Rihmaston kirjailijavieraana elokuussa on Juha-Pekka Koskinen, joka alustuksessaan Esikoisen jälkeen kertoo kirjailijan työn tosiasioista, mitä tapahtuu kun huuma esikoisteoksen jälkeen haihtuu ja alkaa uusi työ...
Teksti löytyy täältä:
http://rihmasto.net/esseet/juha_pekka_koskinen.htm
Osallistukaa keskusteluun kirjailijan kanssa!
Teksti löytyy täältä:
http://rihmasto.net/esseet/juha_pekka_koskinen.htm
Osallistukaa keskusteluun kirjailijan kanssa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
..... mihin on keskustelussa nyt päästy.
Kuka se on se
herkko karske
?
ja mitä niitä nyt siellä
keskustelee
....... ihmeporukkaa !....... taitavat olla niitä
kirjailijoita !
Näyttäisi siltä, että kultaisen omakustantamisen ja paikallislehtien pakinoitsijoiden kerho käy keskenään omaa kivaa ja kirjailijavieraan keskusteluun ei juurikaan oteta kantaa.
Mulla on aina ollut ihme käsitys Rihmaston olemassaolosta. Sitä siis rahoittaa alueelliset taidetoimikunnat. Miksi ihmeessä? Vai onko tämä nyt sitä ruohonjuuritason kansantaiteen elvytystyötä?
… käväisin taas lukemassa, ja tuo aiemmin kirjoittamani... tuli nyt vaan mieleeni, että ehkä selvennykseksi voisin laittaa tähän vielä, että tämä Herkko Karske jäi jotenkin mieleeni silloin... siis hänen kirjoittamansa dekkareista. Minä kun olen täälläkin kailottanut siitä dekkarikirjoittamisestani (eikä vaan valmista ole tullut vieläkään!). Ajattelin silloin, että ai hänkin on rajaamassa dekkarit pois kaunosta... jassoovainiinnopitihänsearvata korkeakirjallisuusihminen siis... hmpf!
-
Ja tuosta Rihmastosta vielä, että joskus olen itsekin ajatellut kirjautua Rihmastoon, muttamutta... kun en oikeastaan jaksa sellaista sillä tämä päiväkirjanpito täällä Kirjailijanalut saitilla on tämäkin vähän niinjanäin... hmpf, miten sen nyt kaunolla kirjoittaisin...no... jokatapauksessa, mielestäni on jettekivaa että nettisurffailijana voin poiketa erilaisilla blogeilla ja lehtien keskustelupalstoilla seuraamassa kaikenlaisia juttuja. Hyviä inspiraation lähteitä kirjoittajalle. Ihmisiähän me olemme, ja tietysti ymmärrämme toisiamme paremmin nokakkain kuin ruudun takaa. Ainakin minä saatan joskus äkkipikaistuksissani kirjoittaa nettiin suoraan ruudulle... ja sitten kun luen jotakin kirjoittamaani parin-kolmen päivän kuluttua, niin saatan jo käsittää, että joku voikin ymmärtää kirjoittamani tyystin eri tavalla mitä olen fiksunavilperinä yrittänyt. Näin se menee.
Juuh!... sellaistahan se välillä on meikäläisellä...vaikka jo Pappani aikoinaan huomauttelikin, että: ”ei aina tartte ko jäneksen seläsä laukata”...
¤
… ai ei vai?