Hei!
Kirjoitan tätä purkaakseni tuntemuksiani ja saadakseni mahdollisesti tukea antavia mielipiteitä ja ajatuksia täältä. Erityisesti toivon, että mikäli jollain vastaavia kokemuksia niin kertoisi niistä. Olen tällä hetkellä niin yksin ja rikkinäinen nyt tunteeni kanssa. Luottamukseni ihmiseen ja omaan ihmistuntemukseeni toisesta on kadonnut - tilalle on tullut pelko siitä kykenenkö koskaan enää luottamaan toiseen tai siihen omaan tuntemukseeni toisesta ihmisestä...hänen sisimmästään.
Olen jo keski-ikäinen ja parikin todella pitkää liittoa läpi käynyt eroineen sekä jälkipuinteineen - joten ihan vihreä ihmissuhteissa en enää ole. Lisäksi olen ammatissa, jossa joudun jatkuvasti solmimaan pitkäaikaisiakin suhteita ihmisiin, joten luulin osaavani tunnistaa erilaisia ihmistyyppejä suurin piirtein ensitapaamiselta.
Tähän asti olenkin, kunnes seuraava tapahtui.
Olen parisen vuotta eron jälkeen nyt ollut yksin. Suhde silloin - kuten aiempi avioeronikin - loppui ihan molemminpuolisesti tunteen loppumiseen ja yhteensopimattomuuteen. Siitä ei ole asioita jäänyt mielenpäälle, vaan olen ihan puhtaalta pöydältä ollut nyt liikkeellä.
Profiili minulla on ollut täällä S24 jo yhteensä yli vuoden, tosin välillä olin pitkään pois, koska väsyin siihen turhaan etsimiseen. Muutamilla tapaamisilla silloin kävin, muttei niistä seurannut edes sitä seuraavaa tapaamista. Kirjoittelin kyllä paljon, mutta sopivaa kumppania ei tuntunut löytyvän.
Nyt sitten keväällä ajattelin yrittää uudestaan kun olin jo ehtinyt ihmistä vierelleni taas alkaa kaipaamaan. Hieman skeptisin mielin olin liikkeellä ja ensimmäinen tapaaminen olikin pettymyt - mies teki oharit kokonaan. Toisaalta en ollut juurikaan kiinnostunut, olisin vain käynyt tapaamassa sen kummemmin toivein.
Kun kuitenkin olin saanut nyt 'pään auki' taas tähän jonkinasteiseen treffailuun niin ajattelin suurin piirtein että samalla pettymyksellä ja adrenaliinilla voisin käydä aivan hyvin tapaamassa jotain muutakin. Niinpä sitten selaillessani profiileja huomasin miehen, jonka kanssa olimme muutaman kerran käyneet toisiamme kurkkimassa ja heitin hänelle vaan ihan pienen kommentin, kysymyksen. Siitä se lähti ja pian olimmekin treffeillä.
Hämmästyksekseni tulimme heti todella hyvin juttuun, kiertelimme kävelyllä parisen tuntia ja sovimme heti toiset treffit. Ja seuraavat, sitä seuraavat...jne. Meillä tuntui jutut ja tekemiset luistavan, aivan hämmästelin että miehestä miesystävänä voi löytyä niin paljon samankaltaisuutta kiinnostuksen kohteissa ja tekemisissä. Olin ihan otettu ja tykästynyt mukavaan kumppaniini.
Vietimme parin viikon tapailujen jälkeen jo neljän päivän vapaan kokonaan minun luonani (toki teimme retkiä luontoon ym mukavaa yhdessä). Hieman pelkäsin, josko itseäni alkaisi ahdistaa miehen pidempi läsnäolo, mutta ehei - meillä oli taas tosi mukavaa ja viihtyisää. Kuin olisimme tunteneet iät ja ajat. Näin tunsin ja uskoin miehenkin tunteneen.
Myöskin läheisyys tuntui hyvältä, kosketus tutulta ja turvalliselta sekä seksikin ensikerrasta ohi päästyämme sujui ihan mukavasti molempia osapuolia tyydyttävästi sekä sitä oli myös riittävästi.
Eroja oli lasten lomien vuoksi pari viikon mittaista, mutta niinä aikoina ajattelin antaa heille rauhan viettää aikaa ja soittelimme vain pari kertaa mutta viesteilimme sitäkin useammin. (lapset todella ovat olemassa, eikä mies ole varattu - kaikki olen heti omalla tavallani saanut tarkistettua..)
Myöskin osa viikonlopusta meni lasten kanssa, mutta toinen puoli siitä oli aina meidän ja todella mukavaa aina teimmekin. Kävimme konserteissa, retkillä, ulkoilimme paljon luonnossa, istuimme ja juttelimme tai sitten sohvalla vierekkäin/sylikkäin tv:tä katsellen. Urheiluakin, josta en koskaan ole tykännyt, suostuin opettelemaan katsomaan jotta olimme lähekkäin yhdessä.
Yhteisellä ja ihanalla lomallakin kävimme. Hieman etukäteen jännitin, koska en voinut tietää kuinka asiat sujuvat näin alkuvaiheessa. Turhaan pelkäsin, sillä aivan sama yhteensopivuus asioissa ja tekemisissä/menemisissä toimi välillämme sielläkin. Mukavaa, leppoisaa ja ihanaa oli - romanttistakin riittävästi!........................
________________________________________________________________________________________
Tarina jatkuu tilanpuutteen vuoksi seuraavassa viestissä.....
Mitä tapahtui, kertokaa minulle, kiitos!
