Yksinäinen äiti

hänen kanssa ei enää osata olla.
Sun kannattaa ilmoittaa millä paikkakunnalla asut, jos täällä sattuu joku samanlainen huomaamaan viestisi.

Täällä ainakin yksi yksinäinen taaperon äiti Helsingissä. Luulen, että ihmiset joilla ei lasta ei jaksa jatkuvasti pienen vauvan itkua sun muuta.

että kun itse jää kotiin ja sos.kuviot pakostakin pienenee vauvan takia, muut jatkaa alkuhössötyksen (ihana vauva, saadaanko tulla katsomaan...) jälkeen sitä normielämää, mitä oli aiemminkin. Mutta sinusta, joka olet kotona vauvan kanssa, tuntuu kuin kaikki sos.elämä katoaisi?

Ok, voihan olla että sos.verkostossa on ihmisiä, joille perheellinen on jostain syystä ei-niin-kiinnostava tapaus. Ainakin jos menot on olleet bilettämistä ja muutenkin vauhdikasta ex-tempore-elämää, jota harvemmin vauvan kanssa pystyy viettämään.
Mutta itselläni tämä yksinäisyys (vauva nyt 2kk) ja erakko-fiilis tulee paljolti siitä, että aiemmin mulla oli erittäin sosiaalinen työ, menoja ja harrastuksia - nyt ihmettelen kotona asettuuko vauva vaunuihin siksi aikaa että päästään lähikauppaan. Sos.verkostoa on ollut ja on, mutta ei se enää näin aikuisiällä ole sitä ollut, että päivittäin soiteltaisiin ja nähtäisiin. Kun kävi töissä ja teki kaikkea sitä mitä teki (harrastukset yms.), tapaamiset ystävien kanssa melko harvoinkin tuntui riittäviltä. Nyt he jatkaa niitä harvoja tapaamisia, minä tietenkin toivoisin vieraita vaikka joka päivä, kun niin paljon omat menot vähentyneet.

vaikka mannerheimin lastensuojeluliiton perhekahviloita, vauvajumppaa ja Helsingissä varmasti on monenlaista kokoontumista äideille. Rohkeasti vain mukaan niin saat samanhenkistä seuraa, joita kiinnostavat samanlaiset asiat kuin sinua. Muitakin, jotka jaksavat tohkeissaan selittää vauvan kehitystä tuntitolkulla. Minunkin kaikki lapsettomat kaverit pikkuhiljaa kaikkosivat vauvan synnyttyä. Onneksi ystäväpiirissäni on monta äitiyslomalaista, joista saa seuraa ja jutut matsaa :)

oletko tutustunut paikkakunnan tarjontaan äiti-lapsikerhojen, muskarin, avoimen päiväkodin tms. suhteen. Ja kannattaa miettiä ettei vaan ystävät ja tutut oo kaikonneet sen takia että et itse ole ollut yhtään kiinnostunut mistään muusta kuin omasta vauvastasi? Lapsettomat voi kaikota kun tuntevat että toi vaan paasaa tosta vauvastaan.. minun itseni piti miettiä tätä kun kaverit alkoi kaikota saatuani vauvan. Tajusin kuitenkin aika pian että olenpa ollut pöljä ja ollut vaan vauvastani paasaaja. Ihanaa ja hienoa minulle mutta ystävilleni minusta vaan on tullut äiti ja he haluaisivat ehkä jakaa asioitaan silti kanssani eikä vaan kuunnella kuinka vauvani on oppinut jotain uutta aina vaan..

Moikka.Olen 2v pojan ja 3,5kk tytön äiti Oulusta.Olen ollut alkoholisti,raittiina ollut pian 3 vuotta ja mieliala ok.Olen käynyt läpi myös masennuksen,minulle on lievä sosiaalinen pelko joka vaikeuttaa ihmisiin tutustumista.Olen ollut yksinäinen siitä lähtien kun lopetin juomisen,vaikea löytää ystäviä nyt kun ei enää käytä alkoa.Olisiko Oulun suunnalla muita kohtalotovereita,joihin tutustua.Välillä tuntuu että vois itkeä tätä yksinäisyyttä.Puoliso päivät koulussa ja itse hoidan lapsia kotona.laittakaa viestiä yksinäiset äipät:[email protected]

Hanki uusia ystäviä. Ihan sama onko lapsi vai ei, niin ihmiset käyttäytyy aina noin jos niillä ei ole sulle aikaa ja tilaa elämässään. Jossain varmasti on ihmisiä jotka kaipaavat seuraasi kuitenkin.

Mä "jouduin" kanssa samaan tilanteeseen,kyllästyin itte siihen etttä aina kun piti nähdä,niin kaverille tulikin jotain muuta. No minä "irtisanouduin" tästä suhteesta ja lähdin just noihin vauvakahviloihin ja kerhoihin. Tsemppiä!!!!!!!!

