AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

92 Vastausta 727 Lukukertaa

Uusi yritys....

Kaikessa on lopulta kyse vain vuorovaikutuksesta....se onnistuu aina - tavalla tai toisella.

Lapsi, joka saa osakseen ivanauruja, oppii pelkäämään.
Lapsi, joka saa osakseen arvostelua, oppii tuomitsemaan.
Lapsi, joka saa osakseen epäluottamusta, oppii pettäämään.
Lapsi, joka saa osakseen vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.
Lapsi, joka saa osakseen hellyyttä, oppii rakastamaan.
Lapsi, joka saa osakseen rohkaisua, oppii luottamaan itseensä.
Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.
Lapsi, joka saa osakseen kiitollisuutta, oppii olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka saa osakseen tietoa, oppii tuntemaan viisauden.
Lapsi, joka saa osakseen kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.
Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.

- Ronald Russell
Kyllä toi on kiistaton totuus mun mielestä!

Ja, aikuinen, joka on elänyt puutteellisen lapsuuden, ei ole jotain saanut osakseen, voi parantua juuri tutkimalla tuota listaa mielessään. Hyväksyä sen etten saanut kaikkea, hyväksyä vanhempien silloiset olosuhteet. Minuun kohdistettiin lapsuudessa sitä ja tätä. Olen silti tärkeä, ja rakastan itseäni ja muita. Ymmärrän, että kaikkea voi sattua..

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

hmm...mielenkiintoista!!!

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Toi peilisolut, tai niiden puuttuminen, ja samaistumis-ilmiö täytynee liittyä empatiaan, ja narsismiin(?)

Kun tavis itkee koskettavaa leffaa katsoessaan, tai vaikkapa samaistuu Niskasen(Pasasen) tuskaan hänen ampuessaan poliisit, niin NPH itkee tilanteessa missä menettää itsestään jotakin, tulee hyljätyksi.

Koen jälleen oivaltavani jotain. Kiitos!!
AAARRRGGGHHHH....

Laitapas Ronald Russellin kaunis värssy uusiksi niin, etä käytät omaa "poikkaustasi" sisältönä...pysyykö asia samana?

Ihmisten ällöttävin piirre on tietämättömyys, josta he eivät ole tietosia.
>Minun mielestäni mikään ei ole kiistaton totuus. Aina on poikkeuksia. Entäpä, jos on lapsi, jonka geeneihin >on kirjoitettu, että peilisoluja ei ole? Mitäpäs sitten?
>
>http://fi.wikipedia.org/wiki/Peilisolu
>
>Onko hän paha?

Kun peilisolut puuttuu, ei ymmärrä toisia. Sellainen ihminen voi olla hyvin hankala, mutta ei paha. Ei tule narsistia, vaan autisti.
Ja kaikella negatiivisella vuorovaikutuksella on tietenkin itsetuntoa heikentävä vaikutus ja positiivisella vuorovaikutuksella vahvistava vaikutus. Aina ei kuitenkaan voi välttyä negtiiviselta vuorovaikutukselta ja voikin miettiä, rakentuuko hyvä itsetunto ainoastaan vain positiivisen vuorovaikutuksen ansiosta vai tarvitaanko siihen myöskin negatiivista vuorovaikutusta (vahvistavana tekijänä ?) ja mikä vaikutus geeneillä on vuorovaikutuksessa saamamme hyvään ja huonoon palautteeseen, kuinka suuri merkitys perintötekijöillä on itsetuntomme kokonaiskehitykseen, siihen miten vuorovaikutuksessa saamaamme palautteeseen vastaamme?

Russel on kyllä oikeassa, mutta tuokaan ei mielestäni ole ideaali koko totuus asiasta ja perimä on osa asian kompleksisuutta.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Ja tämäkö on totuus asiasta - vai löytyykö poikkeuksia?

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Kiistaton totuus = wiki - ja sinä olet päättänyt olla sen äänitorvena ja esittää sen kiistatonta totuutta....

Musta kääntyy valkoiseksi ja päinvastoin. Odotan kun se taas jossain on niin....

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Mitens sun duunipäivä tänään? Oliko vaikee?
Sorry, mutta mä en ole ollut tänään duunissa, enkä eilenkään.
Aloitan opinnot jälleen...kohta.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Mikspä nämä asiat minun huomioistani tulevat....Se, joka esittää kiistatonta totuutta on yleensäkin työtön pummi, jolla on aikaa pitää hauskaa 24/7....Kaikkia se hauska ei kuitenkaan edes huvita.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Kestät huomiseen? ....Ja katsot, että jollain toisella olisi helpompaa ajankulukiusaamisesi kohteena kestää huomiseen?
Voitko selventää ?
Noin vuoden kokemuksella tästä palstasta voin sanoa, että en voi. En jaksa nyt riidellä kanssasi toissijaisuuksista.
Sivuutit kokonaan kysymykseni, joka on olennainen: Minkä vuoksi et voi hetkeksi asettua asemaani?
Olennainen....sinäkö sen päätät mikä on olennaista?
Tietysti sinä päätät...sinähän omistat totuuden!

Jos ymmärtäisit lukemasi - olisit huomannut, että vastasin siihen jo.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Kyllä minä uskon, että sinä YRITÄT ajankulukiusata minua.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

NYT TARKKANA!

