Olen ilmiselvästi narsistisen äidin lapsen kummi. Äiti valehtelee minkä kerkiää, on kateellinen muiden materiaalisesta menestyksestä, huutaa lapsilleen eikä esimerkiksi aina jaksa lohduttaa itkevää lasta. Hän syyllistää lapsiaan asioista, joista ei pitäisi, ei pidä rajoja lapsilleen (esim. nukkumaanmenoajoista ei pidetä kiinni) ja hän lahjoo heitä leluilla eli opettaa heidät viimeisen päälle materialistisiksi. "Rakkaus" heidän perheessään korvataan leluilla, hienoilla synttäreillä, huvipuistokäynneillä - joista voi sitten kerskua muille. eli vahvistaa kuvaa täydellisestä perheestä hänen mielessään. Hän uhkailee säännöllisesti lähtevänsä pois milloin mistäkin syystä, mikä on mielestäni yksi tuhoisimmista asioista lapsille - vaikka hän on vaikea, lapselle äiti on aina äiti. Olen tuntenut äidin jo kauan ja lukenut sen verran paljon kuvauksia narsisteista, että tiedän hänen olevan narsisti, mutta en tässä nyt kuvaile sitä sen enempää, koska se ei ole asia johon haluan apua.
Äiti kyllä hokee rakastavansa lapsiaan ja olevansa heistä kiitollinen, mutta hän ei tajua, että oikea äidinrakkaus tarkottaisi toimimista aina lapsen parhaaksi: asettaen rajat, opettaen henkisiä arvoja eikä kunnioittamaan vain materiaa ja oikeasti ajan viettämistä lasten kanssa. Tuntuu kuin hän ei koskaan ole oikeasti läsnä vaikka onkin heidän kanssaan.
Mitä voin tehdä lasten hyväksi? He ovat vielä alle kouluikäisiä. Jos kritisoin äitiä, hän varmasti haukkuu minut lapsille ja pahimmassa tapauksessa katkaisee välit, jolloin en voi olla avuksi lainkaan. En oikeastaan voi kovin paljoa kyseenalaistaa äidin toimia lapsillekaan, koska heille äiti on kuitenkin aina äiti ja paras.
Osaatteko neuvoa miten lähestyisin lapsia ja osaisin olla tukena heille? Emme näe kovin usein vuoden aikana joten en voi olla läsnä lasten arjessa ja siksi harvojen tapaamisten aikana haluaisinkin käyttäytyä oikein ja olla tukematta narsistisia metkuja, joita äiti käyttää. Narsistia ei suoranaisesti voi muuttaa, mutta onko olemassa jotain metkuja, kikkoja, joilla saisin hänet edes jotenkin tolkkuihinsa lasten suhteen?
Miten auttaa narsistin lapsia?
6
800
Vastaukset
- narsistin tytär
Kerro lapsille että he ovat arvokkaita ja tärkeitä juuri sellaisina kuin he ovat. Kerro että heitä rakastetaan sen takia keitä he ovat, ei heidän saavutustensa takia. Voit vaikka lähetellä postikortteja joissa sanotaan "olet tärkeä" tmv. toivoen että äiti sitten lukee ne lapsille, narsisti kun voi jättää sellaisen kertomatta. Voit sanoa myös että joskus äiti saattaa sanoa vihaisena tai väsyneenä asioita joita ei tarkoita. Mutta älä ala haukkua äitiä heille, se tekee heidän olonsa entistä epävarmemmaksi. Ja tee selväksi että olet sellainen aikuinen heidän elämässään jonka luo voi tulla jos tarvitsee tukea.
Narsisti haluaa tehdä vaikutuksen muihin. Voisit ehkä saada hänet kilpailuhenkisyytensä avulla käyttäytymään hyvin lapsiaan kohtaan. Voit esim. kertoa että lapset yltävät hyviin suorituksiin jos heitä kehutaan paljon. Parasta olisi jos joku tekisi niin hänen silmiensä edessä, joten hänelle tulee tarve myös kehua. Narsisti saattaa kuitenkin olla sen verran ovela että kehuu lapsia kun he eivät ole paikalla, mutta haukkuu heitä kotona. Voisit myös ihastella kuinka sosiaalisesti taitavia lapsia hänellä on, näin hän tuntee ylpeyttä siitä ja saattaa tukea lasten sosiaalisuutta, mikä narsistien lapsilla on heikoilla.
