon virtaavampaa.

      • veela.
        Onnellinentärisijä kirjoitti:

        Hei,

        tosi kiva tosiaan kuulla, että meitä tärisijöitä löytyy muitakin. Itselleni tästä tärinästä ja kramppaamisesta on tullut nopeasti todella tärkeä rentoutumiskeino, jota käytän nykyään usean kerran viikossa. Olen niin onnellinen, että olen tämän konstin löytänyt, se kun ei maksa mitään, sitä voi tehdä melkein missä vain ja se aina rentouttaa.

        Mulla saattaa joidenkin intensiivisten sosiaalisten hetkien jälkeen olla aika sumuinen olo yhä toisinaan, mutta nykyään kun kotiin tullessa pidän pienet tärinäsessiot, kroppaan ihmisten ilmoilla kertynyt jännitys laantuu hetkessä, ja koko maailman näkee ja tuntee jälleen selkeästi. Siis tärinä todella kuljettaa mut "sumusta" selkeämmin kiinni todellisuuteen ja tässä ja nyt hetkeen.

        Suosittelin Tiikeri-kirjaa hyvälle ystävälle, joka on hyvin kiinnostunut itsehoitomenetelmistä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, milloin hän tavoittaa omat energiansa ja pääsee tärinän ihmeelliseen ja rauhoittavaan maailmaan... :)

        Se on muuten myös upeaa, että aloitettuani tärisemisen muutamia kuukausia sitten, olen vapautunut täysin selkä ja niskakivuista. Koko kroppa tuntuu vaan ihanan elastiselta ja koko liikkuminen on niin paljon virtaavampaa.

        Kokeilin eilen tuota tärinäterapiaa lattialla maaten, kun aiemmassa viestissä neuvottiin. Sain todella jalkani tärisemään, mikä tuntui mukavalta mutta muu kroppa ei tärissyt. Miten siis saisi koko kropan tärisemään, koska minulla ainakin suurimmat kiristykset ovat hartioissa ja rintalihaksissa?

      • Onnellinentärisijä
        veela. kirjoitti:

        Kokeilin eilen tuota tärinäterapiaa lattialla maaten, kun aiemmassa viestissä neuvottiin. Sain todella jalkani tärisemään, mikä tuntui mukavalta mutta muu kroppa ei tärissyt. Miten siis saisi koko kropan tärisemään, koska minulla ainakin suurimmat kiristykset ovat hartioissa ja rintalihaksissa?

        Itse olen saanut yläkropan tärisemään ja kramppaamaan vaan antamalla "sätkähdyksien" vallata myös yläkroppa. Eli rentouttamalla kehoa niin paljon, että myös kädet hätkähtää. Minulla tämän tekivät ensiksi olkapäät, josta liike sitten alkoi laajeta koko käsiin, vähitellen selkään ja kaulaan sekä päähän.

        Teen paljon myös venyttelyä seisaaltani. Eli annan kropan näyttää, mikä kohta kaipaa venytystä, ja sitten saatan vääntäytyä aivan kummiin asentoihin. Kun pitää kehon vain etusijalla, eikä rupea liikaa muistelemaan mitään koululiikunnassa ja muualla opittuja "tarkkoja" venytyksiä, niin hyvin menee.

        Olen ollut kovin kovin yllättynyt tämän oman keholiikehdintäni kohdalla juuri tästä: eli että kuinka viisas oma kehomme on! En esimerkiksi enää harrasta edes joogaa, sillä siinäkin liikkeet ovat valmiiksi määrättyjä, ja haluan nykyään antaa kehoni tehdä ihan sitä, mikä milloinkin hyvältä tuntuu.

      • Trotteli
        Onnellinentärisijä kirjoitti:

        Itse olen saanut yläkropan tärisemään ja kramppaamaan vaan antamalla "sätkähdyksien" vallata myös yläkroppa. Eli rentouttamalla kehoa niin paljon, että myös kädet hätkähtää. Minulla tämän tekivät ensiksi olkapäät, josta liike sitten alkoi laajeta koko käsiin, vähitellen selkään ja kaulaan sekä päähän.

        Teen paljon myös venyttelyä seisaaltani. Eli annan kropan näyttää, mikä kohta kaipaa venytystä, ja sitten saatan vääntäytyä aivan kummiin asentoihin. Kun pitää kehon vain etusijalla, eikä rupea liikaa muistelemaan mitään koululiikunnassa ja muualla opittuja "tarkkoja" venytyksiä, niin hyvin menee.

        Olen ollut kovin kovin yllättynyt tämän oman keholiikehdintäni kohdalla juuri tästä: eli että kuinka viisas oma kehomme on! En esimerkiksi enää harrasta edes joogaa, sillä siinäkin liikkeet ovat valmiiksi määrättyjä, ja haluan nykyään antaa kehoni tehdä ihan sitä, mikä milloinkin hyvältä tuntuu.

        Sain "mentoriltani" vinkin, että jotkut saavat yläkropan tärinään mukaan seuraavasti: Ensin täristään selällään maaten jalat koukussa (kuten tuolla ylempänä kuvailin). Sitten kun kroppa tärisee jo kunnolla, puristetaan polvia kevyesti toisiaan vasten. Eli siis laitetaan polvet yhteen.