Olen siis tähän niin helvetin kyllästynyt! Taas sinä muutit sen, mitä minä kirjoitin!
Kirjoitin, että uskon sinun YRITTÄVÄN kiusata minua - ja sinä kysyt millä tavalla sinun pitäisi muuttaa kirjoitteluasi, ettet ajankulukiusaisi sinua - käänsit sen siis jo niin päin, että ajankulukiusaat minua......VOI helvetti!

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Sinunhan se pitää tietää...sinähän sitä olet yrittänytkin.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Just niin....tämä on se syy, miksi sinun kanssasi en juurikaan halua keskustella. Sinä haluat kääntää kaiken päälaellleen. Nyt yrität vierittää häpeän tunteesi minun päälleni - väittämällä, että minä olen toiminut väärin!

Ainoa väitteeni oli, että sanoin uskovani sinun yrittävän kiusata minua. En voi mistään tietää, miksi sinä halua yrittää kiusata minua. Se on minulle täysin mahdoton arvata. Tässäkin asiassa on kaksi puolta, sinä ja minä. Minulla on käsitys, että yrität kiusata. Sinun mielestäsi minä olen yksin syyllinen ja minun pitää esittää, miten sinun tulee toimia todistaakseni olevani syytön, koska uskot onnistuneesi yrityksessäsi, jonka jo kerran kielsin .....joskin huonolla menestylksellä, koska edelleen jankkaat "missä olen toiminut väärin sinua kohtaan"-mantraasi.....
Jos et tätä problematiikkaa ymmärrä, niin otan esimerkin muualta: jos yrität iskeä jonkun - tarkoittaako se, että olet onnistunut siinä - vai olisiko kohteellakin asiaan jotain sanomista? Entä voiko iskuyritykset havaita ilman, että itse kokee romanttisia tunteita?

Pidät edelleen kiinni siitä, että olet toiminut väärin minua kohtaan ja että olen vaatimassa muutosta sinuun. No way, loser.
Kun minua alkaa tympiä, pysyn poissa niin kauan, että mieleni muuttuu. Siihen ei sen kummempaa reseptiä tarvita - eikä ainakaan sinulta yhtään mitään....Se on sopinut minulle tähän asti ja sopii jatkossakin.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Meillä on vaan niin erilaiset intressit täällä. Olen lukemattomat kerrat sanonut, että minua ei voi loukata kuin sellainen, joka tuntee minut ja merkitsee minulle jotain. Täällä olen tuntematon - eikä kukaan täällä merkitse minulle yhtään mitään. Eli....täällä ei voi kuin korkeintaan vittuuntua...ja sen paranemiseen ei tarvita kuin häipyminen. Helppoa.
Ei siinä kysellä, miten voin muuttaa itseäni!

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

............huoh................
Tempun kiistaton totuus....

Lapsi, joka saa osakseen ivanauruja, ei opi pelkäämään.
Lapsi, joka saa osakseen arvostelua, ei opi tuomitsemaan.
Lapsi, joka saa osakseen epäluottamusta, ei opi pettäämään.
Lapsi, joka saa osakseen vihamielisyyttä, ei opi hyökkäämään.
Lapsi, joka saa osakseen hellyyttä, ei opi rakastamaan.
Lapsi, joka saa osakseen rohkaisua, ei opi luottamaan itseensä.
Lapsi, joka saa tuntea totuuden, ei opi ymmärtämään oikeutta.
Lapsi, joka saa osakseen kiitollisuutta, ei opi olemaan kiitollinen.
Lapsi, joka saa osakseen tietoa, ei opi tuntemaan viisauden.
Lapsi, joka saa osakseen kärsivällisyyttä, ei opi olemaan pitkämielinen.
Lapsi, joka elää onnellisena, ei löydä rakkautta eikä kauneutta.....
- koska hänellä ei ole peilisoluja!

Eläköön narsismi ja aina oikeassa oleminen - vaikka muilla ei kiistatonta totuutta olekaan...Mitähän muuta tulee 1+1 tulokseksi kuin 2?
En puutu teidän väliseen totuus-keskusteluun mutta vastaan tuohon yhteenlaskutehtävään.

1+1=3

:)

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

No, tässä vähän samanlaista käytyä keskustelua, joka minusta kuvaa hyvin ihmisten sisäistä tasapainottomuutta, herkkäuskoisuutta ja manipuloitavissa olevaa luonnetta taitavien huijarien käsissä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/4776270
On geenejä, on meemejä, on peilisoluja... ja kuinka paljon on vielä löytämättäkään ihmisen aivoista palasia jotka ohjaavat ihmisen persoonaa. Ulkoiset ärsykkeet (kasvatus) tekee ihmisestä narsistin mutta joillakin meistä on vain aivoissaan palikat sillä tavalla jonossa että tuo kasvatus vaikuttaa enemmän kuin toisilla, tai vaikuttaa toisella tapaa. Näin luulen.

Ihminen on käsittämättömän monimutkainen kone jonka toiminnasta opimme koko ajan uutta mutta emme todellakaan tiedä kaikkea. Tuskin tulemme koskaan tietämäänkään.
No, jos ihminen niin käsittämätön monimutkainen kone on, niin tuon sinun perustelemasi "kasvatuksen ansiosta ihmisestä tulee narsist"i- näkökulma ei vaadi paljonkaa monimutkaisuutta.

Kasvatuksellakaan ei kaikista tule narsisteja, eikä häiriintyneitä, kyllä siihen tarvitaan geneettinen perimä altistavaksi tekijäksi.