15
824
Vastaukset
- tinamarina
____________________________________________________________________________________________
Jatkoa edelliseen viestiin:
Mielestäni juuri sopivassa määrin olimme erikseen ja yhdessä - kumpaakaan ei liikaa. No, ehkä minulla aikuisten lasten äidillä olisi enemmänkin aikaa ollut, mutta ymmärsin toki lastensa säännölliset tapaamiset.
Sitten pari kuukautta oli mennyt ja takana oli taas yksi ihana viikonloppu yhdessä. Mies vielä itsekin sanoi viikonlopun jälkeen että oli taas niin mukavaa tehdä kaikkia asioita yhdessä - kävimme piknikillä ja kallioilla istumassa auringossa koko hellepäivän, luimme kirjaa, juttelimme, makoilimme. Kävimme puistokonsertissa illalla ja kotiin tullemme jouduimme ukkosen kastelemaksi ja tulimme sisälle katselemaan salamointia yhdessä. Rakastelimme ehkä parhaiten mitä koskaan ja istuimme sohvalla kädestä silitellen toisiamme. Aamulla mies lähti ja juuri silloinkin sanoi että oli taas niin mukavaa yhdessä, suuteli ja sulki oven mennessään. Sen jälkeen en ole häntä enää tavannut. En puhunut hänen kanssaan.
Meillä sitten maanantaina tuli pieni riidanpoikanen siitä, ettei mies ollut kertonut minulle edessä olevasta viikon mittaisesta lapsensa tapaamisesta tai muistuttanut siitä kun oli kertonut sen minulle jo toisella tapaamisellamme. Ymmärrän ettei halunnut pilata viikonloppuamme, koska eittämättä sen kertominen olisin sitä tunnelmaa latistanut. Riitelimme tekstiviesteillä siitä asiasta ja ehkä kipakasti kommentoin ja pyysinkin sitten anteeksi. Vastausta ei kuulunut ja yhden yön nukuinkin tietämättä edes onko kaikki kunnossa.
Aamulla kyselin uudelleen ja sain virallisen kuuloisen vastauksen ilman hymyn kuvaa, haleja tai suukkoja. Vain nimi viestissä. Koko viikko meni sitten loppunsa näin ja parina viimeisenä päivänä en saanut enää mitään vastausta. Ajattelin sitten että mies tarvitsee aikaa rauhoittuakseen ja annoin olla. Ahdisti kovin, mutta en hiillostanut enempää. Sunnuntaina sain sitten viestin puhelimeeni että hän oli vastannut eilen kirjoittamaani pitkään meiliin ja pahoitteli hiljaisuuttaan. Jokin aavistus laittoi minut juuri sitä ennen menemään apteekkiin vielä viimeisellä bussilla hakemaan luonntaistuotetta, joka auttaa nukkumaan. Bussissa takaisin tullessani tuon tekstiviestin sain. Juoksin kotiin ja suoraan kahviliiköripullon kaulaan kiinni. Alkoholia käytän tosi harvoin ja vähän mutta nyt tiesin että pahaa on tulossa. Pelkäsin niin että aivan vapisten avasin läppärini ja siellähän se oli. Minut jätettiin niin trendikkäästi s-postilla. Kylmästi ilman sen kummempaa selitystä kuin että ei hän ole ollut enää pariin päivään riidastamme suuttunut mutta että on miettinyt ja pahoillaan siitä ettei hänelle riittävää tunnetta minua kohtaan ole tullut, jotta suhdetta voisi kanssani jatkaa...
Tullut??? Olin aivan kummissani ja olen vieläkin...Eikö tunnetta ole kun toimii noin toisen kanssa kahden kuukauden ajan??? Itse en alakaan suhteeseen ilman tunnetta toiseen...
Nyt ole ihan hajalla. Kuinka ihmeessä hyvänä ihmistuntijana pidettynä vielä, en tunnistanut tuota miehestä?
En ole tottunut rakkaudentunnustuksiin, joten en niitä kaivannut.
Tykkäämiset sanottiin jo kuukausi sitten ja silloin mieskin viestitteli että on onnellinen siitä että tapasimme :)
Luulin, että keskinäinen hyvä olo yhdessä, viihtyminen, tekeminen, harrastaminen, hyvä seksi, hellyys ja läheisyys riittävät.
Voisiko joku kertoa minulle, missä kohdassa minulta jäi jotain huomaamatta miehen käytöksessä?
Niin ja mies kertoi vielä, että tämä on ensimmäinen kerta kun on se suhteen lopettava osapuoli - hänet on aiemmin jätetty aina. Tuon tiesinkin ja ajattelin juuri senkin vuoksi olla rauhallinen ja odottavainen eli osoittaa miehelle että olen luottamuksen arvoinen. Toisin kävi :(- Käpyläntikka
Luulitko miehen olevan rakastunut sinuun? Ihastunut? Tykkäävän? Rakastavan sinua?
Se, että sinä tunnet jotain, ei ole sama asia, että mieskin tuntisi samoin. Hän ei vain kahden kuukauden kuluessa rakastunut sinuun, tykkäsi ja viihtyi kyllä. Kannattaako tuosta nyt mielenrauhaansa menettää, kun suhde kesti pari kuukautta? Parisuhteissa vain on niin, että alkuvaiheessa (ja ihan alkuvaihettahan tuoteidän seurustelunne oli) suhde voi edetä mihin suuntaan vain. Ei vaan nyt napannut tämä suhde ja se siitä. Jos omassa päässäsi olit jo kuvitellut teidän olevan kiinteä ja vakiintunut pari, niin siitä pettymyksestä olet ihan itse vastuussa. - tinamarina
Käpyläntikka kirjoitti:
Luulitko miehen olevan rakastunut sinuun? Ihastunut? Tykkäävän? Rakastavan sinua?