        Kokeilin tuota juttua eilen. Polvien mennessä yhteen yläkropan läpi meni "sähköisku" joka sai hartiat ja kädet sätkimään. Kokeilin useampaan kertaan, ja aina se toimi. Sitten yhtäkkiä yläkroppani ilmeisesti oppi sätkimään ilman polvien yhteen puristamistakin!

        Mun yläkroppani liikehdintä ei ole ainakaan tähän asti ollut varsinaista tärinää, van nimenomaan sätkimistä. Kädet ja hartiat sätkii vähän niin kuin kala kuivalla maalla. Hetken aikaa hiljaista, sitten taas sätkintäpyrähdys, sitten taas hiljaista, sitten taas sätkintää, ... Ja jotenkin tuntuu että kroppa tosiaan oppi tuonkin jutun nopeasti. Tänään olen "sätkäytellyt" yläkroppaani tämän tästä ilman sen kummempia tärinä-lämmittelyjä :-)

      • onnellinentärisijä
        Trotteli kirjoitti:

        Sain "mentoriltani" vinkin, että jotkut saavat yläkropan tärinään mukaan seuraavasti: Ensin täristään selällään maaten jalat koukussa (kuten tuolla ylempänä kuvailin). Sitten kun kroppa tärisee jo kunnolla, puristetaan polvia kevyesti toisiaan vasten. Eli siis laitetaan polvet yhteen.

        Kokeilin tuota juttua eilen. Polvien mennessä yhteen yläkropan läpi meni "sähköisku" joka sai hartiat ja kädet sätkimään. Kokeilin useampaan kertaan, ja aina se toimi. Sitten yhtäkkiä yläkroppani ilmeisesti oppi sätkimään ilman polvien yhteen puristamistakin!

        Mun yläkroppani liikehdintä ei ole ainakaan tähän asti ollut varsinaista tärinää, van nimenomaan sätkimistä. Kädet ja hartiat sätkii vähän niin kuin kala kuivalla maalla. Hetken aikaa hiljaista, sitten taas sätkintäpyrähdys, sitten taas hiljaista, sitten taas sätkintää, ... Ja jotenkin tuntuu että kroppa tosiaan oppi tuonkin jutun nopeasti. Tänään olen "sätkäytellyt" yläkroppaani tämän tästä ilman sen kummempia tärinä-lämmittelyjä :-)

        Mullakin yläkropan tärinä lähti noista sätkähtelyistä. Vähitellen ne alkoi voimistua, ja nykyään enimmäkseen "venyttelen" sen mukaan, mihin kroppa kehottaa liikkeen suuntaamaan.

        Sitä kyselisin, että liittyykö muilla tärisemisen oheen väsymystä? Itse olen tosi väsynyt ollut viime viikkoina, ja olen miettinyt voisiko se johtua tärinäenergioiden purkautumisesta? Eli kun kroppa päästää vuosia jumissa olleet energiat ulos, niin jää aika "kuitti" fiilis sen jälkeen.

        Usein nimittäin tärinän ja "venyttelyjeni" jälkeen olen myös aika hikinen ja tuntuu, kuin olisin tehnyt jonkun tunnin mittaisen juoksulenkin tms.

      • TRE-harrastaja
        onnellinentärisijä kirjoitti:

        Mullakin yläkropan tärinä lähti noista sätkähtelyistä. Vähitellen ne alkoi voimistua, ja nykyään enimmäkseen "venyttelen" sen mukaan, mihin kroppa kehottaa liikkeen suuntaamaan.

        Sitä kyselisin, että liittyykö muilla tärisemisen oheen väsymystä? Itse olen tosi väsynyt ollut viime viikkoina, ja olen miettinyt voisiko se johtua tärinäenergioiden purkautumisesta? Eli kun kroppa päästää vuosia jumissa olleet energiat ulos, niin jää aika "kuitti" fiilis sen jälkeen.

        Usein nimittäin tärinän ja "venyttelyjeni" jälkeen olen myös aika hikinen ja tuntuu, kuin olisin tehnyt jonkun tunnin mittaisen juoksulenkin tms.

        onnellinentärisijä, väsymyksen tunne TRE-harjoitteiden yhteydessä ja niiden jälkeen ei ole mikään ihme. On hyvä huolehtia riittävästä nesteiden saannista ja vettä voi nauttia tärinän lomassa mutta viimeistään harjoitusten loputtua.

    • LUKEVA

      David Bercelin kirja TRE-stressinpurkuliikkeet
      stressin ja traumojen helpottamiseenon nyt suomennettu ja saatavissa osoitteesta: http://kuvajamieli.fi

    • noteone

      Kyseisessä kirjassa suositellaan harjoituksen loppupuolen ajaksi, jolloin seliltään täristään, 15-20 minuuttia max. ja parin päivän välein.

    • sdgsdfgdsfg

      Vanha ketju mutta onkos kukaan lukijoista tehnyt tätä pidempään ja minkälaisilla vaikutuksilla?
      Itsellä välillä tärinät tulee, välillä ei. Ja silloin kun tulee, niin se kyllä rentouttaa kroppaa kivasti. Ja kun kroppa on rento, niin sitten mieli vasta alkaakin puskemaan tavaraa pihalle. Mutta hetken helpotusta kuitenkin.