Horoskoopit ja ennustamiset ovat huuhaata, joilla taitavat narsistit huijaavat hyväuskoisia hölmöjä.
Kasvatuksen ansiosta ihmisestä tulee narsisti, mutta ei pelkästään kasvatuksen, sitä yritän tuossa juurikin sanoa. Ympäristötekijöiden lisäksi tarvitaan otollinen maaperä ja se maaperä muodostunee sopivalla yhdistelmällä geenejä tms. Toki narsisti vanhempi laittaa lapsensa tärkeysjärjestykseen joten siksisin osa "säästyy". Ainakin tuntemassani perheessä vanhempi lapsista on äidin "jatke" ja "luottopakki" joka on äidin käytettävissä kun parempaa lähdettä ei ole. Nuorempi lapsista tuntuu olevan äidille lähinnä rasite joten hän on hyvin vähän äitinsä seurassa.

Sopiva kasvatus

Sopiva kasvatus mahdollistaa narsistiseen kehitykseen. Juolahti mieleen, että äiti voi myös joutua narsitisen lapsen lähteeksi. Äidillä on alhainen koulutustaso, mutta hän päättää kouluttaa lapsensa ja jo lapsen totuttaa alunalkaen uskomaan lapsen omaan erinomaisuuteen ja ylivertaiseen älyyn.
Niin tai siis yritän tässä sanoa, että äiti saattaa uhrautuvaisena antaa lapselleen valtaa ja siinä on otollinen maaperä narsistisella kehittymiselle
No siinäpä se. Tuntemassasi perheessä äiti on narsisti, mutta et voi tietää kulkeeko se hänellä sukuvikana geeneissä, joten silloin kasvatuksella ja ympäristöllä ei ole juurikaan vaikutusta asiaan. Äiti toimii narsistille ominaiseen tapaansa ja lapset ovat perimänsä uhreja, kuten äitinsäkin.

Miten narsistinen häiriö sitten syntyy, kenestä tulee narsisti tai kenestä läheisriippuva tai muu häiriintynyt sielu? Kasvatuksella on yritetty selittää näiden häiriöiden syntyä ja äidit ollaan syyllistetty siitä, että he eivät tarpeeksi ole tunnetasolla vastanneet lapsensa tarpeisiin tai olleet tarpeeksi lähellä lasta, mutta onko tämä totuus? Voiko sellainen äiti yleensä vastata lapsen tarpeisiin tai olla hellä ja läsnä, joka itse on perimänsä uhri, eikä osaa tunnepuoltansa käyttää?

Itse en millään jaksa uskoa tuohon selitykseen, että NPH olisi äidin aikaan saama tunne-elämän kehitysvaurio. Jos näin olisi, minusta tälläinen lapsi aikuistuessaan kykenisi esim. rakastavassa ilmapiirissä, kuten parisuhteessa eheytymään siten, että hänen kanssaan tulisi toimeen ja hän kykenisi ottamaan vastaan ja antamaan rakkautta oppimisen kautta.

Mutta, entä kun perimä määrää luonteen ja sen, että tunneälyä ei ole siunaantunut juuri ollenkaan tai melko vähän yksilölle? Silloin oppimista ei voi olla, kun ei ole mitään vastaanotinta, jolla oppimista voisi tapahtua ja tunteita ruveta käyttämään. Minusta sellaiset NPH-tapaukset parisuhteessa, joissa tunne-elämän kehitystä ei tapahdu ja muuttumista kaikista yrityksistä huolimatta ei koskaan tapahdu, ovat geeniensä uhreja, eivätkä koskaan parannettavissa.

Kasvatuksella saadaan paljon pahaa aikaan, mutta miksi paraneminen olisi sellaisessa tapauksessa mahdoton ja miksi vaurio olisi niin psyvää laatua? Jos ihminen koko ikänsä kykenee oppimaan uusia asioita ja muuttamaan käyttäytymistään, jos tahtoa siihen vain löytyy, niin miksi narsistia ei voi muuttaa millään vaan ainoaksi keinoksi on ottaa jalat alle ja häipyä???
Mä en vaan voinut olla tekemättä tätä....kiusaus oli liian suuri. Sähän puhut ihan mitä sattuu!
:D

"Miten narsistinen häiriö sitten syntyy, kenestä tulee narsisti tai kenestä läheisriippuva tai muu häiriintynyt sielu? Geeneillä on yritetty selittää näiden kehityshäiriöiden syntyä ja äidit ollaan syyllistetty siitä, että he eivät tarpeeksi ole tunnetasolla vastanneet lapsensa tarpeisiin tai olleet tarpeeksi lähellä lasta, mutta onko tämä totuus? Voiko sellainen äiti yleensä vastata lapsen tarpeisiin tai olla hellä ja läsnä, joka itse on perimänsä/geeniensä uhri, eikä osaa tunnepuoltansa käyttää?

Itse en millään jaksa uskoa tuohon selitykseen, että NPH olisi äidin geenien aikaan saama tunne-elämän vaurio. Jos näin olisi, minusta tälläinen lapsi aikuistuessaan kykenisi esim. rakastavassa ilmapiirissä, kuten parisuhteessa eheytymään siten, että hänen kanssaan tulisi toimeen ja hän kykenisi ottamaan vastaan ja antamaan rakkautta oppimisen kautta."