Se, että sinä tunnet jotain, ei ole sama asia, että mieskin tuntisi samoin. Hän ei vain kahden kuukauden kuluessa rakastunut sinuun, tykkäsi ja viihtyi kyllä. Kannattaako tuosta nyt mielenrauhaansa menettää, kun suhde kesti pari kuukautta? Parisuhteissa vain on niin, että alkuvaiheessa (ja ihan alkuvaihettahan tuoteidän seurustelunne oli) suhde voi edetä mihin suuntaan vain. Ei vaan nyt napannut tämä suhde ja se siitä. Jos omassa päässäsi olit jo kuvitellut teidän olevan kiinteä ja vakiintunut pari, niin siitä pettymyksestä olet ihan itse vastuussa.Minä en kyllä edelleenkään ymmärrä, koska minulta itselläni vaatii jo riittävästi tunnetta alkaa suhteeseen toisen kanssa.
En vaan voi edes kuvitella, että voisin antaa miehen koskettaa tai tulla lähelle ellen jo tunne riittävästi vetovoimaa ja läheisyyttä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, ettei minulla ole koskaan mitään yhdenillanjuttujakaan.
Yleensäkin olen elämässä kaiken suhteen tarkka siten, että tiedän jo suhteellisen helposti mitä haluan ja mitä en. Oli sitten kyse ihmissuhteista tai vaikkapa jostain tavarasta/tuotteesta. Tiedän sen kun näen, en aiemmin. Sama ihmisestä, en voi etukäteen sanoa tarkkaan (toki voin sanoa mitä en halua) millaista edes etsin, mutta kun sellaisen sopivanoloisen kohtaan niin tiedän että tämän ihmisen kanssa toimeen tulen ja hänen seuraansa haluan.
Ja kuten kirjotin, olin varmaankin sata profiilia tuon vuoden aikana läpi käynyt kirjoittelemalla hetken tai vähän pidempään, mutta niistä muutamistakaan joita tapasin, ei kukaan napannut sitten minulle tai toiselle. Minä siis tiedän sen jo tuossa vaiheessa enkä voi kuvitellakaan seurustelevan kahta kuukautta kokeillakseni rakastunko häneen.
Ehkä sitten olen väärällä vuosituhannella, mutta omille tunteilleni en voi mitään.
Ja en minäkään rakastunut, tykkäsin ja kiinnyin kovin ja olen loppupeleissä sitä mieltä, että juuri ne ovat parisuhteen tukipilareita toimivan seksin/läheisyyden ja toimivan arjen keralla - kiintymys, hellyys, yhdessä viihtyminen/tekeminen.
Ja jos joku nyt miettii, niin kyllä, olen rakastunut erittäin intohimoisesti joskus, mutta tiedän että sellaista paloa ei välttämättä kahta kertaa ihmisen elämänmittaiseen matkaan edes mahdu. Joten sellaisen perään en hakailekaan. Ihan tällainen hellä ja turvallinen läheisyys ja yhdessä olo sekä tykkääminen riittää minulle, tai olisi riittänyt. Ja voi minulla kasvaa rakkaudeksi, ihan ajan kanssa. Kunhan se ensimmäinen kynnys, mikä on suhteen edellytys, on ylitetty. Eli se tunne, että voin toisen lähelleni päästää - fyysisesti ja psyykkisesti.
Minulla ei ole lyhyitä suhteita tästä syystä koskaan ollutkaan, en sellaisiin vaan yksinkertaisesti kykene. Olen varmaankin sitten liian vakavamielinen ja tunteellinen sekä toiseen kiintyvä (ei siti ripustautuva) ihminen.
Nyt olen vaan niin hukassa koska en osaa ajatella missä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää, ettei toisellakaan niitä tunteita ole. En halua enää samaa kokea uudelleen. Suhteeni ovat siis aiemmin olleet yli kymmenen vuoden mittaisia.
Pelottaa uskaltaa koskaan enää suhteeseen, ihan oikeasti :'(
Eikö kukaan tunnista tunteitani itsessään...? - Really good
tinamarina kirjoitti:
Minä en kyllä edelleenkään ymmärrä, koska minulta itselläni vaatii jo riittävästi tunnetta alkaa suhteeseen toisen kanssa.
En vaan voi edes kuvitella, että voisin antaa miehen koskettaa tai tulla lähelle ellen jo tunne riittävästi vetovoimaa ja läheisyyttä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, ettei minulla ole koskaan mitään yhdenillanjuttujakaan.
Yleensäkin olen elämässä kaiken suhteen tarkka siten, että tiedän jo suhteellisen helposti mitä haluan ja mitä en. Oli sitten kyse ihmissuhteista tai vaikkapa jostain tavarasta/tuotteesta. Tiedän sen kun näen, en aiemmin. Sama ihmisestä, en voi etukäteen sanoa tarkkaan (toki voin sanoa mitä en halua) millaista edes etsin, mutta kun sellaisen sopivanoloisen kohtaan niin tiedän että tämän ihmisen kanssa toimeen tulen ja hänen seuraansa haluan.
Ja kuten kirjotin, olin varmaankin sata profiilia tuon vuoden aikana läpi käynyt kirjoittelemalla hetken tai vähän pidempään, mutta niistä muutamistakaan joita tapasin, ei kukaan napannut sitten minulle tai toiselle. Minä siis tiedän sen jo tuossa vaiheessa enkä voi kuvitellakaan seurustelevan kahta kuukautta kokeillakseni rakastunko häneen.