    • vaala_

      Olen harjoittanut tärinäterapiaa yli vuoden. Aina sillä on välitön teho: rentouttaa, saa mielen selkeämmäksi, selkä- & niskakivut hellittää.

      Mulla myös tärinä tuo paljon tunteita ja ajatuksia pintaan. Näen sen itse positiivisena juttuna. Tärinä ikään kuin tuo käsittelyä vaativat seikat esille, ja sitten voi kokonaisvaltaisemmin purkaa niitä.

    • Tuleva tärisijäkö?

      Löytyisikö mitään videoita/kuvia aloittelijalle? En ollut ennen kuullutkaan tällaisesta terapiasta ja mielenkiinnosta haluaisin nyt kokeilla tätä.

      • ranieera

        Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Löysin tämän ketjun vahingossa vasta eilen ja olen yrittänyt kahlata koko netin läpi löytääkseni jotain kuvallisia ohjeita. Tuloksetta :(
        Olisin taatusti tuleva tärisijä jos tietäisin miten toimia.
        Oiskohan kirjastosta apua tai jos ns. omalääkäri voisi toimittaa jotain materiaalia?
        Suurkiitos kaikista mahtavista neuvoista :)
        Iloista kevättä.

      • tampereenlikka
        ranieera kirjoitti:

        Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Löysin tämän ketjun vahingossa vasta eilen ja olen yrittänyt kahlata koko netin läpi löytääkseni jotain kuvallisia ohjeita. Tuloksetta :(
        Olisin taatusti tuleva tärisijä jos tietäisin miten toimia.
        Oiskohan kirjastosta apua tai jos ns. omalääkäri voisi toimittaa jotain materiaalia?
        Suurkiitos kaikista mahtavista neuvoista :)
        Iloista kevättä.

        Ranieera! Nimimerkki Trotteli kuvailee tuolla ylempänä ketjussa kaksikin "tärinäliikettä" niin hyvin, että ainakin itse pystyin niiden ohjeiden mukaan tekemään harjoitteet. Ja sain molemmilla liikkeillä tärinän aikaiseksi - tosin selin makuulla sain aikaan huomattavasti aktiivisemmat tärinät, mutta tämähän on ilmeisesti yksilöllistä. Veikkaan, että meikäläinen jää tähän koukkuun :)!

      • tampereenlikka
        ranieera kirjoitti:

        Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Löysin tämän ketjun vahingossa vasta eilen ja olen yrittänyt kahlata koko netin läpi löytääkseni jotain kuvallisia ohjeita. Tuloksetta :(
        Olisin taatusti tuleva tärisijä jos tietäisin miten toimia.
        Oiskohan kirjastosta apua tai jos ns. omalääkäri voisi toimittaa jotain materiaalia?
        Suurkiitos kaikista mahtavista neuvoista :)
        Iloista kevättä.

        Aiheesta on saatavana kirjakin - en tosin itse ole lukenut:

        David Berceli:
        TRE-stressinpurkuliikkeet
        stressin ja traumojen helpottamiseen

        Kirjaa saa ainakin täältä: http://kuvajamieli.fi/

      • mievaantaas
        tampereenlikka kirjoitti:

        Aiheesta on saatavana kirjakin - en tosin itse ole lukenut:

        David Berceli:
        TRE-stressinpurkuliikkeet
        stressin ja traumojen helpottamiseen

        Kirjaa saa ainakin täältä: http://kuvajamieli.fi/

        Juu, kiitos tampereenlikka.
        Tuossa jo kertaalleen kiittelin erinomaisista ohjeista, mutta en muistanut eri nimimerkkejä.
        Mulla on kirja tilattuna ja olen käsin kirjoittanut paperille kaikki ylläolevat ohjeet - en omista tulostinta.
        Siinä kynä sauhusi ja tassu tärisi :)
        Mulle on tulossa tyräleikkaus, joten juttelen ensin lääkärini kanssa tästä asiasta, josko voisi heti aloittaa!
        Enemmän kuin mielelläni vaihtaisin säkillisen kipulääkkeitä, jossa nuppi "tutisee", tähän oikeaan tutinaan :) Toivottavasti onnistuu pian tämä taivaallisen ihanalta kuulostava rentoutuminen. Yritin eilen kirjoittaa tämän, mutta lähettäessäni toi ympyrä vaan pyöri ja pyöri. Viesti ei sitten tallentunutkaan... T. Ranieera :)

    • Täristään
    • koukkuunko?

      Tärinät rentouttaa, ja rentoutuksesta seuraa aina jotain, oli mnetelmä mikä tahansa. Varsinkin jos sinulla on jokin traumaattinen kokemus tai kokemuksia lapsuudessa, ne voivat tunkevat pintaan. Lisäksi tärinät voivat vaikuttaa kehon omien opioidien tuotantoon ja silloin tulee hurmokselline olo. Siihen voi jäädä koukkuun. Jos ei pysty siinä tilassa yksin käsittelemään esiin tulevia traumoja, voi mentelmä olla haitallinen. Opioiditulvaa seuraa yleensä aika moinen pudotus. Tätä Bercelin kirjassa ei tuoda esiin. maltillisesti pienia aikoja kerralla pari kertaa viikossa niin parin kolmen vuoden kuluttua voi nähdä miten se on vaikuttanut. Ei ole olemassa mitään tärinäterapiaa. Bercelin mentelmä käsittää 7 liikettä, se on siis vain liikuntaharjoitus. Bercelin kirjassa kuvataan miten trauma voi purkautua, mutta lapsuuden trauman purku vaatii TRE liikkeiden harjoittamisen lisäksi työskentelyä psykoterapeutin kanssa.