Komenttini:
- Olen selittänyt sulle kärsivällisesti noin 100 kertaa, miksi varhaisen vuorovaikutuksen häiriöt ovat niin pysyviä kuin ovat, mutta ymmärtääksesi sen, sinun tulisi ymmärtää paljon enemmän kuin mihin tällä erää yllät!
Vain itselleen positiivisen vuorovaikutuksen läpikäynyt yksilö pystyy kehittymään koko ikänsä - geeneistäänkin huolimatta.
No, kerro nyt mitä tuosta et ymmärtänyt ja miksi minä mielestäni puhun mitä sattuu, nyt en taaskaan YMMÄRRÄ sinua, kuten en tuota viimeistä lausettasikaan.....voitko selittää, mitä tuolla tarkoitat...(?)

"Vain itselleen positiivisen vuorovaikutuksen läpikäynyt yksilö pystyy kehittymään koko ikänsä- geeneistäänkin huolimatta. Minä olen myös sinulle sanonut, että kehitys on mahdollista vain terveen tunneälyn omaavalla yksilöllä, ei luonnehäiriöinen kykene mitään positiivista vuorovaikutustan luomaan tai läpikäymään, saati muuttumaan. Mitä tuolla sitten tarkoittanetkaan?

Selittely on turhaa

...koska sinä et ymmärrä.

Mutta voimme aloittaa ihan alusta. Mitä mieltä olet kehitysteoriasta? Mikä siinä ei pidä paikkaansa ja miksi ei?

http://www.edu.lahti.fi/~kmakinen/PIAGET.htm
Vaikka et minulta kysynytkään niin oma ajatukseni on, että tuo kehitysteoria ei välttämättä päde sellaiseen lapseen, jolla on syntymästään asti sellainen kehitysvirhe aivoissaan, joka narsistilla kenties on.
Eikös se ole niin että joku geenivirhe voi hypätä jonkun sukupolven ylikin, niin ettei tällaisena syntyneen lapsen vanhemmat välttämättä ole narsisteja vaan joku muu sukulainen? Siis en tiedä tuota, minulla on vain sellainen käsitys että näin olisi.
mikäs aivovaurio narsistilla muka on?
Enpä tuota maallikona osaa selittää, olen vaan lukenut asiantuntijoiden havaintoja, että sellaisilla joilla on NPH, olisi aivoissa jotain poikkeamia verrattuna ei-narsisteihin.
voi olla psykopaateilla mutta ei narsisteilla, eikä sekään mikään aivovaurio ole vaan normaalista poikkeavaa aivokemiaa jonka seurauksena mantelitumake on kovilla.
Ei siis ole mielestäsi mahdollista, että narsistilla on "sellainen kehitysvirhe aivoissaan" (minun käyttämät sanat) joka aiheuttaa "normaalista poikkeavaa aivokemiaa" (sinun käyttämät sanat)?
Minun maallikkojärkeni sanoo, että jos narsismi olisi pääasiassa lapsuuden traumojen tulos niin useampia narsisteja voisi hoidolla parantaa kuin mitä nykylääketiede pystyy.

Pakko kommentoida

sulle, vaikka en sun kanssasi haluakaan vaihtaa mielipiteitä.

Eihän se ole lääketieteen syy, jos potilaat eivät hakeudu hoitoon! Ja kerrohan mulle, miksi kehityksellinen häiriö olisi helpompi hoitaa? Just eilen puhuin neuroneista, synapseista ja näiden vahvistamisesta ja tuhosta, joka on peruuttamaton.
"Eihän se ole lääketieteen syy, jos potilaat eivät hakeudu hoitoon!"
Olenko minä väittänyt että olisi lääketieteen SYY? ILmeisesti kuitenkin narsistejakin on hakeutunut hoidettavaksi sen verran että asiantuntijat ovat voineet tulla siihen tulokseen että heidän parantamisensa on liki mahdotonta.

"Ja kerrohan mulle, miksi kehityksellinen häiriö olisi helpompi hoitaa?"
En tiedä MIKSI, tuskin sinäkään tiedät tuohon lopullista vastausta. En ole ainakaan ikinä lukenut mistään asiantuntijoiden kirjoituksesta ettei lapsuudessa syntyneiden väärinkohteluiden ym. johdosta syntyneitä traumoja voisi hoitaa, päinvastoin kun taas ainakin useimmiten asiantuntijat väittävät, että narsistia ei voi.

Heh.

Ja jos sillä joku aivovaurio on, niin se ei sitten enää olekaan persoonallisuushäiriö, vaan aivovaurio!

Siitä ei nyt vaan päästä yhtään mihinkään, etteikö persoonallisuus olisi minäkuvan osalta kokonaan syntymän jälkeen kehittyvä. Persoonallisuus sisältää myös yksilön biologisia ominaisuuksia. Yksilön minäkuva syntyy "peilisuhteiden" kautta ja on keskeinen vaikuttaja persoonallisuudessa.
Kehitysteorioita on moneen lähtöön ja esimerkiksi otit tähän painotetusti lapsen kehitystä kuvaavan Piagetzn kehitysteorian. Tuohon minulla ei ole oikein mitään sanottavaa, se on oppimisteoria, jossa ei mitään niin uutta ja ihmeellisen mullistavaa ole, hyvin pitkälle lapsen kehitystä oikein analysoiva teoria

Mutta tärkein tässä jutussa ja...

kaiken perustana on kuitenkin identiteetti, jonka pohja luodaan jo varhaislapsuudessa ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Sosiaalinen vuorovaikutus on ihmiselle synnynnäistä. Uskon, että lapsella on synnynäisesti sisäistä tietoa, että kaikki ei ole opittua. Vanhempien rooli lapsen kehityksen alkuvaiheessa onkin kyllä tärkeä. Vanhemmat voivat omilla odotuksillaan vaikuttaa lapsensa kehitykseen niin, että lapsi omaksuu itselleen vanhempien odotusten mukaisen identiteetin, jolloin tälläinen omaksuttu "valheellinen" identiteetti on rasite, kun oma minäkuva ei ole päässyt rakentumaan. Tälläisestä lapsesta kasvaa hyvin auktoriteettiuskoinen ja onneton ihminen, kun hän tekee asioita muiden käskystä kyseenalaistamatta niitä yleensä ollenkaan.