Ehkä sitten olen väärällä vuosituhannella, mutta omille tunteilleni en voi mitään.
Ja en minäkään rakastunut, tykkäsin ja kiinnyin kovin ja olen loppupeleissä sitä mieltä, että juuri ne ovat parisuhteen tukipilareita toimivan seksin/läheisyyden ja toimivan arjen keralla - kiintymys, hellyys, yhdessä viihtyminen/tekeminen.
Ja jos joku nyt miettii, niin kyllä, olen rakastunut erittäin intohimoisesti joskus, mutta tiedän että sellaista paloa ei välttämättä kahta kertaa ihmisen elämänmittaiseen matkaan edes mahdu. Joten sellaisen perään en hakailekaan. Ihan tällainen hellä ja turvallinen läheisyys ja yhdessä olo sekä tykkääminen riittää minulle, tai olisi riittänyt. Ja voi minulla kasvaa rakkaudeksi, ihan ajan kanssa. Kunhan se ensimmäinen kynnys, mikä on suhteen edellytys, on ylitetty. Eli se tunne, että voin toisen lähelleni päästää - fyysisesti ja psyykkisesti.
Minulla ei ole lyhyitä suhteita tästä syystä koskaan ollutkaan, en sellaisiin vaan yksinkertaisesti kykene. Olen varmaankin sitten liian vakavamielinen ja tunteellinen sekä toiseen kiintyvä (ei siti ripustautuva) ihminen.
Nyt olen vaan niin hukassa koska en osaa ajatella missä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää, ettei toisellakaan niitä tunteita ole. En halua enää samaa kokea uudelleen. Suhteeni ovat siis aiemmin olleet yli kymmenen vuoden mittaisia.
Pelottaa uskaltaa koskaan enää suhteeseen, ihan oikeasti :'(
Eikö kukaan tunnista tunteitani itsessään...?Puhut kirjoituksissasi koko ajan vain siitä mitä sinä haluat, miltä sinusta tuntui. Et puhu lainkaan siitä, mitä mies halusi parisuhteelta tai miltä hänestä tuntui. Eiköhän tämä kerro jo aika paljon siitä, miksi mies halusi erota. Et taida tällä hetkelläkään tietää, mitä mies haluaa parisuhteelta ja oletko sinä sitä mitä hän haluaa. Eipä tainnut sinua kiinnostaaa. Vaikutat suoraan sanoen varsin itsekeskeiseltä ihmiseltä. Taisi olla aiheellinen herätys siihen, että koko maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä.
- nainen232
tinamarina kirjoitti:
Minä en kyllä edelleenkään ymmärrä, koska minulta itselläni vaatii jo riittävästi tunnetta alkaa suhteeseen toisen kanssa.
En vaan voi edes kuvitella, että voisin antaa miehen koskettaa tai tulla lähelle ellen jo tunne riittävästi vetovoimaa ja läheisyyttä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, ettei minulla ole koskaan mitään yhdenillanjuttujakaan.
Yleensäkin olen elämässä kaiken suhteen tarkka siten, että tiedän jo suhteellisen helposti mitä haluan ja mitä en. Oli sitten kyse ihmissuhteista tai vaikkapa jostain tavarasta/tuotteesta. Tiedän sen kun näen, en aiemmin. Sama ihmisestä, en voi etukäteen sanoa tarkkaan (toki voin sanoa mitä en halua) millaista edes etsin, mutta kun sellaisen sopivanoloisen kohtaan niin tiedän että tämän ihmisen kanssa toimeen tulen ja hänen seuraansa haluan.
Ja kuten kirjotin, olin varmaankin sata profiilia tuon vuoden aikana läpi käynyt kirjoittelemalla hetken tai vähän pidempään, mutta niistä muutamistakaan joita tapasin, ei kukaan napannut sitten minulle tai toiselle. Minä siis tiedän sen jo tuossa vaiheessa enkä voi kuvitellakaan seurustelevan kahta kuukautta kokeillakseni rakastunko häneen.
Ehkä sitten olen väärällä vuosituhannella, mutta omille tunteilleni en voi mitään.
Ja en minäkään rakastunut, tykkäsin ja kiinnyin kovin ja olen loppupeleissä sitä mieltä, että juuri ne ovat parisuhteen tukipilareita toimivan seksin/läheisyyden ja toimivan arjen keralla - kiintymys, hellyys, yhdessä viihtyminen/tekeminen.
Ja jos joku nyt miettii, niin kyllä, olen rakastunut erittäin intohimoisesti joskus, mutta tiedän että sellaista paloa ei välttämättä kahta kertaa ihmisen elämänmittaiseen matkaan edes mahdu. Joten sellaisen perään en hakailekaan. Ihan tällainen hellä ja turvallinen läheisyys ja yhdessä olo sekä tykkääminen riittää minulle, tai olisi riittänyt. Ja voi minulla kasvaa rakkaudeksi, ihan ajan kanssa. Kunhan se ensimmäinen kynnys, mikä on suhteen edellytys, on ylitetty. Eli se tunne, että voin toisen lähelleni päästää - fyysisesti ja psyykkisesti.
Minulla ei ole lyhyitä suhteita tästä syystä koskaan ollutkaan, en sellaisiin vaan yksinkertaisesti kykene. Olen varmaankin sitten liian vakavamielinen ja tunteellinen sekä toiseen kiintyvä (ei siti ripustautuva) ihminen.