    • Aloitin

      helluntaina ja sain reisi- ja pohjelihakset lepattamaan kun purjeet. Tuntui hauskalta. Yläkroppa ei tärise vaan sätkii, kuten monet aiemmissa kommenteissa ovat kirjoittaneet.

      Ensimmäisellä kerralla tuli vähän itku silmään, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään tunnekokemuksia. Vain raukea ja uninen olo jälkikäteen. Tärinä rentouttaa valtavasti.

      Ajattelin täristä kerran päivässä kuukauden ja kerron sitten miten voin. Kertokaa muutkin, jos olette tärisseet jo pitempään.

    • Drrrrrr

      This was amazing, thanks.

    • Sirtsu

      Ei toimi
      Kävin TREkoulutuksessa puolitoista viikkoa sitten ja ostin myös Bercelin kirjan. Olen värissyt nuo puolitoista viikkoa joka toinen päivä 10 - 15 minuuttia lisäksi öisin tahattomasti. Ei rentouttavaa vaikutusta, unensaantivaikeuksia ja yöunet ihan hirveän levottomat. Alkaa väsy tulla ja hermo mennä - eihän tää mulla toimikaan niinko muilla, hmh. Mulla on pahoja lapsuudenaikaisia traumoja, sekin huolettaa että uskallanko tehdä TRE:tä. Ehkä pidän ainakin taukoa.

    • Vielä on matkaa

      Sirtsu!!! Olen vasta itse tilannut ko.kirjan. Mutta olen käyttänyt muita rentoutustekniikoita. Mullakin on pahoja lapsuudenaikaisia traumoja. Todella hyvän rentoutusharjoituksen jälkeen yöuni vaihtelee ja olo on tosi väsynyt. Eli harjoitus saa liikkeelle tunnemassat. Täydelliseen rentoutumisen tunteeseen on vielä matkaa. Joten älä huoli, äläkä pidä taukoa! Meillä lapsuustraumaisilla tie on vain vähän pidempi kuin muilla.

    • joulu on taas

      Todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen ketju!

      Itse olen menossa yhden illan TRE-kurssille joulukuun alussa, mutta ajattelin aloittaaa harjoitukset jo sitä ennen. Olen lapsuudessa traumatisoitunut pahasti enkä ole saanut asiaa ymmärtämättömiltä terapeuteilta apua itselleni. Oma kokemukseni on ettei traumoja läheskään aina ymmärretä terapiassa, jolloin terapeutti entisestään vahvistaa, omassa tapauksessani, hylkäämistraumaa.

      Traumakirjallisuudesta luin ettei muistoja traumasta oikeastaan ole mielen tasolla olemassakaan, mikäli keho on jähmettynyt pelosta vaaratilanteessa. Vasta kun em. jännitys purkautuu, tuo se mieleen tapahtuman joka trauman synnytti. Sen jälkeen asiaa voi käsitellä hyvän terapeutin kanssa.

      Mahtavaa että nyt on olemassa keino jonka kautta voi itse päästä lähemmäs omia piiossa olevia tunteita. Tunteita johon järki ja analyyttisuus ei riitä.

      Vielä jos jollakulla on antaa terapeuttisuositusta pk-seudulla, otan mielelläni vinkin vastaan. Etsin terapeuttia joka sekä tukee että rohkaisee aktiivisesti asiakasta ja on itse tunteineen läsnä. Joka jakaa ajatuksensa, eikä vain hiljaa tee omia tulkintojaan. Vahva molemminpuolinen vuorovaikutus on se minkä haluaisin kokea.

    • joulu on taas

      No niin, kokeiltu on!

      Varsinainen kokonaisvaltainen sheikkaus! Jo on ihme ellei tällä konstilla lisäksi kiinteydy :) Onko kukaan huomannut tälläistä mukavaa sivuefektiä?

      Tuli kunnon hiki. Vilukissa joutui heittämään villapaidan yltään kylmässä kämpässä ja t-paita joutui pyykkiin, vaikken normaalisti hikoile kuin jaloista. Mitään ahaa-oivalluksia, menneitä haamuja ei noussut pintaan. No, se olisi jo ollut varsinainen ihme se.

      Jäynistä pitävänä aion tänään yllyttää exäni (tulossa kylään) pieneen kokeeseen. En tietenkään paljasta menetelmän tarkoitusta etukäteen, sillä rationaalisena ja huuhaa-kammoisena exäni ei koskaan suostuisi kokeilemaan mitään em. kategoriaa läheltä liippaavaakaan. Vasta tutinoiden jälkeen näytän hänelle TER-sivuston ja kiusoittelen kuinka hänellä selvästi on traumoja :). Siis hänellähän on niin suuri ego että siitä on ihan pakko välillä laskea leikkiä!