Kun lapsen annetaan tehdä asioita ja valintoja itse, hän oppii luottamaan itseensä, hänelle kasvaa vahva identiteetti ja ehjä minäkuva. Vahva identiteetti auttaa meitä puolustamaan omia mielipiteitämme ja elämään omien arvojemme mukaan. Sitä täälläkin on saanut tehdä :)
Ajattelin tehdä aloituksen: Ilkikurimus ja Lottamari_1 ovat molemmat oikeassa! :)

Mun teoriani, on se että ihminen saa perimänä ulkonäön, ihonvärin, tietyn sielullisen joustavuuden, sekä kyvyn elää ja toimia ihmisenä ihmislajin keskellä.

Jos lapsen peritty joustavuus ylitetään esim kaltoinkohtelemalla, syntyy syntymänjälkeisiä, opittuja persoonallisuushäiriöitä. Myös myöhemmällä iällä voi syntyä esimerkiksi postraumaattisia stressireaktioita.

Opittua/kehityksellisyyttä voimme muuttaa, muttemme perimäämme.

Maailmassa on n 7 miljardia ihmistä. Joka sekuntti kuolee 1,74 ihmistä. Jokaisella on oma subjektiivinen teoriansa olevaisesta. 7 miljardia arvokasta teoriaa!!
Teoriasi pitää kyllä paikkansa, mutta perimässä saamme myös muutakin kuin nuo edellä mainitsemasi asiat. Temperamenttipiirteistä n.60% on voitu osoittaa periytyviksi. Temperamentti määrää mihin suuntaan luonteemme ja persoonamme kehittyy.

Asiat ominaan

Kukaan ei peri "sairasta" temperamenttia. Sehän tässä on ollut koko asian ydin.
Ei peri, jos niin olet luullut.

Ei en ole....

luullut, olen jo pitkään tiennyt, että kukaan ei peri sairasta temperamenttia.

Osaatkos jäsentää - mitä siitä sitten seuraa?
Ai, tiesit vai. No, mitä siitä sitten seuraa? Temepramentti, joka taistelee tuulimyllyjä vastaan, vahva mylly voittaa myrskyn, mutta heikko natisee liitoksistaan,...vai?
Tuulimyllyt, kuka mainitsi tuulimyllyt, oliko se kenties Dulcinea del Toboso(?)

Sancho Pancha, valjasta pian uljas kaakkini Rosinante, sillä sieluni himoitsee haastaa jättiläisiä..

<3
Tuttiritarilla oli kaakki nimeltä Rosinante, muistatkos?
..se oli rusinante, mun kaakin sukulainen ;-)
Hah, ai niin...hahhhhh!!!

:DD

Eli siis...

...sairas temperamentti on mielestäsi kuitenkin mahdollista periä...huoh....
Se, että temperamentissa on tietyt piirteet, ei tarkoita samaa kuin persoonallisuushäiriö.

Mylly on vahva vasta oikeanlaisen vuorovaikutuksen kautta.

:D

Hahh....juu...... Uskon, että luonteen heikkous tai vahvuus tulee perintönä, ei vuorovaikutuksen kautta...

Perintönä...

tulee pelkkä "mylly", ei hyvä eikä huono.
X-files the movie.. :)

Really makes me wonder..

Just kävin laulamassa hyvällä menestyksellä Led Zeppelinin "Staitway to heaven"-biisin - yhden suosikeistani...

"Our shadows taller than our soul..."

Lottis...

....sulla tabula on rasa vieläkin....

Eikö puheenaiheena ollutkaan enää mylly?

:DD

Riippuu siitä, mitä sinä käsität myllyllä, kerro se. Jos, äidillä on vahva luonne ja isällä heikko, niin kumman luonne lapselle tod.näk. periytyy, vai periytyykö kummankaan?

Ihan noin

yksinkertaisesti sanottuna käsitän sen ikään kuin työkaluna.

Kumman luonne?...luonteen määrääviä geenejä pitäisi ensin olla osoitettuna, jonka jälkeen vasta voimme alkaa miettiä resessiivinen vaiko dominoiva ominaisuus.....
Ok. Jos oletetaan, että vain sairauksia aiheuttavat geenit voivat olla dominoivia tai resessiivisiä, mutta temperamenttigeenit ovat neutraaleja ja luonteen piirre periytyy yhteisvallitsevasti tasan 50/50, niin millainen mielestäsi tulee olemaan lapsen luonne, jos äiti on vahva ja isä heikko luonteeltaan? Entä, jos molemmat vanhemmat ovat heikkoja tai vahvoja luonteita? Millainen lapsen luonne tältä osin mielestäsi tulee olemaan?