Nyt olen vaan niin hukassa koska en osaa ajatella missä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää, ettei toisellakaan niitä tunteita ole. En halua enää samaa kokea uudelleen. Suhteeni ovat siis aiemmin olleet yli kymmenen vuoden mittaisia.
Pelottaa uskaltaa koskaan enää suhteeseen, ihan oikeasti :'(
Eikö kukaan tunnista tunteitani itsessään...?Minulla on kokemus tälläisestä miehestä. ymmärrän sinua täysin. Meitä on ollut muutaman vuoden sisällä monta naista tämän saman miehen kanssa.
Älä syyllistä itseäsi. Miehelle on aivan sama kenelle hän tekee näin. Asia ei ole sinusta kiinni. Ihmiset eivät halua yhtäkkiä suhteesta eroon,jos hänellä ei ole seuraavaa valmiina. Tämä on vain yksi ihmistyyppi jonka lonkeroihin olet joutunut.
Olen pahoillani, että joudut kestämään tuollaista. Itse olen selvinnyt pelkällä terveellä järjellä. Muista et ole menettänyt mitään hyvää....
Tuollaisella miehellä ei tule olemaan koskaan hyvää suhdetta koska hän pelkää koko ajan, että hänelle tehdään samallalailla. - tinamarina
Really good kirjoitti:
Puhut kirjoituksissasi koko ajan vain siitä mitä sinä haluat, miltä sinusta tuntui. Et puhu lainkaan siitä, mitä mies halusi parisuhteelta tai miltä hänestä tuntui. Eiköhän tämä kerro jo aika paljon siitä, miksi mies halusi erota. Et taida tällä hetkelläkään tietää, mitä mies haluaa parisuhteelta ja oletko sinä sitä mitä hän haluaa. Eipä tainnut sinua kiinnostaaa. Vaikutat suoraan sanoen varsin itsekeskeiseltä ihmiseltä. Taisi olla aiheellinen herätys siihen, että koko maailma ei pyöri sinun napasi ympärillä.
Kiitos! Mukavaa kun lyöt lyötyä!
Ja ihmissuhdearviosi meni kyllä kohdallani totaalisen pieleen, anteeksi vaan. Olen ystävä- ja työpiirissäni juuri erityisen tunnettu empaattisuudestani ja auttavaisuudestani. Kiintymyksestä ja tunteellisuudesta sekä rehellisyydestä nyt puhumattakaan. Tästä syystä juuri niin sokissa olenkin yllättävästä tapahtumasta. Ystävyyssuhteet minulla ovat vuosikymmenten mittaisia ja todellakin syviä. Ehkä ei kannattaisi moisia arvioita tehdä toisen persoonasta yhden kirjoituksen perusteella.
Syy miksen puhu miehen toiveista löytyy siitä, ettei hän koskaan sellaisista puhunut. Ei vaikka yritin asiasta jutella useinkin. Ainoa toiveensa tulevaisuudesta liittyi asuntoon tai asumismuotoon. Mitään muuta en saanut irti. Usein sitä mielessäni kummastelinkin koska tiedän ammattini puolesta että esim. masentuneella ihmisellä ei ole unelmia ja haaveita. Mutta masentunut hän ei ollut, sen tiedän. Luulen, että siksi hän ei puhunut, koska hän harrasti tällaista paljonkin. Siis näitä lyhyitä suhteita, kokeiluja, joita ei suhteiksi mainittaisi jos siis joku kysyisi. Moni asia puoltaa sitä seikkaa nyt kun ajattelen taakse päin.
Mutta se siitä.
Huomaan, ettei ilmeisesti näin vanhanaikaisesti ajattelevia ja tuntevia 'fossiileja' taida minun lisäksi muita ollakaan, koska kellään ei samanlaista tuntemusta asiaan löydy.
Minusta ihmissuhteet ovat aina arvokkaita ja syviä, en osaa miehen lailla heittäytyä hetken huumaan kokeilumielessä vaan vaadin enemmän. Sitoudun ja tunnen vastuuni suhteista, siksi heppoisin perustein en suhteeseen edes alkaisi. Tykätä täytyisi jo riittävästi suhteeseen alkaessa, siksi en osannutkaan varautua tähän koska itse koen asian näin.
No, nyt sen opin ja poistunkin suosiolla nettitreffeiltä.
Minunlaiseni nainen löytää (jos löytää) parhaiten sopivan miehen varmaan jonkin harrastuksen tms kautta, jossa puolin ja toisin ehditään tutustua ennen suhteen alkua. Näin minulla suhteet ennekin ovat syntyneet. Ymmärrän nyt miksi. - tinamarina
nainen232 kirjoitti:
Minulla on kokemus tälläisestä miehestä. ymmärrän sinua täysin. Meitä on ollut muutaman vuoden sisällä monta naista tämän saman miehen kanssa.
Älä syyllistä itseäsi. Miehelle on aivan sama kenelle hän tekee näin. Asia ei ole sinusta kiinni. Ihmiset eivät halua yhtäkkiä suhteesta eroon,jos hänellä ei ole seuraavaa valmiina. Tämä on vain yksi ihmistyyppi jonka lonkeroihin olet joutunut.
Olen pahoillani, että joudut kestämään tuollaista. Itse olen selvinnyt pelkällä terveellä järjellä. Muista et ole menettänyt mitään hyvää....
Tuollaisella miehellä ei tule olemaan koskaan hyvää suhdetta koska hän pelkää koko ajan, että hänelle tehdään samallalailla.Aivan kyynel tuli silmäkulmaan kun luin kirjoituksesi.
