Poikakaverillani on mt-ongelmia joiden takia ollut pakkohoidossakin. Tämä vakavamman asian lisäksi epäilen että hänellä on jotain pienempääkin ongelmaa. Hän ei nimittäin tykkää kauheesti kosketuksesta (joskus ärähtää minulle) eikä enää pitkään aikaan oo antanut kielisuudelmia ja pikku suukkojakin panttaa. Minulle herkkänä ihmisenä tulee olo ettei hän tykkää minusta tai kokee minut vastenmielisenä. Mutta niin ei siis ole. Voiko syynä olla joku mt-liittyvä juttu, jos niin mikä?
Toinen asia mikä saa minut alamaihin on että hän käyttää minua ja muita hyväkseen. Esimerkiksi tulee luokseni pesemään vaatteensa, ahmimaan ruuat, pyytämään rahaa (joka kerta!), käyttämään puhelintani ja tietokonetta. Joka kerta on joku 'syy' miksi hän tulee luokseni. Olen monta kertaa pyytänyt häntä lopettamaan rahan pyytämisen, mutta hän ei vain lopeta. Pyysin häntä olemaan menemättä joillekkin nettisivuille, mutta sinnehän hän tietenkin meni. Olisiko joku antisosiaalinen persoonallisuus?
Toinen asia mikä saa minut alamaihin on että hän käyttää minua ja muita hyväkseen. Esimerkiksi tulee luokseni pesemään vaatteensa, ahmimaan ruuat, pyytämään rahaa (joka kerta!), käyttämään puhelintani ja tietokonetta. Joka kerta on joku 'syy' miksi hän tulee luokseni. Olen monta kertaa pyytänyt häntä lopettamaan rahan pyytämisen, mutta hän ei vain lopeta. Pyysin häntä olemaan menemättä joillekkin nettisivuille, mutta sinnehän hän tietenkin meni. Olisiko joku antisosiaalinen persoonallisuus?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Helvetin idiootti, miksi kirjoittelet yleiselle mielenterveyspalstalle asiaa joka kuuluu narsismipalstalle?
Hmmm...en tiiä onko ihan narsistikaan. Hän pitää kaikki ihmisiä kauniina ja arvokkaina. Sellaisella aitoudella että usein mietin kuinka maailma olisi parempi paikka jos kaikki olisimme yhtä positiivisia muista ihmisistä. Eiks narsisti mollaa muita pitääksen itteään parempana?
Kusipäältä kuullostaa,ei pahalla mut se taitaa vaan käyttää sua hyväkseen ja sillä on luultavasti joku toinen muija jos välinne on noin kylmät.
Jätä se on mun mielipide.
Tilanne on aika monimutkanen ja saattaa kuulostaa kummalliselta... Eli kun ekaks tutustuttiin kaverina niin hän kertoi että on naistenmies eikä voi muuttaa itteään vaikka välillä haluiskin. Arvostin rehellisyyttä joten aloin seurustelemaan. Epäilen että hänellä on muitakin naisia, mutta hän ei halua niistä puhua. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja on sellaisia hetkiä jolloin tunnen olevani hänen ainoa todellinen seurustelukumppani (mutta joskus epäilen). Joku varmasti ihmettelee että 'suostuu' avoimeen suhteeseen. Mustasukkaisina hetkinä muistelen miten pahasti hänellä oli asiat mielisairaalassa. Silloin melkeen tuntee iloa siitä että hänellä on 'harrastuksia' (=naiset) joista saa onnenhetkiä. Tietääkseni hän ei kenellekkään valehtele joten ei voi siitä moittia.
Tilanteen tekee vielä kummallisemmaksi se että meille on tulossa vauva jonka yhdessä suunnittelimme. Itse olen jo sen verran vanha että se on nyt tai ei koskaan. Olen tosi onnellinen että saan lapsen sellaisen ihmisen kanssa jota rakastan, vaikka suhde ei jatkuisikaan. Mieskin on iloinen.