Minä olen narsistisen isän tytär, ja kärsin edelleen aikuisiällä huonosta itseluottamuksesta, ja yleisestä huonommuuden tunteesta. En koe olevani yhtä hyvä tai arvokas kuin muut. Sainhan päivittäin kuulla omalta isältäni niin. Mikään ei hänelle riittänyt, aina minussa oli vikaa. Minun on vaikea uskoa pärjääväni, ja parisuhteessa ajattelen ettei minua voi kukaan oikeasti rakastaa. Kaikki nuo ajatukset kumpuaa syvältä sisältä, vaikka järjellä ajatellen olen ihan yhtä kelvollinen kuin muutkin. Tämä todellakin vaikeuttaa elämää, enkä toivo että kukaan muu joutuisi tällaista kantamaan. Hienoa että ajattelet kummilapsiesi parasta.- Epätoivoinen kummi
Kiitos vastauksestasi narsistin tytär. Omassa perheessäni ei ole ollut narsistia, mutta suvussa ja kavereissa kylläkin. Ymmärrän tuon arvottomuuden kokemuksen todella hyvin, koska olen joutunut sietämään vanhemmiltani vähättelyä ja tekemään sitä itsekin jotten olisi joutunut näiden narsujen kohteeksi.
Tämän äidin kohdalla ongelma ei ole lasten itsetunnon kohentaminen, ainakaan kun vieraita on paikalla. Hän kyllä kehuu lapsia ja sanoo rakastavansa heitä. Pikemminkin pelkään, että lapsille kehittyy juuri samanlainen narsistinen itsetunto kuin hänelle itselleenkin. "Minä olen paras ja minulla onkin näin paljon tavaraa, enemmän ja kalliimpaa kuin muilla!" Eli epäilen oppivatko lapset solmimaan terveitä kiintymyssuhteita ihmisiin, kun kaikki mitataan tavarassa ja perhe-elämä on hyvin ailahtelevaista?
Ongelmana perheessä on tasapainottomuus. Välillä lapsilla on rakastettava äiti ja toisessa hetkessä hän huutaa kurkku suorana ja syyttelee lapsia. Esim. kun lapset ovat olleet sairaita, äiti valittaa väsymystään ja kuinka isä ei auta lasten hoidossa yhtään. Hän saattaa jopa uhkailla isän läsnä ollessa lähtemisellään: ei tätä kestä kun on monta lasta eikä isä osallistu lasten hoitoon, kun äiti ei edes saa yhtään omaa aikaa. Tämä ei tietenkään ole koko totuus, mutta sillä hän kiristää niin lasten isää kuin lapsiakin. Hän haluaa pitää heidät kaikki huolissaan, ettei vain äiti lähde ja jätä heitä, koska eiväthän he pärjää ilman äitiä! Hän myös syyllistää lapset erittäin tehokkaasti esim. sairastamisesta! (Kun menit liian lähelle sitä sisarustasi niin nytpähän olet sitten kipeä/tartutit toiseenkin tautisi, OMA vikasi kun olet kipeä!)
Eihän lasten kuulu tuollaista kuulla, herkempi alkaa syyttää itseään äidin väsymyksestä ja ajattelee ettei isä osallistu lastenhoitoon (vaikka osallistuukin) ja että äiti harkitsee kotoa lähtemistä, koska lapset ovat vaivalloisia, sairaita jne. eli oppivat syyttämään itseään. Myös epäluotettavuus on ongelma, hänen puhumisiinsa ei voi luottaa. Epäilen, että perheessä myös jaetaan vähintäänkin luunappeja ja läimäyksiä.
Lapset eivät jaksa keskittyä ja pelkään kuinka koulussa käy, kun pitäisi istua ja rauhoittua lukemisen ja laskemisen opetteluun. Leikit ovat varsinkin pojilla reuhaamista ja riehumista. Rauhallinen tekeminen ja keskittyminen ovat ihan out, se kyllästyttää heitä. Jos tarjoutuu vaikkapa lukemaan jotain, lapset haluavat tehdä jotain muuta. Tiedän, että pojat ovat poikia, mutta kyllä heidänkin pitää pystyä keskittymään ja tiedän monta lapsiperhettä, joissa pojatkin leikkivät rauhassa omiaan ja pitävät siitä, että heille luetaan. Äiti itse on hyvin lyhytjännitteinen. Välillä tuntuu kuin hän oikein tarkoituksella keskeyttäisi lasten leikin jottei mikään vie liiaksi lasten huomiota (ja kiinnostusta) pois hänestä itsestään. Jos lapset vaikka kokoaisivat palapeliä, hän ehdottaakin kesken kaiken hakemaan muita leluja, vaikka näkee että nykyinen tekeminen on selvästi kesken.