Juuri kirjoittelin tuolle edelliselle tuossa vastausta ja ajattelin että taidan todellakin olla outo lintu näillä mailla.
Onneksi yksi ihminen tuntuu edes ymmärtävän tunteeni. Kiitos kannustuksesta. *halaa*
Luottamus ihmiseenhän tässä eniten kärsi... - nainen232
tinamarina kirjoitti:
Aivan kyynel tuli silmäkulmaan kun luin kirjoituksesi.
Juuri kirjoittelin tuolle edelliselle tuossa vastausta ja ajattelin että taidan todellakin olla outo lintu näillä mailla.
Onneksi yksi ihminen tuntuu edes ymmärtävän tunteeni. Kiitos kannustuksesta. *halaa*
Luottamus ihmiseenhän tässä eniten kärsi...Voitko kertoa mistä tämä mies on? Ollaanko samassa henkilössä..ehkä? Tai kerro jotain tuntomerkkejä...
- tinamarina
nainen232 kirjoitti:
Voitko kertoa mistä tämä mies on? Ollaanko samassa henkilössä..ehkä? Tai kerro jotain tuntomerkkejä...
Mies on pk-seudulta, ei kuitenkaan Helsingistä.
Jos tähän asti täsmää niin voin antaa enemmänkin tietoa, mutten täällä julkisesti.
Ikävintä on, että mies pyörii jo täyttä päätä nettitreffisivuilla. Tosin olen siellä itsekin, mutta ajattelin vaan...
Ja huomasin juuri äsken, kun kerroin tuolla että meillä miehen kanssa oli niin tuttua ja kotoista täällä minunkin asunnossa heti ensi hetkistä alkaen, niin sehän voi hyvin johtua siitä, että mies oli tottunutkin olemaan aina eri naisen kotona. Siis en tarkoita yhtäaikaa useassa suhteessa, mutta noin yleensä. Oli siis kotonaan ihan missä vaan. Ja minuun se tietysti vaikutti niin että olin tosi hyvilläni ja iloinen asiasta.. :-/
Että hän viihtyi niin hyvin ja oli kuin kotonaan. Kaikki nämä teot hänen käytöksessään saivat minut tulkitsemaan hänet ihan väärin.
Olin sinisilmäinen vaikka olin aian ajatellut ettei minulle ikinä näin voisi kukaan tehdä. - nainen232
tinamarina kirjoitti:
Mies on pk-seudulta, ei kuitenkaan Helsingistä.
Jos tähän asti täsmää niin voin antaa enemmänkin tietoa, mutten täällä julkisesti.
Ikävintä on, että mies pyörii jo täyttä päätä nettitreffisivuilla. Tosin olen siellä itsekin, mutta ajattelin vaan...
Ja huomasin juuri äsken, kun kerroin tuolla että meillä miehen kanssa oli niin tuttua ja kotoista täällä minunkin asunnossa heti ensi hetkistä alkaen, niin sehän voi hyvin johtua siitä, että mies oli tottunutkin olemaan aina eri naisen kotona. Siis en tarkoita yhtäaikaa useassa suhteessa, mutta noin yleensä. Oli siis kotonaan ihan missä vaan. Ja minuun se tietysti vaikutti niin että olin tosi hyvilläni ja iloinen asiasta.. :-/
Että hän viihtyi niin hyvin ja oli kuin kotonaan. Kaikki nämä teot hänen käytöksessään saivat minut tulkitsemaan hänet ihan väärin.
Olin sinisilmäinen vaikka olin aian ajatellut ettei minulle ikinä näin voisi kukaan tehdä.Ei ole sama henkilö. Mutta aivan sama juttu, että mies kokoajan kertoi kuinka ihana minun luonani oli. Hän viihtyi kotonani.
Vaikka tämä ei varmasti auta, mutta ymmärrän sinua todella hyvin. Itse olin vastaavan kanssa muutaman vuoden ja nyt päätin selvittää asian. Sieltä löytyi usea nainen tänä aikana.
Tavallaan tiesin kokoajan, että näin on mutta minun piti hakea todistusainetta. Hän oli niin kova valehtelemaan, että olin aivan ymmälläni, kun kysyi asioita mitä tiesin ja hän vain valehteli. Hän jätti minutkin teksti viestillä ja vähän ajan päästä itki takaisin. Teki sitä useamman kerran.
Tuon tyyppiset ihmiset tulee ottamaan vielä uudestaan yhteyttä, kun toiset ovat jättäneet. Toivottavsti olet silloin vahva ja tiedät, että olet ansainnut hyvän miehen itsellesi.
Minä ainakin uskon, että myös rehellisiä hyviä miehiä on olemassa.
Eikä normaalit ihmiset oikeasti käyttäydy noin. Siitä kun sanoit, ettet aloita suhdetta jos et tunne toista kohtaan mitään...niin hyvät ihmiset toimivat. - peilikuvani
tinamarina kirjoitti:
Minä en kyllä edelleenkään ymmärrä, koska minulta itselläni vaatii jo riittävästi tunnetta alkaa suhteeseen toisen kanssa.
En vaan voi edes kuvitella, että voisin antaa miehen koskettaa tai tulla lähelle ellen jo tunne riittävästi vetovoimaa ja läheisyyttä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, ettei minulla ole koskaan mitään yhdenillanjuttujakaan.