    • toinen tärisijä

      Ihan oikeassa olette, mustakin tämä on ihan loistava rentoutusmenetelmä. Saa paljon paremmin nukuttua, kun on tehnyt tärinät ja nykyään juoksulenkilläkin on tosi paljon enemmän virtaa ja muutenkin liikkuminen jotenkin helpompaa kun lihakset on rennommat. Auttaa paljon paremmin palautumaan kuin pelkkä venyttely.

      En tiedä, oliko kukaan vielä jakanut tätä linkkiä, mutta TRE:stä löytyy tietoa myös suomeksi http://www.trefinland.fi. Sieltä löytyy näemmä myös kurssitarjontaa, jos kiinnostaa mennä kokeilemaan http://www.trefinland.fi/3. Hyviltä sivuilta vaikutti, joten ehkä sitä kautta löytyy sullekin terapeutti "joulu on taas". Tampereen seudulta oisin suositellut Maija-Leena Lehtimäkeä (http://mllehtimaki.nettisivu.org/).

    • suski -81

      Tällä yksi tärisijä mukana!! Kirja hankittu ja täristy on muutama viikko. Sepramit olen lopettanut ja tämä tuli auttamaan niistä vierottautumista. Hurjaa sätkimistä tulee, mutta tuntuu että tärinä on päällä koko ajan, yölläkin keho jatkaa. Olisiko mitään vinkkejä tärinän rauhoittamiseksi vai täristäänkö niin kauan kuin keho sitä vaatii?

    • Siili33

      Kuulostaa huimalta teidän kokemukset! Vitsit kun itsekin sais purettua lapsuuden jännitykset ja negatiiviset energia kehosta! Tein liikkeitä noin puoltoista kuukautta joka toinen päivä. Jalat tärisi kunnolla,mutta yläkroppaa en saanut mukaan. Olisko siihen vielä muita vinkkejä? Nukuin paremmin kuin koskaan sellaista syvää levollista unta, mutta kun mitään vanhoja tunteita ei noussut pintaan eikä kireydet lähteneet,niin lopetin treenin. Nyt ollut pari viikkoa taukoa ja uni on taas todella kevyttä ja käyn vähän kuin ylikierroksilla öisin. Nyt mietin, että voiko tosiaan olla, että tre auttoi niin paljon unen laatuun? Ajattelin aloittaa treenin tänään uudelleen ja katsoa paraneeko uni. Miten teillä muilla? Onko lapsuuden traumat nousseet mieleen treenin aikana vai milloin
      ? Tosi mielenkiintoinen ketju. Onkohan aloittaja vielä jatkanut tre:tä? Muidenkin pitään tärisseiden kokemuksia olisi kiva kuulla.

    • Höpöhöpöä

      Nämä tärinä ja muut terapiat ovat pelkkää höpö-höpöä. Ainoa terapia joka auttaa on keskustelu ja terveet elämäntavat. Kymmeniä erilaisia höpöjuttuja kokeilleena tiedän että ratkaisu on näinkin yksinkertainen.

    • hyvästi traumat

      eipä ole höpö-höpöä...

      voihan ne traumat puheentasolla saada ulos, mutta ne pitää muistaa poistaa myös lihasmuistista. muuten kroppa ja mieli muistuttaa niistä lopun elämää. kannattaisi lukea Bercelistä ja hänen taustaan ennenkuin lähtee tuomitsemaan.

      minä olen saanut tästä avun (moni traumaattinen kokemus on tullut ulos tämän avulla; lääkkeet ja terapia ei siihen kyenneet) ja tämän ketjun perusteella en ole ainoa. jpka on saanut avun.

      • Höpöhöpöä

        Tärinän kun korvaa normaalilla liikunnalla ja rentoutumisharjoituksilla, ei näitä älyttömyyksiä tarvitse kokeilla.

    • jaksikuutio

      Ei tästä keskustelusta saanut sellaista käsitystä, että menetelmä poistaisi traumoja. Vähintäänkin "osta kirja, niin kerron"-tyylinen pumppaus on vahvasti läsnä.

    • samaa kamaa

      Vinkiksi, että tärinän saa siirtymään yläkroppaan hengityksen ja pallean avulla. Peruskamaa meditaatio- ja hengitysharjoituspuolelta, eli samat säännöt pätee kuin shakroissakin, joten opiskelkaa niitä.

    • tre

      Eka kertaa kokeilin, seinää vasten ei kestänyt seistä (huonot jalkalihakset) mutta selällään tuli kelpo vispaukset. Huippu olo!

    • vapo

      Mitä kirjassa sanotaan, miksi ei saa tärisyttää kuin joka toinen päivä? Ja varttiko? Koukkuun jäin.

    • vapina

      Kokeilin eilen ekaa kertaa ja yllätyin, että metodi oikeasti toimi, koska tein liikesarjan aika nopeasti enkä ollut mitenkään puolikuollut sen jälkeen. Melkein heti kun asetuin lepoasentoon holtiton tärinä otti jalat valtaansa ja eteni kuin itsestään ohjelmoituna! Ajattelin ottaa tämän rutiiniksi. Ei TRE:stä voi haittaakaan olla... Pitkät psykoterapiat ja lääkitykset takana ja jatkuvat traumaoireet rajoittavat yhä päivittäin elämääni.