Tämä äiti on todella hyvä manipuloija ja hän huomaa helposti vaikuttamisyritykset ja joko loukkaantuu niistä tai sitten toteaa tyyvyäisenä, että onneksi meillä ei sellaisia ongelmia ole. - öhhöm
Epätoivoinen kummi kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi narsistin tytär. Omassa perheessäni ei ole ollut narsistia, mutta suvussa ja kavereissa kylläkin. Ymmärrän tuon arvottomuuden kokemuksen todella hyvin, koska olen joutunut sietämään vanhemmiltani vähättelyä ja tekemään sitä itsekin jotten olisi joutunut näiden narsujen kohteeksi.
Tämän äidin kohdalla ongelma ei ole lasten itsetunnon kohentaminen, ainakaan kun vieraita on paikalla. Hän kyllä kehuu lapsia ja sanoo rakastavansa heitä. Pikemminkin pelkään, että lapsille kehittyy juuri samanlainen narsistinen itsetunto kuin hänelle itselleenkin. "Minä olen paras ja minulla onkin näin paljon tavaraa, enemmän ja kalliimpaa kuin muilla!" Eli epäilen oppivatko lapset solmimaan terveitä kiintymyssuhteita ihmisiin, kun kaikki mitataan tavarassa ja perhe-elämä on hyvin ailahtelevaista?
Ongelmana perheessä on tasapainottomuus. Välillä lapsilla on rakastettava äiti ja toisessa hetkessä hän huutaa kurkku suorana ja syyttelee lapsia. Esim. kun lapset ovat olleet sairaita, äiti valittaa väsymystään ja kuinka isä ei auta lasten hoidossa yhtään. Hän saattaa jopa uhkailla isän läsnä ollessa lähtemisellään: ei tätä kestä kun on monta lasta eikä isä osallistu lasten hoitoon, kun äiti ei edes saa yhtään omaa aikaa. Tämä ei tietenkään ole koko totuus, mutta sillä hän kiristää niin lasten isää kuin lapsiakin. Hän haluaa pitää heidät kaikki huolissaan, ettei vain äiti lähde ja jätä heitä, koska eiväthän he pärjää ilman äitiä! Hän myös syyllistää lapset erittäin tehokkaasti esim. sairastamisesta! (Kun menit liian lähelle sitä sisarustasi niin nytpähän olet sitten kipeä/tartutit toiseenkin tautisi, OMA vikasi kun olet kipeä!)
Eihän lasten kuulu tuollaista kuulla, herkempi alkaa syyttää itseään äidin väsymyksestä ja ajattelee ettei isä osallistu lastenhoitoon (vaikka osallistuukin) ja että äiti harkitsee kotoa lähtemistä, koska lapset ovat vaivalloisia, sairaita jne. eli oppivat syyttämään itseään. Myös epäluotettavuus on ongelma, hänen puhumisiinsa ei voi luottaa. Epäilen, että perheessä myös jaetaan vähintäänkin luunappeja ja läimäyksiä.
Lapset eivät jaksa keskittyä ja pelkään kuinka koulussa käy, kun pitäisi istua ja rauhoittua lukemisen ja laskemisen opetteluun. Leikit ovat varsinkin pojilla reuhaamista ja riehumista. Rauhallinen tekeminen ja keskittyminen ovat ihan out, se kyllästyttää heitä. Jos tarjoutuu vaikkapa lukemaan jotain, lapset haluavat tehdä jotain muuta. Tiedän, että pojat ovat poikia, mutta kyllä heidänkin pitää pystyä keskittymään ja tiedän monta lapsiperhettä, joissa pojatkin leikkivät rauhassa omiaan ja pitävät siitä, että heille luetaan. Äiti itse on hyvin lyhytjännitteinen. Välillä tuntuu kuin hän oikein tarkoituksella keskeyttäisi lasten leikin jottei mikään vie liiaksi lasten huomiota (ja kiinnostusta) pois hänestä itsestään. Jos lapset vaikka kokoaisivat palapeliä, hän ehdottaakin kesken kaiken hakemaan muita leluja, vaikka näkee että nykyinen tekeminen on selvästi kesken.
Tämä äiti on todella hyvä manipuloija ja hän huomaa helposti vaikuttamisyritykset ja joko loukkaantuu niistä tai sitten toteaa tyyvyäisenä, että onneksi meillä ei sellaisia ongelmia ole.On lähipiirissä täysin samankaltaista touhua ja syvällä rintaäänellä älä puutu asiaan. Sinuna jos olet vielä tekemisissä yrittäisin viedä lasta muualle esim. leikkipuistoon tai johonkin muualle ja keskittyä pelkästään lapseen. Varoituksen sana: pidä silmät myös selässäsi! Asiat tuppaavat pahenemaan koska sekopäille ei riitä mikään..