Yleensäkin olen elämässä kaiken suhteen tarkka siten, että tiedän jo suhteellisen helposti mitä haluan ja mitä en. Oli sitten kyse ihmissuhteista tai vaikkapa jostain tavarasta/tuotteesta. Tiedän sen kun näen, en aiemmin. Sama ihmisestä, en voi etukäteen sanoa tarkkaan (toki voin sanoa mitä en halua) millaista edes etsin, mutta kun sellaisen sopivanoloisen kohtaan niin tiedän että tämän ihmisen kanssa toimeen tulen ja hänen seuraansa haluan.
Ja kuten kirjotin, olin varmaankin sata profiilia tuon vuoden aikana läpi käynyt kirjoittelemalla hetken tai vähän pidempään, mutta niistä muutamistakaan joita tapasin, ei kukaan napannut sitten minulle tai toiselle. Minä siis tiedän sen jo tuossa vaiheessa enkä voi kuvitellakaan seurustelevan kahta kuukautta kokeillakseni rakastunko häneen.
Ehkä sitten olen väärällä vuosituhannella, mutta omille tunteilleni en voi mitään.
Ja en minäkään rakastunut, tykkäsin ja kiinnyin kovin ja olen loppupeleissä sitä mieltä, että juuri ne ovat parisuhteen tukipilareita toimivan seksin/läheisyyden ja toimivan arjen keralla - kiintymys, hellyys, yhdessä viihtyminen/tekeminen.
Ja jos joku nyt miettii, niin kyllä, olen rakastunut erittäin intohimoisesti joskus, mutta tiedän että sellaista paloa ei välttämättä kahta kertaa ihmisen elämänmittaiseen matkaan edes mahdu. Joten sellaisen perään en hakailekaan. Ihan tällainen hellä ja turvallinen läheisyys ja yhdessä olo sekä tykkääminen riittää minulle, tai olisi riittänyt. Ja voi minulla kasvaa rakkaudeksi, ihan ajan kanssa. Kunhan se ensimmäinen kynnys, mikä on suhteen edellytys, on ylitetty. Eli se tunne, että voin toisen lähelleni päästää - fyysisesti ja psyykkisesti.
Minulla ei ole lyhyitä suhteita tästä syystä koskaan ollutkaan, en sellaisiin vaan yksinkertaisesti kykene. Olen varmaankin sitten liian vakavamielinen ja tunteellinen sekä toiseen kiintyvä (ei siti ripustautuva) ihminen.
Nyt olen vaan niin hukassa koska en osaa ajatella missä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää, ettei toisellakaan niitä tunteita ole. En halua enää samaa kokea uudelleen. Suhteeni ovat siis aiemmin olleet yli kymmenen vuoden mittaisia.
Pelottaa uskaltaa koskaan enää suhteeseen, ihan oikeasti :'(
Eikö kukaan tunnista tunteitani itsessään...?...olen liian tunteellinen ja aina asettanut perheen oman itseni edelle. Ajattelin niin, että vielä tulee se omakin aika. No vuosia yksin oltuani, laitoin kerran viestiä yhdelle treffipalstalle ja aika erikoisia tapauksia tul vastaan. Pelko kuristi kurkkua, kun ajattelin, että lähtisin jotain tapaamaan. No mikään ei edennyt viestiä pidemmälle. En vaan yksinkertaisesti pysty seuranhakuun netissä, kun tunne ei ole mukana. Sydän on edelleen x:lle, vaikka tiedän ettemme koskaan palaa yhteen. Ehkä pelkään myös uudelleen hylätyksi tulemista, en osaa sanoa. Töissä olen se joka kuuntelee muita, mutta kukaan ei jaksa kuunnella minua(enkä tarkoita töissä). Töissä en edes puhu omista asioistani sen syvällisemmin.
Näillä eväillä mennään ja katsotaan tuleeko kohdalle koskaan enää sitä "oikeaa" tai uskallanko ehkä heittäytyä mukaan,jos rakkautta vielä minulle tarkottaisiin. Kyynelsilmin katselen muita pareja ja perheitä, YKSIN sydän karrella.... - tinamarina
peilikuvani kirjoitti:
...olen liian tunteellinen ja aina asettanut perheen oman itseni edelle. Ajattelin niin, että vielä tulee se omakin aika. No vuosia yksin oltuani, laitoin kerran viestiä yhdelle treffipalstalle ja aika erikoisia tapauksia tul vastaan. Pelko kuristi kurkkua, kun ajattelin, että lähtisin jotain tapaamaan. No mikään ei edennyt viestiä pidemmälle. En vaan yksinkertaisesti pysty seuranhakuun netissä, kun tunne ei ole mukana. Sydän on edelleen x:lle, vaikka tiedän ettemme koskaan palaa yhteen. Ehkä pelkään myös uudelleen hylätyksi tulemista, en osaa sanoa. Töissä olen se joka kuuntelee muita, mutta kukaan ei jaksa kuunnella minua(enkä tarkoita töissä). Töissä en edes puhu omista asioistani sen syvällisemmin.
Näillä eväillä mennään ja katsotaan tuleeko kohdalle koskaan enää sitä "oikeaa" tai uskallanko ehkä heittäytyä mukaan,jos rakkautta vielä minulle tarkottaisiin. Kyynelsilmin katselen muita pareja ja perheitä, YKSIN sydän karrella....Kiitos kommentistasi.
Ymmärrän sinua täysin. Meitä tavallamme tuntevia taitaa olla aika vähän, huomaan sen kun olen ihmisten kanssa jutellut työni kautta sekä ystäväpiirissä. Monet kykenevät huomattavasti helpommin suhteeseen ja luottamaan toiseen ihmiseen. Ja toimivat jopa itse tuon toisen osapuolen tavalla...