Huomenta hyvää :)

Eikös 1+1=3. Yksi isä lisätään yhteen äitiin..syntyy lapsi. Tässä kolmiyhteydessä lapsi perii ominaisuuksia molemmilta vanhemmiltaan, mm ulkonäön ja kehollisen kokonaisuuden. Lapsen silmin isä ja äiti ovat jumalia, kaikkivoipia, turvallisia, ruuan ja veden antajia. Huolehtivia jumalia. Lapsi tarkkailee jumaliaan, oppii kävelemään ja puhumaan, oppii jumalien tavan käsitellä arkipäiväisiä asioita, tavan riidellä ja sopia riitoja rakentavasti.

Jos tässä vaiheessa jompikumpi tai molemmat vanhemmista tekee jotain lapsen silmin käsittämätöntä, hakkaa lasta kännissä, harrastaa insestiä, käyttäytyy uhkaavasti, oudosti, ailahtelevasti...tässä vaiheessa syntyy lapsen luonnehäiriö, joka saattaa johtaa aikuisiän narsismiin. Lapsi ristiriidassaan sulkeutuu itsensä sisään. Ristiriita on liian kova kehittyvälle tietoisuudelle: minun jumalani lyö minua, minussa on jokin syy, en vain ymmärrä sitä...peilaantuu aikuisena; sinussa on kaikki syy.

Tämä siis minun teoriani. :)
Periikö lapsi mielestäsi vanhemmiltaan vain ulkonäön ja kehollisen kokonaisuuden fenotyyppisesti? Ajatteletko ettei lapsi perisi vanhemmiltaa luonteenomaisia piirteitä ollenkaan, vaan lapsen luonne olisi kuin tuo tabula rasa- tyhjä taulu, joka varhaisesta lapuudenkokemuksista alkaa täyttyä ja lapsesta tulee oppimiensa asioiden kautta se mikä hänestä tulee?

Tuo traumaattinen lapsuus on aivan selvä juttu. Traumat jättävät jälkensä lapsen mieleen ja jotkut selviävät niistä toiset eivät. Mistä luulet johtuvan, että jotkut selviävät toiset eivät?
Niin, nyt puhutaan tiedosta ja totuudesta, mitä mulla ei ole. Mutta sekin teoria että vauva on tabula rasa tai kuin uusi tietokone, johon syötetään hyödyllisiä ohjelmia vuosien mittaan, on mahdollinen.

Ja jos ohjelmoija sekoaa ja syöttää tietokoneeseen viruksen, niin se kone nikottelee loppuikänsä. Jos ei sitä paranna.

Entäpä jos meillä kaikilla on perimänä mahdollisuus kaikkeen ihmisen käytökseen, pyhimyksestä sarjamurhaajaan, mutta kasvatuksemme tukee ja karsii meitä niin että olemme kaikki omanlaisiamme, vaillinaisia potentiaaliimme nähden.. :)

Yxex...

.....persoonallisuuden häiriöt eivät vaadi kehittyäkseen välttämättä tietoista kaltoinkohtelua.
Näen asian niin, että lapsi on perintötekijöiden summa XYZ, eli Xfyysinen, Ypsyykkinen ja Zsosiaalinen luomus vanhemmistaan. Geeniarvonnan summansa siis tuo XYZ. Geenejä ja ympäristöä ei voi kuitenkaan voi erottaa toisistaan. Jokaisen perintötekijöihin vaikuttaa ympäristö - kunhan se on ensin mahdollista. Tällaista geenien ja ympäristön yhdistelmää kutsutaan juuri fenotyypiksi. Fenotyyppiin syntyvät muutokset eivät voi periytyä.

Perintötekijät sijaitsevat kromosomeissa, jotka muodostavat vastinkromosomipareja, joista toinen tulee isältä ja toinen äidiltä. Kromosoimeissa sijaitsevat geenit, tätä kutsutaan nimellä lokus.

Geeni ei ole kiveen kirjoitettua, kuten olen monet kerrat aiemminkin sanonut. Ympäristö muuttaa ulkonäköäkin puhumattakaan psyykestä. Geenissä voi myös tapahtua mutaatioita.
Ahaa..no kiitos tiedosta, tää on sellainen tieteen alue jossa mulla on hyvin puutteelliset tiedot. Ymmärrän toki etten ilman perimää istuisi tässä kirjoittamassa, silti monet vankimmin oppimani asiat olen oppinut kantapään kautta, tyyliin siperia opettaa.

Ympäristö kaikkinensa, vaikuttaa saman perheen lapsiin erilailla, jokaiseen kohdistuu erilaisia paineita, siitä erilaisuutemme(?)
"Ympäristö kaikkinensa, vaikuttaa saman perheen lapsiin erilailla, jokaiseen kohdistuu erilaisia paineita, siitä erilaisuutemme(?) "

Periaatteessa kyllä. Tosin ne saman perheen lapsetkaan eivät ole keskenään samanlaisia, vaan yksilöitä jokainen, johon reagoivat vanhemmat omalla tavallaan - eri aikoina.

Jos otan tässä nopeasti esimerkin, jossa sinä olisit isäni, lottis äitini --- olisin pystynyt luomaan kontaktin vain toiseen teistä - eli sinuun. Vahvistaisit ilman muuta minussa olevia omia ominaisuuksiasi. Puhuisimme samaa kieltä. (näin on kyllä todellisuudessakin)
Äidissänikään ei silti tarvitsisi olla mitään vikaa, mutta vastavuoroisuuden estyessä hänellä ei enää olisi samoja mahdollisuuksia minun suhteeni. Tältä osin häneltä peritty jää kokonaan käyttämättä ja ajan oloon katoaa.
Ulkopuolisten mielestä muistuttaisin isääni...
Mutta kuinka kävisi, jos vaikka eroaisitte kun olisin vaikka viisi vuotias?