Vähän samoja tuntemuksia kuin muillakin..Minulla on reilu 2v tyttö jonkansssa päivät kotosalla olen...tuntuu et Oulussa ei juuri ole minkäänlaista perhetoimintaa...jos joku tietää missä olis ja ei olis kauhee matka täältä Maikkulan suunnalta niin ilmoitappa.. Ja tuohon että niin ovat minunkin kaverit kaikoneet kun minulla on myös 9v poika joka on tavallista vilkkaampi kaikki ei ehkä ymmärrä ja kestä häntä siksi en edes ole enää jaksanut vaivaantua kyläpaikkoihin edes sukulaisiin kun saa kuulla vaan jatkuvaa arvostelua ja huokailuja et kiva ku kävin parempi kun lähette. Ja aina eka kysymys kun kylään johonki menisin et onko poika mukana :( Masentaa toisinaan kun kukaan ei tunnu ymmärtävän..mieskin on mutta tuntuu et hänkään ei oikeen jaksa ymmärtää.. Ehkä itsekkin olen vuosienvarrella tullut sosiiaallisesti jotenki sulkeutuneeksi mut toisinaan sitä aikuisen seuraa kaipais.

sellaista se on. et ole ainut .oliko mones lapsi?

"minun ja lapsen elämä ja hyvinvointi"

Ehkä olet huomaamattasi ollu hiemant liian vaativa. Yksinäisyyttäkin olisi hyvä opetella sietämään.

Ei tämä elämä voi jatkuvaa härdelliä olla sinun ympärilläsi. Mene surakunnan perhekerhoon jossa tapaat samassa elämäntilanteessa olevia.



Perhekerho on lasten ja aikuisten kohtaamispaikka, johon lapsi tulee yhdessä aikuisen kanssa. Perhekerho kutsuu pysähtymään elämän huiskeen keskellä ja jakamaan yhdessä arjen kysymyksiä. Kerhossa hiljennytään, lauletaan, leikitään ja askarrellaan yhdessä sekä nautitaan kahvit ja mehut.

Perhekerho ei maksa mitään, sinne ei tarvitse ilmoittautua etukäteen ja mukaan voi tulla milloin vain.

Perhekerhoihin kokoontuvat sekä lapset että aikuiset. Lapsille on omaa ohjelmaa ja vanhemmat saavat tavata toisiaan omassa ryhmässään viikon teeman äärellä.

Harvoilla se ystäväpiiri pysyy samana elämäntilanteiden muututtua.

Minä olen sitä mieltä että lapsen saanti on erityisen hyvä puntari mittaamaan ystävyyttä. Jos ystävä jää ympärille hän välittää sinusta ja uudesta elämäntilanteestasi ja toivoo samaa omalle kohdalleen kun on hänen aikansa saada perhe. Ihminen joka välittää ja ajattelee ymmärtää sen että pienen lapsen äiti tarvitsee ystäväänsä vauvan tulon jälkeen jopa enemmän kuin ennen.

Minusta ne ystävät jotka hylkäävät eivät ole oikeita sydänystäviä. Ymmärrän että elämäntilanteen erilaisuus voi aiheuttaa sitä ettei näe yhtä useasti, mutta tosi ystävä ei hylkää kokonaan.

Omalla kohdallani voinen kertoa että otin kummiksi parhaan ystäväni. Ystävän jonka kanssa olin viettänyt 13 vuotta aikaa ja olimme koko ystävyytemme ajan olleet kuin paita ja peppu.
No lapseni ollessa 5 kuukauden yhteydenpito loppui hänen osaltaan juuri niin ettei hän vastannut minulle puheluihin ja viesteihin ollenkaan eikä ottanut yhteyttä takaisin päin.
Kyseessä on sinkku nainen ja minulla taas on perhe joten luulen tämän kaiken vaikuttavan asiaan.
Lapseni on nyt 1,5 v ja yht'äkkiä häneltä tuli viesti jossa pyyteli anteeksi käytöstään ja hän haluaisi nähdä ja jutella.

ööö. olen vieläkin vihainen hänelle emmekä ole nähneet ja vaikka pelkästään kummiuden takia voisin hänen antaa tavata kummilastaan niin en itse ihmiseen pysty suhtautumaan mitenkään samalla lailla kuin ennen.

Muutenkin ympärilleni jäi kolmen kopla hyviä nais ystäviä, jotka edelleen tänäkin päivänä onneksi ovat mukana elämässäni ihan viikottain. Enempää ei ystäviä ole, mutta nämä riittää. Laatu korvaa määrän.

Niin se vain on, ettei nykymaailmassa saa lapsia hankkimalla mitään statusta tai arvostusta. Jos niitä odotit niin ilman muuta jouduit pettymään. Pikemminkin lapsista seuraa statuksen aleneminen. Nyky-yhteiskunta suosii lapsettomia tai kooltaan pieniä perheitä. Niin se vain on.