Minun itseni kohdalla voin vain todeta asian menneen nyt entistä vaikeammaksi tämän kokemukseni jälkeen. Todellakin pelottaa tavata ketään, mutta kun kuitenkin miestä tuohon rinnalleni kaipaan :(
Jos haluat enemmänkin vaihtaa ajatuksia, niin kirjoittelen mielelläni. Kuten tekstimäärästäni huomaa ;)
Voit laittaa postia tuohon nimimerkkiäni klikkaamalla saamaasi s-postiosoitteeseen. Oletan että se on tinamarina(at)suomi24.fi mutta tarkista asia.
Ja saa toki muutkin aiheesta keskustelua haluavat olla yhteydessä meilitse minuun.
Jos meitä nyt sitten kahta enempää löytyy...??? :-) - zzzzzzzzzzz...
tinamarina kirjoitti:
Mies on pk-seudulta, ei kuitenkaan Helsingistä.
Jos tähän asti täsmää niin voin antaa enemmänkin tietoa, mutten täällä julkisesti.
Ikävintä on, että mies pyörii jo täyttä päätä nettitreffisivuilla. Tosin olen siellä itsekin, mutta ajattelin vaan...
Ja huomasin juuri äsken, kun kerroin tuolla että meillä miehen kanssa oli niin tuttua ja kotoista täällä minunkin asunnossa heti ensi hetkistä alkaen, niin sehän voi hyvin johtua siitä, että mies oli tottunutkin olemaan aina eri naisen kotona. Siis en tarkoita yhtäaikaa useassa suhteessa, mutta noin yleensä. Oli siis kotonaan ihan missä vaan. Ja minuun se tietysti vaikutti niin että olin tosi hyvilläni ja iloinen asiasta.. :-/
Että hän viihtyi niin hyvin ja oli kuin kotonaan. Kaikki nämä teot hänen käytöksessään saivat minut tulkitsemaan hänet ihan väärin.
Olin sinisilmäinen vaikka olin aian ajatellut ettei minulle ikinä näin voisi kukaan tehdä.Miksi et vain hyväksy tosiasiaa ettei tunteet olleet molemminpuolisia. Kuulostat kyllä kovin itsekeskeiseltä..
Mua ainakin pisti silmiiin se ettei mies suurinpiirtein uskalla kertoa tapaamisistaan lasten kanssa koska se latistaa tunnelmaa?? anteeks mut what a fuck??
Lapset on tod.näk. tärkein asia hänen elämässään ja sit sä, aikuinen nainen, niuhotat kun lapset vie teidän aikaanne.. sorry mut ei ihme että äijä lähti kävelemään.
Vaikka kuinka olisit ammattilainen yms. niin et sä voi sanoa kenellekään mitä ja miten kuuluu tuntea ja miten suhteeseen aletaan ja miten siitä lähdetään. Sul on oikeus omiin tunteisiisi mut ei oikeutta arvostella toisen tunteita.
Ihan ymmärrettävää et oot tapahtuneesta pettynyt ja surullinen, sulla oli odotuksia hänen suhteensa, mut sä et täyttänyt hänen odotuksiaan. Ei siitä ketään voi alkaa syyttelemään ja mustamaalaamaan ihmistä.
Ja jankutat koko ajan siitä mikä sulle olisi riittänyt suhteessa jne. mutta kun parisuhteessa on kyse molempien toiveista ja hyvinvoinnista.
- too good to be true
Olet törmännyt sitoutumiskammoiseen pelimieheen. Näitä on liikkeellä täällä pk-seudulla niin eronneina ja ihan ns.ikuisina poikamiehinä. Yleensä tällaisen miehen historiasta löytyy useita lyhyitä naissuhteita useamman vuoden ajalta. Aina samalla kaavalla ensin ollaan niin rakastuneita ja hetken kuluttua samat löpinät, ettei muka tarpeeksi tunnetta. Tarkoittaen suomeksi sitä, että mies on löytänyt uuden mielenkiintoisemman uhrin.
- höynäytetty
AP: mies oli huijjari. Suomi 24 treffit onparas paikka löytää niitä. Se mies käytti sinua röyhkeästi hyväkseen, ja VALEHTELEE, Ettei muka olisi tarpeeksi tunnetta välillänne. Älä usko sitä. Tunnetta oli hänellä paljon sinua kohtaan. Muta koska annoit seksiä liian nopeasti ilman esim. varmaa sitoutumista (esim. avioliittoa), rakkaudentunnustuksia, sinut oli helppo jättää kuin nalli kalliolle, koska netissä on paljon muitakin hyväksikäytettäviä. Teit pahan virheen. Se mies on röyhkeä. Itse en jättäisi asiaa näin vaan kostaisin hyväksikäyttösi ja menisin paikanpäälle sanomaan hänelle päin naamaa kaiken mitä ajattelen käytöksestään! olen kokenut ihan saman, tosin en oneksi langennut noin pitkälle. Muista se että mikä lentäen tulee, se viheltäen menee, kaiki sujui liian hyvin teidän kesken.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken murhaaja
Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia18712054Valkeakosken sekopää murhaaja.
Itselläni on 3 teini ikäistä tytärtä ja tämä tapaus on herättänyt minussa tosi paljon surua ja vihaa. On käsittämättömän1762559Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran
Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in2551570Sille yhelle vaa
Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt711130- 53950
- 61882
Nainen, se kun olit joskus niin vakavana
ja naama peruslukemilla, toisinaan silloinkin kun kuuntelit juttujani. Se ilme on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mitäh41784Olen ylpeä sinusta
nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa29749- 52739
- 42699