      Tänne ainakin on kerätty tietoa aiheesta, mm. video, jossa käydään koko liikesarja läpi: http://sumupeite.blogspot.fi/

      • Vapaammaksi haluava

        On varmaan hyvä muistaa, että tärisemistä pidetään yleensä merkkinä menossa olevasta sairaudesta, etenkin Parkinsonin taudista. Kun aloitin venyttelyt Iloitse aisteistasi -kirjan pohjalta kesällä 1989, sain tärinästä huikeita kokemuksia, minä ei-liikunnallinen, mutta synnytyksessä niin ikään flow-tunteita kokenut nainen. Vastaavaa tuotti Viisi tiibettiläistä, jota tein ennen osteoporoosin löytymistä vuosikaupalla säännöllisesti.

        Nyt on Parkinson-diagnoosi, alustava ja vaikuttava lääkitys, mutta haluaisin saada tämän omaehtoisten parantavien oven kyllä taas auki. Nyt vain pelkään lattiatasossa liikkumista ja lattialle laskeutumista. Tasapaino on ilman lääkettä hukassa,

        Onko täällä nyt, vanhan keskustelun sivuilla kohtalotovereita tai asiasta kiinnostuneita?

    • Aloittelija

      Mitkä ovat ne 7 liikettä ,jotka tehdään ennen varsinaista harjoittelua? Muistan osan niistä: jalat harallaan, venyttelyä jalkaterillä ulkosyrjä ja sisäsyrjä. Sitten venyttelyä jaloilla sivusuuntaan. Ja sitten kumarrus alas ja niska rennoksi ja siinä jonkin aikaa. Senjälkeen seisoin yhdellä jalalla vartalo kumarasssa paino koko ajan jalalla tukea otin hiukan tuolista.Sitten selkä seinää vasten istuma-asennossa ja lopuksi selällään makuu polvet koukussa ja välillä polvet auki lattiaa kohti.
      Oliko tässä kaikki liikkeet?
      Ainakin tärinä alkoi!

      • tutisija

        Tein itse tärinöitä 12 kertaa parin kuukauden ajan noin15-20 min kerrallaan. Sen jälkeen olin kyllä väsynyt jalat heikot, mutta muuta vaikutusta en huomannut ja lopetin koko homman. Alkuopetuksen sain tr-terapeutilta, psykososiaaliselta fysioterapeutilta.

    • Aloittelija

      Milloin on mahdollisesti kurssi ? Olen kiinnostunut1

    • töttörö

      Trotteli ja muut tärinäharjoituksia tehneet! Olisi kiva jos laittaisitte tänne tietoa voinnistanne sitten, kun on kulunut vaikka puoli vuotta aloittamisesta!
      Olen nähnyt näitä TRE-videoita Youtubessa. En ole lukenut Bercelin kirjaa, mutta aika pitkälti menetelmä näyttäisi perustuvan vanhoihin jooga- ja kehoterapiamenetelmiin.
      Tässä nyt vain on mielestäni sellainen ongelma, että näitä harjoituksia ei kannattaisi aloittaa yksin. Keho on myös sillä tavalla viisas, että se pitää meidän pahimmat traumatunteemme poissa tietoisuudesta lihasjännitysten yms. avulla. Vaikka tästä voi tietysti haittaakin (ja siksihän me niitä traumoja haluamme purkaa), voi traumoista vapautumista lähteä TURVALLISESTI tekemään vain aiheeseen perehtyneen terapeutin kanssa, hänen ollessaan tilanteessa läsnä. Kun ollaan pidemmällä ja todettu harjoitusten olevan ko. henkilölle turvallisia, voi niitä EHKÄ tehdä yksinkin. Tällöin kuitenkin kukin itse on vastuussa mahdollisista "haittavaikutuksista".
      Olen itse ollut vastaavantyyppisissä kehoharjoituksissa ja siellä mennyt psykoottiseen tilaan. Asiantunteva ryhmänvetäjä tiesi kuitenkin, mitä tehdä ja sai minut "viime tipassa" kutsuttua takaisin reaalimaailmaan. En tietenkään heti tajunnut, mitä oli tapahtunut, ymmärrys tuli vasta viikkojen päästä, kun vielä sumuiset ajatukseni vihdoin selkiytyivät.

      Mistä voi tietää olevansa psykoosialtis, jotta tietäisi välttää psyykelle liian rankkoja harjoituksia? Ei ehkä mitenkään, jos ei ole psykoosiin ennen mennyt, mutta ainakin kannattaa olla varovainen, jos on traumatisoitunut persoona. Itselleni ei sovi edes meditaatio eikä liian rasittava liikunta. Eräänkin hiihtoretken aikana metsässä sain paniikkikohtauksen, joka oli johtaa psykoottiseen tilaan. Jännitteet kuitenkin onneksi purkautuivat, kun kaaduin tielle palattuani. Makasin maassa ja nauroin hulluna 10 minuuttia, ulkomaalaisen turistiryhmän katsellessa vierestä. Yksi heistä tuli laittamaan minulle pipon takaisin päähän, ja sain sanottua ettei ole mitään hätää. No, siinähän saivat ihan läheltä nähdä "luonnonmukaista traumatyöskentelyä". Näihin tapahtumiin asti olin ns. terve ja traumojensa kanssa toimeentuleva ihminen, ulkopuolisen silmin. Näiden jälkeen taas muutkin näkivät totuuden, sisältä vähitellen murentuneen muka-selviytyjän. Sitten sain ahdistus-, psykoosi- ym. lääkkeet.
      Toivottavasti teillä muilla menee paremmin!