Muitakin syntytapoja on....varhainen vuorovaikutus estyy monesta muustakin syystä. Joskus kumpikaan vanhempi ei ymmärrä lapsensa kieltä. Joskus molemmat - ja tämä on "lapsikohtaista" vanhempien osalta.
Tätä kysymystäsi mun piti pysähtyä miettimään. Kun itse erosin, olivat lapseni jo täysi-ikäisiä.

"Mutta kuinka kävisi, jos vaikka eroaisitte kun olisin vaikka viisi vuotias? "

Tässä tapauksessa sun elämääsi vaikuttaisi se, miten fiksusti saisimme äitisi kanssa eron hoidettua. Omien tarpeittemme toteuttaminen sinun elämääsi ajatellen. Oletusarvoisesti jäisit äitisi huollettavaksi ja minulla olisi tapaamisoikeus. Epäilemättä suuntautuisit vuosien mittaan enempi äitiisi päin, vaikka rakastaisin sinua ja pyrkisin tapaamisilla säilyttämään yhteytemme.

Saattaisit olla katkera erotilanteeseen ja isän 'menetykseen'.

Lisäksi kehitykseesi vaikuttaisi isän ja äidin mahdolliset uudet puolisot.

Huh. Paljon mahdollisuuksia!
Oikeastaan, kyllä geenit ovat kiveen kirjoitettua. Geenejämme emme pääse pakoon, niiden vaikutus näkyy koko elämässämme ja olemme suurimmaksi osaksi perintötekijöidemme tuotoksia. Ympäristön ja kasvatuksen merkityksen vaikutus näkyy ja korostuu toisella tavalla.

Otetaan esimerkki kahdesta saman perheen pojasta. Toinen on perinyt kiltin luonteen toinen ilkeän. Molemmilla on sama kasvatus ja ymristö ja molemmat ovat perineet korkean älykkyyden. Molemmista tulee lääkäreitä. Mitä luulet, millä tekijällä on eniten merkitystä ollut siihen millaisia persoonia näistä kahdesta pojasta on aikuisena tullut?

Juu kyllä...

Ei ole kiveen kirjoitettua, sillä kirjoitusvirheitä sattuu jatkuvasti - isoja ja pienempiä.... eikä kirjoituskaan ole kuin osin tunnettua ...."Tapaus on mysteeri lehden haastattelemille genetiikan asiantuntijoillekin. Professori Bryan Sykes Oxfordin yliopistosta uskoo, että kyseessä on jokin tähän saakka tuntematon mutaatio.
-Genetiikan säännöt ovat monimutkaisia, eikä kaikkea vielä tiedetä, Sykes sanoo The Sunin mukaan."

http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/mustat-vanhemmat-saivat-kultakutrin-lapsen/582776
Mielenkiintoista! Nyt täytyy silti jättää ajatukset hautumaan, tulee sukulaiset kylään. Mukavaa helle-vkl kaikille! :)
Jos, nyt jätämme ne mutaatiot pois, sillä ne ovat harvinaislaatuisia tapauksia ja eniten niitä tapahtuu juuri tummaihoisilla ihmisillä. (evoluutio?)
Entä mikä oli sinun vastauksesi ja näkemyksesi kysymykseeni?

Just näin

Jätetään huomioimatta se tosiasia, että geenit eivät kirjoita etukäteen mitään. Kaikki on seurausta suuresta sattumasta, joka sekin voi muuttua ympäristön vaikutuksesta ja jota ei todellakaan tunneta!!

Ei näin kuule voi keskustella, että sinä päätät, mitä seikkoja otetaan huomioon tosina ja mitkä totuudet jätetään huomioimatta. Todennäköisesti oman etusi pönkittämiseksi.
Sanoin sulle jo tuolla toisessa aloituksessa, että haluat omistaa palstan AINOAN TOTUUDEN - kaikista asioista.
Pidä hyvänäsi. Minä luulen, että mullekin tulee vieraita....
Mitä minä olen päättänyt! Minä kysyn kauniisti, mitä mieltä sinä olet, sinä et vastaa kysymykseeni vaan torjut sen selittäen sen jollakin mutaatio jutulla. Minulla ei ole tarvetta pönkittää omaa etuani, minulla ei ole kiinni tässä keskustelussa yhtään mitään, se ei nosta, eikä laske arvoani yhtikäs mihinkään. Kun nyt ollaan keskusteltu siitä, mitkä seikat mielestämme eniten ovat keskeisessä asemassa häiriöiden syntyyn, niin minun näkemykseni poikkeaa sinun näkemyksestäsi, mutta sinä et voi sitä hyväksyä, vaan haluat ehdottomasti kääntää minun pääni uskomaan sinun ainoana pitämääsi totuuteen siitä, että häiriöt ovat kehityksellisiä poistamalla geenien osuuden koko keskustelusta.