- joku narsisti tässä
Olen itse narsistisen isän lapsi, kuten edellä kirjoittanut. Em. syystä olen lukenut paljon aiheesta. Olen myös monen pienen lapsen äiti. Edelliset kirjoitukset ovat aiheellisia ja hyviä, narsistin lapsena pohdin, onko minusta nyt tullut narsistinen äiti. Eikä ole ensimmäinen kerta kun pohdin tätä. Narsistinen ihminen kasvattajana on muuttanut minua niin pysyvästi, että riittämättömyyden tunne yltää kaikkiin kasvatustilanteisiin. Eikä pelkästään niihin. Hermostoni on niin rääkätty, että jokainen kommentti, jokainen keskustelu, jokainen arvelu siitä ettei minua hyväksytä, saa minut reagoimaan huomiota vaatien ja levottomuuteen hukkuen. Voimani ovat aina kaikissa tilanteissa veitsen terällä. Olen väsynyt. Kaikki on kipeitä, vaativat palvelua ja huomiota, lasten isä on töissä tai koneella. Miten niin vanhemmalla ei saa olla omia rajoja, miten mahdottomassa tilanteessa pitää toimia ellei yritykset muutaa perheen työnjakoa eivät ole riittäviä? Jos en voi koskan hyvin, mutta kaikki muut perheessäni jaksavat harrastaa kustannuksellani, ei varsinaisesti ole narsismia yrittää muuttaa tilannetta. Eihän? Vai onko; itsetuntoni vinksahtaneisuus saa minut arvioimaan itseni ja oman tilantarpeeni aina väärin. Yksin tilanteen muuttaminen on tietenkin mahdotonta. Sovin täydellisesti narsistin kuvaukseen, ainakin ulkopuolelta katsottuna. Olen vaivoin oppinut sietämään rakentavaa kritiikkiä, mutta luoja paratkoon jos joku erehtyy olemaan tasapainoton, kuten itse olen. Niinkuin esimerkiksi lapset, jotka vasta harjoittelevat kaikkea. Melko paljon keskustellaan siitä, kuinka selvitä niistä hirveistä vammoista joita narsistit kylvävät ympärilleen. Harvoilla riittää neuvoja syntymättömälle ihmiselle, narsistiselle kuorelle, jonka ainut tavoite on synnyttää itsensä, jotta voisi olla olemassa tyytyväisenä, kuten muutkin. Turha on siinä vaatia äitiä antamaan sellaisesta omastaan, jota ei vain ole olemassa. Omat narsistiset piirteeni ovat eloonjäämiskamppailua. Narsisti on vain vauva joka tarvitsee rakkautta ja rajat. Kaikki tarvitsevat ne.
Äkkiseltään en kyllä näe sinua NPH:na, mutta en myöskään ole mikään asiantuntija antamaan mitään lausuntoja. Mutta ajatustani tukee se, että välität tilanteestasi ja olet aidon huolissasi ympäristöstäsi, itsestäsi ja läheisistäsi.
Tunnemaailmaasi on kyllä koeteltu. Liialliseen kiltteyteen ja ääripäänä myös vahvuuteen "sairastuminen" tekee sinut toisaalta työlingon, marttyyrin joka ei koskaan tai riittävästi saa omaa aikaa, ja osin myös sen, että toisten on helppo käverllä omissa tarpeissaan sinun ylitsesi. Monta tasoa ja polkua yhtäaikaa, jokainen eri korkeudella.
Tunnemaailmasi ja itsetuntosi on ollut kovilla lapsuudesta ja nuoruudesta asti, ja sen eheytyminen on jäänyt vaillinaiseksi, koskei sinulla ole joko ollut mahdollisuutta tai ymmärrystä korjata tilannettasi. Ehkä jokin tapahtuma äskettäin on herätellyt sinua?
Sinun on aika antaa itsellesi jotain. Terapeuttinen keskusteluapu on tarpeen. Vertaistuki olisi myös hyvä lisä. Kaikkien narsistien kasvattamista ei automaaattisesta kasva narstisia vanhempia, vaikka narsistisia piirteitä ilmenisikin. Tunnemaailma on herkkä kolhuille. Mutta niitä kolhuja on mahdollisuus siloitella. Henkinen kuorma vaikuttaa nimenomaan tuohon kokemaasi väsymiseen. Sitä on mahdollisuus helpottaa, samoin koko elämääsi ja voimasi vahvistuvat naisena, äitinä, puolisona, ystävänä, läheisenä. Ihmisenä. Voimia sinulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole232269Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi782206Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä422081Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma561464- 741376
Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?66915Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46903Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat9797- 52763
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi34760