    • kiinnostunnu

      töttörö: kirjoituksesi pelästytti mut. Olen juuri lainannut Bercelin kirjan ja aikonut aloittaa harjoitukset. Osaako kukaan suositella hyvää TRE-terapeuttia pääkaupunkiseudulla?

      Ja töttörö: kaikkea hyvää sulle!

    • kalma

      No niin, kokeiltu on. Olen kärsinyt ahdistuksesta koko elämäni ajan ja ajattelin kokeilla tärinäterapiaa. Mitään en uskonut kokevani kun en ole mistään ikinä saanut apua oireisiini. No Trottelin ohjeen mukaan makuulla olen kolme kertaa harjoituksen tehnyt. Ensimmäisellä kerralla sain jalat vispaamaan ja koin lievää rentoutumista.
      Toisella ja kolmannella kerralla antauduin tärinän vietäväksi ja koko kehoni tärisi erittäin voimakkaasti. Ulkopuolinen varmaan olisi luullut että olen saanut jonkun vakavan kohtauksen. Lantio, hartiat, pää, kädet, kaikki vispasi ja päästelin tahtomattani äänähdyksiä ja ähkyntää. Annoin tärninän jatkua noin 15min. Sitten lopetin kun olin melkein hiessä.

      Mitään en osaa vielä sanoa mitä tämä tekee krooniselle ahdistukselleni, mutta aion jatkaa harjoituksia. Sen voin jo sanoa että ylösnoustessa on rentoutuneempi.

      Olen jo vanhempi äijä ja mistään lääkkeistä en ole kokenut saavani apua kunnolla ahdistukseeni.

      • kiinnostunnu

        Kuulostaa lupaavalta.
        Tein tänään ekan harjoituksen. Meinasin täällä juuri kysyä, että miksi ei ole ylävartalolle tarkoitettuja liikkeitä siinä Bercelin kirjassa. Mutta jos saa tärinän "leviämään" ei kai niitä erikseen tarvita. Mä en vielä onnistunut, jkv tärinää sentään alavartalossa.
        Olen ollut loppupäivän kauhean väsynyt, mutta olo on ihan hyvä että ylihuomenna uudelleen.

    • Mikado2101

      Ovatko nuo 7 harjoitetta pakollisia. Kun menen selälleen, ja laitan jalat lopouasentoon, niin tärinä alkaa melkein heti.

    • MKO10

      Juuri tänään olin kurssilla ja olen nyt kovin innostunut tästä menetelmästä. Puoli seitsemän ohjelmassa oli dokumentti tästä aiheesta ja selvitin, että täälläkin päin on näitä kursseja. Minulla on nyt vähän huolestunut olo ja ahdistunutkin olo. Tärinä lähti hyvin käyntiin ja tunne-elämänkin puoli tuntui reagoivan. Varsinkin pallean seutu. Synnytykseni aikanaan oli aika traumatisoiva kokemus, joten osin kai syynä. Pallea on kuulemma myös paikka, jonne häpeä varastoituu. Onko kenelläkään käsitystä, mistä kirjaa kannattaisi tilata ja saisi halvalla? Onko myös suomeksi? Toisaalta lukisin ihan mielelläni englanniksi. Yleensä tilaan kirjani Adlibrikseltä taikka BookDepositorylta.

      Olen vähän huolestunut, että pärjäänkö yksin esiin nousevien asioiden kanssa. Olisi hyvä olla joku rinnalla kuuntelija tai hankkisin vaikka terapeutin. Asioita voisi käsitellä kokonaisvaltaisemmin. Onko kukaan käynyt kurssia uudestaan taikka käynyt jatkokurssilla? Huomasin että opistolla on alkamassa kolmen kerran edullinen kurssi keväällä (tämänpäiväinen 2 h paljon tyyriimpi) ja saisi ehkä lisätukea, mutta toisaalta jos ostaa sen kirjan riittäisköhan se. Desicisions, desicisions....

    • bgbfgbng

      eiköhän tuo ole vaan staattista vapinaa, harmitonta kai mtta tuskinpa se mitään parantaakaan :)
      kuulostaa vähän humpuukilta.

      • Hifly

        Minulle on ainakin ollut tre:stä apua. Kävin yksityisohjauksessa, josta sain opit ja ekat tärinät. Olo ensimmäisen kerran jälkeen oli mahtava, rentoutunut. Nyt olen tehnyt harjoituksia saamieni ohjeiden mukaan itsenäisesti. Ohjaajana oli Maarit Kareno järvenpäästä.