Voiko sinusta käydä sitten näin keskustelua, että otetaan huomioon vain sinun näkemyksesi? Sitäpaitsi lööppeihin kannattaa suhtautua kriittisesti, sillä niissä voi olla muunneltua totuutta tai totuus on jotain aivan muuta.
Mikä on narsistinen persoonallisuushäiriö? Missä häiriö sijaitsee?
Se sijaitsee minäkuvassa. Voiko minäkuvan periä?
Juu, hyvä kysymys. Minä ajattelen asiaa vähän monimutkaisemmin. Katsos, minäkuvan syntyyn vaikuttaa ne seikat, joita olet maininnut, niitä en kiistä, en yhtäkään, ovat tosi seikkoja tässä. Mutta, kun lähdetään pohtimaan sitä syytä, miksi kahdella täysin saman kasvatuksen saaneilla ja ympäristössä kasvaneen lapsen toisen minäkuva itsestään on hyvä, toisen niin heikko, että hänessä voi todeta persoonallisuushäiriön merkkejä, niin? Minusta tämä on mielenkiintoinen seikka, joka ei selity ympristö, -eikä kasvatuksellisilla tekijöillä vaan lähtökohdan tarvitsee olla jo syntyjään saaduissa ominaisuuksissa. Voi, olla että olen väärässä, mutta....

Kysyt, voiko minäkuvan periä. Vastaan, että ei voi ja tavallaan voi. Osaat varmasti päätellä, miksi näin ajattelen. (?)

juu-u

Tuo "mielenkiintoinen" seikkasi ei oikeastaan edes ole mielenkiintoinen. Kukaan ei jaa täsmälleen samaa ympäristöä. Jos puhutaan sisaruksista, toinen on vanhempi, toinen nuorempi, mahdollisesti ovat eri sukupuoltakin. Vanhemmat ja koti ovat samat, mutta lasten kohtelu on erilaista. Lapsilla on eri kaveripiirit, eri opettajat. Vanhemmat suosivat eri lapsia, joka uuden tutkimuksen mukaan on erittäin tavallista perheissä.

En todellakaan osaa päätellä, miksi tuo kaikki tekisi kahdesta eri ihmisestä samanlaisen - tai että noiden kautta muodostuneet minäkuvat olisivat samanlaiset ilman erilaisia geenejä!
Väität siis, että sisarukset eivät jaa samaa kasvuympäristöä, heillä ei voi olla alle vuoden ikäeroa, heillä ei voi olla samoja kavereita ja vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan tasavertaisesti.(?)

Johtopäätös ajatuksestasi on: koska kaikki sisarusten välillä lapsuudessa on erilaista, niin sisarukset sen tähden ovat erilaisia. Ymmärsinkö oikein? Minä en jaa tätä käsitystä ja näkemystä kanssasi.

Totta varmaan on, että uusioperheissä kohtelu voi olla eriarvoista, ympäristö voi lapsille olla erilainen, johtuen seilaamisesta kahden kodin välillä, kaveripiirikin+ muut tekijät ovat uusioperheessä hyvin yleisesti erilaisia ja ongelmia näissä perheissä tuntuu riittävän. Tutkimus voi hyvinkin kuvata uusioperheen ongelmia, sen minäkin hyvin ymmärrän.

Lapselle voi myös muodostua virheellinen kuva, että jotain suositaan, jos hän ei itse arvosta itseään. Minusta tälläinen virheellinen asenne ja käsitys itsestä, pohjaton heikko itsevarmuus ja epävarmuus voi olla merkki jo perimässä saadusta heikkoudesta luonteessa. Sisarkateus,...niin onko se perimässä saatua luonteenheikkoutta vai kasvatuksella saatu lopputulos?
Juu, hyvä kysymys. Minä ajattelen asiaa vähän monimutkaisemmin. Katsos, minäkuvan syntyyn vaikuttaa ne seikat, joita olet maininnut, niitä en kiistä, en yhtäkään, ovat tosi seikkoja tässä. Mutta, kun lähdetään pohtimaan sitä syytä, miksi kahdella täysin saman kasvatuksen saaneilla ja ympäristössä kasvaneen lapsen toisen minäkuva itsestään on hyvä, toisen niin heikko, että hänessä voi todeta persoonallisuushäiriön merkkejä, niin? Minusta tämä on mielenkiintoinen seikka, joka ei selity ympristö, -eikä kasvatuksellisilla tekijöillä vaan lähtökohdan tarvitsee olla jo syntyjään saaduissa ominaisuuksissa. Voi, olla että olen väärässä, mutta....

Kysyt, voiko minäkuvan periä. Vastaan, että ei voi ja tavallaan voi. Osaat varmasti päätellä, miksi näin ajattelen. (?)
"Tuo traumaattinen lapsuus on aivan selvä juttu. Traumat jättävät jälkensä lapsen mieleen ja jotkut selviävät niistä toiset eivät. Mistä luulet johtuvan, että jotkut selviävät toiset eivät? "

Uskon että tälläkin on merkityksensä; ollessaan äidin vatsassa lapsi kuulee äitinsä ja isänsä puheen, vaikkei ymmärrä sanoja. Se voi olla hellää keskustelua, neutraalia, tai riitelyä, huutamista, syyttelyä. Tuosta jää tunnetilakaiku lapsen mieleen, joka vahvistuu sitten kun lapsen tietoisuus kasvaa ja hän oppii puhumaan, ja törmää vastaavaan, esim vanhempien riitelyyn. En voi todistaa että näin on, mutta loogiselta se tuntuu.

Siksi lasta pitää rakastaa jo odotusaikana. Ja puolisoa. Tasapaino synnyttää tasapainoa.
:)
Tietty mun teoria pitää paikkansa koska se on 1/7miljardisosa maailman ihmisten näkemyksistä! =)

Mikä on tempperamentti? Jos kohtaan sinut, rakastan sinua, jos kohtaan hyökkäävän tsingiskaanin, taistelen.

Sieluni peritty joustavuus.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

Keskusteluhaku

Laaja haku

Facebookissa suositeltua