Yksin koulussa

No siis en todellakaan haluaisi kiusata vaikka olisi millanen tahansa! Varmaan johtuu siitä, että itse olen aina se joka ei puhu. Kaikki aina vitsailevat ja sanovat tyyliin "Puhu!!!!" tai että "Annaa (nimi muutettu) ei tarvii kieltää olemasta hiljaa kun se ei koskaan puhu". Omituisinta on se, että minulla on kaksi kaveria muttei ne ole parhaita koska ne eivät ole niin mukavia vaan jos mieleen tulee asia ja ohkeasti uskallan sanoa sen ääneen (joka on hyvin harvinaista) niin ne ihmettelevät eikä niitä kiinnosta. Saattavat sanoa että "sinähän puhut". Se ei todellakaan ole kivaa mutta jos en olisi näiden kahden "kaverin" kanssa niin jäisin yksin. Sitä en todellakaan halua!
Miksi pitäisi kiusata? ajattele itsesi siihen yksinäisen kaverin paikalla ja jotkut kiusaisivat. Olisiko se mukaavaa? Minkä oihmeen takia sitä pitää mennä kiusaamaan, mene rohkeasti juttelemaan hänelle Se ei varmaankaan ole mukavaa olla yksin kun kerran haluaa jutella.
Itselläni on ollut bestis jo jotain 12 vuotta ja se ei todellakaan ollut mukavaa kun tiemme erosivat. Se oli hirveää ja minulle jäi bestikseni kaveri kaveriksi. Joten olin sen kanssa, kunnes eränä päivänä hänkin jätti minut joten hankkiuduin äkkiä johonkin porukkaan jossa on sellaset ihmiset etteivt jättäisi ketään yksin, vaikka sitten ovat tollasia, mitä ovat.
tees e muille mitä toivotheidä tkevän sinulle!

Lonely girl yeah, kiitos :)

Mikä teidän mielestä aiheuttaa tämän kaverittomuuden? Minun järkeni ainakin sanoisi, että pitää olla sellainen kiltti, ettei puhu kenestäkään pahaa, ei Niiiin huomiota heättävä ja on ystävällinen. Mutta se kyllä tuntuu olevan aivan päinvastoin! ;\
_______
Välikommentti

Vielä lisäystä edelliseen viestiini. Minua ei suoranaisesti kiusata koulussa, mutta jätetään aina kaiken ulkopuolelle. Kunnon tervehdystäkään on vaikea saada aamulla. Ja en kyllä yhtään valehtele, jos sanon, että kukaan ei ole huomaavinaankaan päivällä. Korkeintaan kuvistunnilla joku saattaa "hyvällä" onnella sanoa: Lainaatko pyyhkäriä? Näytä sun työtä?
Ja siinä kaikki sitten. Yhteen rinnakkaisluokkalaiseen olen tutustunut, viiden minuutin välkällä jutellut sen kanssa. Ja toisella välkällä pyysin sitä taas kamuksi, edellisellä välkällä nimittäin tulimme aika hyvin juttuun. Mutta ei, "Mun kamut on tuolla, ja lupasin jutella niiden kanssa." Että sellaista. Hetken ajan päässä liikkui ajatus, että voisitko esitellä mut sen kamuille? Mutta siihen se jäikin, kun näin sen porukan. Näytti niin tiiviiltä ryhmältä, että ei siihen yhtä enää kaivata. Tämä ottaa voimille ;\

Mulla oli tollanen tilanne koko yläasteen, heti seiskan alussa jäin yksin. Ala-asteella oli kyllä jonkin verran kavereita, mutta en käsitä mitä tapahtui. Välillä teki mieli mennä kysymään että mikäs nyt on, mikä on muuttunu, miksi minua ei enää haluta mukaan? Ihme selänkääntöä vaan kun lähestyin ex-kavereitani. Kai joillain muillakin on tällainen tilanne, mutta hämmästyttää silti...

Nostan, tänne lisää keskustelua aiheesta. Aloittajalle voimia :)

sama juttu muutama kiva kaveri ja kun sen toisen kanssa hengailen ja sitte se toinen on muidenki kaa ja ne muut ei oikee tunnu ihmeemmin innolla tutustuvan muhun nii en kehtaa sitte liikaa tunkeilla joka kerta joten jään usein yksin

Mul oli ala-asteel tosi paljo kaverei ja bestis jonka kaa me nähtii päivittäin ja mä olin suht koht sosiaalinenki ja puhuin kaikil meiä luokkalaisil ja sillee mut sit ku alko yläaste nii en päässy kenenkää mun ala-asteen luokkakaverin kaa samal luokal ja mun uudel luokal ei oo ketää kivoi tyyppei nii oon vaa tyytyny olee hiljaa ja puhuu niille vaa sit ku o pakko... oon välkkisi aika pal yksi jos mun yks kaveri ei oo koulus (se o aika usein pois koulust) ja oon välil mun ex-bestiksen kaa... mutku sill o uusii kavereit jotka ei oikee tykkää must nii aina ku neki on siin nii mä oon sit vaa iha hiljaa... oon nyt kasil ja ootan nii kovi et yläaste loppuis ja et pääsisin lukioo alottaa alusta.. mä oon mont kertaa päättäny et nyt mä ryhdistäydyn ja yritän puhuu enemmä mut ei se vaa oo nii helppoo... varsinki ku oon viel aika ujoki, mut sit jos mä rohkenen ja sanon jotai koulus mun luokkalaisil nii sit aina joku sanoo: hei sähän puhuit.. se o tosi ärsyttävää no tottakai mä ny osaan puhuu!!!!!