    • Cohemin

      täällä itseoppinut tärisijä ilman mitään koulutuksia. Jo parikymmentä vuotta sitten aloitin meditoinnin keskittymällä hengitykseen, ja jossain vaiheessa alkoivat tärinät. Alkusäikähdyksen jälkeen annoin mennä ja nykyään annan kehoni hoitaa itse itsensä aina kun tuntuu että on jotain fyysistä tai psyykkistä purettavaa. Istun nojatuolissa silmät suljettuina ja annan kehoni tehdä mitä se haluaa, ollen itse utelias mutta rauhallinen tarkkailija. En yhtään yritä ohjailla, kehoni ja mieleni tietää mitä pitää vapauttaa. Prosessi alkaa nykyään heti kun aloitan, ensin tärisevät yleensä pois niskajumit, niskan alue jännittyy niin kovin että jännitys muuttuu tärinäksi, vapinaksi ja rentoutuu. Tämä toistuu aaltoillen: jännitys, tärinä ja rentoutus. Lantion tärinä vapauttaa selkää ja alakroppaa, joskus jalkojen kautta. Vatsassa asuu paljon tunteita ja sieltä lähtee moni asia liikkeelle. Itse asiassa ihan koko kroppa ja kaikki lihakset on varmaan käyty läpi. Monenlaisia tunteita ja muistoja on myös vapautunut ja tullut tietoisuuteen. Sessio loppuu itsestään yleensä noin 40 min. kuluttua, joskus on mennyt parikin tuntia. Usein lopussa näen vihreää väriä sykkivän spiraalina samalla kun huomaan että keho rauhoittuu. Minulle tämä sopii ainakin hyvin, en ole kokenut mitään sellaista joka tuntuisi vaaralliselta tai liian pelottavalta, vaikka kaikenlaista on pinnan alta tullutkin esiin. Tosin minulla ei mitään kovin rankkoja kokemuksia taustalla olekaan, lapsuuden antama malli vain on ollut tukahduttaa tunteita. Ja sen mallin herkkätunteiselle aiheuttama vahva paniikkihäiriökin on ihan omin avoin selätetty jo vuosia sitten, lähinnä omien tunteiden vapauttamisen ja vanhojen mallien tiedostamisen kautta. Nyt vasta törmäsin artikkeliin tärinäterapiasta, aiemmin kuvittelin olevani ainoa tärisijä, kun ei kukaan tuntunut jakavan kokemuksiani.:)

      • landintheland

        Voisiko joku kertoa että pitääkö jalkoja painaa toisiaan vasten kun tärisee makuuasennossa? Ja ylipäätään kaikissa muissakin asennoissa, esim. seinää vasten istuttaessa niin pitääkö jalkoja painaa toisiaan kohti samalla (vaikka ne eivät siis tässä asennossa ole yhdessä, mutta siis siis painaa silleen sisäänpäin toisiaan kohti)?

    • kokemustaon

      Nosto! Youtubesta löytyy oikeilla hakusanoilla hyviä videoita ohjeeksi. Itse aloin saada keväällä paniikkioireilua, univaikeuksia... Nyt olen lähtenyt tietoisesti etsimään juurisyitä niille (suurimman trauman tiedän & muistan liiankin selkeästi), uskon että on paljon pikkujuttuja, jotka ovat vaan kasaantuneet. Nyt olen pari kertaa tuota tehnyt ja aion jatkaa mikäli ikäviä tuntemuksia ei tule. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/126791/Talvinen_Henna.pdf?sequence=1 tämän opparin löysin googlella. :-)

    • jääräpääkkönen

      Placebo-hoito on tehokasta. Kun johonkin uskoo, niin se voi tehota hyvinkin. Mieli ja keho kun on yksi kokonaisuus, eikä kaksi erillistä asiaa. Nämä placebo-hoidot tehostaan huolimatta on kuitenkin vain oireiden lievittämistä, eikä itse sairauden parantamista. Paniikkihäiriön takana on ihan luonnollinen aiheuttajansa. Kun sen hoitaa pois, niin ei tule oireitakaan enää.

      • hhqq

        Mitenkäs selität sen että ihmiset ja eläimet muutenkin tärisevät raskaassa tilanteessa? Toki ihminen on kokonaisuus, mutta trauma, johon liittyy vaikkapa myös väkivaltaa, jättää kehoon jälkensä. Näitä tärinähoitoja on käytetty kuitenkin myös sodissa olleillekin. On kyllä myös totta, että taustalla on jokin ongelma, mutta joskus se voi olla useita kasaantuneita stressitekijöitä. Jo pelkästään sellaisessa ympäristössä eläminen, jossa sinulle huudetaan usein negatiivisella tavalla, jättää jonkinlaisen jopa suureen traumaan verrattavissa olevan trauman. Yksilöt ovat tietysti erilaisia, mutta koska meidän yhteiskunnassamme ei osata vielä opettaa ihmisiä käsittelemään tunteitaan oikein, olemme kaikki aika traumatisoituneita.

    • Anonyymi

      Kannatta yrittää päästä eroon tunnelukoista, tärinän tarve vähenee. Mm. Takasen tunnelukkoja käsittelevät kirjat, Miia Moision kirjat…
      Hidasta elämää -ryhmä, meditoimti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      57
      5580

    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3557

    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1672

    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      206
      1656

    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      78
      1102

    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      26
      1088

    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      907

    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      836

    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      71
      819

    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      818
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt